Ryssitäänkö nyt nettipankit?

Isovelivaltio ja EU vai mitä ne oli, ovat toteuttamassa keskeneräistä ja vaikeaselkoista uudistusta maksamisessa eli pankkipalveluissa. Onhan tässä tavisten maailmassa jo yleisesti ja ketterästi opittu lähes täysi itsepalvelu pankki- ja maksuasioissa. Nyt sitäkin pakkaa piti ryhtyä kiireellä sotkemaan, vaikka vakavanhoilla pankeillakin on asiasta erilaisia tulkintoja.

Taksia tilatessa satunnaisella asiakkaalla on edelleen epävarmuutta siitä, kurvaako sieltä sitten joskus pihaan naapurin pojankoltiainen mopoautolla vai tuleeko muuta yhtä üüberiä ullatusta, jos tulee ketään. Onneksi aiottu junakilpailu jäi vaiheeseen.

Aikeeksi näyttää jäävän monta kansalaisille tärkeää asiaa tältäkin uudelta feministiseltä kympintyttö-hallitukseltamme. Kas kun eivät rahat riitä, koska pitää pelastella kiireesti ensin mm. Afrikkaa ja maapallon ilmastoa, jne. Muu maa mansikka, oma maa variksenmarja.

Taloussanomien jutussa Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoittelee, että viikonloppuna lainvoiman saava psd2-maksupalveludirektiivi (kiva nimi!) saattaa paitsi aiotusti lisätä alan kilpailua, myös saada verkkokonnat aktivoitumaan.

KKV varoittaa, jotta näppiskelmit saattaavat yrittää esiintyä virallisina ja hyväksyttyinä tilitietopalveluina ja maksutehtävien suorittajina. Hakkereita tai pahoja krakkereita mualimassa riittää miljoonia!

KKV kyllä antaa ihmisille hyviä neuvojaan, mutta kuka kumma jaksaa ryhtyä tarkastamaan ja selvittämään kaikkia mahdollisia palvelujen tarjoajia. Ei moni osaa, ei pysty, eikä jaksa, ei ainakaan viikonloppuisin.

Onkohan Suomessa ihan pakko mennä jokaikisen EU-veivauksen perästä heti ensimmäisten joukossa. Toisaalta pitääkö päättäjien aina vain väsätä keskentekoisia ja pahimmillaan vaarallisia uudistuksia, joita kuluttaja joutuu pakosti sietämään? Tekisivät siellä jossain edes valmiita eli kunnolla testattuja muutoksia ja uudistuksia.

Hölmölän hömpötysten piti olla vain vanhoja kansansatuja, mutta nyt ollaankin vissiin uushölmölässä. Kenen mahtaa taas kohta olla vastuu, jos voro vie nettitililtä rahat? Intrigööri kysyy vaan!

***

Tekniikka&Talouden juttu ko. direktiivistä.

Ylen pläjäys samasta aiheesta.

Vahva tunnistautuminen onnistuu viimeistään pankin konttorissa, jos sellainen löytyy ja omat henkkarit ovat pätevät. 

Huihui huijarit aktivoituivat jo "päivityksiä" kyselemään.

Varas vingutti lähimaksua

Kaupan ala, kuten nekin monialafirmat, joita ennen sanottiin pankeiksi, kehittää kovasti kaikenlaista maksamista. Lähimaksu-omituisuus on jo joka kortilla. Lähimaksun raja on nousemassa keväällä 2019 jo 50 euroon kerralta.

Luurilla joka paikassa maksamisen ihanuus tartuttaa kuulema pian nuorempien lisäksi myös kaikki alle satavuotiaat. 

Intrigööri ole omissa raha-asioissaan viisas, etäällä siitä. Ostojen maksamisessa ei kumminkaan ole ikinä ollut mitään ongelmia, jos vain tilillä on katetta tai painetta pussissa.

Lähimaksun otatin kortilta pois jo aikoja sitten, kun ajattelin tuottaa rosvolle masentavan pettymyksen, jos lämiskä sattuu katoamaan, kuten kerran kävi.

Silloin vuosia sitten rehellinen naisihminen löysi  lompakkoni kaupungilta, selvitti puhelinnumeroni ja pääsin kiittämään häntä. Kulukorvauskaan ei hänelle kelvannut.

Karjalainen kertoo tapauksesta, missä epärehellinen "löytäjä" vingutti lähimaksukorttia 200 euron edestä yhdessä päivässä.

Meikän luurissa on pankkisovellus, mutta käytän sitä vain tilin katseluun, en maksamiseen. Tunnukset eivät ole koskaan mukana. Maksut olen hoidellut kotona koneella, maksamista on nykyisin niin vähän, ettei se ole mikään hidaste. Tietoturvakin on tähän saakka toiminut.


Eikö raha kelpaa ruokakaupassa? Taloussanomat 31.8.2019.

***

Lähimaksamisesta Visalla löytyi lisää väärinkäytön uhkia. Tivi 30.7.2019.

Lisää Visan ongelmista lähimaksuissa, IS 31.7.2019.

Kännymaksamisessa ainakin MobilePay on aiheuttanut jo ulkopuolisen väärinkäytön yrityksen ihmiselle, joka ei ollut edes asentanut sovellusta puhelimeensa. TalSa 12.4.2019.

***
TalSan juttu lähimaksamisesta 15.5.2019.

Visa Electron saattaa olla turvallisin kortti? 

Lähimaksuko turvallista? Hevonen ja lehmä ovat turvallisia eläimiä.

***

Kuka kuppaa tykimmin?

Euro-Mafia kirjan kansi, 
linkki kirjasta.

Intrigööri nostaa virinneen verokeskustelun kunniaksi ja silkkaa laiskuuttaan ylös vanhan, mutta  yhä ajankohtaisen juttunsa veronkiertäjistä, konnista ja miljardeista. Poliitikkoja tällaiset asiat eivät tietenkään oikeasti kiinnosta, koska eduskunnan kuppilassa ja ihanassa EU:ssa on vaikka mitä tärkeämpiä juttuja meneillään.

1.2.2019: Pauli Vahteran kirjoitukset karmeasta  suomalaisesta korruptiosta. Linkit osa yksi  ja  osa kaksi.

24.10.2018: Professorilta kirja Hyvistä Veljistä.

Huomasin äsken, että kolmen kovan hallitus taitaa lakkauttaa satakunta talousrikoksia tutkivan poliisin tehtävää. Harmaan talouden juurimisesta ei sitten ainakaan tule helpotusta Suomen talousmurheisiin. Tästä voisi jo sanoa, että väärin säästetty!

(Herää epäilys, ehkä aiheeton, että talousrikoksia tutkivien  poliisien virkoja olisi siirretty vihapuhepoliisien momentille? Jälkimmäisten määrästä ei ole saatu julkisuudessa selvitystä, on puhuttu suuremmastakin joukosta kuin sadasta poliisista.)

Voutilainen se oli!

Viime päivinä nyt kevään korvalla 2016 monet ovat blogeissakin muistelleet, kuka aikoinaan sanoi kuolemattomat sanat köyhistä asiakkaista, jotka vain tuovat kengissään hiekkaa pankin lattialle. 

Intrigööri muistelee, että tuo mainio siivousintoilija  oli edesmenneen KOP -pankin suuri johtaja Pertti Voutilainen. Niinpä koko koppi kopisteli ja siivoutui historiaan, kun 90-luvun alun pankkikriisiä imuroitiin veronmaksajien piikkiin ja tehtiin urakalla sekä toimivien yritysten konkursseja että kokeneista duunareista työttömiä.  

Ei vain hiekkaa, mutta korruptiota on niin, että rutisee: EU:n korruptio 990 miljardia.

***

Tässä sitä meikäläinen miljoonien lajitoverien lailla käyttelee "verojen optimoinnin" jättiläisten, kuten Googlen ja Microsoftin ohjelmistoja ja palveluita. Eipä ole paljon muita vaihtoehtoja. 

Näitä veroparatiisien parhaita asiakkaita maailmassa riittää ja tällaisille yritysjättiläisille pieni Suomikin pitää ovia levällään. Investointeja, nääs, vaikka vain datakeskuksia. 

Mutta ehkä sekin on parempi kuin vaikka  antaa kaikkien ilmaiseksi kupata Pölhölandian parhaat malmivarat ja maksaa sitten lopulta kaivostoiminnan jätösten siivoukset? 

Missä sitten kulkee verojen systemaattisen kiertämisen ja järjestäytyneen rikollisuuden raja? Jättiyritykset toimivat nimellisesti laillisesti, ne kiertävät näennäisen taitavasti verotusta yritysjärjestelyiden ja verokeitaiden kautta. Sekä lailliset verojen kiertäjät että lakeja kylmästi kiertävät ammattikonnat kuppaavat pääosin samoja, vielä melko ostovoimaisia maita ja talouksia.

Rikollisuus Euroopan Unionin alueellakin on valtavaa. Pelkästään Italiassa konnat rosvoavat arviolta jopa 500 miljardia euroa. Summa vastaisi noin kolmannesta suuren teollisuusmaan koko kansantuotteesta.

EU-maiden yhteinen koko tuotanto oli toissa vuonna 12 600 miljardin euron luokkaa, mistä euroalueen maiden osuus oli 9 400 miljardia. Tienaavatkohan eurooppalaiset rikolliset yhteensä kolmanneksen koko maanosan bruttokansantuotteesta? Sen pitäisi panna jo talouden mannerjalusta tärisemään, mutta eipä siitä ainakaan kukaan poliitikko taida yöunia menettää.

Konnille tuhansia miljardeja

Osa eurooppalaisesta rikollisuudesta toimii globaalisti, tuotanto eli erilaiset hyödykkeet, sekä verovapaat tienestit liikkuvat sujuvasti mantereelta toiselle. Jokin osa konnista ja myyntiartikkeleista, kuten huumeista tai ihmisistä, jää aina kiinni, mutta sehän on kuin hävikkiä kaupoissa.

Vanhan tarinan mukaan huumekauppiaat eivät jaksa laskea rahojaan. Setelit lajitellaan, punnitaan ja paalataan. Kuskia ei silti naurata matkalla rahojen kanssa kuormurilla pankkiin, koska julman rikollisuuden eli aseellisen ryöstön uhka on sellaisissa käteisen rahan kuljetuksissa aina ilmeinen. 

Rahat lasketaan sitten rikollisten omistamissa pankeissa ja muissa rahanpesulaitoksissa. Suurin ongelma on siellä pesulapuolella. Rikollisesti tienatut käteisen rahan kuormat pitää jotenkin uittaa laillisen rahan kiertoon, mutta toisaalta, pelikenttänä on koko maailma ja pätevää ammattiapua löytyy.

Kansainvälisen rikollisuuden määrällinen arviointi on aina vain arvailua ja päättelyä. Aiheesta on toki kirjoitettu vuosien varrella hyviä koosteita, toimittajat ja kirjailijat ovat ahkeroineet, joskus oman henkensä kaupalla. Ehkä hiukan helpompaa ja samalla hiukan turvallisempaa on arvioida mustan rahan sijasta vain harmaata taloutta eli sitä suuryritysten systeemaattista verokiertoa.

EU-komissio arvioi viime vuonna varovasti harmaata taloutta ja laskeskeli, että vuosittain jää unionin alueella verottamatta yli 3 000 miljardin euron tulot ja samalla perimättä jää yli 1 000 miljardin verotulot. Muualla on esitetty selvästi korkempia arvioita. Tuhatkin miljardia lisää unionivaltioiden velkaisiin kassoihin olisi kova juttu. Kokonaisveroastettakin voitaisiin laskea reippaasti, mikä osaltaan kohentaisi Euroopan maiden heikkoa kilpailukykyä.

Pienessä, mutta sisunsa kadottaneessa Suomessa koko harmaa talous arvioidaan 14 prosentiksi koko taloudesta eli rahassa liki 30 miljardiksi euroksi. Siitä irtoaisi verotuloja ehkä kolmannes, mikä kyllä antaisi kyytiä kestävyysvajeelle.

Euroopan komissio ei kai halua korostaa koko unionialueen hallitsemattoman harmaan talouden asiaa, koska euromaissa on valmiiksi nuivuutta koko alueen yhteisten velkojen maksamisesta. Ehkei komissio halua nipottaa siksikään, että sen omat tilintarkastajatkin ovat nuivia, eivätkä ole kertaakaan hyväksyneet unionin omia rahanjakobudjetteja? Toisaalta pitäisi olla tarkkana ja sitten taas ei niinkään tarkkana. Konnat kuppaavat myös suoraan unionia.

Toppuuttelihan unionin keskuspankin päällikkö SuperMario äskettäin ihan avoimesti, taattuun Goldman-Sachsin tyyliin, ettei niissä euroalueen uusissa pankkitarkastuksissa tai stressitesteissä pidä sentään olla turhan tarkkana. Luut taitavat kolista liian monissa kaapeissa?

Laillista verokieroilua

Tämä postaus sai syttyjä Ylen esittämästä ja areenalla vielä 25 päivää pyörivästä dokkarista "Laillista veronkiertoa".  Siinä oli piinapenkissä kolme jättimäisen veronkiertäjän edustajaa ja veroparatiisien kanta-asiakasta, firmoista Apple, Google ja Starbucks. Samaan syssyyn voisi luetella paljon muitakin talousmaailman jättiläisiä.

Tiukka täti puheenjohtaja moitti herroja siitä, etteivät heidän firmansa maksa veroja  siellä, missä ne toimivat ja mistä ne suurimmat tulonsa keräävät. Googlen mieskin lopulta myönsi, että niin kyllä kuuluisi tehdä, että verojakin pitäisi maksella, ainakin meillä kotona, Bermudalla.

Taloussanomien toimittaja Jan Hurri käsitteli Euroopan ja Suomen harmaata taloutta jutussaan keväällä. Hurrin mielestä tunnollinen ja läpinäkyvä Suomi kärsii harmaasta taloudesta mm. maksamalla EU:lle suhteessa muita suurempia jäsenmaksuja ja saamalla vähemmän avustuksia kuin oikeasti kuuluisi.

Jos Suomi toimisi mm. Ruotsin tapaan tarmokkaammin harmaan talouden juurimiseksi, se voisi kerätä vuodessa ehkä kymmenen miljardia euroa enemmän verotuloja. Kestävyysvaje olisi pian muisto vain, siis teoriassa. Paksupäiset poliitikkomme tietäen, eduskunnassa ja hallituksessa kyllä osattaisiin tuulettaa noinkin iso lisätulo vaikka mihin ja äkkiä, vaikka uusiin euron tukipaketteihin.

Joululaulussa sanotaan, että monta on tontun tehtävää. Suomen kunnat ovat kai supertonttuloita, koska valtio on kasannut kunnille yli 500 erilaista tehtävää. Itse valtiollakin on  paljon hommeleita, joista se voisi tinkiä ilman, että kansakunnan hyvinvointi siitä paljon näivettyisi. Yksi nykyisen näivettymisen syy on juuri liian korkea verotus ja kustannustaso, sekä tietenkin koko ylettömäksi paisutettu julkinen sektori menoautomaatteineen.

Viisas valtio - vitsikö?

Jos ja kun, joskus, ehkä, laillistettua veronkiertoa ja monenlaista muuta harmaata taloutta saataisiin roimasti vähennettyä, viisas valtio kuntineen tyytyisi likimain entiseen verotulojen määrään ja laskisi kokonaisveroastetta lisätuloja vastaavasti useilla prosenttiyksiköillä. 

Keventynyt verotus saisi katajaisessa kansassa väistämättä aikaan lisää työhaluja. Yrittäjätkin virkistyisivät taas yrittämään, ottamaan riskiä ja palkkaamaan hommiin lisää porukkaa. Sitä, jos mitä Suomi todella kaipaisi.

Intrigööri on välillä kauhistellut itseään liiasta oikeistolaisuudesta, mutta joskus pelottaa, että olenko sittenkin vanhemmilla päivillä tulossa punikiksi. Vaan väliäkö hällä? Sen sortin sosialisti kuitenkin olen, että minun mielestäni vahva kansallisvaltio, olkoon se sitten vähän monikansallinenkin, on pienen ihmisen paras turva. Harmaata taloutta kannattaisi oikeasti kurittaa, mutta samalla valtion ja kuntien pitää ruoskia itseään tehokkaammaksi ja kevyemmäksi välttämättömien peruspalveluiden tarjoajaksi.

Suomesta ei saisi tulla kaikesta känisijöiden, valittajien ja ilmiantajien muodostamaa helvettiä, eikä toisaalta yhteiskunnallisen kyttäyksen ja holhouksen mahtimaata, mihin joillakin puoluepampulla olisi hinku. Minusta Suomessa pitäisi voida asua ja elää rennon turvallisesti pelkäämättä, että joku nappaa leipäpalan suusta tai jättää kakrut ja vanhukset huonolle hoidolle, eikä itsekään pääse lekuriin, jos sairastuu... Perusasiat vakaalle tolalle, sitten muu holhous pois!

Suomesta paratiisisaarille 300 Me?

Jossain arvioitiin, että täkäläiset veroparasiitit siirtäisivät Suomessa koottuja pääomia veroparatiiseihin yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Monet, ellei useimmat, näistä miljoonista on kerätty suoraan yhteiskunnan maksamista tulonsiirroista. Miljoonat ja miljardit kertyvät lopulta tietenkin sen kuuluisan kasvottoman yhden prosentin hallintaan ja jättipankkeihin poikimaan rahalla uutta bittirahaa.

Suurpääomia kerätään jättämällä verot väliin ja rokotetaan samalla vakavasti valtioita kansalaisineen. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä toisen kerran nämä ketkut rokottavat meitä lainaamalla valtiolle ja kunnille korkoja vastaan saman suuruisia, oikeudenmukaisuuden nimissä velan ottajille itselleen kuuluvia rahoja. Valtiolta siis viedään rahat, mitkä se joutuu lainaamaan viejiltä korkoa vastaan takaisin.

Samojen uhrien moninkertainen rahastus ja vieläpä laillisesti saisi kenet tahansa mafiasedän kateelliseksi. Mutta kukahan sellaisia veroporsaiden läpijuostavia lakeja säätää, eikä anna edes tarpeeksi rahkeita veronkiertäjien paljastamiseen? Maiden välillä ei tehdä tässäkään asiassa yhteistyötä kuin nimeksi. No, lakeja säätävät  meidän ihan itse valitsemamme poliitikot.

Sanoihan Al Caponekin aikoinaan, että yksi lakipelle salkkuineen tienaa paremmin kuin sata rivimiestä konepistooleineen. Sama pätee tietysti joihinkin tilintarkastajiin, luottoluokittajiin ja pankkiireihin. Samoissa pintapaikoissa ja pursiseuroissa hyö kaikki taitavat viihtyä.

Ja sitten nämä samat veronvälttelijät ovat tarkkoina siitä, että valtiolle ja kunnille annettujen lainojen korkojen ja lyhennysten pitää juosta ajallaan. Muuten tippuvat luottoluokitukset ja rahahanat sulkeutuvat. Silloin pahaista valtiota kurjine asukkaineen odottaa IMF:n käskytys ja avoin rikollisuus vie tuhkatkin pesästä, epäonneloiden Kreikan ja Argentiinan tapaan. 

Järjetöntä, eikö vain? Eikö kaikkien, rikkaiden ja köyhempien olisi parempi elää melko reilussa maailmassa, missä kaikki hoitaisivat velvoitteensa, edes kohtuullisesti? Homma pyörisi vähän pienemmillä katteilla, mutta vakaammin. Mutta ehkä meitä vielä onni kohtaa, Euroopan Liittovaltiossa, missä iloisesti maksamme velkaa, kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti?

Pian kai yhden prosentin sijasta yksi promille maailman väestöstä omistaa kaiken, myös välillisesti meidät! 

Pitää vissiin lopettaa ennen kuin aatostelu käy liian lämpimäksi ja helläksi, sillä joulu painaa päälle ja silloin arkiset totuudet unohtuvat. Uusi vuosikin kaiken muuttaa voi, ainakin huonommaksi. Mutta joulukarkit ovat jo kaupoissa!

Yksi miljardi on kilometrin pino seteleitä

Piti vielä tarkistaa vanhoista jutuista, paljonko on miljardi euroa seteleinä. Miljardi pyrkii setelirahasummana hämärtymään datan aikakaudella ja etenkin täällä suurten tukipakettien unionissa. 

Miljardi euroa olisi sadan euron seteleinä kilometrin korkuinen pino! Miljardilla eurolla, niillä satasilla, voisi päällystää 11 kilometriä moottoritietä. 

Sitä en jaksa arvuutella, miten pitkälle hullu miljardööri pääsisi, jos hän pudottelisi tielle yhden setelin metrin välein. Perästä tulijoita mahtaisi riittää.

Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin tavallisiin asiapullosalkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta. Paperi on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen iso kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kai kumminkin riittäisi.

Pankeille ei raha enää kelpaa? Jan Hurrin juttu.

Intrigöörin blogissa: veroparatiiseista, yms.

***

Välikysymys nettipankeista

Joulun lähestyessä näyttää olevan menossa kiivas kampanja, missä varoitellaan verkkopankkirosvoista. Näillä nykyajan nettivoroilla on kuulema niin hyvät murto-ohjelmat, ettei ainakaan asiakas huomaa mitään ennen kuin tili on tyhjennetty. Pystyykö tavishemmo lainkaan suojautumaan tällaista huomaamatonta hyökkäystä vastaan?

Kaikki kynnelle kykenevät on käytännössä pakotettu käyttämään verkkopankkeja. Kun asiakas hoitaa jo itse kaikki pankkiasiansa, jopa siitä ihanasta itsepalvelusta vähän maksaenkin, pitääkö hänen myös osata suojautua ryöstäjiltä?

Intrigööri jäi miettimään, jotta mitä jos nettipankkirosvo nappaisi "sofistikoituneella" varasohjelmallaan ne vähätkin eurot tililtä? Korvaisiko pankki sellaisen menetyksen ja millä ehdoilla?

Ainakin MTV:n eilisessä jutussa korostetaan sitä, että vastuu moisen tietomurron torjumisesta on ennen kaikkea asiakkaalla eli verkkopankissa asioivalla kotikoneen käyttäjällä. Korvaustapauksissa pitäisi "valmistautua taistelemaan" pankin kanssa. Asiakkaan vastuu korostuu:

"Se mahdollinen pöpö ei ole pankin järjestelmissä, vaan asiakkaan omalla tietokoneella", sanoo pankin edustaja haastattelussa.

Jos köyhis tavis joutuisi tämmöisessä asiassa pankin kanssa nokikkain, pankki kai halutessaan voittaisi sen oikeuspainin pikkusormea heilauttamalla. Eikö ihmisten omia vastuita pitäisi määritellä paljon tarkemmin kuluttajansuojan takia? Kai se kuluttajansuojan järkkääminen koskee rahakauppiaitakin ja heidän tarjoamiaan palveluja?

***
Ihan käytännön kysymyksenä tuli mieleen se, että pitääkö asiakkaan omalla koneella olla jokin maksullinen tietoturvaohjelma vai riittääkö jokin tunnettu ilmainen turvaohjelma pankkien mielestä tietoturvaksi, niitä mahdollisia korvausvastuita käsiteltäessä? 

Meikällä on käytössä maksuton ja suosittu Avast, mikä päivittää itsensä automaattisesti monta kertaa päivässä.  Lisäksi koneella on käytössä Windowsin oma palomuuri. Käyttis on Windows 8.1 ja kaikki päivitykset ovat konehuoneessa. Kaapelinettiyhteys wlanin kautta on suojattu. Lisänä on Malvarebytesin skanneri, mikä on kai hyvä, mutta sehän auttaa vain jo koneelle kotoutuneiden pöpöjen löytämisessä ja poistamisessa. 

Olenko turvannut koneeni pankin mielestä kyllin huolellisesti? Oli minulla eräs maksullinenkin kotimainen turvaohjelma, mutta sen tilaus piti toistaiseksi katkaista, kun tämä läppäritoosa hidastui sen takia liikaa. Mobiililaitteitani en tarvitse maksamiseen, vähät maksut ehtii hoitaa muutenkin.

En ole tietoturvan asiantuntija, jos olisin, en kai kyselisi. Mutta eikös se semmoinen verkkorosvopöpö joka tapauksessa pyörähdä jotenkin myös pankin järjestelmässä, jos se kerran vohkii sieltä bittirahaa?  No hyvä on, ei sitten.

Ehkä tässä tapauksessa pankin vastuu sen asiakkaille tarjoamista palveluista on ulkoistettu asiakkaalle? Eikä minun kotikoneellani mitään rahaa ole, ei edes enää seteliä dvd-kelkassa piilossa. Rahat ovat siellä pankin bittiholvissa, ne muutamat hassut eurot. Häh?  Intrigööri kysyy vaan. 

Kysykää toisetkin, jos vaikka sieltä jostain pankkiselityslaitokselta vastaisivat!

***

Lisäys: Tältä se kuulostaa, kun selityslaitokselta selitetään. Selitys koskee tässä mobiilia maksamista.

Poliitikasta rahateollisuuteen

Taloussanomat kertoi viikonloppuna, että The New York Times kirjoitti, jotta USA:n entinen valtiovarainministeri Timothy Geithner aloittaa uran pääomasijoitusteollisuudessa. Politiikka tunnetusti pätevöittää tekijänsä ihan kaikkeen, eikä Geithnerillakaan ole ollenkaan kokemusta mistään pääomasijoittamisesta. Se ei ole edes uraputken hidasteena.

Intrigööri on yrittänyt märehtiä mielessään moista teollisuudenalaa.  On pakko myöntää, että kyllä se pääomien sijoittelu hyvinkin on teollisuutta ja oikein suurta sellaista. Työpaikkoja alalla on hurjasti, hommelit ovat tanakasti palkattuja ja kustannuspaikat sijaitsevat ympäri maailmaa. Euroopassa Lontoon City on yksi maailman pääomateollisuuden suurimmista ja vihreimmistä keitaista.

Mieleen tuli sekin, että tuommoinen Yhdysvalloissa tuttu ilmiö saattaa toistua yhtä useammin Euroopassa. Samassa lehtijutussa kerrotaan, että Ranskan entinen pressa Nicolas Sarkozykin mietti vastikään lähtemistä mainitun teollisuudenalan palvelukseen. Joten huipulla kyllä tuulee suuren rahan suunnasta.

Suomessa on totuttu maksamaan myös valtio-omisteisten yhtiöiden keulakuville poskettoman suuria palkkoja, bonuksia ja muita kultaisia rutistuksia. Muutenhan nuo mainiot miehet ja naiset karkaisivat tukka hulmuten suoraan kansainvälisten bisnesjättien palvelukseen, erittäin vaativista tehtävistään, kuten esimerkiksi jostain ison öljyletkun varresta tai eläkerahavuorten päältä istumasta. Tiettävästi yhtäkään isoa kalaa ei ole vielä päästetty karkuun.

Jos kaikilla suomalaisilla parhaiten palkituilla huippujohtajilla ei olekaan hirmuista vientiä ulkomaille, tilanne saattaa olla toinen, kun puhutaan huippupoliitikoista. Kuinkahan käy esimerkiksi kansainvälisen finanssimaailman pyörteissä sujuvasti surffaavien pääministeri Kataisen ja valtiovarainministeri Urpilaisen? 

Kataisenkaan ainoa uraputken mahdollisuus ei ehkä suuntaudu tylsään Euroopan komissioon eläkkeelle asti kälättämään, vaan johonkin muualle? Urpilaisellakin lienee lämpimiä poskipususuhteita suuriin pääomapiireihin? Siellä kuuluisassa Bilderbergissäkin molemmat politiikan ykkösnyrkkimme ovat tapailleet hyödyllisiä herroja. Ja vaikka missä, kuten eurorahaa kymmeniä kertoja pelastellessa.

Näemmekö ehkä tämän päivän johtavat poliitikkomme teollisuustyöläisinä, siis sen suuren ja mahtavan pääomasijoitusteollisuuden palveluksessa? Kysymys ei todellakaan ole mistään rasvanahkaisista liukuhihnatyöläisistä seteleitä lajittelemassa tai niitä koneella painamassa, vaan ihan kokonaan muusta.

Yhdysvalloista kerrotaan, että esimerkiksi mainitun Geithnerin ei itse tarvitse  olla kokenut finanssimaailman kettu, kuten tietysti olisi Kataisen ja Urpilaisen laita. Entisen huippupoliitikon tehtävä on pikemminkin  monenlaisten suljettujen ovien avaaminen itse luomiensa verkostojen avulla.

No, onhan meillä Suomessakin ollut jo yksi istuskelevan hallituksen ex-ministereistä jo pitemmän aikaa elinkeinoelämän johtotehtävissä omia verkkojaan selvittelemässä. Vai ovatko tietyt verkot jopa hassusti sotkeutuneet, keskenään?

Jäänemme jännityksellä odottamaan, kuinka ehkä kansallisen politiikan huipulta väistymään joutuvan suomalaiskaksikkomme käy, tässä lähimmän vuoden, parin kuluessa! Money or God ja ainakin good. 

Suomeksi wanha kansa sanoi samanlaisen totuuden niin, että "rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi".

***

Asiasta toiseen: Ei paljon suuhun koske Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kantolalla (sdp), kun hän väittää, että veroylen budjetin indeksikorotuksesta tinkiminen olisi järjetöntä. 

Jos näin tehtäisiin, Yle ei voisi tukea kotimaista kulttuuria, vaikeassa tilanteessa, kun muu (kaupallinen media) ei siihen pysty. Hah. Suomalaisen kulttuurin tukeminen onkin varmaan koko muun mediakentän keskeisiä tavoitteita, tällaisessa vaikeassa tilanteessa? 

***

Ei pankkeja, eikä poliisia

Pankkeja ei saa eurokonttorinjohtaja Liikasen työryhmän mukaan pilkkoa, vaan niiden pitää perustaa perinteistä  suurkeinotteluaan varten erityiset ja erilliset yhtiöt. Jos pankit pilkottaisiin, ne eivät enää voisi tarjota asiakkailleen monipuolisia rahoituspalveluja, kuten kuvassa.

Suomi ottaneekin EU:n mallimaana pikavauhtia käyttöön rahoitusmarkkinaveron ainoana valtiona Euroopassa. Pankit eivät sellaisen eheyttämisen jälkeen tietenkään voisi käyttää talletuksia tai omia pääomiaan omien sijoitusfirmojensa tukemiseen. Eivät tietenkään. Sijoituspankkiirithan eivät ole erityisen kekseliästä porukkaa.

No, pian Suomessa ei ole enää pelkoa edes kannattavasta pankkitoiminnasta, eikä mistään rosvokapitalismista, kun vippaamot siirtävät toimintojaan muille maille vierahille, kuten niiden suurimmat asiakkaatkin. Verkkopankkihan ei rajoja, eikä veroja tunne. 

Sijoituksilla ja euromailta verovarojen lahjoituksina kerätyt pankkien sijoitustuotot, ne biljoonat onkin jo aikoja sitten ulkoistettu ja hajautettu maailmalle veroparatiiseihin.

Muu yritystoiminta Suomessa valmistautuu edelleen maata kaatavaan lamaan rajuilla irtisanomisilla tai kitisee pienyrittäjien tavoin siitä, kun työntekijöille pitää maksaa, eikä päinvastoin. Valtiokin korvaa tukityöllistämisen haittoja ja vaivoja ihan liian kitsaasti. On se kyllä väärin!

Supisuomalaisessa osuuspankissa jäädään sitten sutimaan köyhien tiliasiakkaiden kantamia hiekkoja lattioilta. Toinen tärkeä toimi on tulonsiirtojen jakaminen tuulipukukansalle. Niin oikke! Tallinnan uusi osuus-sijoituspankki kyllä porskuttaa, kuten myös siellä toimivat pikavippaamotkin gangsterikorkoineen.

* * *

Meille tavallisille kaasupedaalin tallaajille tärkeä uutinen on myös Liikkuvan Poliisin lakkautus. Kaikki poliisit tarvitaan rapajuoppoja säilöön raahaamaan, kauppoihin myymälärottia jahtaamaan ja nettiä kyttäämään. Poliisipomoja toki riittää palatseissaan, missä heillä on aina paljon tärkeää tekemistä.

Poliisi ei ehkä liiku, mutta liikenne on jatkossa sitäkin vauhdikkaampaa. Lisää vapautta nelipyöräiselle kansalle iloiseen 70-luvun alun tyyliin! Vain peltipoliisi tarkkailee, mutta kukapa siellä baanalla enää omalla kaistallaan kestäisi, kun on vauhtia kallossa.

* * *

Radiossa kerrotaan juuri, että siellä jossain ruuhkasuomessa päin kaupunki ottaa perheväkivallan (tuttuun nykytyyliin) hanskaan lakkauttamalla tyyten turvakodit. 

Hakatuista äideistä tai murjotuista isistä ei taida sitten olla niin väliä, koska lapset voidaan aina ottaa huostaan, eikä se maksa paljon, ei ainakaan laitoksessa. Oikeasti lasten huostaanottoja on tehty järkyn paljon!

Sossun henkilöstöllä pitää kuulema olla riittävä tietotaito ja osaaminen näihin asioihin. Sossutantat ja -papat treenaavatkin ahkerasti jo ahkerasti salilla asiakkaiden kohtaamista. Nääs kun poliisiapua ei ole enää helppo saada.

* * *

Pelon unioni

Pientä kärjistystä taiteilijalta,
toivottavasti.

Suomi on valtiosihteeri Sailaksen mukaan joutunut eurokriisin pyörteissä pakkoratkaisuihin, joissa kielteisyys olisi ollut perusteltua, mutta se ei ole käytännössä ollut mahdollista. Sailaksen mukaan Suomi on ollut jo yli kahden vuoden ajan ollut tilanteissa, joissa on pitänyt tehdä hyvin nopeita päätöksiä. 

Näillä päätöksillä "saattaa olla" syvällisiä merkityksiä kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, erityisesti eduskunnan budjetti- ja verotusvaltaan. Sailasta haastateltiin Ylen A-studiossa. Sailas suhtautui pessimistisesti "vahvojen voimien" ajamaan liittovaltioon, eikä eurokriisi ole hänen mielestään ohi vielä vuosikausiin.

Selkeää puhetta. Valitettavasti Suomi on hallituksen hyväksymillä ja eduskunnan siunaamilla päätöksillä mennyt liittovaltion tiellä kuin kepillä ja köysillä hätistetty mullikka kohti teurastamon autoa. Opposition soraäänillä ei ole tässä kehityksessä merkitystä. Ei varsinkaan, kun toinen oppositiopuolue kepu oli vielä äskettäin itse isännän ottein ajamassa mullia autoon.

On se täällä kotikatsomoissakin nähty, että Kataisella ja Urpilaisella on ollut paljon paineita. Jälkimmäisen pontevasti touhuamat vakuusjärjestelyt ovat ehkä olleet sinänsä hyvästä, mutta niiden hyöty jää kovin kyseenalaiseksi. Eurokriisiä on siis hoidettu koko ajan kiireessä, painostamalla, pakottamalla eli pelolla.

Uusien takuutuksien saanti Suomelle voi jatkossa olla tiukassa, eivätkä ne tässä rytinässä enää paljon painaisi. Eivätkä oikeasti itsenäiset vanhat valtiot liiemmin panttaa kansallista omaisuuttaan velkojen vakuuksiksi, vaikka semmoinen suhmurointi olisikin meidän hallituksemme mielestä kaikkien aikojen vientituote.

***
EU:n piti olla kaikkien aikojen kestävin ja paras rauhanliike, mutta tästä Euroopan kansojen onnen yhteisöstä on tullut pelon unioni. Pelosta ponnistavia äärilaitojen ryhmiä sikiää siellä sun täällä.

Joutuu ihmettelemään, kuinka kauan pelolla ja pakottamalla voi hallita vielä kuitenkin periaatteessa itsenäisiä valtioita ja niiden itsepäisiä kansalaisia. Mihinkään väkivaltaiseen "rauhaan pakottamiseen" EU:ssa ei sentään voida valtioiden kesken mennä, vaikka se on yksittäisten kansalaisten osalta jo totta. 

Mielenosoituksia hillitään yhä vahvemmin voimakeinoin, eikä kriisimaiden kansalaisilla ole juuri   keinoja puolustautua työttömyyden, leikattujen sosiaalitukien ja häätöjen ilmapiirissä. Ainoa yhteiskunnan vastaus kansalaisen hätään saattaa tulla poliisin pampusta päähän.

Jos ei suuria eurojohtajia tai hallituspuolueiden uskollisia pelota, aika monia ihmisiä tällainen kehitys kyllä pelottaa. Velkaa on nääs roimasti paitsi valtioilla, myös työttömyyden uhkaamilla taviksilla. Tätä osoittaa sekin, että asuntokupruilusta ja työttömyydestä laillaan kärsivässä Hollannissakin äänestettiin nyt eniten euromyönteisiä puolueita. Ihmisiä pelottaa, että eurosysteemi halpiskorkoineen kaatuu ja kaikki menee hurlumhei tai ainakin heikun keikun.

Eurokriisiä hoitaneen eliitin "pelastusarmeijan" jäljiltä ainakin Euroopan etelänurkissa käryää. Kreikka roikkunee unionissa vain niin kauan, kuin se voi mielestään saada irti uusia, jo melkein lupailtuja tukipakettirahoja. Espanja voi olla jopa sisäisesti hajoamassa, ehkä ei sentään?

EU:n ja keskuspankki EKP:n vastaus pahiten kriisiytyneiden jäsenmaiden hätään on vain lisääntyvä talouskuri uusine pakotteineen. Tämä ruokkii ääriliikkeitä anarkisteineen, joista on enää vaikea sanoa, ovatko ne oikeistoa vai vasemmistoa, eivät ne ole perinteisesti ajatellen kumpaakaan. Tämä tällainen pelon ilmapiiri ei ainakaan rakenna rauhaa ja yhteisöllisyyttä, ei edes yksittäisten maiden sisällä, saati koko unionissa.

***
Euroherrat näyttävät nyt ainakin puheissaan haluavan levittävää pankkiunionin ja virkamiesvallan suojaksi jonkinlaista demokraatista savuverhoa, tulevaisuuden kaksikamarista hallintoa, vai mikä se oli. Nykyisin ainoa demokraattisesti valittu osio EU:ssa on puolivallaton parlamentti. Toki ministerineuvoston jäsenet ovat omissa maissaan puolueiden nimeämiä
. 
EU:ssa oikeita suuria päätöksiä tekevät satraapit, pressasta, "korkeasta edustajasta" ja komissaareista lähtien on valittu varmaan silkasta Zeuksen armosta. (Intrigöörille tulee tuosta komissaari-nimityksestä aina mieleen kansankomissaari tai politrukki.) Nämä EU:n apujumalat sanelevat nyt meille kaikille mitä pitää tehdä, jotta euromaailma pelastuisi.

Euron pysyvästä "vakausvälineestä" EVM:stä saksalaiset punaviittatuomarit pukkasivat eilen pihalle suunnilleen semmoisen päätöksen, mitä saattoi odottaa. Arkijärjellä ajateltuna kaikkien lakien yläpuolelle asettautuva EVM on semmoinen viritys, mitä ei saisi olla olemassa koskaan, eikä missään valtakunnassa.

Taviksen aatos ei riitä ymmärtämään näitä jumalallisia EU-päättäjiä, se on jo myönnettävä. Varmasti saksalaiset supertuomaritkin tästäkin EVM:n sisimmästä olemuksesta paljon keskustelivat, mutta he eivät voineet keikuttaa huteroa eurolaivaa. Saksa on ja tahtoo olla eurosirkuksen tirehtööri ja suurin talousvastuullinen.

Saksan perustuslakituomioistuin sentään naulasi paikoilleen 190 miljardin euron katon, minkä yli Saksan vastuut EVM:ssä eivät saa mennä ilman liittopäivien hyväksyntää. Suomen vastuilla yhteisveloista ei taida olla kattoa lainkaan? Seinät ovat leveällä ja katto korkealla kuin ennen demaripuolueessa. Pöö!

EKP:stä Suomella on se parin prossan siivu, mutta paljonko sekin läski kasvaa, kun suurlohikäärme Draghi alkaa taas jyskämään setelimörssärinsä ja salaisten aseidensa kanssa. Ensin on kuitenkin osa jäsenvaltioista ajettava kaikinpuoliseen kurjuuteen, ettei sieltä nouse vakavasti otettavia liittovaltion vastustajia. Luoja tai Zeus yksin tietää mitä vielä näemme, mutta ei kerro, ei ainakaan tämmöisille impivaaralaisille.

* * *

Missä rahat?

Joku omistaa kaikki!

Otsikossa kysytty asia ei tietysti minulle kuulu. Mutta ehkä se kuuluisi meille kaikille, koko joukolle EU-Suomen kansalaisia. Kyllä se asia kuuluu kaikille EU-maiden taviksille. Intrigööri huomasi vilaukselta aamutellusta ja luki sitten näytöltä, että siellä ne viisaat taas pohdiskelivat euron ja rahoitussektorin kriisiä. 

Se ainakin jäi jutusta mieleen, että Euroopassa tuettiin rahoitussektoria, pankkeja ja muita finanssipelureita vuosina 2008 - 2009 noin 4 600 miljardilla eurolla. Kaikkine nollineen tuo tukisumma oli siis 4 600 000 000 euroa. 

Pankkiirien ja pankkien omistajien saama tuki oli niinkin hirmuinen kuin liki 40 prosenttia koko EU:n bkt:sta. Siis BRUTTOkansantuotteesta, noin 500 miljoonan ihmisen yhteisön tuotoksesta. 

Ylen jutussa todettiin, että pankit ovat EU:n erityisessä suojeluksessa. Hyvin hoksittu! Niin se asia tai kysymys, joka pyrkii unohtumaan, kuten aina: Käsittämättömät määrä rahaa heiteltiin ja aina vain lisää tukirahaa paiskotaan pankkisektorin Moolokille. Mille pankeille tai keille omistatahoille ne tuhannet miljardit menivät ja menevät? Ketkä rokottavat raskaimmin valtioita ja niiden veronmaksajia?

Mitä pankit ovat tukirahoilla tehneet? Ja miksi ylväät pankit, rahan linnakkeet, ovat muka olevinaan retuperällä kuin Paskakorven Antti? Onko se ollenkaan totta?

Pankkiirit ovat kai laittaneet monin tavoin valtioiden takaamat ja keskuspankin taikomat pötäkät poikimaan? Eihän yhteiskunnan rahoja ole soveliasta käyttää ainakaan johdon ja johtajien bonuksiin? Ei tulisi mieleenkään? Eikä voittoja piilotella ainakaan mihinkään verokeitaisin. Ehei! Ja tippitappituu, minä olen hirrrmuinen Rölli!

Vanha viisaus asioiden selvittämisessä on se, että pitää seurata rahaa. Nyt rahan reittejä ei ole lainkaan vaivauduttu kertomaan meille maksajille eli verotettaville. Jos olisi kerrottu, olisi kertojilla tainnut suuhun koskea? Rahan reittien tarkempi seurailukin taitaisi olla rangaistavaa, jos siihen joku pystyisi. Miljardeja jaetaan sinne ja tuonne, eri kriisivaltioiden nimissä, mutta aina vain rahat löytävät tiensä pankkiirien pikku piiloihin.

Se uusi ja uljas pankkivalvontavirastokin on vasta aatos suurten johtajiamme korvien välissä. Sinne se jää. Koko juttu kuitataan vielä jossain sivulauseissa. Pankkien valvonta sysitään ehkä jollekin EKP:n osastolle?

Kaikkihan ovat tienneet, että Euroopasta revityt tukirahat ovat menneet pääosin kriisimaita rahoittaneiden pankkipohattojen pönkittämiseen. Vasta Espanjalle myönnettävissä tuissa tämä myönnettiin ääneen ja puhuttiin pankkisektorin tukemisesta. 

Mutta edelleen kaivelee se, mitä niillä valtavilla pelastuspaketeilla on tosiasiassa saatu aikaiseksi. Paitsi se, että kriisimaissa suurimmalla osalla ihmisistä menee kurjasti. Ja miten suuri osa esimerkiksi Espanjan ja Italian valtioiden ja pankkien veloista aiotaan ottaa yhteisvastuun piikkiin. Ihan kaikkiko?

Espanja ei ole Kreikka, missä kaikki on vinksin vonksin tai ainakin kiikun keikun. Espanjan valtio kyllä hoitaisi asiansa, mutta sinne vain poksahti kaikkien kiinteistökuplien madre. Suomessakin semmoisista kuplista on kokemuksia ja liekö viimeistä kuplahdusta vielä nähty?

Italia on luku sinänsä. Italian taloudenpitoa ja varsinkin oheistoimintoja on maailmalla arvosteltu niin kauan kuin intrigööri muistaa. Siellä ne mukavat italiaanot vain spagettejaan valuttelevat, liruttavat caffe napoletanaa, eivätkä ole moksiskaan.

Italiahan ei tarvitse pelastuspaketteja. No eipä tietenkään! (Nuo taikasanat sanottiin tänään. Kohta tilanne on taas, no...) 

Onkohan tukimiljardeilla rahoitettu esimerkiksi tuiki tarpeellista moottoritietä Sisiliassa? Miten muuten kuin moottoritietä pitkin muurahaisten lailla ahertavat sisialialaiset pääsisivät sujuvasti työpaikoilleen leipäänsä hankkimaan ja verojansa maksamaan?

Vai onko tukirahoista ehkä himpun verran lohjennut ylirasitettujen ja paljon kärsineiden kreikkalaisten poliitikkojen virkistykseen jalon olympia-aatteen tiimoilta?

Onko jopa tuettu kreikkalaisen lahjomattoman veropomon kalliita lemmenleikkejä?

* * *
Mutta eihän tämä tämmöinen koske Suomea? Meillä vain osallistutaan vastuullisesti pyhän euron palvontaan yhteiskunnan ottamia velkarahoja ja tulevien sukupolvien teoreettisia tienestejä lainkaan säästelemättä. Nyt otetaan kaikki irti AAA-luottoluokituksesta!

Mutta yhtä kaikki, jos meidän hallitusherroilta kysytään, Suomi on sijoittanut eurotukiin vasta pähkinöitä. Jos nyt sattuisi menemään mukana vielä se pähkinäpuukin kaikkine juurineen, sekin olisi silkkaa vastuun kantamista. 

"Ei pidä olla itsekäs ja tuijottaa vain omaan napaansa! Tilanne on VAARALLINEN!"  (Pääsatraapilta jäätävää tuijotusta kiiltävien lasien takaa lievällä äänen värinällä ja käsien tärinällä tehostettuna.)

Mukava Montin setäkin kävi tuossa meitä vastuullisuudesta kiittelemässä ja meitin herrojen kokkien keitoksia kehuskelemassa, mikä olikin oikein ilolla merkille pantavaa.

Montin edeltäjä, se bungabunga, oli tuhma ainakin viedessään EU:n elintarvikeviraston Parmaan, vaikka isopate oli jo luvannut sen meille suomalaisille. Mutta pööt sille, joka vanhoja muistaa.

Mukava Draghin setä lataa parhaillaan setelisinkoaan. Ja sanoo, että nyt on muuten syytä ottaa jutut tosisaan! Vai onko panostettavana peräti Paksu-Bertta? (Ja onko Angry-Angelalta kysytty?)

* * *
Intrigöörin rajoittuneesta impivaaralaisesta näkökulmasta vastuullisia suomalaisia poliitikkoja ovat ehkä kepun Juha Sipilä ja persujen Timo Soini - molemmat tietysti tukijoukkoineen. Muut puoluejohtajat ovat vain alati siinä eurohuumassa niin kuumassa.

Impivaaralaisuus on intrigöörin mielestä laajemminkin Euroopan valo. Terve yhteistyö voi perustua vain itsenäisten kansallisvaltioiden omiin päätöksiin ja tekoihin. Väkisin ihmisiä ei voi vääntää yhteen muotoon kuin jonkin aikaa. Kaatui se lopulta universumin suurin piikkilankahäkki, pöyhkeä ja ponteva Neuvostoliittokin. 

Ja hättäilemällä saa vain pissipäisiä pilttejä. Kyllä vanha kansa tiesi! Euron pelastuspaketeilla on nääs aina hirmuinen hätä ja kiirus. Ja mitä siitä seuraa, siitä setelisinkoilusta, sen saatamme aavistaa. 

* * *

Reilun kaupan pankkiirit

Intrigööri on miljoonien muiden lailla pähkäillyt ratkaisua eurokriisiin reilut kolme vuotta. Koska edes kaikki europoliitikot asiantunnustelijoiden plutoonansa kera eivät ole lähelläkään ratkaisua kymmenien huippukokousten ja niihin liittyvien pontevien julistusten jälkeen, tilanne näyttää myös täällä puskanjuuressa toivottomalta.

Talousuutisten liika lueskelu vain kasvattaa epätietoisuutta, koska viisasten kivi on kaikilta hukassa. Jossainhan siellä viisaita pakosti on, mutta ei ainakaan asioista päättämässä.

***.
Kadonneiden, salattujen ja piilotettujen takuuksien metsästäjä, valtionvelkaministeri Urpilainen on pelotellut napakoilla lausunnoillaan puolta Eurooppaa. Tai niin ainakin annetaan ymmärtää. Valtakunnanjohtaja Katainen tyytyy sentään pelottelemaan vain meitä suomalaisia, että kohta kyllä loputkin viedään ja maa meidät kaivoskuiluihin nielaisee, ellei Suomi satsaa kaikkeaan globaalin pankkisektorin ojasta nostamiseksi. Oi että, kun niillä pankeilla on taas niin vaikeaa!

Mutta intrigööri ei vähästä säikähdä, kun itsellä ei ole sellaista voimapaperia, minkä puolesta pelätä. Niinpä Urpilainen saisi vaikka heitellä isolla kauhalla lisää vettä sihisevälle kriisisaunan kiukaalle. Eiväthän nuo flamencon, tarantellan ja buzukin ystävät muuten usko. Irkkuja intrigööri ei haluaisi hirveesti moittia, koska heidät laitettiin kylmästi nielemään pankkien valtaisat tappiot.

On kai se liikaa luultu, että uskoisivat, vaikka Suomesta jotain jupistaisiin? Pieni Suomi on tärkeä vain siksi, että se voisi aiheuttaa dominoilmiön eurosta irtoamalla. Voisi, vaan ei aiheuta. 

Niin kauan kaikki pahasti velkaantuneet euromaat toitottavat vastuullisen torvea kuin ovat itse saamassa jotain yhteisestä kassasta. Sitten onkin vuorossa vastuullisuuden metsästys. Maksajat tai vielä jotenkin luottokelpoiset maat ovat enää yhden käden sormissa.

Miten olisi sellainen periaatteellinen julistus ja töräytys kaikelle eurokansalle, jotta eipä tipu tästä lähtien velkarahaa minkään valtiollisen häkkyrän kautta muille kuin Reilun Kaupan pankeille? Pankithan ne siellä aina ovat poliitikkojen takana käpälät ojossa. Näin on, vaikka pankkien pitäisi olla se taho, jolta valtiot voivat saada lainaa, eikä päinvastoin!

Eikä valtioilta ole ennen takuuksia kyselty. Nyt on kyselty, mutta ei ole saatu, mitä nyt Jutta sai Kreikalta jotain - kai ensimmäisenä maailmassa. Jutta vissiin tikistää vaikka vettä kivestä, mutta aika vähän, koska espanjalaisetkin lupaavat vain joitain vakuuksia osalle Suomen takauksista.

Semmoinen reilun kaupan pankkiiri taitaa oikeasti olla satuolento, mutta satuja meille muutenkin on syötetty jo vuosien ajan. Nyt on kuulema viimeinen toivo laitettu johonkin pankkipalvontavirastoon, joka ehkä parhaimmillaan kertoisi EKP:lle ja komissiolle sen, mikä niissä piireissä jo muutenkin tiedetään. Uudesta ja kalliista virastosta taitaa koitua yhtä iso ilo ja hyöty kuin kovasti mainostetuista pankkien stressitesteistä?

***
Toinen tapa pelastua on se poliittikkojen märkä päiväuni eli liittovaltio. No, siitähän se hyvä tulee, kun umpivelkaiset ja kilpailukykynsä suurelta osin syöneet eurooppalaiset valtiot laittavat hynttyyt yhteen ja laskevat kukin kulutuksensa minimiin.

Eikö semmoinen ole silkkaa eurososialismia, kun kaikki valtiot survotaan samaan liisteriin, eivätkä ne enää kilpaile terveesti keskenään, kuten yritykset ehdassa markkinataloudessa? Ja mistä valtiot nykyisin kilpailisivat? Siitäkö kenellä on paras bruttokansanonni - lisää naurettavia päiväunia.

Ehkäpä globaalit suurkapitalistit pääsevät lopulta helposti poimimaan itselleen maanosan parhaat yritysrusinat pullasta? Sekö tässä kaikessa on takana ja tavoitteena? Eihän Eurooppa oikeasti ole pelkkien tupauunojen paratiisi.

Talouslehdistä saattoi tänään lukea, että maailman suurin yritys on hollantilaislähtöinen Royal Dutch Shell, minkä hallituksen nuijaa pitelee se Jorma, se Ollila. Shellin liikevaihto on vajaat 500 miljardia euroa eli samaa luokkaa kuin perustettavan EVM-pakkopullapankin velkavaltioilta imemä pääoma. 

Shell pärjännee hienosti ja sen ei niinkään reilun pelin tuotteista kisaa koko maailma. EVM:n rahat loppuvat sen sijaan jo alkuunsa? Mutta piikkihän lienee jo käytännössä auki? Siihen pankkiin on muuten pakko maksaa, kun käsketään!

Vaikka heinäkuun hellettä ulkona on melkein 15 astetta, ei intrigööri tässä hikipäissä pelkkää lööperiä laskettele. Missä muualla reilun kaupan pelisäännöt olisivat enemmän paikallaan kuin pankkiirien ja suursijoittajien toiminnassa? Se on merkittävää, koska valtioita eivät suinkaan johda enää demokraattisten maiden poliitikot, vaan käskytys tulee globaalilta suurpääomalta.

Euroopan velkarytäkässä on Töppönen Tallukasta takaamassa. Muistuu mieleheni kostea 70-luku, jolloin kantakapakassa oli tapana, akuutin rahoituskriisin yllättäessä, laittaa selvimmäksi epäilty vekselin kanssa pankkiin. Joskus kuulema pankinjohtaja kysyi, "onko tämä vekseli vai kansalaisadressi?" 

Reilun kaupan sertifiointisysteemi erilaisine taustajärjestöineen on tarkoitettu tuotteille, jotka täyttävät vaatimukset mm. ympäristöasioiden, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden osalta. Reilusti jaetun velkarahan vuosikausia kestänyt kauppa kriisiytyneille ja ongelmissa rypeville euromaille ei täyttänyt yhtään järjellistä kriteeriä. 

Ympäristöstä ei välitetty pätkääkään, ellei sitten siinä mielessä, että rahoittajien suunnattomat voitot suhmuroitiin piiloon turvalliseen ympäristöön palmujen  katveeseen Cayman-saarten kaltaisiin veroparatiiseihin. Euroopassa vallitsee monin paikoin toivoton suurtyöttömyys ja nuorisotyöttömyys, joten myös työvoimalle ja sosiaaliselle kestävyydelle pantiin piut ja paut.

Onko sitten rahajobbareiden tuote eli se bittiraha sitten vastuullisesti tai eettisesti tuotettua? Eipä muuten kuin siinä mielessä, että jobbarit kuittaavat tuotteistaan vastuullisesti maksimaalista voittoa. Ei  siinä ole tarvinnut piitata mistään reiluista kriteereistä, koska valtioille ja niissä toimiville suurpankeille on tähän asti löytynyt "reilu" takaaja eli lopulta se vanha mukava veronmaksaja. 

Sen varmempaa takaajaa ei maailmasta toistaiseksi laajassa mitassa löydy. Maailmanvallankeikausta ei ole ihan justiinsa odotettavissa. Occopy sentään! Yksi reilun kaupan kriteereistä on yleisesti köyhyyden poistaminen. Köyhyys lienee tosiaan tyyten poistunut siltä maailman rikkaimmalta 1 prosentilta, kroisoksilta, jotka ovat kaikkien pankkien ja sijoittajien vankka taustavoima.

***
Reilun kaupan systeemeitä on arvosteltu, kuten kaikenlaista muutakin toimintaa. Vaan on siinä touhussa yleensä rehdimmät periaatteet kuin pelkkää parasta tuottoa hakevassa riistokaupassa. Suomalaiset ovat aika innokkaita reilun kaupan tukijoita. Maailmassa on nimetty kaikkiaan toista tuhatta kaupunkia reiluiksi kaupungeiksi.

Onkohan yhtään pankkia nimetty reiluksi pankiksi. Tai no, reilujahan ne kaikki mielestään ovat, kun sateenvarjoa lainaavat, mutta vain siihen asti, kunnes alkaa satamaan maahan asti. Ehkä reilun rahakaupan harjoittajia olisi sittenkin löydettävissä, mutta ei sitä harvinaista lajia pesi ainakaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Brasiliassa pankit eli niiden omistajat on kai vieläkin pakotettu lähes reiluun kauppaan, koska he vastaavat kaikesta toiminnastaan omalla omaisuudellaan. 

Euroopassa pahimpien pankkikuprujen tekijät eivät vastaa ikinä mistään. Jenkkilässäkin lusimassa on vain muutamia kaikkein härskeimmistä sijoitushuijareista. Venäjällä ja Kiinassa sopivasti epäsopivien oligarkkien kohtalo on kyllä julma.

Löytyisikö jonkinlaisen reilun kaupan pankkiireita sitten islamilaisista pankeista? Siellä ainakin luulisi olevan takana öljytaala poikineen. Vaan taitavat ne varsinaiset öljymiljardit silti kiertää ihan tavallisia reittejä korkoja poikimassa? Kameliravien harrastajat rahastavat sekä öljyllä että koroilla. Öljymailla on aina "ystäviä".

Mutta miten olisi sellainen äänekäs reilun rahakaupan julistus? Sehän helpottaisi ainakin takuuksien metsästystä. Pieni Suomi voisi jatkaa AAA -namusedän leikkimistä. Tai jatkaa se kuitenkin. 

Suuria maita pelastelevan Suomen ei kannata yhtään välittää siitä, että Suomessa asuu vain noin yksi prosentti eurooppalaisista. Mutta se on vähän eri asia kuin koko maailman rikkaimpien muodostama yksi prosentti väestöstä.

Reilu peli ja sellaisen pelin arvostus? Mihin ne jäivät? Ja milloin?

Joken piirros 10.7: http://www.joke.fi/

* * *