19.2.2011

Eläkefaaraot

Kauan eläkööt suomalaiset eläkefaaraot! Eipä tässä paljon muuta pysty sanomaan, kun lueskelee valtion osaomistamien yhtiöiden johtajien huikeista eläkkeistä. Samaan aikaan kun muslimimaailma yrittää ravistella ärisevät mubarakit housunpunteistaan, meillä näitä yhteisestä kuormasta vain itselleen mättäviä ihmisten saneeraajia palkitaan ja juhlitaan. Syksyisin heille on tietenkin luvassa linnankutsu ja uusia helyjä kunniamerkkien rivistöön.

Valtionyhtiöiden pomojen satojentuhansien ja jopa puolen miljoonan euron vuosittaiset eläkkeet pyyhkivät huikeasti yli sen mittapuun, minkä puitteissa meikäläinen osaisi olla edes kateellinen. Kun yhden ihmisen eläke on enemmän kuin kymmenen tai kaksikymmentä keskivertoeläkeläistä kerryttää yhteensä, sitä ei enää jaksa käsittää.

Kukaan ei voi olla kymmenen tai kaksikymmentä kertaa parempi kuin keskiverto hyödyllinen puurtaja. Siis vielä eläkkeelläkin. Vaan kun on.

***
Eläkkeenhän pitäisi turvata ihmiselle se, ettei hänen elintasonsa laske liikaa aktiivisten työvuosien jälkeen.  Nykyisin eläke voi olla muhkean palkan ja bonusten suoranainen jatke koko elämän kestävälle ja seuraaviin sukupolviin jatkuvalle rikastumiselle. Silloin kun tätä rikastumista jatketaan yhteisistä eläkevaroista, on kysymys eläkefaaraoista eli nykyajan mubarakeista.

Öhkyeläkkeelle on tietysti lähdettävä niin pian kuin se on mahdollista, viimeistään siinä kuudenkympin kilahtaessa mittariin. Eläkeiän yleinen nosto ei koske heitä, ketkä pääsevät nostamaan huikeita eläkkeitä. No, eihän niitä lottovoitojen kokoisia vuosipotteja enää vanhana ehtisi käyttämään.

Eläke- ja veroasiat ovat kokonaisuutena vaikeita ja niiden kunnollinen hahmottaminen onnistuu vain asiantuntijoilta. Taviksilla on kuitenkin kohtalaisen terve käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä lisää liikaa ja rumasti yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Arabi- ja muslimimaailman kiehunta osoittaa sitä, että ihmiset kyllä sietävät röyhkeyttä ja pöyhkeyttä pitkään, mutta eivät loputtomasti.

Eläkkeille pitäisi säätää kohtuullinen katto silloin, kun nämä eläkkeet maksetaan kaikille yhteisesti kuuluvasta eläkesysteemistä. Tämä olisi taas lainsäätäjien eli kansanedustajien asia ainakin niin kauan kuin kaikkea valtaa Suomesta ei ole siirretty ylikansalliselle EU:lle ja globaaleille rosvopankkiireille.

***
Toinen julkisen pohdiskelun aihe olisi, onko suomalainen eläkejärjestelmä enää pitkään aikaan kuulunut todella kaikille. Eihän se ole, vaikka niin kuitenkin annetaan mieluusti ymmärtää. Suomen sinänsä suuret eläkerahastot pyörivät kvartaalitalouden mustien aukkojen reunamilla. Ajattelemme, että oikeus eläkkeeseen olisi yleinen ja yhtäläinen kuin äänioikeus, mikä onkin jo pelottava asia nykyisen näennäisen demokratiamme kannalta. Meitä taviksia toki voi pelottaa monikin asia, kun oma elämä ei ole joka puolelta turvatyynyin pehmustettu.

On eri asia, jos ja kun joku maksaa itse itselleen muhkean eläkkeen palkastaan tai yrittäjätuloistaan. Sellainen ei lisää eriarvoistumista, eikä ole syömistä yhteisestä kuormasta. Rikastuakin  Suomessa saa vapaasti ja on saanut aina. Nykyisin rikastumista suositaan kaikin keinoin myös lainsäätäjien taholta. Mikä siinä on liiallista, olisi ihan oman virtensä väärti.

Amerikkalaiset republikaanit tulevat varmaankin pian opintomatkalle kauas pieneen ja pohjoiseen Suomeen. Täällä luodaan vauhdikkaasti heidän mieleistään ihannevaltiota pienessä mitassa. Republikaanit ja muut kaanit voivat puolestaan kertoa meidän politrukeillemme, miten viimeisetkin obamaismit torpataan ja kitketään yhteiskunnasta lopulta juurineen. Edessämme lieneekin paluu pohjoismaisesta hyvinvointivaltion hahmotelmasta ylikansalliseen uusorjuuteen eli sellaiseen systeemiin, missä orjat (tavikset) eivät itse edes tajua omaa asemaansa.

Pahin salaliitto on aina sellainen, minkä olemassaoloa ei ollenkaan huomata.

***
Ei muuta kuin leppoisia eläkepäiviä vain herrakansalle golfin,  purjehduksen ja matkailun parissa, mitä kaikkea he monipuolisesti harrastavatkaan. Kannattaa ainakin laittaa oman limousiinin naviskuukkeliin sellaiset estot, ettei se anna lainkaan poiketa lähiöalueille. Se koskee erityisesti niitä ulkomaiden vartioituja eläkekeitaita ja muita riippuvia puutarhoja.

Suomalaiset lähiöt ovat vielä nykyisin kesyjä, mutta sielläkin saattaa sattua näkemään ikäviä asioita, joista herrahermanneille voi tulla paha mieli. Lähiöissä voi nähdä mummeleita rollaattoreineen lähikaupasta lontostamassa kanannahka-lihapullia ja viimeisen päivän alennuspiimää hakemasta.

Keppipappakin siellä saattaa olla leipäjonosta kotia käppäämässä lippis märkänä, koska bussilippuun ei ole varaa. Hävytön papparainen on vieläpä voinut poiketa ostamassa itselleen takuueläkkeellä jonkin purkin keppanaa. On se niin väärin, että valtion maksalla eläketurvalla sillä lailla rillutellaan ja sitten humalassa öristään!

Pahin näky hyvin palkituille entisille valtioyhtiöiden saneeraajille voi olla lauma erittäin  paljon vihaisia nuoria miehiä ja naisia ostarin kulmalla. Jos silloin itselle tulee mubarakkimainen viilinki, kannattaa kiireesti polkaista kaasua.

***

17.2.2011

Hiljaisuus

Keskipäivän aurinko Kuopiossa
joulun alla 2010.
Intrigööri on huolissaan valtion tulokertymästä, mitä nyt lähtölaskennassa oleva hallituksemme on koko toimikautensa ajan tarmokkaasti ja vahvasti supistanut. Erilaiset verojen kevennykset eivät ole tuntuneet, eivätkä näkyneet kenenkään taviksen kukkarossa, mutta seuraava hallitus saa perinnökseen hyvin raskaassa velkalastissa lilluvan valtiolaivan. Vai pitäisikö puhua proomusta, jota EU:n loistoristeilijä kiskoo perässään, yhdessä muiden pikkumaiden proomujen kanssa pitkässä rivissä.

Koska kaikki hankalat ja vaikeat asiat on tuupattu seuraavalle nelivuotiskaudelle, edessä on monia veret seisauttavia ratkaisuja, kuten Yleisradion rahoitus mediamaksulla. Mediamaksuhan tulee.

Ellei se tule, en uskalla edes ajatella, mikä olisi se jokin muu nerokas oivallus. Kenellekään päättäjistä ei ole oikeasti pimahtanut päähän, että jostakin ylen annissa voitaisiin tinkiä. BBC sen tempun teki, mutta eihän se koske Suomea?

Mammutti voitaisiin laittaa lihoiksi. Parin julkkarikanavan kälätykset ja muutamat radiotaajuudet voitaisiin kaiketi rahoittaa suoraan valtion budjetista. Tasosta ei kannata huolestua, ylen paras tuotanto säilyy, koska sillä riittää aina kuluttajia. Mutta kun ei käy kaaliin, niin ei.

Intrigöörin mielestä Suomessa pitäisi päästä edes jonkinlaisiin kansalaisvapauksiin koko ajan kiristyvän kontrollin sijasta. Kyttäkoneisto nimittäin todella kiristyy. Tellun katselu pitäisi olla jokaisen luonnollisen henkilön sukupuolineutraali oikeus, kuten vielä nykyisin on luonnossa liikkuminen tai marjojen ja sienten keräily tai onkiminen. Tai kävely. Toki kävelyäkin halutaan rajoittaa mm. heijastinpakolla ja pyöräilyä kuritetaan pääpottapakolla. Kotonakaan ei saa enää tehdä mitä haluaa, jos menet parvekkelle röökille, voi tulla häätö. Tai ystävällinen raitis naapuri voi uhata puukolla, kuten tässä lähitalossa.

Suomessa on hurjasti pienituloisia sinkkutalouksia ja myös yksinäisten vanhusten määrä kasvaa. PItkäaikaistyöttömyys ei helpota, ei näiltä näkymin. Ihmisten pitäisi saada edes olla rauhassa kotonaan ja kuluttaa aikaansa vaikka tellun vapaita kanavia katsomalla. Siis niiden onnellisten, jotka vielä pystyvät säilyttämään kotinsa, kun asumisen kulut kasvavat, mutta tulot hupenevat.

Teostomaksu, sekä tallentimille, kuten irtokovalevyille ja kenties myöhemmin kännyköille lykättävä hyvitysmaksu on herättänyt paljon ärtymystä. Yleinen olettama ja ehkä joiltain osin käytäntökin on, että kaikki imuttavat hurjana ja luvatta musaa, videopätkiä ja muita liikkuvia erilaisiin tallentimiinsa. Niinhän ne kakrut ja isommatkin immeiset tekevät, kunnes huomaavat, että hupsista, onpas tullut ladatuksi itselle muutama tera sellaista kamaa, mikä muutenkin säilyy verkossa ikuisesti. Hupinsa kullakin, mutta mikäs minä olen toisia heidän harrastuksistaan moittimaan.

***
Niin, se hiljaisuus. Hiljaisuushan on nykyaikana ylellisyyttä. Jos joku pääsee nauttimaan vaikka lintujen ja tuulen äänistä ilman kännyä ja nappeja korvissa, semmoiselle herkuttelulle pitäisi tietenkin langettaa hiljaisuusvero tai -maksu. Luonnon, raikkaan ilman ja veden kokeminen ilman alati korvissa jyskyttävää rämpytystä, rääkymistä ja kiekumista on tietenkin äkkiseltään järkyttävää. Monet eivät kuulema edes kestä hiljaisuutta.

Mitä sitten, jos illaksi ei ole elokuvaa? No toki, luki luki!  Kirjastosta saa vielä kirjoja lainaksi ilmatteeksikin, ihan uusiakin kirjoja. Ei kai enää kauan?

Hiljaisuuden kokeminen merkitsee nykyaikana sitä, että ihminen on jouten jossain ulkona kaukana isommasta asutuksesta. Hiljaisuuden keskellä oleva  ihminen ei ole ainakaan sillä hetkellä tulosta takomassa pyhän kvartaalitalouden ytimessä. Hän ei ole alvariinsa mobiilisti työmarkkinoiden ja erilaisten kulutuskirkkojen käytettävissä ja tavoitettavissa. Hiljaisuudesta nauttiva ihminen voi olla vaarassa joutua ylellisyysverojen  kohteeksi.

Suomessa voi vielä kokea aidon hiljaisuuden. Sitä varten toki joutuu matkustamaan maalle, luontoon, mutta ei välttämättä ihan Lappiin asti. Intrigööri suosittelee vaikka vain tilapäistä majoittumista tai vierailua maalle, mahdollisimman pieneen ja syrjäiseen tuppukylään, esimerkiksi Pohjois-Karjalaan, vaaramaisemiin sinne  Pikku-Lappiin. Suomi on toki laaja maa ja hiljaisuutta voi löytää monesta paikasta. Kännerö pitää laittaa tietysti kiinni.

Iltakävely talvisella pikkutiellä tähtitaivaan alla on erilainen ja monille ihan outo kokemus. Miksei hiihtäminenkin. Kun pysähdyt, ei edes lumi narsku. Ei kuulu mitään. Siis EI kuulu mitään mistään, ei edes autoja tai lentokoneen ujellusta.  Tähtien valossa näet hyvin lumisen tieuran ja metsän rajat. Kuutamolla näet kaiken melko selvästi, mutta toisella lailla.

Lintujen ja eläinten äänet, ketun haukku tai harvinainen suden ulvonta käyvät suoraan syvään aivoon ja selkäytimeen. Pakkanen ehkä poksauttelee puissa ja järven jäällä. Voit kuvitella olevasi osa luontoa ja olet sitä oikeasti. Niin se on, ihminen on osa luontoa, vaikka elääkin osin luonnotonta elämää.

Maalla ei ole edes valosaastetta. Pilvisinä öinä maalla voi kokea myös aidon pimeyden. Pimeys ja hiljaisuus ovat niin hienoja asioita, että niistä kannattaisi jopa maksaa. Toivottavasti niitä kokemuksia ei sentään laiteta oikeasti verolle. Mistään ei voi olla enää varma, olihan sen marjanpoimintakin jo liipaisimella, silloin muinoin Viinasen ja Ahon laman aikoihin.

***

11.2.2011

Mietintämyssy pelastaa?


Taifuuneista, tulvista ja tulipaloista pahoin kärsineestä Australiasta kantautuu loistavia uutisia. Lajitoverimme maapallon toisella reunalla eivät ole lannistuneet, vaan ponnistelevat edelleen koko ihmiskunnan parhaaksi itseään säästämättä ja tavoitteista tinkimättä.


Yle kertoo, jotta sikäläiset pussi- tai myssytieteilijät ovat kehittäneet aivan oikean mietintämyssyn. Mietintämyssyn teknologia on yksinkertainen, kuten usein on laita kaikkein parhaissa keksinnöissä:  Nuppiin vain johdetaan hiukan sähköä parilla piuhalla ja pääpannalla, mikä kiinnitetään pään ympärille kuminauhalla. Ajatteleva ihmisyksilö voi mainiosti piilottaa mietintämyssyn tavallisen pipon tai lippiksen alle.


Mietintämyssyn kautta johdetaan tasavirtaa päähän ilman mitään kallonporauksia, siruistukkaita ja kompuuttereita. Virran vaikutuksesta ihmisen oikea luovuutta ja kekseliäisyyttä harrastava aivopuolisko stimuloituu. Samaan aikaan vasemman aivopuoliskon tieto- ja älyvarasto tilapäisesti hiljenee.

Kyllä mietintämyssy on ihan vakavasti otettava laite, kuten tämä!



Intrigööri suositteleekin suomalaisille päättäjille, kuten poliitikoille, etujärjestöjen agenteille ja muille lobbareille pikaista yhteistyötä australialaisten myssytieteilijöiden kanssa. Ellei patenttisotkuja synny, laitetta voitaisiin valmistaa Suomessakin nopeasti suuria määriä. 

Bisnespuolella keksintö lieneekin jo huomioitu, sillä aika monia bonusten perässä juoksijoita onkin viime aikoina nähty karvahatut ja pipot tiukasti korvilla. Tavallisesti he liitävät hiusgeelit ja älykapulat paljaina paltsusta, pubista ja porschesta toiseen. Mietintämyssyt ne siellä piilossa hehkuvat punaisina, uskokaa pois! Vai onko se vain pakkasen aiheuttamaa punoitusta?



Voi vain kuvitella sitä silmien loistetta ja uusien ideoiden älykästä säihkettä, kun kansanedustaja tai ministeri kimmahtaa jalkeille mietintämyssysession jälkeen torkkupeittonsa alta ja säntää eduskunnan kuppilaan kertomaan saaneensa siitä sun tuosta asiasta aivan uusia näkemyksiä. Siinä jäävät pottumatin ideahiihtoreissut toiseksi. 

Luovuus kukoistaa ja yhteistyökykyä löytyy Suomen pelastustalkoisiin puoluerajoista riippumatta. Keskinäinen kauna, kateus ja vallanhimo väistyvät yhteisten suurten tavoitteiden tieltä. Suomi ikäänkuin siirtää auvoisen tulevaisuutensa perässähiihtäjien pulkasta eteen umpihankea raivaamaan. Tai ainakin jotenkin siihen suuntaan.



Australialainen mietintämyssy voi hyvinkin pelastaa Suomen, jolla on edessään suuria haasteita aina siitä lähtien, mitä valuuttaa käytämme sen jälkeen, kun ikiviriili Silvio Berlusconi joutuu väistymään ja saapasmaan todellisuus siirtää kerralla kreikkalaiset ja irlantilaiset nallekerholaisten sarjaan. Ai missäkö? No, siinä holtittomassa taloudenpidossa, ylivelkaantumisessa ja kaikensorttisessa suhmuroinnissa tietenkin.

***

Intrigöörillä on sähkömyssy vasta tilauksessa ja jos se viipyy, äkkiähän tuommoisen itsekin väsäisi... Mietintämyssyä odotellessa on vain käytävä vitamiinipurkilla ja vastentahtoisilla kävelylenkeillä dementian torjumiseksi. Rautaakin pitää nostella. Yömyssyjä ei enää nykyisin uskalla ottaa, kun lääkäri ne kielsi jo kauan sitten.


En tiedä, mitä suosittelen keväällä, jos myssyttely alkaa siihen mennessä vaikuttaa. Nyt hatun alla tuntuu siltä, että Suomessa kannattaa palata markkaan, mutta ei enää siihen ikäloppuun mummon markkaan, sillä huonohan se mummo jo alkoi olla. Kun takaisin markkaan siirtyminen lopulta pakon edessä tehdään, tehkäämme se viisaasti. Sitokaamme jälleen kerran, lastuna maailmanhistorian vuolaan virran laineilla, kohtalomme vahvaan Saksaan ja Saksan markkaan! Suomea odottaa fantastinen tulevaisuus! On tietysti olemassa muitakin mahdollisuuksia.


Ps. Australiasta olemme saaneet viime aikoina paljon hyvää, kuten Wikileaksin. Nyt on mietintämyssystä tulossa globaali brändi. Mitähän seuraavaksi? Päivän uutisissa kerrotaan, jotta korvien kautta kaaliin ohjattava kirkasvalo saattaa lievittää kaamosmasennusta yhtä hyvin kuin tavallinen silmien kautta annettava kirkasvalohoito. Intrigööri ei ole seurannut alan tuotekehittelyä, mutta miksi ei voisi yhdistää tavallisia nappikuulokkeita kirkasvalokuulokkeisiin?
Entä mietintämyssyn, kuulokkeiden ja kirkasvalohoidon yhdistäminen? Kun kirkasta valoa on aikomus johtaa korvien kautta ajatteluelimeen, kai kyllin vahva valo heijastuisi kallonkin läpi? Myssyyn vain vahvaa valoa vai pitäisikö käyttää ylikuumenemisen estämiseksi sellaista vanhanmallista kampaamon tukankuivaajaa, isoa tötsää kuin nurinpäin käännettyä ämpäriä tai saavia?


***