Liitytään Kiinaan!

28.8.2014 

Eurovaalit tulevat ja moni tuorekin kansanedustaja olisi jo valmis kipuamaan elintasotikapuilla Brysselin herkkuhillojen huumaan. 

Toisaalta moni istuskeleva meppi on pelännyt, että pirulliset populistit ja muut sellaiset änkyrät saattavat onnistua nujertamaan koko ihanan eurostoliiton. EU saattaisi vajota pelkäksi tylsäksi tulli- ja talousliitoksi. Unelmien pilvestä katoaisi kultainen reunus.

Maanosa palaisi tunkkaiseen nationalismiin ja jopa ryhtyisi eurofantastikkojen mielestä sotimaan keskenään keskiaikaiseen tyyliin. Varasuunnitelmana pienen, mutta köyhän Suomenkin olisi pian valmisteltava uudenlainen riippuvuus vahvasta isostaveljestä. 

Miksi emme riippuisi ja roikkuisi maailman suurimmasta ja ehkä vakaimmastakin valtiosta Kiinasta? 

***

Uusintajuttu alkaa: Intrigöörin korkean profiilin tarkkailuasemalla (yli 200 m merenpinnasta) on tultu siihen tulokseen, ettei pieni Suomi osaa konsana pärjätä yksin pahassa maailmassa.

Tuskin entiset itäblokin maat olivat kiskaisseet omat vanhat ja rakkaat kansalliset lippunsa salkoihin Neukkulan hajotessa, kun Suomen porvaristo jo kuolasi EU:n jäsenyyttä, demarit etujoukoissa, Ylen ja Hesarin johtaessa armotonta mielipiteiden muokkausta.

YYA-liturgioista tarpeekseen saanut katajainen kansa äänesti melko täpärästi läntisen kauppa- ja tulliliiton puolesta, aavistamatta, että nyt sitä myytiin pitkässä juoksussa myös oma valuutta, sekä lopulta menivät semmoisetkin jutut kuin kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys. Hui hai?

YYA-diili sentään antoi Suomelle paljon työtä ja leipää hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Tässä jälkimmäisessä tavoitteessa tavoittelimme jo maailman parhaita sijoituksia, saimme melkein ruåtsalaiset kiinni. Velkaa valtiolla oli vain nimeksi ja markka karkaili liiankin vahvaksi pikkuvaluutaksi.

Suomi oli joskus melkein kuin Pohjolan pikku jättiläinen tai silloinen (nykyinenkin) huippumaa Japani. Näin oli, pääosin pökeröistä poliitikoista huolimatta. Talous on aina politiikkaa ketterämpi, ellei sitä kahlita liikaa.

***
Muistelin juuri kaukaista sukulaiskansaamme unkarilaisia, jolla oli ainakin kaksi rankkaa vapaussotaa suuren ja mahtavan Neukkulan kuristusotetta vastaan. Meillä ystävyys itäisen hirmun kanssa oli suursodan jälkeen miltei pelkkää liirumlaarumia ja kauppaa. Unkarissa ja muualla Varsovan liitossa tuo ikuinen ystävämme jyräsi ja saneli kuin ankara siirtomaaherra, mikä se olikin.

Joku Unkarissa esitti noina ahdistuksen ja vainon aikoina ajatuksen käytännön ystävyystoiminnan laajentamisesta Kiinan kanssa. Hän tai he siellä Unkarissa toivoivat kainosti, että miljardi kiinalaista toveria tekisi ystävällisesti pitkän marssin Unkariin. Toivomukseen kuului, että kiinalaiset vieraat menisivät isojen ystävyysjuhlien jälkeen samoja uria pitkin takaisin Kiinaan, Neukkulan kautta tietysti.

Unkarilaisten toive ei toteutunut, mutta kiinalaiset olivat kyllä joitakin vuosia toisen ja hyvin sulkeutuneen kommunistimaan Albanian ylimpiä ystäviä. Nyt Albania on ollut jo vuosia Naton jäsenmaa.

***
Mutta vielä ei ole myöhäistä ottaa valtiolaivallemme täysin uusi kurssi: Suomi voisi unohtaa kansakunnalle nujertavan tuhoisan EU-integraation tiivistämisen, sekä oikeasti vaarallisen Naton jäsenyyden. Silti voisimme olla turvassa ja hyvinvoinnissa kiinni kuin ökyherran liivintaskussa.

Moni ongelma ratkeaisi kuin itsestään, jos hakisimme tiivistä kumppanuutta Kiinan kanssa. Suomi voisi olla Kiinalle jopa kuin autonominen alue tai itsehallinnollinen provinssi Euroopassa. (Ei nyt muistella tarkemmin Tiibetin kipuiluja.) Mallia saattaisi löytyä myös USA:n ja Puerto Ricon suhteesta.

Putinstanilla, eikun Venäjällä on tuore 30-vuotinen sopimus päätuotteidensa eli öljyn ja kaasun toimituksista Kiinaan. Arvatenkin sopimuksessa on kohtia myös sotilasteknologiasta ja avaruustekniikasta. Ja mitä muuta siellä lieneekään, selvästi kahdella omintakeisella kirjoitusasulla präntättynä?

Jos Suomi liittoutuisi Kiinan kanssa, venäläiset pilotit oppisivat kuin lennossa suunnistamaan tarkasti. Myös telaketjujen räminä vaimenisi rajan takaisilla Karjalan mailla. Vientipakotteet jäisivät ikävien muistojen joukkoon ja Finnairinkin asema suorilla kaukoidän lennoilla vain vahvistuisi. Venäjän Kauko-Idän rata kantaisi yhtä enemmän vientiä ja tuontia.

Valtiosopimuksellamme Kiinan kanssa olisi monia suotuisia vaikutuksia. Myös lähialueellamme Euroopassa Suomen asema olisi painavampi kuin pelkkänä syrjäisenä pienenä osana näivettyvää unionia tai vanhanajan kansallisvaltiona.

Petsamo takaisin?

Ikävä kyllä Suomella ei enää ole jäätöntä Jäämeren satamaa, mikä kiinnostaisi vientijätti Kiinaa varsinkin sitten, jos päätyisimme jonkinlaiseen liittosuhteeseen. Ehkä Venäjä voisi ehkä ystävällisesti vuokrata Suomelle sen menetetyn oikean käsivarren ja Petsamon, samaan tapaan kuin Saimaan kanavan?

Kiinassa olisi kysyntää mm. Suomessa rakennettaville jäänmurtajille, joiden avulla se voisi turvata tavaravientinsä Eurooppaan ja muualle koillisväylän (meiltä katsottuna) kautta, ainakin suurimman osan vuodesta.

Valtiosopimus Kiinan kanssa saattaisi nopeasti tuoda suomalaisille täystyöllisyyden, pelkästään tuon jättiläismaan markkinoille mahtuisi vaikka sun mitä. Samalla Suomi voisi unohtaa väestörakenteen vinoutumisen ja nykyisenlaisen väkinäisen maahanmuuttoteollisuutensa.

Kyllä tänne miljoona ahkeraa kiinalaista mahtuisi uusien yritysten työpaikkoihin ja asuinalueille, kunhan valtiosopimuksella turvattaisiin kotoperäisen kansan asema. Jos palkkataso ja keskimääräinen elintaso putoaisivat, laskisivat silloin myös elinkustannukset.

Kiinan kamuna kaikki kävisi kuin tanssi!

***

Yllä on vain pikainen hahmotelma siitä, miten voisimme hyödyntää sitä, että pallo on pienentynyt, eikä maantieteellä ole entisenlaista merkitystä. Suomi on ja on ollut historiansa aikana osana itää ja Eurooppaa, voisimme olla etäosana myös kaukoitää.

Eiköhän unohdeta puheet siitä, ettei Suomella ole muita mahdollisuuksia kuin kyyristellä Brysseliä ja amerikkalaisia luottoluokitusfirmoja? Eikä meidän ole mikään pakko pelätä hyviä naapureitamme venäläisiä (viitotaan leikillisesti sormella kurkun yli). Mehän emme  koskaan kuuluneet Neuvostoliittoon, minkä vanhaa mahtia Kremlissä nyt haikaillaan takaisin.

***

Ps. Hiukan epäselväksi jää, paljoista puheista huolimatta, onko Suomi jo nyt käytännössä Naton tukikohta-alue lentokenttineen ja satamineen vai olemmeko vasta tulossa sen tosiasian eteen?

Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Putinin sotainen politiikka taitaa pian ajaa rauhallisen Suomenkin sotilasliiton täysjäseneksi, jos sekään enää onnistuu. Vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä, sillä järjetön sota tuli jo Eurooppaan, Ukrainaan.

Lisäyksiä:

26.4.2019: Teräksinen silkkitie on myös huolten aiheena.

24.3.2019: Kiinan kaveruudessa on Suomelle riskejäkin.

Rähmällään Kiinaan asti?

Kiina rynnistää massillaan!

Aurinko nousee idästä.

Mediassakin olisi vanhemmalle väelle tuttu meininki, kuten "Ikkuna itään",  jne.

***

Kevätpölliäinen

Taas saa sitä mitä tilaa!

👳💃👮

Lisäyslinkki 25.4: Missä kepu luuraa, hallitusvastuuta ehkä tarjolla?

Kristittyjä vainotaan eniten

Kanarikasta pääsiäistä!

Eilen hehtaarimarketissa näin nätin kanan. Siitä tuli yksi exä mieleen. Piti ostaa se kana kotiin, vaikka juhlapyhät eivät minulla ole isompia kulutusjuhlia. Muistoja voi toki lämmitellä.

Kana kuuluu pääsiäiseen siinä missä moni muukin asia. Jos ei kanaa syödä paljon suurina kirkollisina pyhinä, ainakin munia ahkerasti värjäillään. Kakruille ostetaan myös suklaamunia, niin minäkin tein, kunnes kohdehenkilö kasvoi isoksi.

Kana on sympaattinen ja hyödyllinen kotieläin. Kanasta on tullut kirjoiteltua tässä blogissakin. Laitan kanajutuista linkin. 


Mäkkärissä myydään vain halal-kanaa!

Oliko muna ensin vaiko munaus?

🐔🐔🐔🐔🐔

SDP voimaantuu Väätäisellä

Intrigöörin tarkkailuasemalla pantiin 2015 vaalien jälkeen mieluusti merkille se, että SDP:n kansanedustaja Tuula Väätäinen putosi eduskunnasta ja se, ettei hän näyttänyt menneen vaaleissa läpi nytkään 2019. 

Äänten tarkistuslaskenta nostaa kuitenkin nyt Väätäisen takaisin "kansakunnan eturiviin". Linkki Verkkouutisiin.

Täytynee linkittää myös saman aviisin vanhempaan juttuun. Toinen juttu siitä  aiheesta on tässä.

Tästä aukenee dosentti Markku Myllykankaan maaliskuinen twitter-päivitys.

Syyrian sotavuosina kalifaatin puolella suomalaisia edustaneita on tiettävästi jo palannut Suomeen ja lisää olisi itkun kanssa tulossa. Hyvin paljon muitakin ihmisiä olisi Suomeen maailmalta tulossa ja vaikka mistä. 

Eiköhän sitä entiselle hoitoalan ihmiselle tällaisissa asioissa huolehdittavaa riitä, siellä SDP:n suuressa eduskuntaryhmässä? Sotekin pitäisi kai taas kerran päkistää ja sotu vai mikä se sosiaaliuudistus oli. Mutta mitäs pienistä. Tärkeimmät asiat ensin! Työ kutsuu tekijäänsä.


Lisäys: Iloa ja surua äänten tarkistuksesta.

***

Rökälevoitto

Keltainen tunnusväri on voimaa politiikassa.
Kuvan jytkyankka ei ole uutisankka.

Demarit sai  vaaleissa rökälevoiton eli se kirjataan nyt karvan verran suurimmaksi puolueeksi. Kuka sitten virvotaan tänä keväänä päärökäleeksi ja missä se oikea voitto on, jos puhutaan koko punavihreästä porukasta? Demarien, vihreiden ja vasemmiston yhteinen kannatus jää 37,4 prosenttiin.

Persuille jytkyinen vaalimenestys oli vuodesta 2011 lähtien kolmas. Puolue on nostanut itsensä neljän suurimman joukkoon pysyvästi, jos politiikassa on jotain pysyvää. Neljän isoimman ns. oikeistopuolueen yhteinen kannatus on 48,3 prosenttia.

Ruotsalaisten ja kristillisten kanssa, sinisten prosenttiliikkeen kera, oikeistoa kannatti 57,7 prosenttia äänestäjistä. Ero vasemmistoon on melkoinen.

Pääsiäisnoidat heiluttivat persujen pirtissä luutiaan kuin taikomalla. Yle totesi  jutussaan, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän koko tuplaantui 17 edustajasta 34 kansanedustajaan, (oikea määrä 39). Neljän vuoden takaisesta joukosta pyyhkiytyi sinisiirtymän takia kartalta pois myös 17 edustajaa. Puolue taannoin hajosi, mutta mitäs pienistä!

Kokoomus piti puoluepokerissa pintansa tuommoisella maagisella 17 prosentin kannatuksella. Suomessa näemmä halutaan usein olla porvareita, mitä siihen touhuun sitten kuuluukaan. Kepulle tuli tällä kertaa odotettu takaisku, mutta sekin piti neljännen sijansa ennen vihreitä. 

Jos kannatustaan nyt nostaneita vihreitä ei luettaisi vasemmiston kaartiin, sosialisteja eli demareita ja vasureita kannattaisi vain joka neljäs suomalainen, mikä on sekin merkittävä osuus äänestäjistä. Vihreissä on jo hieman pelottavaa se, että siellä alkaa olla mukana suhteessa enemmän aina oikeassa olevia naisia kuin feministipuolueessa.

Miksi kirjoitin otsikkoon, että rökälevoitto ja tarkoitin demareita? No siksi, että eräs espoolainen demariehdokas (jäi rannalle) ennusteli vastikään US-blogissaan persuille rökäletappiota. Semmoista se  ennustelu on.

Intrigööri jää tyynesti odottamaan, saadaanko Suomeen hallitus ennen juhannusta vai vasta jouluksi.  Ennustan, että saadaan ennen juhannusta, sillä tulevilla ministereillä ja edustajilla täytyy olla hinku ja tunku päästä pönöttelemään EU-eliitin kanssa kesäisissä kuvissa Suomessa, eli unionin puheenjohtajamaassa.

Intrigööri äänesti taas persua, joten onnittelut menestyksestä samoin tehneille, ehdokkaille ja koko puolueen väelle!  Nyt olisi blogissa pieni keväinen ja mieluummin kesäinenkin tauko paikallaan, koska politiikasta kirjoitellaan vilkkaasti  muutenkin.

***

Lisäys:   Kansa äänesti oikeistolle selvän enemmistön. Miksi kasataan vasemmiston vetämää hallitusta?

Tuulivoimaako ei enää tueta?

Vaalituloksia odotellessa sattui vastaan TS:n pikkujuttu (maksumuuri vastassa), otsikoitu niin, ettei tuulivoimaan tarvita enää valtion rahoja. Samanlaisia juttuja on kyllä näkynyt usein muuallakin. Tulee väistämättä mieleen tuulivoiman viherpesu, mutta eihän semmoinen olisi vastuullista faktoittelua?

Intrigööri ei ryhdy faktantarkastajaksi, sillä sellainen saattaisi jopa johtaa istumaan leivättömän pöydän ääressä myrtsin näköisenä. (Faktoja on!) En ala myöskään faktorin- tai traktorintarkastajaksi, enkä edes kauppakamarin tavarantarkastajaksi, eikä kyllä ole kysyttykään.

Fakta on kumminkin niin, että suomalainen veronmaksaja pulittaa kaiken muun veroiloittelun lisäksi poskettoman korkeita tuulivoiman tukiaisia vuoteen 2030 asti. Vielä toistakymmentä vuotta! Tämä koskee jo toimivia hankkeita, joita on toista sataa. Tuet maksavat verotettaville vuosina 2017 - 2030 arviolta jopa kolme miljardia euroa. 

Jotta ei sitä tarttis yrittää hämätä omillaan ajattelevia ihmisiä kirjoittelemalla suotuisasti vain niistä hankkeista, jotka on viime aikoina käynnistelty ilman, että niihin olisi haettu valtion tuulivoimatukea. 

Tuottajilleen hyvinkin hyötyisällä tuulivoimalla on toki muitakin kuin rahallisia haittoja tavan kansalaisille, mutta ei tarkistella nyt sellaisia faktoja. Enkä viittis  jäpättää sähkönsiirron kiskurimaksuistakaan. Suomessa on kyllä tehty ylen isoja ja hölmöjä energiaratkaisuja. Niitä ovat kyllä tehneet muutkin hölmöläiset kuin jotkut hurupoliitikot.


Linkki blogiin: Tehdäänkö Suomeen jopa 300 metrisiä tuulivoimaloita?


Linkki vanhaan huulivoimajuttuun.

***

Onko rajaa?

Intrigööri on politiikasta taas äimän kägösenä tai pihalla kuin talitintti. Siksi on parasta, etten ala yhtään ennustelemaan huomisten vaalien tuloksia. 

Muut saa selittää eli pistän linkkejä siitä, miten lehdissä kommentoidaan perussuomalaisten huikeaa nousua. 

Jytkyä veikkailin itsekin, mutta on ne yleensä rannat järvessä, kuten rajatkin maassa. Keltapukuiset jyräävät nyt.

Perussuomalaisten hurja nousu kaikkien aikojen kovimpia mittaushistoriassa. Linkki

Vedonlyöntitoimistot ennakoivat vaaleja: SDP:n kannatus jäämässä noin 19 prosenttiin - Jussi Halla-aholle tulossa murskaava äänisaalis. Linkki

Perussuomalaisten Putkosen makkarakommentti maailmalle. Linkki

***

Lisäyksiä lauantailta:

Orvoltahan tuo vähän näytti, yksinäinen vaalimainos
toriteltan takana.

Kokoomus toi teltoille Orpon kavereiksi 

eurosuvaitsijat Stubbin ja Kataisen. 

Linkki Iltalehteen.

Mennään bussilla - halleluja!

Ateistit mainostivat kymmenkunta vuotta sitten Helsingin, Turun ja Tampereen bussien kyljissä aatettaan: "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Uskovaisten vastaveto bussien mainoksissa Helsingissä oli: "Jumala on. Älä murehdi, iloitse elämästä!"

Linkki US:n tuolloiseen juttuun.

***
Olisihan ateistibussin kyljessä voinut lukea myös, että "Matkalla helvettiin!"

Uskisten bussissa olisi voinut kertoa, jotta "Tällä pääsee taivaaseen".

Nuo bussit olisivat jääneet tyhjiksi, sillä harvalla ihmisellä on kiire kummallekaan päätepysäkille. Viisasta olisi ollut viedä kuskit kahvitauolle rauhoittumaan.

***

Demarit tyrkkäsivät äskettäin ulos vaalivideon, missä Antti Rinne istuu bussin ratissa ja kehottelee matkustajia nousemaan kyytiin, koska "Meillä taitaa olla sama suunta". Linkki demariin.

***

Intrigööri sai ajokortin loppuvuodesta 1969, eihän siitä kauan ole. Silloin ja sen jälkeenkin autoissa ja autoilussa saattoi olla paljonkin tunnelmaa. Siksi tämäkin Simo Salmisen lopun aikojen bussivideo, "Kuljetin bussia sinistä..." iskee kuin tuhat volttia. Tästä tuubiin.

***

Ps. Tuossa Simon videossa näytellään paljonkin onnettomuuspaikoilla.  Tarkoituksena oli tietysti varoittaa liikenteen vaaroista. Noihin aikoihin liikenteessä kuoli ja vammautui varsin paljon ihmisiä. Jos muistan oikein, toista tuhatta liikennekuolemaa kertyi vuosittain.

Se oli sellaista aikaa, mikä oli lehdistössäkin hyvin paljon roisimpaa kuin nykyisin. Yksilön suojastakin julkisuudessa alettiin mussuttaa vasta myöhemmin ja sen kyllä huomasi mm. aikakauslehtien jutusta. Sosiaalinen media oli olemassa lähinnä kapakkapuheissa ja vessan seinässä.

Onneksi en ole itse tarvinnut käydä pahoilla onnettomuuspaikoilla 70-luvun jälkeen, kuvaajat kyllä joutuivat ja joutuvat vieläkin sellaiseen työhön. Lehtiuutisiin onnettomuuksista saatettiin silloin kauan sitten etsiä uhrien, kuolleiden ihmisten, ihan tavistenkin, elämänaikaisia kasvokuvia. Kuolleita ei sentään kuvattu. Voi pahus. Myöhemmin en olisi enää suostunut moisille keikoille, nuoruus oli myös hurjuutta.

Viiden miljardin musta aukko

Vaalipuheet ovat joskus laveita ja optimistisia kuin rahattomalla asunnon  ostajalla. Ajassa liikkuminen ei ole onneksi mahdollista, mutta tulevaisuuden ennustelu on. Maan julkisesta taloudesta löytyy tiemmä ainakin viiden miljardin musta aukko, eikä vaaleja vasten ole juuri väitelty siitä mistä nekin rahat revitään. Julman kokoisia menoja valtiolle ja kunnille on muutenkin jonossa kuin leipäjakeluissa asiakkaita.

Taloussanomat jututti talousviisaita, joiden mukaan laajoja leikkauksia on pakko tehdä. Viime vuosien hyvänsorttinen talouskehitys saattaa hidastua ja tai jopa  pysähtyä. Tuo kuulostaa pahalta, ainakin elämisensä tulonsiirroilla pakosti rahoittavien ihmisten korvissa. Säästöjä pitäisi synnyttää myös kuntataloudessa, siellä ja tuolla.

Työllisyysasteen nostaminen oikeasti 75 prosenttiin voi olla nyt mahdotonta. Olisi hyvä, jos nykyinenkin työllisyys pitäisi pohjansa. Joku talousviisaista sanookin suoraan sen ikuisen tosiasian, että suomalainen työllisyystilanne riippuu kansainvälisestä taloudesta ja vientikysynnästä, joihin pienen maan politiikalla ei voi vaikuttaa.

Toinen talousguru toteaa, että elintaso tulee työn tuottavuudesta. Ihmisten muutaman tunnin tai vain yhden tunnin viikottainen työ kaunistaa vain työllisyystilastoja. Tilastojen kaunistelu on kyllä turhaa ja ainakin siitä hommasta pitäisi leikata.

Säästöjä tulevat päättäjät joutunevat repimään vaikka ylisuurista yritystuista, joita ei kyllä viimeksi uskallettu koskea lainkaan. Säästöjä löytyisi paikoin myös julmetun kokoisesta hallinnosta. Mutta, näkis vaan.

Sosiaaliturvan heikentäminen vahvistaisi sekin valtiontaloutta, jos sellainen  nuoralla kävely onnistuisi. Heikentää pitäisi myös yleisiä elämisen kustannuksia, jotta talouskasvun kierteestä päästäisiin vähän vähemmällä. Ei olisi pakko tiristää verovettä joka kivestä.

Uhkiakin julkiselle taloudelle löytyy helposti sen tavanomaisen kestävyysvajeesta kälättämisen lisäksi. Talouspolitiikan EU-integraatio voisi  viedä Suomelta tyyten mahdollisuudet vaikuttaa omaan kehitykseensä.

Taloustietäjiltä tulee myös tyly muistutus siitä, että Suomen valtion antamat takaukset ovat suhteessa EU-maiden suurimpia.

Taloustupeltaja intrigööri muistuttaa, että Suomi on suoranaisten vastuiden lisäksi ottanut kontolleen monia kansainvälisiä nk. sitoumuksia, joiden menot toistuvat vuosittain miljardiluokassa. Kyllä maailmaa voitaisiin halailla vähän halvemmallakin! 

Yksilötasolla olisi vissiin viisainta halailla kevyesti puita jokamiehen oikeuksilla, puut eivät ainakaan vingu meetoota, jos vähänkin yrittää olla ystävällinen.


Tässä kohti lienee parasta linkittää TalSan juttuun.

Syrjäytyneitä 18 - 29-vuotiaita yli 60.000, 13.000 heistä jo eläkkeellä. Talouselämä 11.4.


Inrigöörin pähkäilyjä löytyy mm. otsikolla:  Jaetaan työtä kaikille.

***

Vihapoliisi: Älä syyllisty!

Käväisin pitkästä aikaa Twitterissä. Vaalijutuissa satuin vihapuhepoliisi 

Keijo Kaarisateen twiittien ja varoitusten äärelle. 

Koska KK:n piippaukset ovat "mielettömän" tärkeitä ja ajankohtaisia,  

jakelen niitä edelleen tässä kaikille 9 lukijalleni.

En tiedä saako näitä kuvia edes kopsia vai iskeekö Keijo kohta 

tänne tarkkailuasemalle SWAT-pamputtelemaan. 

Vihaisuudelle ja uhkaavuudelle ei ole tässäkään blogissa 

toleranssia paljon ollenkaan!

Muistathan nämä:

***

***

Lisäyslinkki: Keijo Kaarisateen viesti Suomen kansalle.

Oispa vaalit ainaiset!

Mistä tunnet sä ystävän? On vaaleissa ehdolla hän!

Kyllä vaalien alusviikot ovat parempia kuin joulun odotus. Nyt ei höpötellä mielikuvitusolennoista, pukista, tontuista ja lentävistä poroista. Ei myöskään ladata tunnelmaa historiallisten satuseppien keksimällä Jeesus-lapsella tallissa neitsyt-äiteineen, tähtineen ja itämaisine tieteilijöineen.

Vaalien alla rutosti lisääntyneet ystävämme ovat oikeita ihmisiä ja puolueita. Ehdokkaita tai ainakin puolueen tukihenkilöitä pääsee herkästi jututtamaan, missä heitä näkeekin. Monet noista uusista ystävistä ovat leiriytyneet toreille ja tarjoavat siellä kystä kyllä tai edes kahvia ja makkaraa.

Kahvia ja makkaraa useimmat meistä saavat kotonakin, mutta henkisesti herkistävää ja sydäntä sykähdyttävää on kuulla, kuinka ehdokkaat ja puolueet puuttuvat tarmokkaasti pienempiinkin epäkohtiin hyvinvointivaltiossamme ja jopa yksityisten ihmisten asioissa. Vääryyttä kokeneet tavikset, me luonnolliset henkilöt, saamme yllättäen kokea, että meitä kuunnellaan ja jopa ymmärretään.

Vaaleilla on siis suuri tervehdyttävä yhteisöllinen ja yksilöllinenkin vaikutus, minkä soisi monenlaisten arkisten ankeuksien keskellä jatkuvan paljon pitempäänkin kuin vain muutamia viikkoja tai päiviä.

Ei pidä antaa häiritä, jos vähän vaikuttaakin siltä, että ehdokkaat ja puolueet haluavat siivuttaa lisää jokaista euroasi, päättää siitäkin missä ja miten asut ja mm. siitä millä peltihärvelillä liikut. 

Siitäkin ne haluavat erityisen ystävällisesti huolehtia, kuinka käyttäydyt uuden digiajan sosiaalisissa ja muissa palveluissa, jos joku niistä sattuisi joskus toimimaan silloin kun sellaista tarvitset.

***
Aivan suotta jotkut omahyväiset mediosot ovat julistaneet, että eduskuntaan yrittää taas kymmeniä tai jopa satoja rikoksista syytettyjä henkilöitä. Ihmisiä ja erehtyväisiä ovat poliitikotkin, ainakin erehtyväisiä.

Pikku rikkeisiin joskus syyllistyneitä on iät ajat istuskellut ja vaikuttanut Suomessa ja mualimalla korkeissakin yhteiskunnallisissa asemissa. Useimmat tai monet heistä ovat selviytyneet kunnialla tehtävistään ja päässeet sopeutumis- tai ansaituille vanhuuseläkkeille.

Jos jostain kolttosesta virallisestikin epäilty on ryhtynyt puolueensa kansanedustajaehdokkaaksi, sehän jo osoittaa melkoista kansalaiskuntoa ja ryhdistäytymistä. Ei tuomita ketään mistään ainakaan ennen oikeuslaitosta. Jos joku harva syytetyistä joutuisikin peräti istumaan, hän ei istu yhtä aikaa eduskunnassa. Joten pelko pois Rosmarie!

Vielä meitillä on melkein viikko lähes euforista aikaa vaaleihin.  Ja vielä on viitonen kahviin ja pullaan. Jos ei oo, torilta niitä saa! Mutta hei, ei olla aina kyynisiä, sillä jotkut meille jaetuista vaalilupauksista saattavat vielä joskus toteutuakin. Ellei, ei äänestetä enää ikinä!

***

Jotain rajaa

En edes katsellut vaalimainoksia ennen kuin kävin tänään äänestämässä, koska puolue, ne perusmallin suomalaiset ja ehdokas olivat valmiiksi mielessä. Ehdokkaan numero vain piti tarkistaa äänestyskopissa.

Äänestämässä oli runsaasti muitakin homeroksia kuin meikäläinen, joten vilkkaalta tuo vaikutti. Kuulema jonoja kertyi eilenkin, ensimmäisenä äänestyspäivänä. Ulos tultua katselin sitten torilla joitain vaalimainoksiakin.

Perussuomalaisten keltapohjaisessa mainoksessa kehotettiin äänestämään jotain rajaa. Oikein se sitten meni. Ei kehotettu äänestämään jotain rahaa, kuten neljä vuotta sitten näemmä tuli tehdyksi.

Ei ollut myöskään 2015 tarkoitus äänestää hillotolppaa, eikä kannattaa jotain äärimmäistä pisneshallitusta oman maansa eli meidän maamme myymisessä, mutta niin se kuitenkin meni.

Jotain rajaa pitäisi saada siihen, miten huonosti ja ylimielisesti meillä voidaan kohdella mm. hoivaa tarvitsevia vanhuksia, lapsia, syrjäytyviä nuoria, sairaita, sekä pitkän työttömyyden henkisesti runtelemia ihmisiä.  Näin on, vaikka hoivan ja auttamisen eurohinnatkin ovat jo hirmuisia.

Vain ulkomailta Suomeen tulleita turvapaikan vaatijoita kohdellaan kuin hieman vajaavaltaisia kunniavieraita, eikä miljardien kuluistakaan isommin välitetä, kotouttamisen huonoista tuloksista huolimatta. Paapomista vain lisätään, koska muuten ei olisi Euroopassa vapaata liikkuvuutta, eikä tulijoilla ihmisoikeuksia ja mitä lie.

***
Vanhemman immeisen vinkkelistä katsottuna ei ole kauan siitä, kun vapaa liikkuvuus koski näillä korkeuksilla vain Pohjoismaiden asukkaita, esimerkiksi Suomesta Ruotsiin tai Norjaan ajellessa ja pois tullessa ei passia tarvittu.

Ihmisoikeudetkin kuuluivat vielä melkein äsken ja vahvasti kaikille maassa olijoille, kantakansalle ja tänne jostain tulleille. Kotikansalle kuuluvia,  kansalaisuuteen kuuluvia ihmisoikeuksia vain lisäiltiin. Suomi oli parhaimmillaan saavuttamassa kansankoti Ruotsia huolenpidon mallimaana, eikä se ollut mikään vähäinen saavutus. Useampihan sitä yhteisön apua haluaa, jos sitä sattuu tarvitsemaan.

Taas tarvittaisiin monissa asioissa järkeviä rajoja. Valtakunnan rajankin valvomisessa on toki puutteita. Suomen raja on tänne maailmalta tulijoille kuin veteen piirretty viiva, jos tulija osaa taikasanan, mikä ei ole "hyvvee päevee", se toimii vain Savossa.

Maan rajoja vahditaan kyllä, jos vaikka velivenäläinen kaahottaa rajojamme koukkimaan jollain lentohärvelillä tai sotapurtilolla, kuten sillä on välillä tapana. Silloin vinkuvat Hornetit ja lentäjät räpsivät sotaisia kuvia. Kova on meininki!

Mutta ei tässä blogissa. Piäministerin virkaa vielä toimitteleva Sipilä on sanonut, että vihaiset puheet ovat tuhmia, joten en kirjoita pikkuilkeitä edes joistakin puoluejohtajista, kuten jo vähän meinailin. Ei siis mitään esim. vasurien vinkulelusta, eikä demarien urosfemakosta. Pois se minusta!


Lisäys: Sipilästä voisi sanoa sen verran suoriksi, että suomalaisen terveydenhoidon kehittäminen kokee melkoisen viiveen sotesekoiluiden takia. Rahaakin paloi turhaan ja paljon, kuten myös maakuntamyllerryksessä. 

Mutta ehkäpä uusi hallitus pistää taas reilusti velkamassia peliin? Vähittäinen kehittäminen ei liene vieläkään mitään? Vai mitä?

***

Lyijyä ja elohopeaa - mitäs noista?

Vastuullismediaa edustava sanomalehti Savon Sanomat otsikoi 2.4. melko syyntakeisesti, siihen tyyliin, etteivät lyijy ja elohopea ole niin kovin vaarallisia aineita kaupunkialueella, jossain jorpakon pohjassa. 

Kauppakeskuksen näyttötaulussa lehden mainoksessa luki aamulla 3.4. iskevästi, jotta "Lyijy ja elohopea eivät vaaraksi ihmiselle". Eipä kai, ei ainakaan siellä näyttötaulussa.

Tässä kopsu lehtiotsikosta ja sen alla linkki juttuun:

Linkki juttuun.

***
Intrigööri on muiden lailla mennä vuosina tavannut käydä Neulalahdessa uiskentelemassa lapsostenkin kanssa, mutta pinnalla on pysytty, eikä sukeltelua lahden pohjaan ei ole harrasteltu. 

Neulalahden ja läheisen Savilahden pohjamyrkyt tulivat taannoin julkisuuteen, koska armeija on vuosien ajan nostanut lahtien pohjasta sinne aikoinaan reilusti ja monessa vaiheessa kipattuja räjähteitä, ammuksia ja niiden osia.

Lahden pohjaliejujakin tutkittiin mennä vuotena ja todettiin, että mainittuja myrkkyjäämiä sieltä löytyy, kai lähinnä syvänteistä. Nyttemin on kaiketi päätelty, ettei noista myrkyistä liene vaaraa ihmisille, vaikka lahtien rantamaille suunnitellaan runsasta rakentamista. Viileitä syvänteitä aiotaan parhaillaan  hyödyntää mm. läheisten sairaalarakennusten kaukojäähdytyksessä

Armeija on jo aikoja sitten poistunut entisen Neulamäen ase- ja ammusvarikon alueelta, mutta vanhojen järveen kaadettujen jytkyjäämien putsaus jatkunee edelleen. Nuo lahdet sijaitsevat lenkkireittien varrella, joten nostotöitä on tullut joskus sivusta seurailluksi. Tässä on viimeisin judelma aiheesta 2017 / 2018.

***
Enpä minäkään usko, että raskasmetalleista koituisi haittaa ihmisille ainakaan nykyisen kaukojäähdytyshankkeen takia. Miten lienee tulevina vuosina? 

Myrkkyjen poistaminen pohjalietteistä lienee vaikeaa, mutta olisiko se sittenkin aiheellista? Josko myrkkyisen liejun imuruoppaus lautalta tai aluksesta onnistuisi, jotta edes suurin osa lyijystä ja elohopeasta saataisiin ongelmajätelaitokselle. Armeijan ukotkin osannevat neuvoa tekniikoissa.

Rantamaisemiin myöhemmin tehtävät uudisrakennukset säilyvät siellä pitkälti tulevaisuuteen. Vielä melko puhdas Kallavesi lahtineen on tietysti osa luonnon virkistyskäyttöä, nyt ja toivottavasti aina.

***