Terrorismi sallittua, onko köyhyyskin?

Suomalaisilla lienee rikkumaton oikeus matkustaa ulkomaille osallistumaan terroristisiin murhatöihin.  Henkiin jäädessään hän voi palata takaisin Suomeen nauttimaan kaikista kansalaisoikeuksista, joihin kuuluu tietenkin sosiaaliturva, mitä hän on ehkä saanut omalle tililleen siellä kaukana sotatöissäkin. Ekstriimiä elämään!

Eräs ehkä hieman löyhäpäinen sdp:n kansanedustaja esitti taannoin, että moiselle sotasankarille taattaisiin tuollaisessa tapauksessa myös sotaveteraanin kohtelu. En tiedä kuuluisiko tuommoisen kaivatun kansalaisen paluun juhlistamiseen myös punainen matto ja torvisoittokunta, ehkä ne edistäisivät kotoutumista, uusia seikkailuja odotellessa? Linkki juttuun.

IL:n juttu: Tuhansia isis-aktivisteja on jo palannut Eurooppaan.

***
Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra yrittää autoveropuheillaan ratsastaa pienituloisten selässä kohti ilmastonmuutoksen auringonlaskua. Yritys on hyvä, mutta kuka sitten lienee kokoomuslaisen mielestä pienituloinen? Oikeasti vähärahaiset eivät ostele mitään kymppitonnin autoja, hyvä jos saavat aina irti edes bussilippua.

***
Vihreä Lanka lehti lienee nyt syksyllä 2019 lopetusuhan alla. Sen kunniaksi linkitän sieltä tähän mielestäni hyvän kirjoituksen: Kuuntele kun köyhä neuvoo.

***

Mistäkö sen tiedän? No siitä, että reilut kymmenen vuotta sitten ostin itselleni halvimman autoni ikinä. Sain silloin tutulta 200 eurolla Fiestan ja senkin osamaksulla. Ajelin sillä kotterolla melko tyytyväisenä pienet ajoni vajaan vuoden verran. 

Köyhänkin maallinen vaellus
voi olla kuin yhtä Fiestaa.

Sitten toinen tuttu höynäsi minut "kalliiseen" tonnin hintaiseen melko vanhaan Sunnyyn, erämaksulla tietysti. Se oli hyvä ajokki, melkein lensi, kunnes ruoste nakersi senkin pilalle. Nuorempana meikällä oli hyviäkin autoja, saahan niitä joskus muistella, oli joskus melkein uusi Sunnykin ja ihan uusiakin peltihärveleitä. Onneksi sentään bussit vielä kulkevat.

Yksi ehkä valistumaton näkökulma on, että jokainen isompi reikä valtsun veropohjaan, kuten autoveron poisto, heikentää hyvinvointivaltion jäänteitä. Hyvinvointivaltiosta köyhempi väestönosa, se reilun miljoonan ihmisen porukka repii toimeentulonsa, ainakin osittain. Linkki juttuun.

Ps. pitäisiköhän minun lopettaa nettilehtien aamuinen katsaus? Blogissa kävijät  pääsisivät vähemmällä. Voisin vaikka plarata tuubista musiikkia, nauttia terveellistä aamukahvia ja lukea kirjoja. Tuo menee harkintaan.

***

Kun terroristihirvitys isis-on nyt Syyriassa jo lähes nutistettu, pitänee panna linkki siitä, ettei niin ole monissa paikoin muualla, ei myöskään Afrikassa.

Lisäyslinkki 2.3.2019: Ruotsi rukkaa lakejaan rankaiseviksi terrorismista ja sen tukemisesta.

Väärin ruokittu?

Hesari kertoo, jotta Vasemmistoliiton Li Andersson arvostelee yrittäjien lakon aikaista ruokien tarjontaa koululaisille. Puna-Liin mielestä tuommoinen ruokien järkkääminen on naamioitu kampanja ay-liikettä vastaan.

Entinen Hesarin pomo, nykyinen Suomen Yrittäjien julkikasvo Mikael Pentikäinen pitää hanketta erinomaisena. Monet yrittäjät eri puolilla maata kuulema miettivät, miten voisi toimittaa ruokaa lakkopaikkakuntien lapsille ja vanhuksille.

On tärkeää, että kasvavat lapset ja hapertuvat vanhat ihmiset saavat joka päivä tolkun ruokaa, sama se miten. Lakon takia nälkiinnyttäminen on ilkeää pullistelua pulskanpuoleisilta ay-porhoilta. Aate ei mahaa täytä, vaikka pää olisi pyöreenä sitä itseään!

30.1.2020, HU: Tässä postauksessa ovat aiheena lakkojen vaikutukset, mutta leipäjonoissa näkyy ruma arkipäivän köyhyys.


Lisätyt linkit: 

Arktinen hulluus alkaa Torniosta? 

Seinäjoella oli vielä järki kotona!

Soppatykillä ruokaa 250 lapselle Kurussa.

Kouluruoka ei ole helppo nakki.

***
Hyönteisruoka ei ole köyhien evästä, kertoo Satakunnan Kansa.

***

Köyhien lapsille potkupalloa

Jalkapalloilu on köyhien lapsille liian kallis urheilulaji. Pienituloisten perheiden jälkikasvun pitää tyytyä pelailemaan vain potkupalloa siellä, missä siihen on ilmainen tai halpa mahdollisuus. Kuopion Kaupunkilehti kertoo otsikossaan, jotta "Juniorijalkapalloilu maksaa tuhansia".

Kolmen junnun äippä kertoo jutussa, että jalkapalloharrastus vie jopa 4.500 euroa vuodessa ja lisäksi tehdään paljon talkootyötä. Kuopiosta ja jalkapallosta puhuttaessa on kai kysymys lähinnä KuPSin junioreista. Junnun lisenssimaksut ovat 320 - 450 euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki: Joukkuekohtaiset kuukausimaksut e-junioreilla ovat 45 euroa, siis kuukaudessa.

Vanhempien kanttia vaativat myös varustehankinnat ja kuljetukset harjoituksiin. Vanhemmat tekevät seurassa jatkuvaa vapaaehtoistyötä kulujen kattamiseksi. Seuran stipendirahastosta voinee hakemalla saada tukea kuluihin. Seura päästi aiemmin junnut ilmaiseksi liigapeleihin, oppimaan isommilta, mutta nyt otteluihin pääsyyn tarvitaan 20 euron sirukortti.

Yksi junioreiden pelireissu Helsingin seudulle maksaa lehtijutun mukaan 3.500 - 4.000 euroa. Sellaisia pelireissuja on kahdeksan kertaa vuodessa, joten pelimatkoja varten pitää kerätä talkootöillä noin 30.000 euroa.

***
Lehden esille nostama aihe liippaa liki, koska meikän lähipiirissä on jalkapallosta pitävä ja tiemmä siihen lahjakaskin junnu. Isänsä totesi taannoin, ettei hänellä ole niin paljon käypäsiä ja pakko se oli papankin tunnustaa.

Pelaamaan poeka kuulema kuitenkin pääsee, joten ehkä harrastus vielä jatkuu jollakin tasolla. Kai siinäkin touhussa liikunta ja pelaamisen ilo ovat tärkeimpiä asioita. Eipähän tarvitse niin paljon otsanahkaa rypistellä lapsen harrastuksen suhteen, kun nahkalämiskässäkin on sileet kannet, usein vastakkain.

Intrigööri ei ymmärrä jalkapallosta mitään. Kakruna ja nuorena ollessa pelattiin koulun kentällä pesistä ja urheiltiin vähän muutenkin. Kylien pienillä kentillä mätkittiin lentistä iltamyöhälle asti. Tyttöjäkin oli ja kyllä me välitettiin niist...

Molemmissa peleissä kyllä riitti lystiä, lentiksessä ihan sitä oli aikuiseksi asti. Jalkapallon ja jääkiekon pelailu katkesi meikältä muutamiin kokeiluihin.

En tietenkään moiti keitään kotijoukkoja siitä, jos heillä riittää paukkuja ja aikaa edistää lastensa harrastuksia. Sehän on hieno asia! Tasan eivät ole koskaan käyneet ihmisten onnenlahjat, eivätkä muutkaan lahjat. 

Olisihan se kyllä jaloa ajatella, että vain lapsen lahjakkuus ja into jossakin urheilulajissa tai muussakin lajissa ratkaisisi hänen mahdollisuutensa. Joskus on jossain voinut niin ollakin, mutta mikään ei ole aina niin, miltä se näyttää. 

Mutta on niitä olemassa halvempiakin lajeja kuin jalkapallo tai jääkiekko. Hyvällä onnella nuori voi saada myös osaavaa vapaaehtoista valmennusta. Ja pyöree se on potkupallokin!

***

Muusikot ja urheilijat auttamassa.

***

Hessun Sanomat 6.1.2019: Suomessa voi köyhimmillä (muka) olla huonompi elämänlaatu kuin Afrikan köyhillä.


7.1.2019:  Laajempi käsitys ihmisoikeuksista vai onko niistä mitään käsitystä?


Köyhien pudotuspeli käynnissä, blogi.

Onko köyhyys jo rikollista?

Köyhillä on oikeitakin ystäviä, MTV.

Lapset voivat olla julmia kiusaajia, MTV.

Kyllä toimeentulotuki riittää, sanoo Tilastokeskus.

Vuoden kuvaksi väkivaltapornoa

Vuoden parhaaksi lehtikuvaksi, ainakin yhdessä kisassa, valittiin otos palavasta miehestä keskeltä köyhyyden ja kurjuuden aiheuttamia väkivaltaisia yhteenottoja mielenosoituksessa Venezuelassa Caracasissa. 

Moottoripyörän räjähtänyt bensatankki sytytti tuleen José Víctor Salazar Balzan. Kameraa käytti kuvajornalisti Ronaldo Schemidt.

Tulessa roihunnut ja toisten mielenosoittajien auttama Jose selviytyi sattumuksesta hengissä, mutta pahoilla palovammoilla. Kuvaaja Ronaldo palkittiin vuoden parhaasta otoksesta. 

Jose paloi komeasti ja Ronaldo antoi kameran rallattaa ammatillisesti oikeassa paikassa. He ovat Caracasin poikia molemmat. 

MItäs tuosta muuta sanomaan kuin se, että olikohan muutenkin joka tuutista maailmassa pursuava väkivaltaporno ihan pakko palkita vuoden parhaana lehtikuvana? 

Vaihtoehtoisia hienoja kuvia oli nytkin runsaasti ehdolla.


Ai niin. Venezuelan kommarikääkkä Madurolle terveisiä: Olet vaarallinen turhake! Pistä reppuun kiviä, iske reppu selkään ja loikkaa öljylautalta mereen polskuttelemaan!

Ps. Maduro ei ilmeisesti ole tilannut intrigöörin blogia sähköpostiinsa, koska hän ei mennyt kehotuksesta kivireppu-uinnille, vaan meni ja "voitti" pressanvaalit. Heh. 

Maduron jatkopesti tiennee taas poliittisten väkivaltaisuuksien kasvamista. Mellakat aiheuttivat viime vuonna noin 120 turhaa kuolemaa. Linkki lehtijuttuun.


Ulkolinjan dokumentti Venezuelasta: Pako tuhotusta maasta.

***

Kela kasvattaa asuntojonoja

Kela-Käla sijaitsee Siuntion ja
Kirkkonummen puolivälissä.

Kasvavissa kaupungeissa nousevat myös asuntojen vuokrat, eikä laskua näy, jos vain ihmisten tunkua kasvukeskuksiin riittää. Kelan eli nykyajan Orwellin koura puristui viime vuoden alusta yhä lujemmin köyhemmän väestön ympärille, kun perusmallisen toimeentulotuen maksatus siirtyi Kelan hoidettavaksi. Ongelmia siinä muutoksessa oli melkoisesti, kaikki sen ainakin lehtien otsikoista muistavat.

Samoilla lämpimillä Kela alkoi syynätä ja määrittää paikkakunnittain hyväksyttäviä vuokramenoja. Kela vaatii monia toimeentulotukea hakevia asiakkaitaan muuttamaan halvempaan asuntoon, vaikka tukea ei hakisikaan asumiskulujen takia. Tämä näkyy tietenkin asuntojonojen roimana kasvuna kaikkialla siellä, missä vuokra-asuntojen kysyjiä riittää, niissä paljon hehkutetuissa kasvukeskuksissa.

***
Blogilinkki 21.6.18: Ylisuuret vuokrat aiheuttavat paljon ongelmia.

Länsiväylä kertoo 7.2., että vuokrahintojen kehitys erkaantui yleisestä hintakehityksestä vuonna 2012. Sen jälkeen yleinen kuluttajahintaindeksi on kohonnut 4 prosenttiyksikköä, kun taas vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat noin 25 prosenttiyksikköä. Linkki.

***
Juuri kasvavissa kaupungeissa halvemman asunnon löytäminen saattaa olla käytännössä mahdotonta. Asumistuet jämähtivät vuoden 2018 alussa ennalleen, ainakin vuodeksi. Eläkkeet ja monet muut tulonsiirrot eivät nekään toistaiseksi nouse. Mutta vuokrat nousevat ja suuret vuokrafirmat tekevät melkein uskomattomia voittoja jakaen saaliistaan lumilapiolla omistajille, kuten ainakin Kojamolla, ammattiliitoille ja eläkerahastoille.

Jos halvempaa asuntoa ei löydy, eikä toimeentulotuen hakija, kuten esimerkiksi tulojensa kasvattamisen suhteen avuton pieneläkeläinen, ei täytä Kelan mielestä "asumisen aktiivimallia", toimeentulotuessa hyväksyttäviä menoja saksitaan. Menopuolta saksitaan sen verran kuin vuokrakulu menee yli paikallisista normeista. 

Jos toimeentulotuen hakijan vuokra ylittää normimenon esimerkiksi satasella kuussa, muutoin tuessa hyväksyttäviä menoja saksitaan saman verran.

Sitä ei intrigöörin korvien välinen avaruus ole vielä antanut itselleen sisäistää, merkitseekö asumiskuluista saksiminen sitä, että jonkinlaisena minimiturvana pidetty, noin 490 euroa käteen asumismenojen jälkeen, jää sitten monilta haaveeksi? Olettaa voi ainakin, että jo kertaalleen yritetty eläkeläisten asumistuen muuttaminen yleiseksi asumistueksi, tuen heikentäminen, tulee taas politiikan riihitonttujen esityslistalle. Mitä se taas merkitsisi kokonaisuudessa, jää nähtäväksi.

Blogilinkki 1.5.18: Säästetäänkö eläkeläiset hiljaa hengiltä?

Kelalta kyllä irtoaa monenlaisia selityksiä, mutta intrigööri yhtenä monien puolesta toivoisi, että satojatuhansia ihmisiä koskettavista muutoksista perusturvaan kaikkinensa kerrottaisiin ihmisille selkosuomeksi. Vaikka edes lohduttavasti näin:

"Ei hätää! Yhteiskunnan kovat kourat, jotka sinua pillistä puristavat, ovat vain harhaa, sillä Kela - kaikkien köyhien ja avun tarvitsijoiden ylin ystävä, haluaa vain pönkätä sinua pysymään pystyssä elämän myllerryksissä."

Pysyvä epävarmuus elämisen perusasioissa ei ole hyväksi kenellekään, mutta siitä on tainnut tulla uusi normi hiljalleen ränsistyvässä hyvinvointivaltiossamme. Onkohan se sitten niin, ettei päämäärä tai tavoite ole tärkeä, vain liike se jotain merkitsee?

Myös Itä-Suomen johtavassa kalakukkokaupungissa Kuopiossa tapahtuu paljon liikettä. On erilaista kehitystä, suuria suunnitelmia pienine "pilivenpiitäjineen" siellä täällä, sekä tietenkin aina vain kallimpia vuokra-asuntoja. 

Jonot ainoalle halvemmalle vuokrakämppien tarjoajalle Niiralan Kulmalle kasvavat kaupungissa kovaa vauhtia. Tilanteesta kertoi tänään Kuopion Kaupunkilehti.


TalSa 12.10.2018: Suomessa on EU:n ja pohjolan korkeimmat asumiskulut.

***

6.11.2019: Kojamo porskuttaa kovia tuottoja.

Esko Seppäsen punakylkisen suurlohen pyyntiopas.

Ay-liike kuppaa köyhien asumista.

Kojamo myy asuntoja sijoittajille ja tahtoo pörssiin.


Yksinäisen köyhyysraja 1200 euroa kuussa.

TalSan juttu Kelan käytännöistä.

Liian halvat asumismenot?

Kasvu-uralla ollaan - asuntojonoissa.

ARA:n valistusta reilu vuosi sitten.

Virkahepo olohuoneessa

Yksinasujia on pian puolet koko suomalaisesta populasta. Silti virkahenkilöt virkatuoleissaan sinusta ovat muka huolissaan ja tahtovat rajoittaa pienten yksiöiden rakentamista.  Pitäisikö jo puhua  virkahevoista olohuoneessa, vaikka yksiö onkin melkein pelkkää oleskelutilaa?

Vantaalla virkahevoilla on kuulema nyt kova yty säädellä rakennettavien asuntojen kokoa niin, ettei tehtäisi ainakaan pelkkiä pieniä yksiöitä vierekkäin "kuin kanakoppeja". 

Tuo on jo vanhaa kauraa. Joskus sai lukea lehdestä kuinka korttelin kokoisessa palatsissaan asuva maharadza leimasi kaikkia kerrostaloissa asuvia juuri samoilla sanoilla, kanakopeissa asujiksi. Ylensihän sekin mieltä, kun oli juuri velalla ostettu kaksio kerrostalosta.

Kaukaisella 1970-luvulla Suomea vasta rakennettiinkin, tehtiin joka kuntaan ja kaupunkiin lukematon määrä oikein tylsiä elementitaloja isoine kaksioineen, kolmioineen ja suurine perheasuntoineen. Harjannostajaisrokkaa olisi silloin ollut tarjolla alvariinsa. Yksiöitäkin silloin tehtiin, mutta vain sen takia, etteivät isommat asunnot hölsky.

Pieniin päin!

Kerrostaloissa melkein kaksi miljoonaa asujaa 2018.

Jos pienet asunnot kiellettäisiin, pitäisikö kieltää pienet autotkin?

***

Yhdessä uuden kerrostalon esittelyssä silloin muinoin joku ison rakennusfirman heppu loihe lausumaan, ettei Suomessa pian enää rakenneta yksiöitä ollenkaan.  Ahtaiden asuntojen aika olisi jo ohi, pitäisi päästä moderniin eli väljään asumiseen. Usko Suomen ja suomalaisten pärjäämiseen oli silloin kova, eikä toki aiheetta. 

Asutaan vanhoissa elementtitaloissa vieläkin, niissä joita ei ole vielä purettu. Nyt pitäisi olla  pieniä asuntoja yksin tai kaksin asujille, mutta isojen kämppien pieniminen ränsistyvissä taloissa ja taantuvissakin taajamissa olisi liian kallista ja vaikeaa. Tarvitaan näppäriä yksiöitä ja pienehköjä kaksioita. Ehkä kuitenkin olisi hyvä, etteivät kaikki pikkukämpät olisi samojen kattojen alla.

Joka tapauksessa kaikki asuinneliöt maksavat hurjasti, eikä isoista asunnoista liene ainakaan vielä missään suurta pulaa, jos asuntojen ostajilla ja vuokraajilla massia riittää. 

Omat käytännön kokemukset asumisesta ovat vaihdelleet tosi paljon, on ollut suurta ja pientä, jokunen ns. oma kämppä, mutta vuokrattuja ne ovat enimmältään olleet.

Se on ainakin tullut selväksi, että jossain parinkymmenen neliön "kanakopissa" olisi hyvä olla edes parveke. Kyllä sinne kumminkin yksi ukko tai akka mahtuu, jopa pari semmoista vähin keskenäänkin. 

Jos pariskunta ei pärjää keskenään, silloin ei sovita sataan tai viiteensataankaan neliöön, eikä edes samalle tontille. Kolmekymmentä virkaheponeliötä mahdollistaisi kyllä jo melko näppärän yksiön suunnittelun. Liikaa oletettu olisi varmaankin, että pienissä asunnoissa huomioitaisiin niiden mahdollinen yhdistely?

Yksiöiden kieltäminen olisi järjetöntä, VU:n juttu.

Pienissä 15,5 nelön asunnoissa viihdytään, MTV:n juttu.

Helsinki kasvaa vahvasti, mutta metropoli jää ikuiseksi haaveeksi.


Onko Suomi maailman johtava hometalojen rakentaja? Tupelot suunnittelevat taloja, tumpelot rakentavat?

😡😡😡

Kyllä köyhälle ruoka maistuu

Naistenlehden rohkelikko toimittajatar kokeili, kuinka käy, jos koettaa pärjätä viikon viidelläkympillä. Juttu ilmestyi, joten tuo arkipäivän seikkailijatar selvisi viikon säästökuurista armottomine kokemuksineen  iloisesti hengissä, kuten naistenlehdessä kuuluukin. No, on näitä naistenlehtien mieltä raastavia köyhyysjuttuja nähty ennenkin. Mitenhän muuten naistenlehdestä pitäisi kirjoittaa sukupuolineutraalisti? Tai miestenlehdestä?

Lisäys: Leipäjonoista tai ruoan jakeluista kuuluu huolestuttavia uutisia, ainakin täällä päin Suomea, sillä ylijäämäruoan lahjoitukset kaupoista ovat mm. halpuuttelujen takia  vähentyneet ja osa ruoan jonottajista jää ilman. Se nyt vielä tästä surkeudesta puuttuisi, että köyhät alkaisivat tapella paikoista keskenään "hyvinvointimaan" leipäjonoissa.

Toinen asia on se, ovatko leipäjonot lainkaan tarpeellisia, jos kerran sossu- tai kela-avut  toimivat, kuten lakien mukaan kuuluisi. Tähän liittyy tietysti monta tarinaa ja lapsiperheiden huoltajat lienevät kaikkein ahtaimmalla, aikuiset pystyvät järkkäämään ruokaa itselleen hyvinkin pienillä rahoilla.

Lisäys: Yksi neljästä elää köyhänä Euroopassa.

***

Keitto lämmittää, jos Siperia opettaa.

Tässä olisi ohje helpolle selviytymiskeitolle: Keiton perusliemen olen viime aikoina kuumentanut jostakin pussikeitosta, mihin ei tarvitse maitoa, eikä liemikuutiota. Selviytymiskeittoon sopivat esimerkiksi mexicana keittopussi, juureskeittopussi tai kanakeittopussi. Moiset pussukat maksavat hehtaarimarketissa yhden euron kahta puolen. 

Kun keitto on kiehahtanut, kippaan sekaan pussillisen tai pari pakastejuureksia, ne maksavat 30 - 40 senttiä pussi. Siinä vaiheessa on hyvä lisätä suolaa, vaikka hienoa merisuolaa juuresten takia, sekä mausteita, kuten rouhepippuria. Pussikeittojen ohje on yleensä litralle vettä, sitä pitää lisätä ainakin pari, kolme desiä.

Kun juurekset kypsyvät, viitisen minuuttia, heittelen sekaan sopivasti paljon pieniksi silputtuja nakkeja tai lenkkimakkaran paloja. Metukan silppu antaa keittoon kivasti makua. Paistettu jauhelihakin käy. Makkaroita olisi hyvä ensin paistella pannulla vähäsen. Jos sipulista tykkää, sitä voi laittaa silputtuna ja pannulla vähän kuullotettuna, kuten valkosipuliakin. Muita mausteita en juuri tarvitse.

Näkkärikin sopii keiton kanssa, oma maha ei enää tykkää muusta ruisleivästä, vaikka hyvää se olisi. Juomaksi käy vaikka vesi, Oras tai Huber. Keitot ovat kyllä parhaita talvisia ruokia. Kunnon keitoksesta yksittäishenkilö syö muutamilla euroilla pari päivää. Toki keittoruoan voi kokkailla tuhannella eri tavalla.

Tuohon alle nostin viisi vuotta vanhan postaukseni, minkä tein, kun rahaa sattui oikeasti olemaan vain ykköseuroja, mutta nälkä oli riittävä.

***

10.12.2012:

Ruokavihjeitä ihan ykköseuroilla

Intrigööri on aina edes vähäsen huolissaan muistakin rupusakkiin kuuluvista kuin itsestään. Niinpä ajattelin tässä kohtalaisen kokeneena elämäntapasyrjääninä kertoa joitakin selviytymisen keinoja muille uus-, ikä-, tai perusavuttomille silloin, kun rahaa on tilillä niin vähän, ettei otolle ole asiaa. Nämä ovat jo melkein fakiiriksi oppineen äijän hyvin simppeleitä ruokavihjeitä! 

Rahaa oli siis vain vähän, mutta pitää sitä vähän ollakin. Muuten olisi ainakin intrigöörillä edessä armoton laihtuminen. Olen nääs ajatellut suoriutua loputkin elämänkulustani varastelematta makkaroita tai mitään muutakaan. Olisin jo valmiiksi liian kömpelö ja häveliäs sellaiseen. Rahan lainaaminen ruokaan ei ole kiva nakki, ei viitsi kysellä.

Aiemmin tänä vuonna sattui siten, että jääkaapista sattui silmiin vain valo. Eikä pakkaspuolella ollut sitä valoakaan. Se oli intrigöörille harvinaista, sillä tavallisesti kestäisin kotivaran suhteen parin viikon piirityksen. Tilillä oli 7,5 euroa ja taskussa jokunen kolikko. Se ei taas ole hirmu harvinaista.

Seuraavaan tulonmuodostukseen oli vielä monta päivää. No, eipä siinä auttanut kuin tehdä pieni laskelma ja tallustella lähimpään ostoshelvettiin. Lähikauppa on kyllä kiva olemassa, mutta yleensä se on kallis. Halvimmat eväät näyttävät löytyvän aina pienen etsimisen perästä isosta marketista tai litukasta.

***

Siispä sinne herkkutiskien äärelle. Tarjouslenkki maksoi alta euron kipale. Otin kaksi, jotain X-merkkistä, vaikka epäilin kyllä, ettei niitä selviltä päin alas pistelisi. Lenkit maksoivat selvästi alta euron kipale. Kipaisinpa siitä toiselle tiskille syvästi inhoamiani kumilihapullia katsomaan. Otin lopulta pussillisen niitä (joitain) pullia ja toisen pussukan niitä (joitain) pihvejä. Molemmat pussukat maksoivat reilusti alta euron kipale.

Sitten meni jo heräteoston puolelle, kun tein eka kertaa tuttavuutta kanapuikkojen kanssa. Ne eivät olleet pakasteita, vaan kylmätiskissä ja maksoivat siinä euron pintaan. Poistuessani niiden kylmässä pidettyjen herkkujen ääreltä meni jo melkein tärväämiseksi. Ostin tarjouksesta kilon banaaneita, koska olo oli jo muutenkin kuin orankilla. Banaanit maksoivat nekin euron pintaan.

Kassalla kaunokainen hymyili ostoksilleni (vai minulleko?) lempeän ymmärtäväisesti. Vanhan päivä siinä pelastui. Yhteissumma noista ostoksista oli 5,40 euroa, semmoinen tupakkiaskin hinta. Pätäkkää vielä jäikin sekä tilille että taskuun. Loistavia valintoja, sillä budjetilla, kaiketi? Valintoja kuitenkin.

Eipä muuta kuin bussilla kotia, bussikortilla oli vielä matkoja. Ja syömään. Intrigöörillä oli vielä kaapissa mm. makarooneja, riisiä, kaurapuurotarpeita, teetä ja kahvia, joten ei sitä ihan sinisenä oltu. Mausteitakin löytyi ja silloin ne olivat erityisen tarpeen. Kotona meidän rupukansalaisten kannattaisikin pitää jemmassa ainakin sitä perusmakaroonia, eurolla saa yleensä viisi tai kuusikin pussillista.

***

Riisi muuten turpoaa kivasti keitettäessä, tiedoksi kaikille hömelöille, itselle se oli aikoinaan yllätys. Se oli siinä vaiheessa elämää, kun joutoaikaa jäi ensimmäisen kerran liiaksi asti. Työt meni alta, työpaikkaruoatkin jäivät samalla ja monet muut hurvitukset. 

Muijakin meni, mutta sitä ei silloin vielä tullut isosti ikävä. Velkaa oli kontolla suhteessa kuin nykyisin euromaiden valtioilla, suurin osa niistäkin veloista oli alun perin toisten tekemiä ja intrigöörin vain "muodollisesti" takuuttamia. Velka oli pysyvämpää sorttia kuin muija, velka ei ole tyyten lähtenyt vieläkään, vaikka ei sitäkään ikävä tulisi.

Niissä tunnelmissa opettelin keittämään eka kertaa elämässäni myös perunoita. Taisin olla silloin nelissäkymmenissä. Kakrulle, taisi siinä olla muitakin kakruja völjyssä, piti yhdellä leiripaikalla laittaa ruokaa. Keittelin siinä potut ja onnistuin heti kerralla. Lisukkeena oli ainakin purkkilihapullia kastikkeineen, lie ollut leipääkin, ehkä oli maitoakin. Kyllä natiaset niitä eväitä nälissään söivät.

Ketsuppia, sinappia, pippuria ja suolaa, niitä ihmispolo aina tarvitsee, jos on syrjäytynyt kotiinsa ja on samalla jäänyt joutoaikaa laitella pöperöitä. Makaroonin tai riisin lisäksi ei ihminen ihmeitä lautaselleen tarvitse, jotain pientä proteenipitoista. Perunoita en ole aikoihin isommin syöpötellyt, vaikkei niissä mitään vikaa olisi. Leipää lisukkeineen ostan harvemmin. Maitoa en juuri käytä, piimää ja jugurttia kyllä.

***

Mutta takaisin syömäpuolelle: Keitin makaroonit, pilkoin lenkin puolikkaan ja paistoin pannulla runsaan pippurin ja muiden mausteiden kera. Laitoin lenkinpaloihin vielä päälle tulista sinappia. Kyllä se halpislenkki siinä meni, eikä se varsin pahaa ollut. Yhden aterian hinnaksi ei tullut yhtä euroa.

Iltaruoalla olikin tiedossa vaihtelua, nääs niitä halpislihapulleroita. Konsti oli sama. Hyvin maustettuina niitäkin tosi nälässä syö, mutta niitä en kyllä kehu, mitä ne ovat - kanannahkapullia tai -pihvejä, kuten pahat kielet kertovat. Kanapuikot eivät muuten olleet seuraavana päivänä pahoja pannulla kunnolla paistettuina. Banaanit, no joo, syötäviä.

Mutta tämän tarinan tarkoitus ei ole ainakaan kulinarismi tai kehuskelu, vaan selviytyminen muutamista päivistä pikkurahalla. Vihannespuolesta selviää halavalla vaikka pakastejuureksilla, 30 - 40 senttiä pussi, ne käyvät moneen ruokaan.

Oikeasti intrigööri laittaa pikkuisen liikaa euroja ruokaan. Ja liikaa ruokaa tuulensuojaan. Lohduttelen itseäni sillä, että en juopottele ja harrastukset ovat halpoja. Jos vielä joskus muuttaisin mieltäni tai isojano iskisi, olisi toistuva vaarinkaljan teko ainoa mahdollisuus jatkuvaan kännituhnerossa pysymiseen. Kunnon nousuja kaljoista ei aikuinen mies irti saa. Saluunoissa meikäläisen kuukauden rahat tuulettelisi vanhaan tyyliin yhtenä viikonloppuna. Joten antaapa sen olla.

Mutta asiaan: Intrigöörin oma ja monien toisten kurjien kokemus osoittaa, että viikon pystyy yksi ihminen syömään 10 - 20 eurolla, kun laittelee pöperönsä itse kotona, eikä päästä kaappeja aivan tyhjiksi. Mikä siitä yli menee, se on turhuutta, no joo... Jos ei ihan niin kovasti tartte nipottaa, niin kuukauden pöperöistä kaikkineen selviäisi suunnilleen 120 - 150 eurolla.

*** 

Mihin sitä kansalaispalkkaa muka tarvittaisiin niin kauan kuin nykyinen tarveharkintainen sosiaaliturva Suomessa toimii? Jos se toimii? Työllähän se palkka tai ansio pitää tienata, kaikki muu on sosiaaliturvaa. Onneksi ei ole itse tarvinnut sossua aikoihin testata, joskus kauan sitten muutaman kerran sossusta sain sen, mitä olin silloin vailla. 

Asumisen hinta on se köyhien suurin ongelma, ruoka ei ole sitä vielä toistaiseksi. Toki ihmisiä ja heidän elämäntilanteitaan on kovasti montaa sorttia, joten en halua toisia moitiskella. Pienikin pakollinen lisämeno kuukaudessa on paha juttu. Saattaa siinä silloin leipäjonotuskin kiinnostaa.

Opiskelijoilla olisi varmaan hyviä vinkkejä siitä, kuinka syödään halvalla. Mutta kun nuoria katsoo, niitä laiheliineja, syövätkö ne onnettomat edes mitään? Taitavat vain ryypiskellä ja rillutella rahansa pitkin kaupunkia?  Sitten hyö valittavat puutetta ja kurjuutta ja evakuoivat ostarien roskiksia. Hyi sentään niitä retaleita! 

Toista se oli omassa nuoruudessa, silloin elettiin lähinnä liemiruoilla, eikä valiteltu. Jo vain, juothiin kyllä, mutta vähemmän tapelthiin. Olikohan se ero siinä, että paljon nykyisin parjatuilla 1970- ja 1980-luvuilla kaikilla työhaluisilla ihmisillä oli töitä, jotain tolkun töitä halukkaalle löytyi. 

Työkin oli ennen tolkullista, sillä yhdellä työllä pystyi ihminen asumaan, syömään ja muutenkin pärjäämään, vaikka niukemminkin. Jos oli asuntolainoissa kovat korot, kovat olivat verovähennyksetkin. Myös asuntojen arvo nousi pitkään ja vahvasti.

Tämä oli siis ensimmäinen osa intrigöörin ruokavihjeistä rupusakille. En tiedä, tuleeko toista osaa, ettei arvon lukijoilta tai kävijöiltä tai itseltä menisi ruokahalu, kuten meinasi mennä joistakin vanhoista laihdutusvinkeistäni.

***

Köyhyydestä on tullut postailtua liikaakin, kuten joistakin muistakin ikävistä aiheista. Laitan silti linkin muihin köyhyysjuttuihin.

* * *

Köyhyys perinnöksi

Tutkiskelijat ovat taas panneet parastaan. Tutkistelusta on sitten tuskiteltu nettilehteen juttu, minkä otsikossa todetaan tyhjentävästi, jotta "köyhyys ei ole ylisukupolvisen huono-osaisuuden taustalla".

Siispä köyhyydellä ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että perheiden sosiaalinen huono-osaisuus periytyy eli ikäänkuin ikävästi tarttuu lasten vaatteisiin. Keskeisiä elementtejä tutkimuksessa ovat olleet matala koulutustaso eli pelkkä peruskoulu, työttömyys ja toimeentulotuen eli sossun asiakkuus.

Tutkimuksessa korostetaan "kasautuneen huono-osaisuuden" eli heikon sosiaalisen aseman voimakkaita ylisukupolvisia vaikutuksia. Toisaalta vanhempien tuloköyhyys ei tutkimuksen mukaan sinänsä näyttäisi muodostavan merkittävää riskiä lasten hyvinvoinnille tulevaisuudessa. Että semmottista pyörittelyä. 

Tutkijat toteavat jutussa, jotta "toimeentulotuen asiakkuuden ylisukupolvisessa vaikutuksessa on pikemminkin kyse piilevästi mitatun vanhempien kasautuneen huono-osaisuuden vaikutuksesta, eikä köyhyyden vaikutuksesta".

Otapa tuosta nyt selvä! Tutkimusaineistoa lienee ainakin ollut riittävästi, koska otos rekisteriaineistosta oli yli 157 000 henkilöä. VU:n jutusta löytyy linkki tutkimukseen, jos joku jaksaa sitä pähkäillä.

25.3.2019: Ulosotossa jo reilusti yli 577.000 ihmistä!

15.3.2019: Kepulit pysäyttivät ulosottolakien uudistuksen.

6.3.2019: Ulosotto perii velallisilta pääomien ja kovien korkojen lisäksi myös omia provikoitaan.

17.1.2019:  Perinnässä härskejä käytäntöjä. Perintä ja ulosotto rankaisevat taviksiakin armotta.

***
Toki perheissä voi olla ja on muitakin ongelmia kuin pelkkä köyhyys, se etteivät rahat riitä kaikkeen tarpeelliseen. Matala koulutustaso merkitsee nykyisin yleensä myös työttömyyttä, eivätkä ihan kaikki lapsukaiset selviä kerralla läpi edes siitä peruskoulusta.

Ennen wanhaan, vielä 1980-luvulla, kun tekijöistä saattoi olla pulaa, työhalullinen nuori tai aikuinen, koulutuksesta riippumatta, saattoi marssia johonkin firman, tehtaaseen tai raksalle töitä kysymään. Usein töitä myös löytyi, saatettiin ryhtyä heti suorittamaan, kokeneiden duunareiden kevyellä opastuksella. 

Harjoittelijoitakin firmoihin otettiin, eikä mistään byrokraattisista oppisopimuksesta silloin edes puhuttu. Jos jokin työ kiinnostaa, silloin ihminen kysyy ja ottaa asioista selvää. Työhaluinen lajitoveri oppii ainakin suoritusportaassa tekemään melkein mitä vain.

Hyvinvointivaltio meillä periaatteessa vielä on, mutta väistämättä se rapistuu, koska valtion raskaan rahoitustaakan pyörittäminen näyttää aina vain käyvän valtiolle liian kalliiksi. Sosiaaliturvan jakajia halutaan näemmä yhä edelleen haalia maailmalta tänne nurkka-pohjolaan, eikä tulijoista ole puutetta. 

Työ ei vain ole lisääntyvä luonnonvara, ei toistaiseksi. Kaikki on meitillä vaikeaa ja takkuuntuu entisestään. Pelkästään asuminen on tässä kylmässä maassa ihan liian kallista. Eikä meitä köyhempiä lohduta se, että isoimmat vuokrakämppien omistajat, kuten ammattiliitot, tekevät aivan huikeita voittoja. 

Vuokrasääntely edes järkevien kattovuokrien muodossa ei näytä oikein kenellekään konstiksi kelpaavan, ei tässä kassakone-yhteiskunnassa. Ehkäpä ratkaisu löytyy slummiutumisesta, jospa slummiutuminen ei periydy yli sukupolvien? 

Lisäyksiä:

Kuntalehti 4.9.2019: Kuntakin voi yrittää ehkäistä ylivelkaantumista, kuten Ruokolahti.

MTV 9.7.2019: Liki 400 000 terveyskeskusmaksua ulosotossa.

Kunnat piiskaavat köyhiä terveysmaksuilla ja ruokkivat perintäbisnestä.

Ulosotto jatkuu ja jatkuu, mutta velka ei lyhene. 

Perintähelvetti on jo kansallinen häpeä ja sitä aiotaan pahentaa.


Intrigöörin juttukooste teemalla perintä ja ulosotto.

***

Köyhä, tyhmä ja persu

Iltalehti ystävällisesti kertoo, että perussuomalaisia äänestävät, katalasti.., eikun matalasti koulutetut ja vähätuloiset eivät oikein usko islamilaisista maista tulevien matujen sopeutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Heikäläiset eivät usko myöskään maahanmuuton yleiseen maata vahvistavaan vaikutukseen.

Tätä mieltä olisi jutun pohjana olleen pikkuruisen kyselyn mukaan myös pääosa kaikista suomalaisista. Intrigööri on samaa mieltä kuin suomalaisten enemmistö ja muut perussuomalaisia äänestäneet, yms. ihmiset.

Oudolta kyllä tuntuu, että esimerkiksi kokoomusta äänestävät, korkeasti koulutetut ja suurituloiset olisivat hyväuskoisempia tai tyhmempiä kuin köyhemmät tavikset. Uskottava kai se on, kun kerran sellainen tulos on kallupissa saatu. Ja on siitä näyttöä tosielämästäkin.

Akateemisuutta ja paremmuutta kovasti korostaville ihmisille uppoaa usein mikä vain puppupuuro, sopivilla mausteilla. Vasureille ja vihreille kysymys on aatteesta, niin on koviskokoomuslaisillekin.
  
Halpatyövoiman ja uuden rasitusväestön jatkuvalla roudauksella saadaan kyllä kotimainen rupusakki lopullisesti kyttyrään. Tavisvanhukset ja pitkäaikaistyöttömät on jo paljolti alistettu. Parin sukupolven jälkeen puhtaasti kotimaista rupusakkia ei enää ole.

Suomi kaikkine rupusakkeineen monietnistyy. Sitten koko rupusakista ei enää tarvitse paljon perustaa, sillä jo nyt hiipuva hyvintointimme entistyy edelleen ja kuihtuu pois. Ehkä sentään paremmiston herkkä unelma eli kurjien armopalat pitkine leipäjonoineen jäävät jäljelle? Rikkaat pääsevät pitämään keskenään hyvänmielisyyskekkereitä ja lahjoittelemaan satumaisia summia melkein kuin suurjenkkilässä.

Maan rajoja ei sitten joskus enää voida sulkea, jos sellaisia vielä on. Muureja ja verkkoaitoja kyllä nousee paremman väen ja epämääräisten rähinäporukoiden asuinkorttelien välille. 

***

Voodoota kesän ratoksi

Pienituloisten lapsiperheiden köyhä kesä on tänä keväänä noussut otsikoihin. Rahat eivät riitä lasten harrastuksiin muutenkaan, mutta monissa perheissä koko pitkä kesä saattaa olla niukkuutta ja tylsyyttä täynnä.

MTV-kolmosen sivuilla kerrotaan siitä, että jo lasten ruokailukin saattaa kesällä olla ongelma, kun koulut ja päikkärit eivät enää tarjoa evästä lapsille. Kesästä tulee monissa perheissä pakosti selviytymispeliä, toivottavasti siitä ei tule myös nälkäpeliä.

Suomalaisesta hyvinvoinnista pitäisi olla vielä sen verran jäljellä, ettei nälkä saisi olla vieraana, jos sossu toimii ja myöntää toimeentulotukea. Sossun rahaa annostellaan aikuisille ja lapsille erikseen, vaikkakin aina niukkistyylillä. Tukia pitäisi osata ajoissa hakea, eikä soppalan iso kauha kaikille jaa, elleivät normit ns. viimesijaiseen tukeen täyty.

Asiat eivät kuitenkaan ole noin simppeleitä. Elämisen tilanteita ja sattumuksia on yhtä monia kuin ihmisiäkin. Kaikkeen ei kukaan osaa varautua varsinkaan, kun säästöjä tai luottoa ei köyhimmillä juuri ole.

Usein edessä on selviytymispeli: Mitä tänään syötäisiin vai eikö paljon mitään? Saadaanko kakruille ehkä limua ja jäätelöä? Mennäänkö uimaan johonkin, jos sinne ensin jollain kyydillä päästään? Huvipuisto, mikä sellainen on? Ulkomaille, on sitä sellaista lomamatkailua elokuvissa ja tellussa nähty...

Voodoonukeista viihdykettä

Intrigöörin blogissa oli joskus aloittaessa tarkoitus kirjoitella lähinnä politiikasta ja on siitä jotain tullut höpistyksi. Höpistään vähän vieläkin. Eivät nuo ikävät asiat itkemällä parane.

Kun on oikein tylsää, eikä lapsille keksi mitään tekemistä, intrigöörisetä vihjaa: Otetaanpa esille isot klöntit muovailuvahaa. Siitä sitä äipän, iskän, mummin tai papan ja kavereiden kera leipomaan pieniä hauskoja ihmishahmoja, poliitikkoja tai muita inhokkeja, vaikka opettajia, joille annetaan tietysti oikeat nimet.

Suomi ja suomalaisuus on nykyisin hirvittävän monikulttuurista, joten nyt kannattaa ottaa vaikutteita vaikka läntisestä Afrikasta, mistä lähtöjään vanhoja uskomuksia on levinnyt myös Karibian saarille, mm. Kuubaan, Haitille, Brasiliaan, Trumppilaan ja vaikka mihin ympäri maailmaa. Leikitäänpä joku päivä kotona voodoonukkien tekemistä!

Voodoonukkeja voi askarrella tuhannella eri tavalla, mutta muovailuvaha olisi ehkä helpoimmasta päästä materiaaleja. Lasten kanssa tuskin kannattaa tökkiä nukkeja terävillä neuloilla, hammastikut tai tulitikut olisivat siihen sopivia. 

Lapset varmaankin tykkäävät lopuksi iskeä nuo voodoohahmot pöytää vasten littanaksi mutta silloin täytyy muistaa ottaa tikut pois, ettei naurusta tule itkua!

Entä jos ei ole muovailuvahaa? Sitten askarrellaan nukkeja muuten, piirtämällä tai paperista. Kankaanpaloista ne perinteiset voodoonuket tehdään, jos taito siihen riittää. Sisään laitetaan jotain täytettä, ristipistoja tai nappeja silmiksi, jne.

Tikkuja tökkiessä nukella pitää siis olla nimi. Nimen perään voi keksiä ja ladella synkkiä manauksia ja loitsuja nimetyn inhan tyypin pään menoksi, jotta touhuun saadaan kunnon tunnelmaa. Oikeassa voodoossa tuolla konstilla on tarkoitus ilkeästi vahingoittaa nuken esittämää ihmistä.

Voodoo kaikkine muunnoksineen on yksi maailman suurehkoista uskonnoista tai uskomuksista. Voodoo toimii, jos sen harjoittaja itse uskoo lujasti moiseen touhuun. Silloin rituaalit muuttuvat taianomaisesti tosiksi ja eläviksi. 

Kämpän ovesta voi herättyä vaikka löytää siihen naulatun aamupalan, kanavainaan. Kuolleet nousevat silloin haudoista ja kulkevat yössä, ties mitä pahaa tekemässä...

Intrigöörissä aiemmin köyhien lasten kesästä ja vihanhallinnasta, voodoosta.

***

Lisäyksiä köyhyyden tiimoilta: 

"Köyhät kantavat maahanmuuton hinnan", Tämä Päivä -blogi.

"Helsingin Sanomissa nauretaan taas köyhille", Martti Asikaisen -blogi.

Yksi puheenvuoro köyhyydestä.

Lapsen loma, tylsää ja ikävää?

Viileä kesä ei haittaa,
kun on kivaa.

Kokoomuslaista Verkkouutisia tulee katsotuksi aika usein, se on kiinnostava poliittinen sivusto. Joskus sieltä löytää ihan inhimillisiä pilkahduksia. Sellaista oli löytyvinään myös ikivanhassa tarinassa pankinjohtajan lasisilmästä, mutta sehän ei kuulu tähän juttuun. 

Opettaja Maarit Korhonen kirjoittaa sivuston blogeissa lapsen kesästä otsikolla "Köyhä lapsi ei kesällä tee mitään". 

Open kirjoitus on asiaa ja se sisältää myös hyviä ehdotuksia. Yhteiskunnassa ei lapsille ole enää paljon ilmaista tai lähes ilmaista tarjontaa, kuten mukavia vanhan ajan kesäleirejä. 

***

Koulunsa vasta aloittaneelle lapselle ei saa kesäisin helposti edes osapäiväistä hoitopaikkaa siksi ajaksi kun vanhempi tai vanhemmat ovat töissä. Ainakaan alle kymmenvuotiasta ei paranisi jättää pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. On yksilöllistä miten hyvin lapset pärjäävät itsekseen, yksin olisi ainakin tylsää ja ehkä vaarallistakin viettää päiväkausia. 

Yhden pienen koululaisen pappana tässä on koetettu muutamina kesinä yhdessä keksiä jotain tekemistä, koska hänen yksinhuoltajaisänsä on kesäkausina töissä. Muut sukulaiset ovat toki auttaneet, mutta joskus kesäpäivät ovat olleet liiaksi tyhjäntekemistä ja näyttöruutujen tuijotusta täynnä. 

Hillon ja kulkuneuvon vajeet tuovat meilläkin omat köyhistelynsä kesäisiin harrastuksiin ja matkusteluihin, mutta jotenkin on pärjätty. Samalla tavoin mentäneen myös ensi kesänä. Onneksi kakru tykkää pikku retkistä luonnossa. Uiminenkin olisi kivaa, jos jorpakot sen verran lämpenisivät. Viihtyisi siellä rannoilla, jos palmupuut olisivat puita vain. Mikä siinä lupaillussa ilmaston lämpenemisessä kestää?

Opettaja Korhosen kirjoituksen mukaan olisi paljonkin tehtävissä sille tosiasialle, etteivät lapset ole ollenkaan tasa-arvoisia asenteiltaan jäähtyvässä Suomessa. Koulujen lomat ovat pitkiä, köyhän lapsen loma tuntuu kai liian pitkältä.


Lisäyslinkki 2.5: Lapsiperheissä voi olla pulaa ruoasta.

***