Kevennellään tässä, kun kesäkin saattaa vielä alkaa uudestaan, sillä kelit meinaavat välillä lämmetä. Työttömyys on tunnetusti Suomen suurin ongelma. Onhan niitä harmeja muitakin, kuten leväperäinen maahanmuutto, mikä vain kasvattaa työttömyyttä ja pahentaa kestävyysvajetta.Työministerin tuoli on perinteisesti hallituksen hankalimpia istuttavia, sillä konstit ja temput eivät työttömyyttä torju, jos ei ole kunnon keinoja käytettävissä. Timo Harakalla on siis työministerinä kovat ajan edessään. Kannattaa kuitenkin suhtautua ongelmiin posetiivisesti, sillä eivät ne murheet suremalla parane. Menestystä ja paljon oivalluksia herra Harakalle! Toivotaan, että tekemättömät työt tekijänsä löytävät!
Väitetään, että demarit ovat yritysten pyörittämisestä enemmän pihalla kuin lumiukko. Ei se se pidä paikkaansa, sillä lumiukot ovat harvinaisia, sillä ne eivät oikein pärjää enää lämpiävässä Suomessa. Linkki Veijon pakinaan.
***
14.3.2012
Uusia työpaikkoja
Yksi työpaikka:
Lisäystä vanhaan vuoden 2012 postaukseen: Poisjuossut ex-pääministerimme Jyrki T. Katainen kaipaili puheissaan uusia pöhinöitä, milloin mihinkin. Nykyisellä hallituksellamme kieltämättä pöhisee ja pihisee teoriassa ihan hyvin.
Mutta onkohan Sipilän häkäpönttöhallituksella varoventtiili auki, ettei tuosta kaikesta ideoinnista seuraisi vain poksahdus, lätsähdys ja paha katku? Siltä kyllä vähän haiskahtaa, ainakin mitä kepun kannatukseen tulee.
Toivottavasti kolmen ässän hallitus tekisi jotain myös ikäsyrjinnälle, ettei jo 45-vuotiasta työttömäksi jäänyttä tavista enää katsottaisi muka liian vanhaksi uusiin hommeleihin!
Starttirahalla pitäisi osaavan ihmisen päästä helposti töihin, ellei yrittämisen, niin uudenlaisen tuetun työsuhteen kautta. Nuorten pitäisi päästä nopeasti oikeisiin töihin, palkallisen harjoittelun ja oppisopimusten kautta, eikä ketään pitäisi pakottaa palkattomiin pellepuuhasteluihin!
***
Alkuperäinen juttu:
Satunnaisia otantoja pääministeri Jyrki "Jytkähdys" Kataisen puheesta keskiviikon 14. maaliskuuta Vero 2012 -tapahtumassa:
"Osaammeko luoda positiivisen tekemisen meiningin, pöhinän, vai surkastummeko puolustamaan taaksejäänyttä menneisyyttä?
Suomen julkisen talouden kestävyyden kannalta kestävä talouskasvu ja nykyistä korkeampi työllisyys ovat aivan keskeisiä kysymyksiä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpailukyvystä huolissaan.
Suomen yksityinen sektori on jatkuvan rakennemuutoksen keskellä. Hyvinvointimme säilyttäminen edellyttäisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeamman tuottavuuden ja suuremman lisäarvon työpaikkoja. Viime vuosien aikana olemme todistaneet tuhoa.
Suomalaisten viesti on ollut toreilla ja sähköpostissa se, että tarvitsemme johtajuutta, päättäväisyyttä, vastuunkantamista ja tulevaisuudenuskoa. Tällä asenteella pärjäämme kyllä.
Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuriakin muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskallamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelottaviltakin.
Kaikkein pelottavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudistuisi. Se olisi taantumisen, velkaantumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen harmaa tie."
* * *
Blogin virallisen osuuden täten päätyttyä intrigööri ottaa levon ja esittää suoraan uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävien toimenpiteiden valmistelun suorittamiseen ryhtymistä. Näin voisimme välttyä siltä Jyrkin mainitsemalta rappeutumisen harmaalta tieltä.
Nythän rahalla toisten yrityksiä jyräävien bisnesenkelienkin toiminta lienee saamassa uusia ihania verohelpotuksia! Rahaa siis löytyy, sitähän ei maailmassa ole ilman enkeleitä? Toisaalta joskus sanottiin, että hyville ideoille löytyy aina varastaja, eikun rahoittaja. Miten lienee tässä uudessa euromaailmassa?
Suomessa on viime vuosina nähty monia loistavia innovaatioita ja menestystarinoita, mm. kapuloilla ja nyttemmin myös läppäreillä saatavien pikavippien muodossa. Niin niitä kiskurivippejä joku jossain luonnehti.
Koronkiskonta ja saatavien monistaminen iänikuisessa pakkoperinnässä ei kuitenkaan liene ihmiskunnan uusimpia innovaatioita? Gangsterimallista perintääkin Suomessa jotkut harjoittavat.
Intrigööri ei kuitenkaan esitä tässä ihan kaikkiin maailman vanhimpiin ammatteihin ryhtymistä, mutta vanhassa voi olla vara parempi. Vanha jalostettu idea voi olla parempi kuin säkillinen uusia.
Taannoin 90-luvun laman syövereissä suunnittelin itsekin posetiivin tai säkkipillin hankkimista ja kiertäväksi katusoittajaksi ryhtymistä. Avustaja olisi voinut musisoinnin aikana paistaa lettuja ja myydä niitä ohikulkijoille, mutta se jälkimmäinen taitaa olla nykyisin hygienia- ja verotussyistä laitonta. Ponuakaan ei nykyisin kuulema kannata pienessä mitassa keitellä, eikä myydä. Höpöheinistä ei ole kertynyt kokemuksia.
Kävipä mielessä sellainenkin bisnesidea, että kadun varren kivijalkakauppiailta olisi voinut pyytää pientä summaa siitä hyvästä, että lakkaisi soittamasta sitä säkkipilliä tai menisi toisen kortteliin. Miten vain, mutta yksi työpaikka voi aina synnyttää uusia.
Väännetään nyt lisää rautalangasta, jos vaikka joku poliitikko sattuisi vahingossa tässä epähienossa ja sivistymättömässä blogissa poikkeamaan:
Monta työpaikkaa:
Toivottavasti kolmen ässän hallitus tekisi jotain myös ikäsyrjinnälle, ettei jo 45-vuotiasta työttömäksi jäänyttä tavista enää katsottaisi muka liian vanhaksi uusiin hommeleihin!
Starttirahalla pitäisi osaavan ihmisen päästä helposti töihin, ellei yrittämisen, niin uudenlaisen tuetun työsuhteen kautta. Nuorten pitäisi päästä nopeasti oikeisiin töihin, palkallisen harjoittelun ja oppisopimusten kautta, eikä ketään pitäisi pakottaa palkattomiin pellepuuhasteluihin!
***
Alkuperäinen juttu:
Satunnaisia otantoja pääministeri Jyrki "Jytkähdys" Kataisen puheesta keskiviikon 14. maaliskuuta Vero 2012 -tapahtumassa:
"Osaammeko luoda positiivisen tekemisen meiningin, pöhinän, vai surkastummeko puolustamaan taaksejäänyttä menneisyyttä?
Suomen julkisen talouden kestävyyden kannalta kestävä talouskasvu ja nykyistä korkeampi työllisyys ovat aivan keskeisiä kysymyksiä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpailukyvystä huolissaan.
Suomen yksityinen sektori on jatkuvan rakennemuutoksen keskellä. Hyvinvointimme säilyttäminen edellyttäisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeamman tuottavuuden ja suuremman lisäarvon työpaikkoja. Viime vuosien aikana olemme todistaneet tuhoa.
Suomalaisten viesti on ollut toreilla ja sähköpostissa se, että tarvitsemme johtajuutta, päättäväisyyttä, vastuunkantamista ja tulevaisuudenuskoa. Tällä asenteella pärjäämme kyllä.
Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuriakin muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskallamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelottaviltakin.
Kaikkein pelottavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudistuisi. Se olisi taantumisen, velkaantumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen harmaa tie."
* * *
Blogin virallisen osuuden täten päätyttyä intrigööri ottaa levon ja esittää suoraan uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävien toimenpiteiden valmistelun suorittamiseen ryhtymistä. Näin voisimme välttyä siltä Jyrkin mainitsemalta rappeutumisen harmaalta tieltä.
Nythän rahalla toisten yrityksiä jyräävien bisnesenkelienkin toiminta lienee saamassa uusia ihania verohelpotuksia! Rahaa siis löytyy, sitähän ei maailmassa ole ilman enkeleitä? Toisaalta joskus sanottiin, että hyville ideoille löytyy aina varastaja, eikun rahoittaja. Miten lienee tässä uudessa euromaailmassa?
Suomessa on viime vuosina nähty monia loistavia innovaatioita ja menestystarinoita, mm. kapuloilla ja nyttemmin myös läppäreillä saatavien pikavippien muodossa. Niin niitä kiskurivippejä joku jossain luonnehti.
Koronkiskonta ja saatavien monistaminen iänikuisessa pakkoperinnässä ei kuitenkaan liene ihmiskunnan uusimpia innovaatioita? Gangsterimallista perintääkin Suomessa jotkut harjoittavat.
Intrigööri ei kuitenkaan esitä tässä ihan kaikkiin maailman vanhimpiin ammatteihin ryhtymistä, mutta vanhassa voi olla vara parempi. Vanha jalostettu idea voi olla parempi kuin säkillinen uusia.
Taannoin 90-luvun laman syövereissä suunnittelin itsekin posetiivin tai säkkipillin hankkimista ja kiertäväksi katusoittajaksi ryhtymistä. Avustaja olisi voinut musisoinnin aikana paistaa lettuja ja myydä niitä ohikulkijoille, mutta se jälkimmäinen taitaa olla nykyisin hygienia- ja verotussyistä laitonta. Ponuakaan ei nykyisin kuulema kannata pienessä mitassa keitellä, eikä myydä. Höpöheinistä ei ole kertynyt kokemuksia.
Kävipä mielessä sellainenkin bisnesidea, että kadun varren kivijalkakauppiailta olisi voinut pyytää pientä summaa siitä hyvästä, että lakkaisi soittamasta sitä säkkipilliä tai menisi toisen kortteliin. Miten vain, mutta yksi työpaikka voi aina synnyttää uusia.
Väännetään nyt lisää rautalangasta, jos vaikka joku poliitikko sattuisi vahingossa tässä epähienossa ja sivistymättömässä blogissa poikkeamaan:
Kaksi työpaikkaa:
* * *
Posetiivereista on tehty myös vanhaa taidetta, kuten alla. Jonkin sortin posetiivereita oli jo Rooman valtakunnan aikoina.
