Luottoko meni?

Luottoa Suomella näyttää olevan. Lisäyskuva on
professori Matti Virenin US blogista 2.12.2017,
linkki blogiin.

Ei ole ihme, että Suomen luottoluokitus tippuu, koska hallituksen johtavat ministeritkin julkistavat harva se viikko synkkiä lausuntoja maan talouden tilasta ja kehitysnäkymistä. Suomi-brändistä ei enää puutu kuin itäkarjalaisia itkuvirsiä esittävä mummokuoro eduskuntatalon portailta.

Pääministeri Sipilä kertoo julki aikovansa jättää politiikan, jos kolmen ässän hallituskausi menee iteroinnista vatuloinniksi, kuten jo alkaa näyttää. Valtiovarainministeri ja EU:n isäntärenki Stubb julistaa maailmalle kerran toisensa jälkeen menettäneensä uskonsa Suomen eli "Euroopan sairaan miehen" uudistumiskykyyn.

Ulkoministeri Soini sähköttää jostakin maailman toiselta puolen, että "nyt meillä on velvollisuus onnistua, muuten meille ei jää kuin porot ja huonot tiet". Entä sitten jos sudet ja ahmat syövät ne porot, eikä routivia teitä pitkin pääse kuin jyräkällä nelivetotraktorilla. Ikävä kyllä monet trakvaattorit taitavat kohta olla kanissa?

Suomi on maailman huonoin maa! Vai onko? No, eikä hitossa ole. Ei meille ole tulossa nälkävuosia, jos emme itse halpuuta itseämme ja samalla maajusseja pois pelistä. "Halpuuttaminen" kohdistuu kaikenlaisiin tuloihin samaan aikaan kun yleinen epävarmuus lisääntyy ja kaikki kustannukset kasvavat. Ruoan paljon mainostetut pikkualennukset eivät ihmisille paljon merkitse.

Surkuttelun ja vollottamisen sijasta voisimme kevän kunniaksi järjestää pahiten loppuunpalaneiden kansanjohtajien vaihtoviikot! Kun poliittisilla johtajilla ei ole kokemusta, heillä voisi olla edes näkemystä! Siis voisi.

***

Maksaako Suomi liian vähän luottoreittaajille?

Joskus viime vuoden lopulla tämä pähkäilijä sai hämmästellä sitäkin, miksi Suomen valtio maksaa silkkaa rahaa kolmelle tärkeimmälle luottoluokittajalle. Valtiot eivät yleensä maksa luokituksista, mutta ehkäpä Suomi ei olekaan mikään valtio, vaan suurten puolueiden yhteisyritys?

Maksullisten luottoluokitusten tilaaminen ei tosiaan ole valtioille tavallista, mutta tekeehän fantsuttajien Suomi kyllä monta muutakin ihmeellistä asiaa. Ikävä kyllä, pikkuvaltio Suomella on yleensä kaikissa keikauksissa surkea maksajan osa.

Suomen luottoluokitus lienee kumminkin jo nyt! vaarassa tippua AAA:sta vähän alemmaksi. Luokittaja S&P on parhaillaan täällä tositoimissa. Pian kai selviää, ovatko Suomen pulittamat suolaiset reittausmaksut menneet, nekin,  oikeastaan harakoille tai koiran persuksille.

Mutta eipä hätää, sillä veroradiossa kerrottiin äsken, että luokituksen lasku maksaisi meille verotettaville niinkin vähän kuin ehkä vain jotain + 60 miltsiä (valtiolle) . Sehän ei ole paljon mithään.

Eiväthän Venäjä -pakotteetkaan vaikuta kuin älyttömän vähän Suomen kansantulossa, sanoi mm. hra Stubb. Uskotaan ihan sikana?

Mutta on silti melkein pakko tuhmana kysyä, jotta mitä esmerkiks se uusi lastensairaalakin maksaa. Heinolan reumasairaala suljettiin "vaivaisten" kolmen miltsin puutteen takia.

Mikä on paljon tai vähän? Ja mikä on tällä kertaa standard ja ketkä ovat pian  poors?

Linkki Ylen juttuun Suomen maksuista reittaajille ja toinen linkitys TS:n juttuun yhden luottoluokituksen laskemisesta.

Talsan juttu siitä, että Suomi tilaa,maksaa ja saa, näitä luottoluokituksia.

***

AAA onkin kallis

Valtion velkarahoilla ostetaan kuulema myös se Suomen maatakaatava luottoluokitus. Mistähän kaikesta pökerö Suomi oikein maksaa ulkomaille, vaikka ei tarvitsisi?

Taloussanomien ansiokas kansanvalistaja Jan Hurri kertoo tänään, että sisuton Suomi maksaa kolmelle johtavalle luottoluokittajalle, jotta se saisi semmoisen samanlaisen luokituksen, minkä kaikki valtiot saisivat ja useimmat saavat ilmaiseksi.

Intrigööri onkin ihmetellyt, miten nuo hyperkapitalismin airueet, luottoluokittajat jaksavatkin mättää Suomelle niitä A-kirjaimia peräkkäin, kun paljon vöyreemmätkin maat ovat aakkosissa pitemmällä eli maltillisemmin luokiteltuja. 

Tottahan sitä johtavatkin luottoluokittajat arvostavat maksavaa asiakasta, näinä ankeina ja kaikenlaisina aikoina. 

***

Politiikan luottoluokitus

Moody´s aikoo Kauppalehden uutisen mukaan ehkä lähiaikoina laskea paitsi amerikkalaisten, myös eurooppalaisten pankkien luottoluokituksia. Suomesta tarkkailun kohteina ja samalla laskuvaarassa ovat (vain) Pohjola Pankin, Nordean sekä Sampo Pankin luokitukset.

Mitäs tuohon on intrigöörillä sanomista, koska oma  luottoluokitus on useimmiten ollut roskisdyykkariluokkaa. Intrigööri ei oikein tykkää pankeista eivätkä niiden palvelutiskijukat intrigööristä. Mutta se oli uutinen, että tohtori Väyrysenkin luottoluokitus on laskenut ja vieläpä omassa keskustapuolueessa. Kiviniemi ei kuulema hyväksy Paavoa vappujuhliin puhujaksi, vaan aikoo paapattaa siellä itse. 

Katkeruus ja kitkeryys pidetään siis käynnissä ainakin puoluekokoukseen saakka.  Sillä lailla se oppositiopuolue pysyy voimissaan. Kuitenkin kepussa vain Väyrynen on lähiaikoina mittauttanut luottoluokituksensa kansalla ja se luokitus oli oikein hyvä.

Tuostapa tuli mieleen, että mm. pakkovero-ylen ja sen yhden helsinkiläisen päivälehden kustantamat gallupit mittaavat vähän väliä puolueiden kannatusta jollakin prosenttihaarukalla. Viime kevään eduskuntavaaleissa galluppien "painotus" kuitenkin meni selvästi pieleen. Että se niiden galluppien painoarvosta silloin kun ollaan totisen paikan edessä.

***
Mutta missä viipyy politiikan yleinen luottoluokitus? Sitä voitaisiin, ellei mitata, ainakin kysellä gallupeissa. Gallupeilla voitaisiin kysyä, miten tyytyväisiä kansalaiset ovat hallituksen harjoittamaan politiikkaan. Voitaisiin kysyä sitäkin, kuinka oppositio on onnistunut. Oppositio ei  voi juuri vaikuttaa politiikan suuriin kysymyksiin, mutta aina sitä kysyä voi.

Se tässä nykyisessä puoluedemokratiassa on vikana, ettei enemmistöhallitusta saa millään kesken kautta nurin. Veto-oikeutta ei ole kenelläkään. Presidentiltäkin on valta riistetty, jos hän vaikka haluaisi asettua poikkiteloin jossain asiassa.

Vaatimaton veikkaus on, etteivät edes kaikki hallituspuolueita äänestäneet olisi kovin innostuneita hallituksen työn tuloksiin.  Mutta voihan olla, että mm. Suomen valtion sitouttaminen pysyvästi jättimäisiin eurovaltioiden velkariskeihin on monien mielestä onnistunutta hallituspolitiikkaa. Ainakin yhtä hyödyllistä kuin kuntasektorin pakottaminen myös niihin hyödyttömiin alueliitoksiin.

Gallupeissahan ei kysytä lapsilta, joita tämmöiset päätökset lopulta koskevat. Aika rientää ja me kaikki vanhenemme joka päivä. Eläkeikäiset kuitenkin vanhenevat Suomessa yhdessä päivässä ainakin kaksi päivää, nopeimmin maailmassa, jos hallitusta on uskominen. Kasvava eläkeläisten joukko hoidetaan sitten aikanaan nykyisillä hoitajamäärillä ja muilla resursseilla. Suomi on ihmeitä täynnä! Tulee ihan mieleen se muinainen Jeesuksen kala- ja leipäihme.

Voi se julkisten palveluiden romuttaminenkin olla bisneseliittiin kuuluvien mielestä oikeanlaista politiikkaa. Siinähän aukeaa. nääs, uusia markkinarakoja ja -reikiä. Bisneseliittiin kuuluvia taitaa vain olla kovin vähän, joten heitä ei luulisi osuvan monta yhteen pikku galluppiin. 

Mutta onhan sekin jotakin, jos ihmisellä on niin loistava itsetunto, että hän kuvittelee kuuluvansa bisneseliittiin ja niinmuodoin äänestää kokoomusta. Voisiko olla muuta syytä sellaiselle äänestämiselle?

Niin tai näin, intrigööri pudottaa wapun alla kotimaisen politiikan luottoluokitusta beestä pööhön. Kansallista politiikkaahan meillä ei enää olekaan. On vain kaikkeen määräilyyn häntä takajalkojen välissä vispaten alistuvaa europolitiikkaa.

Mutta vaikka hallitus aina alistuu, sillä on terhakasti korvat pystyssä, ainakin Saksan suunnalle. Nyt kyllä sietäisi olla kuulolla myös sinne päin, missä ranskanpullia paistetaan! Niin ja sinnekin, missä vielä äsken soitettiin ja tanssittiin ylvästä flamencoa, mutta nyt lauletaan enempi surullisesti naapurimaan fadon tyyliin. Sinne ne meidänkin uudet velkarahat ja takuutukset taitavat vielä upota.

Musiikista tuli mieleen sota-aikainen tarina, minkä mukaan radiossa soitettiin yötä päivää 1500 kertaa peräkkäin Säkkijärven polkkaa. Polkalla kai estettiin venäläisten Viipuriin sijoittamien radiomiinojen laukeamista, temppu taisi jopa osin tehota. Nyt voitaisiin tehdä samanlainen soitanto, etteivät (Suomen vastuullisesti takaamat) Euroopan velkamiinat laukeaisi. Ei sentään soiteta sitä nokialaista rimputusta, se olisi nyt liian häijyä.

* * *

Intrigööristä tuntuu välillä siltä, että on jo nyt kirjoitellut itsensä piippuun politiikasta ja taloudesta. Koska oma pää tuntuu yhtä viisaalta kuin lintupönttö, laitan tähän linkin  tuoreeseen analyysiin politiikasta ja "sisäänrakennetun korruption maan tavoista".

* * *

Kiinalaista luottoluokitusta

Intrigööri luottaa enää vain kiinalaiseen A-luokan luottoluokittajaan Dadong Global Credit Ratingiin. Miksikö? No siksi, että kiinalaisilla arviomiehillä ei ole varaa erehtyä, sillä siitä voisi seurata heille jotain ikävämpää kuin vain kenkää kakattimeen. Saunan taakse Kiinassa ei viedä, mutta jotain sinne päin.


Amerikkalaiset ikivanhat ja liikaa lihoneet luottoluokitusfirmat Standard & Poors ja Moodys, sekä amerikkalais-ranskalainen Fitch ovat tämän blogin rankingissa B-ryhmässä ja tarkkailussa, heh. 

Siispä tässä lyhyt katsaus Dadongin marras-joulukuisiin luokituksiin, mitkä hiukan poikkeavat noiden isojen B-ryhmän luokittajien merkinnöistä: 

Suomen luokitus on Dadongin listauksessa 6. joulukuuta vielä se kuuluisa AAA, mutta Suomesta tehty maininta on negatiivinen! (Muutkin luokittajat antavat Suomelle AAA:n, kahdella niistä maininta on vakaa ja S&P:llä negatiivinen.) 


Kiinan luottoluokitus Dadongissa on sattumoisin AAA ja vakaa. 


Ruotsi on saanut AA+ merkinnän ja maininnan vakaa, ihan kuin Tanskakin. Hollanti 
on sekin AA+ ja vakaa. Islannin merkintä on BB-, mutta se on vakaa! Rikas Norja on tietty AAA ja vakaa, kuten myös Sveitsi ja Luxemburg.  Eestillä on vain yksi A, mutta vakaa. 


Saksalla on kiinalaisten listauksessa AA+ ja maininta vakaa, samoin Itävallalla. Ranska parka on saanut vain pelkän + merkinnän maininnalla negatiivinen, samoin kuin Belgia ja Britannia. Huh sentään!


USA:lla on vain yksi iso A ja maininta negatiivinen. Ihan samoin on käynyt Espanjalle. Italialla on BBB- luokitus ja negatiivinen. Talouden mahtimaista Japanin merkintä on AA- ja vakaa.


Unkarin merkintä on BBB- ja negatiivinen. Tsekillä on kiinalaisella listalla pelkkä +, mutta vakaa. (Slovakia piti hakea muualta, merkintä on + ja maininta vakaa tai negatiivinen. Slovenia on AA- ja negatiivinen.)


Euroalueen tukipaketteja saaneista nk. kriisimaista Kreikka on kiinalaisten listauksessa C ja negatiivinen, Irlanti on BBB vakaa ja Portugali BB+ ja  negatiivinen.


Maailmassa näyttää olevan myös 63 YK:n jäsenvaltiota, joilla ei ole lainkaan huolta luottoluokituksista. Niissä maissa ei ministereiden ainakaan tarvitse ravata ympäri ämpäri kehuskelemassa kotivaltionsa luokituksilla.


Tämähän on tietysti vain iltaista ajankulua. En pysty kunnolla tulkitsemaan luottoluokituksia, enkä ala opetella. Jos listaukset kiinnostavat,  pistän linkin:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_credit_rating


* * *
Ps. Minusta Yle julkaisi illalla oudon uutisen, minkä mukaan Suomessa on varauduttu suuren eurooppalaisen pankin kaatumiseen. Eikö semmoiseen tulisi näinä ankeina aikoina aina varautua? Herää kysymys, että onko kaatumassa jokin tietty pankki tai pankkiryhmä, mikä heiluttelisi isommin myös suomalaisia?
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/12/suomessa_on_varauduttu_suuren_eurooppalaispankin_kaatumiseen_3094625.html

* * *