Itsenäisyys meni, mutta kansa jäi

Suomen lippua taiteiltiin jo paljon ennen itsenäistymistä.

Suomi ravisteli niskastaan keisarien ja kunkkujen hoivan sata vuotta sitten. Intrigööri lueskeli itsenäistymisvuonna 1917 ilmestyneitä sanomalehtiä. Vanhoja lehtiä voi lukea nyt vuoteen 1920 asti Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa.

Suomessa vallitsi suuri epävarmuus tulevaisuudesta 1918 alkanutta karmeaa sisällissotaa vasten. Silloisista tunnelmista voisi löytää yhtymiä myös kansalaisia eri tavoin jakavaan nykypäivään, tavan ihmisiä näillä main silloinkin asusteli.

Venäjän keisareista haluttiin yleisesti päästä eroon, eikä Ruotsin kunkkulan väkeä kelpuutettu pitkän ja onnekkaankin autonomian ajan jälkeen takaisin esivallaksi. 

Sodan voittaneille valkoisille olisi silti kelvannut kunnon saksalainen kunkku, sekä ordnung. Suursodan päättyminen saksalaisten häviöön nytkäytti maailman meininkiä niin, että Suomen kuninkaalle teetetty komia kruunu jäi museoon. 

Suomelle saatiin tasavalta ja presidentti, eikä pepsodentti. Varapresidenttejäkin olisi taas itsenäisyysvastaisen EU-komennon vielä kestäessä tyrkyllä koko liuta, trolleilla ja trulleilla tai ilman. Suomalaiset ovat sinnikästä porukkaa, hyvässä ja pahassa. Itsenäisyys tulee vielä uudestaan, kannattaisi olla valmiina!

***

Itsenäisyyden erityispiirteitä: Linkki itsenäisyysjuttuun 2013.

Seuraavat sata vuotta:

Tärkeimpiä merkkihenkilöitä, linkki Aamulehteen.

Suvaitse itsenäistä suomalaista!

Vuosi sitten "kansallisruokamme" pizza tai pitsa sai mainetta ja kunniaa, sillä siitä tuli peräti poliisin asia. Poliitikkojen sylikoiramedia Yle oikein kehotteli ilmoittamaan poliisille, jos bongasi jostain alta kuuden euron pizzan. 

Intrigöörinkin mielestä kuuden euron pizza on aika kallis, melkein kiskontaa, mutta en halua ilmoitella siitä mihinkään. Lieneekö sitten peräti rangaistavaa myydä suomalaisille liian halpaa ruokaa? 

Kaikenhan pitäisi ainakin lainvääntäjien mielestä olla ylettömän rankasti säänneltyä ja hinnoiteltua? Liian halpa ruokahan ruokkisi samalla köyhyyttä tai ainakin köyhiä vai miten se menee?

En äänestä kansallisruoaksemme pitsaa, sillä se on italialaista kansanruokaa. Pidän silti pizzoista ja tänään aamukäppäilyllä bongasin itselleni sopivan hintaisen pizzan ja vielä kaikilla neljällä täytteellä, hintaan 3,90 e. Valitettavasti paikka oli vielä aamulla kiinni. Semmoisella pizzalla olisin tallustellut vielä toiset 10.000 askelta tai annoksen koosta riippuen päässyt ainakin lähimmälle bussipysäkille asti.

Enkä ikinä kieli poliisille, missä tämmöinen edullinen ruokailumahdollisuus mahdollisesti olisi tarjolla. Pienenä vinkkinä työn raskaan raatajille eli poliisityöläisille kerron kuitenkin, ettei se mesta ole etäällä poliisitalosta, tiällä mualimankaikkeuven keskiössä eli Kuopiossa. Mahtavat hyö sen tietääkin, mutta antavat halpistouhun jatkua, jos siitä olisi joskus jotain rikostutkinnallista hyötyä?

No, seuraava pitsani tai pizzani lienee taas lähtöisin kaupan pakastealtaasta, jolloin sen herkun hinta vaihtelee 1,50 eurosta johonkin 4 euroon. Kotiinkin edullisen tuntuisen valmispizzan saisi, mutta en ole oikein tottunut sellaiseen meininkiin. Lounaspizzojakaan ei tule enää syödyksi, kuten joskus ammoisina työläisaikoina.

***
Satakunta vuotta sitten maailmansodan, espanjantaudin ja armottoman sisällissodan kauhujen keskellä itsenäistynyt Suomi juhlii ensi vuonna sisukkaasti, vaikka onkin naittanut itsensä vängällä Euroopan unionille ja luopunut omasta markastaan. Kauniita siniristilippuja me kuitenkin vielä tuuletamme, sillä itsenäisyys on syvästi kansalaisten mielissä, jos on ollakseen.

Pääsemme myös jo nyt äänestämään kansallisruoasta. Itsenäisyyden juhlavuoden ruokia tulee olemaan monia, yksi vuoden jokaiselle kuukaudelle. Yksi ruoka on päätetty valita herkuksi ylitse muiden, varsinaiseksi kansallisruoaksemme. 

Valinta on vaikea, sillä perinteisiä ja huippuhyviä suomalaisia ruokia on paljon. Jokaisella maakunnalla on omat nimetyt suosikkiruokansa ja lemppareita Suomi-ruokia on tietysti myös kaikissa kodeissa. 

Kansallisruoan äänestyksestä on tässä ja äänestämään pääsee tästä.

Intrigööri äänestää kansallisruoaksi semmoista, minkä se osaa itsekin kunnialla tehdä eli karjalanpaistia. Lisukkeeksi käyvät potut ja puolukka-karpalosurvos. Karjalanpiirakat ovat tuoreina oikein hyviä. Juomaksi piimee. 

Intrigöörin iskulause satavuotiaan Suomen kunniaksi vuonna 2017 on: 

Suvaitse suomalaista!

***

Iloista itsenäisyyttä!

Itsenäisyyspäivää kannattaa viettää, olkoon se vaikka enää Suomen kalliisti hankitun itsenäisyyden muistopäivä. Jouluakin pitää jotenkin juhlistaa. 

Talvipäivän tasausta on näillä korkeuksilla juhlittu jo muinaisaikoina ennen kuin pieni kalevalainen satujen, tarinoiden ja luonnonuskomusten kansa taivutettiin vähitellen ja väkivalloinkin kristinuskoon sekä idän että lännen suunnilta. Vanha usko säilyi paikoin sitkeästi, häiveitä siitä löytyy vieläkin.

Intrigöörillä on ikävä etiäinen siitä, että pienen maamme itsenäisyyspäivä leimataan vielä laajemminkin vihattavaksi kansalliskiihkoiluksi, kuten jo nyt tehdään synkissä äärihörhelöiden piireissä. Kansallisten tuntojen julkista näyttämistä paheksui meillä aikoinaan jopa presidentti. 

Elämme taas ankeita ja ahdistavia aikoja. Mutta itsenäisyys merkitsee sitä, ettei meidän tarvitse taipua pakotetun monikultturismin tai globalismin edessä, eikä nöyrtyä ylikansallisten valtaklikkien tai jonkin totalitaarisen uskonnon edessä. Ei ole (olisi) pakko olla sinne ja tuonne rähmällään, vaikka niin saatetaan uskotella. 

Itsenäisyyteemme kuuluvat vielä periaatteessa laajat yksilön oikeudet, kuten mielipiteiden ja uskomisen vapaus, sekä vapaa liikkuminen, luonnossakin. Juhlistaa voi, jos haluaa, vaikka joulua, juhannusta tai tätä itsenäisyyspäivää. Hyvä Suomi!

Sekin hyvä tapa pitäisi säilyttää, että Suomessa naamioituu vain joulupukki!

***

Lisäys 8.12: Kepulaisuus ei kuulu Suomeen vai miten se meni?

EU:n seireeninlaulut

Odysseus piti sitoa mastoon,
kun ohitettiin seireenit.

Euroopan Unionin seireeninlaulut tai satraapinhymnit ovat vastustamattomia nuoremmille suomalaisille poliitikoille. Kaipa se on luonnollista kehitystä, se että poliitikot omaksuvat yleiseurooppalaisia katsantokantoja. Pieni ja mitätönhän se kalpea liinatukka Suomi-neito on rehevämpien ja iloisempien etelän kaunotarten rinnalla.

Politiikan seuraaminen tälleen sivusta suomalaisista lähtökohdista alkaa olla jo mahdotonta ja turhaakin. Näin on, vaikka yrittäisi tyytyä vain paikalliseen kuntapolitiikkaan, sillä EU:n vuosien mittaan kutomat hämähäkinseitit ulottuvat kaikkialle.

Intrigöörikin äänesti aikoinaan EU:n puolesta silloin kun kansalta vielä jotakin kysyttiin, sen yhden ainoan kerran. On siinä täytynyt herrakansalla olla niska hiessä ja tukka pystyssä, kun kansanäänestyksen tulosta odoteltiin. Kaipa siihenkin oli varauduttu,  miten ehkä niukasti kielteinenkin äänestystulos suhmuroitaisiin lopulta mitättömäksi?

Pahasta lamakuopasta ylös rimpuileva teollisuus halusi siihen aikaan Suomen sitoutuvan kauppasuhteiden helpottamiseksi vahvasti läntiseen Eurooppaan yhden suuren itäisen maan hymistelyn ja bulkkitavaran tekemisen sijasta. Siihen näkemykseen oli helppo mennä mukaan ja äänestää näin jälkiviisaasti väärin. Vaikka eihän silloin tiedetty, mitä siitä EU.sta tulee.

Taviksestakin tuntui siltä, että se mikä on hyväksi teollisuudelle ja suomalaiselle työlle, on parhaaksi koko maalle. Toisaalta Neukkulan ja Tsuhnalan ystävyysvirsiä oli virallisesti veisattu kymmeniä vuosia niin, että yrjötti. Lama painoi melkein puolta koko kansasta, vaikka työpaikkansa säilyttäneet ja vain vähän velkaantuneet selviytyivät siitä rytäkästä sutjakkaasti.

***
Suomen valtiollinen itsenäisyys lähestyy sataa vuotta, ainakin muodollisesti. Myös Suomen EU-jäsenyys täyttää piakkoin kaksi vuosikymmentä. Lapset ovat kasvaneet isoiksi EU:n ja euronkin myötä. Intrigööri on osin jämähtänyt menneisyyteen, jolloin Suomessa päätettiin asioista itse ja oltiin monissa käytännön asioissa pitkälti omavaraisia ja itseriittoisia.

Kauppasuhteet maailmalle ovat tietysti olleet täällä sivussa maailman valtaväylistä elämisen ehto jo kauan ennen Neuvostoliittoa tai sen henkistä perillistä Euroopan Unionia rahaliittoineen. Suomalaiset kauppalaivat seilasivat vilkkaasti maailman meriä jo purjelaivojen aikana.

Pienen ja köyhän kansakunnan itsenäistyminen oli pitkälti sidoksissa isompiin naapureihin. Ruotsalaisten vuosisataisesta vallasta emme itse päässeet irti muuten kuin tsaarin sotavoiman avulla. Tsaarilla oli toki myös vaikutusvaltaisia suomalaisia nuoleskelijoita.

Valtiolliseen itsenäisyyteen ajauduimme katkeran sisällissodan kautta vasta kun silloista tsaaria vietiin bolsujen vangiksi ja teloitettavaksi. Itsenäisyysmieli oli silloin maassa muutenkin korkealla. Paras ulkomainen kaveri ja apu oli silloinen suurvalta Saksa, kuten pakosti sitten myöhemminkin.

No joo, tämä on tuttua juttua meille useimmille, mutta sitä se vain kertoo, että maantieteelle emme mitään voi ja historia saattaa toistaa itseään. Ryssänpelko on meillä vuosisatainen perinne, kuten terve herranpelkokin. Ryssät ovat meillä aina rajan takana pullistelemassa ja toisaalta hyvinä kauppakumppaneina. Herroista ei ikinä päästä ja jos vanhoista päästäänkin, uusia pukkaa kuin seitikkejä sateen jälkeen.

***
Natoon sitä Suomessa vielä mennään Leopardien telaketjujen kolinan ja Hornettien ulinan säestyksellä. Suomalaisuutta ei nykyisten päättäjiemme mittapuilla korkealle noteerata, vain kansainvälisyys ja vahvempiin sitoutuminen on tervettä kehitystä.

Suomalainen ministerinposti on kuin jokin työnjohtajan homma  pikkufirmassa siihen nähden, että pääsisi pätemään väestöltään sata kertaa suuremman unionin (Lue: liittovaltion) byrokraattiarmeijan suurvisiirinä tai edes satraappina.

Liittovaltiohan meillä jo on tässä ja nyt. Niin kauan sitä muka vähätellään, kun on pienikin pelko siitä, ettei se hanke etenisi kuin tähänkin asti, tiejyrän tai mytologisen juggernautin lailla.

Jos nyt jostain ihmeen ja kumman syystä unioni suhmuroisi itsensä talouden ja kansalaisten kapinoinnin takia hajoamisen tielle, Suomen pitäisi varmaan kiireesti liittoutua heti jonkin suuremman valtion tai valtioliiton kanssa. Itsenäisiä meillä ei osata, eikä haluta olla, vaikka siltä ajalta ovat peräisin hyvinvointivaltion suurimmat käytännön saavutukset.

Suorina potentiaalisina liittolaisina Saksa ja pari muuta maata tulevat heti mieleen. Euraasian unioni lienee toistaiseksi kokonaan pois laskuista, kun hra Putinin piti lisätä kansansuosiotaan pelastelemalla krimiläisiä etnotovereitaan ennalta ehkäisevästi, sotaväen rankalla voimalla.

Mutta taloudellisesti yleensä meitä viisaampi Ruotsi on siellä vanhalla paikallaan ja sen kieltäkin meillä osataan laajasti tankeroida, ainakin teoriassa. Tuleekohan Suomesta vielä joskus uudestaan ruotsalainen?

Nyt rammaksi ankaksi ruvennut J. Katainen on vielä nuori mies poliitikoksi. Kyllästyttihän häntä  varmaankin se, että joutui olemaan varsinaisen kataistrofihallituksen veturina. Olisiko tuo maan huonoin hallitus kautta aikojen, tiedä sitten? Ehkä J. vain katsoi saavutuksiaan peruutuspeilistä?

Jäämme jännityksellä seuraamaan, kohoaakohan herra Jyrki Unionin suurvisiirien joukossa vieläkin suurempaan loistoon ja kunniaan kuin edeltäjänsä, herrat Erkki ja Olli? Se ainakin on varmaa, että herrahississä virtaa riittää ja vaijerit kestävät. Muualla me olemme aina epävarmuuksien viskeltävinä, kuin olisimme tuulella käypiä tai epävarman, mutta kalliin tuulivoiman varassa.

***

Itsenäisyyden erityisyyksiä

Intrigööri valmistautui Suomen itsenäisyyspäivään halpispakkauksella kynttilöitä. Eipä sitten muuta kuin tulta tuikkulyhtyihin. Tuikku onkin sopiva suomalaisen itsenäisyyden valo, sillä Euroopan unionin tiivistyessä kansallinen itsenäisyys enää vain kauniisti tuikahtelee, isompina juhlapyhinä.

Suomessa vain yksi varsinainen eduskuntapuolue kahdeksasta olisi edes periaatteessa valmis palauttamaan maallemme sen valtiollisen itsenäisyyden.

Loput seitsemän eduskuntapuoluetta kannattajineen haluavat käytännössä uhrata koko kansakunnan päätösvallan unionin byrokraattiselle valtaistuimelle, Brysselin kardinaalien komissiolle. Epävirallinen "naispaavikin" olisi olemassa, suuressa Saksan valtakunnassa. Euroopan tiivistyvää integraatioita vastustetaan meillä vain äänestäjien hämäämisen vuoksi, jos ollenkaan.

***
Viime aikojen uutisia on, että monenlaiset kokemukset voivat periytyä geneettisesti suoraan jälkipolville. Onkohan herranpelko suomalaisten kansallinen tai geneettinen erityispiirre? Herranpelon ilmentymä lienee toisaalta myös nk. herraviha, mikä sentään osataan pitää  kurissa kuin nyrkki taskussa.

Kansan vuosisatainen kokemus on osoittanut, että virkaherroihin on aina syytä suhtautua syvästi epäillen, mutta turvallisuussyistä näennäisen nöyrästi. Eikä sitä periytynyttä nöyristelyä ole syytä vähätellä, sillä Ruotsin vallan aikoina saattoi pienissäkin pitäjissä olla sellainenkin virka tai toimi kuin pyöveli. Teilille hankalat tyypit saatiin vaikka syyttämällä heitä noituudesta. Nykyisin sallitun liturgian vastaisia ihmisiä syytellään ja ilmiannetaan hanakasti,  mamujen kohtaamasta rasismista ja vaikka mistä, mutta häveliäisyysyistä ei käytetä kirvestä tai sytytetä polttorovioita.

Oli miten oli, joka tapauksessa jokin kummallinen omituisuus estää suomalaisia nykyisinkin pitämästä kiinni itsenäisyydestä ja itsemäärämisen oikeudesta. Suomalaiset ovat perujaan yhtä vanhaa kansaa kuin kaikki muutkin, mutta yhtenäisen kansallisvaltion pitäminen taitaa olla meille, ennen sotaisillekin heimolaisille, ylivoimaista?

***
Menneisyydessä jokin vakava ulkoinen uhka yhdisti kerran toisensa jälkeen Suomen heimoja siitä asti, kun viikinkejä ja muita ryösteleviä venevainolaisia häädettiin joukolla pois Hämeen mailta. Savossa ja Kainuussa harrastettiin samaan tyyliin tiivistä vuorovaikutusta karjalais-venäläisten heimojen ja klaanien kanssa. Vuoroin vieraissa eli kylissä käytiin.

Venäläistyneet karjalaiset kävivät usein kesäisin lännessä pitkine veneineen ryöstelemässä, murhailemassa ja polttamassa tsuhnien kyliä. Hiihtotaitoiset suomalaiset klaanit ja kyläkunnat vierailivat talvisin karjalaiskylissä antamassa samalla lailla takaisin. Tiettävästi kosto- ja ryöstöretkiä tehtiin Petsamon luostarille asti. Reviirejä on aina puolustettu, kauemmas kuin yhteinen muisti ulottuu. Sellainen meininki ihmisissä on kyllä kansainvälinen tavallispiirre.

***
On vaikea kuvitella, että pelkästään ruotsalaisten kunkku Eerik Pyhä (tai joku muu ruotsalainen valtaherra) kömpelöine solttuineen olisi pystynyt vähin erin nujertamaan isot, itsepäiset ja hyvin aseistautuneet suomalaiset pakanalliset heimot. Siinä tarvittiin aikaa ja taivaallista apua eli huppuheppumunkkeja ja legendaarisen piispa Henrikin kaltaisia hiippaheikkejä.

Kaapuniekat munkit olivat kauppamiesten mukana levittäneet näille raukoille rannoille ja metsämaille uuden jumalan sanaa idästä ja lännestä jo kauan ennen ruotsalaisten invaasiota. Maaperää oli kypsytetty ja suomalaisia oli henkisesti hiillostettu alistumaan uusille valtiaille. Kuka enää uskaltaisi uhmata uutta suurta jumaluutta? 

"Helpompi on antaa periksi", tuumi tuurutukka, jäppäniska metsäsuomalainen. Parempi on antaa niiden kaataa vettä tukkaan ja mumista outoja loitsujaan. Olisiko huono omatuntokin painanut tai sitten ei, sillä suomalaisten heimojen kerrotaan ennen ruotsalaisten ristiretkiä tehneen omia "hankintamatkoja" Ruotsin puolelle? Ikivanhoja metsän haltijoita ei kastamalla syrjäseuduilta häädetty, ne haahuilivat ihmisten mielissä 1800 - ja 1900-luvuille asti, eikä se ollut mitään uuspakanuutta.

Suomalaisten geneettisessä tai missä lie perimässä on noin 600 vuotta ruotsalaisten sortovaltaa ja kristinuskon tuomion ankaruutta. Sen jälkeen oli vuorossa toistasataa vuotta tsaarien vähän valistuneempaa valtaa, mikä ei pakottanut suomalaisia ortodoksisen kirkon alle. Venäjän hallitsijavallan alla alusmaa sai viritä, teollisuus nousi ja kansallisetkin pyrkimykset pääsivät itämään. Tsaarien valtaa väliin kiiteltiin, toisinaan purtiin hammasta ja sytyteltiin vastarintaa.

***
Tilaisuus itsenäistymiselle tuli vasta ensimmäisen maailmanpalon viimeisinä vuosina. Itsenäistyminen vieraan vallan alta johti silloin kolmimiljoonaisen kansan veriseen sisällissotaan hyvin surullisine jälkinäytöksineen.

Mutta kysymys ei silloin ollutkaan vain itsenäistymisestä. Joukko vaikutusvaltaisia suomalaisia kansallisia etumiehiä riensi heti sisällissodan jälkeen polvet ruvella anelemaan uudelle maalle armollista kuningasta, tällä kertaa "suopealta" Saksanmaalta.

Hessenin maakreivi ja pönäkistä pönäkimmän keisari Vilhelm toisen lanko Friedrich Karl (und so weiter) ehdittiin jo valita Suomen kuninkaaksi. Kunkulle annettiin komeahko hallitsijanimi, Väinö I. (Väiski olisi ollut hyvä lemppari, kuten Urkki.)

Kansakuntien wagnerilainen kohtalonsinfonia kuitenkin jyräsi Saksan keisarikuntineen, sittemmin maailmalle hyvin surullisin jälkiseurauksin. Samalla tavoin liiskattiin tsaarien sinänsä surkea valta, hyvin surullisin ja pitkäkestoisin seurauksin.

Suomalaisten kuningasmielistenkin oli tyytyminen tylsään tasavaltaan ja presidenttiin. Ruotsalaiset saivat edelleen rauhassa napostella hapansilakoita, ihastella kuningashuonettaan  ja muistella suurvalta-aikojaan, jolloin suomalaiset jästit olivat toistaitoisille, mutta ahneille kunkuille vain tykinruokaa. Suomalaisten alamaisten oli pakko heiluttaa hullun lailla miekkaa oman henkensä pitimiksi.

***
Maailmassa häviävän pienen, mutta ennen niin sisukkaan suomalaisen kansakunnan kohtalo on ollut kautta aikojen, jo tuhatvuotisista historian hämäristä, sidoksissa vauraampiin ja väkivahvempiin naapuri- ja lähimaihin, eniten Ruotsiin, Venäjään ja Saksaan. Vaikuttavin lähihistorian kytkös on tietenkin yhteytemme Venäjään.

Suomi itsenäistyi, kun Venäjällä vanha valta kaatui. Pullistelevaa Neukku-Venäjää pidettiin omien rajojensa takana veisaamalla hartaasti YYA-virsiä ja myymällä hyväystävätovereille monenmoista roinaa, kuten kenkiä ja rättitavaraa, jota myös naisväki ompeli ahkerasti valtavissa tehdashalleissa ympäri maata. Toki Neukkula maksoi, saatiin aina vain tuutin täydeltä öljyä jalostettavaksi ja kattiloissa poltettavaksi. Mig-hävittäjät ja toisaalta Ladat vahvistivat ikuista ystävyyttä, kuten kahden yksikön Loviisan ydinvoimala ja Saimaan kanava.

Toisen kerran Venäjän ote Suomesta kirposi, kun siellä vanha valta kaatui uudestaan. Suomi sai hetkisen historiassa hengitellä vapaasti ja olla oikeasti itsenäisenä. Mutta taas nousivat suomalaisten "kuningasmieliset" edusmiehet takajaloilleen ja suhmuroivat meidät pääosin itse aiheutetun pahan talouskriisin seurauksena kyyristellen kohti Eurooppaa ja Saksaa. 

Silloinen valtiovarainministeri itkee vieläkin, miten vaikeaa oli saada Suomen valtiolle ulkomaista velkaa, vaan sitten mm. Saksan pankki auttoi. Kai se vipin pyytäminen oli vaikeaa, kun oli väärä mies asialla? Suomella oli 90-luvun laman alussa infra aika hyvässä iskussa ja vain nimeksi, mitätön määrä velkaa.

Niitit uuden eurooppalaisen ja Saksan johtaman vallan vahvistamiseksi iskettiin euron rahaliitolla, jota mm. nykyinen itsenäisyysjuhlien isäntä ja kunniamerkkien jakaja oli siunaamassa. Sen jälkeen uusi valta on eduskunnassa vahvistettu sadoin säikein, myös Suomen perustuslain lisäyksellä. Kihlat on ostettu, vihkimisen päivää ei ole vielä bryssiksen vatikaanista kuulutettu.

Kansan kohtalona on vain alistua ja tyytyä osaansa. Kuten Venäjän satavuotisen vallan aikoina, taviskansa on jopa tyytyväinen uusiin isäntiinsä, mitä nyt jotkut änkyrät vähän murskuttavat. Kun valtaa ja itsenäisyyttä ei osata itse pitää, se pitää vissiin sitten antaa pois?

Nyt voimme vain katsella, miten omat vanhat valtiolliset rakenteemme jokseenkin tasa-arvoisine julkisine palveluineen murennetaan, eikä kukaan tuo meille mitään uutta tilalle. Mamuja tietenkin pukkaa ja tulijoiden positiivista syrjintää. Valta on taas vieraissa käsissä. 

Sen pituinen tämä, tähän asti. Tulevaisuudesta emme tiedä, menneisyydelle emme mitään voi, eläkäämme tätä päivää, itsenäisyyspäivän alla. 

San Marino itsenäinen jo 1700 vuotta

Eurooppalaisuus ei ole vain alistumisen ja antautumisen historiaa. Euroopan vanhin valtio, pieni San Marino Italian valtion kainalossa on ollut itsenäinen jo yli 1700 vuotta, vuodesta 301 lähtien. Eikä pienen vuoristoisen kaupunkivaltion itsenäisyydellä liene ollut suuria surullisia seurauksia.

San Marinon itsemääräämisoikeutta ovat ajan saatossa uhanneet monet ruhtinaat ja sotaherrat, ehkä eniten valtikkaansa siellä ovat heilutelleet paavinistuimen haltijat. Pikkuinen kansa ja itsenäinen maa on kuitenkin säilynyt ja sopeutunut, myös nykyaikaan.

Euroopan vanhimmassa maassa San Marinossa on olematon työttömyys, eikä lainkaan valtionvelkaa. Maa kerää ulkomaisia sijoituksia alhaisen verotuksen ansiosta. San Marino on suosittu matkailukohde, turistit tuovat maahan puolet sen kansantuotteesta. San Marino on myös pankkiparatiisi.

Pääosin italialaisia ja tietysti katolisia asukkaita on noin 32.000. San Marinon valuutta on euro. Sekä maan lyöttämät omat eurokolikot että sen postimerkit ovat keräilykohteita. Paikallisia tuotteita ovat käsityönä valmistetut vaatteet ja keramiikka. Elinkeinojen tukijalka on myös elektroniikkateollisuus. 

Maailman vanhin itsenäinen valtio lienee Japani, vaikka Kiinan valtion juuret ulottuvat sitäkin kauemmaksi ja Intiallakin on pitkä tiedetty historia. Euroopassa vanhimpia itsenäisiä maita ovat Ranska, Itävalta, Tanska ja Unkari. Linkki koosteeseen valtioiden itsenäistymisestä.

***

Oi kuusikkopuu!

Pian sytytämme kynttilät Suomen menetetyn itsenäisyyden kunniaksi ja juhlimme edustajiamme välityksellä presidenttiparin kanssa hajasijoitetusti Tampereella. Joulu painaa päälle ja silloin vähempi kansa hiljentyy perinteisesti tarjousmaksalaatikon, perunoiden, lenkin ja kanannahkalihapullien äärelle. Jos niitä sattuu olemaan.

Kuusta ei tarvitse hankkia, sillä ulkona on kuusia. Meillä on jopa ihana kuusikkohallitus. Ai, eikö Suomen itsenäisyyttä ole menetetty? No on, sillä kuusikkohallituksen latvaroso, eikun latvakasvu, Katainenkin sanoo Ylen uutisissa tukevansa kaikkia niitä suomalaisia, jotka suhtautuvat Euroopan integraatioon myönteisesti.

Kataisen EU-fantastisuus ei kyllä ole uutinen, eikä se, että integraatio on hänen mielestään Suomen etu. Intrigööri ei kyllä sitä etukuponkia leikkaisi, mutta kun on pakko, vaikkei taho.

Kun intrigööri nosti 2002 ensimmäisen kerran Otolta eurorahoja, takana ollut täti kysyi, jotta mitäs sait. Sanoin, että joitain leikkirahoja. Täti sanoi, että hah, älä nyt, eivät ne ole mitään leikkirahoja. Intrigöörin silloinen paha etiäinen oli totta, euroraha oli turmion kätilö eli airut pysyvälle elämisen tason pudotukselle. 

***
Kupongin leikkaamisesta päästäänkin takaisin kuusikkohallitukseen: Taas on siellä hiiriporukassa räätälöity kissalle eli komissiolle ja luottoluokittajille takkia, mistä ei pian jää jäljelle edes solmion vertaa. Takin leikkaamiseen kuuluu, taas, että mummoilta ja papoilta nyhdetään pois päiväpeittoa vähän kerrassaan. Lapsilta leikkaamisesta ei uskalleta paljon puhua, koska lapset ovat kansakunnan toivo. Ainakin kiltit lapset.

Kurjemmat tavikset pääsevät pian lääkäriin eli yksityistetyn hoidon tarjoamaan osamaksukierteeseen vain, jos he sattuvat olemaan luottokelpoisia. Kansanterveyshuollon kädenojennus kansalle on yhtä kuin osamaksu. Hammashoidostakin leikataan, mutta hui hai, mihin sitä köyhempi enää hampaita tarvitsee, sillä halpismössöt saa ilmankin alas.

On se kyllä hienoa, että kansanterveysrahastuksen ammattilaisilla eli kokoomus-ja demaritantoilla on kivat jenkkihymyhampaat ja silmissä vampyyrin hyytävä katse. Eipä sinne lähimpään terveysmestaan kukaan nykyisinkään uskalla mennä luulosairastelemaan.

***
Hra Katainen mainosti taas, kuinka viitisen miljardia on kansan kestävyysvajakista leikattu ja nostettu veroja, mutta ensi keväänä sitä vasta on kovat ajat edessä. On se hyvä, että silloin on kesä tulossa. Suomessa on edelleen kesällä lämpöisempää kuin talvella, vastoin viherpiirien ja monien muiden politsaurusten virallista uskontoa.

Sitä, että kestävyysvajakkia oltaisiin muka kurottu pois jo viitisen miljardia vuodessa, ei kyllä ole  uskovinaan kukaan muu kuin luottoluokittaja. Sillä mihin ne muun maailman ja jenkkilän 0,1 prosentin rikkaat muuten työntäisivät pääomia poikimaan, jos ei Euroopassa olisi edes yhtä AAA-kelpoista innokasta velanottajaa? 

Kansainväliset luottoluokittajat, ne kalliisti ostetut sätkyukot,  voivat hyvin pitää pikku Suomea pikku maskottinaan. Maskotin osa on suostua mukisematta ihan mihin vain. Suomessa  poliitikot ovat vain onnesta lääpällään, kun joku ulkomaalainen on meistä vähänkin kiinnostunut. Suomihan on sekä itsekehuskelun että huomionkipeyden suurvalta! Poliitikkojen selkäruotokin on taipuisa kuin keitetty makarooni, se on kai sitä työelämän joustoa.

Kaikki maassa alkaa olla totaalisen p..seesti, mutta kuusikkohallitus pukkeineen ja tonttuineen ei sitä myönnä. Valta Suomessa onkin fantastisesti ulkoistettu pois kansan valitsemilta ihmisiltä puolueille, mitkä toteuttavat vain komission ja luottoluokittajien, sekä etujärjestöjen päätöksiä. 

Me valitsemme vaaleissa vain puolueita omine etujärjestöineen, emme ihmisiä. Eläkeasioista ja kaikista muistakin tärkeistä asioista päättämisen puolueet ovatkin näppärästi ulkoistaneet etujärjestöille. Eiväthän puolueet edes uskalla tehdä mitään kunnollisia päätöksiä.

***
Kansa on Suomessa olemassa vain poliittista eliittiä ja rahaeliittiä varten. Eikö muka ole? No, katsotaanpa sitten, ovatko eu-kauden hallitukset tehneet lainkaan tavallis-suomalaisia hyödyttäviä päätöksiä. Eivät ole tehneet. Eivätkä tee.

Me hömelöt käymme vielä äänestämässä, vaikka ei kai enää pitäisi. Ehkä meidät täällä Pohjolan Koreassa pian vapautetaan virallisesti äänestelyn henkisestä taakasta? Ainakin äänestäminen siirretään nettiin, mikä toimii Suomessa aina kuin junan vessa. Kukaanhan ei siellä verkossa omin lupinensa sormeile.

Riittänee, kun kannustamme herrakansaa yhä suurempiin fantastisiin saavutuksiin tavisten kurjistamisessa, kurittamisessa ja orjuuttamisessa. Kannattaa toki taputtaa ja osallistua raivoisiin suosionosoituksiin oikeissa paikoissa. 

Mielipiteet Suomessa saavat vapaasti olla vaikka millaisia, kunhan ne ovat oikeita mielipiteitä! Hei, mutta nämähän eivät ole inrigöörin omia aamuöisiä synkistelyitä. Henki nämä näppäilyt kirjoitti, sormet liikkuivat kuin itsekseen. Kautta Tannenbaumin!

***
Lisäys: Poukkoileva politiikka haittaa myös yritysten investointeja.

Suomi on orjavaltio

Puudelimediassa höpistään nyt innokkaasti siitä, paljonko me suomalaiset olemme maksaneet ja saamme maksaa seuraavien seitsemän vuoden aikana siitä ilosta, että saamme kuulua EU-nimiseen rauhanliikeeseen. Miljardit ja sadat miljoonat vain puheissa vilisevät, kuten unionissa on totuttu.

Rauhanliike onkin onnistunut fantastisesti, sillä Ruotsi ei ole kertaakaan hyökännyt Suomeen, mitä nyt joitakin kertoja joskus 800 vuotta sitten. Venäläisetkin ovat viime aikoina esiintyneet pidättyvästi, mitä tulee Suomen miehittämiseen, lähinnä kai kauppasuhteiden takia. 

Entinen pääministeri Pöö-Paavo taisikin tehdä loistavan rauhanoffensiivin auttaessaan venäläisiä liittymään Suomenlahden ja Itämeren kaasuputken kautta Saksan ja Euroopan yhteyteen. Kaasuputki on taloudellista ja rauhanomaista integraatiota parhaimmillaan. Suomen ex-pressa sai vastikkään kivan kisulin. Saakohan Sauli sarjan maatuskanukkeja ja kotia tuomisiksi huivin?

***
EU-fanaatikkojen johtamassa Suomessa enemmistö suomalaisista kuuluu näemmä iloisesti unioniin orjavaltiona, joten kansalaisten ja mediosojen puheet jostain tulevasta liittovaltiosta taitavat olla turhanpuoleisia. Vai väittääkö joku vielä vakavissaan, että Suomi on suvereeni, itsenäinen valtio maailman muiden valtioiden joukossa?

Ei me olla itsenäisiä, sillä arvioiden mukaan noin 80 prosenttia Suomea ja suomalaisia koskevasta lainsäädännöstä pukkaa jo EU:sta, eikä siihen ole nokan koputtamista. Ei silloin olla itsenäisiä tai ehkä itsenäisyyden "käyttöoikeudet ovat rajoitetut" kuin jossain työpaikan tietokoneessa. Kansallisvaltio on menetetty, ei vielä pelkän unionin takia, mutta rahaliitto yhteisvastuineen sen sinetöi.

Etteikö muka ole yhteisvastuuta? Niin kauan on, kun emme ole taloudellisesti itsenäisiä ja takuutuksia on vakausvikineissä ulkona kymmeniä miljardeja.  Valtion ja kuntien budjetti on jo komission kontrollissa, kuten taitaa olla mm. kilpailulainsäädännön kautta osa talouselämästäkin. 

Talouselämä voi toki osin äänestää jaloillaan tai siivillään ja lehahtaa rahaa tekemään kauas maille vierahille. Suomi -niminen monikansallisvaltio ei voi muutahtaa mihinkään, eikä käytännössä 90-prosenttia suomalaisista  voi jättää kotiaan. Eikä Euroopassa ole enää onneloita, mihin menisi muuten kuin ison oman rahan kanssa.

Jos vientiteollisuus meiltä kaikkoaa, Suomi kyllä viimeistään silloin lakkaa olemasta rikas maa. Silloin poliittisten satraappien jakovarat unionin yhteisvastuisiin vähenevät dramaattisesti. Hirmuista? Vai onko sillä väliä, sillä kaipa se isäntä orjistaan huolehtii, kuten ne muinaiset hullut roomalaiset.

***
Tulevina vuosina on mielenkiintoista nähdä, miten kauan poliitikkojen härski hämäys ja joskus ihan silmitön valehtelu kansalaisille jatkuu puudelimedian vankkumattomalla tuella. Voi se jatkua kauankin, sillä entisissä itäeuroopan maissa Moskovan satraapit sumuttivat omia kansalaisiaan pönäkästi kymmeniä vuosia. Kansalaiset eivät silkasta pelosta ja telaketjujen kolina korvissaan uskaltaneet järjestää kovin monia kansannousuja, mitä nyt isommin Unkarissa ja Tsekeissä. Jugoissa Tito kyllä vikuroi ja vähän se nuija Ceausescukin.

Unionin ja Euroopan kansojen suhde muistuttaa aika lailla Neukkulan ja sen itäeurooppalaisten vasalli- tai orjamaiden suhdetta vielä 20 - 30 vuotta sitten. Unionin Euroopassakin vallitsee pelko, mikä saa pääosan kansalaisista kannattamaan EU-fanaatikkojen puolueita. Nyt ei pelätä telaketjujen ääntä ja väkivaltaa, vaan köyhyyttä ja kurjuutta, työttömyyttä ja omien velkojen lankeamista maksuun.

Siinähän käy vallan surkeasti, jos kansa ei noudata TALOUSKURIA! Esimerkkejä siitä saamme joka päivä katsella mm. Kreikasta ja Espanjasta. Karmeasta kohtalosta voi meitä varoittaa myös Irlanti, minkä tukitoiveisiin Suomen pääsatraappikin korkeudestaan suvaitsi äskettäin suhtautua nuivasti. Islannin omintakeisesta ja kansalaisia puolustavasta ratkaisusta ollaan täällä mediassakin hissun kissun.

Unionia lipovan median avustuksella unohdetaan useimmiten sujuvasti se, että euron jo alussa sovittua talouskuria ovat rikkoneet eniten juuri nuo kansalliset satraapit ja vieläpä alkuun maanosan suurimpien maiden johdolla.

Mielenkiiintoista on unionin tulevalla seitsenvuotiskaudella nähdä, säilyykö vasalli- tai orjavaltion tilanne Suomessa nykyisessä mallissa vai onnistuvatko unionin ja euroryhmän fanaatikot viemään suhteen perille avioliittoon asti. Jos Saksa-setä ja Ranska-täti lyövät hynttyyt yhteen, Suomi-neito pääsee varmaan eurohaaremissa pikku jalkavaimon asemaan?

Toisaalta voisi ajatella, että nykyisen orjasuhteen säilyttäminen olisi poliittisen eliittimme, johtava ja runsaslukuinen virkamieskaarti mukaanlukien, legitimiteetin takia otollista. Jos Suomi -niminen monikansallisvaltio säilyttää osankin itsenäisyydestään, voidaan jotenkin perustella nykyistä poliittista systeemiä eli ylimitoitetua kansanedustajien pataljoonaa, ministerien kaartia aseenkantajineen, sekä massiivista, mutta raskaasti palkattua johtavaa virkakoneistoa. Unioni saattaa myös palkita uskollisimpia alamaisiaan kallista palkatuilla tehtävillä.

Vain kansa voisi kaiken muuttaa. Mutta väliäkös kansasta, sanoi pääsatraapimme vasta eduskunnassa, kun pölhöpopulistit kyselivät kansanäänestyksistä. Hah ja hoh! Vai muka kansa äänestämään niin vakavista kysymyksistä kuin valuutasta tai unionin jäsenyydestä. Pääsatraappi ei edes peitellyt ivallisuuttaan, miksi olisi, sillä tukijoukko hallituspuolueissa on sankka ja kätyrjoukko vankka.

Siksiköhän pääpölhöpopulisti Soini vaikutti "titaanien taistossa"  vaisulta? En jaksa uskoa, että jytkymestarilta olisi vielä buhti bois. Älykkäänä ihmisenä Soini ei vain jaksa jauhaa, kun kaikki Kataisen ja kumppanien ylimieliset vastaukset tietää jo etukäteen. Kepun Sipilää saattoi vaivata samanlainen kyllästyminen. Tympii se politiikan teatteri joskus näyttelijöitä.

Ovatko Sipilä ja Soini ehkä kuin pienen pohjoisen kylän tai valtion Asterix ja Obelix? Muistammehan sen ikuisen Rooman valtakunnan.

Jos joku odottaa toiveikkaasti kepun ja persujen yhtymistä  liittovaltiofanaatikkojen kaatamiseksi, se ei intrigöörin mielestä liene mahdollista. Kepussa on kyllä eu-kriittistä porukkaa, mutta puolueen johto kuuluu perinteisesti eu:n fantastisiin puolustajiin. Kepulaiset seuraavat uskollisesti johtajaa, vaikka tupailloissa muristaisiinkin. Näinkö se on, ihan tosissaan?

Tilanne on sama kuin muuallakin unionissa. Kentältä ja harvojen johtajienkin suusta kuuluu järjen ääniä. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja paluuta reaalitalouteen halutaan puolustaa. Puhutaan siitä, että Euroopan todellinen vahvuus on itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyössä, eikä missään neo-neuvostoliitossa. Mutta liittovaltiofanaatikkojen lippu liehuu Bastiljin tornissa, vielä toistaiseksi.

* * *
Ai niin! Piti muistuttaa vielä itseä ja blogissa kävijöitä siitä, mikä on se Kataisen maankuulu selätys. No, se menee niin, että kun eurostoliitosta käsky kajahtaa, heitähdetään itse  heti selälleen kieli ulkona suusta läähättäen ja häntää heiluttaen. Kotikansalaisille voi sitten hetken päästä murista ja näytellä hampaita.

Jotta keitäkö nämä isot isännät ovat? Jääköön se nyt häveliäisyyssyistä tällä kertaa sanomatta. Blogejakin tarkkailevassa Supossa ja Europolissa voisivat muuten hempat luulla, että olisin muka jokin EU:n ja globalisaation vastaisen ääriliikkeen agitaattori eli ilmiselvää ainesta kalterijääkäriksi? Pois se minusta, kai.

* * *