Mieltä arvuuttamaan

Toivorikasta mielenterveysviikkoa 18. - 25.11.2018! Satunnaisen seurailijan tavoin hoksin vasta äsken, että menossa on mielenterveysviikko, linkki siitä.

Jonkin sortin mielenterveyskuntoilijana tuo aihe meikääkin kiinnostaa. Itsellä ei ole ollut harmia lääkkeistä, koska olen vieroksunut niitä, mutta olen nähnyt monen tutun ja läheisenkin ihmisen notkahtavan liikaan ja/tai vääränlaiseen lääkitykseen, enkä tarkoita tässä viinaa tai huumeita, vaan pikemminkin lääkkeitä, kuten bentsoja tai opioideja. 

Seuraavassa on aatoksia vuosien takaa: Jossain masennuksen vaiheessa itsellä jo teetti töitä, että saisi kirjaimet osumaan oikeassa järjestyksessä peräkkäin. Virheitä tuli paljon ja ajatus pätki. Monta vuotta meni, ettei juuri tullut mihinkään kirjoiteltua. Päässä ei kuitenkaan silloin ollut paljon vikaa, eikä paljon muutakaan, siis vikaa, siis päässä, vikaa...

Vieläkin vanhemmissa muistoissa on kamu, jonka kanssa yhteen aikaan tarmokkaasti ryypiskeltiin. Kamulla oli pääasioissa jotain ongelmia. Silloin tällöin hänen piti käydä mielenterveystoimistossa "mieltä arvuuttamassa", kuten hän sanoi. 

Lääkkeitä oli miehellä kotona piironginlaatikollinen, nuppilääkkeitä määräillessä ei ole Suomessa kuunaan pihistelty. Tietääkseni kaveri pääsi myöhemmin ainakin viinaksista eroon.


Kannabis ei ole harmiton viihdekasvi.

Mielenterveydestä huolehtiminen tärkeää myös työelämässä, KL.

Sopimattomista lääkkeistä voitaisiin päästä eroon, mutta...

Opioidit tappavat ison joukon ihmisiä joka päivä.

Viisi pahinta riippuvuusloukkua.

19.3.2012

Zombeiksi lääkityt

Yle uutisoi tänään, että tutkijat ovat huolissaan vahvojen rauhoittavien psyykenlääkkeiden, unilääkkeiden, sekä kipulääkkeiden väärinkäytöstä Suomessa. Jo oli aikakin ryhtyä edes olemaan  huolissaan. Kysymys on sekä ns. bentsopohjaisten lääkkeiden käytöstä huumeina että yleensä vahvojen lääkkeiden liikakäytöstä. Lääkekoukussa olevat ovat tahtoen tai tahtomattaan zombeja joukossamme.

Liikakäyttö johtuu ihan siitä, että ihmisen sietokyky lääkkeisiin kasvaa ja ajan kanssa käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Ilmiö on pohjimmiltaan sama kuin vilpittömillä viinan ystävillä.  

Selvään päähän juotuna pari kaljaa tai viinilasillistakin tuntuu hiukan. Kunnon päihdekierteessä oleva tarvitsee pahimmillaan jopa pullollisen kossua, jotta hirveä tärinäkankkunen rauhoittuu. En tarkoita tässä mitään normaalin ihmisen ikävää krapulaa viikonlopun juhlien jälkeen. Humalan tunne tulee rajulle ryyppyveikolle vasta perusteellisen viinan kittaamisen jälkeen ja siinä tilassa promillemäärä veressä nousee hurjiin lukemiin.

Lääkäri häärää

Lääkärit määräävät ja hääräävät edelleen mm. bentsolääkkeitä potilailleen varsin suruttomasti. Suomessa ei itse ukko ylijumalakaan saa julkisesti puuttua siihen, mitä lääkäri määrää. Jostain taviksesta blogiukosta ei ainakaan kannata välittää. Tämä ukko uskaltaa silti ottaa valkotakkisten klaanin halveksunnan vastaan, sillä kun tälle Buddhan ystävälle noutaja joskus tulee, ei siinä silloin kysellä edes Hippokrates-vainaan mielipidettä. Siinä auttaa vain loitsu tai rukous, jos on aikaa kumpaankaan.

Omat kokemukset valkotakkisista, onneksi vielä aika vähäiset, ovat osoittaneet, että lääkäreitä on montaa sorttia. On heitä, jotka ovat osaavia ja vastuullisia, sekä heitä, jotka menevät  aidan yli helpoimmasta kohdasta, koska oma osaaminen ja niin muodoin auktoriteetti on lähinnä vain sen valkoisen takin varassa. Onneksi suurin osa lääkäreistä on kunnon ammattilaisia, kuten pääosa insinööreistä, poliiseista ja sähkäreistäkin, eikä unohdeta putkimiehiä.

Itsellekin joskus viina maistui. Humala ja pako pahasta todellisesta maailmasta viehätti, valitettavasti. Piti jopa uhota, että ennen sitä on vaikka krapulassa kuin kuin ihan selviltä päin. Kuitenkin oma kynnys huumeisiin tai lääkkeisiin oli aina korkealla. Omien elämänongelmien ja niiden pitkien jälkilöylyjen, sekä samalla kertyneen tuttavapiirin kautta, lääkkeiden liika- ja väärinkäyttäjätkin tulivat tutuiksi. Samanlaisia reppanoita he ovat, kuten useimmat muutkin ihmispolot.
  
Vielä joskus kaukaisella 80-luvulla lääkkeiden nappailu oli harvinaisempaa, jos kohta silloinkin niitä määräiltiin ongelmaisille melkein miten paljon vain ja montaa sorttia. Suomi on aina ollut vahvojen lääkkeiden luvattu maa. Suurten psykiatristen sairaaloiden romutus tehtiin jo kauan sitten, mutta hoitoa tarvitsevien määrä ei siitä vähentynyt. Sitä suurta joukkoa piti ja pitää lääkitä, kun muita konsteja ei ole ja lisää ongelmaisia tulee lisää. Avohoito on, mitä missäkin. Lääkeresepti ohjeineen on käytännössä ainoa "kunnon" hoitotoimi.

Mieltä arvuuttamaan

Muistan tässä yhtä kaveria, joka tapasi sanoa, että pian pitää taas lähteä sinne terkkarin siipeen, mielenterveystoimistoon, "mieltä arvuuttamaan". Samaisella kaverilla oli kotona piironginlaatikko täynnä psyykenlääkkeitä, joita hän nappaili viinan ja kaljan kanssa omaan tahtiinsa ja jakelipa hän nappeja ystävällisesti toisillekin. Kaveria sanottiinkin "tohtoriksi". Tietääkseni tämä tohtori raitistui myöhemmin ja pärjäili sitten, myös vähemmillä tropeilla ja tripeillä.

Riippuvuus voi olla vakavaa, kohdistuipa se mihin vain. Viinasta ja tupakastakin voi olla äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Jos tällaisiin aine-addiktioihin taipuvainen ihminen sekoittaa nuppinsa surullisen kuuluisilla bentsodiatsepiineilla, on peli selvä. Varsinaisista huumeista ei edes tarvitse puhua mitään, niitäkin jo kovin montaa sorttia ja lisää tulee. Eri aineiden sekakäyttö aiheuttaa nykyisin suurimmat ongelmat, pelkkiä viinaveikkoja on päihdeongelmaisissa enää vähän, jos ollenkaan.

Lääketeollisuuden rooli tässäkin asiassa on selvä, bentsot ovat kuin timanttikaivos, koska käyttäjät eivät pääse niistä eroon ja tarvitsevat aina vain suurempia annoksia. Lääkebisnes tahtoo tietenkin kasvaa, kuten kaikki muukin tässä rosvokapitalismin kukoistustuksessa. Pitääkö siihen sitten alistua?

Tämä aamu on, taas, pessimistinen. Emme voi mitään vahvojen ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden vyörylle. Kun inehmolla korvien välistä viskaa, ei lääkäreillä ole juuri muita hoitokeinoja kuin määrätä lääkkeitä, pyöriköön potilas sitten vaikka silmät seisten porukan jatkona. Terapiaa ei riitä kaikille, eikä sen yleensä katsota yksin riitävän. Vertaistukiryhmiä on mielenterveyspuolella vasta vähän, mutta jos on, niitä kannattaa kysyä.

Ei ole enää pelkkiä vanhan ajan päihdeongelmia, vaan esim. bentsojen syönti alistaa taviksenkin nopeasti samanlaiseen riippuvuuskierteeseen kuin Turmiolan Tiina ja Ranttali- Reiska. Sen tuhoisan riippuvuuden laittaa alulle tuo luotettava valkotakkinen ammattihenkilö ammattipöytänsä takana ammattituolissaan ja koska hän  on sinusta muka huolissaan, hän kirjoittaa  yhden sellaisen "tehokkaan" bentsoreseptin. 

Ensimmäisen reseptin jälkeen lääkäri ja hänen kollegansa saavat vuosien varrella kirjoittaa loputtomasti uusia reseptejä, kun Tiinat ja Reiskat säntäilevät kuin testirotat labyrintissä etsimässä "paremmin" vaikuttavia lääkkeitä siihen ja tuohon pahaan oloonsa ja sekavuuteensa. Lääkekierteen aiheuttamaan pysyvään normielämästä syrjäytymiseen olisi olemassa vain yksi lääke eli lääkkeistä luopuminen, vierotus. Joskus harvoin sekin onnistuu.

Lopulta astuu kuvaan toinen ammattihenkilö, joka tummassa puvussa ja liperit kaulassa lohduttaa liian nuorena nukkuneen arkun ääressä surevia läheisiä. Itse olin tällaisessa tilaisuudessa suremassa vasta viime vuoden lopuilla.

Yksityistäminen voi olla tuhoisaa

Intrigöörille tuo valoa pimeyteen edes se, että Britanniassa lääkärit ovat käynnistäneet poliittisen liikkeen vastustaakseen terveydenhoidon tappavaa yksityistämiskierrettä. Jenkkilässä suuret joukot ihmisiä vaativat ikuisia hulluja päiviä viettäviä lääketeollisuuden porhoja vastuuseen. Jopa pelkkiä unilääkkeitä epäillään ennenaikaisten kuolemien aiheuttajiksi, no se oli vain yksi miljoonasta tutkimuksesta, se vain sattui silmään. 

Jenkkilässä ihmisten saamat kemikaalikertymät ovat muutenkin kai 10-kertaiset Eurooppaan verrattuna. Ei siinä tarvittaisi enää kuoliaaksi lääkitsemistä.

Mutta mitäs meillä Suomessa? Kauhistellaan, höpötetään, eikä tehdä paljon mitään. Kurjia, köyhiä ja sairaita kyykytetään aina vain lisää. Tämän tien päätä voimme seurata nyt livenä Kreikassa, missä vain joukko vastuullisia ja alipalkattuja lääkäreitä yrittää pitää yleistä terveydenhoitoa yllä kansalaisjärjestöjen tuella. Kalliisiin lääkkeisiin ei Kreikassa ole enää varaa. Tarvittaisiin varmaan EU:n tukiaisia paitsi pankkiireille, myös apteekkareille?

Totta kai psyykenlääkkeitä sinänsä tarvitaan. Joskus ei todella auta muu kuin vahva lääkitys. Mutta mitä lääkkeitä määrätään ja  kenelle? Siihen kysymykseen voivat vastata vain parhaat asiantuntijat, lääkärit ja muut alan vaikuttajat. Vastuu on lääkäreillä ja heille määrärahoja myöntävillä politsauruksilla ja byroo-krakeneilla.

Maallikkona sanon vain sen kokemuksen perusteella, minkä olen itse ja toisten kautta joutunut hankkimaan, että vältä lajitoveri vahvoja nuppilääkkeitä, älä ota ainakaan bentsoja. Sellaiset myrkyt eivät ole mitään työikäisen ja -kuntoisen taviksen kamaa, sillä rappeutuminen ja sitä seuraava syrjäytyminen on nopeaa. Muita ihmiselle parempia vaihtoehtoja on pakko löytyä! Onnenpillereitä ei ole.

***

Laitan linkkeihin aluksi tämän äsken Oikotiedosta hoksimani blogijutun.

Vanhat linkit: 

Masislääkkeiden käyttö kasvaa, hyödyt ovat epäselviä.

Masentaako, lähde kävelemään!

Masennuslääkkeet ehkä parantavat aivojen kykyä uusiutua?

Lähettänyt intrigööri klo 19.3.12 / 20.11.2018.

Tipaton 25 vuotta

Intrigöörille tuli eilen täyteen 25 vuotta raittiina, siis iliman viinoo. Silti meikällä vielä henki puhisee. Nyt on taas menossa yleinen tipaton tammikuu, johon ainakin IS:n jutun mukaan osallistuu yllättävän paljon ihmisiä, noin 700.000.

Monet julkimotkin ovat lehtijuttujen mukaan yrittämässä peräti vuoden mittaista raittiutta. Toki porukassa on mukana eniten taviksia, jotka eivät etsi juopottelulleen julkisuutta.

Intrigöörille pitkä kuiva kausi ei ole mikään kehumisen paikka, vaan päätös raitistumisesta piti tehdä melkein oman pakon edessä. En ole koskaan aikonut tehdä itsaria, vaikka elo on ollut olevinaan miten vaikeaa, sillä nämä päivät päättyvät kuitenkin aikanaan. Jos olisin jatkanut entiseen malliin tuuri- eli putkijuoppona, olisivat blogien selaajatkin säästyneet kaikilta näiltä höpinöiltä. Sen verran moni vanha juomakamu on jo viskannut lusikan nurkkaan, että ei siinä minullekaan olisi mitenkään toisin käynyt.

Lisäys 10.1.2020: Nyt voisin muuttaa otsikkoa ja julistaa olleeni tipattomana eli raittiina 30 vuotta. Olkoon, koska ei tämä ole mikään kehumisen paikka, eikä järin vaikea vääntö, vaan uuden elämäntyylin onnistuminen. Kuivaksi ja tylsäksi on juomapuoli mennyt, mutta menköön!

***
Laitan tähän linkin 27.11.2018 US Puheenvuorosta löytämääni blogiin: Huumeiden ja alkoholin käytöstä, ns. aidan toiselta puolen nähtynä.


***
Muistamisen paikka se neljännesvuosisata toki on. Kyllä ne vanhat juoppoääliön päivät tulevat vieläkin joskus elävästi mieleen. Onneksi kaikkien pahimpia torveiluitaan ei itse muista, mutta toiset kyllä muistivat aikanaan niistä kertoilla. 

Helpolla minä lopulta omasta viinakierteestäni pääsin. En tehnyt mitään sellaista, mistä olisi tullut elinikäinen painajainen, kuten joillekin on käynyt. En joutunut pahoihin tekemisiin edes virkavallan kanssa, mitä nyt ulosottomiehet tulivat taannoin tutuiksi. Tuttujen polliisien kanssa vain hörpittiin joskus kahvia, joskus otettiin muutakin kuppia. Hyvistä työpaikoista kyllä sain pari kertaa kenkää ja paljon muutakin tärkeää, kuten ihmissuhteita, sille matkalle jäi.

Ajat ovat nyt toiset ja alkoholiongelma on työpaikoilla varsinainen kauhistus, kun oikea työ on muutenkin jo niukkuushyödyke. Ihmisten alkoholiongelmien määrä ei silti taida olla vähenemään päin. Siksi tipattoman tammikuun viettäjiä voi vilpittömästi kannustaa, sekä myös niitä kokonaisen raittiin vuoden yrittäjiä.

***
Tipaton tammikuu on hyvä testi. Eikä siinä mitään terveysriskiä ole, kunhan höpöttävät. Jos on tullut vähän enemmälti kurlailtua viinapitoisten virvokkeiden kanssa ja silti pystyy helposti olemaan kuukauden ilman, ei omasta juomisestaan pidä vielä kovasti huolestua.

Juoppoja ja alkkiksia on tuhat ja yksi sorttia. Joku rankka ryyppymies tai putkijuoppokin saattaa pitää tärkeimmät hommelit hyvin hanskassa, eikä ole alkkis. Toisilta menee juomisen kanssa piankin vähän kaikki asiat ranttaliksi, kuten ennen meikäläisellä. 

Alkoholismi on sinänsä hankalasti hoidettava ja monin tavoin oirehtiva sairaus, eikä se parane koskaan. Pitkistäkin raittiuksista on tipahdettu ja pudottu sen jälkeen aika pian kaksi metriä syvään monttuun tai noustu tuhkana taivaalle. Raitistuminen edellyttää omaa halua ja siinä se koko temppu seisoo. Niin se on muissakin isoissa ja itselle vaikeissa elämänmuutoksissa. Raitistumista pitää itse haluta, toivominen ei riitä.

En ole mikään raittiusmies, eikä minun mielestäni vika ei ole viinassa, mutta vikaa saattaa joskus olla viinan käyttäjissä. Enkä jatka tätä postausta nyt pitemmälti, koska olen kirjoitellut näistä jutuista aikaisemminkin, kuten tässä ja tuossa.

Pieni juhlan paikka tämä 25 vuotta raittiin elämisen harjoittelua silti on. Äsken käytiin nappulan kanssa pulkkamäessä, täällä päin Impivaarassa on nyt reilusti lunta. Kohta heitellään jäätelökakkua helttaan. Jo vain! 

***
Paljon myöhempi lisäys: Intrigöörin viinajutut saattavat tuntua vanhanaikaisilta, sillä huumepölläköistä tai lääketokkuroista ei itselle kertynyt lainkaan kokemuksia muuten kuin välillisesti, toisten kokemuksista. Aineriippuvuuksissa on kumminkin kysymys samanlaisista ongelmista, sotki ihminen nuppiaan millä töhnällä vain.

Sen verran vielä jupisen, ettei kukaan vielä virkeä nuori ihminen koskaan päätä itse ryhtyä myöhemmin alkoholi- tai huumeongelmaiseksi, monille vain käy niin. Siihenkin on tullut törmättyä, että nuorempi sakki pitää meitä viinajuoppoja törppöinä ja juntteina, koska he itse käyttävät "viihdykkeitä" muka valistuneesti. 

Käytännön kokemuksiin kuuluu sekin, että viinasta saattaa törpömpikin päästä eroon, jos sitä itse tosissaan haluaa. Sekakäyttäjien ja huumehörhöjenkin on mahdollista selviytyä kuiville tai puhtaaksi, mutta se on jo paljon vaikeampaa. Toisaalta yhteiskunta on kaikille ongelmaisille paljon kovempi kuin vielä pari, kolme vuosikymmentä sitten.

Vielä pieni varoitus: Useimmat lukijoista kai arvasivat, että vertaistukea äijä tässä vähän mainostelee. Näin on, mutta vertaistuessa on vaaransa. Se hyvä puoli edes on, jotta jäämällä ryhmistä pois, pääsee samalla eroon koko poppoosta, myös ilkeistä mulkeroista!

Paskiaisiakin vertaistukiporukoissa riittää, mutta missäpä ei riittäisi. Jos ja kun kyllästyt ja  jäät pois ns. palavereista, sekä muusta toiminnasta, osa porukasta alkaa kaihtaa ja kiertää sinua. 

No, mitä väliä sellaisilla epärehellisillä "ystävillä" tai kamuilla sitten on, eipä oikeastaan mitään!

***

Linkkejä:

IS 9.9.2019:  Oulussa ei kysellä avun tarvitsijoilta nimiä.

IS 13.3.2019, Ulla Appelsin: Alkoholismin jättiongelma ei kiinnosta poliitikkoja.

Verkkouutiset 25.1.2019: Päihdeongelma noin 90 prosentilla vangeista.

Kauppalehti 24.1.2019: Viinaa ja haittoja miljardilla vuodessa?

Linkki 30.11.2018, VU: Arviolta sata miljoonaa ongelmissa alkoholin kanssa, 50 miljoonaa ihmistä huumekoukussa.

Linkki 5.11.2018, Tiede-lehti: Alkoholille kytkimiä aivoissa!

Linkki 4.10.2019: Tiede-lehti: Syömälläkin voi humaltua, se on kuitenkin harvinaista.

***

Raitistelu vanhanaikaista?

Entisenä juopottelijana intrigöörillä joskus maksa haikiasti vinkaisee, kun silmiin sattuu asiantuntijoiden asiantuntevia juttuja, joissa ylistetään alkoholinkäytön kohtuullisuuden autuutta. Ai mitäkö maksa vinkuu? No sitä se aina kyselee, että onko kurkku poikki, kun ei tule viinaa.

Nyt on kuulema yksi näyttelijä selättänyt oman alkoholiongelmansa ja pysyy kohtuudessa eli lasillisessa tai kahdessa. Loistavaa! 

No, ei intrigöörikään koskaan juonut kapakassa kuin yhden lasillisen kerrallaan. Ennätys oli muistaakseni kolme kuivaa viskiä kahdessa sekunnissa. Koko pöydällinen porukkaa otti aikaa.

Näyttelijät ja toimittajathan olivat aikoinaan tunnettuja raittiusihmisiä. Istui niissä juottoloissa keskellä päivää kai kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajia. Heh. Oletan, että näin se on vieläkin, tosin työaikana ei taideta enää juoda entiseen malliin.

***
Hesarin jutussa asiantuntija, tutkija, on tullut siihen tulokseen, että "alkoholin suurkuluttajista suurimmalle osalle juomisen säännöstely on realistisin ja myös miellyttävin tapa saada elämä tasapainoon". Tämä tutkija kuulema katsoo, että AA-liikkeen peruja oleva ajattelu juomisen lopettamisesta alkoholiongelmien ainoana ratkaisuna on "nykytiedon mukaan vanhentunut".

Jos juopottelun lopettaminen tykkänään on vanhanaikaista, niin se on itse juopottelukin ja sen seurauksena joillekin yksilöille koituvat monenlaiset ongelmat. Ihmislaji lienee jo varhain keksinyt, että kunnolla käynyt tai käytetty liemi antaa kivasti potkua päänuppiin, ainakin nautiskelun alkuvaiheessa. Lie siinä esihistorian hämärissä pureskeltu sieniäkin, kunnes on opittu, millä sienillä pääsee heti hengestään ja millä voi vain kurkistella kuviteltuun henkimaailmaan?

Kaikki alkoi *itusta ja viinasta

On olemassa myös yleisten ja muiden asioiden erikoistutkija intrigöörin vanha teoria, minkä mukaan pystyihmisen kehitys sai alkunsa, mistäpä muusta kuin vitusta ja viinasta:  

Noin miljoona vuotta sitten yksi viitakon puissa loikkivista apinoista  laiskuuttaan nappasi maahan pudonneen ylikypsän hedelmän ja pisteli sen suuhunsa. Siitä hän sai niin mukavat sävärit, että yritti heti tavoitella siellä puiden yläoksilla yhtä ihanaa naarasta.

Säväreitä tuli kuitenkin liikaa, joten ns. olemassaan ketterä esi-isukkiapina tipahti puusta ja mätkähti tonttiin melkein ison sapelihammashyeenan kuonon eteen. Sypäkkä esi-isämme säikähti niin perin pohjin, että hän ponnahti kuin vieterillä väärille säärilleen ja kipitti siitä vilauksessa takaisin puuhun ennen kuin julma peto ehätti leukojaan loksauttaa.

Toisista lauman apinoista se näytti niin hassulta, honk honk, että hekin halusivat syödä maahan pudonneita hedelmiä ja juosta ympäriinsä kahdella jalalla. Ja tietysti ahdistella naarasapinoita. Sen pituinen se.

Viisaita tutkiskelijoita

Mutta takaisin nykypäivään ja siihen lehtijuttuun: Erään asiantuntijasäätiön johtava ylilääkäri, komea titteli muuten, julistaa, että tutkimusten mukaan 60 - 80 prosenttia alkoholin suurkuluttajista saattaa saada juopottelunsa hallintaan omalla päättäväisyydellä ja läheisten tuella.

Just! Jos intrigööri olisi tuhma, sanoisi hän, että syvällinen asiantuntija ei ole tässäkään tapauksessa tutkija tai lääkäri, vaan sellainen hemmo tai hemppu, joka on itse jotenkin selvittänyt ongelmansa. Joukko tällaisia raskaan tien kulkijoita voi tukea toisiaan omilla kokemuksillaan, jos on meininki lopettaa se ongelmajuominen tykkänään. Tukan silittely ei auta, jos vikaa on kallon sisäpuolella.

Jos kohtuukäyttäjäksi olisi helppo oppia, ei mitään laajempaa alkoholiongelmaa olisikaan.

***
Tutkijoita ja lääkäreitä tietysti aina tarvitaan, varsinkin lääkäreitä. Toki lääkäreillä on hassu tapa tuputtaa lisää lääkkeitä joka vaivaan, vaikka ne krempatkin itsessään johtuisivat liioista lääkkeistä. Alkoholitutkijoiden hirmuviisaita tekstejä lukiessa sai jo kymmeniä vuosia sitten hyvät haukotukset keskellä päivää, melkein kuin olisi popsinut liian tuhdin lounaksen A-kaljan kera.

Mutta intrigööri ei ole oikeasti ilkeä immeinen, eikä halua mollata paljon tietäviä ammatti-ihmisiä, joista kokeneimmat ovat usein oikeassa, niin näissäkin addiktioasioissa. Ongelmat ovat suuria sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Vastikäänkin on heitelty julki järkyttävän suuria, mutta hyvin epämääräisiä arvioita alkoholin liikakäytöstä yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista. Kustannuksia on arvioitu niinkin isolla haarukalla kuin 3 - 14,5 miljardia euroa. Noihin suurempiin arvioihin on vissiin ympätty mukaan koko Suomen valtion kestävyysvaje?

Siinäkin olisi tutkijoiden armeijalle töitä, jotta hyö selvittäisivät  alkoholista koituvien oikeiden kustannusten likimääräisen suuruusluokan. Tarkasti tuollaista asiaa ei voine selvittää.

Tee oma testi!

Jokainen, joka itse epäilee juovansa ehkä liikaa, voi ihan itse testata kuinka se kohtuukäyttö onnistuu tai mitä seurauksia on nenänvalkaisuviikoilla. Jos lystiliemien kohtuullisen läträyksen kokeilu muutaman viikonkin aikana menee mukavasti niin, että kalja tai paukku, ehkä parikin riittää kerrallaan, silloin ihmisellä ei voi olla isoa alkoholiongelmaa.

Jos kokeilujen lopputulos on kännäily kuin Tappisen Kallella, voisi ihmispolo  harkita niinkin jyrkkää suhtautumista kuin vesilinjalle siirtymistä. Sitä ratkaisua ei juuri kukaan tee muuten kuin todellisten isojen ongelmien edessä ja aika harva sen tekee sittenkään. Vesilinja olisi kyllä nykyisin melko yleisesti hyväksytty. Pienet herjat kaveripiirissä kestää jokainen.

Muistan, kun itse lopetin juomisen kauan sitten yhdessä tukiporukassa, se oli tutuillekin uusi asia ja kommentteja tuli. Kerrankin kadulla viereen pysähtyi taksi. Yksi vanha veikko, vilpitön viinan ystävä hänkin, huuteli pikkupäissään avoimesta ikkunasta ja kyseli, että "vieläkö sinä käyt siellä jehovissa". 

Meni tovi jokunen, en muista enää tarkemmin, mutta tuo sama huutelija, muuten mukava kaveri, löytyi kotirannastaan hukkuneena. Kaverin uimataidossa ei ollut vikaa. Kyllästyikö hän elämiseen vai oliko hukkuminen vahinko, sitä tietoa ei tietenkään saatu. 

No, se tapaus oli vain yksi kymmenistä kesken ikiensä tapahtuneista kuolemista noiden entisten ryyppykaverien joukossa. Kukaan heistä ei kuollut vanhuuden sairauksiin. Se porukka oli lähes pelkkiä viinajuoppoja, joku harva saattoi napsia lisäksi lääkkeitä, huimeita ei käyttänyt heistä kukaan.

Meikä tässä vielä hortoilee, koska sitä ikäänkuin sattumoisin oppi elämässä jotenkin kellumaan. Usein on kyllä sukellettu, mutta ei enää viinan takia. Absolutismi voi olla vanhanaikaista, mutta se on ainoa varma tapa ehkäistä omat alkoholiongelmat. Muita ongelmia varten on sitten toisenlaisia ratkaisuja.

Alkoholin ja juoppojen ihmemaailmasta on kirjoiteltu tässä blogissa aiemmin, tässäkin. Oma periaate on sellainen, ettei vika ole koskaan viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Kippis ja kulaus!


Kallista kuivattelua.

"Siitäkin juoposta päästiin!"

Eurooppalainen juomakulttuuri?

Laki jättää juopon heitteille. Kuivatukselle olisi paikkansa?

***

Suomalaisetko juoppoja, eivät ole!

Jotkut nerokkaat poliitikkomme suunnittelevat taas edistävänsä vaiheittaista kieltolakia, mihin kuuluisivat ehkä rajut keppanan myyntirajoitukset. Kansalaisia sopisi siis loputtomasti piinata uusilla kielloilla ja rajoituksilla, vaikka lähikauppoja ja kioskeja kaatuisi samalla kuin petäjiä trombissa. Ravintolat ovatkin jo aiemmin olleet ministerien ja muiden kansankuristajien tappolistalla. Siksi meillä suositaankin sitä, että kepukkaa rahdataan Suomenlahden yli hurjasti kahteen suuntaan.

Kyllä keppana ja viina suomalaisille maistuvat ja paljon haittojakin siitä läträämisestä aiheutuu. Mistäpä ei aiheutuisi? Vastapainoksi yhteiskunta saa työpaikkoja ja verotuloja. Kansalaiset maksavat kyllä juomisensa itse, sillä taviksille ei mikään ole ilmaista. Poliitikot harvemmin kaivavat omaa kuvettaan, ilmaisuus on heille luontaisetu. Terveydenhoito kuuluu ainakin nykyisten lakien mukaan kaikille kansalaisille, myös raittiille kansalle.

Kansainvälisen  Euromonitor -tutkimusyhtiön vuoden 2013 katsauksen mukaan suomalaiset eivät näyttäisi mahtuvan maailmassa alkoholin kuluttajina edes kymmenen suurimman läträäjämaan joukkoon. Suomalaiset ovatkin oikeasti juoppoina vain tissuttelevia harrastelijoita. Sama se, missä muodossa sen alkoholin kurkustaan maksaansa kaataa, viinana, kepukkana tai viininä. Määrä se ratkaisee!

Etelä-Korea johtaa

Shotteina eli paukkuina mitattuna ylivoimaisesti johtava maa tässä viikottaista kulutusta mittaavassa tilastossa on yllättävästi Etelä-Korea! Rajan takaa Pohjois-Koreasta ei saa tietoja, mutta tunnetusti siellä ryyppäävät rajusti vain fyyrerit lähipiireineen, kuten se murhanhimoinen paksu. Kansalle riittää kyllä kuravettä ja heinänjuuria.

Naapurimme venäläiset näkyvät selkeinä kakkosina maailman viinapaukkujen eli shottien kippaajina. Tiede-lehdestä lukaisinkin äsken, että Venäjällä kuolee viinaan vuodessa noin puoli miljoonaa ihmistä, enimmäkseen miestä. Onkohan venäläisiä nykyisin jotain 150 miljoonaa? Kymmenessä vuodessa viina kaataisi siis vain viitisen miljoonaa ryyppymiestä. Aika hidasta, noin ukrainalaisten kannalta? No, en tietenkään toivo sellaista.

Kolmantena tuossa dokaamistilastossa on Thaimaa, neljäntenä Puola ja viidentenä Japani. Sitten tulevat Filippiinit, Bulgaria, Slovakia, Ukraina ja Ranska. Suomen sijoitusta listalla en päässyt tarkistamaan, koska tämmöisten Global Consumer Trendsien ja Euromonitor Internationalien tarkemmat tilastot ovat kalliisti maksullisia.

*** 
Kopsin yo. tiedot Malaysia-Finance -blogista , mitä käyn joskus katselemassa, (ei niinkään talousasioiden takia, mutta blogissa on joskus siistejä kuvia kauniista aasialaisista naisista). 

Ko. blogissa on myös karttapiirros, minkä mukaan mukaan olisimme Suomessa viinan paukuttelijoina vain tylsää eurooppalaista keskikastia. Joskus luulin, että kyllä me juopottelussa melkein venäläisille pärjäisimme, mutta emme eskimoille, joita on niin vähän, ettei heitä tilastoissa näy.

Hukkaan ovat kai menneet Suomen brändittelyt maaimalla! Suomalaiset hukkuvat suureen eurooppalaiseen kansojen perheeseen ja siirtyvät tasapaksuiksi viinien lillittäjiksi. Millä meidät tsuhnat pian enää erottaa mistään? 

Parhaiden Lapin matkailukeitaidenkin kylkeen haluttaisiin perustaa kaivoksia. Kuka Lappiin tulisi isoja kuoppia katsomaan? Tai joitain karseita tuulivoimaloita tuntureilla?

Poroja, porokansaa, puhdasta maisemaa, lunta, pukkeja, tonttuja ja revontulia pitää olla. Karhut, sudet ja ahmatkin vain lisäävät väristyksiä. Ja jo vain pittää olla sitä viihnaa, Lapin noidan taikajuomaa ja muita sellaisia virvokkeita. Jokunen nokinenä lappilainenkin sopii kuvioon heinäkenkineen ja nokipannuineen. Lapin luonnossa on taikaa ilman lisukkeitakin.

Oikeastaan en usko, että poliitikot uskaltaisivat paljon enempää kuristaa kansaa ja kauppaa tärkeitä vaaleja vasten. Eivätkä ainakaan niin herkällä asialla kuin keppanan saannilla. Mutta aina valppaana niiden pökeröiden kanssa pitää aina pysyä! 

***

Lisäys: Vanhassa vitsissä kerrotaan, jotta maalaiskylän iso isäntä soitti myöhään lauantai-iltana tuttavalleen Alkon johtajalle.

"Meillä on kuule huomenna täällä isot häät ja pitäis saaha kaks pulloo kossua!" isäntä pyyteli.

"Miksi vain kaksi pulloa?" Alkon johtaja ihmetteli.

"No siksi, että pappi ja nimismies eivät juo pontikkaa"

***

Linkki IS: Tämä tositarinakin on melko vitsikäs.

Viis päihdeäideistä?

Lehdet kertovat, ettei päihdeäitien pakkohoito ole vieläkään toteutumassa, koska ministeri Susanna Huovinen (sd) kuulema kaivautui tässä asiassa juoksuhautaan odottamaan, että vapaaehtoinen hoito toteutettaisiin ensin.Tätäkin asiaa nuo päättämättömät päättäjämme ovat vatkanneet jo pitempään kuin vain tämän vuosituhannen ajan.

Intrigööri ihmetteleekin, että miksi näin tärkeässä asiassakin pitää poteroitua. Ja kuka siitäkin vapaaehtoisen hoidon järjestämisestä päättää, elleivät juuri Huovisen kaltaiset hallituspuolueiden poliitikot ja ministerit? Menikö Huovinen ehkä itseltään piiloon?

Viimeksi kun tästä asiasta vähäsen kirjoitin, rahastakaan ei pitänyt olla kiinni, sillä vapaaehtoiseen hoitoon tarvittaisiin aluksi kai vain jotain puolitoista miljoonaa euroa. Pakkohoidon järjestelyistä en tiedä, mutta sitäkin asiaa on valtionhallinnossa suunniteltu kauan, joten ainakin järjestelyjen raamit pitäisi olla selvillä.

***

Intrigööri 24.9.2013:  Samaan aikaan, vain yhtenä esimerkkinä maitorahoista, hallitus ei lämpene suomalaisten päihdeäitien vapaaehtoiselle kuntoutukselle, mitä on hyvällä menestyksellä kehitetty jo 15 vuotta. Tässäkin on kysymys pienehköstä 1,5 miljoonan euron määrärahasta.

Suomessa sanotaan syntyvän vuosittain jopa tuhansia vauvoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän vahingoittuneet äidin alkoholin tai huumeiden käytöstä raskausaikana. Jo vanhastaan on puhuttu, että joskus vastasyntynyt pikkuinen joutuu heti vierotukseen. Ensi- ja turvakotien liiton kehittämä "Piuhat kiinni" -hoito auttaa kuulema jopa 250 perhettä vuodessa.

Monien toimijoiden mielestä vaikeassa päihdeäitien ongelmassa on ensisijaista ohjata äitejä vapaaehtoiseen kuntoutukseen. Pakkohoidoillakin on kannattajansa, mutta pakko ei yleensä tuo tällaisissa asioissa motivaatiota kuntoutukseen ja elämäntapojen pysyvämpään korjaamiseen, mitä myös perhe ja syntyvä pienokainen tarvitsisi. Pakkohoidon järjestäminenkin olisi käytännössä monin tavoin vaikeaa. Kunta- ja sotesotkutkin taitavat vain kärjistyä?

Äitien päihdekäyttö saattaa aihettaa lapselle monenlaisia vahinkoja kehitysvammaisuudesta lähtien. Ongelmasta aiheutuu paljon hätää ja kärsimystä, sekä tietysti yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Mutta tämmöinen ei taida karskia nykyhallitusta lämmittää, on kai paljon vastuullisempaa olla hyvin tiedostavasti huolissaan maailman hädästä ja Lähi-Idästä."  

Hallituksessa potkitaan vimmaisesti eteenpäin miljardien hintaista sote-uudistusta, jossa päihdeäitien tukemisen pitäisi olla rahallisesti pikku juttu. Kysymyshän on siitä, että kaikki päihdeongelmaiset odottavat naiset pysty omin voimin lopettamaan alkoholin tai huumeiden käyttöään edes lapsen syntymään asti. Tähän liittyy tietysti myös lääkkeiden liikakäyttöä ja tupakointia ja ties mitä.

***

Miksi päihdeäitien ongelma pitää nähdä kaksijakoisena, joko pakkona tai vapaaehtoisuutena? Tärkeintä olisi ensin järjestää ne hoitomahdollisuudet ja menettelytapaa voisi harkita tapauskohtaisesti sen jälkeen. Terveydenhuollossa on ammattilaisia arvioimaan äidin ja tulevan lapsen tilannetta. Tuskinpa tarkoituskaan on järjestää mitään päihdeäitien etsintää ja kiinniottoa viranomaisten voimin?

Päihderiippuvainen äiti saattaa vieroa hoitoon hakeutumista siksikin, että hän pelkää viranomaisten ottavan lapsen huostaan heti tämän synnyttyä. Eipä niin, etteikö niin usein kävisi  ja siihen voi syntyä pakko ihan itsestään. Kuinka sitten saataisiin sekä addiktit äidit että hoidoista päättävät poliitikot asettamaan tulevan syntymättömän lapsen etu tärkeimmäksi asiaksi? Eipä hyvältä näytä. Kokemukset ongelmaisten äitien tukemisesta ovat kuitenkin hyviä.

Aikuista äitiä ei voida määrätä pakkohoitoon kuin korkeintaan odotusajaksi, mutta vauva kärsii moisen kemiallisen pahoinpitelyn seurauksista lopun ikäänsä. Tärkeintä olisi antaa vauvalle tilaisuus mahdollisimman terveeseen elämään, vaikka äitiparka olisikin itse jo menossa avun ulkopuolelle. Siis se pakkohoidon mahdollisuuskin olisi järjestettävä.

Päihdeäidit ja huumevauvat ovat vain pikkuruinen vähemmistö, mikä taitaa tässä hallituksen talouspaniikissa jäädä monien muiden asioiden jalkoihin. Mihinhän se poliitikkojen inhimillisyys ja elämäntaju mahtoi kadota? Pitäisiköhän järjen inhimillisestä käytöstä päätöksenteossa tehdä määräävä direktiivi eli asetus tai laki? 

Moniin asioihin tungetaan Suomessakin velkarahoja jopa miljardimäärin. Esimerkiksi köyhimpien Afrikan maiden lasten koulutus nähdään tärkeäksi pääministeritasollakin, mutta päihdeäidin vauvalla taitaa olla aika pieni ja mitätön ääni?

HUS on oikealla asialla!

Linkitän vielä syksyiseen Sari Sarkomaan kirjoitukseen 

ja Päivi Räsäsen tuoreeseen kannanottoon. 

Tässä Hanna Mäntylän näkemyksiä.

Lisäyslinkki 14.12.2016: Seitsemäs kerta toden sanoo vaiko eikö?

Blogilinkki 22.11.2018: Toksinen äitiys.

Hesari 12.1.2019: Sikiö on oikea pikkuihminen.

***

Ilmaistakin apua alkoholismiin

Intrigööri luki US:n jutun alkoholistien Minnesota-hoidosta. Tuon hoitomuodon periaatteet kuulostavat hyviltä, mutta hoidon tuloksia kehutiin mielestäni vähän liikaa. Silti kaikki konstit, joilla alkoholi- tai päihderiippuvuus saadaan katkaistuksi ja elämänmuutos mahdollistuu, ovat tarpeellisia. 

Tässä asiassa voi asennoitua kuin jesuiitat, sillä hyvä tarkoitus pyhittää keinot, melko pitkälti. Erilaisia huruhoitojakin on toki tarjolla. Oikeastaan kaikki ovat huruhoitoja niin kauan kuin hoidettava ei saa aikaiseksi omaa halua raitistua. Kaikki eivät tietenkään halua hoitopaikoissakaan raitistua, he vain syövät ja makaavat itsensä parempaan kondikseen.

Uskonnollisuus voi joskus auttaa, sillä mm. helluntalaiset ovat yhteisössään aina saavuttaneet hyviä tuloksia alkoholistien raitistamisessa. Jossain muualla uskonnon tuputtamisesta hoitopaikoissa on huonoja kokemuksia.

Minnesota-hoito on maksullinen, eikä ihan halpa, kuten monet muutkin Suomessakin tarjotut katkaisuhoidot ja pitkäkestoiset hoitomenetelmät. Hoitopaikat henkilöstökuluineen eivät pyöri tyhjällä, joten hoitojaksoille kertyy hintaa äkkiä tonnitolkulla. Niinpä tällaiset julkiset ja yksityisten yksiköiden tarjoamat  alkoholiongelmaisten hoidot koskettavat lähinnä työssäkäyviä tai heitä joiden hoidolle löytyy maksaja. 

Intrigöörin myötätunto on myös oman viiteryhmän eli rupusakin puolella. Jos viinakierre jatkuu, rupustelu odottaa useimpia. Yleensä silloin kun hoitoon pääsemisen tarve olisi suurin ja ongelmainen itse haluaisi katkolle, kaikenlaiset maksut ovat liikaa. Kuntien sossuista maksusitoumuksen saaminen hoitopaikkaan on yhä tiukemassa, jos se on koskaan löysässä ollutkaan. Tämä saattaa johtua siitäkin, että hoidon tulos on usein ollut vain siinä, että kaveri jaksaa taas notkua pitkään kulmien inhokkina. Tuleehan siinä hoitojen maksaja kyyniseksi.

***
Päihdekierteen katkaiseminen omin voimin on raskasta ja vaikeaa, vaikka halujakin olisi. Entisessä ryyppysakissa pysytellen toipuminen on mahdottomuus. Raittiissa porukassa saa edes jonkinlaisen mahdollisuuden toipumiseen, toiset ovat samassa veneessä tai ojassa.

Tiedän, että tuhannet päihderiippuvaisten läheiset ovat tälläkin hetkellä tuskille asti huolissaan lapsensa, omaisensa tai ystävänsä puolesta. Ongelma on synkkä ja ikävä paitsi alkkikselle  itselleen, myös koko lähipiirille. Ns. pulsut ovat  jo "pudonneet pohjan läpi", heillä ei ole enää halua tai voimia muutokseen.

Syrjäytyneelle alkkikselle tai sellaiseksi luisuvalle on sentään jäljellä muutamia käytännössä ilmaisia avun mahdollisuuksia. Apua kierteen katkaisemiseen voi saada ainakin terkkarista tai A-klinikalta.

Jos oman juomisen "pohja" tuntuu löytyvän eli tuntuu siltä, että "nyt riittää", voi vaikka mennä viimeiseen paikkaan ensimmäiseksi ja painella sisään AA-ryhmään. Sieltä ei pois ajeta, jos tulijan pää on ehtinyt selvitä, ryhmissä ollaan vain selvänä.  Ryhmiä toimii useimmilla paikkakunnilla. Osoitteita ja kokoontumisaikoja  saa ainakin AA:n auttavasta luurista, tässä linkki  AA:n sivuille.

AA:ssa tai tuossa varmaankin pätevässä Minnesota-hoidossa ei opeteta kohtuuteen, sillä sellaista ei ole alkoholisteille olemassa. Hoitotapoja ja -muotoja on sinänsä ollut ja on vieläkin vaikka kuinka monta.

Silloin tällöin vuosien varrella on tehty "loistava keksintö" eli on kehitetty lääke, joka tekee sairaasta terveen ja jopa opettaa hänet kohtuuteen. No, näkee niitä enkeleitä lentelemässä, jos menee pihalle seisomaan ja katselee tarpeeksi kauan yötaivaalle. Pian saattaa nähdä komeetankin.

Tekipähän vain mieli kertoa, että on sitä olemassa ilmaistakin apua. Vertaistukiryhmä AA on vapaaehtoinen, vapaamuotoinen ja ilmainen. Kahvirahaa ja ryhmäpaikan vuokraa kerätään omalta porukalta, jos joku haluaa laittaa latinsa likoon. Homma pyörii hiturahoilla, koska kaikki ovat vapaaehtoisia ja tasa-arvoisia, pomoja ei ole. 

Tulokkailta ei rahaa tai henkkareita kysellä, eikä kysellä paljon muutakaan. AA ei periaatteesta ota mitään ulkopuolisia avustuksia vastaan. Sellainen asenne on rahaa palvovassa maailmassa hyvin harvinainen, mutta terve ja toimiva. 

***
Maailmanlaajuisen ja miljoonia ihmisiä auttaneen AA:n toiminta alkoi vuonna 1935 Yhdysvalloissa kahden omasta juomisestaan huolestuneen punanenän tutustuessa toisiinsa, toinen heistä oli lekuri, toinen lakimies. Suomeen asti tämä silloin uusi menetelmä ehti joskus vuonna 1948. Nyt Suomessa toimii satoja vertaistukiryhmiä ja toiminnan piirissä on paljon ihmisiä, myös alkoholistien perheenjäseniä.

Kirjanpitoa jäsenistä ei pidetä, heitä ei rekisteröidä mihinkään. AA, Alcoholics Anonymous,   tarkoittaa suomeksi nimettömiä alkoholisteja, joten ryhmissä voi käyttää pelkkää etunimeä tai keksittyä nimeä. Nimettömyys suojelee uusia ja vanhempiakin jäseniä leimaantumasta ryhmän ulkopuolella ongelmaiseksi. NImettömyydellä myös estetään vanhoja "viisaita" jäseniä ratsastamasta omalla aa-raittiudellaan, yhdestäkään yksilöstä ei olisi esikuvaksi kenellekään. Joku voisi ja on voinutkin erehtyä luulemaan muuta. 

Oman nimettömyyden rikkojat AA:ssa ovat silti melko harvassa. (Intrigööri rikkoo tässä nimettömyyttä, mutta jälkikäteen, koska en enää ole mukana ko. porukassa. Jos hiippailen sinne vielä joskus uudestaan, sittenpähän tästä syntini kannan.)

***
AA ei ole uskonnollinen yhteisö, vaikka varmaankin tarkoituksella vanhanaikaisena säilytetyssä 12 askeleen toipumisohjelmassa puhutaan monessakin kohti Jumalasta ja toisessa paikassa "korkeammasta voimasta", mutta sellaisiin ei kukaan voi vaatia uskomaan. Korkeampi voima ryhmässä voi olla vaikka lämpöpatteri, siihen voi hyvällä syyllä uskoa, muuten tulisi talvella kylmä. 

Joitakin raitistumisen yrittäjiä lieväkin uskonnollisuus on tökkinyt niin paljon, että he ovat sen varjolla jatkaneet vanhoja tapojaan, surullisinkin seurauksin. (Yhdelle tutulle kävi tämän vuoksi huonosti, mutta ei kukaan pakota mihinkään. Toinen ryhmään viemäni tulokas sai jumalapuheista hepulin, eikä tullut toiste. En tiedä, miten hänelle kävi.) Jossain kerrottiin, että 12-askeleeseen pohjautuvista uusista menetelmistä olisi uskonnollisuus saatettu karsia kokonaan pois. En tiedä, tehoaako "sana" sitten paremmin. 

Himppu nöyryyttä ainakin tarvitaan, mutta se ei tarkoita nöyristelyä, vaan oman elämän   tosiasioiden katsomista silmästä silmään. Vertaistuki on se joka tehoaa ja sitä käytetään samalta pohjalta mm. huume- tai peluriaddiktien apuna. Tavoitteenahan on olla raittiina (tai huumeongelmissa "puhtaana") vain päivä kerrallaan. Alkuaikoina olisi liian rajua ajatella niin, että ei enää koskaan...

Niin kauan on toivoa kuin on elämää. Alkoholisteista voi tulla taviskansalaisia ja kovat huumehörhöt saattavat selviytyä kuiville, joskus. On kyllä sanottava, että pahaksi ehtinyt alkoholismi on sairauksista kamalimpia. Sitä ei ole sivustakaan mukava seurata. (Kokemusta siitä on, ihan läheistenkin ihmisten joukossa, parhaillaankin.) 

Sitä en osaa sanoa, millä prosentilla perinteisessä AA:ssa päästään pitkiin raittiuksiin, koska tilastoja ei pidetä. Ensimmäinen raitis vuosi on hieno saavutus, mutta se on vasta uuden terveemmän elämäntavan opettelua. Vuosipäiviä juhlitaan, sekin on vapaaehtoista, eikä juhlia tilastoida. AA:n 12 askeleen ja perinteen toipumistie ei ole helppo, ei sinne päinkään, eikä vertaistuki kaikkinensa voi aina olla parasta mahdollista, mutta jokaisella on vissi mahdollisuus onnistua. Ryhmissä ja kavereissa on valinnan varaa. 

*** 
Intrigööri luuli joskus, että kapakoissa rällääminen tai jossain örvelöinti oli värikästä ja rentoa elämää. Surkeaa se oli oikeasti, koska kysymys oli pahenevasta ongelmasta. Raitistumisessakin on riitti väriä ja vaarallisia tilanteita. Eihän se paljon rääkätty nuppi ihan kokonaan parane sillä, että viina jää pois, mutta selvänä oleminen mahdollistaa melkein ns. normaalin ihmisen elämän.

Intrigöörillä on pian takana 24 vuotta yhtäkyytiä ilman viinaa, mutta ei se kerralla käyntiin lähtenyt, aiemmin lopettamista piti yrittää monta kertaa. Suomen AA:ssa taitaa olla sellaisiakin ukkoja, jotka ovat "kutjottaneet kuivilla" melkein puoli vuosisataa.

Miksikö pitää yrittää olla päivä kerrallaan raittiina koko loppuelämä? No siksi, että kerran alkoholisti on sitä aina. Yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian vähän, kuten fraasissa sanotaan. Pitkä raittius on on oikeastaan vaarallinen, sillä sen katketessa kyyti on kylmää. Sitäkin on joutunut toisten kohdalla näkemään, ettei kohtuuteen opi ikinä. Yli 20 vuodestakin on putoiltu ryyppäämään ja noutaja osaa silloin olla nopea.

Täytyy muistaa, ettei vika ole viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Minun mielestäni AA ei ole koskaan ollut mikään raittiusliike, eikä se ole osoitellut ketään sormella.  Yksi iskulauseista onkin: "Elä ja anna elää". Mutta sinne vain, mukaan ja matkaan, jos siltä tuntuu! Ei tarvitse maksusitoumuksia, kai ryhmissä vieläkin tarjotaan kahvia. Pitäisi taas käydä katsomassa, tarjotaanko, pitkästä aikaa.

On se niinkin, ettei kukaan nuori ihminen ajattele, että hei, ryyppään tässä itseni parissa vuodessa ihan sikana hunnigolle. Tai vedän kamaa ja tykittelen niin, ettei tartte pitkään kitua. Niin vain käy joillekin, jos on käydäkseen. 

Alkoholismi on edelleen iso kansallinen ongelma, vaikka pelkkiä viinaan vinksahtaneita on nuoremmissa ongelmaisissa enää vähän, sillä useimmat ovat enemmän tai vähemmän sekakäyttäjiä. Toipumisen kannalta tilanne vain pahenee. AA:lla ja kaikilla muillakin auttajilla on paikkansa, sama se miten toipuu, kunhan vain toipuu.

***

Lisäys 2.12.13: Ihminen voi kehittää addiktion moniin asioihin. Riiputko vai roikutko netissä? Pitäiskö perustaa uusi vertaisapuryhmä "Nimettömät nettinistit"?

http://www.talouselama.fi/uutiset/nettiriippuvuus+vie+ihmisia+jo+sairaalahoitoon/a2213898

Lisäys 31.12.2013: Miksi se Jeppe Virosta tuo ja juo?
http://jounikaskiharju.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157337-koska-jeppe-juo

Lisäys 29.1.2014: Voiko kohtuutta opetella? No, totta Mooses voi.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/taysraittiuden+vaihtoehtona+voi+olla+kohtuukaytto/a963049?s=n

Ja vielä linkki Minnesota-mallin hoidosta:
http://www.hs.fi/kotimaa/Minnesota-hoidon+n%C3%A4k%C3%B6kulma+alkoholismiin/a1392005210785

Tämmöinenkin yhdistys sattui selaillessa vastaan: Suomen Päihderiippuvaiset ry.

Tyhmiä kansalaisia ja elinkaariköyhiä

Pakotus-, eikun opetusministeri Krista Kiurun mielestä lasten ja nuorten oppivelvollisuutta pitäisi pakolla pidentää molemmista päistä ja vissiin keskeltä viruttaa. Monien lasten sosiaalistaminen ja muu mielenmuokkaaminen aloitetaan nykyisin jo taaperona päikkärissä. Koulumaisuus hiipii pienen kansalaisen reppuun  kumminkin viimeistään kuusivuotiaana esikoulussa. Esikoulukin haluttaisiin kai tehdä pakolliseksi.

Viimeinenkin oman aloitekyvyn ja itsenäisyyden ripale ehditään kitkeä kasvavista kansalaisista jo ennen kuin he päättävät pakkoperuskoulunsa, juuri ennen täysi-ikäisyyttä. Kyllä suomalaisten opintie voi olla nykyisin järkyttävän pitkä varsinkin, kun sen tien päässä odottaa usein, no, kusetustolppa
.

***

Älä juo, mutta maksa silti viinaveroa!

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen puolestaan yrittää urhoollisesti pakottaa kansan laskemaan alkoholinkulutusta. Jotta uuskieltolaki kaikkine koukeroineen olisi edes jotenkin uskottava, pitäisi alkoholinkulutukselle kuulema määritellä jokin tavoitetaso.

Huovinen sanoikin, kaikessa ylhäisyydessään, jossain mediatuutissa, jotta "nyt on vain hurskaiden toiveiden varassa, että kansalaiset tajuaisivat olla juomatta liikaa viinaa".

Siis kansalaiset eivät tajua olla juomatta liikaa. Tyhmiä nuo kansalaiset!

Intrigööri ei osaa kuin toivoa, että kansalaiset tajuaisivat edes olla äänestämättä puolueita, mitkä asettavat ministereiksi moisia turhimuksia! Ja tässä tuli mainituksi vain kaksi esimerkkiä.

***
Hallituksen alkusyksyn riiheilyyn sisältyi muitakin pakotuksia, rutistuksia ja kutistuksia, mutta koska vähän kaikki näkyy olevan suuren epämääräisyyden usvan peitossa, ei niistä nyt paljon enempää. Joitain vaikutuksia karjuvaan kestävyysvajeeseen hallituksen alustavilla päätöksillä saattaa olla, mutta eiköhän se karjahtelu jatku vielä monia vaalikausia?

Ikävää on ainakin se, jos sikspakin sekoomus vallitsee yhä myös työttömien mahdollisten lisäansioiden osalta, oliko se lupa ansaita 300 euroa vai peräti ruhtinaalliset 400 euroa kuussa?

Jos maamme oikeilta (kotimaisilta) päättäjiltä eli isoilta etujärjestöiltä kysytään, he antaisivat moista porkkanaa vain omien liittojensa jäsenille eli niille ansioturvan saajille, jotka eivät moisia köyhäinapuja vielä tarvitse. Köyhät eivät ole koskaan etujärjestöpomojen sydäntä lähellä vai mikä elin heillä sydämen paikalla lieneekään?

Mahdollisesti pienten työtulojen mahdollisuus ilman välittömiä rangaistuksia annettaisiin myös peruspäivärahan saajille, jotka vielä saattavat muistaa olleensa joskus ansiotöissä. 
Eniten moista henkireikää tarvitsisi tietysti sankkeneva työmarkkinatuella kärvistelevien pitkäaikaistyöttömien joukko. Se sama porukka, mikä on jo kauan ollut virkakoneiston erityiskyttäyksen kohteena. 

Minusta pitkäaikaistyöttömän pitäisi sallia ansaita ensimmäiset puoli vuotta hyvinkin 500 euroa kuussa ilman, että se tulo leikkaisi päivärahoja ja asumistukia. Verot niistä ansioista kuitenkin perittäisiin.  Pitkäaikaistyöttömän työllistyminen oikeisiin töihin on nykyisin aikamoinen temppu.  Siihen pitäisi ensimmäistä kertaa antaa  edes tolkun  mahdollisuus. 

Haluaako sikspakki ehkä selättää lopullisesti pitkäaikaistyöttömien kovia kokeneen joukon suomalaisia arjen selviytyjiä? Ei kai nyt sentään? Muuten työttömien tilannetta (tietysti) kurjistetaan entistetään, ikäänkuin nykyisestä pakotus- ja kyykytysrumbasta vielä joitain tahteja puuttuisi. Joidenkin mielestä varmaan puuttuu? 

Miksihän muuten työntekijöiden liitotkin näyttävät käytännössä suosivan halvempaa tai peräti sikahalpaa ulkomaista työvoimaa, mikä syö omien jäsenten työmahdollisuuksia? Työnantajapuoli tukipuolueineen, kokoomus ja rkp etunenässä, tietenkin haluaa lisätä halpaa vierastyövoimaa. Ehkä tämäkin on osa eri etujärjestöjen kaikenkattavaa konsensusta?

Nyt kuulema valitsee laaja "konsensus" siitäkin, että hyvä ja joustava suomalainen eläköityssysteemi 63 - 68 ikävuotta, on romukoppaan laitettava ja pakotettava alinta eläkeikää ylemmäksi 65 vuoteen.

Mikäpä siinä, mutta kun ansiotyö on jo niin harvinainen luonnonvara, ettei sitä riitä kuin harvoille ikääntyneille, pitkäaikaistyöttömien ja toimeentulotuen tarvitsijoiden ankea joukko vain kasvaa. 

Surkean kehitysen myötä saamme kasvavan joukon ikääntyviä elinkaariköyhiä, kun ns. kolmannessa iässä se ansaittu pieni eläkekin vain lorisee alamäkeen.

Toki yleiset eläkekustannukset alenevat, siitä koko kestävyysvajeen ihan itse aikaansaaneet poliitikot ja syöttiläät kiittävät. Kiitos ihan ketusti!

Arvatkaapa hallituspuolueiden hemulit, tajuavatko äänestävät kansalaiset, ne samat, jotka eivät tajua olla juomatta liikaa, olla teistä päättäjistä ylpeitä? Saa arvata monta kertaa.

***
Ai niin! Kerrankin on ilo olla Sari Sarkomaan blogikirjoituksen kanssa suunnilleen samaa mieltä. Linkkihän siitä on laitettava.

***