Kamalasti Suomen "takuutuksia"

Suomen hallituksen säästötavoitteet kokivat viime kesänä pahan kolauksen maahantulijoiden vyöryn takia, vaikka senkin tilanteen hallitus tietysti koettaa hyssytellä olemattomiin. 

Hurjasti kasvanut maahantulo aiheuttaa kuitenkin valtiolle miljardiluokan kustannukset. Perheiden yhdistely kasvattaa noita täysin odottamattomia menoja. Kansainvaelluksen jatkosta voi sanoa vain sen, että se jatkuu.

Tänään valtiovarainministeriö kertoi valtion kaikkien takausten (Urpilaisen kuuluisien takuutusten) nimellisarvon tuplautuneen vain muutamina vuosina. Viime vuoden lopussa valtion antamat takaukset olivat 49 miljardia euroa eli melkein neljännes maan kokonaistuotannosta. 

Lisäksi Suomella on kansainvälisille rahoituslaitoksille on liki 18 miljardin pääomavastuut, jotka pitää maksaa vaadittaessa. (mm. EVM.)

Vvm ei sitä kerro, mutta antaa kaikkien itse ymmärtää, että moisten takausvastuiden langetessa maksettaviksi edes osittain kaataisi Suomen sillä kertaa unionin, keskuspankin ja IMF:n holhoukseen. Troikkaa pukkaisi tänne kurjistuvaa kansakuntaa kyykyttämään, kuten Kreikassa.

Täytyy vain kovasti toivoa, että nämä vanhat, mutta nyt julki tuodut takausuhkat osattaisiin vielä hyssytellä olemattomiin. Olemattomia niistä ei pelkästään toivomalla tule.

14.2.2019: Sipilä ja Orpo valmiiksi rähmällään isojen EU-maiden edessä.

29.1.2020: Prof. Kanniainen: Euro on vuosisadan virhe!


EU nappaa EVM-rahaston
pois valtioiden syynistä?

Saksa ja Ranska aikonevat tiivistää unionin otetta uhkaavasti hupenevista EU:n jäsenvaltioista. Vakausvälineeksi tarkoitettu Euroopan vakausmekanismi EVM muutettaneen valuuttarahastoksi. Siinä vaiheessa kansalliset ministerit jäisivät rannalle isoista yhteisistä raha-asioista ja heidän ns. hommansa hoitelelisi ehkä EU:n oma talousministeri?

Ennen kuin Suomenkin rahoittama EVM napataan EU:n plakkariin, siitä pitänee sopia jäsenvaltioiden kanssa. Siinä vaiheessa tarvittaisiin kansallista ns. vastuunkantoa, joitain muuta kuin joojoo-henkilöitä, vaan eihän meillä Suomessa sellaisia ole, ei ainakaan päättävissä asemissa. Joojoo.

Hurahuhhahhei, täällä euroliiton mailla..., 2.1.2019, TalSa.

Euron lökäpöksyjengi jatkaa pankkien pönkittämistä, 4.12.2018, TE.

Lisäys 22.6.2018: Lehdet kertovat, että Kreikka "seisoo taas omilla jaloillaan". 
Rahaministeri Orpon mukaan Kreikka aloittaa takaisinmaksun Suomelle vuonna 2020. Vuosittain maksettava summa on hänen mukaansa 50 miljoonaa euroa.

Suomen valtio antoi Kreikalle lainaa noin miljardi euroa vuosina 2010–2012. Suomi on antanut takauksia kriisiväline ERVV:lle noin 7 miljardia ja pääomittanut kriisimekanismi EVM:ää 1,44 miljardin verran. Linkki TalSaan.

Lisäys 9.4.2018: Syyte- ja vastuusuojaa nauttiva EVM pankki kummittelee yhä, eikä vain kulisseissa. Linkki blogiin.

Velkajenkkaa eli letkistä, linkki blogiin tammikuussa 2018.

EVM-, yms. asioista kertoi syyskuussa 2017 Kauppalehti.

3.3.2019: Eurosta ei paluuta markkaan, SK.

13.8.2019: Euro ei aina kelpaa käteisenä rahana.

€ € €

Mitä euroherrat duunaa?

Euroherrojen tiet ovat tavikselle tutkimattomat, joten olen koettanut olla viime aikoina  hissukseen EU:n ja eurorahaliiton arvostelusta. Euroalueella elämä kuitenkin jatkuu vanhaan malliin: Rikkaat rikastuvat ja jo melkein fakiireiksi oppineet köyhät kitkuttelevat. 

Linkitän elokuun lopun 2017 blogikirjoitukseen , jossa katsastellaan koko maailmantalouden meininkejä. Kirjoittaja kysyy, olemmeko jumissa keskuspankkien ikuisessa elvytyskierteessä, minkä laukaisee joskus vain jättikuplan puhkeaminen.

"Rahaelvytys on kuin pullon henki, jota on hyvin vaikeaa/mahdotonta saada enää takaisin pulloon. Varsinkaan silloin kun se on toteutettu globaalissa mittakaavassa." 

Linkki blogiin.

***
Takaisin maaliskuuhun 2015: Latvian entinen pääministeri ja EU:n komission eurosta vastaava satraappi tai varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis visiteerasi justiinsa Suomessa. Valdis oli lehtitietojen mukaan jo ensi hötäkässä julistanut jotenkin niin, että Suomi on älytön velkareppu, missä ei ole vielä saatu aikaiseksi Batmanin ja Rob..., eikun Borg & Vartiaisen vasta mennä viikolla vaatimia uudistuksia?

Valdis kertoi isännilleen, että EU:ssa on vain neljä (pahankurista?) maata, joiden velka on yli 60 prossaa bruttokansantuotteesta ja se velka kasvaa kuin nurmikko toukokuussa. Nämä järkyttävät velkamaat ovat Ranska, Espanja, Kroatia ja Suomi. 

Suomi on euroa vahtivan komissaarin mielestä nykyisin huolestuttavassa seurassa.

Intrigööri on komissaarin kanssa samaa mieltä. On todella huolestuttavaa, että Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, ainakin euroliittoon kuuluminen saattaa olla kohtalokasta. Sen sijaan en ymmärrä mitä vikaa on Ranskassa, Espanjassa tai Kroatiassa. Kaikki ne ovat Suomelle hienoa seuraa ja paljon virkeämpiä maita kuin, anteeksi vain, esimerkiksi Latvia.

***
Intrigööri on kyllä hiukan huolissaan eurokomissaari Valdiksen tietotasosta tai sitten on oma kovalevy korvien välikössä jäänyt päivittämättä. Eipä ole aikaakaan, vuosi sitten, kun Suomen julkinen velka oli Eurostatin mukaan vielä 60 prossan kriteerin alapuolella. Niin se taitaa karvan verran olla vieläkin, mutta eipä ole sitä enää tämän vuoden lopussa. Silti ei kannata repiä pelipöksyjä, sillä meitä velkaisempaa seuraa EU:ssa riittää.

Tuolloin, vain vuosi sitten,  unionin velkareppujen ykkösiä olivat Kreikka, jolla oli velkaa 171 prossaa bkt:stä ja Italia 132 prosentteineen bkt:stä. Portugali oli kolmosena, sen prosentti oli 128, jne...

Valdis oli moitiskellut, että Suomi on kaksi vuotta perässä "euroalueen taloudellisesta syklistä", kasvu on hidasta, eikä työpaikkoja tule. Intrigööri ei kyllä paljon hehkuttaisi moisia eurosyklejä, ellei sitten Super-Marion maita kaatavaa, mutta pankit säästävää setelisinkoa lasketa. 

Euromaiden yhteinen julkinen velka on vuosia pysytellyt yli 90 prossan bkt:stä eli bruttokansantuotteesta. Taloudellisesti vahvin euromaa Saksa on kaikkein velkaisin 2 100 miljardilla, Italiallahan on vain 1 900 miljardia julkista velkaa ja Ranskallakin ainoastaan 1 780 miljardia, jne...

***
Että semmoista huonoa seuraa on rikkaalla Suomellakin. Siis rikkaalla? Vanha mukava kommarilehti Kansan Uutiset lohduttaa tiedon lähteille etsivää googlaajaa kertomalla, että Suomi on niiden neljän EU-maan joukossa, joiden (julkiset) rahoitusvarat ovat suuremmat kuin velat. Näin on kerrottu tuoreessa kirjassa Hyvinvointivaltio 2010-luvulla.

Tiedämmehän me, aikaamme edes jotenkin seuraileva blogiporukka, että Suomella on (vielä tallessa) oikein jytkyt eläkerahastot, suhteellisesti Euroopan suurimmat sellaiset. Paitsi, ettei niitä rahastoja käytetä edes eläkkeiden indeksikorotuksiin, koska muuten eläkeläisillä ei olisi tarpeeksi kurjaa. Valtiollakin on vielä jäljellä joitain omia omistuksia. 

Mutta toisin sanoen: Vuoden 2013 lopussa Suomen julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat, suhteessa siihen pahuksen bkt:hen, olivat EU-maiden suurimmat.

Valdis hei! Paljon terveisiä vain Latviaan! Tiedon ja rehtiyden loistetta sinne Brysseliin, pimeyden keskiöön! Pidä lyhtysi!

***

Kirkuva kestävyysvaje

Huutava työvoimapulamies.

Julkisen talouden kirkuva kestävyysvaje (huutavan työvoimapulan serkku?) kuulema pilasi valtionvelkaministeri Jutta Urpiaisen kesäloman. Järkytyksestä toivuttuaan ministeri päästeli julki politiikassa ennen näkemättömän keinovalikoimansa valtiontalouden kohentamiseksi. 

Nyt (yllättävästi) korotetaan bensan, viinan, limun ja tupakin hintaa, sekä sähkölaskua. Limu onkin melko uusi juttu!

Sähkön hinta joka tapauksessa nousee, sillä jonkun on maksettava myös tuulivoiman lisärakentaminen hurjine takuutariffeineen, sekä tuulivoimaloiden välttämättä tarvitsema säätövoima, sähkön siirto kaapelointeineen ja koko maan sähköverkon vahvistaminen. Se joku kallistuvan sähkön ja sähkön siirrton maksaja on tietysti teikäläinen ja meikäläinen. 

Sähkön hinta kuluttajille ei laske sittenkään kun Olkiluodon Iisakin kirkko joskus valmistuu tai se Fennovoiman suunniteltu yhteispytty Rosatomin kanssa höyryää, jos höyryää.

Eero Paloheimo: Julkisen sektorin järkeistys säästäisi miljardeja.

***

Hallituksen kalupakissa on lisäksi mm. yritystoiminnan elvyttäminen karsimalla pois edustuskulujen verovähennykset. Jonkin laskelman mukaan valtio saattaisi tienata tuolla tempulla ykkösmiljoonia tai sitten ei, sillä yritysten edustuksen kiristyminen söisi matkailupalveluista ja ravintoloilta arvioiden mukaan ainakin tuhatkunta työpaikkaa. Valtion säästöt söisivät siis suoraan yksityisten alojen työpaikkoja.

Ymmärtäähän sen, että valtion pitää kasvattaa tulopohjaansa, kun sitä on vuosikausia tarmokkaasti heikennetty kaikkien hallituspuolueiden toimesta. Muutamien kymmenien miljoonien tuloista tai säästöistä muodostuu yhdessä iso siivu. Mutta ongelmat ovat vähän samanlaisia kuin hiirellä, joka räätälöi kissalle takkia. Leikkaukset menivät pieleen, eikä hiiri lopulta saanut aikaan edes kravattia. Niinpä iso tuhma kissa pisteli hiiren suuhunsa, pikkunälkään.

Yritysten edustuksen verovähennykset ovat pikku juttu verrattuna Suomen valtion, valtion virastojen ja laitosten, sekä kuntien edustusmenoihin. Valtion menoja kaiketi karsitaan lakkauttamalla joitakin ulkomaisia edustustoja. Siitä huolimatta hallinto ei koskaan ole pahemmin pihistellyt vieraanvaraisuudessaan, mikä ulottuu erityisen vahvasti  Eurooppaan, myös ympäri ämpäri mualimaa. Vierasvaraa pitää toki aina olla, mutta tuhmasti sanottuna, kyllä julkiset syöttiläät ruokkivat ja juottavat kansan piikkiin paksusti  toisiaankin.

***

Urpilainen on siis julistanut, että hallituksen on tehtävä päätöksiä (suurista tietenkin) rakenteellisista uudistuksista jo ennen ensi kevättä. Intrigööri pani taas aamulla lukien kotimaisia talouslehtiä ja Talouselämän jutussa mainittiin rakenteellisten uudistusten tarkoittavan leikkauksia etuuksiin, palveluihin ja tulonsiirtoihin. Näinhän se on, ainakin byrokraattien mielestä.

Intrigöörillä on kuitenkin sitkeä aatos siitä, että kun tehdään rakenteellisia uudistuksia pitäisi puuttua myös valtion tai kunnan suuriin rakenteisiin eli toimintoihin. Syyniin pitäisi laittaa sellaiset hommelit, mitkä eivät ole välttämättömiä tai jotka voitaisiin järkevästi ulkoistaa eli yksityistää. Joissain tapauksissa virastoja, laitoksia tai vaikkapa ministeriöitä voitaisiin yhdistää, jolloin niiden toiminta tehostuisi edes hallinnossa. Meillä on pienessä maassa melkoisen paljon arvokkaita ministereitä ja heidän kalliita avustajiaan.

Kyllä Pyhää Byrokratiusta pitää voida vielä pöllytellä, jos kestävyysvajetta tosissaan torjutaan. Olkoonkin, että työpaikkoja on huvennut julkiseltakin puolelta, mutta on siellä vielä rutakasti hyväpalkkaisia klemmarinoikojia. Joitain valtion pyörittämiä toimintoja voisi lakkauttaa ei välttämättöminä tai ns. strategisina. Pienempiä järkeistämisiä on jopa tehty, mutta uusia hallintohäkkyröitä pukkaa nousemaan kuin kärpässieniä. Ja joskus tuppaa järkeistyksestä sekin järkipuoli  hukkumaan.

Valtion keskushallinnon virastoja ja laitoksia on virallisesti yhteensä noin sata ja niissä on yli 20.000 työntekijää. Toimintayksiköitä on eri puolilla maata useita satoja. Lisäksi on eduskunnan alaisia laitoksia, kuten Kansaneläkelaitos Kela, mikä on pikemminkin pikkuvaltio pikkuvaltiossa. Suomen eduskunnan alainen pitäisi teoriassa olla myös Suomen Pankki, joka on samalla osa Euroopan Keskuspankkia EKP:tä.

Kumpi sitten komentaa ja kumartaa, eduskunta pankkivaltuutettuineen vai EKP? No, eduskunta tietysti, eihän edes itsenäisen Suomen perustuslaki ole päättäjille tässäkään asiassa mikään hidaste. Siis sattuneista syistä, koska me olemme sitoutuneet suuren ja mahtavan unionin komentoon.

***
Oman piiitkän lukunsa ansaitsisivat perusteellisessa tarkastelussa uhanalaiset kunnat, kuntainliitot, maakuntaliitot ja ties mitkä byrokratiuspirun pikkuperkeleet. Kunnissa on ainakin osalla väestä peräti viisivuotinen irtisanomissuoja, miten laillinen sellainenkaan sitten oikeasti lienee? 

Jonkun on kumminkin kunnissa palvelut tuotettava eli tehtävä, siis ne palvelut, joita ei karsita pois. Tässä kohti on pakko toistaa oma vanha ehdotukseni siitä, että isolta palkalta eläköityvän virkamiehen tilalle ei palkattaisi uutta byrokraattia, vaan samalla rahalla kaksi tai kolme nuorempaa tekijää, sinne ylityöllistettyihin suoritusportaisiin. Kulut eivät kasvaisi, mutta käytännön palvelut takuulla paranisivat.

Turhakkeina valtion pyörittämäksi toiminnoiksi voisi äkkiä ajatella Valtion taloudellista tutkimuskeskusta, sitä VATTia, koska sillä alalla on arvostettuja yksityisiä, sekä järjestöjen  tutkimuslaitoksia. Vai kuuluisiko koko juusto valtiolla suoraan vvm:n hommeleihin? Toinen turhimus olisi esimerkiksi Ypäjän hevosopisto, koska hepoalallakin on osaavia yksityisiä toimijoita opistoa pyörittämään. Molemmissa noissa puljuissa on varsin isopalkkaiset pomot, joten pois vain!

***

Nuo taitavat olla pikkujuttuja siihen verrattuna, jos alettaisiin perkaamaan kahta maan kalleinta sektoria eli koulutusta kokonaisuutena, sekä terveys- ja sosiaalialaa kokonaisuutena.  Kyllä kestävyysvajetta riittää torjuttavaksi Urpilaiselle ja koko ministereiden jengille avustajineen. Kansanedustajathan ovat nykyisin lähinnä hallituksen päätösten leimaajia ja muuten yleisen mediaviihteen tuottajia.

Nämä ovat niin isoja asioita, ettei niitä yhdessä hallituskaudessa pakottamalla hoideta, ei ainakaan kunnolla. Saneerauksissa ja järkeistyksissä voisi hyödyntää asiantuntijoina kokeneita yrittäjiä ja yritysjohtajia, isojenkin kokonaisuuksien saneeraajia ja tehostajia, vaikka ei heille tietenkään päätösvaltaa annettaisi. 

Kuntia ja valtiota ei voi verrata yritystoimintaan, ei ainakaan pitäisi. Hallitus aikonee kuitenkin napsia kunnilta kylmän viileesti manit bois, vaikka kaikki me asumme joissain kunnissa. Mitä siitäkin seuraa, ei ainakaan mitään mukavaa? Ei sitä lystinpittoo tältä hallituskaudelta osannut odottaakaan, eikä kannata juhlia vielä tulevaakaan kautta.

Olisihan meillä Suomessa monia todella kalliita, satojen miljoonien, yhteensä miljardisarjan vuosittaisia kuluja saksittaviksi. Monet noista megamenoista ovat myös vuosittain kertautuvia ja itseään ruokkivia, sen mainitun tuulivoiman tukemisen lisäksi. Mutta kun niihin on "sitouduttu" ja käläkäläpälä...

***

Hyvinvointi-Suomen rakentaneet vanhukset makaavat yhä edelleen hoitopaikoissa liian usein märissä vaipoissa. 

Monet pikku kansalaiset pääsevät näihin aikoihin vaihtamaan homepäiväkodin suoraan homekouluun. Toivottavasti ainakin koulumatkat sujuvat turvallisesti!

Kyllä Suomessa tekemistä riittäisi. Kaikki sadattuhannet työttömätkin ovat itse asiassa jo valtiolla tai kunnalla "töissä", koska sieltä se tukiraha tulee. Osa tukien saajista voisi ehkä tehdä töitäkin, ehkä Saksan malliin, pienellä lisäkorvauksella?

Jotain tarttis tehrä, vaan mitä. Siinä sitä ollaan huulet  soikeina ympäri Eurooppaa. Miten kauan sitten jatkamme kestävyysvajeen ruokkimista tekemällä vain näennäisiä uudistuksia? Pelottaako poliitikkoja niin kovasti oman valta-aseman menettäminen, etteivät he uskalla tehdä rankkoja päätöksiä? Parempi olisi kertarysäys kuin ainainen kitinä.

***

Lisäys 12.8: Vai löytyykö ehkä isomman sortin syyllinen Suomen kestävyysvajeeseen huonosta tai jopa kelvottomasta johtamisesta? 

It-viikon jutussa kerrotaan, kuinka julkisissa it-hankkeissa onnistutaan "ryssimään" jopa seitsemän miljardia euroa vuodessa. Siinähän se olisi rahallisesti melkein koko kestävyysvaje! Ja tämä on vain yksi osa maan tavan mukaista tolkutonta meininkiä eli huonoa johtamista.

***

Jotain pysyvää - eurokriisi

Vihdoinkin meillä taloudellisen, moraalisen ja muutenkin henkisen epävarmuuden keskellä elävillä suomalaisilla on elämässämme jotain pysyvää. Jos rahaministeriä  (ja tangotanssin  taitajaa) J. Urpilaista on uskominen, se on eurokriisi, mikä on pysyvä olotila tulevaisuudessakin.

Koska blogin uudishankindaosasto ei telepaattisesti tavoittanut lomailevaa pääministeri J. Kataista, hänellä voisi otaksua olevan asiasta samanlainen pöhinä? Eurooppaministeri A. Stubbin käsityksen asiasta voi hieman pinnistellen kuvitella mielessään: Fantsua! hän saattaisi sanoa. Vai olisiko se sittenkin bullshittiä, että olisi kriisi?

Muualla Skandinaviassa tai Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja piakkoin kai itsenäistyvässä Grönlannissa edessä lienee paljon epävarmempi tulevaisuus. Miksikö? No siksi, että muut pohjoismaisesta kansojen perheestä eivät kuulu euron rahaliittoon tai eivät ole lainkaan mukana koko eeuussa, eivätkä pääse nauttimaan euron tuomasta vakaudesta pitkälti tulevaisuuteen asti.

Muissa pohjoismaissa ovat vain ne vanhat vekkulit kuningashuoneet ja omat kruunut. Toista se on meillä Suomessa, missä aikoinaan ehdittiin jo valita pönäkkä saksalainen kunkku, mutta sen kunkun (Väinö I) kruunu jäi tasavaltalaisanarkistien takia museoon. Mutta markka jäi yhdessä saksalaisten kanssa ja nythän se on tietenkin ja suureksi onneksemme - euro.

Siis eeuu, eurot ja kriisit olkoot kanssamme ikuisesti! Tättärää!

***
Koska aamun uutiskatsauksesta eli Ampparit -sivustolta osui ensiksi näytölle Iltalehti, jatkan hetken sen plaraamista: Jossain listalla keikkuu otsikko, minkä mukaan painokas seksin ehdottelu on tulevaisuudessa rangaistavaa, kuten jo aika moneen muuhunkin asiaan ryhtyminen.

Jos intrigöörikin siis aikoisi ehdotella typyköille (ikäneutraali käsite) jotain semmoista, se pitäisi tehdä kevyesti, ikäänkuin flirtitellen. Voihan kettu! Mutta kai sitä nyt kysyä saa? Jos uskaltaa.

Viedäänköhän sinänsä tarpeellistenkin lakien väsääminen liian pitkälle. Pitääkö joka jutusta säädellä laki?  Pian kai joku ministeri tai kanisteri tai joku parlamentin perähuoneista haluaa määrätä, kummalla kyljellä nukutaan ja millaisella patjalla. Samalla voisi käskyttää senkin, miten kauan on pakko harjata hampaita ja montako ruutua rullasta saa päivässä käyttää...

Seksiä saisi kai jatkossa ehdotella vain jos potentiaalinen partneri antaisi  siihen itse asiasta kuultuna kirjallisen suostumuksen kahden sivullisen todistajan läsnäollessa?

***
Ministeri Räsänenkin on sanonut taas jotakin. Valtakirkkoon vielä melko myönteisesti suhtautuvana en kuitenkaan uskalla avata otsikkoa. Monethan ovat kuulema noista sanomisista sairastuneet nettiraivoon eli some-rabiekseen.

***
Kesäisessä Suomessa on yhä vaikeampi elää epäkaupallisesti, kun tarjonta ylittää koko ajan kysynnän.  Liikenteessäkin saa väistellä ja vältellä mm. monikulttuurisia rihkamakauppiaita ja mukejaan kolistelevia rahankerääjiä, olipa sitten liikkeellä autolla tai kävellen.

Radiossa joku juuri uhosi, ettei mene ainakaan mihinkään kesätapahtumaan, vaan painelee  viikonloppuna metsään mustikkaan. Se lieneekin mukavinta, sillä metsässä voi kohdata vain ystävällisiä karhuja tai ahkeria thaimaalaisia, eikä kukaan yritä myydä mitään. Hirvikärpäsiäkään ei vielä ole ilmastossa.

Mutta oli aamussa jotain myönteistäkin. Iltasanomat kertoi, että illalla kadonnut kolmivuotias Väinö oli taaperoinut koiransa kanssa kolmen kilsan päähän ja hyö löytyivät sieltä. Hyvä! 

Meikältä kuusivuotias harvahammas katosi mennä viikolla isossa marketissa, mutta löytyi nopeasti ihan vain kuuluttamalla. Pelkäsin jo, että poeka meni ulos parkkipaikalle. Kuusivuotias ehtii parissa minuutissa aika kauaksi. Aikuisten puheet tuon ikäisille - nehän ovat kuin Tenavat-sarjakuvissa, plaa, plaa, plaa...

Mutta nyt keskikesä ja aurinko lämmittää! Huoli ja pelko pois Rosmarie!

***

Eurouskon puhdistus

Jyrkin euroteesit: Miljardeja
euroja tyhjästä.

Maailmankuulun lappilaisen tohvelidiplomatian yhdessä ministeri Stubbin kanssa kehittänyt pääministeri Katainen naulasi EU-teesinsä oveen, siellä jossain eliitin kinkereillä, uskovaisen herraskansan suurissa saleissa.  Katainen toisti puheessaan mm. suunnilleen saman, minkä jo hänen eurotoverinsa Stubb linjasi aiemmin, että "pankkien ja valtioiden kohtalonyhteys on katkaistava".

Intrigöörin mielestä tuo tavoite näyttää mahdottomalta niin kauan kuin käytännön elämästä ja demokratiasta irronneet poliitikot yhdessä byrokraattien armeijansa kera antavat käytännössä ohjat mahtavan Euroopan keskuspankin käsiin. Verorahoilla ja takuutuksilla pankkien pelastuspaketteja on tähänkin asti leivottu. Ja EKP:n setelisingolla. 

Ja kyllä keskuspankissa sanella osataan! Nythän ollaan kiireellä pykäämässä pystyyn pankkipalvon..., ei vaan valvontavirastoa ja ties mitä muuta kivaa. Kannattaisiko kaikki valta euroalueella yksin tein antaa EKP:lle?

Frankfurtin ylväässä pankkitornissa ja kaikissa Euroopan johtavissa suurpankeissa istuvat suhmuroimassa kokeneet ja ketterät ket(k)ut kansainvälisistä finanssipiireistä ja heillä on tukenaan leegioittain parhaita lakimiehiä. Onko sellaisessa pelissä osin naiiveilla poliitikoilla ja heidän edustamillaan valtioilla mitään mahdollisuuksia? Tasapelikin olisi voitto, kuten suomalaisilla jalkapalloilijoilla Espanjassa. Torjuntatappiokin olisi voitto, kuten tsuhnilla talvisodassa.

Kiltit maat pääsevät taivaaseen...

Lienee mahdotonta edes arvailla kuka kulloinkin EU:ssa pelaa ja kenen pussiin? Lobbareitakin siellä pyörii kuin kärpäsiä hillopurkilla tai torakoita keittiön kaapeissa. Jokaisella EU:n ja euron jäsenmaalla on tietysti oma kanttura ojassa, paitsi joskus tuntuu siltä, että Suomella ei ole. Suomi on aina altis pelastamaan Eurooppaa ja maailmaa, lainkaan omasta rajusta velkaantumisesta ja hurjista takausvastuista välittämättä.

Näennäisistä mutinoista huolimatta Suomi suostuu kuitenkin aina kaikkeen ja olisi jopa valmis tukahduttamaan EU:n julkisen arvostelun. Onkohan se niin, että kiltit maat pääsevät itsenäisyyden kuoltua EU-taivaaseen, mutta tuhmat pääsevät mihin vain, erilaisten  apupakettien autuuteen? Kataisen ja hänen kaltaistensa pankkimunkkilatinaa suoltavien eurofanaatikoiden mielestä kansallisvaltioilla ei ole tulevaisuutta. No, ei ole, ei ainakaan tuollaisten komission renkien ehdoilla.

Mikähän sitten mahtaa olla se pääministerin mainitsema "maltillinen keskilinjan integraatio"? Integraatiossa on jo nyt, siis jo nyt, edetty siihen asti, että maltillisuudesta on paha puhua. Olemme itse valitsemiemme poliitikkojen johdolla antautuneet lähes täysin  Brysselin komission käskyvaltaa toteuttavalle byrokratialle. 

Perustuslakiinkin piti vängällä kirjata orjan merkki: "Suomi on EU:n jäsen". Sanoivat nuo hallituksen edustajat, ettei sillä ole merkitystä. Miksi kirjaus sitten piti tehdä? Hah! Tarvitessa samaiset päättäjät eivät kyllä välitä Suomen perustuslaista pätkän vertaa.

Arkadianmäen kälätyskerho

Eduskuntavaalien alla, vajaat kaksi vuotta enää, onkin syytä kysyä, mihin Suomessa enää tarvitaan isoa eduskuntaa, sekä lonkeronsa kaikkialle ulottavaa hallintoa. Meitä on täällä kylmässä paljon vähemmän kuin oikeassa suurkaupungissa asukkaita. Eurovaaleja ehkä tarvitaan, toistaiseksi, vaikka muutamista erimielisistä mepeistä ei meille paljon iloa ole, mutta kai siellä pitää meidän mukana roikkua, edes kustannuksia aiheuttamassa.

Sinänsä tarpeellinen kunta-ja sotauudistus lienee sekin EU:n integraatiohaaveiden helmiä. Mitä vähemmän Suomessa on omaa paikallista hallintoa ja demokratiaa, sitä helpompi tätä pientä maata on hallinnoida ja käskyttää. Kataisen hallituksella on olevinaan kova kiire, tässäkin asiassa, vaikka noin suurille muutoksille pitäisi varata reilusti aikaa. Enempää sutta ei kannattaisi Suomessa synnyttää.

Myös kunnallista henkilöstön (pomojen) irtisanomissuojaa pitäisi heikentää, jotta yhdistymisistä saataisiin edes jotain hyötyä, edes vuosien varrella. Monien vuosien irtisanomissuoja kuntapuolella ei ainakaan edusta tasa-arvoa, kun samaan aikaan useimmilla yksityisillä toimialoilla henkilöstö kokee liian usein heittopussin kohtalon. 

Kuitenkin lähes kaikki rahoitus julkiselle puolelle tulee yrityksiltä ja niiden maksamien palkkojen verotuksesta. Rajoillaan keräämänsä tullimaksutkin "itsenäinen" Suomi joutuu tilittämään Brysseliin. Kaivosveroa Suomi ei ikinä osaa säätää, ennen kuin kaikki malmivarat on täältä viety pois ja jäljellä on kuonakasojen siivous. EU maksaa muka sitä ja tukee tätä, mutta vain osalla niistä rahoista, jotka pulitamme vuosittain Brysselin ylipapeille. Niille torakka-ajattelijoille. 

Miksi ihmeessä muuten pienyrittäminen on tehty Suomessa ihan sikamaisen byrokraattiseksi? Niin, vaikka uusia työpaikkoja tarvittaisiin ja paljon. Käytännönläheiset ehdotukset kaikuvat kuuron korville. Sama koskee kaikkia vankalta työuralta vähänkin syrjäytyneitä työn sankareita, työttömiä ja syrjäytettyjä. Ja työuria pitäisi jatkaa...

Kuka lobbaisi taviksia?

Nähtävästi päättäjien kansalaista välittäminen rajoittuu aina vain ja ainoastaan vaalien alle. Kun päätöksiä pitäisi tehdä, moiset pikkujutut kuin omat perisuomalaiset kansalaiset jäävät mopen osalle. Pienillä ihmisillä ei ole vaikutusvaltaisia lobbareita. Puheet eivät lämmitä, tekoja pitää olla! Siis pitäisi.

Toiset ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset. Kyproksellakin se nähdään, kun tavallinen poppoo ei saa rahojaan ulos kuin automaateista vähän kerrallaan. Suursijoittajia varten kyproslaisten ongelmapankkien ulkomaiset sivukonttorit ovat olleet auki, kuten aina ennenkin. Suurpääoman etu pitää kai aina turvata, vaikka nuo pääomat olisi varastettu Venäjän kansalta.

Näin se kansalaisten vähäinenkin luottamus EU:ta kohtaan vähenee ja hupenee.  Kreikassa ja nyt myös Kyprosella eurokuri jyrää kuin historiallinen Euroopan valloittaja hunni Attila. Mihin Attilan hevonen astui, siellä ei enää ruoho kasvanut. Useimmat muinaiset  eurooppalaiset kyllä pelkäsivät Attilaa, mutta kunnioitusta ja luottamusta hän rosvoarmeijoineen nautti yhtä paljon kuin paljon myöhempi seivästäjä Vlad Dracula. Nykyisin EU:n ja IMF:n junailema tukipaketti on kansoille kuin Attilan hevosen kavion kosketus.

(Varmaankin intrigööri joutuu arvosteluineen häpeään, kunhan talouskasvun onnela EU:n liittovaltio meitä vielä kaikessa loistossaan hoivaa ja holhoaa. Mutta siitä ilosta sekin takaisku kevyesti kestetään!)

***

EKP painattaa uutta rahaa

Euroopan keskuspankki painattaa taas uutta rahaa. Viime vuosien linjastaan poiketen EKP painaa nyt oikeaa setelirahaa, eikä vain bittirahaa suurpankkiireille. Kuulema toukokuussa me kuluttelijatkin saamme otolta ja pankista uutukaisia euromääräisiä seteleitä.

Uudet eurosetelit ovat varmaan hienoja ja niissä on monia uusia väärentämistä vaikeuttavia yksityiskohtia. Uusien setelien kuvia ja niiden nurkkia on tähän asti vain varovasti vilauteltu julkisuudessa. Nähdyn perusteella tulossa on vähän entisiä värikkäämpiä maksulappuja, mutta yhtä kaikki, ne ovat aika tylsän näköisiä.

Ruotsalaiset taitavat olla tässäkin raha-asiassa euromaita viisaampia tai ainakin viihterämpiä. Ruotsissa otetaan uudet kruunun setelit käyttöön vuonna 2015. Uusissa kruunuissa on mm. kauniita kuvia Peppi Pitkätossusta ja kirjailija Astrid Lindgrenistä.

Intrigööri tarkkailijan poterossaan saattaa olla ehdotuksineen jo myöhässä, mutta eikö euroseteleihin voisi painattaa pieniä pikantteja yksityiskohtia jokaisen yhteisvaluutan jäsenmaan iloksi, edes toiselle puoliskolle? Paljon muita iloja eurosta ei ole tulossa. Euron kolikoissakin on yksilöllinen toinen puoli.

Kreikkalaisia kirjaimia taitaa kyllä löytyä kaikista uusista seteleistä, joten Kreikalla ei liene hätää, valuutta ei ole vaihtumassa. Tukia pukkaa maailman tappiin asti, ainakin euromaailman.

Mitähän uusiin suomalaisiin euroseteleihin laitetaan? Suomellahan on vankka kohtalonyhteys mm. kansantanssien Kreikkaan ja flamencon taitureihin Espanjassa. 

Mutta uudessa setelistössä olisi vielä varaa keksiä paljon muutakin  kuvitusta, ehkäkä myös jotain fadolauluun ja rivitanssiin viittaavaa? 

Ranskalaisten kunniaksi suomalaisiin euroihin voisi piirtää myös menetetyn loistoristeilijän vai oliko niitä suomalaistekoisia uivia guggenheimeja tulossa montakin?

Alinna on Ruotsin uuden kaksikymppisen luonnos. Uusin kruunuihin painetaan paljon muitakin kulttuurihenkilöiden ja suurmiesten kuvia ja ruotsalaisia maisemia. Melko hienoa vai mitä? Kyllä käyp katteeks, tuo länsinaapurin oma valuutta.

* * *

Miljardi ei mittään...

Muistaako joku, milloin julkinen valta, kuten EU, Suomen valtio tai kotikunta olisivat jotenkin iloisesti yllättäneet meitä elämäntapataviksia? Jos joku on jostain ollut hyötyvinään, se on yleensä napattu toisaalla takaisin. Verorahojen vastineita voi käytännön elämästä etsiä ja löytää, mutta yhteistä niille on vain se, että ne vähenevät ja rapistuvat. 

Jos jotain kunnollista vielä saa, siitä pitää itse maksaa. Demokratiasta ja sen todellisesta saavutuksesta eli hyvinvointivaltiosta jäävät jäljelle vain hilseilevät kulissit ja armoton byrokratia.

Kansalaisille ei ole tullut kuoma kunnalta tai veli valtiolta aikoihin mitään waudeja tai edes jotain pikkufantastista. Se olisi ihan liikaa. Ei rakennella paratiisia veronmaksajille, sillä se on vain herroja varten. Entinenkin ison talon isäntä sanoi rengeilleen, että "ei puhettakaan, että päivällä syömään". Se tapa silloin talon piti, rengeistä en tiedä.

***
Reilut kymmenen vuotta sitten ottokone antoi ensi kerran ulos feikkirahan näköisiä ostokuponkeja, eri kokoisiakin vielä. Ensimmäinen puolisko euroajasta elettiin yleisesti pienessä sievässä, miltei hurmiossa. Sekin koski vain heitä, jotka eivät olleet ns. pudonneet kelkasta, köyhiä muistettiin, muodon vuoksi, vain hetki vaalien alla. Eiväthän köyhät yleensä innokkaasti äänestä.

Mutta useimmissa euroliiton maissa laitettiin helpolla lainarahalla ja pienillä koroilla kunnolla haisemaan. Välimeren maissa, kuten Kreikassa, muistettiin kyllä köyhiäkin kansalaisia. Siinä onkin iso henkinen ero luterilaisen ankean, mutta kateellisen ja jäykän Suomen, sekä katolisen, mutta yhteisöllisen Etelä-Euroopan välillä. 

Espanja rakensi kuin puoli Eurooppaa olisi sinne muuttamassa. Italia eli kuten aina ennenkin - kuin possut pellossa. Talouskurista ei pääse kehumaan muitakaan maita. Euroajan jälkipuolisko on tehnyt tiettäväksi sen, että kun yhteisössä ollaan, kyllä kaikki kriisit koskevat myös suomalaisia. Sekin olisi pitänyt jo huomata, että kunnon velkakriisiä on yhtä helppo selättää kuin Aleksandr Kareninia.

***
Eikä niissä kriiseissä vielä mittään. Aina talouden nousuja ja laskuja on ollut ja niitä riittää maailman tappiin asti. Taantumista ja lamoista selvittäisiin jotenkin, mutta euron pelastustoimista taitaa tulla 30-vuotinen rakennemuutoksen uskonsota Euroopan mantereelle. Kun valuuttasysteemi oli susi syntyessään, kuten myös itse EU, siitä ei saa kelvollista kesytettyä.

Eurokriisin selätystoimiin sitouttamiseen suhtaudutaan Suomessa aina lampaan lailla mäkättäen. EU:n ja euron altarille on jo nyt uhrattu itsenäisen Suomen tulevaisuus, kovin se jo keikkuu ja kaatuu ensimmäiseen isoon takaus-iskuun. Eliitti pelottelee meitä vain väestön vanhenemisella. Mehän menemme Saksan perästä vaikka torvet soiden sotaan, siitä on kyllä kokemusta ja se lienee meillä verissä.

Toisin kuin muinaisten tarujen jumalaa, EU:n pankkiirijumalia ei tyydytä altteinkaan uhraaja, vaan he vaativat aina vain enemmän. Mitä sitten, kun maan itsenäisyys ja teoreettinenkin vauraus on lopullisesti menetetty, valtion omistukset on hukattu ja nykyisten AAA-vakuuksien varsinainen tappi eli eläkerahastot on lopulta kadotettu?Samalla viimeisetkin siivut itsenäisestä poliittisesta päätösvallasta on ulkoistettu EU:n satraappien kaartille. 

Palaammeko sitten kuin satojen vuosien takaiseen paavin, pikkukunkkujen ja rosvoparonien hallitsemaan maailmaan, pakkovaltaan ja työläisten orjuutukseen? Sellaista meillä tehdään jo käytännössä, työttömät ja nuoret joutuvat ilmaisiin töihin. Leipäjonoissa jaetaan pian yhä vanhempia eväitä. Sellainen tilanne kyllä vallitsee jo vanhastaan suuressa osassa maailmaa. Vain kyllin nöyrä, ahkera ja herroille kuuliainen voi pärjätä pahassa maailmassa, missä kaikenlaiset uhkat meitä väijyvät. 

Almujen antaminen on hyvän eurouskovaisen tunnusmerkki. Pian näemme muitakin pukujuhlia kuin joitain linnan kekkereitä. Rikas ja vauras yhteiskunnan kerma kokoontuu hyväntekeväisyyden merkeissä. Toki Suomessakin rikkautta riittää, monilla ei ole ikinä huolen häivää. Linnoissa ja kartanoissa herrojen taas tanssitaan, mutta Sven Tavista siellä ei näy. 

***
Pienen Suomen kurjistus kiihtyy kuntavaalien jälkeen. Hallituskauden jälkipuoliskolla valtakuusikon hunnilauma ehtii tehdä useimmista Suomen itsenäisyyden ajan saavutuksista selvää jälkeä. Sikspakki on yhtenäinen, oikea pökäle, ei päätä, eikä häntää. Vallanhimo tuo esiin pahuuden todelliset kasvot poliittisen hörinän  takaa.

Viime vuosisadalla Euroopan maissa päästiin kymmenien miljoonien ihmishenkien menetysten ja luvuttomien kärsimysten hinnalla eroon verisistä valtiaista ja orjaparoneista. Läntisessä Euroopassa saavutettiin kohtuullisen hyvä demokratia, lopulta myös itäpuoliskon maissa. Täydellistä demokratiasta ei koskaan tule ja hyvä niin. Kaikki muka täydelliset tuhatvuotiset valtakunnat ovat nopeasti kaatuneet.

Demokratiaan pääsemisessä Eurooppaa auttoi kahdesti ja viimeisessä maailmansodassa  ratkaisevasti merentakainen liittovaltio USA. Jenkkilä on silti yhä vain monien suomalaistenkin ainaisena sylkykuppina. Se onkin jotenkin sopivaa uuden suurpääoman pakkovallan hyödyllisille idiooteille, jotka eivät näe metsää puilta.

Sanottakoon sitä lähitulevaisuuden tuhatpäistä hirviötä vaikka NWO:ksi, uudeksi maailmanjärjestykseksi. NWO tulee, salaliitoilla tai ilman niitä, vaihe vaiheelta, ihan avoimesti. Lopulta ei sinisilmäiseksi haukuttu USA viitsi edes puheissa esiintyä maailman demokratian soihtuna, vaan keskittyy sisäpolitiikkaan ja puolustaa maailmalla vain omia tärkeimpiä asemiaan.

Kun nykyisten suurten ikäluokkien isovanhemmat ravistivat veristen julmurien kahleet yltään, uusi polvi takoo innokkaasti omia kahleitaan lattukännyköiden kuulokkeet korvissa. Suosittuja visuaalisia seurattavia ovat jokin BB-tupellus tai Nälkäpeli -elokuvat. Lainkaan filosofoimatta voi sanoa, että ajan henki on tyhmä, mutta brutaali.

***
Uuspakkovalta naamioituu Euroopan yhteisön rauhanliikkeeksi, vaikka oikea vahva rauhanliike on useimpien unionin jäsenvaltioiden Nato-yhteistyö. Roistovaltioiden diktaattorit eivät enää usko kälätyksiä, takana pitää olla kättä pitempää ja paljon!

Demokratian puolustamisesta harva todellinen poliittinen päättäjä enää viitsii vaahdota. Kreikan eliitin pelko äärioikeiston ja laitavasemmiston noususta on aiheellinen. Yhteiskuntarauha voi olla uhattuna muuallakin, sillä hyssyttelemällä ja kyyristelemällä ei vääryyttä voiteta. Kansannousuilla on ennenkin patsaita kaadeltu ja pylväspyhimyksiä pudoteltu. 

Valtaa kulloinkin pitävä eliitti nimittää vastustajiaan mieluusti natseiksi tai anarkisteiksi, jopa euroterroristeiksi, oli aihetta tai ei. Suomi on vähän jälkijunassa, sillä täällä on vasta pölhöpopulisteja, kamalia rasisteja ja muita tuhmeloita.

Kreikka ei liene ensimmäinen rahaliitosta lähtijä niin kauan kuin Berliini maksaa epäsuoria sotakorvauksia, joihin osallistuu koko euroliitto. Suomikin pelaa takausriskeillä uhkapeliä, joissa voi olla enemmän panoksia kuin taannoin sotakorvauksissa Neuvostoliitolle.

Kreikkalaiset poliitikot eivät ole ainakaan tyhmiä. EU:n yhteinen  talouskuri on siellä korrptionkin kultamaassa huono sisäpiirin vitsi. Sikäläisen eliitin pitkän aikavälin EU-systeemin petkuhuiputus on maailmanluokan suoritus. Ja sama touhu jatkuu, kunnes eräät poliittiset ja pankkipoliittiset euroherrat siellä ja muualla heitetään historian jätelavalle.

Kreikan ero eurosta ei rahaliittoa kaataisi, vaan tervehdyttäisi. EU:sta tai ainakin euron epäpyhästä rahaliitosta erkanevat kuitenkin ehkä ensimmäisinä sellaiset suuret maat kuin Espanja ja Italia. Molemmat ovat velkahuolistaan huolimatta vanhoja vahvoja valtioita, teollisuusmaita, joissa osataan myös korkeaa teknologiaa. Ei siellä alistuta loputtomiin Brysselin ja Berliinin käskyvaltaan. Eikä tälle tälle hulluudelle muuten ole edes päätä näkyvissä!

Mutta ei hätää!  Suomen valtion jäljellä olevat omistukset ja maan kokoon nähden Euroopan suurimmat eläkerahastot ovat vielä toistaiseksi AAA-luottoluokituksen turvana. Huomisesta ei tiedä, sillä pian nykyhallitus suomalaisten ikiomat varakankaat tuulettaa eurolaivan partailla, pörssissä ja pelastustalkoissa, jolloin myrskytuuli vie varat mennessään.

Mutta laulun sanoin: Mitä tässä kukaan suotta suutaan soittelee ja hääräilee. Me tehdään niin kuin rosvot (banksterit) määräilee!

* * *

Melko reilua eurokratiaa

Europa-neito katselee kaiholla
taaksepäin, mutta Zeus eli
EU-härkä ryntää eteenpäin.

Pääministeri Katainen on huolissaan siitä, että reiluus on kadonnut EU:sta. Katainen toivoo tiemmä laajaa suomalaista keskustelua siitä, mitä me tavikset eli luonnolliset henkilöt haluamme EU:lta.

Intrigöörin mielestä nyt pitääkin poliittisen päämiehen toiveesta aloittaa EU:n kadonneen reiluuden metsästys. Mihin se reiluus katosi? Menikö se ehkä massiivisten tukipanostusten ja takausten mukana piiloon pankkien holveihin ja livahti sieltä veroparatiiseihin?

Vai tarkoittiko Katainen reiluudella kadonnutta demokratiaa, mikä tipahti EU:n rattailta jo kauan sitten? Eurokratia eli byrokratian jättiläinen tönäisi demokratian kyydistä ja sinne se raukka jäi ojan penkalle itkemään.

Pieni sarvipää vasemmalta olalta yrittää hihkua korvaan, ettei EU ole milloinkaan reilu ollutkaan. Jos reiluutta etsitään, sitä ei ainakaan politiikasta ja pankkiirien piireistä löydy. Kaikki vetävät kotiin päin minkä kerkiävät, lainkaan itse siitä tunnontuskia tuntematta.

Sääli lie sairautta, mutta reipas ja reilu iloinen ulkokuori pitää aina neuvotteluissa säilyttää. Jos suu menee mutruun ja itsetunto katoaa, käy kuin ikuiselle maksuluuseri Suomelle. Meille  kaikki on korkeintaan melko reilua, mutta silti ihanaa - ihanan kallista. Elämä on! (Intrigööri on vanhojen mainosten uhri.)

***
Pieni piru oikealta olalta lirkuttaa, että kyllä ainakin Suomi on ollut EU:ssa melkoisen reilu. Kun Suomi sai 90-luvulla joinakin vuosina Brysselistä vähän enemmän, mitä itse maksoi, se on sittemmin puliteltu moneen kertaan takaisin. Kun mm. eräs länsinaapurimme ja eräät britit saivat EU:lta maksuhelpotuksia, Suomi maksoi niitä kiltisti. Sellaisia silkkoja ylisuoritteita löytyy ainakin kahden miljardin edestä. Mutta Suomihan on rikas maa! Tai oli.

Intrigööri ei kuuntele sivupersooniaan, vaan keskityy asiaan eli euroliiton ja byrokratian turboversion eli eurokratian (rakentavaan) arvosteluun. On myös jatketava toisten maiden pankeille jaettavien tukipakettien vastustamista, koska siinä rikotaan omia pelisääntöjä. Onneksi näissä asioissa ei blogiukkelin tarvitse olla yhtä yksinäinen kuin pääministerin pöömäisine (Lipposmaisine) näkemyksineen.

Mutta mitä siitä, jos Suomi maksaakin EU:lle pari miljardia tippiä siitä hyvästä, että me päästään sinne ytimiin. EU suojelee meiltä Venäjän karhulta, viis siitä, ettei EU:lla ole edes armeijaa. Vaan mitä sitten niistä ytimistä? No sitä, että ytimissä  kerrotaan suomalaisille veronmaksajille edustajiamme välityksellä, paljonko nyt pitää maksaa tai mihin pitää ruveta takuuksiin.

Toki tilanne saattaa vielä syksyn aikana helpottaa, eikä maksumääräyksiä ei ehkä enää tarvitse käydä noutamassa ytimistä asti. Perusteilla oleva luxemburgilainen EVM-pankki kyllä ilmoittaa meille pari viikkoa aikaisemmin, paljonko meidän pitää repiä velkarahaa markkinoilta, että saisimme ystävällisesti osallistua Euroopan yhteisen velkakriisin ratkaisemiseen. Siinä ei auta edes maamme laulu. Toki voi olla, ettei aina tarvita käteistä, vaan nimi (puhtaasti muodollinen) ja leijonaleima takuutusvekseliin riittää.

Euroopan velkakriisin ratkaisuissa on tietysti aina kysymys lopullisesta ratkaisusta tai ainakin tiikerin loikista. Ihan joka kuukausi, ellei lomakausia lasketa. Muuten euroryhmän palavereissa ei säilyisi sellainen reilun oloinen meininki, missä kaikki kohteliaasti nyökyttelevät Kataiselle ja Urpilaisellekin.

***

Kaikki nyökyttelevät sillekin, että EU:n integraatiota pitäisi tiivistää. Kukaan ei vain tiedä, miten siinä asiassa pitäisi edetä, ettei yksikään maa ottaisi ritoloita tai tekisi mullovia (molemmat tekivät aikoinaan aika nopeita liikkeitä).

Hiljaa kaikkia hivuttavan integraation lisäksi lääkkeeksi velkakriisiin euroryhmän ja keskuspankin palokunta ruiskuttaa pesäkkeisiin uutta velkaa.  Se on kuin krapulan korjaus, sillä se lähtee, millä on tullutkin. Toisinaan annostellaan liekkeihin sammuttavaa sumua, joskus ruiskautetaan valuuttasingosta miljardeja palomuurien yli kuin rännistä niin, että maksajien pöksyt tutisevat tai mekot lepattavat.

Paras lääke on varmaan se koveneva talouskuri(stus). Talouskuristus torjuu EU:ssa eriarvoistumista eli sitä, että joku euromaista pääsisi elvistelemään kilpailukyvyn luonnollisella kohenemisella, talouskasvulla ja uusilla työpaikoilla seuraavien 20 vuoden kuluessa. On parempi, että kaikissa maissa, paitsi Saksassa, on suurtyöttömyys, jotta tulonsiirtoja työttömille ja muuten köyhille voidaan viilata aina vain alemmaksi. Ei se käy, että köyhiä naurattaa!

Euroryhmän ulkopuoliset EU-maat saavat selvitä, miten parhaiten taitavat. Selvisihän Eurooppa aikoinaan mustasta surmasta, 30-vuotisesta sodasta ja kahdesta saksalaisten masinoimasta maailmansodasta. Miksi emme siis selviäisi myös nykyajan haasteista eli EU:sta ja sen rahaliitosta?

Jotta tämä lauantaiepistola ei menisi EU:n moittimisen puolelle, sellainen ei ole tarkoitus, pitää tässä lopetella ja toivoa kiltisti, että Katainen löytää sen Euroopan kadonneen reiluuden. 

Samalla intrigöörin on kainosti todettava, että kyllä Euroopassa on tässä vuoden mittaan otettu sentään yksi merkittävä askel velkakrisiin ratkaisemiseksi:

Eurotowerissa, siellä Kaiserstrassen varrella Frankfurt am Mainissa on kuulema hiljalleen käytännössä, siitä suuremmin ääntä pitämättä, perustettu koko Euroopan laajuinen roskapankki, mikä muodostuu luontevasti nykyisestä Euroopan keskuspankista. 

Onneksi olkoon EU ja EKP!  Ja EKP:n sivukonttori (entinen) Suomen Pankki! Kyllä kohta arsenaalia riittää!

* * *

Eurokratiasta: http://www.sampoterho.net/?p=1962

Ollin eurolabra

"Älä tule paha euro, tule hyvä euro.
 
Suomi on tuhma. Suomi on tyhmä.
 
On populistien vika, että eurosta
tuli zombievaluutta.

Tätä ei voi peruuttaa.
 
Eurocadabra... "

***

Kuka tekisi Rytit?

Suomi poika se ei osaa panna piikkiä kiinni ja osallistuu mihin tahansa sirkustemppuun, jotta vippisaluunan tiskillä alati rönöttäville kriisimaiden pelureille tarjoillaan valomerkkiin asti. Siinä ei vanhoja muistella, ei edes niitä muutamien vuosien takaisia EU:n sopimuksia, joissa kiellettiin jäsenmaiden keskinäiset rahatuet.

Suomi lainaa markkinoilta lainatakseen edelleen ja taatakseen järjettömillä summilla niitä samaisia vampyyrimarkkinoita. Pankkiporhot antavat lantin yhdestä taskusta ja laittavat kaksi toiseen taskuun. Ja pilkkaavat meitä poloisia suomalaisia vielä kaupan päälle. Lie syytäkin pilkata, sillä Suomi antaa hölmösti putsata itsensä, pikku jupinoilla ja takuutuksilla ei ole käytännön merkitystä.

Kukaan ei ole vielä suureen ääneen puhunut siitä, että terveen järjen mukaan sellaiset pankit pitäisi kansallistaa, jotka eivät pärjää ilman kotivaltioidensa massiivista tukirahoitusta. Jos jonkun pitäisi rahoittaa terveitä pankkeja, sen pitäisi olla vain ja ainoastaan keskuspankki. Nyt kaikki euromaat kansalaisineen sotketaan yhteiseen mutapainiin.

Mutta Euroopassa on valitettavasti monilla keskeisillä pomojen paikoilla näitä pahimmissa peluripankeissa oppinsa saaneita mario-netteja. Näin on, vaikka ei heitä ole valittu tehtäviinsä vähänkään demokraattisesti. 

Mitä muuta vampyiltä voi odottaa kuin, että kaikilta imetään veret kuiviin. Vahvaa euroaluetta ei päästetä syntymään, jos sillä yleensä olisi muitakaan mahdollisuuksia onnistua. Eurooppa ränsistyy ja kriisiytyy, tuho voi olla vielä valtava.

Suomen ei kuuluisi rahoittaa toisissa maissa toimivia pankkeja, joilla on keskinäiset kansainväliset kytkynsä. Omien täällä toimivien pankkien kanssa ei liene ongelmia, ainakaan toistaiseksi. Valtion tehtävä olisi vain huolehtia kansalaisistaan ja ehkä tukea jossain määrin normaalia yritystoimintaa työpaikkojen takia.

***
Sateisen keskiviikon lyhyen uutiskatsauksen jälkeen ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että nyt ei sada meidän laariin. Eikä ole tarkoitus väheksyä sitä, että paikoin maassa on oikeasti satanut liikaa ja tuleva sato on pilalla.

Harvoin sitä on pitänyt Suomessa ajatella, mutta tärkeintä ihmisille on sittenkin ruoka. Rahaa on paha pureksia, eikä kultaharkkokaan vatsaa täyttäisi. Kyllä ihminen elää pelkästään "leivästä", kaikki muu on vain lisuketta. Ehkei Suomessa tule vielä ruokapulaa, mutta monissa heikommissa maissa tulee.

Kreikka sai kai viimeisen tekohengityksen keskuspankilta eli Draghilta? Vai vieläkö sinne on meiniki mättöä tyrkyttää? Jos kreikkalaiset päättäjät ajattelisivat kreikkalaisia, nyt olisi aika toimia. Omaan valuuttaan siirtyminen on ainoa tie kriisistä ulos jollain aikavälillä sekä Aigeian meren uppotukille että monille muillekin maille.

Tuskin Espanjakaan niin paljon euroa rakastaa, etteikö pesoa vielä nähtäisi pelastajana. Eikä se aika ole kaukana, paljon tapahtuu jo ensi vuonna? Liirakin oli hauska valuutta. Italiassa meikäkin tunsi joskus itsensä rahamieheksi.

Meitin kannalta kysymys on vain siitä, paljonko romahtavien talouksien velkavastuita Suomella on kontolla siinä vaiheessa, kun siirrymme taas Saksan kanssa markkoihin, jollain vaihtokurssilla.

Tällä hallituskaudella Suomen valtion velka ylittää maagiset sata miljardia. Jos kriisin tukiväkkäröistä takuutuksineen pasahtaa niskoillemme vielä toinen mokoma velkaa ja korot nousevat, jäävät taattojen maksamat sotakorvaukset pieniksi. Eurosodan korvauksia ei kukaan pysty koskaan maksamaan, yrittävät ne velkojat sitä tietenkin. 

Olisiko Kataisesta tekemään Rytit? Ryti uhrautui isänmaan puolesta juksuttamalla Hitleriä, jotta Stalinin suurhyökkäys saatiin yhdessä pysäytettyä. Pitäisikö historiaa nyt toistaa tässä euroahdingossa? Josko tuore ansiomitalin saaja Katainen antaisi Merkelin ymmärtää, että völjyssä ollaan, vaikkei oltaisikaan?

Toiveajattelua, intrigööri! Nyt on pelattu jo niin kauhian paljon väärää hevosta, että on pakko katsoa, kun se loppusuoralla horjahtaa, nielee kielensä ja kaatuu radan sivuun. Sitten pitää repiä lappunsa.

Toinen mahdollisuus on se, mitä intrigööri aiemmin kesällä varovasti ehdotteli: Liitytään autonomisena alueena Saksaan! Valtion maille voisi rakentaa loistavia virkistysalueita ahkerille sakemanneille. 

Palveluammateista tulisi meille uusi Nokia ja enemmänkin. Saksalaiset ja venäläiset matkailijat pelastaisivat yhdessä Suomen talouden. Siinä oppisimme mekin tavikset mitä kansainvälisyys on käytännössä. Saisimme kukaties ajan kanssa myös Petsamon ja osan Karjalaa takaisin? Nämähän ovat vasta varovaisia visioita.

Virallistetaan pienen Suomen ja suuren Saksan ikivanha kohtalonyhteys. Äkkiä semmoinen temppu kokoomuksen johdolla onnistuisi. Muu hallitus seuraisi haavit auki perästä, kuten tähänkin asti. 

Intrigööri muistaa vielä hämärästi aloittaneensa oppikoulun silloin, kun siellä tankattiin ensimmäisenä vieraana kotimaisena kielenä ruotsia, mutta jo seuraavaksi tulikin vastaan saksa. 

Hei, nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä irti pakkoruotsista, mutta ilman euron kaatumista siitäkään hankkeesta ei tule mittään. Kärsitään vielä vähän aikaa!

* * *

Kuuma vihje:

http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2012/08/08/saisivatko-suomi-ja-suomalaiset-euroerosta-miljardien-pikavoiton/201235209/12?rss=4

Missä rahat?

Joku omistaa kaikki!

Otsikossa kysytty asia ei tietysti minulle kuulu. Mutta ehkä se kuuluisi meille kaikille, koko joukolle EU-Suomen kansalaisia. Kyllä se asia kuuluu kaikille EU-maiden taviksille. Intrigööri huomasi vilaukselta aamutellusta ja luki sitten näytöltä, että siellä ne viisaat taas pohdiskelivat euron ja rahoitussektorin kriisiä. 

Se ainakin jäi jutusta mieleen, että Euroopassa tuettiin rahoitussektoria, pankkeja ja muita finanssipelureita vuosina 2008 - 2009 noin 4 600 miljardilla eurolla. Kaikkine nollineen tuo tukisumma oli siis 4 600 000 000 euroa. 

Pankkiirien ja pankkien omistajien saama tuki oli niinkin hirmuinen kuin liki 40 prosenttia koko EU:n bkt:sta. Siis BRUTTOkansantuotteesta, noin 500 miljoonan ihmisen yhteisön tuotoksesta. 

Ylen jutussa todettiin, että pankit ovat EU:n erityisessä suojeluksessa. Hyvin hoksittu! Niin se asia tai kysymys, joka pyrkii unohtumaan, kuten aina: Käsittämättömät määrä rahaa heiteltiin ja aina vain lisää tukirahaa paiskotaan pankkisektorin Moolokille. Mille pankeille tai keille omistatahoille ne tuhannet miljardit menivät ja menevät? Ketkä rokottavat raskaimmin valtioita ja niiden veronmaksajia?

Mitä pankit ovat tukirahoilla tehneet? Ja miksi ylväät pankit, rahan linnakkeet, ovat muka olevinaan retuperällä kuin Paskakorven Antti? Onko se ollenkaan totta?

Pankkiirit ovat kai laittaneet monin tavoin valtioiden takaamat ja keskuspankin taikomat pötäkät poikimaan? Eihän yhteiskunnan rahoja ole soveliasta käyttää ainakaan johdon ja johtajien bonuksiin? Ei tulisi mieleenkään? Eikä voittoja piilotella ainakaan mihinkään verokeitaisin. Ehei! Ja tippitappituu, minä olen hirrrmuinen Rölli!

Vanha viisaus asioiden selvittämisessä on se, että pitää seurata rahaa. Nyt rahan reittejä ei ole lainkaan vaivauduttu kertomaan meille maksajille eli verotettaville. Jos olisi kerrottu, olisi kertojilla tainnut suuhun koskea? Rahan reittien tarkempi seurailukin taitaisi olla rangaistavaa, jos siihen joku pystyisi. Miljardeja jaetaan sinne ja tuonne, eri kriisivaltioiden nimissä, mutta aina vain rahat löytävät tiensä pankkiirien pikku piiloihin.

Se uusi ja uljas pankkivalvontavirastokin on vasta aatos suurten johtajiamme korvien välissä. Sinne se jää. Koko juttu kuitataan vielä jossain sivulauseissa. Pankkien valvonta sysitään ehkä jollekin EKP:n osastolle?

Kaikkihan ovat tienneet, että Euroopasta revityt tukirahat ovat menneet pääosin kriisimaita rahoittaneiden pankkipohattojen pönkittämiseen. Vasta Espanjalle myönnettävissä tuissa tämä myönnettiin ääneen ja puhuttiin pankkisektorin tukemisesta. 

Mutta edelleen kaivelee se, mitä niillä valtavilla pelastuspaketeilla on tosiasiassa saatu aikaiseksi. Paitsi se, että kriisimaissa suurimmalla osalla ihmisistä menee kurjasti. Ja miten suuri osa esimerkiksi Espanjan ja Italian valtioiden ja pankkien veloista aiotaan ottaa yhteisvastuun piikkiin. Ihan kaikkiko?

Espanja ei ole Kreikka, missä kaikki on vinksin vonksin tai ainakin kiikun keikun. Espanjan valtio kyllä hoitaisi asiansa, mutta sinne vain poksahti kaikkien kiinteistökuplien madre. Suomessakin semmoisista kuplista on kokemuksia ja liekö viimeistä kuplahdusta vielä nähty?

Italia on luku sinänsä. Italian taloudenpitoa ja varsinkin oheistoimintoja on maailmalla arvosteltu niin kauan kuin intrigööri muistaa. Siellä ne mukavat italiaanot vain spagettejaan valuttelevat, liruttavat caffe napoletanaa, eivätkä ole moksiskaan.

Italiahan ei tarvitse pelastuspaketteja. No eipä tietenkään! (Nuo taikasanat sanottiin tänään. Kohta tilanne on taas, no...) 

Onkohan tukimiljardeilla rahoitettu esimerkiksi tuiki tarpeellista moottoritietä Sisiliassa? Miten muuten kuin moottoritietä pitkin muurahaisten lailla ahertavat sisialialaiset pääsisivät sujuvasti työpaikoilleen leipäänsä hankkimaan ja verojansa maksamaan?

Vai onko tukirahoista ehkä himpun verran lohjennut ylirasitettujen ja paljon kärsineiden kreikkalaisten poliitikkojen virkistykseen jalon olympia-aatteen tiimoilta?

Onko jopa tuettu kreikkalaisen lahjomattoman veropomon kalliita lemmenleikkejä?

* * *
Mutta eihän tämä tämmöinen koske Suomea? Meillä vain osallistutaan vastuullisesti pyhän euron palvontaan yhteiskunnan ottamia velkarahoja ja tulevien sukupolvien teoreettisia tienestejä lainkaan säästelemättä. Nyt otetaan kaikki irti AAA-luottoluokituksesta!

Mutta yhtä kaikki, jos meidän hallitusherroilta kysytään, Suomi on sijoittanut eurotukiin vasta pähkinöitä. Jos nyt sattuisi menemään mukana vielä se pähkinäpuukin kaikkine juurineen, sekin olisi silkkaa vastuun kantamista. 

"Ei pidä olla itsekäs ja tuijottaa vain omaan napaansa! Tilanne on VAARALLINEN!"  (Pääsatraapilta jäätävää tuijotusta kiiltävien lasien takaa lievällä äänen värinällä ja käsien tärinällä tehostettuna.)

Mukava Montin setäkin kävi tuossa meitä vastuullisuudesta kiittelemässä ja meitin herrojen kokkien keitoksia kehuskelemassa, mikä olikin oikein ilolla merkille pantavaa.

Montin edeltäjä, se bungabunga, oli tuhma ainakin viedessään EU:n elintarvikeviraston Parmaan, vaikka isopate oli jo luvannut sen meille suomalaisille. Mutta pööt sille, joka vanhoja muistaa.

Mukava Draghin setä lataa parhaillaan setelisinkoaan. Ja sanoo, että nyt on muuten syytä ottaa jutut tosisaan! Vai onko panostettavana peräti Paksu-Bertta? (Ja onko Angry-Angelalta kysytty?)

* * *
Intrigöörin rajoittuneesta impivaaralaisesta näkökulmasta vastuullisia suomalaisia poliitikkoja ovat ehkä kepun Juha Sipilä ja persujen Timo Soini - molemmat tietysti tukijoukkoineen. Muut puoluejohtajat ovat vain alati siinä eurohuumassa niin kuumassa.

Impivaaralaisuus on intrigöörin mielestä laajemminkin Euroopan valo. Terve yhteistyö voi perustua vain itsenäisten kansallisvaltioiden omiin päätöksiin ja tekoihin. Väkisin ihmisiä ei voi vääntää yhteen muotoon kuin jonkin aikaa. Kaatui se lopulta universumin suurin piikkilankahäkki, pöyhkeä ja ponteva Neuvostoliittokin. 

Ja hättäilemällä saa vain pissipäisiä pilttejä. Kyllä vanha kansa tiesi! Euron pelastuspaketeilla on nääs aina hirmuinen hätä ja kiirus. Ja mitä siitä seuraa, siitä setelisinkoilusta, sen saatamme aavistaa. 

* * *