Suojaisiko saunominen virukselta?

(Koronatauti uusiutuu, joten pitänee uusia näitäkin vanhoja koronajuttuja. Sauna, kuumuus ja kesä liittyvät sopivasti aiheeseen.)

Koronaa ovat taas viestimet pullollaan. Tänä aamuna lehdet kertoivat mm., että kausi-influenssa tarttuu oikein hyvin kylmässä ja kuivassa ilmassa. Kosteissa ja lämpöisissä oloissa virus leviää huonommin.

Hengitystieinfektiot iskevät talvisin, koska virukset säilyvät hyvin kylmässä erilaisilla pinnoilla. Kuivuus altistaa tartunnan saajat viruksille, koska myös ihmisten limakalvot ovat tavallista kuivemmat.

Onkohan kukaan hurja suomalainen edes yrittänyt suojautua virustartunnalta saunomalla oikein pitkään ja hartaasti? Epidemian pahentuessa kaikille työpaikoillekaan ei saata olla asiaa. Ylimääräisen loman löylytauoilla kannataisi makoilla vaikka saunakamarissa takan ääressä ja pitää ilmankostutinta päällä.

Wanhan kansan kokemusasiantuntijoiden mukaan sauna, terva ja viina auttoivat kaikkiin tauteihin, jotka eivät olleet kuolemaksi. Onhan sitä monikin vilpitön kaljan ja viinan ystävä saunonut kesäisin melkein yhtä kyytiä päiväkausia ja ainakin sosiaalisesti juopotellut saunarakennuksessa. Kannattaisi ehkä yrittää rikkoa omia ennätyksiä ja saunotella saman tien viikkokausia, ellei ihan kuukausia jaksaisi?

Tervaa pitäisi olla saunassa ainakin hajuksi asti. Viinan tehosta tartunnan ehkäisijänä en ole varma, se tarttis kokeilla. Muistan, että joskus tervaa saatettiin laittaa tujaus löytyveteenkin, kuten kaljaakin, mikä ei tainnut olla kovin hyvä oivallus. 

Lehtijutussa ennustellaan koronan leviävän seuraaksi tehokkaimmin maailman suurkaupungeissa. Se tästä kamaluudesta vielä puuttuisi!

***

Lisää turhia kysymyksiä 15.3:  

Jos ja kun mietokin saunan lämpö nutistaisi koronaviruksen, miksi ei saunan tai jonkin muun lämpöhoidon vaikutuksia taudin torjunnassa tutkita lainkaan? 

Ja oma vastaus: Tauteja pitää lääkäreiden mielestä torjua vain lääketehtaiden kehittämillä lääkkeillä, eikä millään himpulikonsteilla, joita ei saa edes kokeilla, vaikka lääkkeitä ei olisi tulossakaan vielä aikoihin.

Toimivaa koronalääkettä ei toistaiseksi ole, muita lääkkeitä koronaan on kyllä kokeiltu, mutta tulokset jäävät epämääräisiksi, kuten tässäkin lehtijutussa.

Toisessa myöhemmässä lehtijutussa kerrotaan, kuinka jenkkipoliisit tappavat pöpöjä lämmittämällä työautonsa huonon saunan lukemiin.

Ceetä ja sinkkiä

Tavallisen talviflunssan torjunnasta saattaa olla nyt turha höpistä, koska kaikkien pitäisi jo kiltisti järkyttyä kiinalaisperäisestä korona-viruksesta. Vielä ehtii, ei se pelkääminen ole myöhäistä.

Korona-virukselle ei mahda itse paljon mitään, jos epidemia pääsee kunnolla leviämään, kuten se saattaa päästä. Flussan torjunta voi onnistua ja ellei, niin taudin oireita pitää jotenkin hoitaa, kun se iskee. Hoitokonsteihin ei kyllä osaa ottaa kantaa.

***
Tästä on jokunen vuosi, kun lukaisin jostain c-vitamiinin ja sinkin flunssaa torjuvasta yhteisvaikutuksesta. En ole ottanut vielä kertaakaan flunssarokotusta. Sekin taannoinen jonkin tipuepidemian sokeripalarokote, mistä terkkarin jonoissa jo tapeltiin, jäi hakematta.

Ceetä olen syönyt lisänä epäsäännöllisesti kauan, purkista, vaikka talvisin sitä saa hyvin myös isoista appelsiineista. Lisäsin sinkin ja otan sinkit yhtäaikaa ceen kanssa. Katselin eilen joitakin lehtijuttuja sinkistä ja ceestä. Olisi kuulema tärkeää syödä runsaanlaisesti  ja säännöllisesti tietynlaista sinkkiä. Tehokkain olisi kai imeskelytabletti, asetaatti-sellainen.

En kiistä kun viisaat neuvovat, mutta minulle tuo olisi liian monimutkikasta. Suosin markettien halpoja vitamiineja ja ravintolisiä, koska uskon niissäkin purkeissa olevan ihan oikeita aineita. 

Tänäkin talvena nieleskelen päivittäin vahvan cee-tabun tai -poreen. Sen ohessa heitän naamaan kaksi sinkkitabua, yhteensä 30 milligrammaa. Kerran päivässä. Siinä koko juttu. Pahoilta flunssilta olen välttynyt, joko tuurilla tai sitten sinkillä ja ceellä.

Ceetä saa halavalla, halvin on parin euron porepötkylä, jossa on tehoja tuhannen milligramman verran per annos. Halvin löytämäni sinkki on Rainbowin  15 milligramman sinkki, mikä maksoi viimeksi 3,95 euroa, purkissa on 120 tablettia.

***
Vitamiineja ja niiden vaikutuksia tutkitaan kai melko vähän, koska laillistettujen medisiinareiden munkkikuoro aloittaa hyminänsä heti, jos ja kun kehutaan muita kuin lääkäreiden & reseptien takana olevia lääkkeitä tai lääkintöjä. Munkkikuoro saa minun puolestani olla oikeassa ja usein se onkin. Varmasti ravintolisien ja ns. hoitomenetelmien valikoimassa riittää turhakkeita.

Sekin kyllä tulee mieleen, ettei oikeita teollisesti valmistettuja lääkkeitä ole ollut olemassa kuin satakunta vuotta. Asperiini oli kai ensimmäinen ns. oikea lääke. Sitä ennen pärjättiin sillä mitä pillereitä pyöritelevät apteekkarit missäkin saivat aikaan tai sillä, mitä isomummi oli jostakin kuullut.

Vanhan kansan joukossa oli myös luonnonlääkkeiden, lähinnä yrttilääkkeiden osaajia, joita mm. kirkkopelletkin ylimaallisessa viisaudessaan jaksoivat vainota. Itsepäisimmät kansanparantajat taidettiin jopa käräyttää noitina roviolla. 

Toki osa tuosta kansanihmisten parantamistaidosta on ollut huuhaata, missäpä lajissa ei niin olisi. Toisenlaisiakin kertomuksia on, koviakin juttuja.

Tuli näistä vitamiineista postailtua ennenkin:  
https://intrigoori.blogspot.com/2011/10/vitamiinit-vaarassa.html

***

Poliitikot myyvät terveystietosi!

Ihminen ei taida oikeasti paljoa omistaa, ei edes omia henkilökohtaisia terveystietojaan. Erilaisia hallintaoikeuksia yksilöillä toki on, suuriakin, mutta ränsistyväkin hyvinvoiskenteluvaltio iskee rähmäkäpälänsä kiinni jo vauvoihin. Valden ote ei täysin hellitä ennen kuin kansalainen päätyy loppusijoituspaikkaansa. Eikä montturauhakaan ole ihan loputon.

Talouselämä kertoo, jotta vielä viime keväänä demarien kansanedustajat moittivat rankasti uudistusta, mikä helpottaisi suomalaisten arkaluontoisten  terveystietojen käyttämistä tutkimuksessa ja yrityksissä. Liekö tuo moitiskelu ollut vain äänestäjille esittämistä, koska tuo ns. toisiolaki on taputeltu ja tietolupaviranomainen on perustettu. Lupavirkatoimia jo käynnistellään. 

Julkisiin ja muihinkin tietoturvahankkeisiin pitää kokemusten perusteella suhtautua vähintäänkin terveellä epäluulolla. Toivottavasti nyt ei panna pystyyn uutta tietoHUPAvirastoa! Liipaisimella on pelkän teknisen tietoturvan ohella ihmisten yksityisyydensuoja.

Ensimmäisiä tietopyyntöjä terveystiedoista odotellaan ensi vuoden alussa. Lupia alkanee virastosta tippua joskus kevättalvella. Uudistuksilla tavoitellaan kuulema mm. terveysalan kasvua ja sellaisen odotuksen huumassa meidät kansalaiset asetetaan kylmästi koko Suomen suuruisen kaupallisen koelabran näytteidenantajiksi. 

Arvokkain osa ihmisyksilöstä saattavatkin raakan pisneksen vinkkelistä olla hänen terveystietonsa. Hyvästelkäämme ne, koska emme itse niitä omista! 


Linkki Te:n juttuun.

Tietosuojavaltuutettu kysyy: Kenen hankkeita nämä ovat?

***

Ei ebolaa - vielä

Alkuviikosta pukkasi uutisia epäillystä ebola-tartunnasta Ruotsissa. Tiistaina onneksi kerrottiin, että epäily oli taas aiheeton. Korkeaan kuumeesen sairastunut ja jossain ebola-alueilla vieraillut henkilö ei ollut saanut tuota kalmankatkuista tartuntaa.

Ebola on tappanut tuhansia ihmisiä mm. Kongossa ja läntisessä Afrikassa. Pahimpia pelkoja on jo kauan ollut, että tauti leviäisi Afrikassa suurin kaupunkeihin. Koska taudilla on itämisaikaa, joku lentomatkustaja voisi ehtiä tuomaan tartuntoja länsimaihin ja muualle. Näin ei ole vielä käynyt ja toivottavasti hyvä onni jatkuu.

Katselin parin kotimaisen sivuston uutisointia asiasta ja molemmissa väitettiin, ettei ebolaan ole lääkettä, eikä parannuskeinoa. Useimmat ebolan tai sitä lähellä olevien virusten tartuttamat ihmiset kuolevat. Tieto pitää valitettavasti vielä pitkälti paikkansa.

Kuitenkin ebolaan on jo kauan kehitetty rokotteita ja lääkitystä. Parin, kolmen viime vuoden aikana on saatu rohkaisevia viestejä siitä, että rokotteella tauti asettuu ainakin, ellei se ole ehtinyt liian pitkälle. Rokotteita ebolaa vastaan on, tehokkaitakin, mutta ongelmia aiheuttaa mm. pula toimivasta lääkityksestä. 

Rokotteita ei ole tarpeeksi, koska niiden kehittäminen ja tuottaminen noille maailman köyhille alueille ei ole lääketehtaille kannattavaa, ellei maksajia löydy. Niinpä epävarmuus entistä laajemmista epidemioista jatkuu muuallakin kuin Afrikassa. Ellemme ihan ole löysässä hirressä, ainakin köyttä on, mutta sitä ei ole rasvattu.

Koska omassa asiantuntemuksessa ebolasta tai sen lääkinnästä ei ole jakamista, laittelen linkkejä parempiin lähteisiin:

Tässä linkki rokotteesta. Lisälinkki tässä,  ja vielä yksi.

Tiede-lehden juttu ebolasta.

***

Sipilä piti puheensa

Pääministeri Juha Sipilä piti puheensa. Monta kertaa tuo uhosi menevänsä presidentin luo. Nyt se meni!

***

Blogilinkki 28.4: Julkinen terveydenhoito tukkiutuu ja sakkaa?

Lisäys 9.3: Sotessa mentiin hallinto ja markkinat edellä, ihmiset ja heidän palvelunsa unohtuivat, IL.

21.3.2019: Yksinkertainen sote.

10.4.2019 raportti: Hallitus tupelsi soten pilalle.

12.2.2019: Pikku pikku pimityksiä!

Hiiohoi ja hilloa purkki!

Kyllä pisnespoliitikko hoivaa meitä kehdosta hautaan. Kokoomuksen ja kepun tavoitteena lienee lopulta yksityistää koko perinteinen julkisen yhteiskuntasektorin Suomi.

Toista sataa vuotta vähitellen ja kalliisti verorahoilla rakennettu hyvinvointivaltio Suomi kaupataan palasina suurille kansainvälisille veronvälttelyfirmoille. Tämä tapahtuu tietenkin joustavan ketterästi, hyvässä Jerseyn tai Cayman-saarten hengessä.

Ihmispolon pisneshoiva aloitetaan jo anivarhain, sitä jatketaan päiväkodeissa ja kouluissa. Lopulta avuttomista vanhuksistakin revitään irti viimeisetkin hoivasetelit saattohoitoon ja hautaukseen asti.

Hiiohoi ja hilloa purkki!

Ehkä tämäkin Iltalehden juttu kannattaa lukaista, ettei pikkuväen tilanne hukkuisi vanhuksia kohdanneen äkillisen myötätuntovyöryn alle. 

Lisää lastenhoidon karua arkea.

Joidenkin toimintojen yksityistäminen ei ole huono asia, ei myöskään hoiva-aloilla. Sen sijaan poliitikkojen usein siunailema tunnoton pisnes lapsilla ja vanhuksilla on inhottavaa. Suomi voi huonosti ja kaikki täällä maksaa yhä enemmän.

***
Onkohan tämmöinen rahoitushuispailu lajissaan miten yleistä? Linkki Taloussanomiin.

Isoilla yhtiöillä isot tulokset ja nykyisin jo verotkin.

Vasemmiston omistama Tradeka massuttaa samalla kaukalolla Esperi Caren kanssa.

KL: Vakavasta Esperin virheestä kertonut "poistettiin työpaikalta"?

IL: "Ennemmin kantaisin kiviä kontilla..."

Te: "Markalla saa markan tavaraa."

***

Vanhuksistakin on tullut aiemmin tässä blogissa kirjoiteltua, vaan mistäpä ei.

***

Karpata vai skarpata?

IL Terveys kertoo ketodieetistä, joka on jutun mukaan karppauksen yksi muoto ja sopii lihavuuden hoitoon. Jutusta kannattaa lukaista myös kommentit.

Intrigööri innostui vuosia sitten lukemaan ison läjän ruokagurujen kirjoja. Ahkera ruokakirjojen lukeminen ei kuitenkaan laihduttanut grammaakaan, vaikka vältinkin sokeria puolisen vuotta, ensimmäiseen berliininmunkkiin asti.

Mutta ei se tieto paljon päätä pakota. Ensimmäinen noista guruista oli paljon kiitetty ja haukuttu tohtori Robert Atkins useine kirjoineen.

Itsensä laittaminen ketoosiin oli ennen ainoa oikeaoppisen karppauksen muoto. Muut taisivat olla vain kehnoja jäljitelmiä, jotain epämääräistä skarppaamista.

Meikä ei itse koskaan aloittanut varsinaista karppaamista. Mutta yhtä läski kaveri aloitti ja se pirskatti laihtui ihan silmissä. En ole nähnyt miestä vuosiin, joten en tiedä, onko vartalonsa vieläkin, kuulema naisten arvostama, notkea ja norja.

IL:n jutun guru kertoo mm:

"Palataanpa takaisin ketogeenisen ruokavalion toimivuuteen lihavuuden hoitokeinona. Kun asiaa tarkastelee tästä näkökulmasta, terveyshyötyjä alkaa tipahdella."

"Verenpaine laskee, sokeriarvot laskevat, kolesteroliarvot paranevat. Nämä kaikki ovat seurausta laihtumisesta, eivät niinkään ruokavaliosta", hän huomauttaa.

Intrigööri tässä huomauttaa, jotta tuossa tapauksessa kaikki myönteiset tai kielteiset seuraamukset johtuvat nimenomaan ruokavaliosta, siitä karppauksesta, mikä oikein toteutettuna johtaa laihtumiseen ja mahdollisesti muihinkin hyviin seurauksiin.

En luule olevani ruokaguru, en ainakaan käytännössä, vaan en kuulu myöskään ruokaterveystietäjien laajaan papukaijakerhoon. Paras konsti on se ikivanha: Syö vähemmän, liiku enemmän ja mieluiten ulkona!

Omaa kokemustani on, että runsas liikunta kyllä laihduttaa ja siinä sivussa kestää syödäkin ihan rutakasti. Minulla sellainen kunto vaati kokopäiväistä maastoliikuntaa, mikä kesti syksyisin muutamia viikkoja kerrallaan. Vähemmälläkin voisi päästä tuloksiin, jos ja jos...


Linkkejä:

Lihakauppiaista ilmoituksia poliisille!

Orklan pomo: "Kaikki pitävät pizzasta."

Professorin blogi: Ruokafasismia Helsingissä.

Grüne Woche Berliinissä - suomalainen ruoan pientuotanto on hyvää ja maukasta.

Lihan iloista nauttii 93 prosenttia suomalaisista!


Rautalankaa Atkinsin ruokaohjelmasta.

Tohtori Atkins oli ketoosin kapellimestari. 

***

Mieltä arvuuttamaan

Toivorikasta mielenterveysviikkoa 18. - 25.11.2018! Satunnaisen seurailijan tavoin hoksin vasta äsken, että menossa on mielenterveysviikko, linkki siitä.

Jonkin sortin mielenterveyskuntoilijana tuo aihe meikääkin kiinnostaa. Itsellä ei ole ollut harmia lääkkeistä, koska olen vieroksunut niitä, mutta olen nähnyt monen tutun ja läheisenkin ihmisen notkahtavan liikaan ja/tai vääränlaiseen lääkitykseen, enkä tarkoita tässä viinaa tai huumeita, vaan pikemminkin lääkkeitä, kuten bentsoja tai opioideja. 

Seuraavassa on aatoksia vuosien takaa: Jossain masennuksen vaiheessa itsellä jo teetti töitä, että saisi kirjaimet osumaan oikeassa järjestyksessä peräkkäin. Virheitä tuli paljon ja ajatus pätki. Monta vuotta meni, ettei juuri tullut mihinkään kirjoiteltua. Päässä ei kuitenkaan silloin ollut paljon vikaa, eikä paljon muutakaan, siis vikaa, siis päässä, vikaa...

Vieläkin vanhemmissa muistoissa on kamu, jonka kanssa yhteen aikaan tarmokkaasti ryypiskeltiin. Kamulla oli pääasioissa jotain ongelmia. Silloin tällöin hänen piti käydä mielenterveystoimistossa "mieltä arvuuttamassa", kuten hän sanoi. 

Lääkkeitä oli miehellä kotona piironginlaatikollinen, nuppilääkkeitä määräillessä ei ole Suomessa kuunaan pihistelty. Tietääkseni kaveri pääsi myöhemmin ainakin viinaksista eroon.


Kannabis ei ole harmiton viihdekasvi.

Mielenterveydestä huolehtiminen tärkeää myös työelämässä, KL.

Sopimattomista lääkkeistä voitaisiin päästä eroon, mutta...

Opioidit tappavat ison joukon ihmisiä joka päivä.

Viisi pahinta riippuvuusloukkua.

19.3.2012

Zombeiksi lääkityt

Yle uutisoi tänään, että tutkijat ovat huolissaan vahvojen rauhoittavien psyykenlääkkeiden, unilääkkeiden, sekä kipulääkkeiden väärinkäytöstä Suomessa. Jo oli aikakin ryhtyä edes olemaan  huolissaan. Kysymys on sekä ns. bentsopohjaisten lääkkeiden käytöstä huumeina että yleensä vahvojen lääkkeiden liikakäytöstä. Lääkekoukussa olevat ovat tahtoen tai tahtomattaan zombeja joukossamme.

Liikakäyttö johtuu ihan siitä, että ihmisen sietokyky lääkkeisiin kasvaa ja ajan kanssa käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Ilmiö on pohjimmiltaan sama kuin vilpittömillä viinan ystävillä.  

Selvään päähän juotuna pari kaljaa tai viinilasillistakin tuntuu hiukan. Kunnon päihdekierteessä oleva tarvitsee pahimmillaan jopa pullollisen kossua, jotta hirveä tärinäkankkunen rauhoittuu. En tarkoita tässä mitään normaalin ihmisen ikävää krapulaa viikonlopun juhlien jälkeen. Humalan tunne tulee rajulle ryyppyveikolle vasta perusteellisen viinan kittaamisen jälkeen ja siinä tilassa promillemäärä veressä nousee hurjiin lukemiin.

Lääkäri häärää

Lääkärit määräävät ja hääräävät edelleen mm. bentsolääkkeitä potilailleen varsin suruttomasti. Suomessa ei itse ukko ylijumalakaan saa julkisesti puuttua siihen, mitä lääkäri määrää. Jostain taviksesta blogiukosta ei ainakaan kannata välittää. Tämä ukko uskaltaa silti ottaa valkotakkisten klaanin halveksunnan vastaan, sillä kun tälle Buddhan ystävälle noutaja joskus tulee, ei siinä silloin kysellä edes Hippokrates-vainaan mielipidettä. Siinä auttaa vain loitsu tai rukous, jos on aikaa kumpaankaan.

Omat kokemukset valkotakkisista, onneksi vielä aika vähäiset, ovat osoittaneet, että lääkäreitä on montaa sorttia. On heitä, jotka ovat osaavia ja vastuullisia, sekä heitä, jotka menevät  aidan yli helpoimmasta kohdasta, koska oma osaaminen ja niin muodoin auktoriteetti on lähinnä vain sen valkoisen takin varassa. Onneksi suurin osa lääkäreistä on kunnon ammattilaisia, kuten pääosa insinööreistä, poliiseista ja sähkäreistäkin, eikä unohdeta putkimiehiä.

Itsellekin joskus viina maistui. Humala ja pako pahasta todellisesta maailmasta viehätti, valitettavasti. Piti jopa uhota, että ennen sitä on vaikka krapulassa kuin kuin ihan selviltä päin. Kuitenkin oma kynnys huumeisiin tai lääkkeisiin oli aina korkealla. Omien elämänongelmien ja niiden pitkien jälkilöylyjen, sekä samalla kertyneen tuttavapiirin kautta, lääkkeiden liika- ja väärinkäyttäjätkin tulivat tutuiksi. Samanlaisia reppanoita he ovat, kuten useimmat muutkin ihmispolot.
  
Vielä joskus kaukaisella 80-luvulla lääkkeiden nappailu oli harvinaisempaa, jos kohta silloinkin niitä määräiltiin ongelmaisille melkein miten paljon vain ja montaa sorttia. Suomi on aina ollut vahvojen lääkkeiden luvattu maa. Suurten psykiatristen sairaaloiden romutus tehtiin jo kauan sitten, mutta hoitoa tarvitsevien määrä ei siitä vähentynyt. Sitä suurta joukkoa piti ja pitää lääkitä, kun muita konsteja ei ole ja lisää ongelmaisia tulee lisää. Avohoito on, mitä missäkin. Lääkeresepti ohjeineen on käytännössä ainoa "kunnon" hoitotoimi.

Mieltä arvuuttamaan

Muistan tässä yhtä kaveria, joka tapasi sanoa, että pian pitää taas lähteä sinne terkkarin siipeen, mielenterveystoimistoon, "mieltä arvuuttamaan". Samaisella kaverilla oli kotona piironginlaatikko täynnä psyykenlääkkeitä, joita hän nappaili viinan ja kaljan kanssa omaan tahtiinsa ja jakelipa hän nappeja ystävällisesti toisillekin. Kaveria sanottiinkin "tohtoriksi". Tietääkseni tämä tohtori raitistui myöhemmin ja pärjäili sitten, myös vähemmillä tropeilla ja tripeillä.

Riippuvuus voi olla vakavaa, kohdistuipa se mihin vain. Viinasta ja tupakastakin voi olla äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Jos tällaisiin aine-addiktioihin taipuvainen ihminen sekoittaa nuppinsa surullisen kuuluisilla bentsodiatsepiineilla, on peli selvä. Varsinaisista huumeista ei edes tarvitse puhua mitään, niitäkin jo kovin montaa sorttia ja lisää tulee. Eri aineiden sekakäyttö aiheuttaa nykyisin suurimmat ongelmat, pelkkiä viinaveikkoja on päihdeongelmaisissa enää vähän, jos ollenkaan.

Lääketeollisuuden rooli tässäkin asiassa on selvä, bentsot ovat kuin timanttikaivos, koska käyttäjät eivät pääse niistä eroon ja tarvitsevat aina vain suurempia annoksia. Lääkebisnes tahtoo tietenkin kasvaa, kuten kaikki muukin tässä rosvokapitalismin kukoistustuksessa. Pitääkö siihen sitten alistua?

Tämä aamu on, taas, pessimistinen. Emme voi mitään vahvojen ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden vyörylle. Kun inehmolla korvien välistä viskaa, ei lääkäreillä ole juuri muita hoitokeinoja kuin määrätä lääkkeitä, pyöriköön potilas sitten vaikka silmät seisten porukan jatkona. Terapiaa ei riitä kaikille, eikä sen yleensä katsota yksin riitävän. Vertaistukiryhmiä on mielenterveyspuolella vasta vähän, mutta jos on, niitä kannattaa kysyä.

Ei ole enää pelkkiä vanhan ajan päihdeongelmia, vaan esim. bentsojen syönti alistaa taviksenkin nopeasti samanlaiseen riippuvuuskierteeseen kuin Turmiolan Tiina ja Ranttali- Reiska. Sen tuhoisan riippuvuuden laittaa alulle tuo luotettava valkotakkinen ammattihenkilö ammattipöytänsä takana ammattituolissaan ja koska hän  on sinusta muka huolissaan, hän kirjoittaa  yhden sellaisen "tehokkaan" bentsoreseptin. 

Ensimmäisen reseptin jälkeen lääkäri ja hänen kollegansa saavat vuosien varrella kirjoittaa loputtomasti uusia reseptejä, kun Tiinat ja Reiskat säntäilevät kuin testirotat labyrintissä etsimässä "paremmin" vaikuttavia lääkkeitä siihen ja tuohon pahaan oloonsa ja sekavuuteensa. Lääkekierteen aiheuttamaan pysyvään normielämästä syrjäytymiseen olisi olemassa vain yksi lääke eli lääkkeistä luopuminen, vierotus. Joskus harvoin sekin onnistuu.

Lopulta astuu kuvaan toinen ammattihenkilö, joka tummassa puvussa ja liperit kaulassa lohduttaa liian nuorena nukkuneen arkun ääressä surevia läheisiä. Itse olin tällaisessa tilaisuudessa suremassa vasta viime vuoden lopuilla.

Yksityistäminen voi olla tuhoisaa

Intrigöörille tuo valoa pimeyteen edes se, että Britanniassa lääkärit ovat käynnistäneet poliittisen liikkeen vastustaakseen terveydenhoidon tappavaa yksityistämiskierrettä. Jenkkilässä suuret joukot ihmisiä vaativat ikuisia hulluja päiviä viettäviä lääketeollisuuden porhoja vastuuseen. Jopa pelkkiä unilääkkeitä epäillään ennenaikaisten kuolemien aiheuttajiksi, no se oli vain yksi miljoonasta tutkimuksesta, se vain sattui silmään. 

Jenkkilässä ihmisten saamat kemikaalikertymät ovat muutenkin kai 10-kertaiset Eurooppaan verrattuna. Ei siinä tarvittaisi enää kuoliaaksi lääkitsemistä.

Mutta mitäs meillä Suomessa? Kauhistellaan, höpötetään, eikä tehdä paljon mitään. Kurjia, köyhiä ja sairaita kyykytetään aina vain lisää. Tämän tien päätä voimme seurata nyt livenä Kreikassa, missä vain joukko vastuullisia ja alipalkattuja lääkäreitä yrittää pitää yleistä terveydenhoitoa yllä kansalaisjärjestöjen tuella. Kalliisiin lääkkeisiin ei Kreikassa ole enää varaa. Tarvittaisiin varmaan EU:n tukiaisia paitsi pankkiireille, myös apteekkareille?

Totta kai psyykenlääkkeitä sinänsä tarvitaan. Joskus ei todella auta muu kuin vahva lääkitys. Mutta mitä lääkkeitä määrätään ja  kenelle? Siihen kysymykseen voivat vastata vain parhaat asiantuntijat, lääkärit ja muut alan vaikuttajat. Vastuu on lääkäreillä ja heille määrärahoja myöntävillä politsauruksilla ja byroo-krakeneilla.

Maallikkona sanon vain sen kokemuksen perusteella, minkä olen itse ja toisten kautta joutunut hankkimaan, että vältä lajitoveri vahvoja nuppilääkkeitä, älä ota ainakaan bentsoja. Sellaiset myrkyt eivät ole mitään työikäisen ja -kuntoisen taviksen kamaa, sillä rappeutuminen ja sitä seuraava syrjäytyminen on nopeaa. Muita ihmiselle parempia vaihtoehtoja on pakko löytyä! Onnenpillereitä ei ole.

***

Laitan linkkeihin aluksi tämän äsken Oikotiedosta hoksimani blogijutun.

Vanhat linkit: 

Masislääkkeiden käyttö kasvaa, hyödyt ovat epäselviä.

Masentaako, lähde kävelemään!

Masennuslääkkeet ehkä parantavat aivojen kykyä uusiutua?

Lähettänyt intrigööri klo 19.3.12 / 20.11.2018.

Oletko DID? Mikä sukupuoli?

Nyt intrigööri sivuaa sellaista aihetta, johon ei ehkä pitäisi mennä. Mutta sivuan sitä kuitenkin, sillä pasahti päähän, että olisiko sivupersoonilla ehkä jotain tekemistä monisukupuolisuuden kanssa? En tiedä, onko näitä asioita isommin tutkiskeltu keskenään.

Sivupersoonat ovat todellisia ainakin sellaiselle ihmiselle, joka elää niiden keskellä tai jossain siellä sivullisena. Väitetään myös kovasti, että ihmisen sukupuolia voisi olla kymmeniä tai paljon enemmänkin.

Sivupersoonahäiriö tai monipersoonahäiriö, on hienommin sanottuna dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli traumapohjainen multipersoonahäiriö. Lyhennettynä se on DID, (engl. dissociative identity disorder).  

DID on dissosiaatiohäiriöistä hankalin ja siinä on yleensä läsnä koko kirjo sen sortin häiriöiden oireista. Häiriö juontuu yleensä lapsuuden traumaisista kokemuksista, kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sivupersoonia voi olla ihmisessä kymmeniä tai enemmänkin. Kaikilla persoonilla on oma luonne, tietoisuus, sukupuoli, muistot, tavat  ja kokemukset.  Osa noista persoonista voi olla tietoisia toisistaan, osa ei. 

Esimerkkinä linkitän Ylen taannoiseen juttuun, missä kerrotaan, että Annella on 40 sivupersoonaa.

Healthy Placen jutussa todetaan, ettei isäntää, sitä määräävää persoonallisuutta, ole aina helppo löytää. 

Toisaalta sivupersoonat voisi uskonnollisesti tulkittuna nähdä riivaajiksi, demoneiksi. Pitäisikö sitten hakea pappia, ellei terapeutti (niitä näkyy olevan maailmalla leegio) tai lääkäri osaa auttaa? Pitäisi kai, mutta se ei saisi olla valepappi! Ig:n postaus riivaajien karkotuksesta tässä.

***
Nykyisin puhutaan ja kirjoitellaan sukupuolten moninaisuudesta paljon enemmän kuin mistään sivupersoonista. Kysymys on siitä, että ihmisellä voi olla useita sukupuolia tai sukupuolisia tietoisuuksia, kymmeniä tai enemmänkin. 

THL valaisee asiaa kuivasti tässä. Vähemmän kuivasti kerrotaan muualla, että esimerkiksi New Yorkissa olisi hyväksytty 31 sukupuolta.

Facebookin valintatalosta löytyy jo 50 sukupuolta, mistä malliksi:  Agender, Androgyne, Androgynous, Bigender, Cis, Cis Female, Cis Male, Cisgender, Cisgender Female, Cisgender Male, Gender Fluid, Gender Variant, Genderqueer, Intersex, Male to Female, Neutrois, Pangender, Trans Female, Trans Male, Transgender Person, Transmasculine, Two-spirit, Neither ja Other.

Henry Laasanen täräyttää puheenvuorossa pöytään jopa 19 683 sukupuolta. Olisi siinä vipinää markkinoilla enemmän kuin koskaan ämpärien jaossa. Kahdestakin sukupuolesta saa aikaan ihan loputtomasti jäpinää. Monimutkaista on, todetaan myös Suomen Kuvalehdessä.

Yhdestä ihmisestä voi löytyä monta persoonallisuutta ja varmaan myös monta sukupuolista taipumusta. Onko näillä löydöksillä suurempaa tai pienempää yhteyttä keskenään, jääköön itse kunkin pähkäiltäväksi. Jos tietoa etsii, kyllä kuukkeli löytää ja hakevalle avataan.

Asiantuntevaa kirjoittelua varsinkin sukupuoliasioista löytyy blogeistakin.  Asiapitoisuus kyllä hieman vaihtelee erilaisilla tiedon lähteillä. Tässäkin sivupersoona kirjoittelee pelkän mielijohteen perusteella sen varsinaisen juntin blogissa vai miten se meni?

***
Kaupallinen lisäys. Kesäpaita- ja kahvimukisuositukset, kuvahaulla löytyy mm. näiden tuotteiden myyjiä:

***

Mielipide ja linkki: Hulluja nuo poliitikot! Kannattaako enää äänestää ketään?

Lisäyslinkki 3.2.2019: THL suosii hajutonta, väritöntä ja munatonta elämää?

Tuomari ei osannut päättää: Muunsukupuolinen väkivaltainen myymälävaras välttyi vankilalta Englannissa.

THL:n outo kysely

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on kysynyt ihmisten luottotietoja Asiakastieto Oy:stä. Tietoja on kysytty rekisteritutkimusta varten 1.1.1987–30.9.1990 syntyneistä, sekä heidän vanhemmistaan. Ylen jutun mukaan THL kyseli tietoja peräti 600.000 ihmisestä.

THL kertoo saaneensa luottotietojen kyselystä huolestuneilta paljon yhteydenottoja. THL selitys on tämän linkin takana. Ylen juttu asiasta löytyy tästä.

Mitäpä tuosta muuta osaa sanoa kuin, että oudolta tuommoinen kysely kuulostaa. Luulisi, että moinen iso julkishallinnon pulju kyselisi joskus jotain ihmisten terveystiedoista, mutta nyt laitosta kiinnostavat luottotiedotkin.

Mikä ihmeen rekisteritutkimus? Jaetaanko kansalaisia jostakin syystä lampaisiin ja vuohiin, tms? Mitataanko kallojakin, kuten eugeniikan kähmyisinä aikoina Suomessakin tehtiin? Entä ihmisten yksilönsuoja virkahirmuja vastaan, mihin se jäi vai onko sellaista ollenkaan?

Pitäneekö ehkä varautua myös kotitarkastuksiin esim. teemalla: Asutteko terveellisesti ja voitteko hyvin? Voisiko ison kyselyn selitys olla ihmisten sote-pisteytyksessä, jossa voitaisiin päättää kenelle kannattaa antaa hoitoa ja millaista? Ehkä THL kertoo, ehkä ei?

***

Lisäyslinkit: 

Mitä 600.000 henkilön luottotietojen kysely mahtoi maksaa julkiseen sektoriin kuuluvalle THL:lle? Ainakin pienissä määrin kysytyille luottotiedoille tulee hyvä hinta.


Vanhempi postaus kallonmittaajista yms. päätieteilijöistä.

Tässäkin jutussa on pohjimmiltaan kysymys äidistä ja lapsesta. Carola kertoo, miten kävi, kun kulki herrojen kanssa marjassa, eikun pellon laidassa.

Terveyttä arvuuttamassa

Ei pitäisi turhista urputtaa, mutta jos edes vähäsen, malliksi: Menin toukokuussa tuttuun apoteekkiin hakemaan reseptillä lisää lääkkeitä. Tarvitsen välttämäti vain yhtä lääkettä, mutta aloitin vuoden alusta syömään taas toistakin troppia.

Lääkkeistä minulla oli kahden vuoden reseptit. Apoteekin rouva yllätti sanomalla, että nyt saatkin vain kolmen kuukauden satsin tätä toista lääkettä, koska sinun on käytävä verikokeessa. Rouva kirjoitti minulle lapulle lähetteen kirjoittaneen lääkärin nimen ja neuvoi mihin pitäisi mennä.

Koska en ole järin hanakka "kääntymään lääkärin puoleen", enkä siihen toiseenkaan puoleen, olen ennenkin saanut lekureilta terveisiä lähiapteekin kautta. Olen kai terveystollo? No, lopulta mennä viikolla rohkenin mennä labraan ja hyvinhän se onnistui, ei ollut mainittavaa jonoakaan. Jouduin saman tien myös filmattavaksi, sydänfilmiin. Kokeet ja se koekuvaus tehtiin isossa keskushospitaalissa.

***
Odottelin, että perästä ehkä jotain kuuluu, mutta kuuluikin luurista jo seuraavana aamuna. Naisihminen kaupungin terkkarista soitti ja kertoi tutkimustuloksia verikokeista. 
Kuulema ei mitään järin huolestuttavaa ilmennyt, mutta jossain natrium-kaliumarvossa oli  hiukan arvopohjat vinksallaan, joten minun pitäisi mennä uudestaan verikokeeseen, siitä soitosta viikon päästä eli eilen tiistaina. Sydänfilmikään ei ollut auennut terkkarissa jonkin laitehäikän vuoksi, en tiedä, onko niin päässyt käymään vieläkään.

Lääkärin, ihan toisen, minkä apteekista nimesivät, piti soittaa minulle sitten kokeen jälkeisenä päivänä, eli tänään keskiviikkona, elokuun ekana päivänä. Verenpaineitakin piti mittailla ja mittasin kanssa. Ehkä tarvitsisin vielä jotain uutta troppia? Pidinkin tänään luuria mukanani, paitsi vessassa ja suihkussa, mutta kukaan ei soittanut.

***
Illan suussa menin sitten katsomaan Kannasta, sieltä hienosta kaiken kansan omakannasta, olisiko sinne ilmaantunut jotain uutta. Käynnit ja myös uusimmat verikokeiden tulokset oli kirjattu sinne hienosti, paitsi ettei niistä meikä paljoa ymmärrä.

Kannasta löytyi myös tuore tieto, ettei potilaaseen (siis minuun) saada yhteyttä! Siksi kai lääkäri ei tänään soittanut? Näin kävi, vaikka terkkarin ao. hoitotiimin hoitsu osasi soittaa nykyiseen numerooni jo viikkoa aikaisemmin. Jostain tuo viestintätukos johtui, enkä ole varma, mistä.

Silloin aiemmin selvisi sekin, että kaupungin terkkarin tiedostoissa, mitkä ovat tietysti potilailta salatut, oli listaus vuoden 2012 lääkkeistäni ja silloisista yhteystiedoistani, kuten puhelinnumerostani. Minulla oli käyntejä terkkarissa ja myös isossa hospitaalissa vuonna 2014, mutta niistä ei ollut kai kirjautunut mihinkään mittään.

Kerroin silloin puhelimessa hoitsulle, että nykyiset lääkkeeni löytyvät Kanta-systeemistä. Kantaan ei jostain syystä voi asiakas eli potilas tehdä merkintöjä edes omista yhteystiedoistaan. Mutta hyvä havainto oli se, että minulle oli taas merkitty molemmista resepteistäni pitkät voimassaoloajat.  Kyllä terveysguruja ja apteekin tätejä kannattaa totella!

***
Mutta yhä vain tieto kulkee vain yhdenkin kaupungin ositetussa terveydenhuollossa hajanaisesti tai pätkittäin kuin erään entisen pääministerin muisti. Nyt on pakko vain tyynesti odotella, että omasta asiastani perästä kuuluu, ehkä kirjeitse. Vai olisiko parempi, ettei kuuluisi? Unohtaisivat vain meikän, mutta kun niitä reseptejäkin joskus tarttee, eikä niitä saa itse kirjoitella.

Parempi lienee yleisellä tasolla vain uskoa ja luottaa, jotta kyllä jonkinlainen sote-pulla vielä kypsyy, kunhan uuni tarpeeksi lämpiää. Sen sijaan tietojärjestelmien harmonia ei onnistune koskaan? Vielä äskettäin sitä nk. sotea sanottiin julkiseksi terveydenhoidoksi, sossupuoli pyöri melko hyvin erikseen kuntien kontolla. Silloin meni kai kaikkinensa liian hyvin? 

Nyt siihen soppaan heitellään vielä sen seitsemäntoista terveysfirmaa ja jopa kahdeksantoista  maakuntaa. Sitten hämmennetään myötä- ja vastapäivään. Poliitikot öykkäröivät omia loitsujaan ja pistelevät sammakoita pataan.

Jossain kerrottiin tänä kesänä, että Suomen julkinen terveydenhoito on maailman paras tai ainakin parhaiden ja edullisimpien joukossa. No, sisäinen kyynikkoni murisee jostain suolenmutkasta, että kohtapa ei ole. Ken elää, hän näkee! (Enkä aio ryhtyä julkaisemaan täällä terveystietojani, en ainakaan säännöllisesti.)

***

Lisäykset: 

Terveystoimijoiden eli sopimusten tekijöiden määrä ei ole "sen seitsemäntoista", vaan 170. Jos tulee 18 maakuntaa, se sitten muka vain selkeyttää tilannetta? Linkki Ylen juttuun.

*
Lääkärin soitto onnistui lopulta toisena päivänä, kun luuri suostui ottamaan puhelun vastaan. Pienen varaluurilla tehdyn testailun jälkeen totesin, että äly?laitteessa on ainakin ajoittaista vikaa. Nettipuoli raksuttaa, mutta puhelut eivät aina yhdisty. Hassun hauska vika, mutta eihän se ilmene muuten kuin silloin, kun puhelinta tarvitsisi puheluiden vastaanottamiseen. 


Lisäys: Onko omakanta meidänkanta? Tietosuoja huispaa.

***

On meillä hauska setä...

On meillä hauska setä, tuo setä Sipilä. 

Kun setä menee johonkin, on näky komea. 

Kas näin hyrrää Tesla ja näin vinkuu jetti. Jetti vinkuu näin...

Aiemminkin on täällä alamaiskasvillisuudessa kuultu ja netistä lueskeltu, että Suomen julkinen terveydenhoito on yksi maailman parhaista, kun puntarissa ovat sekä tulokset että kustannustehokkuus. 

Tänään ylenhyväkäs kertoo, että Suomi onkin noissa jo asioissa paras. Siis maailman paras! Kerrankin Suomi lienee oikeasti jopa johtava pienvalta ja kaikille kansalaisille tärkeässä asiassa!

Setä Sipilä, sekä leegio muita setiä ja tätejä politiikan ja pisneksen pyörteissä, ajattelevat tietysti porukalla vain yhteistä hyvää (la cosa nostra). En edes mainitse Berneriä. He kaikki ajattelevat myös meidän kansalaisten parasta, koska aikovat rukkailla terveydenhoidon muka vieläkin paremmaksi. 

Mukana tuossa jalossa pyrkimyksessä ovat tietysti, vielä ainakin teoriassa, erottamattomat kaksoset Sote ja Maku. Kummastakaan ei nyt voi aivan varma olla, mitä ne saavat aikaan vai saavatko mitään, lisää kustannuskuormaa nyt ainakin tulee veroaasien rattaille.

Suomelle ei siis riitä olla maailman paras, pitää pyrkiä vieläkin korkeammalle. Suomesta varmaankin tulee vähintään aurinkokunnan, ellei koko äärettömän tunnetun universumin paras?

Lisäys 14.2.2019: Sote on vielä liian iso muutos Suomelle.

Hyvä Suomi! 

Päätöstelijöitä ei kuitenkaan vielä parane kehua, he kun eivät liene ihan maailman parhaita. 

Jotain pienessä Suomessa ja kansanterveyden hoitamisessa on silti onnistuttu ajan kanssa tekemään hyvin, paremmin kuin useimmissa muissa maissa. Poliitikoille tyypillistä on, etteivät he ole edes huomanneet sitä omien valtapeliensä huiskeessa. 

***

Lisäyksiä:

20.2.2019: Terveydenhuollon yksityistämisen iloja Ruotsissa.

23.1.2019: Ensin iskee sairaus, sitten ulosotto.

22.1.2019:  Jotain viisasta Tanskanmaalla.

10.1.2019: Ei enää kyykytystä, pienituloisten terveydenhoidossa alkaa olla jo tappamisen meininkiä!

10.1.2019: Toinen linkki hallituksen aikeesta korottaa rajusti terveysmaksuja.


Sote- ja makusotkusta riittää rytinää vielä tulevillekin hallituksille?

Karkaako sote kauaskin?

Terveys- ja hoivayritykset rajussa kasvussa!

Ei tartte istuskella, kävele!

Tämä penkki rannalla on kestänyt jo vuosia,
myös pientä hassuttelua.

Kävelyhortoilun harrastajana olen joskus harmitellut, ettei syrjäisemmillä eli parhailla kävelyreiteillä ole montakaan penkkiä, missä voisi hetken istahtaa ja kuunnella lintujen ja moottoritien laulua. Keskustassa penkkejä on, mutta siellä niitä ei niin tarvitse. No, onhan niitä penkkejä vielä jossain muuallakin, kunhan niiden paikat oppii tietämään.

Alkaa se penkkien puutteen tärkein syy lopulta selvitä. Syrjemällä kaupungilla penkkien pitää olla niin jämerää tekoa, ettei niitä saa helposti hajalle. Siitäkös sitä jotkut nuoremmat hengailijat turhautuvat ja ehkä jopa masentuvat. Kaupunki ajattelee tietysti tulevaisuutta eli nuoria.

Toinen penkki jätettiin
ystävällisesti ehjäksi.

Betonisen jalustan rikkominen
olisi jo liian rankkaa.

Vanhat kääkät voivat istuskella kotonaan tai muualla sisätiloissa kuluttamassa palveluntarjoajien antimia. Ulkona voi istua vaikka rollaattorin jakkaralla, kalakukkoa järsimässä.

Niin ja siellä keskustassa on tilaa istuskella ja ihmetellä, vaikka jossain torin laitamilla. Kaikilla penkeillä ei suinkaan ole sekoilualan ammattilaisten, miesten ja naisten porukoita.

On siellä lenkkipolkujenkin varsilla kantoja ja kiviä, jotka kestävät isommankin ihmisen istuskella vaikka koko päivän. 


Tässäkin lähimmällä uimarannalla oli ennen kevytmallinen, mutta siistihkö kaksiosainen pukukoppi, puusta ja vanerista kasattu. Sekin hyödyllinen kaupungin anti oli pantu päreiksi ja yritetty polttaa nuotiossa. Hyvin se vanerikin palaa, ainakin roihahtaa, jos käyttää ronskin erämiehen tulentekotaikaa eli viittä litraa bensaa. Kopin särkijät eivät olleet osanneet taikoa. 

Sillä samalla uimapaikalla on vieläkin bajamaja, pelastusrengas ja roskis, opastintaulu ja  kanoottilaituri. Kaupunki ei ole meitä vielä hylännyt. Hyvin hoidettuja lenkkipolkuja täällä on kyllä paljon, myös metsien suojelualueilla. Saa hortoilla ja könytä mäkistä maastoa.

Pitää vissiin olla hyvillään siitä, että jaksaa itse vielä toistaiseksi tallustella, eikä se istuminen ole pakollista. Monille menijöille se hetken huili olisi tarpeen, lyhyilläkin reiteillä. Levähdyspenkkien puute ja rikkominen on tietty hyvin yleinen ongelma, se on sarjassamme ihmisjärjellä ratkaisemattomia mysteereitä?

***

Lisäilyt: 

Hyväkuntoinen ja hoikka yksilö voi hyvinkin väheksyä kävelyä, mikä ei tunnu kunnon liikunnalta. Toisin on vähän vanhemman ja läskimmän laita. Kuntokin voi silloin olla kuin kiviaitaa - yhtä raskasta. Silloin kävely kyllä auttaa ja tehoja saa, kun jatkaa matkoja, lisää välillä vauhtia tai nousee mäkiä. Ja pitääkö ihan kaiken olla niin kiivasta ja tehokasta? 

Tämä guru suosittelee 12 000 askelta päivässä. Meikän käyttämällä simppelillä Noom Walkilla se meinaa karkeesti arvioiden vajaata 10 kilsaa. Se on varsin paljon päivittäiseksi käppäilyksi! Linkki juttuun.

Lihasjumppa on myös aivojumppaa, kertoo Talouselämä.