Littu-pc vai tabi?

Sumerilainen savitabletti.

Mikä sopisi nimeksi tabletti-tietokoneelle? Sitä pohtii kirjoittaja blogissaan Tämä päivä. Tabletin eli taulutietokoneen osuvampi nimeäminen tai ristiäiset onkin ihmeen visainen pulma. 

Tiesittekö, jotta ihan siistejä uusia tabletteja saa jopa yhdellä eurolla? Ennen wanhaan tableteilla tarkoitettiin pieniä pöytäliinoja, lautasen alusia.

Tabletit voivat ovat myös apteekista tai kaupoista saatavia pillereitä, tabletteja. 

Tämä päivä -blogissa mainittiin myös parit myttyyn menneet, mutta lystikkäät nimeämiset, kuten pienlihalieriö (säilykepurkki?) ja myymiö (myymälä?). 

Myydään myymiössä ja käydään käymiössä. Minä tahtoo kans, nimiä keksimään:

***
Muistelen lukeneeni, että monta ajastaikaa sitten puhelimen tullessa 1870-luvun tienoilla Suomeen, sille ihmeelle keksittiin porukalla nimeä. Yksi ehdotuksista oli "Pitkä korva". Muita hyviä nimiehdotuksia olivat: Haasteleva lennätin, Äänilennätin ja Kaukokieli. 

Puhelin, sellainen monien jästien yhäkin käyttämä lankapuhelin oli aikoinaan suuri keksintö, toisin kuin tablettikone, mikä on oikeastaan vain isompi teennös kosketusnäytöllisestä puhelimesta.

Olen itsekin aatostellut, ostaisinko seuraavaksi isonäyttöisen luurin vai 7-tuumaisen taskuun sopivan tabletin. Enpä ole vielä päättänyt, ehtiihän sen, ehkä ensi vuonna. Puhelimesta tulee kyllä nykyisinkin tihrustettua nettiä etenkin sohvalla pötkötellessä. Isommalta näytöltä voisi hyvin lueskella kirjaa, ei tarvitsisi käännellä sivuja. Lukemisharrastus on aina ollut meikäläisen kantavia voimia, jääkaapilla käymisen ohella. Olen kyllä yleensä karttanut sivistävää ja osin klassistakin kirjallisuutta.

***
Matkapuhelin oli joskus raahattava mutikka luureineen, sitten siitä tuli halko, millä saattoi jutella tunnin tai pari ilman lataamoa. Joskus 90-luvulla työpuhelimena oli jo kohtuullisen kokoinen Motorolan ysisatanen läppis vedettävine antenneineen, silloin sitä tarvitsi paljon. Piti olla vara-akku mukana, että selvisi työpäivästä tai edes autolaturi. GSM-mallit olivat  parempia, akku kesti pitempään. Alkuun tekstarivitsitkin kulkivat kiivaasti ja naurattivat.

Nykyisin meikäläisellä on luuri taskussa lähinnä sen vuoksi, että sitä on tottunut pitämään mukana. Toinen vanha tottumus on rannekello. Nythän kompuutteria ymppäillään rannekelloon ja silmärilleihin. Pitäisikö silloin tsuhnaksi puhua älykellosta tai älyrilleistä? Tiedä sitten, miten älykästä on latailla rannekelloa tai rillejä alvariinsa.

Ehkäpä haluamansa viritelmän nanotietokoneesta ja puhelimesta saisi tulevaisuudessa lekuriasemalta, hammaslääkärin, neurokirurgin ja silmälääkärin työryhmältä, "sopivalla" hinnalla ja kaikki kulkisi aina mukana. Mutta piippaisiko myös turvaporteissa? Uutuudet ovat aina olleet sikahurjan kalliita, mutta myöhemmin niillä päästään rahastamaan taviksia ja köyhiäkin.

Suomalaislähtöinen Nokia on ollut kauan myös "köyhien ystävä" toimivilla ja kestävillä peruspuhelimillaan, joita meillä rapistuvassa onnelassa kutsutaan nuivasti halpisluureiksi. Tuommoisia pulikoita eivät meitillä krantut kakrutkaan enää huoli, vaikka jossain ne olisivat kovasti tarpeellisia kaikelle kansalle.
  
Mutta jos Keilaniemen kingit eivät tuotteillaan ole (muka vielä?) älypuhelinten kuuminta kärkeä, hintahaitarin alapäässä Nokia puhelimilla on vieläkin hyvä maine väkirikkaalla, vaan ei niin raharikkaalla maailmalla, kaikenlaisen kaukoidän massiivisen hikipaja-kopiotyrkytyksen keskellä.

Halpoja vanhan ajan tabletteja.

Mutta takaisin tabletteihin: Olisiko sopiva nimi latuska-pc, lättäri, littu-tai lätty-pc, ehkä sormi-pc? Nimi pitäisi olla lyhyt, pc olisi siinä mukana vain selvyyden vuoksi. Sormihan voi muuten olla missä vain, kuten korvassa, nenässä tai pyllyssä.

Myöhempi lisäys: Sopiva nimi tabletille olisi kai kauppiaiden käyttämä tabi!

***
Matkapuhelin on kännykkä, kännerö, luuri tai pulikka. Tosin isoimmat sormiteltavat mallit eivät sovi kunnolla kämmeneen, eivätkä enää käy sujuvaan yhden käden käyttöön. Intrigööri tykkäsi ennen simpukkapuhelimista, ovatkohan sellaiset jo tyyten eilispäivää nettikäytössä?

( Lisäys 21.5.2013: Eilen Jollan latuskan kuvia katsellessa aattelin ensin, että olisiko se semmoinen levitettävä malli, kuin virsikirja, mutta eipä taida olla. Joku voisi haluta semmoisenkin vempaimen, kaksi näyttöä samassa laitteessa, viihdekäytössä toisessa näytössä vaikka video pyörimässä ja toisessa uutiset, pystyssä tai vaakana? )

Matkaluurin perustekniikka mahtuisi vissiin jo sormukseen tai siihen kuuluisaan hampaan paikkaan, mutta ongelmana ovat tietysti näppis ja näyttö. Tullaanko sitten joskus oikeaan puheohjaukseen, ehkä peräti ajatusohjaukseen ja jonkinlaisiin älylaseihin? 

Laitetaanko näyttö pelittämään piilolinsseissä tai suoraan ihmisen nupissa? Kyborgiksi tullaankin ehkä tätä kautta? Näytön saa tulevaisuudessa heijastettua melkein mihin vain.

Turhaan vissiin tuommoisia tässä yrittää pohtia, kun niin monet älypatit tekevät sitä työkseen? Pitäisi vain yrittää tavistasolla nimetä noita uutukaisia järkevästi, mutta eipä taida järkiparka riittää. Jospa nukkuisi ensin yön yli tai edes ottaisi kunnon päikkärit? Olkoon.

Jossain kerrottiin, että ihmisille oli viime vuosisadan alkupuolella vaikea myydä hyvän lypsylehmän hintaisia (melkein kaikki asuivat silloin maaseudulla eli kyllä kantria riitti)  radiovastaanottimia, koska kaikki eivät uskoneet, että semmoisia radioaaltoja olisi edes olemassa. Ei niitä radiolaineita ollut kukaan missään nähnyt, eikä sitäkään jotain ihme sähköä.

***
Muistin justiinsa, että 70-luvulla silloin eläköityvä radio-ja tv-kauppias kertoi, jotta ennen sitä kierrettiin maalla talosta toiseen myymässä pakettiautosta uusia putkiradioita vai olivatko ne jo transistori-mallisia (transuja), en muista. Joka tapauksessa kauppa saatiin usein kotiin siten, että luvattiin ottaa talon vanha iso putkiradio vaihdossa. 

"Lähtiessä me kyllä jätettiin se pölyinen vanha toosa maitokopille", kauppias kertoi.

Toinen kiertävän kaupan virtuoosin kertomus tuli mieleen samalta ajalta. Tuolloin nohevimmat myyntimiehet ja -naiset pärjäsivät hyvin myymällä asuntovaunuista, hempukoiden eli assistenttien houkutuksella "spekuja" tai muita tietosanakirjoja ja kirjasarjoja osamaksulla. 

Tietosanakirjat olivat kalliita ja myyntimies sai yhdestä kaupasta hyvän provikan. Parhaat myyjät saattoivat tehdä useita rahakkaita kauppoja päivässä. Puhuttiin jopa kymmenestä, tiedä sitten?

Yksi tuttu ja oikeesti etevä myyntimies kertoi, että kerran tuli idea soutaa kaupoille yhden pitäjän saariin. Silloin oli sisävesilläkin isoissa saarissa aika paljon asuttuja taloja, vaikka saariin ei ollut vielä siltoja ja teitä. 

Jonkin kirjasarjan kylkiäisenä oli komea valaistu karttapallo. 

"Sillä karttapallolla me saatiin kauppa melkein joka talossa, missä oli lapsia. Sitten sieltä pois soutaessa hoksattiin kaverin kanssa, ettei niihin saariin ollut vedetty sähköäkään."

***