 |
| Syö ite mömmös! |
Apteekkiopin professori Riitta Ahonen kirjoittaa tällaisesta koirien lääkinnästä kuopiolaisessa Viikkosavossa. Hänen mielestään koirien käytöshäiriöt aiheutuvat useimmin uusavuttomista omistajista, jotka eivät pysty tarjoamaan lemmikeilleen tavallista koiranelämää.
Normaali koira haluaa liikkua ja käytöstellä oman lajinsa ja rotunsa tapaan. Koira haluaa myös elää turvallisen johtajan eli omistajansa laumassa.
Ellei koiran omistaja pysty tarjoamaan koiralleen normaalia koiranelämää, proffa suosittaa lelukoiran hankkimista. Joskus koiran käytöshäiriö voi johtua sairaudesta. Koiran huonot hermot, arkuus ja pelokkuus aiheuttavat ongelmia. Jos koira ei kestä yksinoloa ja on aina stressantunut, saattaisi olla armeliaampaa lopettaa koiran kärsimykset.
***
Intrigööri ei ole lainkaan koirien asiantuntija. Entinen frau halusi beaglen pennun sopivasti oman vauvamme syntymän jälkeen. Sellainen luppakorvavauva sitten haettiin, mutta ei siitä mitään tullut, vaikka olosuhteet maalla olivat aika hyvät. Itsellä ei ollut silloin paljon aikaa koiralle, eikä lopulta emännältäkään aikaa joutanut.
Muutamien kenkäparien ja kukkapenkkien totaalisen tuhon jälkeen emäntä ratkaisi asian myymällä pennun edelleen hyvään kotiin, missä oli ennestään pari beaglea. Pennusta jäi meille vain pari nättiä valokuvaa.
Koirien mielialalääkinnästä on näemmä nettilehdyköissä kirjoiteltu ennenkin, eikä kovin myönteiseen sävyyn. Meikäläistä tuommoinen lääkintä oudoksuttaa, sillä ei mielialaläkkeiden tarkkoja vaikutuksia ihmisyksilöihinkään tiedetä lainkaan tarkasti. Yleensä joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä ennen kuin sopivan tuntuinen lääke löytyy, jos se on lainkaan löytyäkseen.
Miten psyykenlääkkeet vaikuttavat koirilla, aiheuttavatko ne ehkä yllättävää käytöstä tai jopa agressioita, sitä on tässä mahdotonta käydä arvailemaan. Joskus uutisista saa lukea, että koira on purrut lapsia. Ehkä sellainenkin häiriökäytös on eniten koiran omistajan vika?
Em. lehtikirjoituksen tekijä toteaa ainakin sen, etteivät koirat tarvitse psykoterapiaa. Ihmiset ovat eläneet koirien kanssa ammoisista ajoista lähtien ilman mitään koiraterapeutteja ja käytösklinikoita. Nyt sitä yhteiseloa ei enää välttämättä osata, koska perusjutut ovat unhossa ja koiria samaistetaan ihmisiin.
***
Intrigööri ei pelkää koiria, mutta elämä on opettanut olemaan joskus varovainen. Kaikkia karvakuonoja ei tee mieli mennä liki, eikä ainakaan paijata. Itse kakruna ollessa jouduin käymään usein polkupyörällä kyläkaupassa. Kauppias piti ronskin kokoista susikoiraa vapaana kaupan pihalla. Se oli sitä aikaa, kun kauppojen edessä oli hevospuomejakin.
Joka ikisellä kauppareissulla se perhanan hurtta juoksi liki pyöräni vieressä ja haukkua louskutti. Pelkäsin tosissani sitä koiraa, mutta kaupassa vain piti käydä. Kotona ei puututtu moisiin pikkujuttuihin, vaikka taisin siitä mainita. Ei se louskuttaja koskaan näykkinyt ja kai se takaa-ajo oli sille leikkiä, mutta meikää ei silloin naurattanut. Saattoi se kiusaajahauveli vaistota senkin, että minua pelotti?
Vastuulliset koiranpitäjät ovat yleensä aina varoittaneet, jos ei pidä mennä kytketyn koiran ulottuville. Silloin ne ärhentelijät ovat tehneet talon tai tilan pihapiirin vartijan virkaa. Sen verran jyräköitä hauveleita jotkut niistä ovat olleet, etten olisi mennyt niitä liki ilman varoitustakaan.
Jokin aika sitten tallustelin metsäpolulla jyrkkää mäkeä ylös, vähän kumarassa, kun nostin päätäni. Hevosvarsan kokoisen koiran nupoli keikkui metrin päässä, minua ylempänä. En säikähtänyt siinäkään, muuten kuin sanoin ääneen, että oletpas sinä iso.
Tanskandoggihan se siinä oli, vapaana ja emäntänsä tuli polkua alas jäljempänä. Ei siinä ollut syytäkään säikähtää, mitä nyt vähän yllätyin. Tavallisesti kaikki koirat ymmärtävät melko hyvin ihmisiä ja osaavat olla niiden kanssa.
***
Aikoinaan kuulema jotkut huolehtivaiset isännät kävivät useinkin hakemassa apteekista sialle pirtua. Nyt sitten haetaan koiralle mömmöjä. Niin tämä maailma muuttuu, vaan ei aina hyvään suuntaan.
