30.12.2013

Jenkki keksi vesipyörän

Amerikkalainen sosiaalinen yritys Wello keksi pyörän uudelleen, vesipyörän. Wellowater markkinoi Intiassa WaterWheel -pyörää, millä voi kuljettaa veden kaivolta kotia helposti työntämällä tai vetämällä. Vesipyörän 50-litrainen säiliö säästää etenkin maaseudun naisia raskailta vedenhakumatkoilta, joilla he kantavat vettä ruukuissa päänsä päällä.

Tekniikka- ja Talouden jutussa kerrotaan, että säiliöpyörän hinnaksi tulisi vain 15 - 20 euroa. Wellon pyörä on paljon halvempi kuin muut vastaavat laitteet. Intian maaseudulla miehetkin ovat jo kiinnostuneet vesipyörästä ja samalla tietysti kaivolla tai paikallisella vesilähteellä käymisestä. Vesipyörä on monikäyttöinen, sillä saa vettä kodin lisäksi viljelyksille ja kotieläimille.

Hyvät keksinnöt ovat yksinkertaisia, halpoja ja kestäviä. Intrigööri muistaa lapsuudestaan senkin ajan, jolloin ajateltiin, että Suomesta (niihin muihin) kehitysmaihin pitäisi viedä kuokkia, lapioita ja muita käypiä käsityökaluja, sekä niihin maihin sopivien viljelykasvien siemeniä. Se tuntui oikein järkevältä toiminnalta, ettei Afrikkaan vietäisi pelkästään pakanalähetyksen naisten uutterasti kutomia villasukkia.


Käsityökalujen ja kasvinsiementen käyttö olisi varmaankin missä vain äkisti opittavissa ja lämpimien maiden viljavilla seuduilla se olisi hyvin tuottoisaa. Muutaman aarin läntti kasvimaata kotimajan takapihalla poistaisi kummasti nälkä- ja terveysongelmia, kun satojakin tulisi kolme kertaa vuodessa.

Sen sijaan sankasti sosialistisoituva avarasydäminen Suomi alkoi piankin pelastaa piankin kolmatta maailmaa rahalla ja tekniikalla. Afrikkaan vietiin esimerkiksi traktoreita ja kalastusaluksia, joita ei siellä voitu tai osattu käyttää, jos niihin koneisiin oli edes polttoainetta. Sinnehän ruostuivat piloille kaikki. Tuollaisten projektien kirjo oli loputon. Jokin vuosi sitten Afrikkaa kehitysvalloitettiin rakentamalla sinne hienoja huusseja.

Kehitysavun Kankkulan kaivoon on Suomestakin jo kaadettu kymmeniä miljardeja, eikä monien mielestä sellainen mihinkään riitä, koska Suomi on rikkaampi kuin koskaan.

Se on varmaankin totta, sillä nykyisin kehitysmaat rikastuttavat vastavuoroisesti Suomea lähettämällä tänne runsain määrin omia kansalaisiaan, jopa nuoria ja lapsia laitetaan yksin matkaan tuhansien kilometrien päästä. Osa tulijoista käydään toki vasiten lentokoneella hakemassa ja valkkaamassa tänne sopivimpia tulijoita hirmuisen isosta porukasta. Mutta mikäänhän taida tässäkään asiassa riittää, sillä auttamisen tarve on, oh, niin loputon.

Mutta onhan sisukkaassa Suomessa toki menossa paljon korkealentoisia suuren rahan hankkeita ja kehitysprojekteja, joilla maailma vielä pelastuu ja Suomi-kuva maailmalla kirkastuu. Team Finland-hankkeesta olisi jotain tämän linkin takana. Lukekoon sen julkaisunkin (pdf) ken jaksaa, minä en vielä jaksanut. Mutta uusi vuosihan kaiken muuttaa voi!
***

29.12.2013

Asumispisteitä nolla?

Poliisi-kansanedustaja Tom Packalen (ps) pisti taas nettipalstoille pöhinää. Hänen ehdotuksensa Helsingin vuokra-asuntoalueiden ja vuokralla asujien pisteytyksestä herättää joko pöyristelyä tai peukuttelua. Miten vain, mutta ehdotus kannattaisi edes ottaa kunnolla harkintaan.

Asumisen ongelmia pitäisi pyrkiä helpottamaan ja tarjota niistä ulospääsyä sen sijaan, että työnnettäisiin, päätä puskaan, taas tässäkin asiassa. Keinoja pitäisi löytyä myös erilaisten vaikeuksien ennalta torjumiseen.

Ratkaisuksi ongelma-asujille on jo vuosikymmeniä tyrkytetty sitä, että heitä pitäisi sijoittaa tavisten asuma-alueille, sijoitella kauniisti ikäänkuin mustia lampaita valkoisten joukkoon. Eihän siitä oikein mitään ole tullut, eikä tule. Miksi ei voitaisi jo kokeilla jotain uutta? Packalen lähestyy näitä asioita käytännön vinkkelistä, yhtenä asiantuntijana. Sellaista oikeaa ongelmanratkaisua juuri tarvittaisiin, eikä vain hienoja teoretisointeja.

Jonkin sortin luokittelua kaupunkien vakiasujista käytännössä jo tehdäänkin, ihan pakosti, ehkä varsinaista pisteytystä ei ole vielä tehty.

Ei yleistä pisteytystä

Intrigöörin mielestä asujien pisteytystä ei tarvita yleisesti niin, että se kohdistuisi kaikkiin kaupungin, kunnan tai julkisyhteisöjen vuokra-asujiin. Vuokralla asumisen pitäisi olla aivan yhtä kunniallinen ja hyvä tapa ratkaista oma asumisensa kuin omistuskämpänkin ostaminen, mihin liittyy myös suuriin velkoihin sitoutumista. Rakentamisen laatukin on osin heikentynyt, minkä ei luulisi innostavan taviksia oman asunnon ostamiseen, remppakierre voi yllättää.

Packalenin ehdottama vuokralla asujien pisteytys lisättyine sosiaalipalveluineen saattaisi olla käypä konsti auttaa juuri pahiten ongelmaisia asujia. Miksi ei samalla luotaisi pientä määrää työpaikkoja? Vuokrataloilla voisi olla omat talkkarinsa, valvojansa ja siistijänsä, asumassa niissä taloissa kuin vanhan ajan lähipalveluna. Asuinympäristöjen pitäisi joka tapauksessa olla siistejä ja kaikille kohtuullisen turvallisia.

Jos ihmisellä tai perheellä on häätö alla tai muuten luottotiedot punaisella, vuokranantaja vaatii yleisesti kolmen kuukauden vuokraa vastaavaa vakuutta ja lisäksi ensimmäisen kuun vuokraa. Ilman sossun apua ei vuokra-asuntoa heltiä, joten sossua tarvitaan usein joka tapauksessa. Yhteiskunnalle kaikkein kalleinta on majoittaa perheitä kiskurihintaisiin tilapäisluukkuihin.


Joku blogisti jossain taisikin ehdottaa, että Suomessa rakennettaisiin "maailman parhaita slummeja", vientituotteeksikin vissiin, hah.  Vuokralla asumisen eriytyvä ja slummiutuva kehitys on meillä kuitenkin tosiasia. Jokaisessa isommassa kylässä on ainakin joitakin osoitteita, joihin ei kenenkään taviksen ikinä pitäisi erehtyä muuttamaan. Ainoat tai yleisimmät julkiset palvelut pahimmissa asuintaloissa ovat poliisi ja pelastuslaitos.

Maalla olisi tilaa

Asumisen ongelmat ja vuokra-asuntojen pula kärjistyvät tietysti juuri pääkaupunkiseudulla. Työttömyys ja toivottomuus pahentavat asioita. Muualla maassa tilanne on yleensä vähän helpompi, jos kohta ongelmia on kaikkialla. 

Järkevän hintaisten vuokrakämppien pysyvä pula pääkaupunkiseudulla pönkittää myös joidenkin VATT-Vartiaisten märkiä päiväunia huutavasta työvoimapulasta, ainakin yhä yleistyvillä pienipalkkaisilla aloilla, joilla yhden päivätyön tekeminen ei aina riitä.

Sitä intrigööri vain ei saata oivaltaa, miten meillä jotenkin olisi pula vain ulkomaalaisista tänne työhön haluavista ihmisistä, kun kotoperäisiäkin työstä syrjäytyviä on jo niin paljon, että hirvittää. Näillä kotoperäisillä työttömiksi jääneillä on sentään työkokemusta, koulutusta ja kielitaitoa ja, eikä heitä kaikkia ikä mitenkään paina. Toisaalta, mikäs terveessä ikääntyvässä olisi vikana?

Kouluttamattomia työn tai työssä oppimisen tarvitsijoita meillä on nuorissakin ihan piisaksi asti kotimaassa. Mutta  ehkäpä supermassiivinen maahanmuutto todella rikastuttaa ruotsalaisia, kuten olemme saaneet hartaudella lukea? Sieltä lahden takaahan tämäkin suurvisionääri ja ylijohtaja J. Vartiainenkin lienee satumaisen neroutensa ammentanut?

Suomessa taidetaan olla tässäkin rikastuttamisasiassa jälkijunassa? On vain sanottava, jotta näkis vaan, että se rikastuttaa. Toki kasvava mamuilu tuo monille töitä, kuten eräs blogisti tuossa ansiokkaasti listasi. Onkohan se sitten niin, että "työlkii ellää, mutta mamuil rikastuu"?

Eiväthän mamut asuntopulaa aiheuta

Mamuilusta on todettava vielä sekin, että intrigööri on joskus pannut ällikällä merkille, miten jotkut järkeviksikin luullut lajitoverit eivät kerta kaikkiaan usko, että esimerkiksi mamujen suuri  vuokra-asuntojen tarve mitenkään lisäisi kantaväestön asuntopulaa. Kaikki eivät näemmä tai onnekseen ole koskaan joutuneet numeroiksi asuntojonoihin. Vähemmän ne tuoreet maahanmuuttajat tai pienipalkkaiset suomalaiset ruuhkauttavat ostajina kiinteistönvälittäjien putiikkeja.

Mutta tämähän on vain politiikkaa, sitä ihanuutta, mihin pelottomat puoluejohtajat ovat meidät "sitouttaneet". No, on meillä kaikilla suomalaisilla tuollaisia sitoumuksia antaa vaikka jälkipolvien päiden menoksi, noiden samaisten puoluepösilöiden ansiosta.

Suomi on laaja maa, muukin kuin se Pohjanmaa. Suomen maan ei silti pitäisi kuulua hetimmiten kaikille, jotka tänne jalkansa laskevat. Kuitenkin meillä olisi maassa tilaa melkein kaikille ja jopa vapaita asuntoja, jos ei tuijotettaisi pelkästään Helsingin ja lähikylien betoniryteikköä.

Mamut haluavat asumaan Helsingin seudulle tai edes Turkuun, jonne heitä kuulema on Oulustakin patisteltu (sisäpiirin vuoto, ei tarkenneta). Eri kansallisuudet tai etniset ryhmät haluavat muodostaa omia asuinalueita, näinhän tapahtuu kaikkialla muuallakin mualimassa ja tämä kyllä sitten koskee myös Suomea.

Maalle muutto ei kaikilta onnistu

Suomalaisetkin saattavat jämähtää paikoilleen asumaan ja lähtö jostain Helsingin seudulta maaseutukaupunkeihin ja taajamiin voi tuntua mahdottomalta. Mahdotonta se ei tietenkään ole, ovathan tuhannet ja taas tuhannet kotimaan kivikylissä tai ulkomailla työrupeamansa tehneet palanneet nuoruuden kotiseutujensa asukkaiksi.

Pitäisikö Suomen sisällä maassamuuton olla mahdotonta kaikille muille, paitsi joillekin parempiosaisille eläkeläisille tai maahanmuuttajille? Työpaikkojen perässä muuttaminen on asia erikseen. 

Miksi suomalainen köyhä tai pienituloinen  ei voisi muuttaa väljempiin  maisemiin pois pahentamasta ruuhka-Suomen asuntopulaa? Maalla voi olla mukavaakin. Kysymys on tietysti rahasta. Tukemalla myös tällaista maan sisäistä ja kotimaista muuttoa valtio helpottaisi Helsingin seudun asuntopulaa ja samalla sitä oikeaa työvoimapulaa.

Vai eikö noiden ongelmien halutakaan poistuvan? Pitääkö koko popula kasata samaan "metropolikuntaan" kaikkine tiivistyvine ongelmineen? Lisäksi tulee kai oikein paljon sosiaalista maahanmuuttoa ruåtsalaiseen malliin? 

Suomalaiset jäisivät yhä enemmän enemmän työttömiksi ja pompotettaviksi orjuutustöissä. Tai sitten tulee lisää Ameriikan herkkuva roskasakille eli pitää painaa kahta tai kolmea rupuduunia, jotta eläminen edes jotenkin luonnistuisi. Pikavipit pelastavat kyllä vähän aikaa, Ameriikan herkkuva se on lähtöjään sekin.

Intrigööri kirjoitteli maassamuutosta mennä vuonna, tässä. Ja halvemmista asunnoista on pieni katsaus, tässä. Isoihin ongelmiin tarvitaan monia toimivia ratkaisuja, eikä niinkään tarvitse mainostaa niitä "huutavia" pula-aikoja.

***

23.12.2013

Politiikan messiaat

Jouluna puhutaan ylevistä asioista ja messiaasta. Omat messiaansa on myös politiikassa, vapahtajista puhuminen olisi jo liioittelua. Ehkä pitäisikin puhua politiikan todellisista vaikuttajista eli mesenaateista ja lobbareista?

Keskustapuolueessa on menossa veret seisauttava hurmostila, mikä näyttää vielä reilu vuosi ennen eduskuntavaaleja nostavan kepun pois perunakuopista hallitukseen ja vieläpä pääministeripuolueeksi "messiaanisen" puheenjohtaja Juha Sipilän johdolla.

Intrigööri muistaa hyvin kepun aikaisemmankin hurmoksen, jolloin puolueen vapahtajan viittaa Väinämöisen jälkeisen ylijumala Kekkosen jälkeen kanniskeli harteillaan, "mitä minuun tulee", Esko Aho.  Ahon ja hänen kokoomuslaisen rahaministerinsä Iiro Viinasen me kaikki  90-luvun laman eri tavoin kolhimat häviäjät muistamme hyvin, mutta emme lainkaan lämpimästi.

Noina kohtalokkaan vuosikymmenten vaihteen vuosina intrigööri muistaa jossain infossa kysyneensä silloiselta kokoomuslaiselta rahaministeriltä Ilkka Suomiselta valtion äkillisestä velkaantumisesta, mihin tuli silloin jokin isolta vaikuttanut kasvupiikki. Suominen tyrmäsi heti moiset epäilyt ja julisti Suomen velkaantumisen olevan pientä ja talouden olevan kuin kivijalan päällä. 

Näin jälkiviisauden valaisemana täytyy todeta, että oikeassa ministeri juuri silloin oli. Suomen valtiolla tai kunnilla ei tuolloin ollut velkaa kuin nimeksi siihen tilanteeseen nähden, mikä odotti meitä kohtalon lapsia heti nurkan takana. Nurkan takana odotti myös viimeinen suomalainen kansanäänestys kautta aikojen eli päätös EU-jäsenyyden puolesta, tiukkaakin niukemmalla enemmistöllä. Intrigöörikin äänesti EU:n puolesta, kele.

***
Seuraavan kulman takana odotti vieläkin isompi messias, ainakin kooltaan isompi Paavo "Mooses" Lipponen. Mooses lasketteli tekstejään harvakseen kuin ainakin esikuvansa Jahven antamista kivitauluista. Punaruusun kansa kuunteli niitä julistuksia hartaasti, onnesta mykkyrässä, vallankahvasta vääntämässä.

Katajainen kansakin noita julistuksia joutui karulla korvalla kuuntelemaan, sillä demarien hallituspalatsin ovet olivat leveät ja katto korkealla. Lipposen hallitukseen mahtuivat melkein kaikki puolueet, jotka valtansa lumoissa heti autuaasti unohtivat köyhän kansan, paitsi sen kyykyttämisen, kuten "hyviin" hallitustapoihin kuuluu nykyäänkin.

Suomi oli astunut Nokian ja muun teollisuuden nousun imussa uuteen aikaan, missä tähyiltiin Eurooppaan ja maailmalle, eikä vain kiikaroitu epäluuloisesti itärajan taakse.

Se oli vielä niitäkin lehtineekereiden ja heidän isäntiensä kultaaikoja, jolloin Erkon ja muiden painomusteparonien omistamat sanomalehdet oikein pursuivat ilmoituksia eli mainoksia. Työpaikkahautkin olivat puhelinluettelon paksuisia ja hakujen vaatimukset niin hirmuisia, ettei niitä kukaan yleensä pystynyt täyttämään, ei edes teoriassa. Siinä sitä silti tehokkaasti pöllytettiin akanat jyvistä erilleen.

Mooseksen, puolivallattoman Niinistön ja muiden silloisten mahtajien  komennossa Suomi sidottiin kiinni uuteen eurovaluuttaan ja mitä ei vielä tajuttu, myös globaalin finanssimafian ikuisesti lypsettäväksi. Jälkikekkoslaisessa Suomessa onnistuttiin demaripressan siunauksella velkaannuttamaan vain kansalaiset ja heitä työllistävät yritykset. Nyt kyyti alkoi olla kylmää myös  maan kivijalalle eli valtiolle ja kunnille. Mutta sitäkään ei heti hoksittu, kun verorahojakin  virtasi.

***
Niihin aikoihin elimme onnettomien tähtien alla, sillä kepun silloinen airut Anneli Jäätteenmäki töpeksi moittiessaan Moosesta väärin Suomen sitouttamisesta liiaksi George "Tuplatuho" Bushin kasaamaan Irakin ja Saddamin vastaisen sotarintaman myötäilijöihin. Moitteet saattoivat olla sattuvia, eihän kohde olisi muuten julistanut sitä arvostelua kuin pyhäinhäväistykseksi. Sehän oli melkein yhtä raskas synti kuin hiihtoliiton dopingsotkujen arvostelu puheenjohtaja Esko Ahon kunnian päivinä. Hyveellisen näennäisnärkästyksen malja oli molemmissa tapauksissa ylitsevuotava.

Suomi sai sinänsä osaavan poliitikon Jäätteenmäen sijasta pääministeriksi miehen puskasta eli onnettoman Matti Vanhasen. Kokoomuksen henkisestä alennustilasta johtuen puolueen puheenjohtajaksi ja rahaministeriksi puikahti samaan aikaan toinen puskapeijooni, toisen kauden kansanedustaja Jyrki Katainen Siilinjärveltä.

Loput tästä kehityskulusta me kaikki muistamme oikein hyvin. Huonosti menee, mutta menköön, sillä huomenna meillä on kaikki vielä huonommin. Vielä äsken taloudellisesti vakaa Suomi alkaa olla velkakuormassa rähmällään ja kansalaisia kurjistetaan kovaa vauhtia keskimääräiseen eurokuntoon. Tulokehitys sakkaa, mutta elinkustannukset kaasuttavat nousussa kohti riistokapitalismin kylmän kirkasta sinitaivasta.

***
Miksikö tällainen synkänsävyinen politiikan muistelo näin jouluna, jolloin jokainen haluaa vain kuunnella lisää kauniita joululauluja radiosta tai ostoshelvettien kajareista?  No siksi, että nämä asiat vain putkahtivat mieleen jostakin mielenmutkasta. 

Ja siksi, että politiikassa pitäisi muistaa, että todellisia messiaita on vähän tai ei ollenkaan. Kuten yksi politsauruksista juuri julisti, jouluna pitäisi hiljentyä seimen äärelle. Mutta huomenna onkin vasta aatto ja pukitteluilta.

Kepun Juha Sipilää ei voi tähän asti moittia, eikä kehua, koska uuden  puheenjohtajan aikaansaannokset ovat lähinnä puolueen sisäisiä. En osaa sanoa, onko tupailloissa nyt parempi tarjoilu, henki heiluu siellä ainakin kattoparruissa.

Pahimmassa vaarassa poliittisessa pokerissa on juuri tuollainen oikeassa elämässä ja yrityselämässä hyvin pärjännyt henkilö. Poliittisen pelin säännöt ovat kovin toisenlaiset, eivätkä pelin edes tavoitteet ole lainkaan selviä. Politiikka vaatii aivan erityistä suhmuroinnin taitoa, mikä kepussa toki perinteisesti hyvästi hallitaan.

Intrigööri tahtoo vain sanoa, että kepu on kepu, vaikka Sipilä sen tarjoilisikin vaalikansalle hyvin voissa paistettuna. Siellä ovat tyrkyllä kaikki vanhat valtanaamat, kuten Minkki-Mari, Possu-Sirkka, Siltarumpu-Mauri, ja muut kivat pojat ja tytöt.

Mutta voihan olla, että hillityssä Sipilässä asuukin sisäinen jellona, joka karjuu rivit suoriksi ja opettaa porukalle uudet marssilaulun sanat. Epäilen sitä kovasti, mutta kukapa olisi kymmenen vuotta sitten uskonut sitäkään, että seuraavat ihmiset kuussa ovat kait kiinalaisia?


***
Persujen myrrysmies Timo Soini ei sitten lähde takaisin Brysselin lihapatojen ja muiden houkutusten vietäväksi. Intrigööri ei kyllä sitä uskonutkaan. Brysseliin lähtö kotimaan eduskuntavaaleja vasten olisi ollut puolueen kannalta paha tikki. 

Mutta pitää muistaa, että Soinikin on pelimies. Lähtöaikeiden julistaminen ja laupias pyörtäminen olivat vain siirtoja pelissä kohti seuraavaa hallitusta. 

Voihan olla, että puolentoista vuoden päästä näemme uudessa hallituksessa pupun sekä nallen eli kepun ja persut. Se olisi oikein mielenkiintoista, vaikka intrigööri arveleekin, ettemme enää pelastu eurokurjuuden kuristukselta millään konstilla. Toivottavasti olen viärässä!

Silti sekä kepu että persut herättävät vielä selvästi enemmän luottamusta kuin tämä kataistrofihallitus, mikä olisi muuten surkuhupaisa, mutta yhdyssanasta joutuu jättämään jälkiosan pois. Meillä saattaa istua nyt Suomen kannalta historian ylivoimaisesti surkein tunarihallitus. Ikävä kyllä.

***
Tämmöistä tämä on joskus politiikankin tuulia haistelleen taviksen valinnan vaikeus. Aikaisemmin äänestin lähinnä henkilöitä, en niinkään puolueita. Se oli sitä aikaa, kun poliitikoille puolueista riippumatta ikäänkuin uskalsi kääntää selkänsä ja ajatella, että kyllä ne siellä hommansa hoitavat ja ajattelevat myös kansalaisten parasta.

Joskus nuorempana pidin kokoomusta hyvänä puolueena, myöhemmin olin myönteinen demareillekin. Nykyisin persut ovat tuntuneet ainoalta terveeltä vaihtoehdolta. Kepusympatiaakin on minussa hitunen tähteellä, mutta ehkä se on vain oman maalaistaustan peruja? 

Lapsena ollessa käytiin kylillä körttiseuroissakin, eikä minulla ole körttiläisistä  pahaa sanottavaa. Oli siellä ainakin jämäkkä ja turvallinen meininki, silloin lapsen silmin. Politiikasta ei voi nykyisin sanoa samaa, eikä kirkosta. 


***


20.12.2013

Ruotsin asevienti jyrää


Ruotsi on maailman johtavia aseiden valmistajia ja viejiä. Maan väkilukuun suhteutettuna Ruotsi on tappokaluissa maailman ykkönen jättäen yllättäen toiseksi mm. kivikovana sotilasmaana pidetyn Israelin. 

Aamulla selatessa satuin näkemään uutisen, minkä mukaan Ruotsalainen Kockumsin telakka valmistaa Australialle 12 huippumodernia sukellusvenettä(Lisäys: Myöhemmin tämä sukellusveneitä koskeva uutinen osoittautui ankaksi, kuten jotkut Jas Gripen -kaupatkin. Mutta ostajia periaatteessa riittää.)


Kockumsilla on 300-vuotiset perinteet kuningaskunnan sotalaivaston hovihankkijana.

Australian sukellusvenekaupat ovat arvoltaan noin 26 miljardia euroa. Kauppa vahvistaa aikanaan voimakkaasti paitsi Ruotsin taloutta, myös Australian vedenalaisten laivastoa.


Melko tuoreiden uutisten mukaan ruotsalaiset pääsevät hovihankkijaksi myös Brasilian ilmavoimien hankkiessa uuden hävittäjänyrkin eli 36 kappaletta Saab Jas Gripen -hävittäjiä. (Tuokin määrä taisi supistua?)


Ranskalaiset ja jenkit jäivät nyt toiseksi, jälkimmäiset ehkä myös NSA:n salakuuntelujupakan takia. Hävittäjäkauppojen arvo lienee noin 3,6 miljardia euroa. Brasilia kehittää uutta rankempaa rassia tai Jassia yhdessä ruotsalaisten kanssa valmistamalla itse koneista 26 kappaletta. Tästä voisi päätellä, että Jas-koneiden kysyntä maailmalla saattaa kasvaa. Suomelle vain ei naapurin tarjonta taida kelvata?


Rauhanturvaajanakin maailmalla kunnostautuva Ruotsi on kaikkiaan yksi maailman suurimmista aseiden valmistajista ja viejistä. Kylmän sodan aikana kolme kruunun sotakone kehitti vahvasti monenlaista omaa tuotantoa, mikä teki jo kauan sitten mm. Boforsin tykit maailmankuuluiksi. 


Pienessä Suomessakin valmistettiin joskus Boforsille ainakin hyviä hylsyjä, kuulema ne kestivät hyvin ammuntakokeissa. Kokeissa lisättiin ruutia vähän kerrassaan, saatujen tosiaikaisten puhelinviestien mukaan lopulta tykki hajosi, mutta hylsy kesti.


***

Suomi on vielä pieni aseiden ja sotilaallisen tekniikan valmistaja- ja viejämaa. Pienenä tässäkin lajissa pysymmekin, sillä meillä nostetaan karmea julkinen älinä mm. joistain pienistä tykkikaupoista Egyptiin tai isommista panssariautokaupoista Sloveniaan. Kukaan muu ei varmaankaan voitele aseidensa ostajia niin rumasti kuin paha Suomi?

Suomessa teollisuus ei saisi muutenkaan tienata ihan joka jutulla, rauhanomaisessa tuotannossakin on erilaisia rajoitteita. Ehkä Suomessa jo valmistaudutaan selkä kyyryssä maailman teollisuusjättiläisten hikipajan asemaan? Itsenäisyydenhän olemme käytännössä jo menettäneet unionille ja globalismille eurorahan myötä. Se soppa vain sakenee joka kerta kun johtavat politsauruksemme käyvät EU:n ja euroryhmän huippukokouksissa.


Ruotsalaisia kyllä käy tässäkin talousmittelössä katteeksi. Kannattaisikohan sitä tuputusruotsia edelleenkin opiskella Suomessa, sillä länsinaapurista saattaisi vieläkin löytyä nuoremmille töitä? Norja siinä vieressä mahtavine öljyrahoineen on melkein ruotsinkielinen. Tanskallakin menee meitä paremmin oman kruununsa kanssa, vaikka salmien takana on pieni kielimuuri.


***
Mutta takaisin asiaan: Sukellusveneiden valmistuksesta Suomessa oli paljonkin kokemusta ennen toista maailmansotaa, mutta rauhansopimus kielsi meiltä semmoisen sotilaallisen sukeltelun. Jenkit tunnetusti torppasivat sitten paljon myöhemmin kylmän sodan aikoihin Rauma-Repolan tekemien aivan loistavien syvänmeren tutkimusalusten kehittämisen. 


Syynä Ruotsin vahvaan aseiden vientiin oli ja on, että naapurin omat puolustusvoimat ovat liian pienet riittääkseen yksinään vahvan aseteollisuuden asiakkaaksi. Aseet sisältävät usein edistyksellistä teknologiaa ja siksi suuret kertaerät ja monet asiakkaat ovat valmistajille elintärkeitä. Ruotsin ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutokset eivät heilauta tätä tosiasiaa mitenkään.

Ruotsi pitää kiinni sijoituksestaan kymmenen suurimman kansainvälisen aseviejän listalla.

Aseviennin koko määrässä kärjessä on maailman suurin talous Yhdysvallat, jota seuraa vahvana kakkosena Venäjä. Saksan teollisuuskone takoo kolmosena ja Kiina hakee asemia listan neljäntenä. Alankomaiden sijoittuminen kymmenen kärkeen voi myös yllättää.

Väkilukuun suhteutettuna Ruotsi nostaa sijoitustaan absoluuttisen aseviennin seitsemänneltä sijalta listan kärkeen. Ensimmäiseltä listalta tyysin puuttunut Israel nousee suhteellisella mittaustavalla toiseksi. Muista rauhanomaisista länsimaista listalle pääsee muun muassa Sveitsi, ja Lähi-idästä listalle nousee puolestaan Jordania.


Maailman kymmenen suurinta aseviejää myynnin arvolla mitaten 2010:


1. Yhdysvallat, 2. Venäjä, 3. Saksa, 4. Kiina, 5. Britannia, 6. Ranska, 7. Ruotsi, 8. Italia, 9. Espanja, 10. Alankomaat.


Maailman kymmenen suurinta aseviejää väkilukuun suhteuttaen vuonna 2010:


1. Ruotsi, 2. Israel, 3. Venäjä, 4. Alankomaat, 5. Norja, 6. Saksa, 7. Yhdysvallat, 8. Sveitsi, 9. Britannia, 10. Jordania. (Listan lähteenä: Sipri.)



Uudempaa tilastotietoa: 


Sotateollisuus teki 2016 kauppaa 1500 miljardilla taalalla.


Talouselämä kertoi 22.6. 2018, että kasvualasta on kysymys: Asevalmistajat esittelivät pitkiä ­tuliaseita puolustusvälinemessuilla Pariisissa viime viikolla. ­Asiakkaita todennäköisesti riitti. SIPRI-rauhantutkimus­instituutin mukaan maailmassa käytettiin viime vuonna sotilasmenoihin eniten rahaa sitten kylmän sodan ­päättymisen. 


Maailman yhteenlasketut sotilasmenot olivat 1 739 miljardia dollaria eli 1 539 miljardia euroa. Summa kasvoi yhdellä prosentilla edellisestä vuodesta. Yhtä maapallon asukasta kohden sotilasmenojen määrä oli runsaat 200 euroa. Eniten rahaa käyttivät suuruus­järjestyksessä Yhdysvallat, Kiina ja Saudi-Arabia.


9.8.2018: Maailmanloppu onnistuu nopeasti, sillä ydinaseita riittää.

2.2.2019:  Sotilasprofessori kertoo Ylen jutussa, mitä keskimatkojen ohjusdiilin romutus merkitsee. Vai olisiko ollut parempi kysyä sitä sotilaspastorilta?

5.2.2019:  Rajoitukset poistuvat ja ydinaseiden pelko viriää pitkästä aikaa.

12.2.2019:  Lennokkiparvia, taistelurobotteja...

7.5.2019:  Venäjän sotilasmenot paljon arvioitua suuremmat.

10.11.2019:  Ranska aikoo aseistaa satelliittejaan.


***

19.12.2013

Häijy joulupeikko Krampus

Kyllä Suomessa on lapsilla nössö joulu. Aikuisille joulu saattaa tehdä tiukkaakin, kun pitäisi touhuta kasaan kaikenlaista, vaikka ei olisi aikaa, eikä oikein olisi rahaakaan, eikä edes ihan tosissaan tahtoisi.

Joskus vanhoina aikoina lapsille saatettiin varovasti kertoa, että joulun alla pitää olla pitää kiltisti, sillä muuten pukki tuo risuja, eikä lahjoja. Hah!

Sitähän ei yksikään lapsi uskonut, ei ainakaan tuhmis lapsi. Mutta Krampus onkin rankka joulupeikko-pirulainen ja se näyttää todella tuovan risuja.


Lapsille satuiltiin myös, että joulutontut kiertelevät tirkistelemässä ikkunoista ja vievät pukille terveisiä, ettei siihen ja tuohon taloon kannata mennä jouluna ollenkaan lahjuksia viemään.


Suomalaisen nössön joulun tuloksena käytännössä kaikki lapsukaiset saavat jouluna jotakin. Pikku tuhmuudet unohdetaan ja annetaan anteeksi. Usein lapset suorastaan hukutetaan kaikenlaiseen kivaan ja krääsään ja heidät saatetaan julmasti sokerihumalaan.


Krampus on pelottava


Mutta jos olisin itse sattunut ilmentymään tähän maailmaan jossain Krampus-jouluperinteen alueella Keski-Euroopassa, enkä täällä asutun maailman reunalla, olisin kakruna taatusti joulun alla ollut hissukseen kuin pissiliri vaipan mutkassa. 

Krampus on varsin pelottava hahmo, pikemminkin se on piru kuin peikko tai pukki. 
Tuhmat lapset Kramppu vie pesäänsä, eikä siinä itkun pillitys auta. 


Tarina ei oikeastaan kerro, palauttaako pahis lapsoset jouluksi koteihinsa. Käykö heille kuin Hamelnin pillipiiparin perästä marssineille lapsille, joita ei nähty enää koskaan?



Krampuksesta on enempi tässä 
ja (varoitus!) pienille ehkä kauhian kamalia kuvia tässä.

Krampus-perinne on kuulema erityisen ajankohtainen samoihin aikoihin kuin meillä vietellään itsenäisyyspäivää. 


Olivatkohan ne itsenäisyysjuhlien kiakkovieraat sun muut paikkojen rikkojat ja ihmisten murjojat krampuksia, joita ainakin juhlivan herrasväen on syytä vastakin pelätä? Suomessa lienee syntymässä uusi peloittava joulualusperinne tuhmille aikuisille? 


***


Krampuksessa on jotain samaa, mutta ilkeämpää kuin suomalaisessa Nuuttipukissa.

Pakanallisesta joulusta kertoo Turjalaisen joulujuttu.

Jätä kännykkä kotiin!

Vireä viherpappa Osmo Soininvaara kertoilee blogissaan, miten halvaksi kilometripohjaisen satelliittiseurannan laitteiden (niiden stasimokkuloiden) asentaminen autoihin tulisi. Ollila nääs oli kertonut, että miljoonalle laitteelle tulisi hinnaksi vain parikymppiä kappale. Intrigööri epäilee sitä, kuten monia muitakin siihen hankkeeseen liittyviä jutskia. Päättömät päättäjämme ovat aina yllätyksestä mykkyrässä, kun mikään sellainen halpa ja hyvä ei sitten toimikaan niin helposti ja hyvin kuin on uskoteltu.

Ollila oli kuulema vahvistanut epäilyn siitä, ettei kännykkäseurannan estämiseksi auta muu kuin jättää kännerö kotiin. Sitä intrigööri ei epäile. Kännykkä toimii kantajansa paikantimena, kuin entisajan lehmänkello, jotta kuultiin missä päin metsälaitumella lehmät liikkuivat. 

On sitä olemassa halpoja puhelimia käytön jälkeen pois heitettäväksi ja prepaid-liittymiä, mutta sen kaikki tavallista vapaamman yksityisen liikkuvuuden kannattajat ovat tienneet jo kauan.

*** 
Moni ei jätä kännykkää kotiin, ei suin surminkaan. Sillä mitäpä olisi kadulla asteleva teini ilman kädessä loistavaa kännykkää. Vanhemmat immeiset saattavat laittaa joskus älyseurantalaitteensa taskuunkin, koska he muistavat senkin ajan, kun kenelläkään ei ollut kapulapuhelinta.

Mutta mitäpä sitä enää vitkuttelemaan, kaikki johtaa kuitenkin siihen, kuten tyttö ikivanhassa operaattorin mainoksessa sanoi: "Tahdon olla kaikkien kanssa kaikkialla, nyt ja aina" - tai jotain siihen suuntaan. Koska nyt tahtoo isoveli eli valtio, joka haluaa tietää sinusta ihan kaiken, ei enää kannata jarrutella. Kaikkien tauoton seuranta toisi myös hurjan paljon uusia duunipaikkoja, eri asia on, kuka palkat maksaisi ja miksi.


Miksi ei yksin tein laitettaisi älykelloa tai -laseja pakolliseksi kaikille, kuten heijastin tai pyöräilykypäräkin? Voihan olla niinkin, että salaovela autoilija jättää peltihärvelinsä parkkiin ja jatkaa matkaa mopolla, pyörällä tai kävellen. Jos hän heittää kännykkänsä autoon, luoja yksin silloin tietää, mihin sen autoilijan matka vie. Ei sellainen sovi, sillä valtion kuuluu tietää.

Paikannin- ja seurantasiru nahkan alla olisi ehkä kaikkein kätevin jutska, mutta sen pakollinen asentaminen saattaisi vielä herättää vahvaa vastarintaa. Vastustetaan sitä puolipakollisia rokotuksiakin, vaikka ei niiden takia ole kovin moni vielä sairastunut. 


Isoveljellä on kansalaisten seurannassa jo käytössä monia konsteja ja lisää tulee, kun tekniikka kehittyy ja demokratia rapistuu. Valtio ilmeisesti tahtoo laittaa ensiksi vapaan autoilun kuriin ja kontrolliin, sitten on yksilöiden muun vapaan liikkuvuuden vuoro. Henkilöiden seuranta on jo vanha idea, siinä mielessä kukaan ei ole keksimässä pyörää uudestaan.

***
Suomessa on Nokian muinaisen nousun jälkeen vallinnut melkoista hysteriaa uusien tekniikoiden käyttöönotossa, vaikkei olisi olemassa vielä kunnollisia kuluttajalaitteita. Muistammehan vielä hyvin Soneran umtsipumpsi- miljardit, Ylen digipoksit ja Digitan järjettömän myymisen pois. Taas on veroyleltä tulossa uutta lähetystekniikkaa, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse. 

Miten hirmuisesti sitten valtio ja kunnat sitten ovat muuten haaskanneet uuteen, mutta lähes tarpeettomaan tekniikkaan, sitä ei kukaan mielellään muistele. Yleensä miljoonilla ja sadoillakin miljoonilla ostetaan sutta ja sekundaa.


Autoilijoiden satelliittiseurannassa olisimme täysin riippuvia amerikkalaisten hallitsemasta gps-systeemistä, mitä voitaisiin sotilaallisista syistä katkoa tai heikentää sitä koska tahansa. Eurooppalainen paikannussysteemi ei ole valmis vielä pitkään aikaan, eikä myöskään venäläisten viritelmä. Kiinalaiset taannoin koemielessä räjäyttivät yhden yksikön maata kiertävästä satelliittiromusta, joten se mikä toimii tänään, ei välttämättä pelitä enää huomenna.


Suomalaisten arktinen ja monenlainen muu hysteria, se kyllä toimii ja maksaa aina hullun lailla. Urpilainenkin on kuulema taas vaihteeksi selättänyt EU:n pankkien takuutukset. Pankkien ja finanssihaiden pönkitys kansalaisten rahoilla onkin koko Euroopan unionin päätarkoitus, joten tärkeällä asialla se valtiovarainministerimme taas oli, kai?


***

16.12.2013

Älä säästä!

Säästäminen on tavikselle turhaa. Turhaa on ainakin autojen polttoaineen, sekä sähkön tai lämmön säästäminen kotona. Valtio on huolissaan, kun bensa- ja dieselverojen tuotto heikkenee, koska autot vievät aina vain vähemmän ainetta. Autothan kulkevat jo ties millä, vaikka ponulla, lehmänpaskalla ja vähin sähkölläkin. 

Siispä hätiin päästettiin Shellin supermies Jorma Ollila myymään monienkin bisnespiirien kaipaamaa paikannusperusteista ajamisen verotusmallia. Suomihan on paikannuksen "suurvalta".

Lopputuloksena tästä ei voi olla mikään muu kuin se, että taviksen autoilu vain kallistuu ja vaikeutuu. Kaikki tämän asian tiimoilta vaikuttaa hyvin sekavalta. Luultavasti nykyisin autoilijoihin ja tienkäyttäjiin kohdistuvat verotuksen muodot jäävät ennalleen tai ainakin olemaan,  gps-härvelit asennuskuluineen ja vuosimaksuineen tulevat sitten lisäharmeiksi.

Autoilijoiden liikkumisen seurannan kulut valtiolle tulisivat olemaan hirmuiset, kuinkas muuten, jos semmoinen systeemi edes joskus saataisiin toimivaksi. Kova tulee olemaan sekin vääntö, mikä asian ympärillä käydään poliittisesti, ellei jo nykyinen hallitus älyäisi jättää asiaa johonkin pölyttymään, vaikka jutskan toteutuma olisikin uusi sulka suursmurffi Ollilan hattuun. 

Polttoaineen säästäminen ei siis kannata autoilijalle. Tuskin edes päästöt nykyisillä lyijyttömillä liemillä käytännössä putoaisivat, jos joku muistaisi olla niistä huolissaan. Olisi siis  yksinkertaisempaa ja kansantaloudelle parempi pitää ajoneuvovero ja autovero ennallaan, sekä nostaa taas hiljaa hivuttaen polttoaineiden verotusta. Vanha konsti olisi parempi kuin säkillinen olliloita.

Kotona useimmat meistä käyttävät kalpeita ja kelmeitä säästölamppuja. Valaistuksen lisäksi kaikkien kodin sähkölaitteiden kulutusta viilataan koko ajan alaspäin. Uusien talojen seiniin laitetaan metriset eristeet, joten lämmityskulujen pitäisi pudota, jos rakennustyöt tehdään kunnolla. Sähkön kulutus ja lämpöenergian menekki supistuvat, paljonkin.

Turhanpäiväisillä ja kalliilla energiatodistuksilla ei kai ole taviksia vielä kiusattu tarpeeksi. Mutta kyllä valtio siihen keinot keksii, ympäristöpellet ovat aina etukenossa mitä asumiseen ja energiaan tulee. Ympäristösyillä voidaan perustella vaikka mitä älytöntä, kuten ennen uskonnolla. Kukaan ei uskalla vastustaa, ettei ympäristö suuttuisi.

Kun sähköä ja lämpöä ei kuluteta tarpeeksi, niiden hintaa on tietysti nostettava. Kaikki  meillä  perustuu kasvutalouteen, vaikka talous ei enää ikinä (jatkuvasti) kasvaisikaan. Sähkön siirtomaksut ovat yksi oiva konsti rahastaa ja rahastamaan pääsevät taas kaikki halukkaat ulkomaiset suursijoittajat. Kansainvälisillä markkinoilla hääriviä suursijoittajia ei pelkkä suomalainen sähkönsiirto kiinnosta pätkääkään.

Kotimaisille sijoittajille ei sitten varma ja vakaakin sähkön siirron tuotto näytä kelpaavan. Ei heille kelpaa esim. uusien vuokra-asuntojen rakentaminenkaan, ei edes siellä missä kysyntä olisi suurinta. Suuret ja pitkään toimineet nk. yleishyödylliset asuntojen vuokraajat tekevät täällä jotain kahdeksan prosentin tuottoa ja senhän pitäisi olla hyvä tuotto. Mutta meillä on kymmeniä vuosia suosittu vain ns. omistusasumista ja sillä linjalla jatketaan, seuraavaan kuplaan asti ja siitäkin yli.

Hintojen korotuspaine toimii tietty myös lämmityksessä, joten kotona lienee parasta vain kääntää tyynesti hanikoita kaakkoon, jos paleltaa, kuten tehtiin vanhassa mukavassa Neukkulassa. Vanhat kerrostalot ovat siellä nykyisin kolkon kylmiä, mutta pattereissa on paksut putket, eikä niissä asunnoissa toveriaikana  paleltanut, vaikka ikkunoita olisi pidetty talvisin auki, kuten tehtiin, sillä öljyä  riitti kattiloihin poltettavaksi, vaikka systeemissä muuten kaikki fuskasi.

Viime vuosisadalla Suomessa köyhä mummo osti kammarinsa kattoon pienitehoisimman lampun minkä kaupasta löysi ja poltti pilkettä hellassa. Ja mummo säästi, edes vähäsen. Nykyisin säästäminen ei kannata tai se ei oikeastaan ole edes mahdollista. Antaa palaa vain, sillä "joku" syö aina meidän säästömme!

Nykyajan säästämisessä on se hassu puoli, että se maksaa ihan kamalasti, jos se kohdistuu mihin tahansa ympäristöasioihin ja muihinkin asioihin. Modernin kunnon ihmisten pitäisi vain tehdä paljon rahaa ja kuluttaa, säästäminen on taantumista, sisäänpäin kääntymistä.

Säästäjillä ei ole sijaa suomalaisessa ahneiden valtakunnassa, missä kaikki poliittinen päätösvalta on puolueiden faaraoilla. Mutta rahapiirejä taitaa vain naurattaa, oli suhdanne säädelty miksi tahansa, sillä rahapiireissä se varsinainen valta aina asustaa.

Maailma muuttuu, mutta ei oikeasti muutukaan. Kiinassa maailma kyllä muuttuu, sillä puolet valtakunnasta on satelliittikuvien perusteella sankan saastesumun peitossa. Sitä ei kukaan uskalla ulkomailta arvostella, sillä Kiina on maailmantalouden veturi, niin kauan kuin sen veturin kattila ei räjähdä.
***

15.12.2013

Liian vanha markkinoille

Savusaunapoukama vai mikä se oli, tyrkytti varttuneemmalle naisihmisille puhelinmyyjän kautta tablettia liittymineen. Kun täti innostui tarjouksesta ja olisi halunnut ostaa sen paketin, hän luultavasti kertoi myyjälle henkilötunnuksensa ja voi kauhistus: 71-vuotiaalle "vanhukselle" ei voinutkaan myydä mitään ilman tämän oman tyttären suostumusta. Näin karua kertomaa on Iltalehden jutussa.

Intrigöörillä on havaintoja ainakin luottotarjouksista, joissa ilmoitetaan jo suoraan, ettei yli 70-vuotias saa vippiä, eikä ainakaan ilman käypiä vakuuksia. Siitäkö lienee tässäkin tapauksessa ollut kysymys? Olikohan puhelinmyyntikanuunalle annettu ohjeistus, ettei vanhoille horiskoille saa myydä mitään ilman, ettei joku tulevan perikunnan jäsen anna kaupalle suostumustaan tai ikäänkuin henkilökohtaista takuutaan. Muuten voipi tulla tupenrapinoita ja muita semmoisia irtisanomisia.

Tarkoittaisikohan se suostumus jotain sellaista, että käytännössä sopimus pitäisi tehdä kokonaan jälkikasvun nimissä? Olikohan ehkä kyse jostain 24 kuukauden sopimuksesta tabletin osamaksusta ja liittymän kuukausimaksuista?

***
Intrigööriä ottaa tuommoinen ikäsyrjintä pattiin, vaikka oma nauta ei ole vielä tässä kohti ojassa. Minulla on kyllä ojassa koko karjalauma ja hevonenkin. Mutta miksi vanhemmalle ihmiselle ei voisi myydä ainakin sitä netti- tai puhelinliittymää kuukausimaksulla eli laskuttaa edes sen liittymän käyttö kerran kuussa ilman määräaikaisia sopimuksia? Onko vähän vanhempi ihminen muka hömelö, joka ei osaa vastata omista asioistaan? Sellaisia hunsvotteja ja rahaongelmaisia on varmasti joka ikäryhmässä.

Tavaran luotto- ja osamaksukaupassa on omat sääntönsä ja käytäntönsä. Jossain osamaksusopparissa omistusoikeus siirtyy heti kun diili on tehty ja tavara toimitetu. Toisessa kohti laitteen omistajaksi pääsee vasta kun on maksanut sen maksuerät kokonaan. Puhelin voi olla myös sim-lukittu sopimuskauden loppuun asti, ehkä tabletinkin puheluominaisuus.

Kerran kuussa laskutettavien netti- ja puhelinliittymien ainakin pitäisi olla kansalaisoikeus niin, että palvelujen tarjoaja voi järkätä sellaisen kaikille ilman ikäsyrjintää. Luottovikaisille on toki prepaid-liittymiä. Samanlainen kansalaisoikeus kuuluisi olla omalta tililtä maksamiseen käypä pankkikortti, sekä verkkopankkitunnukset, vaikka olisikin riskuja luottotiedoissa. Debit-kortin katevarauksissa ei ole nykyisin viiveitä.

***
Jos systeemeissä on sittenkin joitain pieniä esteitä, kuten kai on, ne pitäisi poistaa. Näitä asioita koskeva lainsäädäntö olisi korjattava ja niin, ettei siinä jätetä sormittelun varaa. Kansanedustajilla  ja ministereillä taitaa vain olla paljon tärkeämpiä tekemisiä ja niin kova ihan itse aiheutettu kiire, ettei kansalaisten tasa-arvoasioita keritä hoitamaan? 

Köyhien asiat eivät kai kiinnosta, mutta entäs kun köyhiä alkaa olla miljoona? Eläkeläisiäkin on jo miljoonainen armeija. Kaikki heistä eivät suinkaan kuorsaa nukkuvien puolueessa.

Puhelinfirman käytös oli em. jutussa selvää ikäsyrjintää eli ikärasismia. Ja piste. Eikä pitkälle pistele, ettei tuohon voisi vetäistä mukaan kansanosaa kohtaan kiihottamista. 

Vanhuksia sorsitaan muutenkin jo joka mutkassa, myös julkisesti, vaikka he pyörittävät osaltaan tätä nykyisin yli kaiken tärkeää kansantaloutta. Vanhukset ovat usein lähiympäristölleen, kuten jälkikasvulleen hyvinkin hyödyllisiä henkilöitä. Ainakin he ovat kansakunnan valioita, jotka eivät matkusta raukkoina merten taakse tai epsanjaan kuluttamaan ylisuuria eläkkeitään tai veronkiertomiljoonia. Siellä se aika tietysti menee mukavasti itseä ja omia oloja kehuskellessa ja vaikka mailalla palloa viheriöllä poksiessa. Suotakoon se heille, mutta miksi kotimaiset vanhukset ovat kuin hylkytavaraa?

***
Jos intrigööri esileikkivanhuksena kirjoittaisi vaikka, että etnisesti Kaukaasian vuoriston takaiset ja uskonnollisesti marduusialaiset kulkukissantervaajat pitäisi tervata ja pyöritellä siemenissä niin, että pikkulinnutkin heitä nokkisivat, se olisi periaatteessa vakava rötös. Intrigööri voisi saada syytöksiä ja sakkoja ties vaikka mistä, kansanryhmää vastaan kiihottamisesta nyt ainakin. 

Hesari mainosti itsenäisyyspäivää vasten, että Suomi on rasistinen maa. Sitä Suomi ei tietenkään ole, mutta ikärasismi ja omien vanhusten kaltoinkohtelu täällä kyllä kukoistavat. Koko kansantalouden kestävyysvaje on muka ikääntyvien ihmisten syytä. Poliitikkomme ei taida onneksi itse ikääntyä ollenkaan ja jos niin ikävästi kävisi, heillä on riittävän tuhdit eläkkeet joka lähtöön.


***
Lisäys 16.12: Kun on puhe vanhenemisesta, täytyy laittaa linkki kirjoitukseen siitä, että Suomessa tylsistymisen tai dementian uskotaan paranevan vanhuksia makuuttamalla.

14.12.2013

Kiinan kuumönkijä laskeutuu

Kiinalaisten kuumönkijä "Jadekani" laskeutuu kuun kamaralle Sateenkaarten lahteen (tai oliko tarkemmin niin, että se käynnistyy) ylihuomenna maanantaina, jos laskeutuminen onnistuu. Kuu-ukko onkin saanut olla rauhassa maa-ukkojen laskeutujilta ihmeen pitkään, melkein 40 vuotta.

Kiinalaisten kuun "valloitus" on täyttä totta, vaikka Jadekani ja ihana kuuneito ovat tarua, kuten reilun viikon päästä monivaiherekineen matkaan lähtevä joulu-ukkokin. 

Satujen ja ihmiskunnan ikivanhojen lentämisen unelmien myötä on hyvä muistella ilmailun oikeaa historiaa. Ensi tiistaina 17. joulukuuta täyttyy 110 vuotta Orville ja Wilbur Wrightin ensimmäisestä moottorilennosta. Toki rohkelikot olivat ilmailleet kuumailmapalloilla ja liitohärveleillä jo paljon aikaisemmin.


Wrightin veljesten lentokone oli liitokone, mihin oli asennettu ilmassapysymistä auttamaan moottori potkureineen. Veljesten sinnikkäitä kokeiluja erehdysten ja oppimisen kautta voi vain ihailla. Ei Wrighteilta rohkeutta puuttunut, sillä molemmat tiesivät, että se mikä menee ylös, tulee myös alas.

Joulun alla kauan sitten, silloin Kekkos-Urkin syntymävuonna 1903, ihmiskunta alkoi vihdoin päästä siivilleen. Osittaisena optimistina intrigööri ei usko, että ihmisen lento päättyisi kuin kanan räpistely, sillä vain tähdet sen lentelyn päätepisteen tietävät. 

Kuu lienee tulevaisuudessa ihmisten uusien löytöretkien etappi ja ehkä Mars-lentojenkin tukikohta? Kun maan kamaran mineraalit on kaivettu tyhjiin, muualtakin kuin aina anteliaasta Suomesta, kuun kamaraa tutkitaan vielä tarkasti. 

Tässä on kiva kooste kuusta ja sen merkityksestä kaikille meille "maalaisille". Mitä, luuliko joku olevansa kaupunkilainen, silloin hän on ulkona kuin kuu-ukko!



Apinalle kyytiä


Iranin avaruusapina.
Iran on kunnostautunut jo lähettämällä ohjuksen nokassa kaksikin apinaa ilmakehän ulkopuolelle avaruuteen. Tiettävästi molemmat apinat on myös palautettu maan pinnalle. Tämähän olisi loistava tapa testata uusia pitkän matkan rauhanohjuksia, mutta siitähän ei ole tietenkään ole kysymys.  

Samainen edistyksellinen ja erityisesti ihmisoikeuksia suosiva valtio kehittää rauhanomaista ydinvoimaa jalostamalla uraania sen minkä kerkiää. 

On tietenkin silkkaa panettelua väittää, että maan ydinvoimaloilla ja avaruusohjelmalla olisi joitain yhtymäkohtia maan runsaiden asevarusteluohjelmien kanssa. Jälkimmäiset on tarkoitettu vain puolustautumiseen suuren saatanan ja sen yhden pienemmän pirulaisen hyökkäysten varalta. 

Loppukevennyksen kuvitus on viitteellistä ja fiktiivistä. Myös oheisen linkin yhtymäkohdat ylläolevaan uudiseen ovat jokseenkin vähäisiä tai ainakin kovin satunnaisia.


3.1.2019: Kiinan luotain laskeutui kuun pimeälle puolelle.

5.1.2019: Jadekani 2 toimii hyvin.

8.1.2019: Kiina edistää suurvaltojen "kilpajuoksua avaruuteen". Linkki blogiin.

11.12.2013

Sossupukki jakaa kaikille

Pääministerimme ja ehkäpä tuleva EU-komissaarimme Jyrki K. on kuulema hauskuttanut kepulaisia pukkina heidän pikkujouluissaan.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä EU ja sen ytimessä oleva Suomen sikspukkihallitus kuulema aikovat jakaa korkean tason suomalaista sosiaaliturvaa Euroopan ja koko maailman työ-ja turvapaikkashoppaajille, sekä heidän perheilleen.


Suomessakin köyhä kansa pääsee pian vapauteen ja irti sosiaaliturvan aiheuttamasta ikävästä riippuvuudesta, koska rahaa ei enää riitä suomalaisille. Ulkomaalaisia kun on paljon enemmän ja heillä paljon pahempi tarvis rahasta. 


Riittää, kun joku uuttera vieraamme käy Suomessa ahertamassa hetken aikaa, vaikka jossain kivassa pikku pöytälaatikkofirmassa. Emmehän ollenkaan täällä kylmässä kotimaassamme pärjäisi ilman noita reippaita ulkomaalaisia osaajia ja ahertajia.


Sittenpä sitä pikku suomalaisen työrupeaman jälkeen hilloa riittää myös jossain kaukana nälissään odottavalle perheelle. Mikäs olisi sen hauskempi ajatus näin joulua vasten, iloa ja riemua riittää, edes hetken verran? 

Iltalehtikin hehkuttaa asialle pääkirjoituksessaan.



***

9.12.2013

Huostaan, pakkohoitoon, vankilaan...

Tulevanakin jouluna monet suomalaiset katselevat maisemia muualta kuin oman kotinsa ikkunoista. Vankiloissa on noin 3 000 ihmistä. Pakkohoitoon psykiatrisiin laitoksiin on joutunut yli 8 000 ihmistä. 

Omasta kodistaan eri paikkoihin huostaan otettuja lapsia on edelleen yli 10 000. Lastensuojeluilmoituksia tehdään aivan huimasti.

Vankiloissa, pakkohoidossa ja huostassa olevien joukko vaihtuu vuosittain, mutta heidän kokonaismääränsä on pikemmin kasvussa kuin laskussa.

Viime vuonna vankien keskiluku oli 3 236, lähes sama kuin vuotta aikaisemmin. Ulkomaalaisten osuus kaikista vangeista on liki kolminkertaistunut vuoden 2000 jälkeen ja viime vuonnakin se hiukan kasvoi. Ulkomaalaisia oli viime vuonna Suomen vankiloissa noin 15 prosenttia eli vajaat 500 henkilöä. Suuntaus on sama muissakin Pohjoismaissa, joskin muualla ulkomaalaisten vankien osuus on suurempi. Suomessa arvioidaan ulkomaalaisten vankien määrän kasvavan.

Tämän vuoden kesällä vankeja oli valvotussa koevapaudessa noin 170 ja heidän määräänsä yritetään kasvattaa, jotta paluu siviilielämään helpottuisi ja nopeutuisi. Suomen vankilat lienevät ainakin osittain liian täysiä, myös vankiloiden lakkautusten takia.

Suomen vankiluku on laskenut viime vuosikymmenen huippumääristä ja on Euroopan pienimpiä. Yhdysvalloissa ja Venäjällä on vankeja suhteessa jopa 10 kertaa enemmän. Muissa Pohjoismaissa vankien suhde väestöön on suunnilleen samanlainen kuin Suomessa.

Tilastoissa vankien keski-ikä oli viime vuonna oli 36 vuotta. Elinkautisvankeja oli viime vuoden lopussa 200, vähän enemmän kuin vuotta aiemmin. Naisia elinkautista kärsivistä oli kymmenen. Elinkautisten tuomioiden keskipituus oli 17 vuotta.

Nuoria alle 21-vuotiaita oli vankiloissa päivittäin noin 85. Naisvankeja oli päivittäin noin 220. Sakkovankien määrä oli pieni, keskimäärin 49. Tutkintavankeja oli päivittäin yli 600. Tässä linkki rikoseuraamuslaitoksen koosteeseen.

Pakkohoidossa yli 8000

Tämän blogipostauksen sytyke oli Karjalaisen juttu tahdonvastaisesta psykiatrisesta pakkohoidosta. Jutussa todetaan mm., että pakkohoitopotilaiden määrä on laskenut vuodesta 2008 yli tuhannella vajaasta 9 500:sta vajaaseen 8 400:aan vuonna 2011.

Jos vankien määrä Suomessa vaikuttaa kohtuulliselta, psykiatristen pakkohoitojen määrä tuntuu suurelta. Lehtijutussa todetaankin, että pakkokeinojen tarvetta lisää huono avohoitotilanne. Kun hoitoon ei aina pääse, tilanteet kärjistyvät niin, että hoidon tarpeessa oleva päätyy lääkärikäynnin sijasta raudoissa sairaalaan. 

Intrigööri ei jaksanut metsästää tilastoja, jos niitä olisi helposti saatavissakaan. Onko pakkohoitojen määrä oikeasti suuri, sen tietävät ammattilaiset. Sen vain meikäkin tietää, että suuria psykiatrisia sairaaloita ryhdyttiin ajamaan alas 80-luvun alussa, eikä se ollut mikään pikku juttu. Hyvin suuri määrä potilaita siirrettiin kunnissa avohoitoon enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Psykiatriset sairaudet ja ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään. Psyykenlääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Mielialalääkkeiden turvin käydään töissä ja pärjäillään muuten yhteiskunnassa, kuka mitenkin. Psyykenlääkkeitä syötetään suuria määriä myös vanhuksille. Yllättävän usein noita aivotroppeja määräillään myös lapsille. Tuntuu aika rankalta, jos lapsikin alistetaan monien erilaisten lääkkeiden kokeiluihin, sillä sehän on yleensä tarpeen, jotta sopiva lääke (ehkä) löytyisi. 

Käenpesän ylilentoa tai syöksykierrettä muistuttava tilanne syntyisi, jos pari päälääkäriä päättäisi yhteistuumin eristää jonkun yksilön yhteiskunnasta. Se onnistuisi lyhyellä tarkkailujaksolla sairaalassa syöttämällä uhrille kyllin tuhteja lääkkeitä. Joistain bentsoista tulee helposti riippuvaiseksi ja joillakin lääkkeillä saavutettaisiin halutun sekava olotila. Muutaman viikon kuluttua voitaisiin todeta, että selvä peli, ei tämä hömelö tästä enää tavikseksi tokene...

Mutta tämähän oli höpöä. Ei auta kuin luottaa siihen, että yksitoista kymmenestä lääkäristä on vastuullisia toimijoita. Ongelmia tosin saattaa syntyä, jos niistä kymmenestä lääkäristä vain kolme suuntautuu julkisen terveydenhoidon palvelukseen ja loput häippäävät moisten hankalien tapausten hoitotutkasta helpommille tienesteille.

No, oikeasti psykiatrinen hoito on vaativaa ja tietenkin vastuullista. Lääkkeitä määrätään herkästi, koska muuta hoitoa ei joko ole olemassa tai sitä ei ole saatavissa. Mielenterveysliiton sivu ja kooste pakkohoidosta.

Yli 10 000 lasta huostassa

Viime vuoden, pian jo toissa vuoden, tilastojen mukaan huostassa olevien lasten määrän kasvu pysähtyi ja pysyi edellisen vuoden tasolla. Vuonna 2012 huostassa oli 10 675 lasta. Kiireellisesti huostaan otettujen ja sijoitettujen lasten määrä oli liki 4 000 ja kasvoi hiukan.

Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden aikana sijoitettuna 17 830 lasta ja nuorta. Puolet huostassa olevista lapsista oli sijoitettu sijaisperheisiin ja heistä noin joka kymmenes oli sukulais- tai läheisperheisiin.

Lastensuojeluilmoitukset viime vuonna koskivat kaikkiaan 64 391 lasta! Menisiköhän pahasti pieleen, jos päättelisi, että tuo on jo liiallista ilmoittelemista? 

Jos sossukoneisto käy päälle esimerkiksi pikku koululaisen "levottomuuden" takia, onhan se aika ärhäkkää. Intrigöörin mielestä pikkuväen pitääkin olla vähän levotonta, liika rauhallisuus olisi huolestuttavaa. 

Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 2012 noin 87 200 lasta ja nuorta. Tämä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Avohuollon asiakkaista 7 000 oli jälkihuollossa, mitä se sitten tarkoittaakaan, sossun tutkassa olemista kai?

Mitäpä tästä maallikko osaisi sanoa muuta kuin kauhistella huostaanottojen ja suojeluilmoitusten suuria määriä.  Voisiko tilanne olla saman sorttinen kuin psykiatrisissa pakkohoidoissa, jotta kun ei ole tarjolla avohoitoa eli resursseja ongelmaisten perheiden tukemiseen, ainoa keino on viedä lapset pois kotoa johonkin hoitopaikkaan? 

Raha ei saisi ratkaista kaikkea, mutta lasten ja nuorten huostaanotto ja hoitopaikkojen järjestäminen maksaa yhteiskunnalle vuodessa reilustikin päälle puoli miljardia euroa. Osallakin noista järkyn kokoisista määrärahoista luulisi saatavan aikaiseksi kunnollista tukea ongelmaperheille. Onhan lapsen erottaminen omasta perheestään kaikin tavoin rankka ratkaisu. 

Joskus lasten sijoittaminen muualle turvaan on tietenkin ainoa järkevä toimi. Ei ole helppoa silläkään sosiaalihuollon sektorilla. Laitan linkin sosiaaliportin tilastotietoon ja myös Suomen Kuvalehden koskettavaan juttuun toissa keväältä.

Muistetaan(ko)?

Intrigöörin hyvät teot ovat vähissä tässäkin asiassa, mutta onpi hän sentään joskus käynyt katsomassa linnassa istuvia tuttavia. Pöpilöissä ja katkoloissa tuli aikoinaan käytyä moikkaamassa tuttua jos toistakin. Yleensä he eivät panneet sitä pahakseen. Istuttiin tupakilla, puhuttiin potaskaa ja naureskeltiin, kuin hullut. Pöpilöissä tupakkia muuten palaa  oikein uutterasti.

Jos sosiaalista ja osallistuvaa joulumieltä riittää, kuinka olisi, jos edes jouluna muistaisimme heitä, jotka ovat joutuneet syystä tai toisesta pois kotoaan. Se on lopultakin vain pienestä kiinni, miksi minä olen tässä ja hän on siellä tai tuolla.

Huostaan otettuihin tuttuihin lapsiin on sossutanttojen salausmuurin takia vaikea  ottaa yhteyttä tai lähettää heille joulupakettia. Lapsen tai nuoren omien vanhempien kautta se ehkä onnistuisi? Sossulaiset saisivat ainakin lasten omien vanhempien luvalla olla hieman sallivampia.

Pitäisihän lapsilla ja nuorilla olla normaaleja ihmis- ja kaverikontakteja, vaikka he olisivatkin jossain hoitopaikassa. Vai joutuuko niistä huostapaikoista tulemaan sitten joskus isona (henkisesti) pihalle kuin entisajan kauhukertomusten ongelmalapsi kellarista tai tammitynnyristä?

Joulua vasten ei silti syyllistellä ketään, ei edes systeemiä. Jos ihmispololla ei ole kunnollisia omaisia, on oikein hyvä, että on edes viranomaisia.


***