Myös SEB:lle epäilyksen varjo

Hoksinpa mennä päivänä metiasta pienen, mutta kiinnostavan yksityiskohdan pankkiskandaalien tiimoilta: 

Kuten kaikki tietävät, Danske Bank sekoili Virossa ihan maan perusteellisesti. Ruotsalaisten ylpeys Swedbank törttöili miljardeineen tanskalaisten perästä. Kaikilla sen asiakkailla Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei ollutkaan ollut kehuttua "fyysistä linkkiä" maahan ja pankkiin. 

Ruotsin finanssivalvoja löysi kuulema Swedbankin rahanpesun ehkäisystä vakavia puutteita jo ns. Panama-vuodon yhteydessä. SVT:n kertoman mukaan myös Swedbankilla on ollut non-residenttien ­asiakkaiden tilejä, jolloin todelliset edunsaajat ovat olleet pimennossa ja tilejä avattiin bulvaanien avulla.


Hassusti eilinen KL kertoi, jotta laiminlyöntejä (kai niitä panamalaisia) löytyi myös Wallenbergien suvun omistamasta SEB-pankista. Siitä SEB:stä, joka on koko nimeltään Skandinaviska Enskilda Banken AB. (Lyhenteessä B:llä ei ole mitään tekemistä Bernerin kanssa.)

Ruotsin finanssivalvonnan johto päätti kuitenkin lehden mukaan lopettaa tutkinnat ilman, että kumpikaan pankeista sai varoitusta tai sakkoja. Osataan sitä kepuloida naapurissakin, eivät ne siellä ihan turhia taloustaitureita ole! 😀

***

Paratiisiin jo maan päällä

Sanoja yhtenä sunnuntaina: 

Ihmispolon elinaika täällä maan päällä on enintään kuin kitaran kielen pieni värähdys loputtomaan ikuisuuteen verrattuna. Niinpä ikuisuusasioiden pitäisi kiinnostaa meitä paljon nykyistä enemmän. Uskovaisten usein esittämä kysymys onkin kaiken olevaisen äärellä: "Missä vietät ikuisuutesi?"

Ikuisuudesta meillä ei edes voi olla juuri muuta käsitystä, mitä erilaiset uskonveljet ja -sisaret ovat verojensa ja muiden aneidensa myötä meille tarjoavinaan. Tarjolla on vaikka millaista, mutta epämääräisen ylimaallista meininkiä, paratiisia, helvettiä tai ehkä jotain mopen osaa jumalten ikuisessa sodassa. 

Havainnot tuonpuoleisesta ovat kuin todisteet ufoista, paljon ja monenlaista on, mutta kovat faktat ovat aina vain hakusessa. Käytännön syistä useimmat uskovaiset ovatkin keskittyneet laatimaan ohjeistuksiaan vain maallista elämää varten. 

Ajan saatossa ihmisille on tarjottu ankaria ja hyvin ankaria madonlukuja siitä, miten pitäisi elinaikansa viettää, jotta juuri hän olisi otollinen juuri tietylle korkeammalle taholle. Jos niin olisi, ihmisolento saisi ehkä vain silkasta armosta viettää upean ikuisuuden, siellä joissain ihmisjärjelle käsittämättömän korkeissa sfääreissä. Toki vain juuri tietyillä oikeauskoisilla on hallussaan ikuisuuden avaimet.

Voisi myös hyvällä syyllä kysellä, jotta miten ihmeessä siellä ikuisuudessa saisi aikansa kulumaan, kun täällä Telluksellakin elo on usein niin tylsää ja typerää. Mutta sellainen kysymys osoittaisi vain ihmisen maallisen mielikuvituksen rajallisuutta. Kyllä varmaan meille tuommoisetkin asiat vielä valaistuvat.

Toisaalta, voisiko missään ikinä olla tylsempää kuin luterilaisessa taivaassa. Siellä sitä pilvessä pötköteltäisiin ja välillä harppua rämäyteltäisiin. Ei saisi edes syödä, juoda, eikä varsinkaan naida. Kaikki tämä tapahtuisi taukoamatta koko systeemin kehittäjän ja ylläpitäjän ylistämiseksi. 

Kaipa siellä kristittyjen taivaissa pärjäisi kun pysyisi koko ajan kyllin pönäkässä pilvessä. Pilven veikkoihin on kyllä viime aikoinakin siirtynyt monia mainioita rokkistaroja, joten harppubändeillä saattaisi olla jo rytäkämpi sointi. 

***
Mutta vakavasti sanottuna, kyllä Suomen arkkipiispan ja hänen sielunkamujensa kannattaisi keksiä muita markkinointikonsteja kuin oman pienen suomalaisen maksajajoukon ainainen vähättely, mollaaminen ja syyllistäminen. Toisaalta, ehkä kirkon johto on vain samaistunut poliittiseen eliittiin, minkä mielestä suomalaisuus on synkkää perintöä menneiltä ajoilta, sillä kaikki muu maailmassa on aina paljon kauniimpaa ja parempaa kuin perinteinen suomalainen elämäntyyli ja ihmiset. 

Nykyisinhän vain yhteismaksullinen eurooppalaisuus ja natolaisuus ovat politiikassa oikea tie, kuten sekin, että olemme vain sukupuoli-, uskonto-, ajatus- ja rotuneutraalisti yhtä suurta globaalia perhettä. Niin, että ei suomalaisen kirkon herroja, eikä johtavia maallisia edustajiamme sovi syyttää ainakaan vilkkaan mielikuvituksen puutteesta. Vahvoja mielikuvia tarvitaan, sillä ei sitä vielä missään taivaassa olla, eikä edes sen esikartanoissa. Perheonni uskontojenkin väliltä on todellisuudessa valitettavan kaukana.

Muslimeilla on sentään omat paratiisinsa, on, on! Verenhimoisimmat ja julmimmat uskonsa tai puolesta sotijat pääsisivät tiemmä vilauksessa ja väläyksessä paratiisin auvoisiin iloihin. Siellä virvoittavien vetten solistessa he jaksaisivat jopa hoidella sen seitsemänkymmentä neitsyttä jopa yhtä kyytiä. Mitä kaikkea muuta ylenpalttisen ihanaa ikuisuuden ajankuluketta siellä paratiisissa onkaan, sen tietävät vain huikeimmat imaamit. Liekö sitten tavisnaisille, kuten vaikka noiden sankarien äideille lainkaan sijaa siellä paratiisissa?

***
Buddhalaisessa maailmassa epätietoisille ihmisille annetaan paljon monipuolisempia vastauksia kysymyksiin mm. tuonpuoleisesta elämästä kuin ns. kirjan kansojen uskonopeissa. Buddhan tien kulkijoilla on edessään elämän ikuinen kiertokulku ja mahdollinen valaistuminen, sitten joskus. Intrigööri on pelkkä uskonasioiden harrastelija ja buddhalaisuuden olemus ei ole äkisti miellettävissä, joten pitää vain kehottaa tutustumaan kirjallisuuteen ja kuulemaan oikeita guruja.

Toinen puoli asiasta meinaa unohtua. Taivaan, paratiisin ja Buddhan pitkän tien lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Ihmisolennon ikuinen siru saattaa monistakin syistä joutua helvettiin, mistä siitäkin ikuisuuden osastosta on eriäviä käsityksiä. Luciferhan on entinen valon airut eli ylätuvan lempparienkeli, joka toisinajattelijana joutui taivaspakolaiseksi eli pilven veikoista karkotetuksi.

Eipä sitäkään osaa sanoa, minkälainen meno ja meininki on siellä helveteissä, niitäkin saattaa olla monenlaisia, mutta ei siellä luulisi olevan alvariinsa tylsää, eikä tulisi vilu. Rietasta meininkiäkin siellä saattaisi olla paljon tarjolla? Luullakseni lusiksen tykönä olisi myös sankasti maan päällä tutuiksi tulleita aikalaisia.

Veroparatiisit harvoille ja valituille

Blogipostauksen väsääminen siitä aiheesta mikä milloinkin päänuppiin pasahtaa on hauska harrastus myös siksi, ettei pelisääntöjä paljon ole. Toki sääntöjen säätäjät ja muut ihmismielen insinöörit haluaisivat kovasti pistää nettikirjoittelun sensuuriin ja säätää kovia sanktioita. Maailman pahimmissa diktatuureissa niin tehdäänkin. Mutta siitä ei ole vielä säädetty, etteikö blogipostauksen otsikon mukaan voisi kirjoitella vasta ihan lopuksi.

Piti kirjoittaman myös ajankohtaisesta aiheesta eli veroparatiiseista. Jos ihmisellä menee kapitalistisen onnellisesti, hän voi jo eläissään maan päällä saavuttaa sellaisen omistuksen tason, että sillä pääsee veroparatiisiin, jopa moneenkin yhtä aikaa. Toisaalta monilla suomalaisillakin julkkareilla näkyy olevan juuri nyt kova inhimillinen tarve ottaa hajurakoa moisiin paratiiseihin. Toisilla pelureilla on vissi halu vähätellä tuommoiset paratiisit olemattomiin.

Jälkimmäisen ja systeemissä jopa järkevän ajattelun mukaan veroparatiisit ovat vain osa valtioiden luonnollista verokilpailua, millä tavoitellaan yrityksiä, sekä siinä samalla pysyviä tai uusia työpaikkoja. Tiedämmehän, että hyvinkin pienet liikahdukset yhteiskunnan yrityksille säätämissä rasituksissa, kuten esimerkiksi veroissa tai minimipalkoissa vievät äkkiä isojakin firmoja maailman ääriin. 

Maitakaatavan suuret firmat ovat toki miinoittaneet lakien puitteissa eri maiden verottajien tiet niin tarkkaan, että niiden itse maksamat verot ovat lähinnä huono vitsi. Mutta kukapa tuollekaan asialle oikeasti mitään tekisi?

Suomi taitaa vielä olla huono veroparatiisi, vaikka suuryrityksille maksetaan verovaroista auliisti suuria tukia. Kokoomuksen ja kepun johdolla Suomen asema veroparatiisina on kuitenkin kovasti ja nopeasti kohentumassa. Rikkaille on kaikkea tarjolla jo nyt täällä matoisen maan päällä. Maallista hyvää mätetään lisää heille, joilla sitä jo paljon on. 

Prolet ja köyhälistö tietysti siinä samalla kyykytetään ja ankeutetaan viimeisen päälle. Sellainen on ison rahan eduille ja muulle globalismille otollista ja ihanan paratiisillista! Mutta eivätkö nykyinen bittiraha ja setelistökin ole pelkkiä uskonasioita, ilman kultakantaa? Kuka uskoo, että jollain pienellä valtiolla tai Bill Gatesilla tai Brunein sulttaanilla todella olisi rekkalasteittain siireltäviä oikeita taaloja tai muita valuuttoja kuin jossain Roope-sedän rahasäiliössä? 

Intrigöörin on vain uskottava, että oma muovilätkä ja muutamat eurot vielä kelpaavat jossain kaupassa, eikä pikkuruista ostovoimaa ole yön yli halpuutettu olemattomiin. No, ei se ihan niin äkkiä tapahdu, sillä hivuttamallahan "ne" sen tekevät. 

Ai ketkä "ne"? No ne samat tahot, jotka ylivelkaannuttavat koko ajan EU-Eurooppaa ja siinä samalla pientä, mutta lapsekasta Suomea. Kun velkaa on saatu myytyä tarpeeksi, manner tärisee ja korkotsunami tulee. Sitten velkojat määräävät Euroopassakin ihan kaikesta, kuten esim. Kreikassa ja Argentiinassa on koettu. Se on vain ajan kysymys.

***
Veroparatiisilliset ja tuollaiset rahataivaalliset asiat nousivat taas julkisuuteen Panaman paljastuksen takia. Panama on kumminkin vain yksi valtiontapainen, pitkälti jenkkilän peukalon alla. Siksi sieltä ei löytyne paljoa amerikkalaisia, eikä venäläisiä verosurffaajia. Mutta on noita veroparatiiseja aika liuta, ihan yleisessäkin tiedossa.

EU-komissio julkaisi vajaat vuosi sitten ensimmäisen mustan listansa maailman veroparatiiseista. Yhteisellä mustalistauksella koetettiin vahvistaa jäsenmaiden kykyä puolustaa verotuloja. Unioni haluaisi, että yritysten voitot verotettaisiin tehokkaasti siellä, missä ne tehdään. 

Yhtiöveron kiertämisestä koituu EU-maille miljardien eurojen vuosittaiset menetykset, ja samalla kansan verorasitus kasvaa. Osa yrityksistä käyttää hyväkseen järjestelmän monimutkaisuutta ja jäsenmaiden yhteistyön heikkouksia. Komissio on tutkinut myös Luxemburgin, Irlannin, Hollannin ja Belgian verosopimuksia monikansallisten yritysten kanssa.

EU katsoi HS:n kesäkuisen 2015 jutun mukaan yhteistyöhaluttomiksi mm. seuraavat maat ja paikat, jotka olivat tuolloin ainakin kymmenen jäsenmaan omalla listalla. 

Andorra, Liechtenstein, Guernsey, Monaco, Mauritius, Liberia, Seychellit, Brunei, Hongkong, Malediivit, Cookinsaaret, Nauru, Niue, Marshallinsaaret, Vanuatu, Anguilla, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Grenada, Montserrat, Panama, Saint Vincent ja Grenadiinit, Saint Kitts ja Nevis, Turks- ja Caicossaaret ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret.

Ylen juttu komission mustasta listasta 17. kesäkuuta 2015.

***

Veroslalom on mutkikas laji: Jan Hurrin juttu.

Poukkoilevat poliitikot: verokatujat käräjille?

Jenkkilästä jysähtää: Arvopaperin juttu.

Juncker: Turvapaikat nelinkertaistettava

Euroopan komission pomo ja veroparatiisienkin asiantuntija Jean-Claude Juncker esittänee jo ensi viikolla EU-maiden turvapaikkojen nelinkertaistamista niistä 40.000 henkilöstä, joista heinäkuussa sovittiin. Jos Juncker jyrää tahtonsa läpi, EU-maihin asumaan tulevien turvapaikan tai oleskeluluvan saajien määrä kasvaisi virallisestikin jo 160.000:een.

Syyriassa ja Irakissa on (tai oli ennen sotia) yhteensä noin 50 miljoonaa asukasta. Jos osakin heistä vielä siirtyy Euroopan maihin, se voisi merkitä miljoonien pakolaisten tai siirtolaisten virtaa. Turvapaikkaa hakevien ihmisten käännyttäminen EU-maista takaisin sotaa käyviin maihin tai niiden naapurimaissa sijaitseville suurille pakolaisleireille on tunnetusti melkein mahdotonta.

Osa Suomesta nyt turvapaikkaa hakevista tuhansista tulijoista saa, jos saa, joskus kuukausien päästä kielteisen päätöksen. Tällöin heidät pitäisi käännyttää takaisin, mutta miten ja mihin? Aiotaanko toimia, kuten albaanialaisten sosiaalisuppaajien kanssa, lennätetään heidät poliisisaattueessa, johonkin, Ruotsiinko?

Loputonta sotimista 

Irakissa sota ja sitä seurannut terroristisota on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Syyriassa alkaa pian viides sekava ja väestölle hyvin kauhea sotavuosi. Lähi-idässähän jaksetaan perinteisesti sotia kymmeniä vuosia, kuten myös paljon pakolaisia tuottavassa Afganistanissa.

Sotimiselle ja se aiheuttamalle pakolaistulvalle alueella ei näy loppua. Syyrian valtion rippeitä puolustava presidentti Assad saa edelleen vahvaa tukea Venäjältä, mistä tullee avuksi lisää ammattisotilaita ja sotakalustoa. Assad ei luovuta, joten sota Syyriassa saattaa olla vasta alussa? 

Myös vastapuolella on tukijansa ainakin lähistön rikkaissa arabimaissa, tuen uskotaan kai pitävän murhakalifaatin pois omista maista eli öljyisistä onneloista. Sotilasmahti Turkin rooli on ollut vähintäänkin outo, koska oman maan kansalaiset, kurdit ovat sotatoimien kohteina yhtä lailla kuin isis-kalifaatti.  

Turkki myös tuki isistä sallimalla varastetun öljyn suuren rekkarallin. Syyriassa ja Irakissa kurdit ovat paras puolustuslinja isistä vastaan. 

Eipä hyvältä näytä. Esittääköhän hra Juncker jo jouluna taas kiintiöiden nelinkertaistamista?

***
Ps. Intrigööri ei tavallisesti huitele ketään raamatulla päähän, mutta Lähi-idässä alkaa pian olla kasassa ilmestyskirjan Harmageddonin lopun ajan sodan ainekset. Ydinaseistetut suurvallat USA ja Venäjä ovat kaiketi taas ainakin osin vastapuolilla uusilla hurmekentillä. 

Ydinasevaltio Israel on samalla pelilaudalla muutenkin vahvoine sotavoimineen. Iranin toistaiseksi kai teoreettinen ydinaseistus on yksi tekijä. Islamin atomiaseaika on jo kauan ollut totta Pakistanissa...

Myöhempi lisäyslinkki: Hra Kataisenkin paras kamu hra Juncker on kansainvälisen tason verohimmeleiden asiantuntija. Ylen juttu 2.1.2017.

*** 

Neitsyitä veroparatiisissa

Kyllä islamilaisilla jihadisteilla, niilläkin kalmakalifaatin kaiffareilla, on kai mahtava meininki meneillään. Noiden liuhupartojen paratiisissa kun sanotaan olevan kaikenlaisen muunlaisen mukavan lisäksi 72 koskematonta neitsyttä per marttyyri.

Neitsyet ovat kuulema vasiten odottamassa jokaista saatanallisen vihulaisen kuumilta sotahietikoilta poistamaa pyhäsotaurhoa, ihan imaaminvarmana. Paratiisissa ollaan kovasti fyysisiä, tietenkin.

***

Brittien Neitsytsaarten missikisojen 
kaunottaria 2014.

Veroparatiiseissakin on tarjolla monenlaista jännää, mutta kaiken kivan joutuu käyttämään jo tämän yhden ihmiselon aikana. 

Paratiisisaarilla on jokaista verokarhujen kynsistä pelastunutta parasiittiporhoa odottamassa vähintään 72 koskematonta pankkia, joissa kierrossa kulahtaneistakin rahoista loihditaan kuin neitseellisiä.

Osa tuollaisista höveleistä rahalaitoksista sijaitseekin lähes paratiisissa, kuten Brittiläisillä Neitsytsaarilla. 

Osa vehreimmistä verokeitaista on kyllä tylysti EU:n mannerjalustalla ja sen lähisaarilla. Komission pomo Juncker tuntee hänkin oikein hyvin verojen välttelyn salaisuudet. Verot ja veroparasiitit ovat aina keskuudessamme.


*** 
Islamilaisten paratiisista en tiedä, eikä mihinkään veroparatiisiin ole meikällä varsinaista asiaa. En osaa sanoa sanoa tarkemmin omista tulevista pilvijuhlistakaan, joissa lienee paikalla korkeintaan joukko vanhoja harppuja käkättämässä. Vaihtoehtona ovat tietysti sarvipään järkkäämät saunavuorot, joissa olisi paikalla enempi tuttuja.

Sen verran kuitenkin ennustan, että maalliset veroparatiisit ovat  yhtä ikuisia kuin ihmiskuntakin. Poliitikot eivät missään maassa edes halua tukkia kaikkia yritys- tai omistusverotuksen porsaanreikiä, koska silloin ne avattaisiin heti veräjät seljälleen jossain toisessa valtiossa.

Toisaalta millään maalla ei ole varaa menettää kaikkia rikkaita kansalaisia bisneksineen.
Tiedetäänhän, että pienikin palkka- tai kustannusero maiden tai paikkojen kesken saattaa viedä suurenkin firman nopeasti toiselle pallonpuoliskolle. 

Kyllä isot rotat verokolonsa kaivavat, kuten tekevät aina erittäin "laillisen" verosuunnittelun nimissä kaikki maailman suuret yritykset.

Yksi noista mahottoman suurista veronkiertäjistä on tämänkin käyttäjille ilmaisen blogger-blogipalvelun pitäjä, hra Google. Tätä postausta naputtelen toisen hirmuisen veronkiertolaisen, hra Microsoftin, lisensoimalla koneella. Ei auta, vaikka kuinka vikisisi.

Tässä paratiisiin pääsemistä odotellessa pitää lohduttautua lauluntekijän sanoin: "Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus". Niinpä voisi sanoa, että oma maanpäällinen paratiisi, tasapaksu olo tai helvetti on jokaisella omien korvien välissä. Ikuisuudessa lienee sitten aikaa miettiä tarkemmin niitä ikuisuusasioita.

***
Lisäys: Tämä paratiisipostaus läksi oikeastaan siitä, kun lukaisin aamulla professori Wibergin jutun siitä, miten lystiä ihmisen on maksaa veronsa Suomessa. Eipä ole ihme, jos joku tekee Hautalat eli harrastaa hiukkasen veronkiertoa.

Lisäys 15.11: Vihdoinkin kuultiin kansainvälisestä veronkierrosta oikeaa asiantuntijaa, pankkivaltion suurmiestä Junckeria, hahhahhah...

***

Mikään ei muuttua saa

Veroyle haastatteli äsken eli tiistaina aamupäivällä kahdeksan puolueen politsauruksia siitä, miten EU:n vaalien tulos ehkä vaikuttaa kotimaiseen politiikkaan. Keskustelua toisella korvalla seuratessa välillä nauratti ja hetken päästä teki mieli laittaa toosa kiinni, ettei menisi ruokahalu.

Mikä on siis päätelmä, mikä nyt muuttuu kotimaassa? No, mikään ei oikeasti muutu, ei ainakaan vielä vuoteen. Viisikkohallitus istuu mahtijakkaroillaan sitkeästi kuin kylähullut   muurahaispesässä. Suomen kaikinpuolinen kurjistus ja alasajo jatkuu. Köyhiä kuritetaan lisää, julkiset palvelut säästetään hengiltä. Täytyy vain toivoa, että edes osalla populasta menisi vielä kohtuullisesti, sillä Romaniasta ja Bulgariasta tuppaa varoittavia esimerkkejä tänne asti. 

Nyt tapetaan valtion rankan velanoton takia myös lypsäviä lehmiä ja myydään tuhkia valtion komian kakluunin pesästä. Täytyy  toivoa, että edes entinen ylväs tielaitos Destia kukoistaa ostajansa, suomalaisen Ahlströmin teollisuussuvun omistuksessa. No, on helppo veikata, että Destia pärjää jatkossa, mutta mitä sekin tulee pitkässä juoksussa maksamaan valtiolle? Jos kossu eli valtion Altia myydään, kyllä ostaja senkin firman äkkiä kunnolla kannattavaksi kirkastaa.

***
Keskustelun perusteella kaikille puolueille tuntui käyneen eurovaaleissa enemmän tai vähemmän mukavasti. Kristillisten edustajakin jaksoi keskustelussa moneen otteeseen hehkuttaa vaalivoittoa, eli parlamentista nyt putoavan edustajan saamaa suurta äänimäärää. Jos puolueen ainoa edustaja tipahtaa pois, puoluepomona en kuitenkaan osaisi pitää sellaista voittona, vaan tekisi mieli mennä itse sängyn alle piiloon.

Vihreiden äänitorvi kehui tietenkin vihreää teknologiaa maasta taivaaseen eli siihen kuuluisaan ihmisen pilaamaan ilmastoon asti. Persujen työmies Putkonen muistutti tylysti, ettei uutta vihreää teknologiaa saada kannattavaksi ilman roimia valtion tukia, joiden maksumies on tietenkin aina joku duunari. Jne...

Huonosti kuuntelemani keskustelu meni juuri niin kuin ammattipolitiikoilta saattoi odottaa. Puhetta piisaa, mutta miten sen saisi tuottamaan edes pelloille lannoitetta? Keskustelussa pompittiin tietenkin edestakaisin  kotimaan politiikan ja unionin politiikan välillä. 

Suomalaisilla politiikoilla onkin EU:n kanssa ikivanha ongelma: Miten voi olla yhtäaikaa kahden herran palvelija? Alttiina lakeijana ja herrana olo yhtäaikaa on sekin hankalaa. Toisaalta, jos lakeija on oikein sukkela, hän voi aina pujahtaa pahimmilta iskuilta piiloon herransa paksun selän taakse. Syyllisyyttä voidaan aina tarpeen mukaan työntää toisen niskoille.

***
Poliitikoista jotkut puhuivat taaskin radiossa, kuten aina vain, orastavasta tai versovasta talouskasvusta. Sepä olisikin meille kaikille ja erityisesti poliitikoille tarpeellista. Jälkimmäiset pääsisivät tuulettamaan tulevatkin teoreettiset jakovarat moneen kertaan, kuten he ovat tänne asti tehneetkin.  Pian huomattaisiin taas ja uudestaan, ettei taloudessa kasvanut mikään muu kuin julkinen velkataakka. Ja poliitikkojen paksu nahka.

Mutta  mitäpä niistä veloista, sillä sellaiset velat maksavat aina ne tai me verotettavat kansalaiset. Talouskasvun toivo elää silti poliitikoissa kuin lapamato entisessä Toivossa. Vain talouskasvu voisi turvata suojat..., eikun poliitikkojenkin hyvin vastuulliset työpaikat.

Intrigöörikin toivoo talouskasvua, mutta luulee, että tulevaisuudessa talouden kasvukäppyrät sahaavat loputtomasti kuin sairaan sydänkäyrä. Potilas olisi kumminkin pidettävä hengissä nopeasti vaihtuvissa tilanteissa eli suhdanteissa. Niinpä talouskasvun ikuisen odottelun sijasta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän hallitusta talouslaskusta, kansakunnan sieto- ja kestokyvystä.

Eikä hallittu talouslasku tarkoita sitä, että entinen meno raskaine rakenteineen ja byrokratioineen jatkuu, valtiolta ja kunnilta myydään kaikki mistä joku suostuu edes jotain maksamaan. Maailmanloppu ei tiettävästi tule vielä ensi vuonna ja jos tulee, siinä ei auta Maamme-laulukaan.

Suomessa melkein kaikki maksaa hurjasti, jopa puhdas vesi ja puu, joita molempia meillä on ylenpalttisesti.  Ilmakin maksaa pirusti, sillä monen sortin viherpolitiikan ansiosta Suomessa ja Euroopassa suojellaan ilmaa eli ilmastoa koko maailman edestä. Suomi on pikku palanen aika pienikokoisesta niemimaasta maailmassa eli ränsistyvästä Euroopasta. Miksi sitten Eurooppa ränsistyy, se olisi ihan eri virsiensä väärti.

***
Olisi kumminkin hyvä kuulla joskus poliitikkojen puhuvan jokseenkin hallitusta talouslaskusta, missä tehtäisiin kuin saksalaiset eli pudotettaisiin palkkoja und muuta jakohyvää yleisen kilpailukyvyn takia. Samalla huolehdittaisiin kansalaisten perusostovoimasta säännöstelemällä keskeisiä kustannuksia, kuten ruoan, asumisen ja energian hintoja. Säännöstelee valtio ja kuntakin kovin montaa muutakin asiaa.

Samalla voitaisiin ihan oikeasti helpottaa uusien työpaikkojen muodostumista kaikenlaisiin yrityksiin. Alemmat työvoimakulut, keveämpi paperisota, jne. Tämä on yksinkertaista ajattelua kai, mutta parhaat konstit ovatkin yksinkertaisia, mutta ainakaan unionissa ei ole sellaista touhua osattu tai haluttu harjoittaa.

Jäsenmaat tai kansallisvaltiot on vain laitettu unionissa maailman finanssieliitin määräämään ruotuun. Ilmankos juuri tärkeän eurooppalaisen veroparatiisivaltion vahvaa miestä vängätään komission johtajaksi! Unionin monista muistakin molliolleista on kyllä kokemusta.

Jos hallittu talouslasku on muka täysin mahdotonta, silloin Luoja meitä auttakoon, sillä poliitikoista ei siihen ole. Sitten pitänee vain toivoa sitä Euroopan Liittovaltiota täydessä mitassa eli talousmahti Saksan johtamaa Neljättä Valtakuntaa. Saksaan meillä on kyllä turvattu ennenkin, aikoina joskus silloin, über alles.

***
Tulipa tuossa mieleen vanha poliitikkovitsi, liekö alunperin keksitty Kekkosesta: Jos oikein sukkelan poliitikon heittää ison kirnun pohjalle ja iskee männällä päälle, ei ikinä osu!

***

Veroparatiisien yrttitarhoista

Valtakunnanjohtaja Jyrki Katainen sai pari vuotta sitten Berliinissä Angela-tädin ja hänen puoleensa luona visiteeratessaan kultaisen Ludwig Erhard -kunniapalkinnon. Tämän tunnustuksen Katainen sai huomattavista ansioistaan sosiaalisesti kestävän markkinatalouden kehittämisessä. Taputapu!

Viime kuussa Suomessa vieraillut eurooppalaisen keskikusta-oikeistolaisen EPP-puolueen kärkiehdokas, Luxemburgin vahva mies Jean-Claude Juncker maalaili Kataiselle painavaa komissaarinsalkkua, jos hän itse tulee eurovaalien jälkeen valituksi komission johtoon.

Luxemburgin pitkäaikainen valtiovarainministeri ja pääministeri, sekä euroryhmän puheenjohtajanakin vuosia toiminut Juncker on hänkin suurmerkillinen mies. Hänet palkittiin jo vuonna 2006 Aachenissa Kaarle Suuren kunniaksi lyödyllä prenikalla eli Karlpreis-palkinnolla henkilönä, joka on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen. Vaikuttavaa!

Pankkivaltio Luxembugia on aina palkittu myös roimilla rahastosijoituksilla ja sinne on perustettu pankkikonttoreita toistensa viereen, sillä onhan Luxemburg perinteisesti tärkeä veroparatiisi mm. Irlannin ja tästä toiminnasta kuuluisan Caymansaarten ohella. Veroparatiiseja on toki maailmalla koko joukko muitakin ja pitääkin olla, ettei verottomasti tienaaminen tökkisi. Leijonanosa maailman suuryhtiöstä ja -sijoittajista suosii jostain syystä juuri veroparatiisivaltioita.

Kansalaisjärjestö Finnwatch selvitti, että myös työeläkevaroja on sijoitettu veroparatiiseihin vähintään 37 miljardin euron arvosta. Finnwatch moittii työeläkeyhtiöitä niiden vastuullisuuden puutteesta, koska lakisääteisestä työeläketurvasta huolehtivat yhtiöt sijoittavat suomalaisten työeläkevaroja agressiivista verosuunnittelua tekeviin yrityksiin.

Kansan Uutiset kertoo, että Eläkeläiset ry moittii niinikään työeläkeyhitöitä veroparatiiseissa kikkailusta. Työeläkevakuuttajien Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes antaa ymmärtää, että tässä asiassa tarkoitus itse asiassa pyhittää keinot. Nuoremmille pitänee kertoa, että Siimes toimi aikanaan erään monille tutun vasemmistopuolueen veturina.

Eikö se niin ole, että jos moraali ja raha laitetaan vaakakuppeihin, kyllä rahakuppi aina alas jytkähtää. Mitäpä tuohon sanoisi muuta kuin sen, että ehkäpä EU:n suurilla miehillä Junckerilla ja pienen Suomen "toivolla" Kataisella on mielessä paratiisin rakentaminen jo maan päälle, ainakin sellaisen veroparasiittien ikiveroparatiisin. 

Maailma se järjestyy uudestaan, ihan silmiemme edessä. Mutta elämä se on kuin silikkiä vaan. Ja kultaisia ansiomerkkejä.

***

Hallitus suosii veronkiertoa

"Saisiko Suomen valtiolle olla huomattavia lisätuloja?" kyselee verotusneuvos Markku Hirvonen päivän Hesarissa.

"Suosiiko Suomen siksapakkihallitus tietoisesti harmaata taloutta?" ihmettelee yleisneuvostelija intrigööri tässä päivän postauksessaan.

Muistaakseni ainakin kokoomus ja ruotsalaiset vastustivat jo hallitusneuvotteluissa tehokasta harmaan talouden torjuntaa. Verotusta ei kai sitten ikuna aiotakaan saattaa tolkulliselle tolalle niin, että se kohdistuisi edes jokseenkin oikeudenmukaisesti sekä pääomatuloihin että ansiotuloihin. 

Johtavilla poliitikoilla puhetta kyllä piisaa kuin ennen wanhaan rahattomilla lehmänostajilla ja juttujen uskottavuus on yhtä hyvä kuin hiihtoliitolla.

Onko Suomen hallitus siis joukko joutavia höpöheikkejä, joiden tärkein tavoite on vain kyyristellä ja hämätä ihmisiä odotellen olematonta ja toistaiseksi tulematonta talouskasvua. Toinen huipputason hallitustoimi on tietenkin EU:n ja euroryhmän "ytimissä" pippalointi, sekä eri kansainvälisten finanssihuijareiden pelastelu velkarahalla muka veronmaksajien takausta vastaan.

Jos suomalaisilta menee lopullisesti usko valtioon, kuten useimmilta ihmisiltä euroalueen kriisimaissa, Suomi on oikeasti Kreikan tiellä. Sellainen tie voi olla mutkainen, mutta ei se ole pitkä, ei suoraksi vedettynäkään!

Minusta tämä harmaan talouden torjuja Hirvosen haastattelu on todella aika järkkyä luettavaa. Poliittisilla päättäjillä taitaa olla ihan oma todellisuus? 

Tavisten harmaan talouden asiantuntijaksi osoittautunut ministeri Heidi Hautalakin näyttää vain pokkana jatkavan paapatustaan julkisuudessa  vastaten mm. valtion omistusohjauksesta. Hyi kakkeli, mikä akkeli!

Mutta iloitkaamme, sillä kevät koittaa meille kaikille taviksille siinä kuin joillekin yksityisen veronkiertogolfin pelaajille ja kaikille suurpääoman nuoleskelijoille hallituksessa ja hallituspuolueissa! 

On meillä ihmisillä sentään jotain yhteistä, kuten nämä vuodenajat. Muuta sitten ei kaikilla paljon olekaan.

***

Emumunaus ja jallitus

Emu.

Intrigööri lueskeli tässä oleskelun ohessa pätkissä Esko Seppäsen syksyisen kirjan "Emumunaus". Jos tässä nelisen vuotta kestäneestä maailman ja Euroopan talouskriisistä vielä jaksaisi pöyristyä, Seppänen tarjoaa siihen reilut 200 sivua hyviä tarpeita lähtien rosvopankkien säälimättömästä saalistuksesta ja päätyen euroalueen neutronipommiin. 

Se pommi eli emumunaus on euroalueen sisäinen delvalvaatio, talouskuritus, mikä tappaa kaiken terveen kasvun, mutta jättää ehjiksi kestämättömiin paisuvat velat.

Talousunioniksi ja liittovaltioksi pyrkivä rahaunioni EU eli emu on finanssikapitalismin lapsi, velkakriisi, pörssikriisi ja pankkikriisi yhdessä. Johtava vasemmistolainen tiedonjulkistaja, entinen europarlamentaarikko Seppänen on omimmillaan suomiessaan finanssikapitalismia, jota euron pelastusarmeija, poliitikot ja federalistit ovat kyvyttömiä sääntelemään.

"Jos ei saada aikaan kapitalismia parempaa, tulkoon edes parempaa kapitalismia", Seppänen kirjoittaa. Hän ei suoraan luonnehdi Suomen hallitusta jallitukseksi, mutta toteaa, että kirjaimet h ja j ovat näppiksellä vierekkäin. 

Intrigöörillä ei ole tässä kohti estoja, jallitus mikä jullitus, tämä Kataisen sikspakki ja sitä olivat sen edeltäjätkin. Suomea ajetaan liittovaltioon ja euroalueen velkojen yhteisvastuuseen tappituntumassa Saksan kanssa, maksoi mitä maksoi. Ja kyllä se vielä maksaakin.

Seppänen on mahduttanut kirjaansa, tiiviisti, mutta mittavasti asiaa. Koko kirjan antia tai kokonaisuutta on turha alkaa käymään läpi yhdessä blogissa. Poimin siitä tähän vain pikku otantoja. Sen verran voi sanoa, että kyllä lukiessa tämmöisen vähäisen eurokriitikon sydänalassa lämmitti. Joissain kohti on sentään tullut olluksi oikeassa. Tietoa netinkin syövereissä on, mutta vedenpitävän tiedon poimiminen teettäisi aina kovasti töitä, jos se ollenkaan onnistuisi.

Mutta vajailla tiedoilla näyttävät toimivan poliittiset päättäjätkin, niin EU:n kuin Suomenkin tasolla. Päätöksenteon ohjakset taitavatkin olla kokonaan muualla, siellä jossain pilvessä, finanssien virtuaalitaivaan hallitsijoilla. Jumaliksi niita ketaleita ei sentään ylennetä.

* * *

Seppänenkin taitaa lopulta olla monien muiden lailla Euroopan Keskuspankin setelimörssärin kannattaja. Euroaluetta ja sen vielä vähin itsenäisiä maita kuristavan deflaation sijasta olisi jo luovuttava äärimmäisestä inflaation vastustamisesta.

"Kun kovan rahan annetaan pehmetä, velkojen maksu ja hoito helpottuvat. EKP:n sukset on saatava luistamaan. Havuja, perkele!"

Toisin kuin suomalaisen virallisen totuuden ilmapiirissä voisi ajatella, Seppänen toteaa, että finanssikapitalismia sääntelevä laillisuus on sentään kohtalaisessa kunniassa maailman velkaisimmassa maassa Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa se on pitkälti poliitikkojen löysien puheiden varassa. 

Maailmassa on kolmisenkymmentä tärkeää veroparatiisia ja lisäksi verokeitaita mm. EU:n sisällä. Maailman tärkeimmät pankit ovat varjopankkiensa avulla verottajien ulottumattomissa. Myös suurimmat yhtiöt ovat ahkeria veronkiertäjiä. Sadasta suurimmasta englantilaisesta yhtiöstä liki kaikilla on veronkiertoa varten tytäryhtiöitä, jopa liki sata tällaista paratiisirönsyä per pörssiyhtiö. 

Valtiot ovat aloittaneet verokiertäjien jahdin, Yhdysvaltojen lisäksi tositoimiin on ryhdytty mm. Tanskassa ja Espanjassa. Mutta tämäkään ei koske sikspakin Suomea, jossa valtiovarainministeriö suunnittelee sellaisten kotimaisten hallintarekistereiden sallimista, joilla salataan yritysten omistajat ja ehkä siten helpotetaan veronkiertoa. 

Ulkomaisten hallintarekistereiden kautta veronkierto on monille yrityksille vakiintunut elinehto, eikä niitä ketjutuksia voi helposti selvittää. Jahti vaatisi pitkäjänteistä monikansallista yhteistyötä. Kaikenlainen laiton kikkailu suosii keinottelevaa eli keinoja kaihtamatonta finanssikapitalismia reaalitalouden etuja vastaan.

* * *

Reaalitalouden muodostavat maapallon 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. Maailmantaloutta hallitsee Seppäsen mukaan uskomattoman pieni joukko bankstereita. Se joukko elää omaa elämäänsä, jolla ei ole juuri yhteyttä todellisen talouden kanssa. Reaalitaloudessa ihmiskunta tuotti vuonna 2011 tavaroita ja palveluksia 70 biljoonan dollarin arvosta (12 nollaa). Se oli maailman bruttokansantuote, mistä maksettiin palkkoja 55 biljoonaa dollaria.

Velka on Seppäsenkin mielestä taloudellisen kasvun välttämätön edellytys, eikä ole kasvua ilman velkaa. Maailman pankeilla on lainanottajille jaossa 95 biljoonaa dollaria, joiden jaosta ne ihan itse päättävät. Maailman valtioiden yhteenlaskettu julkinen velka on 41 biljoonaa dollaria, jotka on käytetty kulutukseen ja investointeihin. Varsinaisen virallisen pankkitoiminnan lisäksi velkaa kauppaavat varjopankit sieltä jostain palmupuiden katveesta, niiden velanantokyky arvioidaan 60 biljoonaksi.

"Kun näistä kymmenistä biljoonista dollareista jatketaan kohti isompia lukuja ja tullaan sadoissa biljoonissa laskettaviin finanssitoimiin, lähestytään virtuaalirahavuoren huippua. Siellä ovat ne systeemikriisin suursyylliset, jotka ovat puhaltaneet runsaan puolentoista tuhannen biljoonan virtuaalidollarin kuplan täyteen johdannaishöttöä", kirjoittaa Seppänen.

Intrigöörin käpälään Seppäsen kirja kävi kirjastossa. Emumunaus, Into Kustannus Oy:n tuote viime syksyltä on myynnissä. Mainio kirja, kiitos vain siitä tekijälle!

Jallittaa "ne" meitit kumminkin, mutta ei se lisätieto paljon tuskaa lisää. Tuskafestivaaleja on kyllä tiedossa.

* * *

Liian paljon rahaa?

   Laulussa hoilotetaan, että "liian paljon rahaa, hyvää vaiko pahaa". Intrigöörin pitää vääntää itselleen paljon malleja rautalangasta, hakea tietoa, että saisi jonkinlaisen käsityksen maailman taloustuiverruksesta, missä johtavat asiantuntijatkin näyttävät olevan hämmennyksen vallassa hattujaan pitelemässä.

     Jenkkilän asuntokeinottelukuplan puhjettua ja viruksen levittyä Eurooppaan, jopa syrjäiseen Suomeenkin, on puhuttu paljon kärjellään seisovasta pyramidista. Keikkuvassa pyramidissa oikeaa reaalitaloutta edustaa pieni siivu kärjessä ja loppu rakennelma muodostuu valtavasta höttörahan kasaumasta.

     Keinottelevan kuprutalouden pimeä voima veistelee tuottoisia energiaviipaleita sitä kymmenen kertaa pienemmästä reaalitalouden osiosta. Kuten olemme nähneet, se on vapaapainia ja potkunyrkeilyä, nurkkaan ahdistamista, eikä siinä keinoja kaihdeta. 

     Yhtä hyvin voisi puhua tennispallosta ja jalkapallosta, missä jälkimmäinen yrittää pitää ilmat sisällään tönimällä koko ajan todellisen talouden tiivistä tennispalloa. Onko kysymys perimmältään siitä, että maailmassa on liian paljon rahaa? Semmoista, mikä on ja samalla ei ole oikeaa rahaa. Tyhjästä tekaistun rahan määrää kasvattavat valtioiden keskuspankkien lisäksi tuhannet ja taas tuhannet muut pankit.

     Maailman rahan määrää kuvaava jalkapallo voisi kokonsa puolesta hotkia helposti pienemmän reaalirahan pallon, mutta siltikin jalkapallosta vajuisivat ilmat pihalle. Tässä kohti kai kuuluisi sanoa, ettei minkäänlaista rahaa riitä kaikille, vaikka se on jo tuhansia vuosia vanha keksintö. 
     Velkaa sen sijaan riittää kaulaa myöten kaikille, joiden uskotaan pystyvän maksamaan sen takaisin edes jonkinlaisen koron kera. Toisin sanoen, rajallista reaalitaloutta rokotetaan liikaa. Höttörahan  kupla on saavuttanut järjellisen kasvun rajat jo aikoja sitten. Kuplaa onkin paisutettu jo semmoiset 30 vuotta vai milloin se järki jäikään lopullisesti junasta.

     Tämän aamun lehdissä kerrotaan, että Citigroup -jättipankin johtaja haluaisi erottaa toisistaan suurpankkien investointitoiminnan ja peruspankkitoiminnan. Tästä on kyllä puhunut moni muukin. Mitään ei vain ole tehty, eikä kai tehdä.

     Suurpankkien pilkkominen voisi olla yksi niistä lukon haitakkeista, mikä avaisi oven terveeseen maailmantalouteen ja vähentäisi rajun voitonhuuman aiheuttamia "turbulensseja". Pilkottuina rahavallan keskittymät eivät olisi liian suuria kaatumaan, koska niin käy jatkossakin. On luonnollista, että myrsky kaataa metsästä suuriakin puita, joiden runko on laho tai juuret liian löyhästi maassa. Voi tulla myös metsäpalo, mikä raivaa suuria alueita uuden kasvuston tieltä.

     Suuren rahan haltijat haluaisivat perinteisesti mahdollisimman vähän tai ei yhtään talouden sääntelyä ja valvontaa. Verot ovat tietenkin silkkaa myrkkyä. Mutta asioilla on aina vähintään kaksi puolta, eikä niitä voi tässä maailmassa mitenkään erottaa toisistaan. Tarvitaan sekä sitä rahan tekijää eli yritystoimintaa että pankkia ja sen kautta kulkevaa talouselämän verenkiertoa.

***
     Vai onko se jo pelkkää veronkiertoa? Pelkkä rahan pyörittely ei paljon hyödytä kokonaisuutta. Ja ilman sitä kokonaisuutta tyhjenee koko pajatso. Yhteiskunta ei pyöri ilman sääntelijää ja verottajaa, valtiota. Jonkun on oltava sekä jarrumies, huoltomies ja uuden rakentaja. Emme saisi palata enää rosvoparonien ja sotalordien hallitsemiin orjuuttaviin yhteiskuntiin eli täyteen helvettiin jo maan päällä.

   Toisin sanoen:  "Mitä olisi talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää?" Tai mitä olisi investointipankkitoiminta ilman tuottavia yrityksiä ja ilman sitä päivän töihinsä kömpivää työläistä, veronmaksajaa. Veroilla kustannetaan mm. vesijohtoja ja päällystettyjä teitä, jotta myös riistokapitalisti saa aamuisin pestä torahampaansa ja ajella limousiinilla toimistoonsa sihteerikköjen paapottavaksi ja bisneksiä pusertamaan - kivestä verta valuttamaan ja silleen.

     Euroopan talouskriisiä seuraillessa ei voi välttyä siltäkään ajatukselta, että jos suurpankit saataisiin joskus siivottua ja pilkottua, siistijöille olisi töitä myös verottajan eli julkisen hallinnon ja verotusoikeudellisen rahavallan  joukoissa. Siellä sitä vasta oikein isoa luutaa tarvittaisiin tai puskutraktoria.

     Pahin mahdollinen tilanne syntyy siitä, että keinottelevat pankkiirit ja vallanhimoiset poliitikot löytävät moraalittoman sisäisen yhteytensä ja heidän roolinsa yhteiskunnan pyörittäjinä sekoittuvat.  Silloin menevät sekaisin myös rahat eli ne suurpääomat ja hyvin vastuullista hoitamista (normaalisti) vaativat verorahat. Näin on päässyt käymään myös pienessä Suomessa, minne ei taannoisen valtiovarainministerin ja nykyisen pääkanisterin mukaan pitänyt lainkaan puhaltaa ikäviä taloustuulia mistään ilmansuunnasta.

     Vaistosin kyllä, mitä arvoisa hallituksen linjaa tukeva blogissa kävijä ehkä ajatteli tässä kohti: Suomihan on yhä edelleen ainoa AAA-luottoluokitettu valtio euroalueella. Siis Katajainen oli oikeassa! Näinkin sen voi nähdä. 

     Ehkä näennäisen hyvä tilanteemme on onneksi meille, ehkä ei? Jos vielä siedettävältä ulospäin näyttävä velkaantuminen saa päättäjämme uskomaan, että olisimme jossain EU:n syvässä ytimessä muutenkin kuin yhtenä pikku maksajana - se on perusteellisesti väärin uskottu! Takausvastuut toisten veloista ja myös EVM-hirviön näemmä blankona tehty hyväksyminen (Sasien ja muiden selittelyistä huolimatta) voivat viedä meiltä maton jalkojen alta nopeasti. 

     Ja mitä se semmoinen peli on, että sen sääntöjä rukataan jälkikäteen tai aina kun toinen osapuoli haluaa? No, se on pettämistä! Kansaa on taas kerran härskisti petetty, löyhäpäisen hyväuskoisten edustajiemme välityksellä.

***

     Tämä aamujupinointi sai kimmokkeen TalSan jutusta, missä puidaan kreikkalaisten surkeaa tilannetta. Hurjan kokoisista tukipaketeista huolimatta Kreikka on vajoamassa pysyvään kaaokseen. Tukipaketeilla ei ole ainakaan autettu tavallisia ihmisiä, mikä pitäisi olla kaiken lähtökohta, oli ongelmien syy kenen hyvänsä.

     Suursijoittajat ja pankkien edustajat osaavat kyllä aina auttaa itse itseään, vaikka eurokriisiä on hoidettu tähän pääosin heidän ehdoillaan. Myös kreikkalaisten suurrikkaiden rahat on laivattu, lennätetty ja enteröity hyvissä ajoin myrskyn alta turvallisiin ankkuripaikkoihin.

     Kreikka on vain yksi pieni maa euroalueella, kuten Suomikin. Kreikan tapahtumat ennakoivat silti kehitystä, mikä on jo niin selvää muissakin ns. "kriisiytyneissä" maissa, myös suurissa maissa. Jutun mukaan jopa puolet Kreikan pienyrityksistä, maan yritystoiminnan ydin, saattaa joutua laittamaan lappua luukulle jo kolmen seuraavan kuukauden aikana.

     Jo kolmanneksella kreikkalaisista on pahoja talousvaikeuksia. Niinikään kolmanneksella kreikkalaisista ei ole varaa peruselintarvikkeisiin, eikä kai kaikkiin tarpeellisiin lääkkeisiinkään. Kymmenen prosenttia ei pysty säästämään lanttiakaan.

     ITUC:in tutkimuksen mukaan jopa 87 prosenttia kreikkalaisista arvioi, että maa menee väärään suuntaan. Lähes yhtä moni pelkää pelkää, että seuraavilla sukupolvilla elämä tulee olemaan vaikeampaa kuin nykyisin.

     Koskettaako Kreikan tilanne myös Suomea? Kyllä sen pitäisi koskettaa myös varoittavana esimerkkinä. Tuki on vain tuki, mutta pönkkä pettää, ellei rakenteita korjata pysyvällä tavalla.

     Kreikan kadotetut tukirahat eivät yksin Suomea keikauta, mutta se on vain yksi nappi, mikä  takista lensi.  Mitä ne muut ovatkaan - pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, jne... Irlanti, Portugali, Espanja, Italia, jne...

     Intrigööri tietää, kuten niin monet muutkin 90-luvun myllerryksen kokeneet, ettei konkurssia vältetä siten, että tehdä lisää velkaa niin kauan kuin sitä jostain saa. Euroopassa ollaan juuri tällaisella tuhon tiellä.

***
     Mitä hyvää EU:n jäsenyys onkaan tuonut meille suomalaisille? Täytyy muistaa sekin, ettei Lidl-kauppaketju olisi kai rantautunut meille ilman, että olisimme EU:n jäseniä. Tosin hintatasomme on niin kova, ettei saksalaisten tarvitse kisata täällä ihan tosissaan.

     Mutta ilman edes pientä kiusaa ja kilpailua, kaupan kaksi suurta olisivat pakottaneet intrigöörinkin syömään enemmän kamalia, kalliita ja melkein makuneutraaleja eineksiä, jopa jauhomakkaroita ja kumilihapullia.

     Rehti ja reaalinen markkinatalous kunniaan! EU vapaaksi mustien pankkilordien vallasta! 


Linkki: Kadonneiden verojen metsästys.

* * *

Eurovelat pilveen!

Intrigöörin mielestä Euroopan rahoituskriisi kannattaisi ratkaista kerralla panemalla kaikki valtioiden velat korkoineen pilveen. Kun aurinko ei paista, pitää ottaa pilveä. Pilvessä ovat jo valmiiksi kaiken maailman pelirahatkin. Kun pelkkinä bitteinä lepattavan höttörahan arvo ylittää kymmeniä kertoja todellisen, oikean rahan ja talouden arvon, siellä pilvessä se kuprurahakin on. Missäs muualla?


Euron roskapankista puhuminen olisi poliitikkojen ja pankkiirien mielestä rahvaanomaista eli vulgaaria. Pilviraha ja pilvivelka olisivat ehkä luonnikkaampia ilmaisuja sille samalle globaalille kasinolle, rahauskonnon roskikselle tai finanssikuprujen kaatopaikalle. Miten vain.


Roska- tai pilvipankin kirjanpitäjät saisivat sitten siellä jossain rauhassa äitellä keskenään ja suunnittella yhä uusia veivejä, joilla kusettaisivat toisiltaan manit bois. Todella upeeta! Pelurit liitäisivät siellä pilvessä kuin muinaiset jumalat. Salamat vain leimahtelisivat pilvestä toiseen ja kärventäisivät jotain maan pinnallakin. Kaikki kommervenkit pitäisi tietysti tehdä ilman uusia veronmaksajien "takuuksia".


Utopiapilvessä eivät edes pahamaineiset rahoitusinstrumentit ja muut varmuus-,  eikun vakausvälineeet häiritsisi meidän talliaisten elämänmenoa. Velkaporsastelu ei enää söisi ihmisten mielenrauhaa, masislääkkeetkin vanhentuisivat apteekin hyllyille. Pilvestä tänne maan pinnalle jätettäisiin vain normaali talletuspankkitouhu, semmoinen vanhanaikainen malli, mikä palveli tarkasti ihmisiä ja pk-yrityksiä.


Maailmassa on, poliitikkojen armollisella siunauksella, kymmeniä veroparatiiseja kuin muinoin merirosvosaaria. Brittien Caymansaaret on niistä vain yksi esimerkki, mutta sikäli "hauska", että siellä ihmemaassa on enemmän juridisia henkilöitä (pankkeja ja firmoja) kuin luonnollisia henkilöitä (asukkaita eli ihmisiä). Siellä on varsinainen kuohukermaperseiden paratiisi.


Poliitikotkin pilveen


Tarkemmin ajateltuna nykyiset vastuuttomat poliitikkomme puolueineen voisi siirtää myös sinne samaan pilveen pois uusia kustannuksia aiheuttamasta. Heidän tilalleen valitsisimme maakunnittain uudet poliitikot eri alojen asiantuntijoista, mutta ilman tuhoisia puolue- ja eturyhmäkytkyjä. Sellaisista pitäisi valittujen ainakin sanoutua irti, jos niitä oli. 


Pyhimysten valinta on paavin heiniä, mutta täällä maan päällä tarvitsemme vanhan ajan turvallista yhteiskuntajärjestystä. Semmoista meininkiä, missä ei syöty enempää kuin tienattiin. Jos velkaa annettiin ja otettiin, vipille piti löytyä kattavat reaalivakuudet. Jos ei muka ollut ihmisille töitä, silloin rakennettiin infraa, tehtiin uutta ja korjattiin vanhaa. Tuskin maailma on vieläkään valmistunut?


Kasvava vanhusväestökin tuo tässä suorastaan upean haasteen ja paljon työtä. Se on puppua, etteikö siihen muka pystyttäisi. Suomessa on tehty ennen ja osataan edelleenkin tehdä mitä vain tarvitaan, niin tuotteita kuin palvelujakin. Kiinan poikakin teki tytölleen nätin tablet-koneen, ihan itse, kertoi päivän lehti. Se on oikeenlaista kemiaa.


Kaikki uhrit onkin jo kohta kannettu keinottelun epäjumalien alttarille. Yhteiskuntavastuu ja moraali kuuluvat kadotettuihin hyveisiin. Keinottelun kohteena ovat niin lapset kuin vanhuksetkin, kaikki mitä maa päällänsä kantaa. Veronkierto on kunniakasta, parhaat pelimiehet palkitaan ruhtinaallisilla etuuksilla ja faaraomaisilla eläkkeillä, mitkä vain kannustavat yhä uusiin kupruiluihin. Jääköön nimet tässä mainitsematta.


Palkitsevinta on tietysti syödä yhteisestä kuormasta. Kukaan ei muista sitä, miten se entinen jätekuski jouduttiin erottamaan, koska sekin ukkopaha söi kuormasta.


Jos joku odottaa, että euromaiden poliitikot ratkaisevat kohtsiltään euromaiden velkaongelmat, ei kannata pitkästyä. Vaikka uskotaan sitä joulupukkiinkin. Mistään maailmasta ei löydy sellaista kunnollista rahoitusta, millä raskaasti velkaantuneet euromaat selviytyisivät AAA-tasolle. AA-kerhon jäsenyyskin voi olla tiukassa, koska poliitikot eivät aiokaan parantaa tapojaan. Eivätkä pankkiirit.


Kiinalla on mahtava valuuttavaranto, mutta sekin sulaisi euron kriisissä kuin voinappi pannulla. Siksi kiinalaiset käyttävät itse omat rahansa, eivätkä aio ostaa koko maailmaa, eivät heti kerralla.  Kiinalaiset osoittivat lopulta olevansa hyvin pitkämielinen, mutta länsimaalaisia viisaampi kansa. Euromaiden ja EU-maiden yhteinen velka jättää jo jenkkilänkin  giganttisen valtionvelan varjoonsa. 


Muutamat euron kriisimaat ovat oikeasti olleet jo pitkään velkajärjestelyssä. Yhteistuki vakausvälineineen on vain Potemkinin kulissien pystyttämistä mm. Angela-Suuren ja komission visioille. Talouslehtien pylväät osoittavat, että eurovaltioiden velat vain kasvavat, tukipaketit valuvat kuin liri sukanvarteen. Kreikankin velka on vain kasvanut, koko ajan.


Euron ulkopuolella jotkut maat näyttävät vielä pitävän taloutensa kurissa. Mistähän se johtuu? Mitä ne persut taas kyselevätkään hallitukselta? Puretaanko eurokihlat, jotain siihen suuntaan?


Pikkuhitlerien kinkerit


Keinoja kriisin selättämiseksi EU:lla ehkä vielä olisi, mutta niitä pölhöpoliitikot eivät uskalla tai osaa käyttää. EKP on kuulema meidän pankki, mutta sekin vain kerää mm. pienen jäsenmaan Suomen vastuulle uusia vastuita ja kriisi siitä vain pahenee. Mitä sitten tapahtuu, jos euromaat "takuuttavat" seuraavaksi IMF:n lainahanoja? Hurmaava joukkokonklaavi?


Joku päivän blogisteista väläytti jo euron devalvaatiota. Se vasta taitaisi olla valtaherrojen mielestä "mahdoton" ajatus. Demokratian ja kansallisen päätösvallan junttaaminen maan rakoon sen sijaan näyttää olevan EU:n työkalupakissa aina päällimmäisenä. Pakkovaltaa ja piikkilankaa oli mm. vanhassa Saksassa ja entisessä Neukkulassa. Eihän niitä ole eurostoliitossa? Eihän?


Jos kunnollisia keinoja ja konsteja euron pelastamiseksi on, niitä ei käytetä. Poliittinen pösilöhalvaus jatkuu, kunnes pelikenttä pakosti repeää ja rahaliitto hajoaa. Liittovaltiota ei tule. 


Euron jäsenvaltiot jäävät nuolemaan näppejään eurobileiden ja ties minkä euroblondien jälkeen kuin Tappisen Kalle. Sellaiset  oikeat ja viralliset velkajärjestelyt uhkaavat monia. Tuuli käy Argentiinasta ja välillä Islannista päin.


Ootellaanhan tässä maaliskuulle asti, sitten Kataisen hallituksenkin on selätettävä joitain menorakenteita, pahojen persujen pelosta huolimatta, koska vaje vain kasvaa. Taitaa tulla meitille pääsiäispupu tyhjän munakorin kanssa, mutta hallituksen pikku virpojille joudutaan pakosti antamaan suklaata tai turpiin tulee. Köyhille ainakin tulee taas takkiin, se on saletti.


Roskapankki- ja roskapoliitikkopilvi olisi mukava ajatus, vaan siksi se jää. Intrigöörin on suosiolla jätettävä kriisin tai ainakin kansalaisten nujertaminen markkinoille ja ylätuvan ukolle. Mutta en mää näitä kommenteerauksia lopeta!

***