(Tämä juttu julkaistiin tässä blogissa ensimmäisen kerran 5.1.2017.)
Suomen kansa on jotakuinkin keskisuuren maailman metropolin kokoinen ja autojakin täällä on vähemmän, koska meillä on pääosin kohtalaisesti toimiva julkinen liikenne. EU ja eduskunta osin ylivilkkaine ministereineen on säätämässä suomalaisten riesaksi uusia lakeja, asetuksia ja yksityistämisiä samaa tahtia kuin entinen venäläinen kaivoi juoksuhautaa - kymmenen turvetta oli ilmassa ja yhdestoista lapiossa.
Yhteistä rahaa poltetaan surutta, vaikka kysymys on velkarahasta. Poliitikot väittävät jopa, ettei julkispuolen velkoja tarvitse koskaan maksaa takaisin. Näkis vaan!
Nyt kohkataan uusista satelliittiseurannalla määriteltävistä tieveroista, koska entisiä veroja on muka liian vähän, sekä eurooppalaisesta eCall-paikannussysteemistä, joista ainakin jälkimmäisestä on ehkä tulossa pakollinen kapistus uusiin autoihin jo vuonna 2018. (?)
Koko kansa on jo systeemin tiukassa tarkkailussa, varsinkin mitä vain tulonsiirtoja saavat ihmiset, sekä tietysti köyhät ja työttömät kantasuomalaiset, jotka ovat erityisessä tarkkailussa.
Monenlaista dataa meistä kaikista kerätään kaiken aikaa. Kaikki ihmisten toiminta halutaan saada tietoverkkoihin, joista viranhaltijoiden ja lisääntyvien virastonomaisten sopimusfirmojen on näppärä seurata meitä, missä me ikinä olemme ja mitä tekemässä.
***
Nyt on ehdottomasti katajaisen kansan vastaisku paikallaan. Olemmehan ihan ulalla siitä mitä armoitetut poliittiset päättäjämme tekevät ja missä he liikkuvat uusia koiruuksia riesaksemme suunnittelemassa. Jotkut edustajamme ovat pitkiä aikoja ihan tietymättömissä, ylipitkillä lomillaankin ja viihtyvät mielellään varjoissa. Kansan tiedonsaanti on irvokkaasti systeemin laiskan pihakoiran, kaupallisen ja poliittisen nk. vastuullismedian varassa.
Oikeaa ajantasaista tietoa asioista tavan ihminen saattaa saada sosiaalisista verkoista tai ns. räyhämedioista, mutta sitä infoa on hankala suodattaa verkostojen ja lähteiden hajanaisuuden takia.
Toisaalta politiikan johtama systeemi on asettanut oman kätyrijoukkonsa seuraamaan keskenään pahasti erimielisten kansalaisryhmien vihaviestittelyä ja suosii kasvavaa määrää kaikenkarvaisia ilmiantajia.
Sellainen malli meille siirtyi suoraan Gestapolta, KGB:stä ja Stasista, mutta teknisen kehityksen myötä nykyajan isoveli pääsee paljon esikuviaan helpommalla. Nykyisissä puolueissa on vielä jonkin verran mainittujen perinteiden vilpittömiä kannattajia, osa heistä tehnee niin silkkaa tyhmyyttään.
Eikö jo laiteta kansalaisaloitetta kehiin ja tarvittaessa yleislakon uhka päälle, ellemme saa vastaisuudessa, vaikka vuodesta 2018 lähtien, tarkkaa tietoa siitä, mitä päättäjämme tekevät, keiden kanssa he keskustelevat ja mistä asioista. Tiivis, mutta jatkuva raportointi poliitikkojen liikkeistä ja suunnitelmista on vähintä, mitä voimme vaatia!
***
Miten seuranta sitten parhaiten hoidettaisiin, siinä asiassa on käännähdettävä kehittyneen it-maamme osaavien kansalaisaktivistien puoleen. Jokaisella kansanedustajalla on käytössään ainakin valtion kustantama kapula, jonka liikkeitä voidaan jäljittää satelliittien kautta.
Tarvittaessa eli epäilyttävissä tapauksissa tarkkailu olisi vietävä pitemmälle, mm. kabinetteihin, kuuntelun ja kuvan tasolle. Tarkkailun yksityiskohdista ei ole tarpeen kertoa seurattaville.
Jos päättäjän luuri pysyy pitkään paikallaan, lakkaa lähettämästä tai lähetää häirintää, silloin olisi hälytyksen paikka. Seurannan reaaliaikaista ja julkista puolta voisi aluksi hoitaa riippumaton oikea kansanradio tarkkoine päivystäjineen. Poliitikkojen teknisen seurannan ja kansanradion rahoitus voitaisiin hoitaa vapaaehtoisilla avustuksilla ja mainostuloilla.