Liitytään Kiinaan!

Intrigöörin korkean profiilin tarkkailuasemalla (noin 200 m merenpinnasta) on tultu siihen tulokseen, ettei pieni Suomi osaa konsana pärjätä yksin pahassa maailmassa.

Tuskin entiset itäblokin maat olivat kiskaisseet omat vanhat ja rakkaat kansalliset lippunsa salkoihin Neukkulan hajotessa, kun Suomen porvaristo jo kuolasi EU:n jäsenyyttä, demarit etujoukoissa, Ylen ja Hesarin johtaessa armotonta mielipiteiden muokkausta.

YYA-liturgioista tarpeekseen saanut katajainen kansa äänesti melko täpärästi läntisen kauppa- ja tulliliiton puolesta, aavistamatta, että nyt sitä myytiin pitkässä juoksussa myös oma valuutta, sekä lopulta menivät semmoisetkin jutut kuin kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys. Hui hai?

YYA-diili sentään antoi Suomelle paljon työtä ja leipää hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Tässä jälkimmäisessä tavoitteessa tavoittelimme jo maailman parhaita sijoituksia, saimme melkein ruåtsalaiset kiinni. Velkaa valtiolla oli vain nimeksi ja markka karkaili liiankin vahvaksi pikkuvaluutaksi.

Suomi oli joskus melkein kuin Pohjolan pikku jättiläinen tai silloinen (nykyinenkin) huippumaa Japani. Näin oli, pääosin pökeröistä poliitikoista huolimatta.

Muistelin juuri kaukaista sukulaiskansaamme unkarilaisia, joilla oli ainakin kaksi rankkaa vapaussotaa suuren ja mahtavan Neukkulan kuristusotetta vastaan. Meillä ystävyys itäisen hirmun kanssa oli suursodan jälkeen miltei pelkkää liirumlaarumia ja kauppaa. Unkarissa ja muualla Varsovan liitossa tuo ikuinen ystävämme enempi jyräsi ja saneli kuin ankara siirtomaaherra ainakin.

Muistelen, että joku Unkarissa esitti noina ahdistuksen aikoina ajatuksen käytännön ystävyystoiminnan laajentamisesta Kiinan kanssa. Hän tai he toivoivat kainosti, että miljardi kiinalaista toveria tekisi ystävällisesti pitkän marssin Unkariin. Toivomukseen kuului, että kiinalaiset vieraat menisivät ystävyysjuhlien jälkeen samoja uria pitkin takaisin Kiinaan, Neukkulan kautta tietysti.

Unkarilaisten toive ei toteutunut, mutta kiinalaiset olivat kyllä joitakin vuosia toisen ja hyvin sulkeutuneen kommunistimaan Albanian ylimpiä ystäviä. Nyt Albania on ollut jo vuosia Naton jäsenmaa.

***
Mutta vielä ei ole myöhäistä ottaa valtiolaivallemme täysin uusi kurssi: Suomi voisi unohtaa kansakunnalle nujertavan tuhoisan EU-integraation tiivistämisen, sekä oikeasti vaarallisen Naton jäsenyyden. Silti voisimme olla turvassa ja hyvinvoinnissa kiinni kuin ökyherran liivintaskussa. 

Moni ongelma ratkeaisi kuin itsestään, jos hakisimme tiivistä kumppanuutta Kiinan kanssa. Suomi voisi olla Kiinalle jopa kuin autonominen alue tai itsehallinnollinen provinssi Euroopassa. 

Suomen ei kyllä sopisi suututtaa kiinalaisia poliitikkoja. (Ei juuri nyt muistella tarkemmin Tiibetin itsenäisyyskipuiluja.) Jotain mallia saattaisi löytyä myös USA:n ja Puerto Ricon suhteesta.

Putinstanilla, eikun Venäjällä on tuore 30-vuotinen sopimus päätuotteidensa eli öljyn ja kaasun toimituksista Kiinaan. Arvatenkin sopimuksessa on kohtia myös sotilasteknologiasta ja avaruustekniikasta. Ja mitä muuta siellä lieneekään, selvästi kahdella omintakeisella kirjoitusasulla präntättynä?

Jos Suomi liittoutuisi Kiinan kanssa, venäläiset pilotit oppisivat kuin lennossa suunnistamaan tarkasti. Myös telaketjujen räminä vaimenisi rajan takaisilla Karjalan mailla. Vientipakotteet jäisivät ikävien muistojen joukkoon ja Finnairinkin asema suorilla kaukoidän lennoilla vahvistuisi. Venäjän Kauko-Idän rata kantaisi yhtä enemmän vientiä ja tuontia.

Valtiosopimuksellamme Kiinan kanssa olisi monia suotuisia vaikutuksia. Myös lähialueellamme Euroopassa Suomen asema olisi painavampi kuin pelkkänä syrjäisenä pienenä osana näivettyvää unionia tai vanhanajan kansallisvaltiona.

Petsamo takaisin?

Ikävä kyllä Suomella ei enää ole jäätöntä Jäämeren satamaa, mikä kiinnostaisi vientijätti Kiinaa varsinkin sitten, jos päätyisimme liittosuhteeseen. Ehkä Venäjä voisi ystävällisesti vuokrata Suomelle Petsamon samaan tapaan kuin Saimaan kanavan?

Kiinassa olisi kysyntää mm. Suomessa rakennettaville jäänmurtajille, joiden avulla se voisi turvata tavaranvientinsä Eurooppaan koillisväylän (meiltä katsottuna) kautta, ainakin suurimman osan vuodesta.

Valtiosopimus Kiinan kanssa saattaisi nopeasti tuoda suomalaisille täystyöllisyyden, pelkästään tuon jättiläismaan markkinoille mahtuisi vaikka sun mitä. Samalla Suomi voisi unohtaa väestörakenteen vinoutumisen ja nykyisenlaisen väkinäisen maahanmuuttoteollisuutensa.

Kyllä tänne miljoona ahkeraa kiinalaista mahtuisi uusien yritysten työpaikkoihin ja asuinalueille, kunhan valtiosopimuksella turvattaisiin kotoperäisen kansan asema. Jos palkkataso putoaisi, laskisivat silloin myös elinkustannukset.

Kiinan kumppanina kaikki kävisi kuin tanssi!

***

Yllä on vain pikainen hahmotelma siitä, miten voisimme hyödyntää sitä, että pallo on pienentynyt, eikä maantieteellä ole entisenlaista merkitystä. Suomi on ja on ollut historiansa aikana osana itää ja Eurooppaa, voisimme olla etäosana myös kaukoitää.

Eiköhän unohdeta puheet siitä, ettei Suomella ole muita mahdollisuuksia kuin kyyristellä Brysseliä ja amerikkalaisia luottoluokitusfirmoja? Eikä meidän ole mikään pakko pelätä hyviä naapureitamme venäläisiä (viitotaan leikillisesti sormella kurkun yli). Mehän emme  koskaan kuuluneet Neuvostoliittoon, jonka vanhaa mahtia Kremlissä nyt haikaillaan takaisin.

***

Ps. Hiukan epäselväksi jää, paljoista puheista huolimatta, onko Suomi jo nyt käytännössä Naton tukikohta-alue lentokenttineen ja satamineen vai olemmeko vasta tulossa sen tosiasian eteen?

Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Putinin sotapolitiikka taitaa pian ajaa rauhallisen Suomenkin sotilasliiton täysjäseneksi, jos sekään enää onnistuu. Vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä, sillä järjetön sota tuli jo Eurooppaan, Ukrainaan.

Lisäyksiä:

9.2.2020:  Kiinalla on valttikortit EU:n ilmastopelissä.

4.1.2020: Hei! Me taidettiin jo liittyä Kiinaan?


26.4.2019: Teräksinen silkkitie on myös huolten aiheena.

24.3.2019: Kiinan kaveruudessa on Suomelle riskejäkin.

***