Mene sossuun, pääset töihin!

Työelämän valmennusleirin
aitaa ja vartiotorni?

Aamulla oli kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain. Siis oli, koska menin taas nettihesarille. Rahvaallehan siitä julkaisusta ei kaikkea maksamatta näytetä, mutta ainakin kolme juttua nousi heti esille: 

Suomen poliisi aikoo osallistua nykyisin niin muodikkaaseen nettivakoiluun ja hankkia ikioman vakoiluohjelman. Euroalueen johtavassa maassa Saksassa nettivakoilu onkin ollut jo pitkään polizein rutiinia, eivätkä saksalaiset ole asiassa yksin. 

Kaiketi Suomen poliisi aikoo vakoilla vain heitä, keitä on aihetta epäillä rikollisten elinkeinojen harjoittamisesta, siis aikoo. Julkisia tietojärjestelmiähän ei tunnetusti koskaan käytetä väärin, poliisit eivät urki uteliaisuuttaan ja he vakoilisivatkin vastuullisesti?

Ministeri Risikko puolestaan ehdottelee ystävällisesti siihen suuntaan, että (sossupummit joutaisivat jo töihin)  sosiaaliturvasta pitäisi tehdä piankin vastikkeellista. Ystävällisyys on siinä, ettei ministeri silti kai haluaisi pudottaa äärimmäisen miniturvan tasoa nykyisestä, koska muuten kurjuus leviäisi kansan keskuudessa kuin entinen osuuskauppa tai eräs sukupuolitauti. Slummiutuminenhan on Suomessa vasta alkamassa.

Tampereen yliopiston professori kertoo eri jutussa tutkimuksesta, minkä mukaan kansa on lähestynyt "arvoiltaan" eliittiä. Toisin sanoen myös "kansalla" alkaisivat olla nykyisin kovat arvot pinnalla. Kansa ei kuulema luota enää poliitikkoihin, mutta kylläkin polliisiin. Proffan mielestä Suomi on edelleen konsensusyhteiskunta, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa. 

***
Suomalaiset eivät jaksa enää uskoa poliitikkoihin, eivät ainakaan he, jotka ovat jaksaneet perehtyä asioihin. Kaikkia ei politiikka pahemmin kiinnosta ja se on ymmärrettävää, sillä ihmisten pitäisi voida luottaa siihen, että poliitikot hoitelevat hommelit parhain päin. Työn, perheen ja harrastusten parissa saa aikansa kulumaan hyvin ilman turhia politiikan pähkäilyjäkin.

Poliisiin sen sijaan luotetaan aika pitkälti, eikä toki syyttä. Mikä tästä sitten tulisi, jos sekin luotto menisi? Luottamusta kyllä yleensä ansaitsevat myös suoritusportaan virkamiehet, vaikka monilla kansalaisilla saattaa olla aika karmeita kokemuksia joistakin työkkärin ja sossun kyykyttäjistä. Kyykyttäjiä alkaa löytyä myös terveydenhoidon piiristä. 

Tavista on helppo tylyttää ja varsinkin sellaista, josta jo heti näkee, että huonosti sillä menee. Kuka siellä työkkärissä tai sossussa huvikseen kävisi, ellei satu olemaan ole jonkin sellaisen ideologisen  "heimon" elämäntapainkkari. Ei terkkarissakaan turhaan juosta, ei yleensä.

***
Mutta takaisin professorin tutkailuihin: Intrigöörin valistumattoman arvion mukaan tavallinen vankka työkansa saattaa osin samaistua eliittiin. Politiikassa sitä osoittaa sekin, että kokoomuksella on edelleen vahva kannatus. Kokoomuksen äänestäminen on vielä työnsä ja yhteiskunnallisen asemansa säilyttäneille kuin henkinen piste iin päälle: "Minäkin kannatan sitä, että minulla menee hyvin ja kuulun kyllä fantastiseen hyvinvoivien ja vastuullisten kansalaisten joukkoon".

Sehän sopii intrigöörille, sillä sitten meillä vasta olisi kurjaa, jos kaikki kokisivat, että nyt kyllä menee huonosti. Rupusakin yhteiskunnasta olisi kenenkään enää vaikeaa nousta, jos ei olisi  edes  mitään toivoa paremmasta. Suuri osa itäisestä Euroopasta ja valitettavasti myös suomalaisista tipahti lopullisesti menestyksen kyydistä lamassa jo parikymmentä vuotta sitten. Kaikki eivät koskaan kehityksen kelkkaan päässeet, mutta meillä Suomessa siihen oli ennen useimmilla hyvät mahdollisuudet. Nyt oikeaa työtä ja muuta lystiä ei kaikille riitä. Riittäneekö enää koskaan?

Pitkäaikaistyöttömien, nuorten työttömien, käytännössä sossun varassa elävien ja pieneläkeläisten on aika vaikea kuvitella mitenkään samaistuvan eliittiin. Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa hiljaa, mutta ikävästi, eikä heillä oikein ole muuta tulevaisuutta näkyvissä kuin päätyminen jonkin ns. vastikkeellisen perusturvan ja aikanaan vastikkeettoman minieläkkeen piiriin. Kaikista köyhistä ei ole enää paljon vastiketta antamaan, sairaista tai vammaisista puhumattakaan.

Onneksi maassa oikeasti vallitsee vielä melko laaja konsensus siitä, ettei heikoimpia jätetä. Pakko ei ole koskaan rauhan oloissa jättää ketään heitteille, vaikka ikuisen talouskasvun moottori käy kovin epävakailla kierroksilla hamaan tulevaisuuteen asti. Poliitikkojen käytännön toimissa tämä tosiasia ei kuitenkaan ole toistaiseksi  näkynyt. Ehkäpä Risikon puheet osoittavat jo uutta suuntaa, mutta...

Mutta miksi poliittisen eliitin katseet kääntyvät aina heikoimpiin väestönosiin? Juttuhan on niin, ettei nykyisillä systeemeillä köyhimmiltä voi leikata enää mitään. Muuten perusturvasta tulee tässä yhä vain kallistuvan asumisen ja ruoan maassa pelkkä surkea vitsi ja slummiutumisesta kaikkine lieveilmiöineen tulee totta.

Perusturvan jonkinlainen vastikkeellisuus saattaisi silti olla pohtimisen arvoinen asia, ellei sitäkin vesitetä maan tavan mukaisesti luomalla taas jo valmiiksi toivoton ja haluton pakkotyöjoukko. Mutta joutenolokaan ei ole terveen ihmisen luonnollinen olotila.

***
Kaikkia kattavaa perustuloa maahan lienee turha haikailla, koska sitä ei täällä laajasti kannatettu edes euroalueen velkajuhlien hyvinä vuosina. Kreikassa ja joissain muissa Etelä-Euroopan maissa hyvinvointia jaettiin oikeasti melkein kaikille. Liika oli siinäkin asiassa liikaa ja sen kohelluksen seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Pääsyyllisiä koko kamaluuteen ovat  poliitikot ja heidän kamunsa eli kansainväliset pankkiirit.

Suomessa on vielä toistaiseksi kaikkia tarvitsevia koskeva perusturva niin kauan kuin sossuilla eli kunnilla riittää rahoja kassassa. Jos nykyinen sosiaaliturva valtion asumistukineen toimii edelleen eli tuet saa likimain ajallaan, muusta lienee turha haaveilla.

Missä määrin pitkäaikaistyöttömien ja/tai sosiaaliapujen saajien osittainen työvelvoite toisi hyötyä kunnille ja meille kaikille, se on kiinni päättäjien viisaudesta. Vai pitäisikö räsästellä ja antaa "uskomushoitoa", sanoa, että vain Luoja sen tietää.

***
Valtion velkaongelmia pitäisi hoitaa karsimalla monista todella suurista menoautomaateista, joista ei useinkaan ole yhteiselle kotimaallemme mitään suurta yleistä hyötyä, vaan jopa haittaa. Tässä en lähde niitä toimenpiteitä erittelemään, se tuntuisi aika turhalta. 

Asioita on kumminkin ruodittu nettipalstoilla viime vuosina perusteellisesti ja ihan riittämiin. Ehkäpä suuresta suomalaisten tutkijoiden armeijasta kannattaisi värvätä jokin joukkue tutkimaan mitä mieltä valistuneet kansalaiset todella ovat siitä, miten maa makaa ja kuinka se pitäisi saada taas tolpilleen. Ainakin blogeista niitä hyvän tuntuisia mielipiteitä ja ehdotuksia löytyisi. Kaikki kirjoittajat eivät ole omituisia höpöttäjiä, kuten intrigööri.

Suomella ja Japanilla meni 80-luvulla hyvin, Suomi oli silloin kuin Pohjolan Japani. Nyt Suomi alkaa olla Pohjolan pahiten eurokrapulasta kärsivä peräkamarin nurkka ja pysähtyneisyyden ajan kansallispuisto. Guggenheim-museota ei enää tänne tarvita, ellei se loistava eliitti sitä tarvitse ja myös itse maksa. Hah!

Suomi tarvitsee oikean selviytymisstrategian, mitä eivät olisi laatimassa vain siihen kuuluisaan eliittiin kultaisilla kahleilla liitetyt korkeat virkamiehet ja poliittiset syöttiläät. Mutta ei edes semmoisesta rehellisestä analyysista ole tietoakaan. On vain heittoja sinne tänne. Nyt vain odotamme tumput oikoisena Saksan vaaleja ja euroalueen syvenevää integraatiota. Ja talouskasvua.

Keskuspankki maksanee pian miinuskorkoa, mutta onko edes liki nollakorko mikään terve ilmiö? Saamme vastakin katsella kateellisina, miten monissa asioissa meitä virkummat tanskalaiset ja ruotsalaiset pärjäävät silti aina vain taloudellisesti meitä paremmin homeisine kunkkuineen ja kruunuineen. 

Norjalaisiin emme voi vertautua ennen kuin poraamme jossain rannikolla öljykenttään tai   liuskeöljyyn virolaisten tavoin. Meillä olisi kyllä jo todella mahtavat energiavarat sidottuna turpeeseen, mutta sitä valttikorttia emme saa käyttää, koska Suomen tosiasiassa hallitsevin poliittinen puolue Vihreät on sen ankarasti kieltänyt! Tätä diktaattia on kaikkien muiden politsaurusten kyyristellen noudatettava?

Kun muualla mualimassa osataan jopa nostaa liuskeöljyä syvältä maasta (kai, ehkä?) vain siedettäviä ympäristöhaittoja aiheuttaen, meillä teknologiavetoisessa maassa ei muka osata järkevästi hyödyntää simppeleitä turvesoita. Jos Suomi käyttäisi tehokkaammin turvetta, maapallon ilmasto ei ikinä pelastuisi ja merenpinnan nousu hukuttaisi meitit! Näin se poliitikkojen mielestä on!

***

Yhtenä yönä kadulla oli kolme maijaa.

Lopussa pitänee vähän irrotella, ettei se unohtuisi. Nykyisin myös rikolliseen toimintaan ryhtymisen suunnittelu on rangaistavaa. Intrigööri ei vain suunnitellut, vaan aloitti kotikasvatuksen alkukesästä istuttamalla paprikan siemeniä ruukkuun. 

Olen myös suunnitellut tilaavani netistä chilin siemeniä ja ehkä tupakan siemeniäkin, kessua kenties. Yllytin myös naapuria mökillään kessun kasvatukseen, kerrostalossa se olisi ehkä hankalaa, ainakin se jalostuspuoli. Vanhan kansan venäläisperäinen kessu on kuulema yhdeksän kertaa jytympää kamaa kuin veltto virginialainen. 

Eipä aikaakaan, kun kesäyötä parvekkeella ihaillessa kello kolmen maissa huomasin, että vastapäiselle kävelytielle oli pysäköity perätysten kolme maijaa. Pari polliisia veti luotiliivit päällensä ja laittoi kypärät. Kysymys ei ollutkaan minun kotikasvattamostani, vaan virkavalta suunnisti yhteen naapuritaloon. Kohta hyö tulivat sieltä tyhjin toimin pois ja läksivät maijoineen vissiin aabeeceelle kahville? 

Tähtäimessä oli näemmä joku toinen rikollista toimintaa suunnitellut tai peräti siihen ryhtynyt. Rikosten fiktiivinen suunnittelu tuli joskus minullekin tutuksi, kun piti kirjoittaa ansaintatarkoituksessa jännitysviihdettä, mutta kerron siitä ehkä toiste.

Kävi se nääs minullakin mielessä, että ruukussa voisi kasvattaa mitä vain, vaikka persiljaa. Mutta olisi ehkä parempi säästää laivamatkarahat Uruguayhin? Tulevathan uudessa ihanassa maailmassa kerjäläisetkin kuin muuttolinnut Suomeen, tuhansien kilsojen päästä.

***

Jäi vielä askarruttamaan tuo vastikkeellinen sosiaaliturva. Silloinhan tarvittaisiin tietysti sopivaa kurssitusta, ei sitä sopisi syrjäytyneitä niin vain kylmiltään päästää työmarkkinoille pörräilemään. Missäpä muualla muutamien kuukausien intensiivikursseja, sitä pyhää koulutusta koulutuksen vuoksi, voisi niin helposti järjestää kuin reippailla työ- ja uudelleenkasvatusleireillä?

Uutisissa kerrottiin, ettei valtio ole saanut  kaupaksi lakkautettuja varuskuntia ja varikoita alueineen. Lieneekö jokin tyhjiksi jäävistä vankiloistakin myymättä tai järkevää käyttöä vailla? Ehkä valtion ei kannattaisi luopua näistä potentiaalisista siviilien koulutus- ja kuntoutuskeskuksista? Sisäoppilaitos reippaaseen ulkoilmaelämään yhdistettynä olisi tehokas paikka valmentaa myös tulevan vastikkeellisen sosiaaliturvan vastuullisia saajia?

Nuori mies tai nainen, lähde länteen.., eikun Suomesta Ruotsiin mentiin töihin kauan sitten. Uusi iskulause onkin, jotta mene sossuun, pääset töihin!

***