24.4.2012

Politiikan luottoluokitus

Moody´s aikoo Kauppalehden uutisen mukaan ehkä lähiaikoina laskea paitsi amerikkalaisten, myös eurooppalaisten pankkien luottoluokituksia. Suomesta tarkkailun kohteina ja samalla laskuvaarassa ovat (vain) Pohjola Pankin, Nordean sekä Sampo Pankin luokitukset.

Mitäs tuohon on intrigöörillä sanomista, koska oma  luottoluokitus on useimmiten ollut roskisdyykkariluokkaa. Intrigööri ei oikein tykkää pankeista eivätkä niiden palvelutiskijukat intrigööristä. 
Mutta se oli uutinen, että tohtori Väyrysenkin luottoluokitus on laskenut ja vieläpä omassa keskustapuolueessa. Kiviniemi ei kuulema hyväksy Paavoa vappujuhliin puhujaksi, vaan aikoo paapattaa siellä itse. 

Katkeruus ja kitkeryys pidetään siis käynnissä ainakin puoluekokoukseen saakka.  Sillä lailla se oppositiopuolue pysyy voimissaan. Kuitenkin kepussa vain Väyrynen on lähiaikoina mittauttanut luottoluokituksensa kansalla ja se luokitus oli oikein hyvä.


Tuostapa tuli mieleen, että mm. pakkovero-ylen ja sen yhden helsinkiläisen päivälehden kustantamat gallupit mittaavat vähän väliä puolueiden kannatusta jollakin prosenttihaarukalla. Viime kevään eduskuntavaaleissa galluppien "painotus" kuitenkin meni selvästi pieleen. Että se niiden galluppien painoarvosta silloin kun ollaan totisen paikan edessä.


***
Mutta missä viipyy politiikan yleinen luottoluokitus? Sitä voitaisiin, ellei mitata, ainakin kysellä gallupeissa. Gallupeilla voitaisiin kysyä, miten tyytyväisiä kansalaiset ovat hallituksen harjoittamaan politiikkaan. Voitaisiin kysyä sitäkin, kuinka oppositio on onnistunut. Oppositio ei  voi juuri vaikuttaa politiikan suuriin kysymyksiin, mutta aina sitä kysyä voi.

Se tässä nykyisessä puoluedemokratiassa on vikana, ettei enemmistöhallitusta saa millään kesken kautta nurin. Veto-oikeutta ei ole kenelläkään. Presidentiltäkin on valta riistetty, jos hän vaikka haluaisi asettua poikkiteloin jossain asiassa.


Vaatimaton veikkaus on, etteivät edes kaikki hallituspuolueita äänestäneet olisi kovin innostuneita hallituksen työn tuloksiin.  Mutta voihan olla, että mm. Suomen valtion sitouttaminen pysyvästi jättimäisiin eurovaltioiden velkariskeihin on monien mielestä onnistunutta hallituspolitiikkaa. Ainakin yhtä hyödyllistä kuin kuntasektorin pakottaminen myös niihin hyödyttömiin alueliitoksiin.


Gallupeissahan ei kysytä lapsilta, joita tämmöiset päätökset lopulta koskevat. Aika rientää ja me kaikki vanhenemme joka päivä. Eläkeikäiset kuitenkin vanhenevat Suomessa yhdessä päivässä ainakin kaksi päivää, nopeimmin maailmassa, jos hallitusta on uskominen. Kasvava eläkeläisten joukko hoidetaan sitten aikanaan nykyisillä hoitajamäärillä ja muilla resursseilla. Suomi on ihmeitä täynnä! Tulee ihan mieleen se muinainen Jeesuksen kala- ja leipäihme.

Voi se julkisten palveluiden romuttaminenkin olla bisneseliittiin kuuluvien mielestä oikeanlaista politiikkaa. Siinähän aukeaa. nääs, uusia markkinarakoja ja -reikiä. Bisneseliittiin kuuluvia taitaa vain olla kovin vähän, joten heitä ei luulisi osuvan monta yhteen pikku galluppiin. 


Mutta onhan sekin jotakin, jos ihmisellä on niin loistava itsetunto, että hän kuvittelee kuuluvansa bisneseliittiin ja niinmuodoin äänestää kokoomusta. Voisiko olla muuta syytä sellaiselle äänestämiselle?


Niin tai näin, intrigööri pudottaa wapun alla kotimaisen politiikan luottoluokitusta beestä pööhön. Kansallista politiikkaahan meillä ei enää olekaan. On vain kaikkeen määräilyyn häntä takajalkojen välissä vispaten alistuvaa europolitiikkaa.


Mutta vaikka hallitus aina alistuu, sillä on terhakasti korvat pystyssä, ainakin Saksan suunnalle. Nyt kyllä sietäisi olla kuulolla myös sinne päin, missä ranskanpullia paistetaan! Niin ja sinnekin, missä vielä äsken soitettiin ja tanssittiin ylvästä flamencoa, mutta nyt lauletaan enempi surullisesti naapurimaan fadon tyyliin. Sinne ne meidänkin uudet velkarahat ja takuutukset taitavat vielä upota.

Musiikista tuli mieleen sota-aikainen tarina, minkä mukaan radiossa soitettiin yötä päivää 1500 kertaa peräkkäin Säkkijärven polkkaa. Polkalla kai estettiin venäläisten Viipuriin sijoittamien radiomiinojen laukeamista, temppu taisi jopa osin tehota. Nyt voitaisiin tehdä samanlainen soitanto, etteivät (Suomen vastuullisesti takaamat) Euroopan velkamiinat laukeaisi. Ei sentään soiteta sitä nokialaista rimputusta, se olisi nyt liian häijyä.


* * *
Intrigööristä tuntuu välillä siltä, että on jo nyt kirjoitellut itsensä piippuun politiikasta ja taloudesta. Koska oma pää tuntuu yhtä viisaalta kuin lintupönttö, laitan tähän linkin  tuoreeseen analyysiin politiikasta ja "sisäänrakennetun korruption maan tavoista".

* * *



22.4.2012

Eliitti hyökkää

Poliittinen eliitti pystyttää
monenlaisia toteemeita.
Perussuomalaiset ovat edelleen pitkä piikki hallituspuolueiden paksussa nahkassa.  (Nahka on se korruptioläskin päälliskerros.)  

Hallitseva poliittinen kerma yrittää puudelimedian yhä rajummalla tuella hajottaa jytkypuolueen rivit ampumalla vaikka haulitykillä yksittäistä sorsaa. Sorsaksi kelpaa kuka vain, joka on jotenkin liitettävissä persuihin ja sattuu julkisesti hymisemään jotain muuta kuin eurohymniä tai ihanan monikulttuurisuuden ylistyslaulua.

Vanhanaikaista tässä yritetään, se on selvä. Kun persuja ei saada hajalle, eikä puolueen kannatus romahda riittävästi kunnallisvaalien alla, vaikutetaan ihmisten mielikuviin. Vaikuttamisessa paras ase on se osa mediasta, minkä härskiydellä ei enää ole rajoja. Kirjoitin äskettäin huussinseinistä, mutta nyt journalismin tasoa tiputetaan jo sinne alle, pökäleosastolle.

No, itsensähän nuo tuossa mollaavat, nuo ryökäleet, jotka ovat valmiita ratsastamaan vaikka norjalaisella joukkomurhaaja Breivikillä ja sen saman mielipuolen uhreilla. Intrigöörin maalaisdiagnoosin mukaan moisen hourehtivan murhamiehen täytyy olla pahasti järjiltään, sanokoot kallonkutistajat ihan mitä vain.

***
Perussuomalaiset halutaan siirtää politsauruseliitin mielestä halveksittavaan marginaaliin, Euroopan oikeistopopulististen liikkeiden "epämääräiseen" joukkoon. Kansallismielisyyden nousun takana muualla ei välttämättä kuitenkaan ole oikeistolaisuus, vaan EU:n omat toimet. 

Pienissä Euroopan maissa nähdään, että itsenäisyys valuu vääjäämättä Brysseliin ja mikä on vielä pelottavampaa - suurpääomalle. Kansallisten arvojen ja yhtenäisyyden korostaminen on luonnollinen ja terve reaktio ulkopuolisiin uhkiin. Eurokin on kaikille varttuneemmille ihmisille vieläkin vieras valuutta. 

Tämä taisi alkaa jo kauan sitten, onko siitä jo kymmenen vuotta, kun Itävallan vapauspuolue menestyi vaaleissa sosiaalidemokraattien kannalta liian hyvin. Niinpä demokratian periaatteet unohdettiin (vaihteeksi) kokonaan EU:ssa ja Itävalta yritettiin eristää kokouksista ja päätöksenteosta.

Perussuomalaisuuden juuret eivät ole missään oikeistopopulismissa, vaan syvällä pientalonpojissa ja muussa vähäväkisemmässä väestössä. Isommat isännät ovat yleensä kepulaisia ja oikein isontalonjästit  kokoomuslaisia. Aikojen saatossa smp:n / persujen puoluekuva on muuttunut yhä urbaanimmaksi ja kannattajia on tullut niin vasemmalta kuin oikealta - ja kepusta.

Ja sekös kaupungeissa vanhastaan valtaa pitäneitä puolueita ketuttaa. Nämä todellisen kansanvallan viholliset tekevät parhaansa nujertaakseen viimeisenkin vastuksen euro-onnen ja globalisaation riemujen tieltä.

Vastus muodostuu Suomessa lähinnä vain perussuomalaisen liikkeen kannattajista. Kepulaisissa  on vanhaa vastustusta, mutta sen ehkä selvin edustaja, Väyrynen, taitaa jäädä taas puheenjohtajakisassa vain yhtä maaseutukierrosta viisaammaksi. Tulevaisuudessa hallitukseen päästessään kepu heittää eurovastaisuuden jälleen pottukuoppaan piiloon.

Puheenjohtajana tiukka, mutta luullakseni ihmisenä aika joviaali Soini antoi eilen madonluvut poliittiselle piilokorruptiolle. Puolueiden kannatus vaihtelee, gallupit heittelevät, mutta persut ovat tulleet suomalaiselle puoluekartalle siellä pysyäkseen. Rakit räksyttävät, mutta muulikaravaani kulkee, kompuroi, mutta kulkee.

***
Kiinalaiset ovat muuten jo pitkään tutustuneet velkakriisin rampauttamaan Eurooppaan. Islannissakin päästään kai nauttimaan kiinalaisesta pääomasta ja osaamisesta. Kunhan tässä Suomi on muutaman vuoden päästä oikein kunnolla rähmällään, pääsemme ehkä mekin nauttimaan idän ihmeistä. Kiinalaiset tehnevät silloin meille sitä samaa, mitä mm. Enso nyt puuhaa siellä Kiinassa eukalyptusten kanssa?

Jäämmekö vielä Suomessa vähemmistöön, me tsuhnat? Tuskinpa vain. Meillä on vielä jäljellä tervettä suomalaisuutta ja oikeaa isänmaallisuutta, joka ei vieraita syrji.  Vielä se kelkka kääntyy. Etelän metiasta en tiedä, moraali siellä ainakin ratisee jalasten alla.

Suomi on vielä oikeasti hyvä ja ystävällinen maa. Täällä ei asu natseja. Rasisteja on meillä kai suunnilleen saman verran kuin kaikissa muissakin maissa. Perinteisiäkin arvoja kunnioittavien  suomalaisten joukossa ei vain tykätä syöttiläiden sanelusta. Meillä ajatellaan omalla päävärkillä. Jos sitten huomaamme olevamme väärässä, myönnämme sen vaikka hampaita kiristellen ja korjaamme kurssia.

Tänään on googlenkin mukaan Maan päivä. Silloin se on myös isänmaan päivä! Olinko taas tuhma? No vähän vain.


* * *

21.4.2012

Ei latisteta blogeja!


Viha puhuu ja puhkuu.
Vanha mukava virtuaalituttavuuteni Esa Kärnä, taattua lieksalaista laatua, suosittaa tuoreessa kirjoituksessaan nettihenkkareita kaikille US:n Puheenvuoroon kirjoittaville. Myös päätoimittaja Huusko kustantajineen taitaa olla samaa mieltä. Se on tietenkin toimituksen ja niille palstoille kirjoittavien oma valinta. 

Entisenä lehtineekerinä olen vieläkin ihan toope täällä nettikirjoittelussa. En esimerkiksi osaa tehdä itse blogille kunnollista ulkoasua, eikä ole järkeä ostaa palvelua, koska ei ole tuloja. Pitää vain tyytyä näihin googlen tarjoamiin valmiisiin ratkaisuihin.


Käyttelin jo  20 vuotta sitten tabloideja ja aikakauslehtikokoa kasatessa paperilehtien taitto-ohjelmia eli julkaisuohjelmia. Niiden ohjelmien ensimmäisilläkin versioilla sai aikaan helposti mieleistään jälkeä, silloin ei itsellä ollut ihan kaikkea tekniikkaa, koska kaikki maksoi hurjana. Vakityössä uutispaperissa toimittajat eivät ainakaan siihen aikaan saaneet itse tehdä taittoa, joten mm. silloiset photoshopit ja freehandit jäivät kunnolla opettelematta, eikä vastaavaan enää taida viitsiä ryhtyä. 


Blogeissahan sisältö eli teksti ja kuvat ovat (huonon huumorin kera tarjoiltuna) tärkeämpiä kuin ulkoasu. Ei ole väliä sillä, minkä värinen virtuaalikissa on, kunhan se vain pyytää klikkauksia. Tärkeintä oman itsensä kannalta on vain kirjoittaa, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.


***

Minusta yleistyvä vaatimus vain omalla todistetulla nimellä ja naamalla kirjoittamisesta latistaisi ja litistäisi koko kansalaiskirjoittelun. Tasokkaita asiakirjoituksia on mukava lukea, olipa niiden tekijä kuka vain järkevän tuntuinen henkilö tai nimimerkki. Mutta entä tämä "vapaa" mielipidepuoli? Kaikki eivät kerta kaikkiaan voi tai eivät halua laittaa todellisia ajatuksiaan asioista julki nimen ja naaman kera.

Minulla ei ole semmoista suurta julkista persoonaa, mitä pitäisi suojella, mutta en siltikään olisi kirjoittanut nimen ja naaman kanssa kaikkea sitä, mitä olen laittanut julki tässä runsaan vuoden aikana. Olen kirjoittanut mm. omista ongelmistani myös siksi, ettei pikku takaiskuihin elämässä pidä jämähtää. Antaa vain mennä roilottaa, vaikka kaikki ulkoinen olisikin mennyt kuin susien suihin! 


Nimimerkillä kirjoittaminen voi olla ainakin yhtä hyödyllistä kuin ristimänimellä ja syntymänaamalla. Nimimerkki sopii toisille paremmin kuin tunnistettava henkilöllisyys. Jos vedotaan vihakirjoittelun estämiseen, se on tyhjää puhetta. Taviskirjoittajan henkilöllisys on helppo selvittää ip:n perusteella. Jos joku haluaa piileksiä, siihen on osaavilla aina konstinsa.


Ketä kiinnostaisi makustella vain loppuun saakka harkittua äärineutraalia mielipidemössöä, mistä kaikki soppaan heitellyt lisukkeet ja mausteet on jätetty pois? Toinen US:n vakikirjoittaja (superjulkkis) Helena Eronen kertoi kirjoittavansa spontaanisti siten kuin milloinkin ja silloinkin hyvältä tuntuu. Ymmärrän sen hyvin, koska kirjoitan yleensä itse samalla tavoin. Judelma tulee näppikseltä ulos silloin kun tullakseen, eikä siinä kerkiä paljon ajatella, se käy kuin pianistin sormiharjoittelu. Ihan totta!


***

Yritän tässä pähkäillä vain näitä blogeja, enkä nettilehtien kommentointia tai jotain naamakirjaa, jälkimmäisessä en ole, enkä kai sinne mene. Kommentointikaan ei hirveästi kiinnosta, ei enää. Blogitekstien kirjoittaminen on minulle vapaata ilmaisua ja mielipidekirjoittelua, myös viihdettä - semmoinen ainakin olisi tarkoitus. Viihtyyhän näissä edes itse vähän aikaa kerrallaan.

Jos kansalaisten vapaata kirjoittelua halutaan kovasti rajata ja pakottaa se tiukkoihin raameihin, siltä lautaselta ei löydy enää pihviä. Netin vapaudesta tulee kaunis muisto vain, kuten Jeltsinin aikaisesta demokratian häivähdyksestä nykyisillä uuskoogeepeen ohjailemilla ja oligarkkien rosvoamilla Venäjän mailla.


Eikä se ihmisen nimi ja pärstä ole mikään tae siitä, että pysyttäisiin jossain asiassa ja noudatettaisiin  vanhoja lehdistön tai journalismin pelisääntöjä. Esimerkkejä ei tarvinne paljon tikulla osoitella. 


Kansalaiskirjoittelu netissä tarvitsisi omat väljemmät pelisääntönsä kuin ne, mitkä on laadittu aikoinaan paperilehtiä ja kirjojen kustantamista varten. Sensuurisantroja ja ilmiantajia meillä riittää, ne pirulaiset tappaisivat maailmasta mielellään kaiken elollisen. 


Vanhassa jämerässä Neukkulassa istui joskus jokaisen isomman kerrostalon aulassa akka tai ukko, paikallisen KGB:n ilmiantaja. Oikeuslaitos toimi tarkasti poliittisen ohjauksen pohjalta, eikä ollut kuin yhdenlaista vallitsevaa politiikkaa. EU-Suomessa mennään vauhdikkaasti siihen samaan suuntaan. Kansalaiset alistetaan hiljaiseksi massaksi, jota on helppo hallita pelolla.


Toistaiseksi virallisen väkivallan pelko on meillä lähes olematon, mitä nyt rähinäjuoppo saattaa saada vähän reilummin nokialaista. Mutta EU-maissa taloudellisen uhan ja sanellun moraalin mukainen kiristysvanne toimii aina vain tehokkaammin niin kokonaisten kansakuntien kuin yksilöidenkin tasolla. Surkeinta on, että mielipiteiden ohjailuun valjastetaan lisäksi vielä uskonnollisia ja etnisiä elementtejä. Puoluepoliittinen syrjintä on sekin sallittua ja jopa suositeltavaa, kunhan se suuntautuu sopiviin kohteisiin.


US:n blogipuoli on ollut lajinsa paras kaikenlaisten kirjoittajien yhteinen julkaisukanava. Olisi ikävää, jos sekin kuivuisi hiljalleen kokoon sisäpiirin pölinäpalstaksi tai sukupuolinetraaliksi marttakerhoksi. Netti US on toiminut jo yli neljä ja puoli vuotta, omistajansa vahvan massin turvin, mutta silti!


Mutta onneksi on blogspot.com ja muita virityksiä! Eikä siellä tapeta nimimerkki-erkkiä!


Joku vielä vapaiden blogien kirjoittajista esitti äskettäin, jos käsitin oikein, että blogeista pitäisi rakentaa jonkinlainen päivittäinen uutiskooste. Poliittiset ja yhteiskunnalliset blogit löytyvät hyvin mm. oikotiedosta, mutta tiivistä katsausta päivän ko. blogien sisällöstä linkkeineen ei taida olla missään. En tiedä, olisiko tuosta ideaksi jollekin nohevalle ihmiselle, joka osaa vielä tehdäkin  jotain, eikä vain höpöttää niin kuin meikäläinen?


* * *

Ai niin, olipa unohtua: Hakkarainen (hyihyi) kuulema levittää netissä tietoa raiskaukseen syyllistyneistä jolperoista. Tyttären isänä sanon, että hyvä Hakkarainen!


* * *

19.4.2012

Pyhitetyt poliitikot

Buddha ja Jeesus.
Jos Jeesus ja Buddha päättäisivät ilmaantua hirmuisella jysäyksellä yhdessä maan päälle ja pienessä Suomessa, heidät tietysti valittaisiin eduskuntaan kesken vaalikauden lisälistalta taivaalliset merkkihenkilöt ja heidän tärkeimmät seuraajansa.


Niin ei pitäisi kuitenkaan tehdä, sillä kummallakaan inkarnaatiolla ei ole mitään tekemistä maallisen politiikan kanssa. Suomalaisen puolueiden ja etujärjestöjen hallitseman politiikkojen pallotteluseuran lannistava, samaistava ja dementoiva vaikutus on kyllä suorastaan ylimaallinen. 


Puolen vuoden kuluttua nuo jumaluudet astelisivat alas Arkadianmäen bunkkerin isoja portaita äitellen keskenään jostain kehysriihestä, talouskurista, kestävyysvajeesta, eurobondeista ja muista semmoisista sukupuolineutraaleista asioista.


Maallisella ja kansallisella tasolla näemme tämän nyt selvimmin persuista. Vuosi sitten päätösbunkkeriin valittiin 39 reipasta taviskansalaisten edustajaa, joka aikoivat tehdä parhaansa valitsijoidensa hyväksi. Moni heistä ajatteli silloin mielessään, että huispa vaan noista muista!


Tänään ainoastaan muutamat harvat paatuneimmat persujen edustajat ovat sinnitelleet ja pitäneet pintansa. Siunatun suvaitsevaiston pahiksilla eli pirullisilla persuilla on eduskunnassa välillä henkisesti seuranaan vain pari vanhan ajan änkyräkommaria, jotka kieltäytyivät siunaamasta omassa puolueessaan kokoomuksen ryhmäkuria ja syömästä demokraateilta kiellettyjä hedelmiä.


Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asut. Ja sen lauluja laulat, kenen laskuun syöt. Ja myös olet sitä mitä syöt! Tämmöistä jumalatonta menoa on täällä tänään, pyhiä inkarnaatioita odotellessa.

***

Paljon myöhempi lisäys: 

Intrigöörilläkin alkaa olla äänestettävät vähissä, kun viitisen vuotta on kulunut suuresta jytkystä. Jytky oli sinänsä hyvä asia suomalaisessa poliitikassa, mutta persuillekin on maallisen vallan suurissa saleissa käynyt, kuten Jeesukselle ja Buddhalle kävisi.

Onneksi nuo aiemmin mainitut ikuiset merkkihenkilöt ovat pakosti sen verran viisaita, etteivät he osallistuisi ikinä puoluepolitiikkaan. Jos osallistuisivat, jättäisin aikanaan ikuisuuteen siirtymisen väliin, jos saisin valita. 

No ehkä pitää vain tyytyä siihen, ettei Jumala välitä, eikä piru hättäile. 

***

18.4.2012

Maantierosvojen paluu

(Lisäyksiä postauksen lopussa!)

Naamioituneet miehet kiilasivat pariskunnan auton ojaan 6. huhtikuuta vastaisena yönä sivutiellä Jalasjärvellä. Rosvot potkivat auton laseja rikki ja ryöstivät uhriensa rahat. Uutisjutuista päätellen tämä maantierosvous oli raju ja siinä käytettiin väkivaltaa. Intrigöörin mielestä tuommoisesta pitäisi jo huolestua, mutta ei se noussut ihan ykkösrötösuutisten joukkoon. 


Uutinen löytyy myös Autowebistä.


Tekijöistä ei liene vielä saatu tarkempia tietoja, en ole ainakaan huomannut sitä mistään. Teko on Suomessa harvinainen. Kyllä ihmisiä rosvotaan meillä päivittäin, mutta maanteillä on toistaiseksi saanut liikkua melko rauhassa. Rihkamakauppiaat pysäyttelevät autoja. Joskus oli teiden varsilla bensan pyytäjiäkin, mutta ei sentään ole tarvinnut varoa ojaan kiilaavia konnia.


Paljon myöhempi, 2016, lisäys ja linkki ruotsalaisesta maantierosvoilusta.


Ongelma ei ole ohi: Lisäyslinkki kesältä 2017.


Kauppaajat riesana tien päällä, 2018.


*** 


Venäjän Karjalassa sattui 1990-luvun alussa joitakin raakoja suomalaisten matkailijoiden ja siellä töissä käyvien ihmisten ryöstöjä. Muistaakseni ainakin yhdelle pariskunnalle kävi siellä jossain huonosti, kun auton tuulilasiin ilmestyi reikä. 

Nuo onnettomat pysäyttivät auton ja nousivat ihmettelemään, mistä oli kysymys. Sikäläiset maantierosvot ampuivat molemmat siihen tielle, mutta taisivat jäädä myöhemmin kiinni poliisin ansiosta.

Väkivaltaa korpimailla


Maantierosvous tai pikemminkin metsärosvous oli joskus vanhassa Suomessa varsinainen riesa. Hajanaisia tietoja kulkijoiden ryöstelyistä ja jopa ryöstömurhista tuli puolilta maata. Korpimaat eivät ole olleet turvallisia kulkijoille ja pahimmat pedot luettiin silloinkin kai vain löyhästi ihmisten kirjoihin. Korpilaki kukoisti ja virkavalta oli kaukana. Vähän kuin taas nykyisinkin syrjäkylillä ja korpimailla.


Vanhoja historiatietoja, lähinnä muistiin merkittyjä kansantarinoita lukiessa käy selväksi, että korpimailla on iät ja ajat eletty väkivallan uhan alla. Kansan muistissa ovat säilyneet suomalaisten heimojen, kuten mm. savolaisten ja hämäläisten veriset kahinat kalavesistä ja eränkäynnin rajoista. Niissä kahinoissa moni ukko kylmeni.


Silloin tällöin sodittiin venäläisiä vastaan tai kärsittiin rajantakaisten karjalaisten rosvoretkistä. Tehtiin niitä samanlaisia retkiä toiseenkin suuntaan. Vanhoina aikoina raja ei railona auennut, kun  käytiin vuoroin vieraissa ryöväämässä ja polttamassa toisten kyliä.


Toisinaan saloilla riehuttiin astaloiden kera ihan vain suomalaisten pottunokkien kesken. Heimokulttuuri ei muinoin ollut meilläkään pelkkiä murteita ja toisten hassuja tapoja.


Kansan perimätietoa leimaavat nuo väkivaltaiset teot ja toisaalta lukemattomat kummitusjutut, aavetarinat ja kertomukset kätketyistä aarteista. Kaiken taustalla värjyi vankka taikausko loitsuineen sopivasti sekoittuneena pappien paasauksiin. Tietäjiäkin tarvittiin. Shamanismi eli ja voi hyvin.


Erämaiden Suomi oli osin turvaton. Toisaalta vanha kansa eli vielä viime vuosisadan alussa metsissä kuin kotonaan. Erämaissa oli tarjolla kaikkea, mitä ihminen tarvitsi, kunhan vain kovalla työllä osasi ottaa ja hyödyntää. Lähikauppoja ei ollut, mutta ei niitä tarvittukaan.


Erämaiden asukkeja rikastuttivat joskus sopivasti korpien halki kulkevat kauppamiehet, jollaisten ryövääminen toi aina kunnollisen saaliin. Painavien plooturahojen ryöstäjät ovat kyllä joutuneet ikävästi hikisiin hommiin kuparia raahatessaan. Suomessa tiedetään joidenkin rikkaiden sukujenkin vaurauden saaneen alkunsa rosvohommista. Onpa joku noheva sivullinen napannut niiden varsinaisten rosvojen kätkön ja rikastunut.


Metsäsissit


Kun korvessa omin voimin pärjäämisen taito unohtui ja maalikylien rahan voima houkutteli liikaa, ryhdyttiin joskus rintamaillakin rosvoiksi. Rosvoaminen oli  ennenkin keino tehdä nopeasti rahaa ja hamuta muuta maallista hyvää. Monille 1800-luvun metsärosvoille kiinni jääminen tiesi pitkää matkaa Siperiaan, mistä vain aniharva pystyi karkaamaan takaisin kotomaille.  Metsärosvot tai -sissit olivat raakoja aseistettuja miehiä, eikä heidän jäljittämisensä tai kiinni ottamisensa ollut helppo tehtävä.


Muistiin merkityn lähihistorian tunnetuimpia maantie- tai metsärosvoja olivat Nurmijärven rosvot 1820 tietämissä. Nurmijärven ryövärit ja murhamiehet lannistettiin lopulta vasta venäläisen sotaväen avulla. Rosvoilla oli kunnon sissien tapaan myös tukijoukkoja silloin harvaan asutulla ja rutiköyhällä maaseudulla.


Lisää Nurmijärven rosvoista. 


Myös Etelä-Savon Mäntyharjulla oli omat puukkojunkkarinsa ja rosvonsa tukijoukkoineen 1700-luvun lopulla. Naapurikunnan eli Pertunmaan historiatiedoissa kerrotaan, että "Mäntyharjun puukkojunkkarit, sota- ja sotilasrasitus toivat monta murhetta."


Mäntyharjun kirkkoherrana 1775 – 1780 toiminut Sakari Cygnaeus kirjoitti merkintöihinsä puukkojunkkareista, joista "kerrottiin aivan hirveitä tarinoita, kuinka he joukoissa liikkuen ryöstivät ja murhasivat pitäjän läpi kulkevia henkilöitä. Tämän seurauksena liikkui suuria huhuja, jonka seurauksena kaikki ohikulkijat pelkäsivät tulla koko pitäjään." 


Rauhan syksynä, vuonna 1721, solmittiin isonvihan jälkeinen rauha. Kirkkoherra kirjoitti, että "rauha oli hyvin tervetullut Pertunmaan kylälle, mikä olisi muutoin hävitetty kokonaan. Venäläiset nimittäin olivat kuulleet, että kyläläiset pitivät yhteyttä sisseihin, jotka toimivat venäläisiä vastaan ja sen seurauksena koko Peruvettä ympäröivä Pertunmaan kylä piti hävittää. Osa kylästä oli jo ennätetty polttaa ennen kuin rauhan sanoma tuli."


Oulunjärvellä oli järvirosvojakin.


Hirveätä kyytiä


Historiankirjoista jäi aikoinaan mieleen semmoinenkin yksityiskohta, että metsärosvot olisivat kesyttäneet hirviä ratsuiksi. Pitkäjalkainen ja vahva hirvi olisi etenkin huonoilla metsäpoluilla paljon hevosta nopeampi ja varmaan myös kestävämpi menijä. Hirven selässä lienee ollut paha pysyä?


Tiemmä hirvien kesyttäminen kiellettiin silloin Ruotsin (Suomen) laissa 1600-luvulla? Konnat ovat aina olleet kekseliäitä. 


Perimätieto  kertoo myös, että Ruotsin armeijalla olisi ollut 1600-luvulla yksikkö, jolla oli hirviä ratsuina? Kumpi lienee ollut idean isä, joku sotaherra vai rosvopäällikkö?


Hirvi on suorastaan presidentillisen arvokas eläin. Sarvipää hirvi sopisi EU-Suomen vaakunaan paljon paremmin kuin se pölhö jellona. Karhu tai ilves olisivat nekin kunnon vaakunatunnuksia. Jellona livahti kai vaakunaan silloin itsenäistymisen yhteydessä, kun Suomeen puuhattiin saksalaista kunkkua?



Presidentti Theodore Roosevelt ratsastaa jytkyllä
hirvellä järvessä.

  (Kuvaa väitetään väärennökseksi.)


Video: Hirvi kesyyntyy, mutta suostuuko ratsuksi?

Linkit kesältä 2017:


Ehkä osin puppu-uutinen: Venäläisillä hirvet sotaratsuina.

Hirvellisiä sotajuttuja, tarkennuksia.


Lisäys 23.11.2017:

Valtamedian hirvijutut olivat näemmä liikaa Julkisen sanan neuvostolle, joka huomautteli sekä Yleä että Iltalehteä niiden viime kesänä julkaisemista jutuista venäläisistä sotahirvistä. Jutut ovat ainakin osin samoja kuin ig:n yllä olevissa tuoreemmissa linkeissä. "Uutisten" taustalta löytynee venäläisiä aprillijuttuja?


JSN näyttää puuttuvan tuollaisiin hupiosaston juttuihin, mutta muutenhan "kiltit" tiedostusvälineet saavat revitellä melkein mitä haluavat. Ainakin valtamediat saavat vapaasti yrittää jyrätä lukijoilleen tiedostavien toimittajiensa omia mielipiteitä valikoidun uutispuuron ohessa ja lisukkeina.


Yle julkaisi JSN:n huomautuksesta selitysraamatun, tässä. 


Iltalehti kertoi omat töppösensä, tämän päivän uutinen, tässä.


Mutta mitäpä tuosta. Intrigööri julkaisi kuitenkin jo 2012 juttunsa metsärosvojen ehkä aikoinaan kesyttämistä hirveistä ratsuista ja Ruotsin armeijan mahdollisista yrityksistä kesyttää hirviä sotakäyttöön. Noiden tietojen tarkistaminen asiakirjoista lienee meikälle melkein mahdotonta.


***


Laitan vielä pari linkkiä hirviratsasteluista ison rapakon takana. Juttu löytyy tästä ja kuvia noista hirveistä harrastuksista tuosta.


17.4.2012

Älä keikuta venettä!

Suomessa istuu tanakasti Brysselin velkaunionin & kansainvälisen suurpääoman poliittisesti ohjailema kuuden puolueen nukkehallitus. Kataisen hallituksen valtakausi sinetöi ainakin sen 2000-luvun kehityksen, että terve kansallinen politiikka pihisee viimeisillään. Suomi ei koskaan keikuta unionin laivaa, koska aluksen kaatuminen olisi käytännössä sama kuin vallankeikaus. 


Raskaasti velkaantunut kansa ei sekään keikuttele paattia, eikä tietenkään aina vain rikastuva eliitti. Kaikki toivovat vissisti, että euro pysyy ja voi hyvin, asuntojen arvo säilyy, eikä mikään elintasokilvassa muutu. Sehän on hyvin inhimillistä. Kuka nyt haluaisi puutetta ja kurjuutta enempää, mitä nykyinen "markkinatalous" tuo laskukausina luonnostaan.


Persujen ja monien muiden lisääntyvät puheet Euroopan tuhoisasta yhteisvelasta kuitataan yhä edelleen pökeröpopulismina. Ei edes Kreikan kriisin hoitamista EU:n tasolla saisi arvostella. Siis pää puskaan, ei kypärään! 

Lisäys 18.4: Tulossa olevasta EVM-pankkijärjestelystä on annettu julki väärää tietoa, minkä mukaan Suomen eduskunta voisi aina päättää uusien kriisipakettien lisärahoituksesta. Tämä on puppua, sillä aina näin ei ole. Joten laitanpa taas kerran linkin  Jan Hurrin juttuun:

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/04/18/tama-kolmikko-paattaa-onko-euroalue-vaarassa/201227517/170

* * *
Timo Isosaaren ajatuksia US-Puheenvuoroissa:

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103409-kataisen-hallitus-kenen-bulvaani

* * *
Oppositio näyttää viimein kykenevän tekemään yhteisen välikysymyksen, mikä ei tietysti taaskaan johda mihinkään. Itse asiassa tai isojen ihmisten oikeasti kepuhan olisi liki täysin nykyhallituksen linjoilla, mutta oppositiosta on pakko edes vähäsen räksyttää.

Viime vaalien joukkopakoa kepusta ei paljoa paranna edes nukkehallituksen vänkäämä kuntauudistus, joka on sekin vanhojen 90-luvun EU-suunnitelmien perua. Tuon vision mukaan Suomessa pitäisi olla noin 70 hallintoaluetta ja siinä se on tämän nykyisenkin uudistuksen lähtökohta ja suunta.

Kepulaiseen kansanperinteeseen kuuluu myös niin ankara sisäinen änkyröinti, että tuvan katto-orret tutisevat, mutta mekkala pidetään yleensä aina sisäpiirissä. Kepun vanhaa puolueapparaattia ei pidä väheksyä, se on väkivahva. Puolueella on nyt täysi tekeminen puheenhoitajan valinnassa.

Ennustan, ettei kepun uusi vetäjä ole Väyrynen, eikä Pekkarinen. Puolue vaihtaa johtajansa nuorempaan kaartiin. Samalla on oiva tilaisuus paikata se edellinen vikatikki, kun tikki lähtee itse.


Kepun taannoin vahva mies Risto Volanen kirjoitteli mennä päivänä blogissaan, että persut ovat kuin Jukolan veljekset Impivaarassa, isolla kivellä härkiä paossa ja kovalla äänellä huutamassa. Volanen kirjoittaa puheenvuoronsa aluksi asiaa, mutta jos jaksaa lukea loppuun, teksti muuttuu. Se on silti taitavaa - kauniisti ja huolellisesti väsättyä poliittista kälätystä, missä ei sanota mitään. Se on politiikan ammattilaisen puhetta, hyvältä se kuulostaa, mutta mitään siitä ei mieleen jää.


Jos joku haluaa oppia sivistynyttä nettikirjoittelua ja -keskustelua, kannattaa tutustua Volasen ja muiden vastaavien kirjoittajien äärineutraaleihin tuotoksiin. Niitähän blogeissakin riittää.

* * *
Vihakirjoitusten metsästäjillä aina töitä riittää. Vai tuleeko ehkä kadonneiden vihakirjoitusten metsästäjien aika? Joskus kai vielä parhaat tai pahimmat vihakirjoitukset säilötään johonkin kansanrunousarkistoon tai rikosmuseoon. Ei sillä, että ne vakavissaan kirjoitetut vihastelut olisivat mitenkään hauskoja luettavia.


Netin vihapäästöjen suitsimiseksi lienee tulossa taas niin läpeensä pyöreää ja liukasta asiaa koskevaa lakivääntöä, että rajanvedosta tulee tulkinnallista. Ts. tuomarit voivat arvioida asioita aika väljästi. En sano, että poliittisen ohjeistuksen mukaisesti, koska se olisi tuhmasti sanottu. Semmoisesta tuomioistuinten toimintaan vaikuttamisesta korkealta tasolta meillä ei ole esimerkkejä, eikä ainakaan Suomen suuren laman ajoilta, ehei!

Kahlailin vähän läpi sitä valtakunnansyyttäjän viraston teelmää laiksi. Tuohon luonnokseen on kansalaistenkin kuulema lupa ottaa kantaa 23.4. mennessä, nettipoliisin kautta. On sitten ihan eri asia, miten kannanottoihin suhtaudutaan, mutta voidaan edes väittää, että kyllä kansalaisia on hyvissä ajoin kuultu.


Moni blogeissa näkyykin ottaneen kantaa lakiluonnokseen, joten en ala sen kanssa enemmän ähräämään. Se vain ihmetytti vähäsen, miksi jokin pahanenteiseltä kuulostava valtakunnansyyttäjän virasto on laatimassa uutta sensuurilakia? Eikö muilla tässä maassa ollut netin viharikoksista tai -kirjoituksista asiantuntemusta? Ei kai?


Lakien säätäminen eli lainsäädäntövalta on Suomessa eduskunnalla. Ainakin lakien säädäntä olisi edelleen pidettävä irti tuomiovallasta tai jostain oudosta syyttäjien vallasta. Uusia lakeja laatii eduskunnan hyväksyttäväksi yleensä se ministeriö, minkä toimialaan ko. lainsäädäntä kuuluu. Lain takana on yleensä hallituksen esitys tai ns. kansanedustajan lakialoite, joista jälkimmäinen ei usein johda mihinkään. 


Viime kuun alusta lähtien on lakiehdotus mahdollista tuoda eduskunnan käsittelyyn kansalaisaloitteella, jolle on kerätty 50 000 tukijaa. Varmaan tämmöisenkin aloitteen tulemme vielä näkemään. Maahanmuuttajatkin voisivat sellaisia laatia, tukijoita aina löytyisi kantasuomalaisista.

* * *
Tuli siitä uudesta viharikoslaista sentään mieleen pieniä hassuja aatoksia. Järkiparka kun harhailee nykyisin asiasta toiseen ja varsinkin asian viereen.

Ennen vanhaan yhteiskunnan laitapuoliskon kulkijat tapasivat syyskylmien tullen tehdä "kilikalikeikan", minkä turvin pääsi helposti talveksi linnan lämpimiin, oikeaan sänkyyn ja syömään. Kevääksi siinä ehti hyvin kuntoutua ja pääsi potrana poikana vapauteen rantaelämästä nauttimaan, ns. rantakuntoon. Nykyisin kyllä näyttää siltä, että vapaalle päässeet venkulat ehtivät vääntää keikan poikineen ennen kuin joutuvat takaisin tiilenpäitä laskemaan. Edes lusimaan pääsy ei enää onnistu helposti, kuten vanhassa Suomessa. Muusta hoitoon pääsystä ei paljon kannata puhuakaan.


Mutta toimisiko vihakirjoituksen päräyttäminen netissä nykyajan kilikalikeikkana, jos vaikka sitten kunnolla vanhaksi ja huonoksi tultua (ne) meinaisivat kuskata meikän johonkin kunnalliseen Trabant -malliseen hoitolaitokseen? Jostain törkeästä vihakirjoituksesta siihen liittyvine kiihotuksineen voisi näemmä saada jopa neljä vuotta linnaa. Hmmm.


Ainahan linnassa olisi sairastelevalla vanhuksella paljon paremmat oltavat kuin jossain köyhän kunnan sekundasäilytysyksikössä! Näin on, mutta kaikkea katalasta suunnitelmastani en aio "asettaa tässä yleisön saataville".


Suomalaisia on noin viisi ja puoli miljoonaa eli saman verran populaa kuin keskisuuressa metropolissa maailmalla. Uusia lakeja, kieltoja ja rajoituksia pukkaa kuin siipimuurahaisia sisälle joskus syksyisin. Olemme yhä tarkemmassa kontrollissa ja nähtävästi isoveli aikoo vahtia meittii vielä paljon tarkemminkin. Arkijärjen tai vanhan ajan "lautamiesjärjen" käyttö eri asioissa ei sitten riitä mihinkään.

Varmaan uusia lakeja joskus tarvittaisiin, mm. erilaisen rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa? 


Netin valvonta ei vain näytä toimivan kunnolla edes Kiinassa tai Venäjällä. Pohjois-Koreassa kaikki kyllä toimii valtaeliitin kannalta loistavasti, netistä ei ole harmia. Kansalaiset vain kolistelevat ruokaa jonotellessaan kiltisti kylkiluita vastakkain ja itkevät vain käskettäessä. Veljeskansa rajan takana Etelä-Koreassa tikahtuu ahkeraan elintasokilpaansa kasvutaloudessa. Tasan eivät mene onnen pipanat tässä maailmassa.


* * *

14.4.2012

Paviaanin lukutaito

Paviaanit ovat järkyttävästi aika inhimillisiä otuksia. Ainakin Etelä-Afrikassa Cape Townissa paviaanit ovat oppineet huonoille tavoille. Karvalallut tunkeutuvat porukalla ihmisten koteihin, vaikka rikkomalla ikkunat.

Paviaanit osaavat avata ovia ja sisälle päästyään ne sotkevat ihan viimeisen päälle, myös ulosteilla. Villit vieraat pilaavat huonekalut ja tyhjentävät tietysti jääkaapista ja keittiöstä kaiken syötävän. 

Kotona rynnäkön aikana mahdollisesti olevien ihmisten on vain parempi väistellä vahvoja ja pelottavilla hampailla varustettuja paviaaneja. Vihainen tai ärsytetty otus saattaa hyökätä ja on silloin vaarallinen.

Paviaanit siis toimivat vähän samoin kuin pahimmat nykyajan murtovarkaat esimerkiksi suomalaisilla lomamökeillä. Paviaanit eivät kuitenkaan ole yleensä kiinnostuneita kodin elektroniikasta tai muusta arvotavarasta.

Mennä viikolla tiedemiehet kertoivat jymyuutisen: Paviaanit oppivat jopa lukemaan!

Päätyvän viikon kotimaisesta uutisoinnista tuli mieleen sellainen ilkeä aatos, että eräät virallisesti kansaa edustavat henkilöt osaavat hekin lukea ja varmasti paljon paremmin kuin paviaanit. Luetun tekstin ymmärtämisessä paviaanit kuitenkin päihittävät nuo edustajiston pökeröt kuusi -nolla! No, joo.


* * *

12.4.2012

Paheksuvaisto parahti

Ehkä tunnetuin
hihamerkki.
Ja persujen puoluejohto tärähti. Kyllä julkisella sanalla on mahtia ja vieläpä poistetulla blogikirjoituksella. Ehdin lukaista eilen Helena Erosen blogipäivityksen ennen kuin se poistettiin. Olen lukenut kai useimmat hänen jutuistaan siellä Usarin osiossa "hiljaa virtaa blogistan", enkä lukisi, ellen tykkäisi. 

Itsekin huononkin huumorin ystävänä en osannut pitää hihamerkki-kirjoitusta siitä nousseen metelin arvoisena. Eihän sitä kallista hyvää humooria riitä joka päivälle, välillä täytyy näin pula-aikana tarjota huonompaa ja sekundaakin.


On se hyvä, että minut ulkoistettiin uutismediasta suuren laman varjolla, eikä takaisin enää huolittu, keikkahommia vain tarjottiin. Piti duunailla muita hommeleita. Minun vanhalla uutisnenälläni olisi miltei mahdotonta tunnistaa tämmöisiä asioita muka uutisiksi. Huumoria nämä nykyajan totiset toimitustorven soittajat eivät tunnistaisi, vaikka se räkättäisi heille harakan lailla päin näköä.


***

Persujen paheksunta on kuitenkin toimittelijoilla verissä ja siitä revitään kaikki aina kuin vain mahdollista. (Ei koskaan pitäisi yleistää, mutta menköön nyt.) Vai oletteko nähneet montakin myönteistä uutisjuttua persujen kansanedustajista? 

Joku sopuli kirjoittikin (kai epähuomiossa?) myönteisesti Hakkaraisen korkeasta ammattitaidosta saha-alalla, myös tieto-taidon tunnollisena viejänä Väli-Amerikkaa myöten. Minäkin olin oikein äimän kägösenä. Sitten Teuvo meni heti päissään rymyämään moottoripyöräkerholle. 


Tulee ihan mieleen omat muinaiset torveilut viinanhuurujen ihmemaassa, niitä riitti, mutta ei niistä lehtiin kirjoiteltu. Sain kyllä pari kertaa lehtitalojen pomoilta juopottelun takia kenkää. Kimpoilisin silti pienten takapakkien jälkeen vieläkin jossain, ainakin oli freehommeleita, mutta sitten hajosi nuppi. 


Mutta mitäs pienistä, entisen tytön sanoin: "Ei se mitään jos päästä heittää, muista ruumiinosista on ollut paljon enemmän iloa."


Mutta muisteloista taas asiaan: En ole jaksanut kaivella eduskunnan tiedostoja, mutta luulisin, että persujen 39 kansanedustajaa ovat saaneet jotain järkevääkin aikaan tässä vajaan vuoden kuluessa. Julkisuuteen asti tällaisia asioita ei ole juuri nostettu. Mutta auta armias, kun  joku mamukriittiseksi luonnehdittu edustaja, sen avustaja tai paremman puutteessa vaikka puolueen kunnanvaltuutetun varamies tekee jotain pölhöä. Silloin on persuilla uutisarvo taas huipussaan.


***

Muistelen tässä yhtä entistä paikallispoliitikkoa, joka kirjoitti demarien mainoksessa, että ajatteleva ihminen voi olla vain sosiaalidemokraatti. Justiinsa! Kaverilla oli visahtanut aate uskonnon puolelle. Siinä oli oikein tosikkojen perikuva.

Minulle ei ole käynyt niin, enkä kuulu mihinkään puolueeseen, mutta toistaiseksi äänestän persuja. Muut puolueet eivät enää kiinnosta, sillä ne on nähty. Toki kaikissa puolueissa on mukana hyviä ihmisiä ja heillä voi olla oivia aatoksia, mutta armoton puoluevalta ja -kuri lakastuttaa kukinnot.

Persuissa on koko ajan rehottanut muutamien ajattelemattomien edustajien horsmatarha. Kyllä asioista voi puhua ja kirjoittaa myös niin, ettei päästä paheksuvaistoa käymään kiinni. Ennen vanhaan en päästänyt kiinni edes umpikieroja lakimiehiä tai krp:n karpaaseja, sellaisiakin joskus vastaan sattui.


Mutta tekevälle sitä virheitä sattuu, eikä julkisuus ole mikään helppo taitolaji. Joskus entisen työhuonekaverin kanssa painettiin hullun lailla hommia. Kerran päätettiin, että tästä lähtien luetaan toistemme jutut ja nostetaan sillä tavoin yhdessä tuotannon laatua. Ei me ehditty sitä usein tekemään, mutta aatos oli hyvä. Hitto, ennen meikä ei tehnyt edes kirotusvirheitä, mutta nyt niitä saa siivota höpinöistään alavariinsa.


***

Persujen Ruohonen-Lerner vaikutti tänään jo varsin turhautuneelta surkeaan julkisuuteen ja totesi sen vahingoittavan puoluetta ja eduskuntaryhmää. Näin on. Persuille myönteisenä toivon, että kansanedustajat avustajineen skarppaisivat julkisivuaan. Jos on epävarma jostain, puheesta tai vaikka blogikirjoituksesta, sen voi luettaa jollain luottohenkilöllä ennen julkaisemista. Ei siinä muuta tarvita, sähköllä se posti kulkee nopiasti ees sun taas.

Myönteistä tässä himmakassa on se, että tuo Helenan kirjoitus oli selvästi satiiria, eikä se ole mikään sen ihmeempi manifesti. Ei kai tuo yks kirjoitus muata kuatane? Muistavat hyö sen kyllä, nuo kaiken kauhistelijat ja uutisurvelot.


Entinen pressa Manu oli oikeassa ainakin yhdessä asiassa, kun hän nimesi lehtiväen sopuleiksi. Kaikki ravaavat kilvan samoilla apajilla. Ennen ei jaksanut lukea joka päivä kovin monta lehteä, vaikka niitä töihin tulikin. Nyt näkee helposti vaikka Oikotiedon sivulta, että kaikki lusikoivat päivästä toiseen uskollisesti samaa uutispuuroa. Omia uutisia on vähän, sillä ei ole enää paljon omia toimittajia.


Lehtitalot ovat jo kauan sitten ketjuuntuneet pieniä paikallislehtiä myöten. Monipäiväisiä sanomalehtiä ei uutistarjonnasta päätellen tarvittaisi Suomessa montaa, mutta niitä painetaan ja laitetaan verkkoon vain siksi, että ns. paikallisuudella kerätään paikallisten kauppiaiden ilmoitukset. Suurin painoarvo on tietysti makkarakauppiailla.


Kaupunki- ja pitäjälehdillä on oma selvä roolinsa. Valitettavasti pienimmät ja heikoimmat niistä voivat olla riippuvaisia vain yhden tai kahden kauppiaan suopeudesta. Valtion lehdistötukea tarvittaisiinkin eniten pienten paikallislehtien pönkittämiseksi. Vai tarvitaanko, sillä kohta ei ole niitä pieniä pitäjiäkään? Onhan tämä netti ja pian tiemmä sadan megan yhteydet joka tölliin? On se ihan mahotonta!


* * *

11.4.2012

Byrokratian palomuuri

Byrokratia ja tietoyhteiskunta paisuvat ja pursuvat yli äyräidensä.
Suomessa byrokratiasta on jo satojen vuosien kokemus, mutta tietoyhteiskuntaa rakennellaan vasta kolmatta vuosikymmentä. Erilaisiin julkispuolen tiedonhallintaprojekteihin on törsätty miljardeja. Hyötynä on ollut se, että samalla on elätetty it-sektoria kuin peipot käenpoikia. 


Siitä huolimatta vain harva hanke toimii kunnolla siten, että edes tilaajat voisivat niitä oikein kunnolla hyödyntää. Lisäksi kökkö lainsäädäntö iskee kapuloita rattaisiin. Itsessään mammutiksi paisutetun Kelan tietojärjestelmä on yksi harvoista systeemeistä, missä pyhän byrokratian ja kansalaisten tarpeet kohtaavat, edes kohtuullisesti. Kela lieneekin pitänyt tietohallintonsa kehittämisen omissa näpeissään, eikä ole mennyt siitä, missä aitalanka eniten notkuu. 

Yleensähän julkisella puolella on rakenneltu todella kalliisti paljon limittäisiä, lomittaisia ja päällekkäisiä tietosysteemeitä. Yhteistä näille virityksille on, yhä edelleen, etteivät ne soi yhteen, eivät edes yhden kunnan sisällä. Näin on käynyt, koska asiat on silkkaa ymmärtämättömyyttä ulkoistettu rahastusfirmoille. 


Aina ei tilaajan taholla ole edes tiedetty, mitä lopulta on haluttu. Varmojen maksajien ja ehtymättömän julkisen rahoituksen turvin onkin syntynyt isoja it-alan toimijoita, mutta se on toinen juttu. Ikävintä on, ettei homma ei ole vieläkään kenenkään näpeissä. Tilannetta ei ainakaan helpota se, että kunnat ja kuntainliitot ovat historiansa pahimmassa myllerryksessä.


***
Byrokratian palomuuriin tavis törmää jo sellaista tietoa hakiessaan, minkä pitäisi olla julkista eli kaikkien nopeasti saatavilla. Valtionhallinto on luonut omat nettihirviönsä, monipäiset hirmut, joissa yksi pää tiedottaa jonkin ministeriön äänellä, toinen piipittää keskusviraston kapulakieltä ja kolmas puputtaa vaikka eduskunnan loputonta päätösjargonia. EU:n tiedostojen sokkeloissa suunnistaminen on sitten ihan oma taitolajinsa varsinkin, kun kaikenlainen avoimuus on siellä kirosana.

Tiedottajia erilaisissa julkisissa organisaatioissa toki on, että lipsuu. On sisäistä ja ulkoista tiedottamista, arviointia, seurantaa ja tutkimusta, sekä tietenkin sitä  Eurooppa-tiedotusta, mikä on täysin kritiikitöntä, kuin poliittista valistusta ennen Neukkulassa. Kokonaisuus julkishallinnon tiedotuksessa ei sekään ole kenenkään hallussa. Mutta palomuuri vain vahvistuu, sillä byrokratiapeto ruokkii itse itseään.


Valtioneuvostolla on tiedotusyksikkönsä, samoin eduskunnassa. Eduskunnan tiedotusyksikössä näyttäisi olevan hommissa toistakymmentä ihmistä. Kaipa he tekevät parhaansa, mutta pelkästään eduskunnan sivujen sujuva käyttäminen on äkkinäiselle vaativaa, jos sieltä on meininki löytää jopa jotain hakemaansa tietoa. Eduskunta julkistaa kyllä viikkokalenterinsa, myös valiokunnista, mutta kuka jaksaa ja ehtii edetä eduskunta -sivuston lukemattomien linkkien pöheikössä?


***
Inrigööri koetti aamulla katsoa, mitä hauskaa politiikassa on odotettavissa tällä viikolla, jolloin raskaan työn puuduttamat kansanedustajat palailevat pääsiäislomilta sorvin ääreen vähäksi aikaa ennen kesälomia. Täysistuntojen lisäksi istuvat myös valiokunnat (miten niillä perä kestää kaiken sen istuskelun, liekö heillä välillä edes taukojumppaa tai torkkupeittonokosia? Liika istuminen on muutenkin terveydelle vaarallista! Ai, mutta onhan siellä ison talon pohjakerroksissa hyvät liikuntatilat. Niin ja oma terveysasema.)

Tarkoitus oli tsekata, mitä kuuluu Suomen lopulliselle liittymiselle Euroopan pysyvään vakautusmekanismiin, siihen EVM-pankkiin. Aikataulua en löytänyt, mutta turha kai sitä on etsiä, kun Suomi kumminkin menee siihen vipuun ilman mitään jarruja. Hallituspuolueista on monilla suilla kuultu, että EVM on (alati vastuulliselle) Suomelle pakkorasti. 


Oppositio se vain yrittää jatkaa valon kantamista säkillä tupaan, muuta merkitystä opposition pulinoilla ei ole. Eikä tule. Joutessaan kepulit ja persut voisivat harjoitella kansantanhuja, myös neuvotella hynttyiden yhteen laittamisesta. Peruskeskustalla tai Keskustapersuilla olisi yhdessä jo poliittista voimaa, sillä eihän se kokoomuskaan ole ikuisesti raskautetun työkansan suosiossa.


***
No mutta takaisin tiedottamiseen: Olisi hyvä lukea esimerkiksi valtiovarainministeriön laatima tiedote siitä, mikä tämä kaikelta hyvin suojattu EVM-pankki oikeasti on ja mitä siihen liittyminen Suomelle merkitsee tai voi merkitä. EVM-pankin pomminkestävästä suojauksesta tulee mieleen toinen kummallisuus eli amerikkalaisten sotilaiden pitkälti kansainvälinen syytesuoja. Uskomattomia asioita nuo molemmat, mutta todellisuus onkin taruja ihmeellisempää.

Intrigööri toivoisi, että valtioneuvosto ja eduskunta palkkaisivat kapulakielen suomentajiksi muutamia oikeita toimittajia, jotka laittaisivat nettiin tiivistelmiä tärkeimmistä asioista, mitkä ovat tulossa käsittelyyn, myös niissä valiokunnissa. Perinteisellä toimitustyöllä saadaan kyllä hankalistakin asioista paremmin ymmärrettäviä. Samalla voitaisiin kertoa se prosessi, minkä mukaan tämä ja tuo asia etenee. 


Jos ja kun valtion tiedottaminen on tarkoitettu kaikille kansalaisille? Tärkeää olisi myös, ettei mikään puoluepoliittinen ohjaushenkilö seisoisi toimittajan tuolin takana, ts. ettei sensuuri iskisi ennen jo enterin painamista.


Jos avointa ja vapaata kansalaiskeskustelua asioista halutaan (ei kai haluta?), sitä olisi hyödyllistä käydä etukäteen, eikä vasta sitten kun on päätetty esim. keppanan tai tupakin ostajien gps- tai jalkapantaseurannasta. Parvekkeella tupakoinnista joutunee pian ainakin poliisitutkintaan ja sitten pakkohoitoon. Jalankulkukypärästäkin tulee varmaan vielä pakollinen? Ja taviksille sallituista ulkonaliikkumisajoista?


Toki valden netistä löytyy nytkin monenlaista hyödyllistä tietoa päätöksen alla olevista asioista, jos on aikaa ja kiinnostusta etsiskellä. Byrokratia nujertaa kyllä nopeasti, vaikka olisi kuinka halua pysyä kärryillä tähdellisistä asioista. Eikä se asioista päättäminenkään ole helppo nakki , jos vaikka kansanedustaja aikoisi muodostaa oman mielipiteensä, eikä tyytyisi  toisten ratkaisuihin.



***

9.4.2012

Ei käy, sanoi Katainen

Paitsi, että ei niin käy, otsikko on kuvitteellinen. Katainen ja hänen perästähiihtäjänsä eivät sano koskaan ei, kun EU:n ja euron EKP-herroilta käsky käy. Eipä siinä ole mitään uutta, samoilla linjoilla oli aikoinaan Kekkonenkin, kun Moskovasta soitettiin. Ainoa njet -sana pitkän puhelun aikana tuli sillä kohtaa, kun  keskuskomitean pääsihteeri kysyi, jotta eikö kyllästytä aina sanoa vain da?

Merkittävä ero näiden kahden eri aikakauden valtakunnanjohtajan välillä ei ole se, että toinen päämiehistä oli valtapresidentti ja tämä jälkimmäinen vieläkin vaikutusvaltaisempi pääministeri. Kekkonen osasi sen pelata, mutta Katainen ei ole ollut vakuuttava.


***

Tai miten senkin nyt ottaa, linjahan pitää, sillä Suomen EU-uskollisuus menee yli kaiken muun, omat kansalaiset ovat kiusallisia haitakkeita. Vanhenevatkin melkein silmissä, nuo onnettomat ruppanat. Vastuullisuutta  kataistrofihallitukselta löytyy suurissa asioissa eniten eurooppalaiselle ja kansainväliselle raha- ja finanssisektorille.

Elämme aikoja, jolloin joku surkimus poliitikko yrittää ministeriaitiosta  sanella, mistä asioista Suomen eduskunnan suuressa salissa on sopivaa keskustella ja mistä ei. Vielä järkyttävämpää on se, ettei tämmöistä demokratian halveksuntaa edes julkisesti ihmetellä. Rasismin vastustaminen, minkä nyt pitäisi olla jo itsestään selvää, menee meilläkin ruotsalaisittain hysterian puolelle, valikoivaakin se on, esikuvansa mukaisesti.


Intrigöörin mielestä kokoomusministeri puhui siinä eduskunnassa samalla suulla suuremmalla.  Saamme tottua siihen, että nykyisin pientä itsenäistä päätösvaltaamme kavennetaan kaikissa muissakin asioissa koko ajan. EU:n diktaatit eli sanelut ovat aina vahvempia kuin oma kansallinen lainsäädäntömme.


***
Itsenäisyyspäivän juhlia voidaan vietellä linnoissa herrojen, mutta Sven Tuuvan sukua siellä ei tarvita. Suomi ei saavuta sataa vuotta täyteen itsenäisenä ja omista asioistaan määräävänä maana. Ja sekin on poliitikojen tietoinen valinta. 

Jos vertailukohtaa hakisi lasten sadusta, kokoomus olisi kuin Monni-kissa, Rkp olisi uskollinen apuri Pilli ja Vihreät Pulla. En sano, että saman sadun Pekka Töpöhäntä edustaisi persuja tai Maija Maitoparta demareita. Ota näistä nyt selkoa, kuka on minkäkin sortin viiksivallu tai naukumaija.


Iso osa suomalaisista aikoo yhä vieläkin äänestää kokoomusta. Ääni demareille tai keskustalle ei sinänsä muuttaisikaan paljon mitään, eivät nämä puolueet horjuta hallituksessa valta-asemia, eivätkä oikeasti koskaan asetu EU:n ylivaltaa vastaan.


***
Keskusta hävisi ja aiheestakin, kaiken maailman raivostuttavien vanhasteluiden jälkeen. Demarit piti vaaleissa kutakuinkin pintansa, mutta hallituksen vetovastuu ei kelvannut, vaikka sekin olisi vajaat vuosi sitten ollut otettavissa. Oliko se sitten poliittista viisautta, sen aika näyttää? 

Vaaleissa jytkyt tehnyt persut ei voinut lähteä Kataisen hallitukseen, siihen oli selviä syitä. Vihreät ja vasurit nyt hyppäävät vaikka pirun pulkkaan, jos siinä kyydissä pääsee eliitin kebapista isoja siivuja veistelemään. Kelpasi se voimalla siunattu ministerin paikka kristillisillekin.


***
Hiljaisuus pääsiäisenä johtuu täällä siitäkin, ettei omaan päähän tule yhtään kunnollista ajatusta siitä, mikä se EU:n ja euron kohtalo lopulta on. Oma vähäinen järki sanoo, ettei tässä mitenkään voi hyvin käydä, ei ainakaan Suomelle. Suomi on pian takuutuksineen ja ylivastuineen talouden rupusakissa yhdessä muiden pienten Euroopan maiden kanssa, se on selvää kaikille muille, paitsi kokoomuslaisille. Valtion taloudellinen päätösvalta on jo käytännössä annettu maasta pois.

Mutta miten meille käy EU:n vasallivaltiona? Mitä lopulta tekee maanosan varsinainen mahtaja Euroopan Keskuspankki? Onko pääjohtaja Draghi kultainen lohikäärme? Kuka tässä hyppyyttää ja ketä? EKP:llä on nappula, mistä painamalla saa laillisesti tyrkättyä markkinoille niin paljon pötäkkää kuin tarvitsee. Samalla euro kivasti kevenisi suhteessa dollariin. Niinkö tehdään? Maanosan suuret pankithan ovat jo ylenmäärin saaneet nauttia ilmaisesta nappularahasta.


Kreikkaan jo syydetty mielettömät tukirahat, mutta maan velka on vain kasvanut, eikä Kreikka ikinä nouse jaloilleen eurovaltiona. Kreikan lähtö omilleen lieneekin selvä tapaus. Mutta yksikin lähtijä Kreikan lisäksi merkitsisi loppusoittoa koko eurotivolille, jopa pieni Portugalikin (seuraava II tukipaketin saaja) taitaisi riittää.


Kestääkö Espanja armotonta talouskuria? Ei varmaankaan. Italia tuskin edes yrittää kestää mitään vastaavaa. Velkaa on kaikilla mailla jo nyt niin että livettää, myös Saksalla. Vaikka rahaa tehdäänkin nappulaa painamalla, ei se ole loppupelissä leikkirahaa!

EU:n tavoitteena on muodostaa liittovaltio, ainakin jommoinenkin semmoinen teelmä. Sen myönsi myös Merkel jo aikoja sitten. Odotettavissa on siis rankkaa kulukuritusta, palkkojen, eläkkeiden ja sosiaaliapujen leikkaamista. Kulut alas, kilpailukyky ylös. Demokratiaa pyöritetään vain sen verran, että kaikki tavikset eivät tee ilmikapinaa. 


Saksalaisen marssin tahtiin, käymme yhdessä ain. Rumps, rumps, rumps. Die fahne hoch! 

Hitto. Tästä intrigööristä piti tulla enempi hupiploki, mutta kun meinaa loppua sekin huonompi huumori. Mutta eipä hätää! Tarkkaillaan tilannetta ja pelätään pahinta.


* * *