30.10.2016

Härski, härskimpi musta lista

Vihreän mustan listan otsikko.
Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö suomii Verkkouutisissa Timo Soinia ja persuja. No, se ei ole uutinen, mutta vähän sen tapainen on, että Ville motkottaa Timolle persujen taannoisesta mustasta listasta eli Matti Putkosen listasta, mikä oli Villen mielestä härskimpi juttu.

Vain pari päivää sitten demarien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman keräsi laajasti moitteita ja julkisuutta eduskunnan puhemiehelle toimittamistaan puhujalistoista. Antti halusi määrätä ja häärätä, kuka demarien omista edustajista saa milloinkin puhua. Myös Soini loihe moittimaan LIndtmanin menettelyä ja vielä ihan julkisesti kansantelevisiossa.

Ville ei nyt muista tai ei muistele, että on sitä mustia listoja kirjoiteltu väärämielisistä kansanedustajista vihreässäkin puolueessa. Puolueen virallinen äänenpönkittäjä Vihreä Lanka julkaisi eduskuntavaalien jälkeen toukokuussa 2011 mustan listan kansanedustajista, jotka rohkenivat epäillä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Ville Niinistö valittiin puolueensa puheenjohtajaksi kesäkuussa 2011,  Anni Sinnemäen jälkeen. Anni on sittemmin luovinut ylös politiikan tuulissa ja uhriutunut Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Vai onko hän jo apupormestari?

Vihreiden musta lista on otsikoitu ihan sillä nimellä. Mustalle listalle pääsi Iltsikan vaalikonevastauksien perusteella viisi kepulaista ja neljätoista persua. 

Vihreän Langan kunniaksi on sanottava, että lehti toimii rehdisti. Olin joskus postannut asiasta, eikä minulla ollut tallessa kuin tekstikopio kevään 2011 jutusta. Kirjoitin asiasta uudestaan viime vuoden elokuussa, eikä juttua enää löytynyt vanhan linkkini takaa. Nyt se löytyi, olisiko juttu palautettu ulkoasu-uudistuksen takia? Listausjutulle löytyi jälkijorinatkin.

Politiikassa vuoroin vieraissa käydään. Ja kisataan vaikka siitä, ken on maassa kaikkein härskein, siis kulloinkin ja politiikassa.


***

29.10.2016

Saamarin sosialistit!

Poliitikot ratsastaa aina
ilman satulaa...
SDP:n pamput ovat vuoroin vakuutelleet, että Limpun listat eli ryhmäpomo Lindtmanin eduskunnan puhemiehelle listaamat ja toimittamat sallitut puhujat, on nyt asiana loppuun taputeltu ja päläpälä. Eipä muuten ole taputeltu!

SDP:n eduskuntayhmän puheenhoitaja Lindtman on tiemmä jo pitkään halunnut rajoittaa puhemiehen oikeutta antaa puheenvuoroja oman, siis ihan oman ryhmänsä jäsenille. Siinä sitä on parlamentaarisen demokratian pelisäännöt viskattu vitelikkoon vain yhden siloposkipoliitikon pamppuiluhalujen takia.

Intrigööri on pitkän matkan varrella arvostanut joitakin demareita siinä missä muutamia muidenkin puolueiden edustajia. Ja mitä siitä, vaikka ei arvostaisi. Kyllä kansanedustajien pitää halutessaan päästä puhumaan siellä eduskunnassa ilman Puolueen painostusta.

Ainakin nimellisesti kansanedustajat edustavat Suomen ylintä päättäjää eli äänioikeutettuja kansalaisia. Vaikka kansalaisen eli yhden äänestäjän päättämis- ja vaikuttamisoikeus on pieni ja hetkellinen, demokratiassa se on ratkaiseva.

Lyhenne SDP on yhtä kuin Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Intrigööri ehdottaa, että edes julkisessa jutustelussa voisimme unohtaa puolueen nimestä sen demokratian pois. Silloin puhuttaisiin vain sosialisteista, olisiko lyhennekin silloin SP = Sosialistinen Puolue? Reipas nimenmuutoskin voisi piristää, miten olisi SS = Suomen Sosialistit?

Selkeintä Suomessakin olisi kaksipuoluesysteemi, jolloin äänesteltäisiin porvareita tai sosialisteja, mutta ei se meillä ikinä onnistu. Ehkä olisi helpointa puhua sosialistiliitosta, kun on jo olemassa kommarien vasemmistoliitto, sekä herätysliike nimeltä vihreä liitto?

Oikeistosta voitaisiin muodostaa porvariplokki, mihin olisi helppo luokitella kokoomus, kepu, krisset ja ruotsalaiset, sekä persut. Heitä olisi sitten helppo nimittää porvareiksi.

Sekoomusta tuossa jaossa aiheuttaisivat tuulella käyvät vihreät, jotka koettavat olla yhtä lailla ja samaan aikaan punikkia ja porvaria. Samantapainen kuvio on dieselillä käyvillä persuilla, joiden joukossa on sekä oikealle että vasemmalle vinksahtaneita.

Järkevintä lienee säilyttää nykyisenkaltaiset puolueet. Kuitenkin pitää kuin Mooseksen kivitauluissa säilyttää ja myös sisäistää demokraattiset tavat sanelun ja öykkäröinnin sijasta. Noihin jälkimmäisiin on varsin hyviä lahjoja kaikissa puolueissa, se on nähty moneen kertaan.

Hallituspuolueet aina autuaasti jättävät nk. vastuunsa mistä tahansa tekemistään päätöksistä heti kun hallituskaudelle räpsähtää valomerkki. Oppositio on turhaan rakkikoiran asemassa ja voisi yhtä hyvin jäädä kotia koisaamaan neljäksi vuodeksi. Kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden yhteishallitus onnistuisi vain jossain kansallisessa hätätilassa. 

Meikäläinen demokratia ei toimi hyvin, ei kai koskaan, mutta onneksi edes byrokratia pyörii vimmatusti, jopa ilman voitelua

Ps. Vielä eilen teki vielä mieli kirjoitella tuhmasti politiikan pikkuputlereista ja köppelseistä, mutta hillitsin itseni, koska sellaisesta ei olisi saanut edes syytettä kiihotuksesta kansallisia ryhmiä vastaan. 

Lisäyslinkki: Politsauruksilla pallot hukassa.


***

28.10.2016

Stubbista talousguru

Politiikka syö miestä, mutta ehkä talouspolitikka parantaa?

Kansanedustaja Alexander Stubb kansainvälistyy vauhdikkaasti mm. kirjoittamalla kolumneja Financial Timesiin, kertoo Taloussanomat. Politiikka osaa pätevöittää uutteran luonnollisen henkilön vaikka mihin uusiin vaativiin tehtäviin. Stubbillahan kyllä meriittejä riittää pääministeriydestä lähtien. 

Arvostetussa talouslehdessä luulisi arvostettavan eniten Stubbin kautta Suomen valtiovarainministerinä viime ja toissa vuonna. Intrigööri muistelee, että hra Jyrki Katainenkin, nykyinen EU-komission apukomissaari määriteltiin aikoinaan, kuinka ollakaan, samaisen FT-lehden sivuilla, Euroopan parhaaksi valtiovarainministeriksi. Se oli ennen kuin Jyrkistä mutjautettiin pääministeri. Niin se kokoomus vie ja maailma kutsuu poikiaan.

Intrigööri ei moiti Stubbia hänen uudessa sivutoimessaan etukäteen. Kyllä sitä ihminen venyy vaikka mihin huikeisiin suorituksiin, kun yritystä ja tahtoa riittää. Itse en ole kuitenkaan pitänyt Stubbia erityisenä talousviisaana, sillä hänen luonnikkaimmat lahjansa viittaisivat enempi vaikka kestävyysurheiluun. 

Minkä urheilutoimittajan kansainvälinen lehdistö kovan tason triathlonisti A.Stubbissa menettää! Mutta ehkä tämä uusi uraratkaisu ei ole vielä lopullinen? 

***
Lopuksi lainaus Esko Seppäsen blogista 14.3.2018:
"Jyrki Katainen kävi ensimmäisen kerran nuorena teinipoikana tutustumassa Suomen eduskuntataloon minun vieraanani.  Toivottavasti hänestä ei tullut poliitikkoa minun myötävaikutuksellani. Jos on tullut, pyydän Suomen kansalta anteeksi. Olen tehnyt syntiä."



***

24.10.2016

Mitäs me, sotarikolliset?

Tässä palaa suomalaista ruutia.

Hesari on kaivanut kai jostain pommikuopasta esille jemeniläisen toimittajan, joka moittii Suomesta tehtyjä asekauppoja Saudi-Arabiaan. Tuon toimittajan mielestä Suomi voidaan nähdä sotarikollisena, koska pahat saudit pommittavat jemeniläisiä kohteita tukiessaan maan sisällissodan toista osapuolta. 

En tiennyt, että entinen ammattikuntani on noin vaikutusvaltainen, että ihan yksi jostain takapajulamaasta kotoisin oleva toimittelija pääsee ilkeästi vastuullismedian otsikossa lyttäämään pientä, mutta joskus niin sisukasta kotimaatani Suomea. 

Siellä jossain Jemenissä, kuten muuallakin lähi-idässä kaiken sotimisen takapiruina ja toimijoina ovat sunnit ja shiat, muslimeita molemmat. Uskonsotien aika ei ole siellä päin maailmaa ohi, ei vielä kohtakaan. Ikävää kyllä, nuokin uskonsodat heijastuvat vanhaan ja vielä äsken niin mukavaan Eurooppaan.

Suomen suurimmat mediatalot, Hesari ja Yle ovat aina jämäkästi asialla, kun pitää vastustaa kaikin keinoin suomalaisen aseteollisuuden tekemiä kauppoja maailmalla. EU-maat myyvät aseita ja puolustuskalustoa pelkästään saudeille miljardeilla euroilla. Miksihän? Eivät kai vain saadakseen valuuttaa ja siinä ohessa työpaikkoja?

Suomen siivu länsimaiden saudien kanssa tekemistä asekaupoista on joitain promilleja. Viime vuonna Suomi vei maailmalle aseita ja asetuotteita kaikkiaan vajaalla sadalla miljoonalla eurolla. Hyvä naapurimme Ruotsi on yksi maailman ärhäkimmistä ja samalla luotetuimmista asekauppiaista, niin saudeissakin. Ai niin, Suomi on kuulema myös äskettäin myynyt kivääreitä mm. Turkmenistaniin (Uzbekistaniin?). Paha Suomi!

***
Sotiminen on ihmiskunnan vanhimpia ja taatusti hirveimpiä taipumuksia, eikä siitä koskaan päästä eroon. Kaikki kuitenkin liittyy kaikkeen. Yhtä hyvin kuin asekauppoja rikkaisiin öljymaihin, voitaisiin kysellä ihan täällä Impivaarassa, olemmeko sotarikollisia, kun tankkaamme automme sotaa käyvien ja siviilejäkin pommittavien maiden myymästä raakaöljystä tiristetyllä polttoaineella.

Sähköautoilijoilla tai hybridisteillä ei ole sen parempi moraali, sillä Suomi ostaa jatkuvasti sähköä ärjyltä sotilasvaltio Venäjältä ja toisaalta melkein tunnottomalta asekauppiaalta Ruotsilta. Polkupyörissäkin on käytetty ulkomailta, ties mistä sotamaasta tuotuja osia...

Ostamme monenlaista myös pommeja ja kranaatteja monille hiekkamaille kylväviltä briteiltä ja ranskalaisilta, superpommittaja jenkkilästä nyt puhumattakaan. Noihinkin maihin me myös myymme roinaa, mitä vain ikinä sinne kaupaksi saamme. Tuemme valitettavasti samalla sotimista, ihmisten pommittamista ja tappamista, kun käymme kauppaa useimpiin maailman maihin ja matkustelemme vaikka missä.

Ei ole oikein ylentävää ajatella, että Suomi olisi nyt muka sotarikollisten maa, kun olemme median mielestä muutenkin, ihan pelkkää suomalaisuuttamme, syyllistyneet ennestään vaikka mihin kauhistuksiin. Siitähän me kuulemme ja luemme lähes päivittäin. On se ihan hirveetä.

Suomalaiset ovat kai maailmassa pieni pahiskansa, semmoinen kuin muinaiset hunnit? Kuulummekohan lainkaan seitsemän miljardin vahvuiseen ihmiskuntaan?  No, onneksi muualla maailmassa realiteetit pysyvät vähän paremmin hanskassa, myös yleisissä medioissa.

Maailma voi olla todella julma ja paha, mutta onko sotien osapuolista koskaan toinen toista parempi tai pahempi? Sotiminen on täysin mielipuolista meininkiä, ei se siitä muuksi muutu. Eikä ole päivää ilman sotaa ja kauhua monissa maailman kolkissa. 


Ylen kesäinen juttu pahoista asevientikaupoista

Hesarin juttu Suomen asevientikaupoista. Puolustusministeriön vastine HS:n juttuun.

Suomen Kuvalehden juttu.

Intrigöörin omia varhaisempia  juttuja asekaupoista. 


***

21.10.2016

Isis-terroristeja kotoutetaan

Murhamiesten tunnuksia,
lippu, ase ja uhri.
Olisiko ollut kolmisen vuotta sitten, kun ihmeteltiin blogeissakin erään demarien silloisen kansanedustajan esitystä siitä, että Syyrian sisällissodasta Suomeen palaaville terroristeille pitäisi antaa vastaava kohtelu kuin suomalaisille sotaveteraaneille. 

Eipä olisi kannattanut ihmetellä, sillä Suomessa Ja Ruotsissa mikään ei ole liian hullua ollakseen totta. Terroritekoihin osallistuminen ulkomailla tai terrorin suora tukeminen ei taida olla edes mitenkään rangaistavaa?

Ruotsissa ja kai pian myös Suomessa aiotaan kotouttaa mm. täältä lähteneet isis-kalifaatin julmat tappajat paluumuuttajina tarjoamalla heille ainakin asunto, tarvittava hoito ja töitä. Varmaankin tulijat kiittävät "ikionnellisina" positiivisesta syrjinnästä?

Riittänee, kun tuollaiset laupiaasti virastotätejä katselevat, taustoiltaan veriset partajeret lupaavat olla täällä kiltisti, eivätkä sano osallistuvansa enää mihinkään tuhmiin juttuihin, jos sellaisia on ikinä oikeasti ollutkaan? Isis-paluumuuttajien ja kai muidenkin "jihadisti-sotaveteraanien" tukemisesta kertoi illalla MTV:n sivusto. Linkki juttuun.

Lisäykset: 

Päivän byrokraatti: Tilastotiedot puuttuvat mamu-keskustelun pohjaksi.

CNN juttu isis-joukkomurhaajista.

Promillekin tietyistä maahantulijoista riittää terroristisolujen muodostamiseen. Intrigöörin aiempi postaus.

Kotoutetaan, mutta keitä ja miten?


***

18.10.2016

Lapset sirutetaan?

Uusfasistinen opetushallintomme on päättänyt, ettei kouluissa enää ensi vuodesta lähtien ole sukupuolia, ei tyttöjä, eikä varsinkaan poikia. Kaikkia kakruja on kutsuttava vain heidän omilla nimillään, lempparinimet eivät kelpaa.

Mutta mitä ne nimet oikeastaan ovat digitalisaation ja kaiken kattavan kansalaisten valvonnan aikakaudella? Nehän ovat pelkkä siirtymäkauden reliikki uudessa ja uljaassa sukupuoli- ja umpineutraalissa EU:n osavaltiossamme! Nimet tietenkin korvataan jatkossa numeroilla, kivoilla pikkuruisilla bittipötköillä.

Kaikkea se amerikkalainen keksii ja kiinalainen kehittää: Verinäytteestä saadaan dna:n kautta jopa ihmisen kasvokuva?



Opetushallinnon sisällä muhivista kehitysaikeista tihkuu toistaiseksi vain pieniä vuotoja, mutta yhteiskunnan opetuksesta nauttiville nuorille luonnollisille henkilöille annettaneen aluksi heijastavat tunnistenumerot, mitkä on oltava kaikissa kouluvaatteissa näkyvillä edessä ja takana.

Viivakoodeja kakruille ei enää suositella, sillä tunnistetekniikan kehittyessä ne kävisivät pian tarpeettomaksi. Kasvojentunnistuskin toimii kunnolla vain aikuisilla. Tiettävästi seuraavassa peruskoulu-uudistuksessa kaikille kakruille laitetaan sirut nahan alle. Tulevaisuudessa niin tehdään ehkä jo esikoulussa tai jo synnytystehtailla, kuten lienee esitetty. 

Vaikka opettaja olisi pelkkä huonomuistinen ikäreppu ja tylypöhkö potkusäkki, hän pystyisi tulevaisuudessa tunnistamaan luokkansa kakrut iskunkestävällä etälukijallaan ainakin vielä kymmenen metrin päästä.

Mitkäkö numerot? Opetushallinto esittää tiettävästi jokaiselle oppivelvolliselle kakrulle henkilökohtaista tunniste- ja infonumerointia, joista ilmenisi mm. sukupuoli ja ikä nykyisen sosialistiturvatunnuksen tapaan. Uudesta henkilönumerosta pitäisi näkyä mm. kouluyksikön lyhytkoodi, kakrun henkilökohtainen pin-koodi, sekä monia muita tarpeellisia faktoja.

Tulevaisuudessa neutraali-auktorisoitu ja budovalmennettu opetushenkilö kutsuisi kakruja ääneen vain henkilökohtaisen numeron lyhenneosalla. Luokassa ehkä pelkkä värähdys ihon alla riittäisi. Opetustoimihenkilön etälukijassa näkyisi kuin taikasauvalla kaikki opetettavan kakrun tiedot, poissaolot, hereilläolo tunneilla, edistyminen kvartaaleittain, soveltuvuusarvio, täydennyskoululeirityksen tarve, yms. 

Opetushallinnon tekoäly tietenkin valvoisi kaikkea, tietenkin myös kakrujen vanhempien sosiaalista asemaa ja etenkin poliittisia mielipiteitä. Koulun opetushenkilöiden etälukija olisi kuin uljaan opetushallintomme tekoälyn uloin pääte, mikä avaisi henkilönumeron kautta ovet perheidenkin täydelliseen valvontaan, mutta tietysti se olisi vain meidän kaikkien parhaaksi. 

Kuulemme ehkä lisää opetuksen vastuullishallintomme seuraavassa infossa? Alla on kuva eräästä varhaisesta ja sittemmin hylätystä kakrujen tunnistamiskokeilusta. Tästä poikki ja digidigi!



***
Ps. Ihmisten sirutusta ei kukaan vielä oikeasti esitä, mutta tässäkin maassa on paljon politiikassa pyöriviä tyyppejä, joilla on hillitön halu hallinnoida ja kontrolloida kaikkea. Poliittiselta sylttytehtaalta pukkaa joskus aivan järkyttäviä päästöjä, joihin verrattuna tämän blogin hupihöpinät ovat kesyä kauraa. 

Sirutuksesta tuli näpyteltyä jo paljon aiemmin intrigöörissä.

Lapsilla on turvanaan huoltajansa ja yhteisöjä, mutta avuttomille vanhuksille voidaan uljaassa 100-vuotiaassa Suomessa tehdä melkein mitä vain. Linkki blogiin.


Ruotsissa sirutetaan jo duunareita, IL 4.4.2017.


Siruja sinne ja tänne, kiitos työnantajalle? Tivi 12.11.2018.



17.10.2016

Sote soi, säästöt syö?

Sijoittajan ja/tai rahoittajan ilmoitus talouslehden sivulla jää yleensä tarkemmin katsomatta, sillä intrigööri ei kuulu moisten reklaamien kohderyhmään. Tällä kertaa pelkkä linkkiotsikko ja kuva jo pysäyttivät. Tuli se juttukin lukaistua.

Otsikossa jo kerrotaan, mistä on kysymys: Sote tuo miljardien investoinnit ICT:hen (tsuhnaksi se tarkoittaa tieto- ja viestintäteknologiaa) ja mahdollisuuksia sijoittajille. 

Terveyssektorilla toimivista yrityksistä, niiden omistajista ja sijoittajista onkin riittänyt julkisuudessa monenlaista porinaa. Poristu ja päristy on etenkin terveysalan firmojen jo tähän asti melko messevistä voitoista ja niiden harjaamisesta johonkin, missä verot on kirosana.

Intrigööri ei väitä, että tässä olisi siitä kysymys. Missä liikkuu iso raha, siellä häärii bisnes ja niin sen kuuluu ollakin. Ikää kuitenkin kertyy ja mahdollinen ränsistyminen voi saattaa meikän ja monen teikänkin julkisen terveydenhoidon piiriin, mutta uskaltaako siihenkään enää varojen puutteessa turvata. Ilmaista yhteiskunnan tarjoamaa palvelua ei ole. Mutta ehkä "ne" lopulta vievät johonkin kantamalla? 

Mutta takaisin kaupalliseen epistolaan, mikä julistaa, että pian aloitetaan lähihistorian suurin terveysalan muutos. Tekstissä kerrotaan, että Suomen hallituksella on pyrky säästää julkisissa menoissa. Sote-uudistuksella yritetään tehdä kalliista terveydenhuollosta tehokkaampi ja korostaa kansalaisten valinnanvapautta.

Järkevästi kerrotaan, että sote on näkynyt kiistelynä hallinnosta, vaikka oikea tehokkuuden lisäys ja se valinnanvapaus on saatavissa digitalisaation eli tietojärjestelmien uudistamisen myötä. Edessä ovat siis ne mainitut "miljardien investoinnit ICT-järjestelmiin". Muuten ei sote soi sillä sävelellä, mikä valtiota ja sen asukkaita miellyttäisi. Julkisen puolen tieto- ja viestintäviritysten yhteensopiminen on toki tunnetusti yhä iso ongelmavyyhti ja ratkaisua vailla.

”Soten perusajatus on se, että raha seuraa kansalaista ja kansalaisilla on valinnanvapaus”, kertoo eräs pomo. Kuulema Nexamed Oy:n tarjoamalla OneClinc-järjestelmällä "tieto saadaan kulkemaan kansalaisen mukana". Sitäkin sotessa tavoitellaan. Mutta missä, missä se tieto on? Entä raha? Kuka seuraa ja ketä?

***
Yhdessä talouslehden pienessä ilmoituksessa on takana paljon oikeaa asiaa, ainakin ilmoittajan itsensä kannalta. Jotenkin sitä vain joutuu epäilemään valtion suurhankkeita ja toivomaan, ettei sosiaali- ja terveyspuolen uudistuksesta tulisi uutta hukkaputkea mallia susi.

Ei kai pitäisi edes mainita Talvivaaraa, missä yksityinen teki isoa, uutta ja upeaa, mutta koko mahtilöllö valui lopulta veronmaksajan syliin. Kukaan soteuudistuksen nk. päättäjistä ei näytä osaavan kertoa meille epätietoisille kansalaisille, missä nyt mennään ja mihin ehkä joskus tullaan. 

Ettei vain vielä jouduttaisi ottamaan pakkia, sillä tässä aiotaan luoda tyystin uusiin nahkoihin kohtuullisesti toimiva ja koeteltu systeemi? Aika raksuttaa, myös hallituksen kellossa. Hyviä uusia ratkaisuita on terveydenhoidossakin tehty, paikallisesti ja alueellisesti. Vaihe kerrallaan eteneminen ei kuitenkaan suuria poliittisia päättäjiä näytä kiinnostavan, suurta ja maatakaatavaa olla pittää ja kiiruskin olisi? 

Se kyllä tiedetään, että sote-hanke on suuri ja mutkikas. Sotessa palaa isosti rahaa. Mutta onneksi Suomi on vähiten nettovelkainen maa maailmassa, sillä häijyn isot eläkerahastomme lasketaan virallisesti mukaan julkisen vallan omistuksiin. Valtion velat voitaisiin teoriassa maksella pois, jos haluttaisiin ja paljon hilloa jäisikin. Mitä tuosta muuta sanoisi, kun ei ossaa?

***
Raimo Sailas sen sijaan osaa kertoa, missä maan talous makailee. Linkki juttuun.

Kalle Isokallio sotesta.

Lääkärit tyrmäävät sote-uudistuksen.

16.10.2016

Ettäkö huulirasvaa?

Huulirasvaa tai lääkevoidetta.
Norjalaisen upean superhiihtäjän ja duracell-pupun Therese Johaugin kärähdys dopingista ei ole mikään huuli norjalaisille. Toisaalta maailman hiihtohulluin kansakunta osaa antaa tukea epäonniselle urheilijalle. Johaugin tukiporukkaan löytyi hetkessä kymmeniä tuhansia kannustajia.

Suomalainen hiihtourheilu vajosi syvälle mutakuoppaan Lahden kisojen jälkeen 2001, jolloin koko kansan karpaasit ja amatsonit kärähtivät. Sen mutakuopan pohjille painettiin urheilijat myös ihmisinä. 

Hiihtoa intrigöörikin silloin vähän seurasi ja ihaili mm. Myllylän rutistuksia. Pettymyshän se doping oli. Siihen aikaan ei vähiä nettikeskusteluita tullut seurattua, eikä niihin osallistuttua. Lehtijutuissa ja oikeissa keskusteluissa dopingia käyttäneitä kyllä arvosteltiin armotta. Suopeita tukijoita ei äskeisille suurille urheilijasankareille paljon löytynyt. 

Intrigööriä yleinen urheiluhulluus on melko tarkkaan kiertänyt. Ehkä siksi sitä alkoi kohta ajatella, tapausten yksityiskohdista riippumatta, että urheilijoilta vaaditaan ihan liikaa. Ilon ja reilun leikin täytyi olla siitä rääkistä kaukana.

Dopingtestaajia kiersi jo 90-luvulla ahkerasti urheilun huippuja kyyläämässä myös kisojen välillä. Ei sellainenkaan meininki urheilijasta hyvältä tuntunut, kertoi eräskin kansakunnan ikoni, joka tuli joskus tutuksi. Kyttäykseen oli toki syynsä, mutta suuri osa urheilijoista kyllä punnersi silloin, kuten nytkin, puhtailla ja kovilla luomumenetelmillä.

Lisäyslinkki: Sveitsiläisurheilija ihmettelee Johaugin vähäistä testaamista.

***
Vastikään mediaa kiersi juttu tutkimuksesta, minkä mukaan suomalaiset ovat maailmassa melkein vähiten myötätuntoisia ja hyvin huonoja asettumaan toisten ihmisten asemaan. Ehkä siinä tutkimuksessa on jotain totta takana? Dopingista kiinni jääneitä hiihtotähtiä tylytettiin armotta, tunnetuin surullisin seurauksin.

Pelisäännöt kaikessa bisneksessä pitää tietysti olla, urheilussakin, mutta oman suorituskyvyn parantaminen on silti inhimillistä. Joskohan pipoa voitaisiin löysätä, ihan inhimillisistä syistä. Suomessa osataan kyllä tylyttää erilaisia epäonnistujia.

Dopingkäryä voisi verrata vaikka konkurssiin liike-elämässä. Silloinkin moinen luuseri polkaistaan mutakuoppaan ja rangaistukset voivat olla käytännössä ankarampia kuin rikostuomiot. Ihmiselle ei helposti anneta uutta mahdollisuutta. Kovan riskin ottajia ja onnistujia kyllä kadehditaan ja ihaillaan, mutta älä koskaan epäonnistu!

Jenkitkin ovat tuon empatiatutkimuksen mukaan paljon suomalaisia suopeampia. Epäonnistujalle annetaan paljon helpommin anteeksi, hänelle annetaan "lajista riippumatta" mahdollisuus yrittää uudelleen ja vaikka vielä uudelleen. Suomessa pistetään peli kerrasta poikki ja syvä mutakuoppa kutsuu. Jos joku jaksaa vielä rämpiä jaloilleen, kansan muisti on pitkä. 

Pahimillaan häpeäkuopasta tulee kahden metrin monttu jossain pienellä ja rauhaisalla tontilla. Siellä, mutta vasta siellä, epäonnistujaa saatetaan jo muistella hyvällä.

Lisäyslinkki: Anteeksianto ja inhimillisyys eivät kuulu urheiluun. 
Kari-Pekka Kyröä piinataan aina vain.


***

14.10.2016

Kepu jaksaa kierrättää

Jos kepu jatkaa siltarumpupolitiikkaa,
nyt niitä rumpuja saisi halavalla!
Pääministeripuolue kepu on taas kierrättämässä, sillä suurpuolueessa aina pyrkyä riittää. Olli Rehn on etukenossa menossa Euroopan keskuspankin suomalaisen sivukonttorin johtokunnan jäseneksi. 

Etelä-Savon maakunnan suurmies pääsee taas (jostain hyvästä) kuittamaan liksoja edes vähän sinne päin kuin ollessaan EU:n komissaarina. Suattaa olla, että tuon ennen niin hienostuneen sivukonttorin tuleva ylipiäjohtaja on kotoisin samasta maakunnasta kuin nykyinenkin, tosin eri puolueleiristä.

Surkeampi kohtalo lienee valtiosihteeri Paula Lehtomäellä, joka nyt tienaa (jostain syystä) enemmän kuin pääministeri. Lehtomäki saattaa joutua varahenkilönä Rehnin tilalle eduskuntaan, jolloin mahtiliksa putoaisi vaivaisen kansanedustajan palkkion tasolle. Voi sentään, miten sitä jollain seitsemän tonnin brutolla pärjäisi, kun ne vielä siitä verottavatkin. Mutta ei kai Paulan ole pakko? Tai mistä minä sen tiedän.

Kansanedustaja Matti Vanhanen puolestaan kuulema harkitsee Suomen presidentin tehtävään ryhtymistä, mistä Luoja meitä varjelkoon, vaikka pressalla onkin enää vain muodollista valtaa. Onneksi Luoja saattaa hyvinkin olla tuossa asiassa meitin tavisten puolella?

***
Mutta entä kenet pääministeri Sipilä aikoo tyrkätä elinkeinoministerin antoisaan tehtävään? Kas siinäpä pulma, vaikka pyrkyä suurpuolueessa olisi ihan tavisministeriksikin. Vanhanen muuten seurasi takavuosina piäministeriksi yllättäen mutjahdettuaan kuin Urkin latuja, Hän sai siellä jossain jänkhällä hiihdellessään paljon loistavia ajatuksia.

Intrigööri ei yleensä saa mitään loistavia ajatuksia missään, ei edes lenkkipoluilla, joista tulee pian hiihtolatuja, mutta joskus kuitenkin jotain valkenee. Tänään hoksin matkan varrella pinon ihan kelvon näköisiä käytettyjä siltarumpuja, joista tuli heti mieleen eräs kuuluisa keskisuomalainen kepulainen poliitikko.

Pekkarinenhan se julkkispoliitikko on! Joutuukohan Sipilä pohdinnassaan vielä sille kannalle, että vanhassa olisi vara parempi, ei kuitenkaan Vanhasessa. Silloin Pekkarinen saattaisi jopa uhrautua asettamaan itsensä käytettäväksi elinkeinoministerin tehtävään? Tiedä häntä.

Enkä tiedä sitäkään, onko mainittu politiikan moniosaaja nykyisin enemmän tuulella kuin siltarumpuloilla käypä, kuten puolueensakin. Mutta intrigööri tietää edes sen, mistä ehkä saisi satsin hyviä siltarumpuja ja kait halavalla. 

Ai niin, mutta kun eihän näille poliitikoille ikinä mikään hyvä käytetty kelpaa tai ei ainakaan mikään semmoinen minkä halvalla saisi. Kallista sen olla pitää ja mieluiten ihan hirveän kallista ja erittäin huonosti toimivaa. Ei se kansa muuten opi tietämään paikkaansa, se joku, mikä se oli, siellä jossain.
***
Lisäys 27.10: Aavistus paluusta siltarumpujen yöhön taisi osua kohdalleen.

13.10.2016

Naamiot pois leikkipäivänä


Vastuullismedia on viime aikoina revitellyt mm. pelottavilla klovneilla. Pelot voivat liittyä yleisemminkin naamioiden pelkoon. Tänään on Leikkipäivä, mutta klovnileikit ja naamioitumiset kannattaisi kai unohtaa? Joku pienimmistä saattaa pelätä joulupukin naamariakin.

Naamion takaa ihmisen ilmeitä ei voi lukea, mikä voi aiheuttaa toisissa epävarmuutta ja pelkoa, muissakin kuin leikki-ikäisissä. Naamioituneen henkilön mielentilaa on mahdoton tietää. Leikkipäivänä ja muutenkin olisi hyvä esiintyä ihan vain omalla komialla naamallaan.

Klovnien pelko liittyy fobioiden laajaan sukuun nimityksellä koulrofobia. Klovnipelkoisia juttuja löytyy monista aviiseista, mutta Savon Sanomien juttu kertoo taustoittaenkin moisista pelkotiloista. 

Naamioitumiseen on ottanut kielteistä kantaa myös yksi parhaista kansanedustajistamme, julkituloissaan aina oman tyylinsä säilyttävä Teuvo Hakkarainen.

Iloista leikkipäivää!

11.10.2016

Lissua tympii

Tympii olla 500 vuotta
töllättävänä!
Naamavoimistelu kyllä
piristää!















Ps. Lissua (ja intrigööriä) tympii myös, että mm. Erkkomedia ja Yle seuraavat USA:n pressan vaaleja tiiviimmin kuin vaaleja Suomessa. 

IS:n sivuilla näytti tänään pyörivän laskuri, mikä vähentää aikaa vaalihuoneistojen avautumiseen. Tympimistä ei liennä edes se, että mainitun vastuullismedian suurimpien sivustojen jutut ovat luotettavasti puolueellisia, mutta sehän ei ole uutinen.

IS:n laskuri 11.10. tiistaina klo 14 jälkeen.

***

10.10.2016

Köyhä, tyhmä ja persu

Iltalehti ystävällisesti kertoo, että perussuomalaisia äänestävät, katalasti.., eikun matalasti koulutetut ja vähätuloiset eivät oikein usko islamilaisista maista tulevien matujen sopeutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Heikäläiset eivät usko myöskään maahanmuuton yleiseen maata vahvistavaan vaikutukseen.

Tätä mieltä olisi jutun pohjana olleen pikkuruisen kyselyn mukaan myös pääosa kaikista suomalaisista. Intrigööri on samaa mieltä kuin suomalaisten enemmistö ja muut perussuomalaisia äänestäneet, yms. ihmiset.

Oudolta kyllä tuntuu, että esimerkiksi kokoomusta äänestävät, korkeasti koulutetut ja suurituloiset olisivat hyväuskoisempia tai tyhmempiä kuin köyhemmät tavikset. Uskottava kai se on, kun kerran sellainen tulos on kallupissa saatu. Ja on siitä näyttöä tosielämästäkin.

Akateemisuutta ja paremmuutta kovasti korostaville ihmisille uppoaa usein mikä vain puppupuuro, sopivilla mausteilla. Vasureille ja vihreille kysymys on aatteesta, niin on koviskokoomuslaisillekin.
  
Halpatyövoiman ja uuden rasitusväestön jatkuvalla roudauksella saadaan kyllä kotimainen rupusakki lopullisesti kyttyrään. Tavisvanhukset ja pitkäaikaistyöttömät on jo paljolti alistettu. Parin sukupolven jälkeen puhtaasti kotimaista rupusakkia ei enää ole.

Suomi kaikkine rupusakkeineen monietnistyy. Sitten koko rupusakista ei enää tarvitse paljon perustaa, sillä jo nyt hiipuva hyvintointimme entistyy edelleen ja kuihtuu pois. Ehkä sentään paremmiston herkkä unelma eli kurjien armopalat pitkine leipäjonoineen jäävät jäljelle? Rikkaat pääsevät pitämään keskenään hyvänmielisyyskekkereitä ja lahjoittelemaan satumaisia summia melkein kuin suurjenkkilässä.

Maan rajoja ei sitten joskus enää voida sulkea, jos sellaisia vielä on. Muureja ja verkkoaitoja kyllä nousee paremman väen ja epämääräisten rähinäporukoiden asuinkorttelien välille. 


***

9.10.2016

Paavolla kolisi

Vasemmistoliiton rap-asiantuntija ja vastuullinen osallistuja Paavo Arhinmäki taisi ottaa osumaa Palefacen musavideosta, millä esiintyivät mm. Paavo ja joku tappajaksi epäilty irakilainen nuori mies. Puhtoisen Paavon mielestä "videon joukkokohtauksen ja myöhemmin tapahtuneen henkirikoksen yhdistäminen on täysin järjetöntä".

Saattaa olla, että oli järjetöntä. Poliittisen hurskastelun puolelle Paavon kommentti Iltalehdessä silti menee eli kyllä se kolahti.

Kuinkas järjetöntä oli se, kun persujen kansanedustaja Olli Immonen pönötti taannoin Eugen Schaumanin muistomerkin edustalla samassa porukkakuvassa paljon myöhemmin miestä pahasti potkineen natsipojan kanssa, sen jota myös epäillään vielä tutkinnassa olevasta henkirikoksesta?

Paavon towerit pitivät tuosta valokuvasta somerälläkkää kuukausisotalla ja leimasivat isänmaallisuuttaan korostaneen Ollin, no, tiedätte kyllä miksi. 

Saa sitä hurskastella, sitä ei kai ole vielä missään laissa kielletty. Jos tulee mokattua, niin sittenpähän tulee. Samassa valokuvassakin saa rikollisten kanssa saa esiintyä, ainakin jos se tapahtuu porukassa. Lieventävänä asianhaarana voinee todeta sen, että rikokset tapahtuvat vasta potretin ottamista myöhemmin.

Mutta jokin roti ja kohtuus hurskastelussa ja oman viattomuuden todistelussa pitäisi olla. Luvallista on ihmisen vähän mokatakin ja mies on se, joka sen tunnustaa. Sano. 


***

8.10.2016

Eläkerahakas Suomi vähiten velkainen

Suotta on tainnut tulla monet kerrat moitituksi intrigöörissä Suomen ihanan kevyttä velkaantumista ja monenlaista "maailman parantelua" silkoilla velkarahoilla. 

Tuoreen IMF:n tilastoinnin mukaan Suomi onkin vähiten velkaantunut teollisuusmaa! Suomen talouteen luotetaankin, sillä nyt negatiivisten korkojen ihmeaikana valtio jopa tienaa ottamalla uutta velkaa. 

IMF tarkastelee valtioiden nettovelkaantumista, jolloin varallisuuskin otetaan huomioon. Suomea nostavat tässä tarkastelussa tietenkin maailmalla harvinaisen massiiviset julkiset eläkerahastot. Parempihan se on, että rahaa on eväänä kuin että sitä ei olisi?

Positiivisia uutisia velkarintamalta kertoo tekniikka&talous. Toisaalta tilastoinnin muutos on Talouselämän jutun mukaan kasvattanut vajaalla prosenttiyksiköllä julkisyhteisöjen velkaa.

Ehkä ei sentään olisi uusien velkajuhlien aika, vaikka sitähän politiikan nykyinen oppositio kai kannustaisi? Velkojilla on maaiman sivu ollut ikävä taipumus vaatia rahojaan takaisin ja miinuskorot ovat pakosti poistuva ilmiö. Korkotason nousu voi vielä viedä Suomen valtion budjetista miljardeja, vaikka valtioiden ei ehkä tarvitsekaan koskaan olla velattomia.


***

7.10.2016

Suvaitse itsenäistä suomalaista!

Vuosi sitten "kansallisruokamme" pizza tai pitsa sai mainetta ja kunniaa, sillä siitä tuli peräti poliisin asia. Poliitikkojen sylikoiramedia Yle oikein kehotteli ilmoittamaan poliisille, jos bongasi jostain alta kuuden euron pizzan. 

Intrigöörinkin mielestä kuuden euron pizza on aika kallis, melkein kiskontaa, mutta en halua ilmoitella siitä mihinkään. Lieneekö sitten peräti rangaistavaa myydä suomalaisille liian halpaa ruokaa? 

Kaikenhan pitäisi ainakin lainvääntäjien mielestä olla ylettömän rankasti säänneltyä ja hinnoiteltua? Liian halpa ruokahan ruokkisi samalla köyhyyttä tai ainakin köyhiä vai miten se menee?

En äänestä kansallisruoaksemme pitsaa, sillä se on italialaista kansanruokaa. Pidän silti pizzoista ja tänään aamukäppäilyllä bongasin itselleni sopivan hintaisen pizzan ja vielä kaikilla neljällä täytteellä, hintaan 3,90 e. Valitettavasti paikka oli vielä aamulla kiinni. Semmoisella pizzalla olisin tallustellut vielä toiset 10.000 askelta tai annoksen koosta riippuen päässyt ainakin lähimmälle bussipysäkille asti.

Enkä ikinä kieli poliisille, missä tämmöinen edullinen ruokailumahdollisuus mahdollisesti olisi tarjolla. Pienenä vinkkinä työn raskaan raatajille eli poliisityöläisille kerron kuitenkin, ettei se mesta ole etäällä poliisitalosta, tiällä mualimankaikkeuven keskiössä eli Kuopiossa. Mahtavat hyö sen tietääkin, mutta antavat halpistouhun jatkua, jos siitä olisi joskus jotain rikostutkinnallista hyötyä?

No, seuraava pitsani tai pizzani lienee taas lähtöisin kaupan pakastealtaasta, jolloin sen herkun hinta vaihtelee 1,50 eurosta johonkin 4 euroon. Kotiinkin edullisen tuntuisen valmispizzan saisi, mutta en ole oikein tottunut sellaiseen meininkiin. Lounaspizzojakaan ei tule enää syödyksi, kuten joskus ammoisina työläisaikoina.

***
Satakunta vuotta sitten maailmansodan, espanjantaudin ja armottoman sisällissodan kauhujen keskellä itsenäistynyt Suomi juhlii ensi vuonna sisukkaasti, vaikka onkin naittanut itsensä vängällä Euroopan unionille ja luopunut omasta markastaan. Kauniita siniristilippuja me kuitenkin vielä tuuletamme, sillä itsenäisyys on syvästi kansalaisten mielissä, jos on ollakseen.

Pääsemme myös jo nyt äänestämään kansallisruoasta. Itsenäisyyden juhlavuoden ruokia tulee olemaan monia, yksi vuoden jokaiselle kuukaudelle. Yksi ruoka on päätetty valita herkuksi ylitse muiden, varsinaiseksi kansallisruoaksemme. 

Valinta on vaikea, sillä perinteisiä ja huippuhyviä suomalaisia ruokia on paljon. Jokaisella maakunnalla on omat nimetyt suosikkiruokansa ja lemppareita Suomi-ruokia on tietysti myös kaikissa kodeissa. 

Kansallisruoan äänestyksestä on tässä ja äänestämään pääsee tästä.

Intrigööri äänestää kansallisruoaksi semmoista, minkä se osaa itsekin kunnialla tehdä eli karjalanpaistia. Lisukkeeksi käyvät potut ja puolukka-karpalosurvos. Karjalanpiirakat ovat tuoreina oikein hyviä. Juomaksi piimee. 


Intrigöörin iskulause satavuotiaan Suomen kunniaksi vuonna 2017 on: 


Suvaitse suomalaista!

***

5.10.2016

Kannabis tappaa!



Hän käytti kannabista.
National Geographic kertoo, että Kiinasta löydettiin noin 2500 vuotta vanha hauta, mihin oli vainajan ja joidenkin esineiden lisäksi haudattu paljon oksia kannabiskasvista. Linkki juttuun.

Arvostavasti haudattu, mahdollisesti Buddhan aikalaismies, lienee ollut ahkera kannabiksen käyttäjä tai viljelijä, ehkä molempia. Kasvin käyttöä myös lääkinnällisesti epäillään.

Jos joku vielä väittää, että kannabiksen käyttö on ihan harmitonta, eikä ainakaan tapa ketään, sitä ei kannata ottaa täysin vakavasti. Näin on!


***


2.10.2016

Viharötösherrat kiikkiin!

Intrigööri on kirjannut itselleen ja blogiinkin viime vuosina paljon huolestuttavia havaintoja Suomesta. Yksi sellainen on tietysti viharikosten huomattava kasvu, mistä sisäministeriön poliisijohtajaksi hiljattain nimitetty Sanna Heikinheimo Iltsikassa muistuttaa. Poliisijohtajan mielestä, siis lehtijutun mukaan, kysymys ei ole enää yksittäistapauksista, vaan kasvavasta ilmiöstä.

No niin. Yksittäistapaukset ovat tulleet tutuiksi kaikille meille vallitsevia virallisia käsityksiä sivusta haavi auki seuraaville mm. maahantulijoiden tekemien töllöntöiden ja vakavampienkin tekosien yhteydessä. Sellaiset määritellään useimmiten yksittäistapauksiksi, vaikka niitä olisi tehty paljonkin, yksin, kaksin tai isommalla porukalla. Ryhmärangaistuksia ei ole, joten kaikki saavat tekosistaan seurauksia yksilöinä, jos saavat.

Jos tuon edellä mainitun virallisestikin positiivisesti suvaitun ja uhriutuneen ryhmän jäsenet sattuvat yksittäisesti ja hyvin epätodennäköisesti syyllistymään johonkin pahempaan tekoseen, otetaan tietysti ensiksi syyniin yksilöiden mielenterveyspuoli.

Kuten on yleisesti tunnettua, mieleltään terve voi olla vain sellainen yksilö, jota ei ole tarpeeksi tutkittu. Jos ja kun mielenterveys horjuu, kuten usein näissä tapauksissa on, pahojaan ehkä tehnyt yksilö tarvitsee riittävää tukea ja hoivaa, eikä pelkkää koppihoitoa silloin lueta hoidoksi.

***
Toinen sellainen tapaus, missä yksilö voidaan yleensä virallisesti katsoa mieleltään terveeksi, on esimerkiksi sellainen, että joku impivaaralaishenkinen, ihmisten vapaata liikkuvuutta, kotouttamis- ja elatusvelvollisuutta yli rajojen vastustava lähiön vuokraluukun punaniskarassarijuntti suoltaa somessa vihakirjoituksia, esimerkiksi tähän tapaan: .., no olkoon.

Suolsi mitä suolsi, kantapeikko suomalainen on silloin tehnyt vihaistuksissaan viharötöksen täysissä mielen ja sielun voimissa ja rangaistus luetaan leivättömän pöydän ääressä sen mukaisesti. Putkaa, sakkoa, yhdyskuntapalvontaa, linnaakin, mitä milloinkin. Ja tässähän puhutaan nyt vain julkiseen mielipiteen ilmaisuun liittyvistä rötöstelyistä.

Sinivuokko polliisi tai muu rikostutkija on ammattilainen selvittämään sellaisia viharötöksiä, missä mm. ajellaan bussilla törkeästi pysäkillä vilkuttavien lapsosten ohi, soitetaan kadulla ihmisille poskea tai jopa heilutellaan luuvitosia ja astaloita. Intrigööri luottaa noissa asioissa virkavaltaan, jopa myös poliisijohtajaan.

***
Intrigööri pitää aika turhana palkata paljon uusia nettipoliiseja valvomaan viharötöksiä. Poliisiammattilaisilla saattaisi olla tähdellisempää tekemistä, kuten peltipoliisien asennustehtäviä ja juoppojen kuskaamista. Joskus poliisipartio voisi käydä moikkaamaassa Syrjänperän mummoakin vaikka vain maijan ikkunasta kättä heilauttaen.

Mummolle tai papalle tulisi siitä heti hyvä ja turvallinen mieli, sekä ennen kaikkea varmuus siitä, ettei isoveli valtio ole meitä unohtanut, vaan huolehtii kiinteistöverojen karhuamisen ja sekä ulosoton ohella myös ihmisten turvallisuudesta. Polliisilla olisi paljon tärkeitä ja voimavarojen puutteessa vähille töille jääneitä tehtäviä.

Suomi on pieni maankolkka Euroopassa isosta maailmasta puhumattakaan. Mahdollisiin viharötöksiin edes teoriassa syyllistyvä joukko voitaisiin täällä valmiiksi rajata melko helposti. Ihan vanhinta ja tietokoneista vapaata väestönosaa laskematta olemme kaikki jo tiukasti isonveljen verkossa kaikkine tietoinemme.

Miksi ei hyödynnettäisi isoisonveljen ja -siskon apua eli otettaisi vastaan apua esimerkksi NSA:n, FRA:n ja niitähän riittää, tahoilta? Suomalaiset netin viharötöstelijät saataisiin pääosin kontrolliin pelkän tekoälyn avulla. Ison älykoneen käyttöaikaa ja yhteistyötä saataisiin varmaan pieniä hyviä palveluksia vastaan ja samalla säästettäisiin oman virkavallan kallisarvoisia resursseja.

Somen virrasta voitaisiin poimia tiettyjä tekijöitä ja sanontoja, enkä käy sitä tarkemmin selittämään, koska parempia selittäjiä löytyy. Pienillä näppärillä lakimuutoksilla, niitähän onkin ilahduttavasti jo tulossa, meidät kaikki saisi ikäänkuin nettipoliisin lasille. 

Pienistä tuhmelluksista voitaisiin ensin antaa vakava huomautus, isommista ja toistuvista vihapäästöistä menisi sitten vehkeet valtiolle tai tulisi noutaja kotoa hakemaan... Arrrrrgh!

Ei mulla muuta.


***

1.10.2016

Irtopää Machu Picchulla

Irtopää historiallisessa inkakaupungissa.
Laitanpa nyt lauantai-illan ratoksi toisenkin linkkijutun. Löysin jo aikoja sitten 16 gigapikselin kuvan inkojen kadonneesta kaupungista Machu Picchusta. Tuota tarkkuudeltaan huimaa kuvaa tulee joskus katseltua, kun ei siihenkään paikkaan pääse itse käymään.

Kuvan voi zoomata tarkasti uskomattoman kauas tarkasti. Yksi pieni virhe siihen on kuitenkin jäänyt vai lieneekö se jätetty tahallisesti? Kuvakoosteen taka-alalla, vähän keskeltä vasemmalle leijuu ihmisryhmässä naisen irtopää.


Saattaa tällaisia huiman tarkkoja kuvia löytyä muitakin, mutta minusta Machu Picchu on muutenkin kiinnostava paikka. Mahtoiko tuo kaupunki vuorella edes olla melko lyhytikäisen inkakulttuurin peruja? Paikka voisi olla paljon vanhempikin.


Perussa ja sen lähiseuduilla oli ennen inkavaltakuntaa kivestä erityisen taidokkaasti ja paljon rakentaneita kansoja tuhansien vuosien ajan. Laitan tähän oheen palasen pikselihirmuisesta kuvasta ja linkin kuvasivusta.


Linkki 360 asteen gigakuvaan New Yorkista.


Huiman tarkka 360-gigakuva Shanghaista.


***