Liikennevirasto aikonee tuoda liikkumiseen lisää vaaroja laittamalla uusiksi osan nykyisistä lähes kaikille tutuista ja kauniistakin liikennemerkeistä.
MIksikö? Koska EU, vaikka ei unioni liene tässäkään asiassa vaatinut mitään toimenpiteitä. Suomella on jälleen kerran oma tyylipuhdas etukeno kuin Mäki-Matilla, eikä ainakaan kansalta mitään kysytä.
Suomalaisten liikennemerkkien uusimisesta kertoo IS.
Intrigöörin yleisten ja muiden asioiden blogissa kansainväliset liikennemerkit huomioitiin jo aikoja sitten. Pistän siitä alle uusinnan linkkeineen. LInkkikuvien perusteella kallis Suomemme on kyllä sikatylsä maa ja siksi jää.
Lisäyslinkki: Islam tuli taajamamerkkeihin.
2.2.2014
Liikennemerkit uusiksi?
Intrigööri livahti eilen sisään Hesarin muurista ja luki jutun liikenneministeri Merja Kyllösestä hänen kotikulmillaan, siellä kaukana rajapitäjässä Suomussalmella. Ronskipuheinen ministeri on kuulema myös reipas ratti-ihminen, mikä on hänen tehtäväänsä ajatellen oikein hyvä juttu.
Jutustakin kävi ilmi, että Suomussalmella on totuttu pitkien välimatkojen takia pitämään auton ratista kiinni. Joskus ennen muinoin on seisottu rajalla ja Raatteen tiellä ja pidetty torrakosta kiinni.
Kommunismi ja legendaarinen korpikommunismi kuuluu sekin paikalliseen historiaan ja se heijastuu tietysti nykypäiville asti. Kuuluisan kainuulaiskirjailija Ilmari Kiannon talvisodan päiväkirjastakin kävi ilmi, että Suomi jakautui Suomussalmen vaiheilla aatteellisestikin osittain kahtia. Lähes kaikilla oli kuitenkin yhteinen hätä omasta ja läheisten hengestä ja miksei myös taloista ja tavaroista.
Toiset suomussalmelaiset olivat sitä mieltä, että nyt pistetään herrakansa kunnolla matalaksi neuvostotoverien avulla. Yhteistyötä hyökkääjien kanssa tehtiin, ainakin jonkin verran. Olihan Stalinin talvisodan armeijassa mukana myös suomalaisia, entisiä punakaartilaisia.
Suurempi osa suomussalmelaisista kuitenkin tähtäili rajantakaisia tulijoita kiväärillä ja sihtaili heitä kirkolta myös it-tykillä. Isänmaataan puolustivat toki myös monet kommunistit.
Kirjailija Kiantokin joutui talvisodan päätyttyä kai syyttömästi epäillyksi yhteistyöstä vihulaisen kanssa. Venäjää taitava Kianto oli jättänyt kalliiseen Turjanlinnaansa sodan alussa etenevälle viholliselle lapun, jossa hän pyysi, ettei köyhän korpikirjailijan kotia poltettaisi ja neuvoi tulijoita toisaalle tyhjään taloon. Poltettiin se Turjanlinna silti.
Kiannolla oli oman päiväkirjansakin mukaan koko sodan ajan evakkomatkalla kova huoli rakkaan Turjanlinnansa kohtalosta. Kirjailija päästettiin lopulta epäilyistä. Hätä oli silloin oli kaikilla, eikä ihmisparan ja varsinkaan herkän taiteilijan harkinta saata olla sellaisissa tilanteissa parhaimillaan.
Mutta se historiasta. Koska Vasemmistoliittoa edustava Merja Kyllönen on liikenneministeri, ainakin vielä vähän aikaa, katselin pyhäpäivän ratoksi liikennemerkkejä netistä, tasapuolisesti oikealta ja vasemmalta.
Ministerihän on on selvitellyt mm. autojen gps-seurantaa yhdessä suurkapitalisti Ollilan kanssa. Hän on myös miettinyt turhien suojateiden rullaamista, rautatieden rasvaamista ja mitä muuta merkittävää hän lieneekään pohdiskellut?
***
Ehkä edes liikennemerkkejä ehtisi vielä tällä hallituskaudella uudistaa, vaikka siksi, että Suomi-brändi maailmalla vahvistuisi. Tai vain ihan muutoksen ja huvin vuoksi?
Näin maailmalla, linkki.
***
Jutustakin kävi ilmi, että Suomussalmella on totuttu pitkien välimatkojen takia pitämään auton ratista kiinni. Joskus ennen muinoin on seisottu rajalla ja Raatteen tiellä ja pidetty torrakosta kiinni.
Kommunismi ja legendaarinen korpikommunismi kuuluu sekin paikalliseen historiaan ja se heijastuu tietysti nykypäiville asti. Kuuluisan kainuulaiskirjailija Ilmari Kiannon talvisodan päiväkirjastakin kävi ilmi, että Suomi jakautui Suomussalmen vaiheilla aatteellisestikin osittain kahtia. Lähes kaikilla oli kuitenkin yhteinen hätä omasta ja läheisten hengestä ja miksei myös taloista ja tavaroista.
Toiset suomussalmelaiset olivat sitä mieltä, että nyt pistetään herrakansa kunnolla matalaksi neuvostotoverien avulla. Yhteistyötä hyökkääjien kanssa tehtiin, ainakin jonkin verran. Olihan Stalinin talvisodan armeijassa mukana myös suomalaisia, entisiä punakaartilaisia.
Suurempi osa suomussalmelaisista kuitenkin tähtäili rajantakaisia tulijoita kiväärillä ja sihtaili heitä kirkolta myös it-tykillä. Isänmaataan puolustivat toki myös monet kommunistit.
Kirjailija Kiantokin joutui talvisodan päätyttyä kai syyttömästi epäillyksi yhteistyöstä vihulaisen kanssa. Venäjää taitava Kianto oli jättänyt kalliiseen Turjanlinnaansa sodan alussa etenevälle viholliselle lapun, jossa hän pyysi, ettei köyhän korpikirjailijan kotia poltettaisi ja neuvoi tulijoita toisaalle tyhjään taloon. Poltettiin se Turjanlinna silti.
Kiannolla oli oman päiväkirjansakin mukaan koko sodan ajan evakkomatkalla kova huoli rakkaan Turjanlinnansa kohtalosta. Kirjailija päästettiin lopulta epäilyistä. Hätä oli silloin oli kaikilla, eikä ihmisparan ja varsinkaan herkän taiteilijan harkinta saata olla sellaisissa tilanteissa parhaimillaan.
Mutta se historiasta. Koska Vasemmistoliittoa edustava Merja Kyllönen on liikenneministeri, ainakin vielä vähän aikaa, katselin pyhäpäivän ratoksi liikennemerkkejä netistä, tasapuolisesti oikealta ja vasemmalta.
Ministerihän on on selvitellyt mm. autojen gps-seurantaa yhdessä suurkapitalisti Ollilan kanssa. Hän on myös miettinyt turhien suojateiden rullaamista, rautatieden rasvaamista ja mitä muuta merkittävää hän lieneekään pohdiskellut?
***
Ehkä edes liikennemerkkejä ehtisi vielä tällä hallituskaudella uudistaa, vaikka siksi, että Suomi-brändi maailmalla vahvistuisi. Tai vain ihan muutoksen ja huvin vuoksi?
Näin maailmalla, linkki.
***
