Isoveli löysi minut

Pieni Suomen kansa on jo nykyisin tarkassa syynissä. Virkahirmuilla on laajat mahdollisuudet päästä kiinni kaikkiin kansalaisen ns. henkilökohtaisiin tietoihin. Tämä ei vielä isoveljelle tai -siskolle riitä, vaan EU:n direktiiviä keppihevosena käyttäen vvm & co haluavat ravata tyyten tavisten oman yksityiselämän yli. 

MTV:n haastatteleman asiantuntijan mielestä Suomeen aiottu viranomaisvalvonta on täysin ylimitoitettua. 

Linkki 17.10.2018: Eikö muka isoveli ole totta?

Linkki 16.12.2018: Tietosuojalait ovat sotkuinen vyyhti.

Linkki 23.1.2019:  Blogilinkki: Supervalloilla on menossa kova kyttäyssota.

Linkki 29.7.2019:  Kazakstan vaatii seurantaa, mutta onkohan se samalla ainoa omille kansalaisilleen rehti valtio?


***
Alkuperäinen teksti: Isoveli löysi minut tänä aamuna käydessäni Prismassa. Vilkaisin kassajonossa pulikkaa, jotta onko siihen tullut hälyjä, koska aina en niitä taustamelussa kuule. Joku, ehkä hra Google, ilmoitti näytöllä jotenkin niin, että Prisma on sellainen paikka, mistä moni haluaa laittaa kuvan mapsiin. Minut oli havaittu!

Luurissa ei ollut wifi päällä, eikä gps. 4G nettiyhteys oli, koska siitä pitää kumminkin maksaa. Tuollaista viestiä en vain ole aiemmin missään saanut. Sovelluksissa on kyllä S-appsi, mutta ei se ollut käytössä, enkä tiedä, miten se sitten minut paikantaisi. Moittisiko se minua tuhlariksi, jos olisin K-kaupassa tai litukassa?

Eihän tuo mitään haitannut, mutta laittoipa vain miettimään, että on sitä jo  meikäkin melko hyvässä seurannassa. Tuo viesti ei tainnut tallentua mihinkään.

En  tietenkään ottanut kuvaa kaupasta ja laittanut sitä mapsiin. Joku naisoletettu olisi vielä  saattanut kiljua meetoota tai titityytä samanlaisella volyymilla kuin jenkkilän kauhuleffoissa. Sitten vartijat olisivat kaataneet minut kaupan lattialle tai ampuneet taserilla...

Moinen asia lienee useimmille nörttioletetuille itsestään selvä, mutta tämmöiselle röntille se oli uusi juttu. Kun kannan älyluuria taskussani, paikannus lienee jollekulle yhtä helppoa kuin jos minulla olisi jalkapanta? 

Jospa kaupassa käynti onkin tulevaisuudessa kuin silikkiä vaan, puolipakollinen sovellus ohjaa ja neuvoo? Varmaan se käskisi pois sellaisten kamppeiden äärestä, mihin ei olisi tilillä katetta? Somettaa, kuvata ja jakaa pitäisi tietysti tauotta hurjana sormet viuhuen, muuten tulisi lisälaskua perästä.

Olisi minulla vielä vähä-älyluurikin, sellainen pieni ja näppärä, kamerallakin saa kuvia, se luuri kestää vähän kolhuja ja sadevettäkin. Muistan vielä hyvin ne ajat, jolloin taskupuhelinta ei ollut kenelläkään, lämiskässä oli automaatteihin käypä ladattava puhelinkortti. Sitä ennen oli vain puhelinkoppeja, joissa tarvittiin kolikoita. Hyvin silloinkin pärjättiin, eikä törmäilty silmät kiinni näytössä mihinkään. Ei nyt tämän tärkeämpiä. Anteeksi maalaisuuteni.

***

Lisäys: Olisiko gps sittenkin ollut kaupassa päällä? Huomasin äsken himassa, että se oli toiminnassa, vaikka luulin, ettei olisi. Pitänee ottaa asetuksista sovelluksilta pois sijainnin käyttöoikeus.

Opin äsken sattumalta netissä lisää: Olisiko puhelimeen saamassani viestissä ollut kysymys sellaisesta hienosta sisätilapaikannuksesta? Viisasta olisi ehkä ollut näpätä viestiä, eikä läpsäyttää luurin koteloa kiinni, jos silloin olisi selvinnyt jotain. 

Täytyy muistaa ottaa iisisti, ettei joutuisi sisätiloista äkisti ulkotilapaikannukseen. Ainakin ukkomiehille saattaa käydä niin, että hyö joutuvat yllättäen ulkoruokintaan, mistä on itselläkin kaukaisia kokemuksia.

Vapaaehtoistyö ei saa onnistua hyvin, muuten pannaan seurantaan! Linkki 14.11.2018.

***
Kuukkeli on kova kyylääjä, digitoday.

Kansalaisten kyttäämisestä on Suomessa onneksi käytössä vasta kevytversioita, jos verrataan niitä kovimpiin kiinalaisiin viritelmiin. Linkki Ylen juttuun 28.8.2018.

Suuren ja mahtavan Kiinan kyttäys on jo globaalia. Tiibetin pakolaishallituksen kakkosmies ei saanut Suomessakaan montaa poliitikkoa liikkeelle. The Ulkopolitist 18.10.2018.

Lisää kiinalaisesta komennosta, IL 1.11.2018.

Keskitysleirit käytössä uiguurien "kasvattamiseksi" oikeaan ajatteluun.

***

Sähkötupakki älyluurissa

Älyluurit ovat laitteina tylsiä läpyköitä. Ne ovat käsissä liukkaina herkkiä särkymään tai kastumaan. Läpyköitä saa latailla joka päivä ja sormenjälkiä ruudusta pitää pyyhkiä alvariinsa.


Älypuhelimiin ei ole konsaan saanut mainittavia lisälaitteita. Esimerkiksi sähköhammasharjaa, kunnon hieromavimpainta tai partakonetta luurin lisukkeeksi on ollut turhaa odotella.

Ennenkin oli kyllä luuri
ja tupakkia.

Intrigööri hoksi Mobiili fi. -sivustolta, että älyluurit ovat vihdoinkin astumassa uuteen aikakauteen. Sähkötupakkien pioneeri oli aikoinaan nimeltään Jupiter, sillä nimellä saa piankin myös kai ihan laatuisan älypuhelimen. Valmistajan eli Vaporcaden puhelin toimii sovelluksen ja lisäimukkeen tai letkun avulla sähkötupakkana.

Kadulla kulkijoista melkoinen osa tuijottaa aina vain hellittämättä puhelimensa näyttöä. Monet luurittelijat jättävät pian jälkeensä myös nikotiinihuuruisen vesihöyrypilven? Siistimpää se on kuin oikean myrkkysavukkeen röyhyttely. Sähkötupakka sopii paremmin myös sisätiloihin.

Tupakkitauko saattoi olla
herkkä hetki.

Uutuudelle voisi veikata ainakin kohtuullista suosiota, jos luuri on muuten hyvä.

Sähkötupakkaan siirtyminen on yksi harvoista konsteista, millä voi todella päästä eroon oikeasta tupakoinnista, mutta poliitikot ja viranhaltijat haluavat tehdä siitäkin kallista ja vaikeaa. 

(Uusimpien tietojen mukaan sähkötupakin tupsauttelu saattaa olla terveydelle pahempi riesa kuin oikean tupakan polttaminen???)


Pääseekö sitä ihmispolo tupakista ollenkaan eroon tai ei, se on aina yksilöllistä. Toisaalta tuo uutuuspuhelin yhdistää ainakin kaksi riippuvuutta aiheuttavaa juttua, nikotiinin ja älyluurin. Taskumatin tai lestin voi pitää taskussa erikseen.

***

Mutta osattiin sitä ennenkin. Äly oli nupissa ja tupakki huulessa. Langaton luomuverkko toimi niin pitkälti kuin huuto kuului. Juoru kyllä kulki ennenkin pitkälti ja äkkiä.

***

Olin väärässä, ainakin Applen luurista on moneksi.

Blogikirjoitus sähkösavukkeista, yms, 28.8.2018.

Kl 16.10.2019: Yli-innokas tupakkiverottaja.

Anna kun sylkäsen sun näytölle!

Kosketusnäytöllisen vähä-älyluurin käyttäjänä intrigööriä kiinnostaa tekniikan kehitys myös puhelimissa. Ei se, mitä luuri on syönyt, vaan mitä sillä voi tehdä. Vuosilukua en muista tarkasti, mutta ihan 70-luvun alkua se oli, kun istuimme Savossa yhden pubin perähuoneessa, missä oli myös jonkin telefirman miehiä. 

Telehempoilla oli pöydällä ihmeellinen isonpuoleinen laatikko. Ne väittivät pokkana meille, että siinä laatikossa oli puhelin. Mutta luurihan tangentteineen sieltä lodjusta löytyi, laatikko oli kuori tekniikan riemuvoitolle, silloiselle raahattavalle matkapuhelimelle?


Muutaman virvokkeen tai turvokkeen nautittuamme olimme kaataneet tekniikan raja-aitoja jo niin pitkälle, että soittelimme sillä laatikolla mitä hassuimpiin paikkoihin, kuka mitäkin keksi. Kuin kaukaista tulevaisuutta ennakoiden, joku teleukoista rimautti tai ainakin yritti soittaa Pekingiin, sehän oli se Kiinan pääkaupunki, ihan hirmuisen kaukana. Eikä siinä laatikossa ollut edes puhelinpiuhaa kiinni... 


Mutta niin vain toimi se laatikkopuhelin. Valitettavasti en muista, mitä firmaa kyseiset pubiystävämme edustivat, jotain silloista suomalaista suurta tekniikan taitajaa kumminkin. Tätä kirjoittaessa muistin, että joskus myöhemmin soittelimme yhden puhelinpiirin inssin kanssa samantapaisella laatikolla onkiveneestä. Se oli minusta pikku hiprakassa melko upeeta! 

***
Aikanaan tangenttiluuri, auto-arppi ilmaantui firman autoon. Soittelin sillä ainakin naisille. Naiset eivät tosin älykkäämpinä paljon noteeranneet elvistelyäni, että autosta minä tässä soittelen ja käläpälä. 

Sittemmin se arppi vaihtui nmt-luuriin, mikä valoineen näytti hienolta kojetaulun edessä. Eipä sitä autopuhelinta monesti tarvinnut työasioissa. Joskus myöhään maakunnista uutiskeikalta tullessa piti rimauttaa toimitukseen, jotta tiesivät pitää sivulla reikää auki.


Se siitä. Vanhana käpynä pitääkin kai pidäkin muistella kaikenlaista, ihan toisten kyllästymiseen asti, vaikka omasta mielestään kertoo vallankin lystikkäitä tarinoita?


* * *

Mennä viikolla Tietokone-lehdessä oli judelma siitä, että kapasitiivista kosketusnäyttöä voisi käyttää myös sairauksien tunnistamiseen. Kuulema sylkäisy tai pieni määrä jotain eritettä näytöllä riittäisi, jotta täysälypuhelin osaisi tunnistaa, onko nesteessä joitain pöpöjä ja millaisia. Selitys on, että näytön sähkönjohtavuuden takia sen pinnassa syntyvien pienten sähkövirran muutosten perusteella voitaisiin tunnistaa erilaisia tauteja. Voe mahotonta!


Näytteeksi kosketusnäytölle  kalpaisivat mitkä vain ihmisruumiin nestemäiset eritteet. Testeissä oli käytetty ainakin klamydiaa aiheuttavia bakteereja puhelimen näytön kokoisella näytöllä. Tuloksista voitiin päätellä, mikä bakteerikanta on kyseessä. Nyt tutkijat testailevat jo muidenkin bakteerien tunnistamista.

Tässä olisi kotidiagnoosista uusi linkki 9.4.2019.

***
Kun kehitys aina vain kehittyy, tuosta tulee mieleen vaikka millaisia visioita. Kauas on edetty niistä ajoista, jolloin kunnon luulosairas osti tai lainasi kirjastosta aina uusimman lääkärikirjan. Eipä aikaakaan, kun hän oli kehittänyt itselleen mitä mielenkiintoisimpia tauteja lääkärinsä (sellaisen oikean) iloksi. 

Sitten tuli netti. Nyt lääkärit lienevät jo henkisesti valmiita siihen, että potilas luulee omista sairauksistaan aina vain enemmän ja tarkemmin. Vaikka potilas ei olisi edes kunnolla kipiä, vaan olisikin valepotilas. 


Toistan aiempaa blogihöpinääni ja totean, että nykyisin luulosairas voisi mennä valelääkärille, joka kirjoittaisi hänelle lumelääkkeitä. Ennen pysyttiin vähän enemmän asiassa. Niin ja päästiin kanssa aika helposti julkiselle kunnan palkkaamalle lääkärille.


Mutta en minä lääkärinä ihan vain virnuilisi. Siinä sitä on ammatillisesta arvovallasta ja reseptien kirjoittamisen oikeudesta kiinni pitämistä, jos potilas osuukin omassa diagnoosissaan oikeaan ja tietää liki kaiken, mitä asiasta on konsana julkaistu. Ainakin yleislekurille siinä olisi pikaisen opintojen täydentämisen paikka.

***
Jos älyluuri kosketusnäyttöineen  osaisi tunnistaa edes yleisimpiä tartuntatauteja pelkän sylkinäytteen, hikipisaran tai veritipan perusteella, olisihan se melkoista edistystä. Käytännön hyötyjä siitä olisi vaikka millä mitalla. Älyluuri kosketusnäyttöineen tutkisi illan hämyssä potentiaalisen partneriehdokkaan tautitilanteen, kannattaako antaa ymmärtää vai ei.  Kenties joku vakiuroon nälkäinen puumapimu voisi tarkistaa, miten tuon hemmon siimahännät uivat? 


Tätä tehden älyluuriin voisi myydä vaikka miten paljon uusia ja ehkä hyödyllisiä sovelluksia. Isoveli ja -sisko supertietokoneineen voisivat hyödyntää kaikkiin älypuhelimiin kiinteästi kuuluvia vakoiluohjelmia myös väestön ja yksilöidenkin tautitilanteen tarkkailuun. Aivastus näytölle voisi tuoda paikalle valkotakkisia. Näytteen antaja kyydittäisiin pakkohoitoon, kukaties robottilääkäreiden preparoitavaksi...


Voisikohan terveyskännyä hämätä? Vaikka tiputtamalla pipetillä näytölle kissanpissiä? Tai sitten ei. Jospa ne siellä Ala-Koreassa tai meillä Härmässä onnistuvat kehittämään ihan oikeasti älykkään puhelimen, mikä tekee aina vain totta? 


Eipä aikaakaan, kun NE tietävät meistä ihan kaiken.  Reaaliaikainen terveystilannetietokin on vain kosketusnäytön päässä. Pelkkä sormen kosketus näytölle tai silmän iiriksen heijastus voivat paljastaa sinusta vaikka mitä NIILLE! Viimeksi hammaslääkäri sanoi laittaneensa meikälle paikan nanomateriaalista, tulikohan siinä samalla jotain muutakin? Jokin seurantalaite?

Lisää lääkäriluureista.

***