Suomesta oikeusvaltio?

Viktor "Tuhmis" Orban ja  Antti "Reilu" Rinne.

Tänään tuli hoksittua sattuva mielipidekirjoitus Iisalmen Sanomista. Tuo kuusi kertaa viikossa ilmaantuva sanomalehti kuuluu osana mediayhtiö Keskisuomalainen Oyj:n konserniin.

Toisin kuin linkittämäni kirjoittaja, meikä pitää vielä Suomea oikeusvaltiona, josta puutteitakin löytyy. Hyvinvointivaltiota on saksittu silpuksi 90-luvun lamasta lähtien, mutta määritelmän tärkeimmät elementit ovat toistaiseksi ja onneksi kasassa. Valtiolla on kuitenkin pientä inhimillistä pilkettä silmänurkassa.

Sosialidemokraattien pomo Antti Rinne on tyypillinen lajinsa edustaja. Jo Mooseksen ajoista lähtien on totuttu siihen, että jonkin sortin sosialismi sopii, mutta demokratiaa käytetään vain tarvittaessa. 

Erimieliset ajetaan äkisti ja väkisin ulkopuolelle poliittisen eliitin leirin, vaalituloksista riippumatta, pois silmistä ja päätöksiä tekemästä. Tuollainen myös nk. Ruotsin mallin mukainen menettely pyrkii olemaan sama sekä kotimaisella että unionin tasolla.

Mutta mitäpä olisi suomalainen sosialidemokraatti pönöttämässä ilman EU:n lippua? Ei paljon mitään. Unkarin Viktor Orban, jota en nyt ala kehumaan, nauraisi kakkaiset suomalaisten demarien pullisteluille. Niin hän kyllä tekee nytkin. 

Tässä olisi linkki em. mielipidejuttuun.

***

Ps. Oikeusvaltion pitäisi toimia myös yksilön tasolla, jos meillä sellainen olisi. Linkitän blogiin, jossa kirjoittaja pohtii: Onko Suomi oikeusvaltio?

Te 12.4.2020: Pandemiakriisin jälkeiset velkaloukut purettava.

Kuin kaksi marjakarhua

Mennä päivänä Saksan liittokansleri Angela Merkel tärisi ja EU:n tilapäisen puheenjohtajan Suomen pääministeri Antti Rinne ärisi, kaiketi myötätunnosta.

Intrigööri on EU:n jäsenmaan kansalaisena huolissaan Merkelin ylirasittumisesta, jos siitä on kysymys. Saksan ja EU:n voimarouvalle toivoisi jaksamista, koska paineita hänelläkin varmasti riittää.

Reilu-Antille, eläkeläisten palkankorottajalle, toivoisi ymmärrystä myös EU:n omia arvopohjiaan noudattaville jäsenmaille. 

Sellainen omintakeinen maa Suomikin on, omalla tavallaan, sillä kaikki kansalaiset eivät ole täpinöissään pienen maamme nettomaksajan asemasta. Sekin on merkinnyt jo kauan valtion nettovelkaantumisen kasvua.

Saksalla on ehkä maailman vahvin moottori maan taloutta nostamassa, mutta sielläkin on rutakasti myös valtionvelkaa ja paljon muitakin harmituksen aiheita.

Rinne oli sanaillut, että Euroopassa kannatetaan laajasti oikeusvaltioperiaatetta, kuten myös sananvapautta ja demokratiaa. Hakusessa ne sellaiset vain taitavat olla, muuallakin kuin esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa. Tarttis meitilläkin katsella usein peiliin ja ilman suodattimia.

Mutta pois ikävät ajatukset, sillä kuten joku blogistikin äskettäin kertoi, Suomen uusi hallitus on jo onnistunut ainakin yhdessä päätavoitteessaan: Ilmaston lämpiäminen on näillä main totaalisesti pysäytetty!

Linkki MTV:n juttuun tärinöistä ja ärinöistä.

***

Liitytään Kiinaan!

28.8.2014 

Eurovaalit tulevat ja moni tuorekin kansanedustaja olisi jo valmis kipuamaan elintasotikapuilla Brysselin herkkuhillojen huumaan. 

Toisaalta moni istuskeleva meppi on pelännyt, että pirulliset populistit ja muut sellaiset änkyrät saattavat onnistua nujertamaan koko ihanan eurostoliiton. EU saattaisi vajota pelkäksi tylsäksi tulli- ja talousliitoksi. Unelmien pilvestä katoaisi kultainen reunus.

Maanosa palaisi tunkkaiseen nationalismiin ja jopa ryhtyisi eurofantastikkojen mielestä sotimaan keskenään keskiaikaiseen tyyliin. Varasuunnitelmana pienen, mutta köyhän Suomenkin olisi pian valmisteltava uudenlainen riippuvuus vahvasta isostaveljestä. 

Miksi emme riippuisi ja roikkuisi maailman suurimmasta ja ehkä vakaimmastakin valtiosta Kiinasta? 

***

Uusintajuttu alkaa: Intrigöörin korkean profiilin tarkkailuasemalla (yli 200 m merenpinnasta) on tultu siihen tulokseen, ettei pieni Suomi osaa konsana pärjätä yksin pahassa maailmassa.

Tuskin entiset itäblokin maat olivat kiskaisseet omat vanhat ja rakkaat kansalliset lippunsa salkoihin Neukkulan hajotessa, kun Suomen porvaristo jo kuolasi EU:n jäsenyyttä, demarit etujoukoissa, Ylen ja Hesarin johtaessa armotonta mielipiteiden muokkausta.

YYA-liturgioista tarpeekseen saanut katajainen kansa äänesti melko täpärästi läntisen kauppa- ja tulliliiton puolesta, aavistamatta, että nyt sitä myytiin pitkässä juoksussa myös oma valuutta, sekä lopulta menivät semmoisetkin jutut kuin kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys. Hui hai?

YYA-diili sentään antoi Suomelle paljon työtä ja leipää hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Tässä jälkimmäisessä tavoitteessa tavoittelimme jo maailman parhaita sijoituksia, saimme melkein ruåtsalaiset kiinni. Velkaa valtiolla oli vain nimeksi ja markka karkaili liiankin vahvaksi pikkuvaluutaksi.

Suomi oli joskus melkein kuin Pohjolan pikku jättiläinen tai silloinen (nykyinenkin) huippumaa Japani. Näin oli, pääosin pökeröistä poliitikoista huolimatta. Talous on aina politiikkaa ketterämpi, ellei sitä kahlita liikaa.

***
Muistelin juuri kaukaista sukulaiskansaamme unkarilaisia, jolla oli ainakin kaksi rankkaa vapaussotaa suuren ja mahtavan Neukkulan kuristusotetta vastaan. Meillä ystävyys itäisen hirmun kanssa oli suursodan jälkeen miltei pelkkää liirumlaarumia ja kauppaa. Unkarissa ja muualla Varsovan liitossa tuo ikuinen ystävämme jyräsi ja saneli kuin ankara siirtomaaherra, mikä se olikin.

Joku Unkarissa esitti noina ahdistuksen ja vainon aikoina ajatuksen käytännön ystävyystoiminnan laajentamisesta Kiinan kanssa. Hän tai he siellä Unkarissa toivoivat kainosti, että miljardi kiinalaista toveria tekisi ystävällisesti pitkän marssin Unkariin. Toivomukseen kuului, että kiinalaiset vieraat menisivät isojen ystävyysjuhlien jälkeen samoja uria pitkin takaisin Kiinaan, Neukkulan kautta tietysti.

Unkarilaisten toive ei toteutunut, mutta kiinalaiset olivat kyllä joitakin vuosia toisen ja hyvin sulkeutuneen kommunistimaan Albanian ylimpiä ystäviä. Nyt Albania on ollut jo vuosia Naton jäsenmaa.

***
Mutta vielä ei ole myöhäistä ottaa valtiolaivallemme täysin uusi kurssi: Suomi voisi unohtaa kansakunnalle nujertavan tuhoisan EU-integraation tiivistämisen, sekä oikeasti vaarallisen Naton jäsenyyden. Silti voisimme olla turvassa ja hyvinvoinnissa kiinni kuin ökyherran liivintaskussa.

Moni ongelma ratkeaisi kuin itsestään, jos hakisimme tiivistä kumppanuutta Kiinan kanssa. Suomi voisi olla Kiinalle jopa kuin autonominen alue tai itsehallinnollinen provinssi Euroopassa. (Ei nyt muistella tarkemmin Tiibetin kipuiluja.) Mallia saattaisi löytyä myös USA:n ja Puerto Ricon suhteesta.

Putinstanilla, eikun Venäjällä on tuore 30-vuotinen sopimus päätuotteidensa eli öljyn ja kaasun toimituksista Kiinaan. Arvatenkin sopimuksessa on kohtia myös sotilasteknologiasta ja avaruustekniikasta. Ja mitä muuta siellä lieneekään, selvästi kahdella omintakeisella kirjoitusasulla präntättynä?

Jos Suomi liittoutuisi Kiinan kanssa, venäläiset pilotit oppisivat kuin lennossa suunnistamaan tarkasti. Myös telaketjujen räminä vaimenisi rajan takaisilla Karjalan mailla. Vientipakotteet jäisivät ikävien muistojen joukkoon ja Finnairinkin asema suorilla kaukoidän lennoilla vain vahvistuisi. Venäjän Kauko-Idän rata kantaisi yhtä enemmän vientiä ja tuontia.

Valtiosopimuksellamme Kiinan kanssa olisi monia suotuisia vaikutuksia. Myös lähialueellamme Euroopassa Suomen asema olisi painavampi kuin pelkkänä syrjäisenä pienenä osana näivettyvää unionia tai vanhanajan kansallisvaltiona.

Petsamo takaisin?

Ikävä kyllä Suomella ei enää ole jäätöntä Jäämeren satamaa, mikä kiinnostaisi vientijätti Kiinaa varsinkin sitten, jos päätyisimme jonkinlaiseen liittosuhteeseen. Ehkä Venäjä voisi ehkä ystävällisesti vuokrata Suomelle sen menetetyn oikean käsivarren ja Petsamon, samaan tapaan kuin Saimaan kanavan?

Kiinassa olisi kysyntää mm. Suomessa rakennettaville jäänmurtajille, joiden avulla se voisi turvata tavaravientinsä Eurooppaan ja muualle koillisväylän (meiltä katsottuna) kautta, ainakin suurimman osan vuodesta.

Valtiosopimus Kiinan kanssa saattaisi nopeasti tuoda suomalaisille täystyöllisyyden, pelkästään tuon jättiläismaan markkinoille mahtuisi vaikka sun mitä. Samalla Suomi voisi unohtaa väestörakenteen vinoutumisen ja nykyisenlaisen väkinäisen maahanmuuttoteollisuutensa.

Kyllä tänne miljoona ahkeraa kiinalaista mahtuisi uusien yritysten työpaikkoihin ja asuinalueille, kunhan valtiosopimuksella turvattaisiin kotoperäisen kansan asema. Jos palkkataso ja keskimääräinen elintaso putoaisivat, laskisivat silloin myös elinkustannukset.

Kiinan kamuna kaikki kävisi kuin tanssi!

***

Yllä on vain pikainen hahmotelma siitä, miten voisimme hyödyntää sitä, että pallo on pienentynyt, eikä maantieteellä ole entisenlaista merkitystä. Suomi on ja on ollut historiansa aikana osana itää ja Eurooppaa, voisimme olla etäosana myös kaukoitää.

Eiköhän unohdeta puheet siitä, ettei Suomella ole muita mahdollisuuksia kuin kyyristellä Brysseliä ja amerikkalaisia luottoluokitusfirmoja? Eikä meidän ole mikään pakko pelätä hyviä naapureitamme venäläisiä (viitotaan leikillisesti sormella kurkun yli). Mehän emme  koskaan kuuluneet Neuvostoliittoon, minkä vanhaa mahtia Kremlissä nyt haikaillaan takaisin.

***

Ps. Hiukan epäselväksi jää, paljoista puheista huolimatta, onko Suomi jo nyt käytännössä Naton tukikohta-alue lentokenttineen ja satamineen vai olemmeko vasta tulossa sen tosiasian eteen?

Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Putinin sotainen politiikka taitaa pian ajaa rauhallisen Suomenkin sotilasliiton täysjäseneksi, jos sekään enää onnistuu. Vaihtoehdot ovat oikeasti vähissä, sillä järjetön sota tuli jo Eurooppaan, Ukrainaan.

Lisäyksiä:

26.4.2019: Teräksinen silkkitie on myös huolten aiheena.

24.3.2019: Kiinan kaveruudessa on Suomelle riskejäkin.

Rähmällään Kiinaan asti?

Kiina rynnistää massillaan!

Aurinko nousee idästä.

Mediassakin olisi vanhemmalle väelle tuttu meininki, kuten "Ikkuna itään",  jne.

***

Pääseekö Suomi Natoon?

Trumpin pappa pistää paitsi USA:n hallintoa, myös maailmaa uusiksi siihen tahtiin, että pian Suomi taitaa päästä helposti Naton jäseneksi? Voisimme nimittäin näppärästi ryhtyä  puolustamaan yhtä eurooppalaisen Naton nurkkaa. Ruotsalaisille siitä voisi kertoa myöhemmin ilmoitusluonteisena asiana, koska siellä ei ole hallitustakaan.

Suomalaiset eivät ole isosti lämmenneet kovan Naton jäsenyydelle USA:n pelon takia. Pikemminkin se on toki Venäjän pelkoa. Pitkän itärajamme muuttaminen Venäjän periaatteellisen vihollisen rajaksi saisi joka tapauksessa aikaan jyrkkiä reaktioita Itäkarhun kansan ja sen oligarkki & silovikkijohdon keskuudessa.

Jos Trumppi vetää amerikkalaiset sotilaat Afganistanista ja Syyriasta, jo siten  hän jättää poteronsa siellä eurooppalaisten puolustettaviksi, jos niitä joku vielä puolustaa ja keneltä. Seuraava trumpituksen vaihe saattaisi jopa olla amerikkalaisten vetäytyminen koko Euroopasta, ehkä Britanniaa lukuunottamatta. 

Pientä käytännön häskinkiä tuosta aiheutuisi ja Suomen vanhojen natottajien pettymys olisi suuri. Sotilasliiton eurooppalaiset jäsenmaat jäisivät silti omine sotarojuineen niille sijoilleen. Mitäpä siinä muuta voisi kuin tehdä nopeasti uuden diilin, mistä jenkit olisivat ulkona mörköilemästä. 

Suurvallat USA, Venäjä ja Kiina saisivat jäädä pelottelemaan toisiaan ydinaseilla  ja muilla uusilla kuolontähti-aseillaan. Europpalaisilla sitäkin sorttia olisi takataskussa urhoollisten ranskalaisten ja brittiläisten ansiosta. Britit ajaisivat ehkä kaksilla rattailla, sekä jenkkien että eurooppalaisten kumppaniensa kanssa.

Maassa, ainakin Euroopassa, ja Venäjän läntisissä osissa olisi taas rauha. Ehkä Ukrainakin asettuisi jonkinlaiseen rauhantilaan? Hyvää tahtoa saattaisi vähäksi aikaa löytyä, ainakin kaupallisesti. Venäjän kauppa ja järkevät yhteistoimet terrorismin torjunnassa, yms, saataisiin taas käyntiin. 

EU ehkä hajoaisi ihan rauhanomaisesti, mutta mm. maiden välinen puolustuksellinen yhteistyö saisi jäädä ja kehittyä. Yhden valtion turmio ei ole 
tässä pienessä maanosassa toisen onni. 

Mitä, eikö muka saa olla päiväunia?

***
Keräsin muutaman linkin, koska ajattelin ensin kirjoittaa totisilla näppäimillä, mutta en oikein osaa. Sen verran sekavalta näyttää kahvinporoissa juuri nyt, että ei taida osata moni muukaan?

Linkkejä:

Tuore, mutta ei uudenlainen uutinen Kabulista.

Syksyinen MOT-kooste Afganistanista.

Suomen armeijan katsaus.

UM:n matkustustiedote.

Lisälinkki 26.12: Turkin armeija on menossa Syyriaan kurdeja hätistämään, kertoo Guardian.

28.12: Syyrian kurdit pyysivät ja saivat apua Damaskoksesta.

9.1.2019:  Trumppi käänsi kelkkansa, Erdogan kiukutteli.

16.1.2019:   Trump haikailee pois Natosta, mutta ei kai USA halunne jäädä ilman liittolaisia?

***

Turvallista, telaketjut kolisee?

Uusi polliisiauto, F-35, Gripen E ja suunniteltu uusi sotalaiva.

Mikähän lienee, ettei turvallisuuden tunne itsellä lisäänny, vaikka polliisi hankkii uusia jyskyjä panssariautoja? Eikä auvoisa rauhaisa olotila kehity silläkään konstilla, että Suomen ja Ruotsin puolustusministerit käyvät alvariinsa Pentagonissa tai jossain muualla natolaisten kanssa pönöttämässä ja sapeleita kiillottamassa.

Leppoisaksi ei olo tee edes tieto siitä, että ilmavoimat aikoo hankkia uusia suurvalta-mallisia sotakoneita, jotka saattavat kyetä iskemään pitkällekin tänne ehkä höökivän vihulaisen puolelle. Muodollisen itsenäisyytemme uhkaajia saattaa toki olla rajojemme liki montakin, pahimpia ovat ne, joita ei osata pelätä... No joo.

Kun merivoimia edellisen kerran Suomessa pontevasti vahvistettiin, rakennettiin kaksi hirmuista pelotinta, jo valmiiksi vanhahtavaa panssarilaivaa, sekä sukellusveneitä. Nyt tilataan kerralla komiasti kolme meikäläisittäin isoa sotalaivaa. Kolme tai neljä? Sukellusveneissä turvataan vielä, varmaankin viisaasti, ruotsalaisten mahdolliseen apuun.

***
Saattavat ne polliisin uudet ajopelit olla tarpeenkin. Vähäistä joulumieltä häiritsemään tuli vain ikävä muisto siitä, että edellisen pahan laman alla 90-luvulla Suomessa alettiin ensimmäistä kertaa kouluttaa mellakkapoliiseja.

Silloin ei ollut vierasperäisen terrorismin uhkaa, eikä myöskään "sisäisten" terroritekojen pelkoa, kuten nyt on ollut jo pitempään. Ulkoista uhkaa edusti vain pelko Neukkulan & Venäjän rajusta hajoamisesta ja pakolaismassojen ryntäyksestä Suomeen. Mellakoita olisivat kai silloinkin voineet aiheuttaa vain tuhmat ja syrjäytyvät suomalaiset.

Ymmärtää sen, että soltut tarvitsevat mielestään aina mahdollisimman hyvät työkalut maata puolustaakseen. Poliisikin tarvitsee kalustonsa ja henkilöturvaa, se työ ei ole erityisen leppoista ja turvallista.

Ymmärrän kyllä sitäkin aamuista lehden pääkertomuksen tekijää, joka peräsi kunnollista keskustelua maanpuolustuksesta. Keskustelu lannistetaan yleensä nopeasti ja helposti syyttämällä aktiivisia ihmisiä asiantuntemuksen puutteesta. Asioilla on kuitenkin aina useampia kuin yksi puoli. Sotiminen on niin vakava asia, ettei sitä saa jättää vain sotilaiden ja politsaurusten huoleksi. Silloin voisi unohtaa myös puheet kansalaisten vakaasta maanpuolustustahdosta.

Isoja ja pieniä asioita pitää puhua halki myös tavallisten kansalaisten tasolla. Nykyisin siihen on mahdollisuus. Demokratiassa ei kansalaisia saa ylimielisesti sivuuttaa, silloin järjestelmänkin nimi olisi jokin muu.

Hornetit pelissä vielä pitkään?

Mikään tekniikka ei vanhentune  yhtä nopeasti kuin uusimmissa sotakaluissa. En tiedä, onko esimerkiksi laivaston hankintoja jo lyöty lukkoon kuin visun isännän vilja-aitta. Ehkä lukon voisi vielä raplata auki ja perua kolmen suurehkon sotalaivan hankinta pienempien, halvempien ja ketterämpien alusten tieltä?  Jos rahoitus & velkaraamia jäisi, kannattaisiko tilata roimasti uusia merimaali- ja it-ohjuksia? Ainakin jälkimmäisissä on pahoja puutteita.

Mahtaako sitten ilmavoimien hankintojen aikaikkuna ja aiottu jäykkä kokonaishankinta olla ihan lukossa? Ei kai oikeasti?

Tiettävästi myös USA:n mahtava sotalaitos valmistautuu päivittämään Hornetteja johonkin 2030-luvulle asti. 

Suomi voisi hankkia uusia siipiä eli asealustoja  vaiheittain, vaikka sopivassa suhteessa Super-Hornetteja, sekä naapurista uusinta Gripen E-mallistoa. Käytettyäkin hyväkuntoista F-16-kalustoa saattaisi olla saatavissa järkevästi esim. Norjasta? Ei kai semmoinen olisi ylivoimaista? Talvisodassakin otettiin käyttöön kaikki mikä lensi ja mitä jostakin saatiin. Tarpeeseen olivat mm. Mussolinin myymät Fiatit.

Nämä pienet ehdotelmat on tietysti helppo lytätä ja siitä vain. Intrigööri kasvoi Kekkoslandiassa ja lienee niellyt lievän suomettumisviruksen, eikä ole saanut siihen jälkikäteenkään rokotusta. Suomettua toki voi toiseenkin suuntaan, mutta onko se silloin lännettymistä ja natottumista? 

Venäjä on Venäjä ja vielä kerran Venäjä. Putin on Putin, mutta ainakin minusta oli takavuosina melko leppoisaa, kun valtakunnanmatroona Halonen sai idän pienehköiltä suurmiehiltä lahjaksi uuden kissan. 

Yhtä lailla luontevana kanssakäymisenä voi pitää sitä, kun Sale Niinistö juustoilee jossain Putinin kanssa, vaikka Naantalissa, Sotshissa tai sisävesilaivan kannella Savonlinnassa. Ei siinä silloin sotaa hierota, mutta uskotaan maantieteen ja naapuruuden pysyvään voimaan.

Onhan tää kyllä älyttömän junttia, mutta olkoon!

***
Entäs Kiinan kortti? Kiina on nykyinen ja edelleen vahvistuva maailmanmahti, joka saattaa yllättää amerikkalaiset, ainakin taloudellisesti. Miksi kiinalaiset pitäisi sivuuttaa, kun Suomen strategista asemaa määritellään? 

Kirkkoniemen rataa ei tarvita, jos koillisväylä tulee joskus suurempaan käyttöön. Jos Kiinasta pääsee pohjoisen puolelta laivoilla Suomen tasalle asti, ne laivat voivat yhtä hyvin jatkaa jäätöntä merta Euroopan satamiin ja mihin vain ilman, että on Suomi olisi  välivouhkana.

Kiina-kortille voisi laittaa lisää painoarvoa, jos kiinalaisille kaupan dinosauruksille voitaisiin vuokrata Euroopan sillanpäätä esimerkiksi Ahvenanmaalta. Toisaalta kiinalaisille kasvaville matkailujäteille voitaisiin vuokrata valtion tontteja Lapista. Molemmat toimet vähentäisivät  myös usein mainittua sodan uhkaa Venäjän suunnalta. Moskovassa kuunnellaan Pekingiä herkillä korvilla, eikä uhata sen tärkeitä intressejä.

J-31.

Tästä intrigööri ratsastaa kiinalaisella aasilla alkuperäisiin tärkeisiin kysymyksiin: Entä tämä, J-31? Sutjakka peli ja ehkä jopa parempi kuin alkuperäinen, kevyempi ja vähän nopeampi ainakin. 

Tietovuotoepäilyjä, lähde Wikipedia:

F-35-ohjelma on kokenut vastoinkäymisiä muun muassa kiinalaisten murtauduttua ainakin kahdesti kehitysryhmän palvelimille vuonna 2007. Kiinalaiset ovat sen jälkeen kehittäneet oman häivehävittäjän J-31, jossa on samoja piirteitä kuin Yhdysvaltain F-35:ssa. 

Edward Snowdenin mukaan kiinalaiset hankkivat 50 Tb tietoja Yhdysvaltain hävittäjistä oman häivehävittäjänsä kehittämiseksi. Tämän on arvioitu säästäneen neljännesvuosisadan aikaa ja miljardien dollareiden arvosta varoja.

Linkki toiseen kiinalaiseen juttuun.

Onkohan kukaan edes kysynyt, olisiko tätä tai jotain muuta kiinalaista sotalentokonetta kaupan? Hintaa ja maksuehtoja ehkä pitäisi kysäistä. 

***

Lisäyslinkki 20.12: Karhun naapurissa ei ole aina turvallista.

Linkki 6.2.2019: Ruotsalaiset lyttäävät EU-armeijan.

***

Intrigööri kannattaa tällaistakin hyödyllistä armeijan meininkiä: Unite the armies.

Suurhenkilöitä Suomessa

Veistos Aurajoen rannassa antanee parhaan kuvan suurhenkilöiden 
kohtaamisesta. Kuvan pienhenkilö meni 200 vuotta 
myöhemmin ketterästi moikkaamaan Aleksanteria.

Osattiin sitä ennenkin. Ruotsin kruununprinssi ja tuleva kunkku Kaarle XIV, sekä Venäjän keisari Aleksanteri I tapasivat vanhassa pääkaupungissa Turussa vuonna 1812, reilut 200 vuotta sitten.

Neuvotteluissa vahvistettiin jo tapahtunut Suomen siirtyminen sotimisen seurauksena Venäjän vallan alle. Vihavaisen noista ajoista kertovasta kirjoituksesta muistin, että Ruotsi pääsi kuin paikkaamaan Suomen menetystä nappaamalla Norjan.

On sanottu kauniisti, että tuolloisella sopimuksella pohjattiin myös laajemmin uuden Euroopan syntymistä ja Itämeren alueen rauhallista kehitystä. 

Itämeren alueen rauha ja ystävyys tosin repeili sittemmin pahoin ja moneen kertaan. Suomikin siinä sivussa itsenäistyi katkeran sisällissodan myötä. 

***
Rauha ja ystävyys Itämerellä ja Euroopassa paiskattiin kokonaan kaatikselle, kun tuhkista nousevat mahdit Saksa ja Neuvostoliitto solmivat uusia keskinäisiä sopimuksia ulkoministeriensä ja muiden kanisterien johdolla.

Stallari ja Hitugay ovat joskus hetken verran
saattaneet vaikuttaa ihmisiltä.

Stalinin ja Hitlerin tapaaminen ei koskaan toteutunut, mutta olisi senkin voinut järjestää pienessä Suomessa ja Helsingissä. Kumpikin vainoharhainen ukko ehkä pelkäsi liikaa toisiaan, jos salaa ihailikin.

Saksan diktaattori olisi kai lentänyt Suomeen kolmimoottorisella Junkersilla hävittäjälaivaston ja ehkä merilaivastonkin saattelemana. Ehkä nelimoottorinen Condorkin olisi ollut jo käytettävissä?

Bolshevistisen rauhallinen punatsaari olisi luultavasti matkustanut panssaroidussa salonkivaunussa mukanaan muutama junallinen NKVD:n uskollisimpia sotilaita. Rannassa olisivat olleet henkisenä tukena punalaivaston järeimmät tykit. 

Olisi siinä pressa Kalliolla ja kenraali Mannerheimilla apulaisineen ollut pönöttämistä. Mutta tiedä vaikka silloin Eurooppaa isolta osaltaan johtaneiden täyskahelien tapaamisella olisi ollut myönteisiäkin seurauksia, tavallisten eli oikeiden ihmisten kannalta? Pahemmaksi ei olisi voinut enää pistää. 

***
Mutta nyt on aika uus! Suomessa kohtaavat maailman johtavien ydinasevaltioiden ja muutenkin suurvaltojen nimelliset johtajat. Tapaamiset ja tutustumiset ovat aina paikallaan ja samoin myönteisyys moisia lähentymisiä kohtaan.

Nykyaikaisia Suomessa vierailevia suurhenkilöitä.

Intrigööri jää jännityksellä odottamaan, mitä huomisista neuvotteluista meille aikanaan kerrotaan. Kumpikin osapuoli on tietenkin maksimoinut turvallisuutensa, mutta päävastuu siitä kammetaan kuitenkin suomalaisille isännille.

Tervetuloa vain täältä ruohonjuuriltakin, herrat Putin ja Trump! Tervetuloa myös Melania Trump!

***

Uusinta: Jääkäreiltä terveisiä!

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisiin kuuluva kauhean sisällissodan muistelu tuntuu eri lehdissä ja kanavilla vain jatkuvan. 

Yle suhtautui kuulema hyvin valjusti viikonlopun Vaasan jääkäritapahtumaan, josta ei  muuallakaan isosti revitelty. Totuusmedia on yleensä nihkeä kaikille Suomen vanhoille itsenäisyyspyrkimyksille, eikä maan itsenäisyys tunnu nykyisinkään kiinnostavan "oikeamielisiä säätäjiä" muuten kuin valikoidusti.

Intrigööri muisteli jääkäreitä jo vuosia sitten. Ehkä tämäkin pikku uusinta joitakin blogissa kävijöitä kiinnostaa?

7.7.2012

Jääkäreiltä terveisiä!

Jääkärien muistomerkki Kajaanissa.

Intrigööri lueskeli jostain, jotta ministeri Arhinmäki oli vieraillut Kainuussa ja ainakin Kajaanissa puhumassa Runoviikolla. Toinen Vasemmistoliiton ministereistä, Kyllönen, oli kai lauleskellut jossain, oliko se niin, että jossain karaoke-tapahtumassa?

Vasemmistoliitossa siis harjoitetaan myös elävää kulttuuripolitiikkaa sen sijasta, että hallituksen napapuolueissa harrastetaan silkkaa (jonkinlaista) talouspolitiikkaa, luultavimmin aika surullisin seurauksin.

Intrigöörikin vieraili Kainuussa ja Kajaanissa, ei puheita pitämässä, eikä laulamassa, mutta tapansa mukaan huononpuoleista läppää heittämässä oman sukunsa toisen puolikkaan tapahtumassa. Siellä yhdessä kaiveltiin paljon vanhoja asioita ja vierailtiin suvulle tärkeillä paikoilla. Nämä vanhat asiat ja paikat liittyvät toki kaikkien kainuulaisten ja suomalaisten historiaan.

Kesäreissulla entisaikojen Kajaanien maahan, Kvenlandiaan, (ei nyt mennä tässä syvemmälti muinaisiin kuningassaagoihin ja jättiläistaruihin), me nykyihmiset pääsimme selailemaan myös tuoretta ja järeän kokoista kaksiosaista sukukirjaa muisteloineen ja sukutauluineen. Siellä kirjoissa ja kansissa sitä riitti monien muidenkin sukujen nimiä ja avioliittojen kautta tapahtuneita yhtymisiä. 

Veikko Huovisen 

muistomerkki

Sotkamossa.

Avioliittohan on paitsi kahden ihmisen lähtemistä samaan völjyyn, myös kahden suvun liittymistä inhimilliseen yhteisöllisyyteen joko kokonaan uusin tai entisestään vahvistuvin sitein. Tästä saimme reissullamme kauniin esimerkin, kun nuoripari solmi avioliiton maalaistalon pihalla ortodoksisin menoin. Pihapihlajoissa pesivien pikkulintujen liverrys sekoittui ikivanhan ortodoksisen vihkiseremonian lauluun ja papin laulettuihin sanoihin. 

Toinen reissun eli sukusafarin monista kohokohdista olivat yhden reippaan nuoren miehen ja toisen vähän varttuneemman miehen synttärit. Miksei sitä ollut myös pirteän 88-vuotiaan kaukaisen sukulaispapan jututtaminen. 

Ja se oli taas kesäistä mansikkakakkujen ja lohikeittojen aikaa. Kainuussa ei ollut nälkämaasta tietoakaan. Eikä intrigöörillä laihtumisesta.

Kajaanin linnanrauniot ja hieno tervakanava voimalaitoksen vastarannalla katsasteltiin. Jättiläisiäkin muisteltiin, myöhemmistä jättikokoisista kainuulaisista on säilynyt museossa kuviakin. 

Teksti on Veikko Huovisen

muistomerkin jalustasta.

Varhaiset kirjoitetun historian ohimennen mainitsemat jättiläiset, (kaiketi toinen oli Daniel Cajanus 247,5 cm ja jossain on mainittu Danielin jättikokoinen sisarkin?), jäivät vuonna 1716  pienessä joukossa venäläisten vangeiksi Kajaanin linnan alimiehisen puolustuksen luhistuessa.

Venäjälle päätyi muutenkin vuosisatojen mittaan vankeina satoja ellei tuhansia kainuulaisia. Varhainen historia tuntee myös vilkasta kanssakäymistä pyykittömien tai vaihtelevien rajojen yli. Venäläiset ja karjalaiset vierailivat tsuhnien puolella ryöstämässä ja polttamassa kyliä. Tsuhnat eli suomalaiset kävivät myös uutterasti vastavierailuilla. Jossain kaukaisessa vaiheessa esi-isämme hiihtivät polttamaan myös Petsamon kuulun luostarin.

* * *

Jääkärit ja kagaalit

Voikohan edes kesällä kirjoittaa poliittisen tapaista blogia mainitsematta persuja? Eipä tietenkään voi jos ei halua. Kainuun jättiläisistä tuli mieleen muinainen Kaleva-jättiläinen, jolla oli 12 poikaa. Yksi näistä pojista oli nimeltään Soini, joka rakensi itselleen linnan keskelle silloista merta paikkaan, missä on nyt Limingan kirkko. Muita Kalevan poikii olivat mm. Väinämöinen, (melkein nykyisen presidentin nimikaima), sekä Ilmarinen, Hiisi ja Lieköinen.

Tästäpä päästään melko sutjakasti kagaaliin, jollaiseksi nimitettiin pilkallisesti ensimmäisellä sortokaudella 1899 - 1905 vaikuttanutta suomalaista vastarintajärjestöä. Suomalainen ns. "kagaali" vastusti venäläistämistoimia ja niiden taustavoimia, kuten kenraalikuvernööri Bobrikovia! 

Yhtä sutjakkaasti tästä voisi vetää yhtymäkohtia nykypäivän Suomeen, sen sanontoihin ja Euroopan Unioniin rahaliittoineen, pankkiliittoineen ja mitä niitä uuden sortokauden yhteisvastuuvaltioaikeita onkaan.

Aikoinaan venäläistämistoimet (nyk. liittovaltiomaasutus) jakoivat suomalaiset myöntäväisyyspolitiikan kannattajiin (hallituksemme linja) ja venäläistämispolitiikan vastustajiin eli perustuslaillisiin (nykyisin mm. persuja ja vähin kepulaisia). Elokuun alussa 1901 Suomen myöntyvyyspolitiikkaa kannattava senaatti päätti – Kustaa III:n aikaisen "Suomen perustuslain" mukaan laittomasti – annetun lain liittämisestä Suomen suurruhtinaskunnan asetuskokoelmaan - (kuulostaa jotenkin tutulta, kun Suomen nykyinenkin vanha perustuslaki venyy ja paukkuu EU:n tarpeiden mukaan).

Lainaus Wikipediasta: "Vuoden 1902 toukokuussa perustettiin myös naiskagaali, jonka toimintaan kuului muun muassa kiellettyjen painotuotteiden salakuljetus ja jakelu, salaisten viestien välittäminen sekä varojenkeruu. Naiskagaali oli kagaalin sisarjärjestö. Naiskagaali muun muassa levitti kiellettyä poliittista kirjallisuutta kuten maanalaista Vapaita lehtisiä (Fria Ord) -lehteä." 

"Kagaali" hajaantui vuoden 1905 suurlakon jälkeen, kun marraskuun manifesti lopetti yhtenäistämistoimet, virallisesti sitä ei koskaan lakkautettu. Kagaali siis kutsuu, kumpujen yöstä?

Intrigööri haluaa kunnioittaa jääkärien muistoa heidän oman aikansa hengessä, jolloin Suomi -nimisen maan ja suomalaisen kansan itsenäisyys koettiin tärkeäksi. Tietenkin monet kaikki suomalaisten jääkärien ja aktivistien myöhemmät toimet, kuten armoton kostaminen sisällissodan vastapuolelle, olivat julmia ja turhia. Kaikki inhimillinen tuppaa menemään äärioloissa epäinhimillisen puolelle.

Mutta maailmansotien jälkeenkin  maailmassa on paikoin taisteltu ja taistellaan loputtomasti itsenäisyyden puolesta. Mutta sekään ei koske meitä suomalaisia, sillä meillä sellaiset itsenäisyyselkeet ollaan kippaamassa historian jätelavalle.

Itsenäisyys ei ole tuhma sana

Jääkäri poseeraamassa, 
joskus 1918.

Viiden miljoonan asukkaan enimmäkseen oman kielisensä kansakunta ei kai sitten ansaitse täyttä itsenäisyyttä, joka liittyykiin lähinnä kulttuuriin ja urheiluun, kuten joku juustoilumestari tämän päivän valtalehdessä vakuutteli.

Intrigööri kannattaa selkeästi Suomen itsenäisyttä ja lienee siksi "oikeistolainen", vaikka elämäntilanteet eivät ole isosti sellaiseen asenteeseen kannustaneet. Edeltävät sukupolvet ovat joutuneet osallistumaan erilaisiin historiallisiin väkivaltaisuuksiin, joilta itse olen saanut onneksi välttyä. 

Mutta oikeistolanenko? Intrigöörihän syö puuronsakin oikealla kädellä, nousee punkasta oikella jalalla, oikea polvikin joskus rutisee. Joskus intrigööri jopa asettaa kauheita taantumuksellisia impivaaralaisia mielipiteitään nettiin yleisön nähtäville! Toki saattaa se mielenliike toisinaan lipsahtaa vasureidenkin puolelle.

Yksi esi-isistä, isoukki ja ainoassa säilyneessä virallisessa valokuvassa tuikean näköinen vahaviiksivallu, oli hätistämässä turkkilaisia tsaarin armeijassa eli Suomen kaartissa. Ukki oli aikoinaan valkokaartissa, Kurkijoen maamiesopiston sen ajan ryhmäkuvassa hän on pieni mies pitkine kivääreineen, hänen teoistaan sotatoimissa ei juuri ole tietoa. 

Intrigöörin isä ehti nuorena olemaan viime sodassa pari vuotta rintamalla mm. ottamassa vastaan venäläisten tykistökeskityksiä. Saksalaisten häätöön hänen ei tarvinnut enää osalIistua, kun hän pääsi opiskelemaan kansankynttiläksi Kajaanin seminaariin. Itse hävittelin poikasena räksän pesiä ja sain selkääni liiterissä ainakin tupakinpoltosta. Siinä sitä tulikin jo synkkää oikeistolaisuutta, väkivaltaa ja rötöstelyä kerrakseen.

Jääkärien muistomerkki

Professori Ensio Seppäsen suunnittelemassa muistomerkissä Kajaanissa kolme metriä korkean jalustan päällä seisoo jääkäriliikkeen kaksi keskeistä hahmoa: Saksassa koulutuksensa ja sotakokemuksensa saanut jääkäri osoittamassa sormellaan kai vihulaista yhdessä tukkijätkäksi pukeutuneen etappimiehen kanssa.

Miesten alla oleva kolmiomainen kiila on katkaissut Suomen kahleista. Tekijän mukaan jalustaa halkova kiila kuvaa niitä paineita, joissa maamme kamppaili itsenäistymisen alkuaikana vuonna 1918. Jälkipolville on haluttu antaa konkreettinen kuva niistä miehistä,jotka olivat mukana luomassa itsenäisyyden perustaa. Työ on vuodelta 1983. Patsaassa on teksti: "Jääkäriliike 1915-1918 ".

Paaden keskellä on Jääkäripataljoona 27 -merkki. Sen alapuolella on lause "Itsenäisen Suomen puolesta".  Patsas sijaitsee Kajaaninjoen rannassa. Matkailija näkee muistomerkin joen vasemmalta rannalla, laskeutuessaan Linnankatua pitkin linnanraunioiden ylitse kaupungin puolelta.

Lisäyksiä:
Linkki Demariin 25.2.2018: Jääkärit olivat sekalaista joukkoa, kolmasosa heistä oli ns. punaisia jääkäreitä.

Professori Timo Vihavainen Suomen itsenäistymisen ajoista 23.11.2017: Linkki blogiin.

Korutonta meininkiä. Linkki blogiin.
Sata vuotta vanha digitoitu filmi jääkärien harjoittelusta Hohenlockstedt Lagerissa, Saksassa, linkki MTV:n sivulle.
Suomen oikeiden itsenäistymistoimien muistoille ei tipu 100-vuotistoimikunnalta pientäkään avustusta, IS:n juttu mm. Mannerheimin ritareista.
Vaasassa Jääkärit-näyttely, avoinna toukokuuhun 2018 saakka.
Sotilasterveisiä tuli itsenäistyneeseen Suomeen tsaarin Venäjältäkin.

Lisäys: Meikä jäi kavereineen intissä ohiammutuksi.