Viime aikojen pikku ylläreitä ovat olleet mm. leipien sisältämät viljat. Kauraleipä ei olekaan kauraleipää, vaan vehnäleivälle on saatettu vain vilauttaa kaurapussia kuin laiskalle hevoselle. Ruisleivässä saattaa olla jopa ruista, mutta useimmiten se ei ole kotimaista alkuperää, kuten äkisti luulisi.
Nyt lehdissä kerrotaan, että suositut rasvatuotteet, kuten paistamiseenkin käytetyt leipälevitteet sisältävät monituhmaa palmuöljyä. Asian nosti esille Maaseudun Tulevaisuus, missä annetaan lehden sidosryhmille sopivasti ymmärtää, että voi saattaisi olla margariinissakin palmuöljyä parempi lisuke.
***
Lisäys 3.4:
Palmuöljyn puolustus
Intrigöörin yleisten ja muiden asioiden blogi sai palmuöljystä sitä puolustavan kommentin hyvine perusteluineen:
Maailman maatalousmaasta on karjatalouden käytössä yli 70 % ja palmuöljyn 0,32 %. Kumman kulutuksen lisääminen on järkevämpää toteuttaa? toteaa omassa blogissaan Markku Tuoriniemi.
Keskustelu rasvoista näyttää hänen mukaansa ohjautuvan kohti sitä totuutta, että tyydyttynyt rasva on vaaratonta ja suorastaan tarpeellista. Mikäli se johtaa siihen, että tyydyttyneen rasvan kysyntä tulee lisääntymään, se luonnon kannalta on ratkaistavissa vain palmuöljyn avulla. Sitä tarvetta ei enää voi täyttää eläinrasvalla.
***
Ja takaisin omaan postaukseen:
Tällä tarkkailuasemalla voin käyttö on vain jäänyt kauan sitten pois, eikä siihen ole muuta syytä kuin tottumus. Lapsena ruokapöydässä oli naapurista iltalypsyltä hinkillä haettua ehtaa maitoa, luomua se pakosti oli, vaikka se käsite oli silloin tuntematon. Leivälle, ruisleivälle yleensä, laitettiin reilusti voita. Voilla myös paistettiin ja sitä tungettiin vaikka mihin ruokiin.
Sekä ehta maito että voi ovat hyödyllista ja terveellistä ravintoa, niitä ovat luomusuomalaiset käyttäneet satoja vuosia, milloin kunnon ruokaa on satuttu saamaan. Nälkävuosiakin oli ennen ja liian paljon.
Margariinit tehtiin lasna ollessain mm. kissanrasvasta. Oluiden makua kuulema parannettiin hukuttamalla sammioihin jopa hevoskärryjä kuskeineen. Join ensimmäisen olutpulloni salaa nurkan takana nassikkana, se lie ollut nelosta. Oluen nappasin mukaani yhden rikkaan kyläläisen juhlatarjoilusta. Poltin samalla miehekäästi tarjoilutupakin, muistaakseni se oli eksoottista turkkilaista.
En muista, että eka olut olisi maistunut hevoselta tai akselirasvalta, tupakki kyllä huippasi hiukan. Hevosenlihaa sai kaupasta silloin siivutettuna ja muoviin pakattuna herkkuna. Makkarakin oli herkkua, melkein lajista riippumatta. Juustoa pöydässä oli harvemmin.
***
Nykyisin pientä pähkäilyä on aiheuttanut ruokaöljy. Olen välillä käyttänyt kansallisen terveyskuoromme hymistelemää rypsiöljyä, jota toiset eivät kuulema laittaisi kuin traktorin tankkiin. Joskus villit vaistoni ovat vetäneet välimerelliseen suuntaan ja oliiviöljyyn. Erikoisemmat ruokaöljyt olen suosiolla jättänyt kauppaan.
Ruokaöljyongelman ratkaisi äskettäin Risto, ilmastoblogi Roskasaitin pitäjä, joka kertoi, että rypsi- tai rapsiöljystä irtoaa paistettaessa pieni määrä vernissaa.
Lainaus blogista: "Rypsi- tai rapsiöljyä en käytä paistamiseen, koska niissä on runsaasti herkähkösti reagoivia kaksoissidoksia. Niistä muodostuu paistinpannulla vähän vernissaa. Oliiviöjy, joka on mieluiten halpaa kuumakäsiteltyä laatua, kestää paistinpannulla varsin hyvin. Jotkut nipommat kokit kieltävät oliiviöljyn paistokäytön, mutta syynä lienee neitsytöljyt ja herkät makuvivahteet."
Vernissaa vetelin joskus vanhan veneeni kajuutan sisäseiniin, mutta en välittäisi vetää sitä vatsaani. Siispä käytän kohtuullisesti oliiviöljyä, sitä ei-neitseellistä.
***
Mutta nyt tuli uusi pikkuongelma, tuosta palmuöljystä. En aio sen takia muuttaa mitään tottumuksiani. Koostun itse kaikista lisäaineista, mitä viimeisiltä vuosikymmeniltä löytyy, eikä siinä enää vähä missään tunnu. Käytän nykyisin eniten kauraleipää ja se kyllä otti pattiin, etteivät ne kaikki ole oikeita kauraleipiä, vaikka niin pussissa lukee. Pirskatti!
Netti on pullollaan hyviä ruokablogeja, mutta eipä niitä jaksa kahlata sillä silmällä läpi. Kuluttajavalistustakin pukkaa, mutta käytännöllistä eli hyödyllistä, selkeää ja ilmaista ruokatietoutta on tarjolla liian vähän.
Jospa joku näppärä ja osaava nopsasormi ystävällisesti listaisi ja nimeäisi edes kaikkein yleisimpiä ruokatarpeita, joita järkevästi terveystietoisen immeisen kannattaisi kaupoista ostella? Vertaistietokin olisi paikallaan.
Jämäkästi tutkittua tietoa ruoista ja niiden lisukkeista ei vain taida olla tarpeeksi ja helposti saatavilla. Kevyttuotteissa sinänsä tarpeellinen rasva korvataan muilla lisukkeilla, joten mistä sitä siinäkään kohti tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Onneksi ruokaturva on Suomessa vielä yleisesti korkealla tasolla. Onhan?
Eviran sivuille.
Ruokahuiputukset ehkä tarkempaan syyniin?
Blogi: Kasviöljyjen käyttö diselmoottorissa on vanha keksintö. Palmuöljy on ylivoimaisesti satoisin.
***
