Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi - Pohjolan Kongo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi - Pohjolan Kongo. Näytä kaikki tekstit

19.11.2013

Häkämies oli paras kaivosministeri



Soklin kaivoshanke Savukoskella vilahti taas jossain sivustossa. Ex-ministeri Jyri Häkämiestä on moitiskeltu arviolta 20 - 30 miljardin euron apatiitti- tai fosforimalmien myymisestä kuusi vuotta sitten halavalla, vain reilulla 200 miljoonalla norjalaiselle Yaralle. 

Samalla kaupalla norjalaiset tulivat vuonna 2007 Siilinjärven hyvin kannattavan apatiittikaivoksen omistajiksi. Siilinjärvellä toimii tuo Länsi-Euroopan ainoa fosfaattikaivos. Siellä liki kaivosta on myös malmista lopputuotteita vientiinkin tuottavia tehtaita.

Siilinjärven kaivoksessa ja tehtaissa on noin 350 työpaikkaa. Urakoitsijat työllistävät arviolta noin 300 ihmistä.

Mutta ehkä Häkämiestä on arvosteltu väärin, sillä hän taisi olla hallituksensa ainoa "bisnesministeri"? Suomen ränsistyvä valtio sai Kemira GrowHowsta & Soklista sentään jotakin eli ison läjän riihikuivaa rahaa rikkaalta norjalaisyhtiöltä. Sillä kaupalla me tienattiin, mutta vain vähän, kaupatun omaisuuden todelliseen arvoon nähden.


Muista omistamistaan malmivaroista häveliäs Suomi-parka ei edes osaa pyytää yhtään mitään, ei kaivosveroa, vaan lahjoittaa kaikki järkevästi louhittavissa olevat malminsa ilmaiseksi pois. Kai ilmaisannissa ovat ne kuuluisat pikkuruiset timantitkin, joita kovasti etsitään?


Virallisesti meitillä ollaan muka tyytyväisiä kansainvälisten kaivosjättien tuomiin työpaikkoihin ja ummistellaan silmät ulkomaalaisten yhtiöiden omistamien kaivosalueiden mahdollisilta jälkihoidoilta. Nehän olisivat politsaurusten mielestä joka tapauksessa tulevien hallitusten asioita.


SK 10.1.2020: Kittilän kultakaivoksen arvioitu tuotto 5,3 miljardia taalaa.

***

Lisäyksiä:

Eduskunta hövelinä 14.3.2019: Pois pois ympäristö kaivospisneksen tieltä!

Sama touhuilu jatkuu tulevienkin kaivosten suhteen. Suomi valtiona etsii malmeja, löytää ja lahjoittaa kaiken pois ja kiittää kun kelpasi. Linkki Taloussanomien juttuun.

7.1.2019: Kohta sitä vasta CETAssa ja kusessa ollaan, mutta huihai, sanovat politiikot.

11.1.2019: Tuppurainen Tappuraista takaamassa.

Malminetsintä kasvoi vahvasti 2017.

Blogilinkki Suomen kaivospisneksestä.

TalSa 24.10.2018: Poikkeus synkkyydestä: Talvivaara eli Terrafame nousee kuin feenikslintu Kainuun nälkämaasta?

Lapissa ja Kainuussa kaivokset nähdään paljolti toisin, Kysymys on ihmisten pärjäämisestä, työpaikoista, sekä niiden tuottamista verotuloista. Linkki blogiin.

***

Vaikka valtion Soklista saamat miljoonat ovat jo huvenneet moneen kertaan jos mihin, Häkämiestä ei silti voi moittia, että hän olisi lahjoittanut pois valtion omaisuutta. Se on sitten ihan eri asia, että samainen Suomen valtio kautta taitaa hukata melkein saman verran rahaa Talvivaaran tekohengitykseen ja jos pahasti käy Kainuun kannalta, tulevaan ongelmajätesiivoukseen, sekä lopulta alueen maisemointiin.

Ehkäpä maisemoinnista ei ole niin suurta väliä? Talvivaaran sinänsä iso kaivosalue sijaitsee kaukana Sotkamon korvessa, eikä siellä asu nykyisin ketään. Alueen luontoarvot eivät olleet merkittäviä aikaisemminkaan. Korpea, suota ja pöpelikköä Suomessa riittää. Merkitystä on vain sillä, että Talvivaaran vedenjakajalta valui päästöjä kahteen suuntaan, muuten puhtaisiin vesistöihin.

***

Täytyy kumminkin toivoa, että Yara käynnistää Savukosken Soklin kaivoshankkeen rikastamoineen, mikä on arvioitu rahassa jopa miljardin arvoiseksi. Valtion rahaa uppoaisi myös kaivoksen tarvitsemaan 300 miljoonan euron rataan ja Yara saattaa saada tällä tavoin taannoin maksamansa kauppahinnan takaisin. 

Kaivos työllistäisi ehkä 250 henkilöä ja epäsuorasti ainakin toisen mokoman. Apatiittia Soklissa riittänee ainakin 20 vuodeksi.


Apatiitin hinta on kolminkertaistunut viidessä vuodessa. Maailmassa tarvitaan yhä enemmän lannoitteita ja suurin fosfaattikaivos on Marokossa. Mittavia esiintymiä löytyy Suomen lisäksi Venäjältä, Kiinasta ja Brasialiasta. Yaralla lienee Suomen lisäksi toinen  samanlainen suurhanke Kanadassa. Yara myös pyörittää toimivaa ja tuottavaa entistä Kemiran fosfaattikaivosta Siilinjärvellä.


Intrigöörikin on joskus tainnut moitiskella hra Häkämiestä huonoista kaupoista, mutta kyllä ne silti olivat ehkä parhaat, mitä valtio on malmivaroistaan tehnyt! Pieni tunnustus on siis paikallaan edes taannehtivasti.


Mutta pieniä ovat silti muikut kapakaloiksi, sillä viimeisten hallitustemme puoluepamppujen sormien läpi on tainnut luistaa koko Suomi eurounionin ja sitä tehden kansainvälisten finanssijättien holhoukseen. Tokihan siitä ilosta kannattaa maksaa tai sitten ei. Mutta ehkäpä pärjäämme täällä  yhteiseurooppalaisena virkistysalueena, koska meillä on älyttömän paljon suota, pöpelikköä ja korpea ja sitä suojeltuakin suota. Kaivokset eivät pilaa kaikkia luontoarvoja.


"Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä meidän poliitikot velkaantuu..."


No rehellisesti sanoen, onhan Suomessa vielä hienoja luontoarvoja, kuten vettä ja puuta ja  suota, sitähän riittää. 


Tuosta tulikin mieleen, että ennen niin vauras ja tehokas itäsuomalainen teollisuuskaupunki Varkaus suunnitteli joskus loistavaa matkailu- ja imagomainosta teemalla: "Vettä ja leipää Varkaudesta". Harmi kyllä, tuota iskulausetta ei uskallettu koskaan hyödyntää.



Lisäyslinkki: Mitäs niistä ihmisten luontoarvoista...


***

12.11.2012

Suomiko Pohjolan Kongo?

Suomen suurehkot malmivarat kuuluvat
ilmaiseksi koko maailmalle?
Myöhempi lisäys heti jutun alkuun:

Suomen kongoilu tuntuu jatkuvan  kaivosasioissa. Kaivoslain uudistaminen edes jotenkin suomalaisten etujen mukaiseksi näyttää vesittyvän Sipilän turboporvari-globalistihallituksessa.

Asiasta kirjoittaa blogissaan vasurioppositiota edustava Paavo Arhinmäki. Linkki sinne.

***
Ja takaisin alkuperäiseen tekstiin: Suomi kunnostautuu maailman huipulla monin tavoin, muutenkin kuin eukonkannossa, suopotkupallossa, muurahaispesässä istumisessa ja  löylykilpailuissa. Vastuunkantajana toisten maiden veloista pieni Suomi on suhteessa maailman kärkimaa, mutta siitä asiasta meidän ei kuulema pidä huolestua. Eikä vastuullisuutta saisi tuhmasti arvostella.

Missä muualla maailmassa muutama telkun ja radion nk. ilmaiskanava maksaa asukkaille tai kuluttajille puoli miljardia veroeuroa vuodessa, kuten Suomessa jo piankin? Suomi ei ainakaan säästä, mitä tulee pakkopullamediaan. Kaupallinen media sen sijaan keskittää ja panee porukkaa baanalle. Sellainen hinta vissiin pitää maksaa, että pääsemme kotiemme ikimuistoisista kyylääjistä, ikkunaverhojen takaa kurkkijoista, ovikellon rimputtajista, niistä pitkäkaulaisista televisiolupien tarkastajista.

***
Missä muualla maailmassa reilun viiden miljoonan ihmisen kansakuntaa hallinnoidaan kuin maailmanlaajuista imperiumia. Ministereitäkin riittää vaikka lobbareiksi loikkimaan. Kansanedustajat loikkivat torkkupeittojensa alta saliin lähinnä silloin kun jokin kuvausryhmä tulee parvelle. Monet kansanedustajat (tai avustajat) kirjoittavat blogiensa otsikoihin ensiksi oman sukunimensä, sillä oma nimi on tärkeä, asioista viis.

Käytännössä Suomen valtio etsii malmiot ja ojentaa ne tiedot kultalautasella kenelle vain maailman suurista ja tietenkin ääriahneista kaivosyhtiöistä. Joku perusvihreä nimesi taannoin Suomen kaivosten takia Pohjolan Kongoksi. Koboltin tarpeen kasvaessa yhtäläisyyksiä alkaa löytyäkin.

Missä muualla kuin Suomessa olisi mahdollista uida kaivoksen metalliliemissä? Luultavasti siitä ei kuitenkaan tule itäsuomalaisen ja pohjoissuomalaisen matkailun vetosädettä, kuten jostain Kuolleesta merestä. Ei tule, vaikka nikkeli, kupari, koboltti ja uraani lisukkeineen ovat tiemmä haitallisia vain juotuina, ihosta ne litkut eivät läpi litise. Lapset kyllä voivat saada kaivosliemistä ihottumaa, minkä syystä ei kenelläkään ole (tietenkään) harmainta aavistustakaan.

No joo, intrigööri on pettynyt Talvivaaran kaivosyhtiöön. Talvivaarassa tuli kerran käytyäkin, viitisen vuotta sitten, kun kaivosaluetta vasta rakennettiin sinne kauas pöpelikköön. Silloin jo näki, ettei kysymys ole mistään näpertelystä, Kainuun korpimaille raivattiin tilaa todella suurelle toiminnalle ja sinne tuotiin kokonaan uutta tekniikkaa, ensimmäisenä maailmassa. Hienolta hankkeeltahan se silloin tuntui. Vasta viime päivinä on luettu semmoistakin, että vastaavan tekniikan hyödyntäminen Australiassa olisi taannoin keskeytetty, kai liian ongelmallisena.

Talvivaara näyttikin hyvältä, vähän aikaa, kuten moni muukin mittava hanke tässä pahassa maailmassa. Kaivos työllistää satoja, suoraan liki 400 ihmistä ja urakoitsijat työllistävät toisen mokoman. Talvivaaran työllisyysvaikutuksiksi arvioitiin vielä viime vuonna yhteensä peräti 2000 ihmistä eri puolilla maata. Vaikuttavaa, koska työtä ja sitä laihaa sotkamolaista malmia piti riittää vielä pitkiksi vuosiksi eteenpäin. Itä-Suomen ikiköyhäksi mainittu Kainuun maakunta sai kaivoksesta reilun korvaajan ainakin Kajaanin lopetetulle paperitehtaalle.

Kuka Talvivaarassa syyllistyi ja mihin, kuka teki väärin ja miten, se varmaan  selvitetään ja pitää selvittää, koska Suomeen on näiltä tietymiltä tulossa vielä monta uutta kaivosta. Ei kai tarvitse olla asiantuntija päätelläkseen, että tuotannon käynnistäminen oli taas kerran tärkeämpää kuin ympäristön turvallisuuden perusteellinen varmistaminen. Vain lupaehdot täytettiin, niukasti. Raha piti saada nopeasti kiertämään, kuten yleensä aina minkä tahansa bisneksen pyörteissä.

Talvivaara on epäonnekseen vedenjakajalla, joten pahoja päästöjä eli valumia lähtee niin Oulujärven vesistöön päin kuin Pohjois-Karjalan ja Savon suuntaan, Vuoksen vesistöön. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi, sillä ei sitä ennen olisi kukaan uskonut, että kaivos valuttaa alapuolen vesiin satoja kiloja nikkelimalmia ja uraania  muutamissa päivissä. Ei ainakaan vanha kansa olisi uskonut, että metalli voi uida virran mukana.

Tunareita

Kainuun Sanomien pääkirjoittaja lainaa otsikossaan Kekkosta: "Saatanan tunarit". Hän kysyy, tietääkö Talvivaaran johto, millaisen vahingon se on koko maakunnalle aiheuttanut. Koko Kainuu on nyt kaivosyhtiölle vihainen. Kirjoittaja toteaa, että kaivosyhtiön merkitys maakunnalle on suuri. Matkailun merkitys on silti vielä suurempi. Jos näiden mahden välillä pitää valita, kääntyy valinta Kainuussakin matkailun puolelle.

Niin sen on intrigöörikin pienessä (nro 60:n) pallopäässään pohtinut. Puhdas luonto ja matkailu on niin suomalaisille kuin tänne tulevalle matkailulle suurempi, mitä osaamme ajatella. Se johtunee siitä, että Suomessa on vielä toistaiseksi riittänyt puhdasta luontoa. Mikä on luontoarvojen merkitys  tuleville sukupolville täällä kaukana Euroopan ylänurkassa, sitä voi vain arvailla, hyvin suuri se on kuitenkin. Puhdas vesi on itse asiassa öljyä arvokkaampaa.

Kaikki kaivokset loppuvat aikanaan, ellei uusi tekniikka mahdollista malmin etsinnässä ja hyödyntämisessä painumista todella syvälle maan uumeniin. Intrigööri kävi kauan sitten työn takia 600 metriä maan alla Kotalahden nikkelikaivoksessa. Ei se paljon miltään tuntunut, niin syvällä oli kuivaa, pohjavesikin jäi korkeammalle. Nopea hissi toi ja vei. Vain suuret kaivoskoneet siellä syvällä käytävissä möyriessään tekivät vaikutuksen. Nykyisin nekin kuilut ja käytävät ovat jo täyttyneet vedellä, kaiketi puhtaalla pohjavedellä.

Talvivaarassa kävi niin kuin kävi. Vahingosta siinä on kuitenkin kysymys, eihän tuommoista tai tämmöistä kukaan toivonut. Toiveiden täyttymys se lienee vain muutamille ympäristöarvoilla ratsasteleville poliitikoille, joista joku näytti käyneen paikallakin Greenpeacen kanssa tekemässä videota. Täti paasasi pipo täristen, mitä paasasi, en jaksanut siihen sanomaan syventyä. Sen vain huomasin, kun kelasin, että kamera näytti koko pätkän tiukasti vain sen pipotädin naamaa. No mikäpä siinä, nätti nainen.

Riekkujaiset ja kiekkujaiset toisten vahingon tiimoilta jatkuvat vielä pitkään. Niin se vain on. Kerrankin intrigööri voi olla J. Kataisen kanssa samaa mieltä, vahinko on saatava ensin kuriin ja syylliset on selvitettävä vasta sitten. 

Sitä en osaa sanoa, pääsevätkö ministeriöt koskaan yksimielisyyteen siitä, kuka on mistäkin milloinkin vastuussa vai eikö kukaan. Ei kai syy ole esikunnassa, kyllä se on pakosti jossain alempana, varmaankin vääpeleissä ja kersanteissa?

***
Tässä vaiheessa on vain luotettava siihen, että Talvivaaran osaava väki, sillä kaivosalan korkean tason osaajia sieltä löytyy, onnistuu pysäyttämään vuodot ympäristöön ja käynnistämään ajastaan tuotannon uudelleen. Siltä se nyt näyttäisi. Yhtiö kyllä näkyy tiedottavan ainakin netissä ihan hyvän tuntuisesti.

Intrigööri ei toivo missään nimessä yhtiön toiminnan pysäyttämistä, konkurssia ja työpaikkojen menetystä. Valtiokaan ei kaipaa rahahuoliensa keskellä ympäristön suurta siivousurakaa, eikä kaivoksen prosessiakaan voitane edes keskeyttää pitkäksi aikaa.

Lainaan lopuksi vielä Kainuun Sanomia:  "Kaivoksen toimintaa ja metallinjalostusta Talvivaarassa on jatkettava. Toimintaa ei voida pysäyttää. Se tietäisi vielä pahempaa katastrofia."

Lisäys kesäkuussa 2016: Finnwatchin juttu.

Kaivos nurin, lasku valtiolle: SK:n juttu toukokuussa 2017. 

Heippa, sanoi Hitura.

* * *




8.9.2012

Kaksi taalaa päivässä


Kaivostyöstä Kongossa maksetaan ehkä pari taalaa päivässä.


Viikon uutisiin kuului sekin, että kaivoksia omistava maailman rikkain ämmeli oli Australiassa mesonnut siitä, että kaivostyöläisille pitää maksaa palkkaa ja ihan liikaa. Tuo tuhdin näköinen ökymuija tahtoisi tietenkin rikastua aina vain enemmän ja nopeammin. 

Ämmän mielestä  Afrikassa asiat ovat kaivosten omistajien kannalta paljon paremmin, koska siellä kaivostyöläisille ei tarvitse maksaa kuin kaksi taalaa päivässä. Sillä palkalla mainarit kuulema suostuvat "painamaan" töitä niin että hiki virtaa, mutta "reipas" laulu soi.

Historia tuntee myös miljoonia esimerkkejä siitä, ettei työläisille tarvinut maksaa palkkaa ollenkaan. Köyhillä ei silti voinut olla omaa orjaa, sillä orjat piti silti ostaa rahalla laivureilta ja välittäjiltä. Lisäksi tuli kuluja huonosta ruoasta, lautahökkeleistä ja vanhoista vaatteista. Ilman ruokaa ja sateensuojaa olisi seurannut omistajan kannalta kiusallisia tuotantokatkoksia. Orjille piti myös palkata työnjohtajia, etteivät he olisi vain päivät pitkät banjoa pellon laidassa rämpytelleet ja tanssineet.

Tietenkään kunnon kristitty orjaherra ei voinut pellon laidassa katsella sellaista säädytöntä menoa, ettei orjilla olisi ollut edes pöksyjä tai paitaa. Johan siinä olisivat kartanon kalpeanhailakat naisenpuolet päivänvarjoineen järkytyksestä pyörtyneet. Tai he olisivat ainakin olleet pyörtyvinään.

Nyky-Suomessa varmin konsti vaurastua on johtavien poliitikkojen mielestä mennä hirmuisiin takuisiin toisten ylivelkaisten maiden puolesta. Intrigööri kokeili sitä yksilötasolla jo kauan sitten, mutta lopputulos oli  katastrofi. Tietysti poliitikot ovat viisaampia kuin intrigööri, sillä he kuittaavat itselleen hyvän palkan, superedut ja eläkkeet.

Edes orjuus ei kannata?
Raakaa työtä lähes orjan asemassa.

Eksyin taas aiheesta, kun piti pohdiskella sitä, onko kaivoksen tai muun pisneksen pyörittäjälle todella edullista maksaa duunarille kaksi taalaa päivässä. Silloinhan duunari saisi kulkea 12 tunnin työpäivän päätteeksi kotia kuin laulussa, iloisesti kaksi taalaa taskussa ja pieni pala mälliä huulessa. 

Toki siellä Afrikassa saattaa päätyä jellonan kitaan tai hyeenan hampaisiin vapaa-aikanakin. Aika ikävää, kun ihmispetoja pitää varoa duunissa ja petoelukoita joutoajalla. 

Lisälinkki 3.5.2018: Lapsityövoimaa ja todella kurjaa kohtelua.

Siis piti pohtia, onko edukkaampaa ostaa orja ja huolehtia sitten tästä inhimillisestä sijoituksesta vai pärjääkö pisneksen omistajana paremmin ulkoistamalla työntekijän ja maksamalle tälle pari taalaa päivässä. Vaikka intrigööri on surkea kapitalisti, on pakko veikata sen parin taalan palkan puolesta. Jos jotkut eivät syvässä Afrikassa, jossain Kongon kaivoksilla, pärjää parilla taalalla päivässä, kyllä töihin tulijoita riittää.

Onkohan ihmispololle ja ihmisarvolle käynyt niin surkeasti, ettei ihminen kelpaa enää edes orjaksi? On halvempaa teettää töitä orjan lailla, mutta ilman huoltopakkoa, vain maksamalla surkeaa palkkaa, jos muistaa. Niin se taitaa olla.

Jos ei töihin tulijoita Afrikassa ole jonossa, pomon pikku apulaiset eli työnjohtajat hankkivat piankin uutta työvoimaa kaivokselle. Enää ei niinkään pomon piiska laula, vaan rynkky se on, joka rällättää. Parin taalan palkat ja orjuus siinä lyövät kättä toisilleen, pakkotyötä se on yhtä kaikki, nimitys on yksi hailee.

Parin taalan päiväpalkka jossain Afrikassa olisi samaa luokkaa kuin jokin parikymppiä päivässä länsimaissa, rupuhommissa. Tästä tulee mieleen maatalouden harmaa sesonkityö Etelä-Euroopassa. Ruokansa sillä parilla kybällä Euroopassa saisi, ei paljon muuta. Suomessakin puhutaan siirtotyöläisten parin euron tuntipalkoista, kyllä puhutaan, mutta asialle ei mitään tehdä.

***
Siinä tuo ääneen ajatellut Australian ja maailman rikkain? muija on oikeilla jäljillä, että Afrikassa ja Arabian hiekkamailla on hyvin pitkät ja tuottoisat perinteet orjatyövoiman käytöstä. Nykyisin häveliäämpää on puhua vierastyöläisistä. 

Öljyrikkaissa maissa, kuten Libyassa tai Persianlahden rantamilla on näitä lähes orjan asemassa olevia halpatyöläisiä jatkuvasti sankoin joukoin. Halpatyön tekijöitä riittää ja heitä tulee myös Aasiasta. Libyassakin vierastyöläisiä taisi olla Gaddafin aikana toista miljoonaa, osa heistä lienee jo palannut takaisin sisällisodan jälkeen?

Suomessa asiat ovat toki jokseenkin mallillaan. Ulkomainen halpatyövoima näyttää silti olevan hallituksen erityisessä suojeluksessa. Kun sikspakkia säätytalolla runnattiin, kuulema ainakaan kokoomus ja ruotsalaiset eivät halunneet hyväksyä hallitusohjelmaan halpatyötä torjuvia toimia. Kyllä kapitalisti meilläkin tietää, mikä kannattaa, eikä möly pysy aina mahassa.

Italiassa harmaata 35%?

Harmaan talouden määrää Suomessa arvioitiin kaksi vuotta sitten eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa. Arvioiden mukaan harmaasti pyöritettiin meillä vuonna 2008 jopa 5,5 - 7,5 prosenttia kansantuotteesta. Euroissa harmaata kertyi 10 - 14 miljardia euroa, mikä merkitsi yhteiskunnalle 4 - 6 miljardin verojen ja maksujen menetyksiä vuodessa.

Mutta toista se on moraaliherra Mario Montin kotimaassa Italiassa! Pari päivää sitten julkaistun uutisen mukaan pimeän talouden määrä Italiassa  arvioitiin noin 530 miljardiksi  euroksi vuosittain. Italian kansantuote, se bkt, lienee yli 1 500 miljardia vuodessa, joten pimeää ja harmaata rahaa liikkuisi arvioiden mukaan maassa jopa 35 prosenttia koko potista. 

Miksikö tällaisista asioista pitää kirjoittaa? No siksi, että Euroopasta tehdään liittovaltio ja samalla "nostetaan" maanosan yleinen kilpailukyky lähes aasialaiselle tasolle. Koska liittovaltiolla olisi poliittisesti edessään pitkä ja kivinen tie, sellainen viritelmä väännetään  velkavivulla ja talouskuriin pakottamalla. Oikeasti liittovaltio toimii jo, mutta ei vielä ihan täysillä.

Kyllä kriisimaissa taivutaan Brysselin tahtoon, ihan vaikka mihin, kun työttömyys lähentelee pahimmillaan jo kolmannesta työvoimasta. Muuten ei taivuttaisi, mutta kun herrojen palkat  uhkaavat jäädä maksamatta, eikä semmoinen sovi! Kaikista maista tulee vähitellen velkakriisimaita, ellei muuten, niin lopulta tulee, kun korkotasoa veivataan taas ylöspäin. 

Keskuspankin poteroissa on nyt saatu tai vain otettu ykskaks lupa raskaan velkatykistön käyttöön. Intrigööriä huolestuttaa jo, onko rouva euro eli Angela Merkel ehkä kuollut, sillä näin ei kai pitänyt tapahtua hänen elinaikanaan? 

Maksamalla eurooppalaiset maat eivät veloistaan ikinä selviä, eikä se ole tarkoituskaan, vaan verotulojen loputon lypsäminen. Eikä vanhan mantereen kilpailukykyä saada kuntoon ilman rankkoja monenlaisia leikkauksia, joihin Brysselistä uhkailemalla painostetaan.

Italialla on velkaa 123 prosenttia kansantuotteesta, Kreikalla on vastattavaa hulppeat 160 prosenttia. Irlannin velka on 116 prosentia ja Portugalin 114 prosenttia, samaan yltää myös Belgia. Budjettivajeita on vaihtelevasti, vähiten näistä maista Belgialla.


Loput euromaista jäävät vielä pois 100 prosentin velkakerhosta. Ranskan velka on "vasta" 90 prosentissa bkt:sta ja Saksan "vain" reilut 81 prosenttia. Espanjan velka on himpun alle Saksan prosenttien, vajaat 81 prossaa. Suomi on vielä kaukana velkakärjestä päälle 50 prossansa kanssa, mutta ei hätää, luisto on unionin hyväksymä.


BBC:n linkki Kongosta ja koboltista.


* * *

18.5.2012

Mitä noista - miljardeista!

Kroisoksen pennosia.


Intrigööri on vuosien varrella useinkin kummastellut monien politiikkojen jatkuvaa viisausvajetta. Politiikka on inhimillistä toimintaa, joten puutteellisia tai vääriäkin ratkaisuja syntyy väistämättä. Ikävää on vain se, kuinka kauan virheiden tunnustaminen ja niiden korjaaminen kestää.

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista yhteisöjen hyväksi, mutta vaikuttaa siltä, että ratkaisuja tehdään liiaksi vain sen hetken tilanteen ja näkemyksen mukaisesti (tai muuten vain juosten lorotellen). Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ei ole ihan sama juttu kuin viisas ja pitkäjännitteinen toiminta.

On helppoa olla poliitikko silloin, kun maan talous kasvaa ja nk. jakovaraa kertyy. Kysymys on silloin vain siitä, miten valtion ja kuntien ylijäämää käytetään. Koska kohtuullisia kompromisseja eli kunnollisia lehmänkauppoja on vaikea tehdä eri puolueiden kesken, jaettavaa kertyy helposti liikaa ja silloin joudutaan jakamaan omien lisäksi myös velkarahaa. Kunnissa tästä on paljon erilaisia esimerkkejä, kuten nykyisin myös valtioiden tasolla.

Intrigööri muistaa semmoisetkin terveet eli niukan rahan ajat, jolloin pankinjohtaja saattoi moittia kuntaa hiljaisesti siitä, että siellä sitä vain hallituksessa ja valtuustossa päätetään ottaa lainaa siitä ja tuosta pankista sillä korolla (kuntien kuuluisat pankkipuolueet). Niukankin rahan aikoina pankit hoitivat kuntien rahoitustarpeet, koska kysymyksessä olivat varmat maksajat, joilla oli yhteiskunnan paras pantti eli oikeus kerätä veroja. 

Nyt edes verotusoikeus ei näytä riittävän, jos ja kun verotuloja ei kerry suunnitelmien mukaisesti. Etelän vetelämaissa ei verotusta edes osata tai haluta hoitaa, kuten monien  "sorpusten" ja "mafiooso-korruptiokähmyjen" esimerkit osoittavat. 

***
Suomessakin on jo monta vuotta isketty päitä Karjalan mäntyjen sijasta velkamuuriin, koska talouskehitys on pikemminkin taantuva kuin kasvava. Syömme reippaasti enemmän kuin tienaamme ja ainakin pahimmat läskit ja selluliitit pitäisi karistaa.

Politiikan pitäisi myös olla yhteisten asioiden hoitamista parhaalla ja vastuullisella tavalla. Yhteisöjen, kuten kuntien ja valtion lisäksi olemme koko ajan vain vahvemmin kolmannen määräävän tahon eli Brysselin herrojen määräysvallassa. Tämä kolmas taho näyttää olevan ihan liikaa perinteisille politiikoille ja ehkä koko tälle nykyiselle demokaattiselle systeemille.  Ja riittääkö sekään, kun mm. ilmastonmuutoksen nimissä on otettava huomioon neljäskin mahtitekijä eli globaalit vaikuttajat?

Oli miten oli, tällekin perjantaipäivälle tarttui haaviin pari melko mestarillista vähättelyä. Ensimmäisenä huomasin elinkeinoministeri Häkämiehen vähättelyn siitä, ettei Suomessa hoksittu ottaa uuteen kaivoslakiin muualla maailmassa olevia kaivosyhtiöiden rojaltimaksuja. Turha kai sitä on enää jälkiviisaasti arvostella? Vai miten on? Paljonkohan porukkaa myös eri puolueista oli mukana sitäkin lakiuudistusta tekemässä?

Pirskatti! Tuommoinen nyt olisi pitänyt hoksia vaikka naapurin muijan, jostakin kansalaisten superluottomiehestä eli ministeristä puhumatikaan! Ministereiden käytettävissä ovat maan parhaat asiantuntijat, jos herra isoherra vain vaivautuu kysymään.

Häkämies tietysti yrittää vähätellä ja kummastella olemattomiin myös Kemiran lannoiteyhtiön taannoisen myynnin parilla sadalla miltsillä norjalaiselle Yaralle. Siinä meni heti Siilinjärven hyvin hoidettu ja kannattava fosfaattikaivos, mikä tahkoaa rahaa omistajilleen vielä enemmän kuin  yhden vuosikymmenen verran. Siilinjärvi on myös Pohjois-Euroopan ainoa toimiva fosfaattikaivos, minkä tuotteilla on taattu kysyntä.

Samassa kaupassa mennä hurahti se kuuluisa Sokli, jonka pitoisuudeltaan huipputason malmio, 15 - 17 prosenttia, on arvioitu nykyhinnoilla ainakin 20 miljardin euron arvoiseksi. 
Soklin hyödyntäminen saattaa alkaa jo vuonna 2015. Omistajalta ja varmaan myös Suomen valtiolta kaivostoiminnan aloittaminen vaatisi yhteensä noin yhden miljardin investoinnit, jalostusratkaisusta riippuen. 

***
Näyttää siltä, että Suomi joutuu sijoittamaan norjalaisten ikioman kaivosbisneksen eteen vielä enemmän kuin sen koko Kemira-kaupasta saadun summan, että saadaan malmijunat kulkemaan jalostamoille. Lohdutukseksi Sokli tuonee myös lappilaisille työtä, ehkä  jopa muutaman sata työpaikkaa, noin 20 vuodeksi. Poroisännät eivät kyllä sen kaivoksen avaamista kauniilla silmällä katsele.

Ministeri Häkämies moittii siis jälkiviisaudeksi arvostelua, minkä mukaan hyöty Suomen luonnonvaroista valuu ulkomaille. Niinpä. Valuvathan sentään kaivosten saasteet ja myrkyt, kuten uraanijäämät, ikiajoiksi Suomen ikiomaan maaperään. Mikähän muuten mahtaa olla ministerin puoliintumisaika?

Toinen hyvä vähättelijä tänään oli Sampo-pankin leppoisan oloinen analyytikko Uotila, jonka tehtävä on tietysti rauhoitella "markkinoita". Uotila vähättelee Suomen odotettavissa olevia Kreikka-menetyksiä, niitä paria (?)  miljardia. Hän totesi jossain tänä aamuna, että lienee melko samantekevää, onko Suomella 80 vai 82 miljardia velkaa.

Intrigööri on samaa mieltä. Väliäkö hällä. Kun velkaa on paljon, niin sitä vain on paljon. Kun on velkaa tarpeeksi paljon ja oikein kamalan paljon kaikkien apupakettien jälkeen, kuten kreikkalaisilla, ei pienistä enää kannata välittää. Silloinhan velat pitää jättää pystyyn ja ottaa vastaan se kuuluisa velkajärjestely. Kaksi vuotta sitten semmoinen olisi tiemmä ollut mahdotonta? Ihmeellisiä vain ovat herrojen aatokset!

Nykysysteemissä johonkin velkajärjestelyyn voivat joutua yksityisten ihmisten lisäksi myös kunnat ja valtiot. Vain pyhä pankkisektori pidetään aina puhtaana. Puhtoisten pankkipoikien ja -tyttöjen ei silti kannata kiertää kyselemässä ihmisiltä esim. Ateenan syrjäkujilla, miltä tuntuu nukkua öitä ulkosalla.

Ei kannata myöskään liikuskella Portugalin, Irlannin ja Espanjan kujilla tiedustelemassa työttömien tunnelmia. Suomessakin kannattaa jo noudattaa tiettyä varovaisuutta, ainakin nk. joutilaiden nuorten suosimilla kulmilla!

Lisäys: Suomessa on kultaa, huikeita pitoisuuksia. Tulkaa hakemaan pois!


* * *

11.5.2012

Tällä me tienataan

Kultaisista velkahanoista tulee vettä, kustakin.

Valtionjohtaja J. T. Kataisen mielestä Kreikalle annetun lainarahan, sen 1,6 miljardin erkin vipin menettäminen olisi Suomelle pienempi riski kuin se, mitä "totaalikatastrofissa" voidaan menettää. Mitä tuommoinen nykymalliin ihan saatanallinen totaalikatastrofi tarkoittaisi, sitä ei "pomo" sanonut. Mutta sanoi, että Kreikan sitoutuminen jo neuvoteltuun säästöohjelmaan on maan ainoa vaihtoehto.

Kumma kyllä Saksasta kuului tänään julki ihan samanlaisia madonlukuja. Saksalaiset varmaankin toistavat alvariinsa Kataisen viisaita lausuntoja asiasta?

Kreikan kaatuessa (mihin se enää voi rauhan aikana kaatua ja mistä se muka voisi säästää?) Suomi kuulema menettäisi ensimmäisessä pari vuotta sitten myönnetyssä apupaketissa lainaamansa eurot. Toisessa lainaohjelmassa valtaosalle summasta on vakuudet. Justiinsa. Siis Suomi on saanut erityisen epämääräisiä vakuuksia konkkakypsän maan arvatenkin hyvin vakavaraisilta pankeilta.

Poliitikkojen harrastama salailu ja juksuttelu ovat ihan ehtymätön luonnonvara. Kuinkahan se saataisiin jollakin hihnapyörällä kytketyksi energiantuotantoon? Kyllä sillä vimmalla lämmittäisi ainakin yhden kerrostalolähiön.

Radiossa demujen Skinnari ja kepun Pekkarinen kiistelivät tänään viiden vuoden takaisesta (vuonna 1920 perustetun) Kemiran & Kemira GrowHow:n 30 prossan valtion osuuden myynnistä pilahintaan norjalaisille. Siinä sivussahan mennä hurahti myös miljardien arvoinen, vielä hyödyntämätön strateginen voimavara ja omaisuus Soklin fosfaatin muodossa. 

Kaupan jälkeen uusi omistaja Yara hallitsee täysin suomalaista lannoitekauppaa. Porukkaa tietysti laitettiin globaalin liiketoiminnan tapaan pihalle, jotta pörssisaleissa päästiin pelaamaan nousevalla kurssilla. Lannoitteiden hinta, kuinka sattuikin, kiipesi heti noin 30 prossaa.

Radiokeskustelussa silloinen vastuuministeri Pekkarinen tietenkin vähätteli moiset kaupat olemattomiin, joskin hän myönsi olevansa itse niistä osavastuussa. Missä ihmeen vastuussa ja kuinka? Miten yksi ministeri tai hänen puolueensa voisi vastata jopa miljardien eurojen valtion tulojen menetyksestä?

Pohjoinen kehitysmaa

Miten esimerkiksi kokoomus apupuolueineen voisi koskaan vastata siitä, jos Suomen valtion eurokriisin pelastustalkoisiin myöntämät ja yhä edelleen myönnettävät kymmenien miljardien vakuudet laukeavat edes osin maksettaviksi?

Ainoat vastuussa olijat olemme me ja tulevat suomalaiset polvet. Äänestäjiltä ei vain kysytä mitään kuin muodon vuoksi kerran neljässä vuodessa. Äänestäjät eivät halua heiluttaa venettä ja äänestävät usein vanhoja valtapuolueita. Niin on, vaikka maan itsenäisyys ja sen tulevaisuus myydään yhdessä hujauksessa suurten maiden saappaan alle ja globaaleille pelureille, koska omat päättäjämme ovat pelkureita, ylimielisiä ja samalla vastuuttomia.

Kansallisten arvojen korostaminen politiikassa, myös sisäpolitiikassa, on tietysti vain halpaa populismia. Pian sellainen nurjamielisyys taidetaankin EU:ssa virallisesti kieltää.

Kyllä kai veronmaksaja maksaa, jos joku ylipäätään maksaa mitään. Kaipa täällä Pohjolan perukoilla vielä jotain verotuloja tahkotaan kasaan? 

Kemira Grow How:n kauppa oli yhdenlaista alkusoittoa Suomen kehitykselle ainoaksi puoliarktiseksi banaanivaltioksi maailmassa. Viis siitä, että banaanitkin ovat tuontitavaraa. Vihreiden joskus viisas isokalju Osmo Soininvaara totesi tänään aamutellussa, että Suomen mineraalivarat on noin kymmenessä vuodessa laitettu sileäksi, vaikka ne eivät maan uumenissa happanisi, vaan nostaisivat ajan myötä arvoaan. Eli suomeksi sanottuna kansallisomaisuutta on pantu  kirjaimellisesti  haisemaan. Ja paljon. 

Jos olisin tietynlainen ärtsy kriitikko, sanoisin, että mineraalivarojen tilalle saamme ehkä lohdukkeeksi minareettivaroja. Mutta en sano. Öljylähteitä meillä ei monien minareettien kotimaiden tapaan onneksi ole, ellei kaukomaiden palmuöljyn riistoa ja kotimaista rypsiöljyä lasketa.

Jos Suomesta löytyisi maaöljyä tai kivihiiltä, sehän myytäisiin kiireesti ihan vaikka kenelle ja halavalla. Parempi on, etteivät poliitikot edes pääse sotkemaan meitä öljyyn. Suomenlahti on toki jatkuvassa vaarassa itänaapurin öljyrahtien takia, mutta onnella ne laivatkin aikansa seilaa. Suomi se silloinkin rannat siivoilee, jos haveri sattuu. 

Sopivin ja kotimaisin tulevaisuuden ajoneuvojen polttoaine lie häkäkaasu, mutta älä yritä! Älä edes yritä ajella häkäkaasulla tai jollain kakkametaanilla, sillä siitähän seuraisi ihan   pirullinen sanktiovero!

Suomalaisilla on sentään olemassa jotain teknistä huippukalustoa, mistä on maailmalla puutetta. Monitoimimurtajia voidaan käyttää arktisten alueiden öljynetsinnässä ja muussa tutkimuksessa, mutta sekin haluttaisiin ankarasti kieltää. Sillä lailla Suomi pelastuu. Ai, mutta eihän Suomen ole monien mielestä tarkoituskaan pelastua! Täällä ollaan muutenkin turvassa kuin kolikot herrojen liivintaskussa.

Nykyiset lapset näkevät vielä sellaisen Suomen, joka on kaivettu tyhjäksi toistaiseksi vielä runsaista malmivaroista. Niistä suomalaiset hyötyvät kokonaisuuden kannalta vain vähäisiä verotuloja. Jäljelle jäävät valtavat kuonakasat, altaat, uraanipöly ja massiiviset myrkylliset kemikaalijäämät. Suomi saanee kustantaa kymmeniä vuosia kestävät ympäristön siivoukset, niin siinä vaan käy. 

Olisi mukava kirjoittaa välillä poliitikoista jotain myönteistä. Mutta pitänee taas jättää se toiseen kertaan. Ai niin, mutta Suomihan kansainvälistyy kovalla vauhdilla. Heidi Hautalan mielestä nyppylöiden, soiden, pöpelikköjen, susien ja sääskien Lapista on tulossa Pohjolan Kongo. On se jo melko monikansallista ja eksoottista meininkiä.

Lisäys kesäkuussa 2016: Finnwatchin juttu kaivoksista.


* * *