31.3.2014

Lämpöä Impivaaraan!

Maapallossa on viher-uskisten 
mielestä termostaatti.
Ympäristö- ja kehitysjärjestöt, kuten Kepa, Luonto-Liitto, Maan ystävät ja 350 Suomi vaativat pokkana enemmän kunnianhimoa Suomen ilmastotavoitteisiin. Pitäisi varmaan sopia kerralla viiden asteen, eikä kahden, kolmen tai neljän asteen lämpenemisestä, koska Suomen pitäisi kuulema olla ilmastoasioissa edelläkävijöiden joukossa? Olisiko viidessä asteessa jo tarpeeksi kunnianhimoa?

Harmillista tuollaisen kansalaisiin kohdistetun yleisen ilmastopelottelun kannalta lienee, että ainakin Kuopiossa sähkön hinta halpenee hiukan jo nyt. 

Vihreät ja vihervasemmistolainen Yle paasaavat eri kannanotoissaan kotimaisen energian puolesta kivihiiltä ja tietysti ydinvoimaa vastaan, mutta tärkein ja suurin kotimainen energia eli turve pääsee aina heidän kannanotoistaan unohtumaan. Vahingossa varmaankin?  

Suomessahan ei ole soita, pöpelikköä ja turvetta kuin kolmannes maan pinta-alasta. Turpeella se intrigöörikin pikku kämppä osin lämpiää.

Mutta on silti se hyvä, että Suomen ilmasto pelastetaan, vaikka kaikissa parhaiden ilmastomaksajien perässähiihtäjämaissa kärsitään tulvista, nälästä, väkivallasta, kupasta, ebolasta, tupajumista. luteista, täistä, syyhystä ja heinäsirkoista. Vielä kun saisi taatelipalmut ja sitrushedelmät täällä kasvamaan, afrikkalaisperäiset mamutkin tuntisivat olonsa tuttujen puiden katveessa hiukan kotoutuneemmiksi! 

Kotosuomalaisilla on sentään aina ollut saunansa ja marjansa, joita poimimme nykyisin monikulttuurisen rikastuttavasti kilpaa thaimaalaisten lajin harrastajien kanssa.

***
Ruukinmatruunakin kirjoitti järkyttävistä ilmastoennustuksista ja mainitsi makeat kirsikat. Intrigööri on monina kesinä syönyt kirsikoita parista puusta yhdessä paikassa täällä Pohjois-Savon korkeuksissa. Joku on ne puskat joskus istuttanut ja siinähän ne vain ovat pärjänneet samoissa hoitamattomissa mullissa kuin ikivanhat kotimaiset marjapuskatkin. Pakkasiakin on joinakin talvina ollut päälle 30 astetta.

Ilmasto onkin tainnutkin lämmitä Suomessa pitkään ikäänkuin hiipien, vaikka sitä ei ole moni mittareista huomannut. Samoin merien pinnat nousevat salaperäisesti pulputellen, sieltä jostain syvemmältä, vaikka pinnalta sitä nousua ei paljon näe. Meret kai lämpenevätkin nykyisin vain sieltä syvemmältä, koska johonkin se lisälämpö hukkuu?

Se vain on varmaa, että vielä joskus merien pinnat laskevat oikein kunnolla, kunhan pallolle tulee seuraava jääkausi. Vennäältäkin pääsee sitten pitkästä aikaa marssimaan kuivilta jaloin Alaskaan.

Lämpenee se ilmasto, ainakin lämpiminä kesinä. Viime kesänäkin täällä susi- ja ahmarajoilla pääsi muutamina päivinä uimaan oikein lämpimässä järvivedessä. Pikkukamukin oli ratkiriemuissaan, ihan kuin niillä parilla kerralla kun tänä talvena päästiin pulkkamäkeen. Lapsetkin saavat luontoelämyksiä laidasta laitaan.

Terv. Yksi Puun Ystävä ja impivaaralaisten kaweri.

Lisäys: Intrigööri onkin ennustuksissaan hissukka, sillä Suomesta taitaakin tulla melkein trooppinen paratiisi?


***

29.3.2014

Politiikka ja lapsen leipä

Tuskin oli päästy vuosisadan soteratkaisusta ja homoliitoista Venäjän pullistelun aiheuttamaan maailmanpoliittiseen kriisiin, kun suomalaisessa politiikassa repesi: 

Kuka vie leivän lapsen suusta? Vai eikö vie tai eikö muka aikonutkaan viedä, vaan vain vähäsen, mutta viepä kuitenkin... 


Juuri nyt vaikuttaa siltä, että kyllä lapsen limppu kapenee, koska Jykä. Jyrki kyllä nappaa leivästä palasen. Tosi on!


Mutta onneksi vasurit luikkivat Kataisen kuusikosta lipettiin, koska Paavo. Paavo olisi pannut leipään puolet petäjäistä. Näin on!


Onkohan suomalaiseen politiikkaan tarttunut jotain europolitiikasta? Euroherratkin pelastelevat pankkeja alvariinsa ja päiväkausia kerrallaan. Kaikilla on siellä niiin mukavaa, pusujakin tulee rahaministerin poskille, jotta lätisee. 


Mutta hetikohta ei kukaan muista, mistä oikein olikaan kysymys ja mistä ehkä mahdollisesti päätettiin. Niin se menee nyt täällä Suomessakin. 
Vain siitä vallitsee euroareenoilla yksimielisyys, että kylläpä oli kallista. Jos sellainen pikku yksityiskohta sattuu tulemaan poliitikkojen mieleen?

Mitä me siitä päättelemme? No sitä, että perimmältään euroherrat (talouskuristukset) ja amerikkalaiset luottoluokittajat (kolmen aan uhkakuva) veivät sen lapsen leipäpalasen, mutta luvan kanssa tietysti. Suomihan suostuu aina kaikkeen, mitä rosvot määräilee.


Ja Suomen päättäjät ovat mielestään siellä ylväästi EU:n, rahaliiton ja ties missä ytimissä! Voi itku ja hampaiden kiristys! Meillä laitetaan kai lapsetkin leipäjonoihin? Ai niin, mutta lapsiahan on niissä surkeissa jonoissa mukana jo nyt!



***

28.3.2014

Kansanäänestys avaruudessa?

Kansainvälisellä ISS-avaruusasemalla on nyt miehistönä kolme venäläistä, (joista yksi lie latvialainen), sekä kaksi amerikkalaista ja japanilainen. 

Venäläiset demokratian esitaistelijat Krimillä pohtivat kai joutessaan, olisiko ISS-asemallakin nyt syytä järjestää kansanäänestys siitä, kenelle se maata kiertävä älyttömän kallis lentohärveli oikeastaan kuuluu?


Ainoat taksisetelit ISS-asemalle kelpaavat nykyisin vain Sojuz-taksin kyydissä. Sojuz-taksin telakoitumisen viivästymisessä ei nyt varmaankaan ollut kysymys venäläisten vastapakotteiden väläyttämisestä. Heh.


Ai niin, tiettävästi hra V. Putin pitää solttupoikien ajatusta periaatteessa oikein hyvänä, jos kuvan tekstien käännös meni oikein. Ehkäpä äänestys menisi tasan, mutta sekin olisi  demokratiaa. Toisaalta, Japanikin on itsenäinen ja avaruuden tutkimusta ihan omilla resursseillaan harjoittava valtio?


Kansanäänestyksiin liittyy paljon epävarmuuksia, niinpä länsimaissa ei järjestetä ikinä oikeita kansanäänestyksiä mistään tärkeistä asioista, paitsi Sveitsissä. Jos sitten iki-itsenäiset sveitsiläiset äänestävät joskus €urooppalaisten mielestä väärin, siitä seuraa maanosan hallitsevien poliitikkojen ankara kuoroporu. Jos itävaltalaiset äänestävät väärin, silloin revitään jo pelipöksyjä.



***

26.3.2014

Mistä pelastusliivit?



Lasten pumppulaulu:

"Meidän laivassa, Suomi-laivassa, 
siinä on iiso reikä pohjassa.

Ja laiva uppoaa, ja se uppoaa, 
jos et ryhdy toimimaan..."

Vasemmistoliitto läksi pois Suomen pumpuista. No, minkäs siinä jakopuolue voi, kun jaettava vain vähenee, eikä puolueella ole olemassa mitään eväitä valtion tulojen kasvattamiseksi?

Jeesus tiettävästi ruokki kansanjoukon muutamalla leivällä ja kalalla. Suomen oikeuslaitoksessa vaikuttava uskonnollinen poliisi kieltäisi kumminkin semmoisen epäilyttävän toiminnan. Sehän saattaisi loukata toiseutta jossakin.


Parasta lienee, että Hursti ja hänen kaltaisensa ihailtavat toimijat tukijoineen hoitavat tuollaiset ihmeenomaiset elintarvikejakelut!  Ehkäpä Suomen uskonnollinen poliisi ei syytä, jos leivän ja ruoan lahjoittajilla, sekä jakajilla on inhimillis-uskonnollisia tunteita? 


Kun lapsilisiä leikataan myös pienituloisimmilta, sekin lisää osaltaan toimeentulotuen tarvetta ja saattaa kasvattaa leipäjonoja. Hyvältä kuulostaa kehysriihen kuulumisista se, että toimeentulotukien maksatus lienee vihdoin  tarkoitus siirtää kuntien kontolta Kelalle. Tuon vihoviimeisen tukiluukun tarvitsijat pääsisivät tasa-arvoiksi asuinkunnasta riippumatta.


Kansalaisiin kohdistuvia säästötoimia pitänee tehdä, mutta kovin moni jättimäinen velkarahalla maksettava menokohta valtion budjetissa aiotaan jättää kylmästi ennalleen. Toivottavasti säästötoimien seuraavassa vaiheessa kajotaan myös näihin suuriin kansallisiin menoautomaatteihin, mitkä kyllä ovat hyvin päättäjien tiedossa! 


Viisikkohallitus voi kuitenkin päättää vain tästä vuodesta ja ensi vuoden alusta. Että tämmöisiä aatelmia nyt ensi alkuun, niistä valtion suurista säästelyistä.



***
Entä mistä sitten rahat europankkien pelasteluihin?

24.3.2014

Mietelmiä säästöistä

Veroradiossa yritettiin äsken turhaan kiskoa pm J. Kataisesta irti valtion tulevien säästöjen summaa. Tarkempia lukemia veret seisauttavista säästöistä kuulemme varmaankin huomenissa.

Intrigööri huolestui jo siitä, etteivät valtiontalouden vastuulliset johtajat vain leikkaisi liikaa rikkailta ja suurituloisilta. Silloinhan he eivät olisi enää niin rikkaita ja isotuloisia. 

Mikä siitäkin tulisi jos kaikki täällä Euroopan peränurkassa olisivat köyhiä ja kurjia? Masennus ja rappio leviäisivät koko iloisen yhtenäiseen kansakuntaan. Suuri Sote-uudistuskin saatiin vasta yhteisvoimin vierimään kuin lumipallo vuoren huipulta.

***
Mutta ei hätää, sillä köyhät ja kurjat palkitaan tiettävästi runsaasti tuonpuoleisessa! Taivaassa ei tarvita ruokaa ja asuntona on tiettävästi koko ääretön taivaan kansi. Kaikki siellä ylätuvilla osaavat ylistyslauluja livertää ja harppua rämäytellä. Tiedä häntä, josko soittimenkin saisi itse valita. Ja lauluäänen.

Vaatteista ei voi olla ihan varma, tarvitaanko taivaassa enkelikretonkia, mutta tuskinpa. Jo Danten helvettiä kuvaavissa vanhoissa piirroksissa kiusattavat ihmiset ovat nakuina. Helvettikin on tiettävästi osa tuonpuoleista meininkiä. Vai onko se jo tämänpuoleista?

Viisaat tosin epäilevät, että me kaikki elämme täällä nyt kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luomassa simulaatiossa. Mutta aikanaan kaikki asiat selviävät, kuten sekin, ettei ikuisuudessa ole aikaa ollenkaan. Aika on vain rajallisen ihmisen turha keksintö, varsinkin kesä- ja talviaika. Köyhyys ja rikkaus ovat nekin pelkkää harhaa, kuten tasa-arvo ja demokratia. Näin on.

*** 
Ps. Suvivirsi suomalaisten koulujen kevätjuhlissa pitää säilyttää ja jouluakin pitää juhlia. Vai onko Suomesta tulossa tässäkin asiassa joutavan kyyristelyn suurvalta? 

Mihin se vanha mukava kansallinen itsetunto on kadonnut? Pienen pitäisi pitää pintansa tässä pahassa maailmassa, pienissäkin asioissa. Kuka muu sen tekisi, ellemme me itse?


***

23.3.2014

Raitistelu vanhanaikaista?

Entisenä juopottelijana intrigöörillä joskus maksa haikiasti vinkaisee, kun silmiin sattuu asiantuntijoiden asiantuntevia juttuja, joissa ylistetään alkoholinkäytön kohtuullisuuden autuutta. Ai mitäkö maksa vinkuu? No sitä se aina kyselee, että onko kurkku poikki, kun ei tule viinaa.

Nyt on kuulema yksi näyttelijä selättänyt oman alkoholiongelmansa ja pysyy kohtuudessa eli lasillisessa tai kahdessa. Loistavaa! 

No, ei intrigöörikään koskaan juonut kapakassa kuin yhden lasillisen kerrallaan. Ennätys oli muistaakseni kolme kuivaa viskiä kahdessa sekunnissa. Koko pöydällinen porukkaa otti aikaa.

Näyttelijät ja toimittajathan olivat aikoinaan tunnettuja raittiusihmisiä. Istui niissä juottoloissa keskellä päivää kai kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajia. Heh. Oletan, että näin se on vieläkin, tosin työaikana ei taideta enää juoda entiseen malliin.

***
Hesarin jutussa asiantuntija, tutkija, on tullut siihen tulokseen, että "alkoholin suurkuluttajista suurimmalle osalle juomisen säännöstely on realistisin ja myös miellyttävin tapa saada elämä tasapainoon". Tämä tutkija kuulema katsoo, että AA-liikkeen peruja oleva ajattelu juomisen lopettamisesta alkoholiongelmien ainoana ratkaisuna on "nykytiedon mukaan vanhentunut".

Jos juopottelun lopettaminen tykkänään on vanhanaikaista, niin se on itse juopottelukin ja sen seurauksena joillekin yksilöille koituvat monenlaiset ongelmat. Ihmislaji lienee jo varhain keksinyt, että kunnolla käynyt tai käytetty liemi antaa kivasti potkua päänuppiin, ainakin nautiskelun alkuvaiheessa. Lie siinä esihistorian hämärissä pureskeltu sieniäkin, kunnes on opittu, millä sienillä pääsee heti hengestään ja millä voi vain kurkistella kuviteltuun henkimaailmaan?

Kaikki alkoi *itusta ja viinasta

On olemassa myös yleisten ja muiden asioiden erikoistutkija intrigöörin vanha teoria, minkä mukaan pystyihmisen kehitys sai alkunsa, mistäpä muusta kuin vitusta ja viinasta:  

Noin miljoona vuotta sitten yksi viitakon puissa loikkivista apinoista  laiskuuttaan nappasi maahan pudonneen ylikypsän hedelmän ja pisteli sen suuhunsa. Siitä hän sai niin mukavat sävärit, että yritti heti tavoitella siellä puiden yläoksilla yhtä ihanaa naarasta.

Säväreitä tuli kuitenkin liikaa, joten ns. olemassaan ketterä esi-isukkiapina tipahti puusta ja mätkähti tonttiin melkein ison sapelihammashyeenan kuonon eteen. Sypäkkä esi-isämme säikähti niin perin pohjin, että hän ponnahti kuin vieterillä väärille säärilleen ja kipitti siitä vilauksessa takaisin puuhun ennen kuin julma peto ehätti leukojaan loksauttaa.

Toisista lauman apinoista se näytti niin hassulta, honk honk, että hekin halusivat syödä maahan pudonneita hedelmiä ja juosta ympäriinsä kahdella jalalla. Ja tietysti ahdistella naarasapinoita. Sen pituinen se.

Viisaita tutkiskelijoita

Mutta takaisin nykypäivään ja siihen lehtijuttuun: Erään asiantuntijasäätiön johtava ylilääkäri, komea titteli muuten, julistaa, että tutkimusten mukaan 60 - 80 prosenttia alkoholin suurkuluttajista saattaa saada juopottelunsa hallintaan omalla päättäväisyydellä ja läheisten tuella.

Just! Jos intrigööri olisi tuhma, sanoisi hän, että syvällinen asiantuntija ei ole tässäkään tapauksessa tutkija tai lääkäri, vaan sellainen hemmo tai hemppu, joka on itse jotenkin selvittänyt ongelmansa. Joukko tällaisia raskaan tien kulkijoita voi tukea toisiaan omilla kokemuksillaan, jos on meininki lopettaa se ongelmajuominen tykkänään. Tukan silittely ei auta, jos vikaa on kallon sisäpuolella.

Jos kohtuukäyttäjäksi olisi helppo oppia, ei mitään laajempaa alkoholiongelmaa olisikaan.

***
Tutkijoita ja lääkäreitä tietysti aina tarvitaan, varsinkin lääkäreitä. Toki lääkäreillä on hassu tapa tuputtaa lisää lääkkeitä joka vaivaan, vaikka ne krempatkin itsessään johtuisivat liioista lääkkeistä. Alkoholitutkijoiden hirmuviisaita tekstejä lukiessa sai jo kymmeniä vuosia sitten hyvät haukotukset keskellä päivää, melkein kuin olisi popsinut liian tuhdin lounaksen A-kaljan kera.

Mutta intrigööri ei ole oikeasti ilkeä immeinen, eikä halua mollata paljon tietäviä ammatti-ihmisiä, joista kokeneimmat ovat usein oikeassa, niin näissäkin addiktioasioissa. Ongelmat ovat suuria sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Vastikäänkin on heitelty julki järkyttävän suuria, mutta hyvin epämääräisiä arvioita alkoholin liikakäytöstä yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista. Kustannuksia on arvioitu niinkin isolla haarukalla kuin 3 - 14,5 miljardia euroa. Noihin suurempiin arvioihin on vissiin ympätty mukaan koko Suomen valtion kestävyysvaje?

Siinäkin olisi tutkijoiden armeijalle töitä, jotta hyö selvittäisivät  alkoholista koituvien oikeiden kustannusten likimääräisen suuruusluokan. Tarkasti tuollaista asiaa ei voine selvittää.

Tee oma testi!

Jokainen, joka itse epäilee juovansa ehkä liikaa, voi ihan itse testata kuinka se kohtuukäyttö onnistuu tai mitä seurauksia on nenänvalkaisuviikoilla. Jos lystiliemien kohtuullisen läträyksen kokeilu muutaman viikonkin aikana menee mukavasti niin, että kalja tai paukku, ehkä parikin riittää kerrallaan, silloin ihmisellä ei voi olla isoa alkoholiongelmaa.

Jos kokeilujen lopputulos on kännäily kuin Tappisen Kallella, voisi ihmispolo  harkita niinkin jyrkkää suhtautumista kuin vesilinjalle siirtymistä. Sitä ratkaisua ei juuri kukaan tee muuten kuin todellisten isojen ongelmien edessä ja aika harva sen tekee sittenkään. Vesilinja olisi kyllä nykyisin melko yleisesti hyväksytty. Pienet herjat kaveripiirissä kestää jokainen.

Muistan, kun itse lopetin juomisen kauan sitten yhdessä tukiporukassa, se oli tutuillekin uusi asia ja kommentteja tuli. Kerrankin kadulla viereen pysähtyi taksi. Yksi vanha veikko, vilpitön viinan ystävä hänkin, huuteli pikkupäissään avoimesta ikkunasta ja kyseli, että "vieläkö sinä käyt siellä jehovissa". 

Meni tovi jokunen, en muista enää tarkemmin, mutta tuo sama huutelija, muuten mukava kaveri, löytyi kotirannastaan hukkuneena. Kaverin uimataidossa ei ollut vikaa. Kyllästyikö hän elämiseen vai oliko hukkuminen vahinko, sitä tietoa ei tietenkään saatu. 

No, se tapaus oli vain yksi kymmenistä kesken ikiensä tapahtuneista kuolemista noiden entisten ryyppykaverien joukossa. Kukaan heistä ei kuollut vanhuuden sairauksiin. Se porukka oli lähes pelkkiä viinajuoppoja, joku harva saattoi napsia lisäksi lääkkeitä, huimeita ei käyttänyt heistä kukaan.

Meikä tässä vielä hortoilee, koska sitä ikäänkuin sattumoisin oppi elämässä jotenkin kellumaan. Usein on kyllä sukellettu, mutta ei enää viinan takia. Absolutismi voi olla vanhanaikaista, mutta se on ainoa varma tapa ehkäistä omat alkoholiongelmat. Muita ongelmia varten on sitten toisenlaisia ratkaisuja.

Alkoholin ja juoppojen ihmemaailmasta on kirjoiteltu tässä blogissa aiemmin, tässäkin. Oma periaate on sellainen, ettei vika ole koskaan viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Kippis ja kulaus!

Lisäys 11.4: "Hyvä kun siitäkin juoposta päästiin!".

Lisäys 27.11.2014: Mitä se on se eurooppalainen juomakulttuuri?


***


18.3.2014

Putinille Karhu-Nobel?

Venäjän presidentti Vladimir Putin on "itsenäistänyt" enemmän maita ja kansanjoukkoja kuin kukaan muu lähihistorian merkkihenkilö. Taannoin Putin itsenäisti sujuvasti Etelä-Ossetian ja Abhasian, jotka oli aikaisemmin "alistettu" kuulumaan Georgialle. Kaikki kolme olivat ennen suuren ja mahtavan alueita. Stalinin kesämökkerökin oli  Abhasiassa.

Moldovan entisen sirpaleen, Ukrainan rajanaapurin Transnistriankin voisi ehkä laskea mukaan?  Nyt historiallisesti kuuluisa Krimin niemimaa on liittynyt Putinin, ainakin omasta mielestään, itsenäistämien alueiden joukkoon.

Putin olisi ehkä ansainnut rauhan Nobelin, joita on jaeltu taannoin monille maineeltaan hiukan kyseenalaisille valtionpäille! Venäjän valtionpään tapauksessa tuon ökypalkinnon voisi nimetä vaikka Karhu-Nobeliksi. 

Krimillä kysymyksessä oli venäläismallinen rauhaanpakotus ilman sitä edeltävää sotaa. Aina sitä syntyy uusia innovaatioita tämän vanhan auringon alla. Jos kaikki sujuu Kremlin käsikirjoituksen mukaan, hra Putin saattaa hyvinkin selvityä länsileirin matkustusrajoituksista ja päästä noutamaan kuvitteellisen palkintonsa, sitten ehkä ensi vuonna. Onneksi olkoon jo ennakkoon!

***
Jos Ukrainassa ja Venäjällä tapahtunutta aattelisi ihan kylmän viileesti, Krimin niemimaan sieppaus on tähän asti sujunut  venäläisiltä näppärästi, ampumatta laukaustakaan ihmisiä kohti. Mitä nyt joku käkättäjämummo työnnettiin kumoon, mutta senkin teki tyhmä ja yli-innokas miehityksen kannattaja, eikä tunnusmerkitön venäläinen soldaatti. Toimittajiakin on hätistelty, mutta mitäs työntyvät sinne omaa uraputkeansa kaunaisilla raporteilla rakentelemaan.

Mummon kumoon työntäjältä unohtuivat paitsi hyvät ihmistavat, myös se, että mummon suulla puhui alueen yhden tärkeän kansanosan eli ukrainalaisten ääni. Tuollaiset mummot ovat kaiken nähneet ja kaiken kärsineet, Krimillä ja mm. Tsetseniassakin. Tällä naisella tuntuikin olevan sana hallussa ja herkässä.

Sama pätee pappoihin. Joskus Tsetsenian suuren murskauksen vuosina näin filminpätkän, missä kansallispukuiset tsetseeniukot korkeine karvahattuineen tanssivat isolla joukolla viholliselleen sotaa ja kuolemaa. Se oli sypäkkä piiritanssi, ukoilla ei paljon jalka painanut. Tanssi oli kuin kaukaa historian hämäristä, se oli oudolla tavalla totinen ja pelottava, vaikka ei siinä edes miekkoja heiluteltu...

Kuka tai ketkä Kiovassa takaviikkoina ampuivat ihmisiä, sitä ei tältä tarkkailuasemalta uskalla arvailla. Valistuneita arvauksia ja päätelmiä on netti pullollaan. Tässä on yhden hyvän suomalaisen tarkkailijan blogikirjoitus videoineen.

***
Venäläiset ovat toistaiseksi selviytyneet tästä uusimmasta panssaripiknikistään etelään ja lännen rajoille tiettävästi ilman ihmisuhreja. Georgiassa uhreja tuli. Tsetsenian sodat olivat kuin esimakua nykyisestä Syyriasta.

Toisin on ollut silloin, kun länsiliitto jyrää USA:n viitoittamaa panssariuraa pitkin kohti todellista tai kuviteltua uhkaa, kuten taannoin Irakissa. Siinä pommit ja ohjukset jytisevät, roottorit läpsyttävät ja gatlingit rätisevät. Sotilaita ja muuta kansaa kaatuu kasapäin. 

Afganistaniin länsiliitto on juuttunut jo yli kymmeneksi vuodeksi. Lännen omat henkilötappiot lasketaan tuhansissa ja siviiliuhrien joukko on laskematon, kuitenkin moninkertainen. Irakissa rauha ja vakaus on yhtä kaukana. Islamilla ratsastavat terroristisolut räjäyttelevät ihmisiä palasiksi lähes päivittäin. Siviiliuhrien määrä pitäisi kai jo laskea sadoissatuhansissa? Vain Irakin kurdien hallitsema osa lienee aika turvallinen.

Demokratiaa piti viedä pakolla noihin islaminuskoisiin maihin, mutta läntisestä demokratiasta on molemmissa kohdemaissa olemassa vain raamit ilman paljoa sisältöä. Rauha ja ihmisten turvallisuus molemmissa maissa on edelleenkin pelkkä kaukainen haave. 

***
Suomi on puolensa valinnut osana länsiliittoa ja valitettavasti myös osana EU- ja eurokurjistusliittoa. Niissähän meidän on toistaiseksi pysyttävä. On pysyttävä myös kartalla paikoillamme, tiukasti vasten suurta Venäjää, idän ja lännen välissä. Liitto kuin liitto, Suomi pysyy paikoillaan, kunnes mannerlaatat siirtyvät tarpeeksi.

Venäjä kyllä kallistuu yhä vahvemmin itään päin lähestyen Kiinaa ja Intiaa, vaikka mannerjalusta ei paljon heilahtele. EU:n merkitys kaupassa ja poliittisesti vähenee, Moskovan näkökulmasta.

Hra Kataiselle ja muille kokoomuksen Venäjän vähättelijöille  tiedoksi: Aurinko ei nouse Brysselistä, eikä Washingtonista, se nousee idästä, kaukaa Moskovasta ja sen takaa. Aurinko kyllä laskee sinne Ameriikkaan päin. Venäjän luonnonvaroja on vasta raapaistu, vaikka pahaa jälkeä on jo tullut.

Toivottavasti Kremlin käsikirjoitus pitää kutinsa ja tosisodalta vältytään. Krimi on kyllä jo lopullisesti "itsenäistetty" tai muuten hra Putinin on pian väistyttävä. Luultavasti Venäjän sotavoimien panssaripiknik jatkuu Ukrainan rajoilla niin kauan, kunnes sodan uhka on uskottavasti vältetty. Toivottavasti patit pysyvät kaikilla pois piipuista, varmistimesta voi erehtyä.

Ehkä Kremlistä voisi vielä hellitä Ukrainalle myönnytyksiäkin, ei kai se Krim voinut olla ihan ilmaisanti? Maailmahan on muuttunut. Vai onko? EU:n ja Naton laajentaminen Ukrainaan ei todellakaan olisi viisas ajatus, jos molemmat aikovat olla rauhan asialla. Muunlaista yhteistyötä oikeasti itsenäisen ja tulevaisuudessa demokraattisenkin Ukrainan kanssa täytyy toki tehdä.

Eurooppalainen pankkiirivetoinen kylmä talouskuri tai natoliiton isot pyssyt eivät ole rakentavia voimia. Ukrainassa tarvittaisiin todellisia tekoja oikean kansan ehdoilla. Niitä kyllä tarvitaan kipeästi myös Länsi-Euroopassa. Saksahan tässä vielä porskuttaa, mutta maat enempi jo murskuttaa.

Olipa unohtua, sillä tämä postaus läksi siitä ajatuksesta, että Suomi on nyt suhteessa Venäjään kuin pikkupoika, joka uhittelee kiusaajaa ison kaverin eli EU:n ja Naton kuvitteellisen selän takana. "Mepä laitetaankin sulle pakotteita!" Voi kettu, mihin sitä on taas jouduttu! 

***
Lisäys: Nyt illan tullen kuuluu jo pahoja, kriisinhallinta pettää, jos ammuskelu leviää.


***

14.3.2014

Rosvo, rosvompi, diktaattori

Syyrian Basar al-Assad ja
Libyan Muammar Gaddafi
silloin joskus.
Mikä erottaa maailman pahimmat rikolliset ja diktaattorit toisistaan? Se, että pelin lopussa rikollisia odottaa toisten roistojen luoti tai valtion vankila, ehkä jopa teloituskin. Diktaattoria odottaa kentällä jetti ja ylettömän rikas loppuelämä jossain, mutta vapaudessa.

Diktaattori-parasiitti saa usein vapaasti hallita rahojaan maailman veroparatiiseissa. Voi olla, että matkustelu ja henkilökohtainen turvallisuus ovat hieman rajoittuneita. Mutta monet pikkuvaltiot ja isommatkin maat tarjoavat yleensä oikein röyhkeälle ja röhkyrikkaalle diktaattorille turvapaikkaa, joten huoltapa ei, hiuulihei!

Rikollispomoista vain harvat uskaltavat edes yrittää jäädä eläkkeelle rahoista nauttimaan. Useimmat heistä päätyvät kesken ikänsä mullan alle, jotkut myös loppuiäksi vankiloihin, kuten erilaisten mafioiden ja gangstereiden luvatussa maassa Italiassa.

***
Joillekin diktaattoreille käy kyllä huonosti. Kymmeniä vuosia ehdottomasta yksinvallasta juopuneet Saddam ja Gaddafi kohtasivat loppunsa, toinen uuden valtionjohdon (ja miehittäjän) tarjoaman köyden jatkona, toinen (kai?) oman kansansa raivokkaissa käsissä. Joka tapauksessa kaksi paljon maailman mahtajien salaisista asioista tiennyttä miestä vaiennettiin siinä lopullisesti.

Molemmat tapetut diktaattorit olivat myös niin äärimmäisen vainoharhaisia, etteivät he uskaltaneet matkustaa edes väliaikaisesti turvaan ulkomaille, vaikka sitäkin ratkaisua tarjottiin. Molempien lurjusten ja murhamiesten keräämä valtava omaisuus jatkaa kyllä kiertoaan maailmalla, veroparatiisista ja taskusta toiseen. Gaddafin miljardit saattoivat osin päätyä myös pakoon ehtineille perheenjäsenille?

Diktatuurimaissa, nimitti niitä miten vain, on sekin yhteinen piirre, että koko yksinvaltiaan laaja ja kalliisti ostettu lähipiiri kähmii. Rutiköyhistäkin maista irtoaa noille roistosakeille uskomattoman suuria summia, kuten mm. Pohjois-Koreassa ja Zimbabwessa.

Muistuipa mieleeni semmoinenkin yksityiskohta, että viimeisiä lentoja Tripolista ennen lentokieltoa tehtiin 2011 Valko-Venäjälle. Mitähän mahtoi olla rahtina? Rahaa, kultaa, jalokiviä, arvopapereita? Paluurahtina, jos sitä tuli, saattoi olla aseita? Valko-Venäjällähän hallitsee yhä tukevasti hra Luka, jonka ukrainalainen ex-kollega hra Januhanu on kai rahasäkkeineen Äitee-Venäjän suojissa.

***
Intrigööri sattui kuuntelemaan Radio Suomen lähetystä, jossa haastateltiin Transparency Suomen puheenjohtajaa. Hän mainitsi, että arviolta kolmannes koko maailman varallisuudesta pyörii eri tavoin ketjutettuina veroparatiisessa. Noiden pimeiden omaisuuksien alkuperää on  melkein mahdotonta jäljittää, ainakaan laillisin keinoin. Rahassa ei lue omistajan nimeä. Ohjelmassa mainittu summa oli niin monta eurooppalaista biljoonaa, etten sitä muista ja jos muistaisin, en sellaista rahamäärää voisi tajuta. 

Veroparatiiseja on maailmalla noin 70 ja monet niistä sijaitsevat täysin luvallisesti ja laillisesti Euroopassa ja myös EU:n alueella. Veroilta turvassa mötköttää jemmatileillä myös itsessään pienehköjä määriä suomalaisten rahaa. Itsenäisessä Suomessa ei ole ollut diktaattoria. Urkkikin oli vain poliitiikan päälinjausten yksinvaltias. Meillä kähmyillään muuten vain ja julkispuolella maan tavan mukaan myös melko julkisesti.

***
Tuosta suunnattomasta verojenkiertovaluutan määrästä voisi äkkiä päätellä, että koko maailman rahoista noin kolmannes on rikollista rahaa. Siis joka kolmas lati on jollain tavoin tavisveronmaksajilta eli kansalta jossakin kähmitty. 

Järjestelmällinen veronkierto ja tulokätköily ilman koordinaatteja katsotaan rikokseksi ainakin nk. sivistyneissä tai kehittyneissä maissa. Miksi ne rahat edes olisivat veroparatiiseissa, jos ne olisivat kunniallisesti ansaittuja tai edes lumivalkeiksi pesaistuja?

Mikä sitten on oikeata rahaa ja mikä vain virtuaalista höttörahaa, se olisi oman pitkän virtensä väärti. Sehän tiedetään, että maailmassa liikuteltavan rahan määrä on jo kauan sitten kymmenin kerroin ylittänyt oikean talouden eli reaalitalouden määrän.

Olisi se mukava kuulla, että näin europarlamentin vaalien alla nuo eri puolueiden mainiot ehdokkaat puhuisivat siitä, mitä aiotaan tehdä eurooppalaisille veroparatiiseille. Tuskin niille veroparatiiseille tai niitä ruokkiville henkilöparasiiteille ikinä mitään tullaan tekemään, mutta lämmittäisi se puhekin köyhän äijän mieltä. 

Saattaisin vaikka äänestää sellaisesta oikeasta asiasta vaaleja vasten puhuvaa ehdokasta, ellen olisi jo syksyllä luvannut tässä blokissa ääntäni yhdelle ansiokkaalle herrasmiehelle.

***
Lisäys: Mikä olisi sopiva rangaistus tuhmille veronkiertäjille eli yhteisestä kuormasta syöjille? Ennen sanottiin, että tukka pois ja linnaan. Rahat pois ja linnaan olisi paljon tehokkaampaa. Pelkkä rahat pois saattaisi riittää vai olisiko se liian rankkaa, sillä ei rikas rahatta pärjäisi, linnassa olisi kuitenkin veronmaksajien piikkiin majoitus ja ruokaa.


*

13.3.2014

Nato on vaikea sana

Iltasanomien kommentitaattori ruotii tänään eduskunnan Nato-keskustelua. Hän toteaa jokseenkin niin, että tuo nelikirjaiminen lyhenne on Suomessa aina vaikea kunnon keskustelun pohjaksi. 

Kannattamalla tai vastustamalla Suomen täyttä Nato-jäsenyyttä mennään tunteiden puolelle ja silloin kylmä järki putoaa pois perälaudalta. Kokoomushan on k-edustaja Salolaisen mukaan tunnustautunut Naton kannattajaksi jo kymmenen vuoden ajan.

Salolainen oli eilen antanut ymmärtää, että puolustusliiton täysjäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta, mutta nyt ei ole kihlojen kirkossa kuuluttamisen aika. Natoon pitäisi liittyä vasta silloin kun maailmanpolitiikassa on poutaa ja aurinkoa.

No, eihän palokuntaa tai ambulanssia varsinaisesti tarvita muuten kuin tulipalon tai sairaskohtauksen sattuessa. Poutasäällä ei tarvita sateenvarjoakaan, sellaista mitä pankkiirikin mielellään lainaisi asiakkailleen, hyvällä ilmalla.

Jos hra Putinille ja muille naapurin johtajille sattuisi niin huono päivä, että siellä päätettäisiin siirtyä Suomen politiikassa kissanpentujen lähettelystä isovenäläisen elintilan laajentamiseen, meillähän jahkattaisiin palokuntaan eli Natoon soittamisesta vielä vihulaisen telaketjujen kolistessa ja sotakoneiden suihkumoottorien ulvoessa korvissa. 

Silloin ei enää kannattaisi soitella mihinkään, vaan jakaa kansalle kättä pitempää ja laulella väestönsuojissa isänmaallisesti sytyttäviä  lauluja, jos joku vielä muistaisi niiden sanoja. Puolustusvoimien soittokunnatkin on jo taidettu enimmäkseen lakkauttaa?

Lasten laulussa kerrotaan, että "Batman oli mielipuoli, hyppäs katolta ja kuoli". Intrigööri ei suostu uskomaan, että hra Putin ja päätöstenteon taustalla vaikuttavat oligargit sun muut lurkit olisivat mielipuolia. Nykyisen Venäjän johtajista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta eiköhän tämäkin Krimin kriisi pidetä naapurissa hyvin rajallisena, kuten tehtiin silloinkin, kun suurvenäläistä elintilaa laajennetiin Georgialle aiemmin kuuluneille alueille. 

Neuvostoliittohan se siinä vielä puhkuu ja pullistelee, soittelee vähän kansainvälistä. Onneksi Suomi ei koskaan kuulunut osana Neuvostoliittoon, vaikka ylenpalttisesti ystäviä muka oltiinkin. Ja venäläisillä on jo valmiiksi oikein isosti laaja elintila.

Nato-keskustelu on toki oikeasti vaikeaa. Suomen EU-jäsenyys on venäläisten vinkkelistä vain kauppapolitiikkaa, mutta Suomen suora Nato-jäsenyys koettaisiin siellä ilman muuta uhkana. Nato-Suomi lisäisi turhaan satsauksia teoreettisten vihollisuuksien varalta molemmilla puolilla rajaa. 

Sotilaallista liittoutumista Venäjän kanssa ei Suomelle sentään uskalla suositella, vaikka teoreettisesti se ratkaisisi monta pulmaa. Suurvalta ajattelee aina vain omaa etuaan, kuten pienvallankin pitäisi, mutta meillähän ei osata.

Jos Suomi joskus yrittää väkisin ottaa Karjalan ja Petsamon takaisin, syön vanhan karvahattuni, sillä silloin Venäjä varmasti vastaisi hyökkäykseen. Muuta ihan selkeää sodan uhkaa meillä ei ole näkyvissä. Ja se karvahattukin taitaa olla kateissa? 

***
Suurimman teoreettisen uhkakuvapeikkonsa eli Kiinan kanssa Venäjä yrittää aina lähentyä yhteisten sotaharjoitusten tasolle asti. Kiina näyttää valloittavan maailmaa itselleen hyödyllisen yhteistyön kautta mm. Afrikassa ja Ukrainan mustan mullan pelloilla. Ehkä siinä olisi mallia muillekin suurvalloille ja sellaisiksi haluaville? 

Pienen Suomen pitäisi kaikesta huolimatta tehdä samoin ja pitää vain kylmästi suhteita virallisesti lämpiminä suureen ja arvaamattomaan itänaapuriin, kuten tähänkin asti? Maantieteelle ja ulkomaankaupan tarpeelle emme mitään voi.

(Lisäys 19.3: Toisaalta Venäjä itse on jo aikoja sitten valinnut kehityksensä suunnaksi idän, jolloin EU:n merkitys Venäjälle vähenee edelleen. Linkki Talouselämän juttuun.)

Puolustusministerillä, kuten muillakin ministereillä, pitäisi olla rotia toimia rehteinä suomalaisina ministereinä, eikä joinakin eurohiirinä, hyssyntyssyn krakasankareina. Suora ajantasainen tieto Krimin ja Ukrainan kriisistä jäi sekin saamatta, kun tapaaminen Venäjän puolustusministerin kanssa äskettäin peruuntui.

EU:n ja Naton pitäisi laittaa laajentumisaikeissaan jäitä lakkiin ja harjoitella itäkarhun kesyttämistä. Karhu ärsyyntyy ja iskee aina takaisin, hyökättiinpä sen reviirille vaikka vain talousaseiden avulla. Rahan väännöllä ja armottomalla talouskurilla voi kuristaa ja alistaa euromaita, mutta ei Venäjää. 

Karhulla on hankala ja älyttömän iso reviiri, se on yhtälailla sekä länttä ja Eurooppaa että itää ja Aasiaa. Henkinen tilanne ja reviiri taitaa olla siellä vielä hankalampi kuin maantieteellinen. Kaipa Kremlin herrat vain totesivat Ukrainan pahenevasta sekasorrosta, että a´vot, nyt on sopiva aikaa napata se Krimin niemimaa. Sotaahan siitä ei synny kuitenkaan? 

Tuskin Venäjän yllättävään agressioon mitään sisäistä uhkaa liittyi?  Vai tutiseeko Kremlin muuri? Valko-Venäjän öklökraatti Lukashenkokin pyysikin Venäjältä veljellistä apua, hävittäjäkoneita vai mitä ne olivat? Lukaa kyllä pelottaa.

*** 
Euroopasta ei taida enää löytyä kunnollisia ryssäkarhun kesyttäjiä, Suomestakin viimeiset terävät tsuhnaveteraanit ovat vanhenemassa. Kekkonenkin on komeine turkmenistanilaisine  karvahattuineen Hrustsovin ja Brezhnevin kanssa kilistelmässä votkamukeja taivaallisissa sotajoukoissa tai alakerran saunassa. No, yritti se Halonenkin, omalla tyylillään. Miauu!

Ainahan Suomen ja Venäjän suhteita on sävyttänyt terve epäluulo, mutta toimehen met ollaan tultu. Eikä olla tapeltu, ei 70 vuoteen. Se on pitkä aika sotahullun Suomen ja Euroopan historiassa.

Ei Suomikaan ole sotahommissa ihan rauhankyyhkyn poikanen, sillä olemme jo vuosia osallistuneet erään suurvallan johtamiin sotatoimiin Afganistanissa. Ei se ole sotilaiden vika, he tekevät siellä vaikeissa oloissa parhaansa ja kokemuksia kansainvälisestä yhteistoiminnasta kertyy. Mutta, mutta...

***
Niitä alussa mainittuja vaikeita nelikirjaimisia sanoja tulee kyllä mieleen naton lisäksi muitakin: mamu, lama, homo, sote, sota... 

Mistä tahansa niistä lyhenteistä ja muistakin sellaisista saa aikaan kovan, mutta takuulla turhan julkisen mekkalan. Poliitikothan eivät nyt kaksia vaaleja vasten osaa keskustella mistään kylmän järkevästi, elleivät sitten jostain telkkarin hulvattoman hauskasta viihdeohjelmasta, johon he itse innokkaasti osallistuvat.

LISÄYS, linkki: Putinin pokeria.


***

11.3.2014

Suomalaisetko juoppoja, eivät ole!

Jotkut nerokkaat poliitikkomme suunnittelevat taas edistävänsä vaiheittaista kieltolakia, mihin kuuluisivat ehkä rajut keppanan myyntirajoitukset. Kansalaisia sopisi siis loputtomasti piinata uusilla kielloilla ja rajoituksilla, vaikka lähikauppoja ja kioskeja kaatuisi samalla kuin petäjiä trombissa. Ravintolat ovatkin jo aiemmin olleet ministerien ja muiden kansankuristajien tappolistalla. Siksi meillä suositaankin sitä, että kepukkaa rahdataan Suomenlahden yli hurjasti kahteen suuntaan.

Kyllä keppana ja viina suomalaisille maistuvat ja paljon haittojakin siitä läträämisestä aiheutuu. Mistäpä ei aiheutuisi? Vastapainoksi yhteiskunta saa työpaikkoja ja verotuloja. Kansalaiset maksavat kyllä juomisensa itse, sillä taviksille ei mikään ole ilmaista. Poliitikot harvemmin kaivavat omaa kuvettaan, ilmaisuus on heille luontaisetu. Terveydenhoito kuuluu ainakin nykyisten lakien mukaan kaikille kansalaisille, myös raittiille kansalle.

Kansainvälisen  Euromonitor -tutkimusyhtiön vuoden 2013 katsauksen mukaan suomalaiset eivät näyttäisi mahtuvan maailmassa alkoholin kuluttajina edes kymmenen suurimman läträäjämaan joukkoon. Suomalaiset ovatkin oikeasti juoppoina vain tissuttelevia harrastelijoita. Sama se, missä muodossa sen alkoholin kurkustaan maksaansa kaataa, viinana, kepukkana tai viininä. Määrä se ratkaisee!

Etelä-Korea johtaa

Shotteina eli paukkuina mitattuna ylivoimaisesti johtava maa tässä viikottaista kulutusta mittaavassa tilastossa on yllättävästi Etelä-Korea! Rajan takaa Pohjois-Koreasta ei saa tietoja, mutta tunnetusti siellä ryyppäävät rajusti vain fyyrerit lähipiireineen, kuten se murhanhimoinen paksu. Kansalle riittää kyllä kuravettä ja heinänjuuria.

Naapurimme venäläiset näkyvät selkeinä kakkosina maailman viinapaukkujen eli shottien kippaajina. Tiede-lehdestä lukaisinkin äsken, että Venäjällä kuolee viinaan vuodessa noin puoli miljoonaa ihmistä, enimmäkseen miestä. Onkohan venäläisiä nykyisin jotain 150 miljoonaa? Kymmenessä vuodessa viina kaataisi siis vain viitisen miljoonaa ryyppymiestä. Aika hidasta, noin ukrainalaisten kannalta? No, en tietenkään toivo sellaista.

Kolmantena tuossa dokaamistilastossa on Thaimaa, neljäntenä Puola ja viidentenä Japani. Sitten tulevat Filippiinit, Bulgaria, Slovakia, Ukraina ja Ranska. Suomen sijoitusta listalla en päässyt tarkistamaan, koska tämmöisten Global Consumer Trendsien ja Euromonitor Internationalien tarkemmat tilastot ovat kalliisti maksullisia.

*** 
Kopsin yo. tiedot Malaysia-Finance -blogista , mitä käyn joskus katselemassa, (ei niinkään talousasioiden takia, mutta blogissa on joskus siistejä kuvia kauniista aasialaisista naisista). 

Ko. blogissa on myös karttapiirros, minkä mukaan mukaan olisimme Suomessa viinan paukuttelijoina vain tylsää eurooppalaista keskikastia. Joskus luulin, että kyllä me juopottelussa melkein venäläisille pärjäisimme, mutta emme eskimoille, joita on niin vähän, ettei heitä tilastoissa näy.

Hukkaan ovat kai menneet Suomen brändittelyt maaimalla! Suomalaiset hukkuvat suureen eurooppalaiseen kansojen perheeseen ja siirtyvät tasapaksuiksi viinien lillittäjiksi. Millä meidät tsuhnat pian enää erottaa mistään? 

Parhaiden Lapin matkailukeitaidenkin kylkeen haluttaisiin perustaa kaivoksia. Kuka Lappiin tulisi isoja kuoppia katsomaan? Tai joitain karseita tuulivoimaloita tuntureilla?

Poroja, porokansaa, puhdasta maisemaa, lunta, pukkeja, tonttuja ja revontulia pitää olla. Karhut, sudet ja ahmatkin vain lisäävät väristyksiä. Ja jo vain pittää olla sitä viihnaa, Lapin noidan taikajuomaa ja muita sellaisia virvokkeita. Jokunen nokinenä lappilainenkin sopii kuvioon heinäkenkineen ja nokipannuineen. Lapin luonnossa on taikaa ilman lisukkeitakin.

Oikeastaan en usko, että poliitikot uskaltaisivat paljon enempää kuristaa kansaa ja kauppaa tärkeitä vaaleja vasten. Eivätkä ainakaan niin herkällä asialla kuin keppanan saannilla. Mutta aina valppaana niiden pökeröiden kanssa pitää aina pysyä! 


***

Nimettömät nymfomaanit

Feminismistä tuli aiemmin jotain kirjoiteltua, eikä nymfoilu siihen liittyne, mutta olenkohan jäänyt jostain paitsi, kun aamulla korvien välisessä avaruudessa alkoi pyöriä ajatus sellaisesta vertaistukiryhmästä kuin Nimettömät Nymfomaanit? Vai johtuisiko se siitä, että muistin tuossa yhden inhokkiradio-ohjelmani Anonyymit kotikiusatut. Se äijien alistusohjelma on piru vieköön pyörinyt Radio Suomessa jo toistakymmentä vuotta, eikä sitä aiotakaan lopettaa. Samainen sketsisarja valittiin kuulema kolme vuotta sitten jopa parhaaksi viihdeohjelmaksi.
  
Minun on kyllä edelleenkin pakko sulkea toosa tai vaihtaa kaupalliselle kanavalle, jos kuulen pätkänkin kotona ankarasti kiusattujen Veijo ja Paulin ruikutusta. Mutta paljon onnea ja kestävyyttä sen sarjan ystäville!

Mutta takaisin siihen sinänsä mielenkiintoiseen ajatukseen nymfoista ja heidän tukiryhmänsä mahdollisista toiminnoista: Pikaisella haulla netistä näkyisi löytyvän ainakin sellaisia kuin Anonyymit nymfomaanit. Jossain sellaisessa ryhmässä tosin uhattiin silpoa jonkun onnettoman miesparan vehkeet, joten heti heräsi epäilys kyseisen nymfomanian aitoudesta.

Tuollainen äärimmäisen julma uhkaus sopisi paremmin jonkin tappajalesbon tai fasistifemakon suuhun. Tai sitten kyseinen henkilö muuten vain purki keskusteluryhmässä ulos tukahdettua väkivaltaisuuttaan? Toki ihmiskunnan omituisten otusten kerhossa on laajalti levinnyt perinteitä, joissa käsittämättömästi silvotaan lasten sukuelimiä. Vai kuuluvatko nuo silpojat lainkaan ihmiskuntaan?

***
Mutta voihan olla, että ajattelen nymfomaniaa rajoittuneesti, pelkästä vanhanaikaisen heteromiehen näkökulmasta? Varmaankin nymfomaanin viettien koko kirjo voi olla myös sukupuolineutraalia, panseksuaalisuutta tai vaikka sun mitä, mistä meikäläinen ei ole koskaan kuullut, eikä toivottavasti kuule.

Seuraavaksi piti tarkistaa, mikä olisi nymfiksen miespuolinen vastine. Silloin puhuttaisiin esim. erotomaaneista tai häntäheikeistä. Tämän sorttinen laji ihmisistä on kyllä isostikin olemassa, muutenkin kuin kalja- ja saunapuheissa. Nuorempana nuo asiat pysyivät itselläkin joskus viisikin minuuttia pois mielestä, vaikka taisin silti olla ihan tavis.

Intti oli taviskoulu

Tarkemmin ajateltuna intti koulutti minusta aikoinaan 11 kuukaudessa taviksen. Nuorena sitä immeinen helposti kuvittelee olevansa joissakin jutuissa hyvinkin erikoinen. Intin rumbassa sellaiset turhat luulot karisevat, sitä on kuin onkin yllättävän paljon toisten ikätovereiden kaltainen. 

Vajaa vuosi samojen kaverien kesken, samoissa tuvissa ja teltoissa, samojen osin paskamaisten kapiaisten komennossa. Siinä sitä oli pakko sopeutua porukkaan ja tutustua monenlaisiin ihmistyyppeihin. Sosiaalisessa mielessä naiset jäävät paljosta paitsi, kun heillä ei ole yleistä asevelvollisuutta. En minä kyllä haluakaan naisille inttipakkoa, ovathan he jo valmiiksi miehiä sosiaalisempia ja ainakin puheliaampia.

Joskus olen ajatellut sitäkin, että onkohan homoilla ja lesboilla tai jotenkin muuten hiukan poikkeavasti suuntautuneilla viettielämä voimakkaampaa kuin meillä perinteisen tyylin talleroilla? Vai pukkaako seksuaalisuus silloin tavan vuoksi tai vain tarkoituksella pintaan?

Tässä kohti aiottua postausta huomaan olevani hyvin heikoilla jäillä, kuten tänä talvena on oltu luonnossakin. Mitä ihmeen tekemistä meikällä voisi olla jonkin nymfojen tukiryhmän kanssa? Eipä siinä enää jaksaisi sivutukihenkilönä paljon avuksi olla, jos olisin koskaan jaksanut. 

Toisaalta en ole ollut vuosikausiin mukana muidenkaan vertaistukiryhmien toiminnassa, vaikka syytäkin saattaisi olla, ihan vain varmuuden varmistamiseksi. Muistan, kun joskus elämänpolulla piti yrittää tienata pelkällä kirjottamisella, siitä on jo kauan. Silloin kävi mielessä, että pornojutuista maksettaisiin aika hyvin. Siis hyvistä porno- seksi ja erotiikkajutuista maksettaisiin, se toimisi vissiin vieläkin. 

Yhtään pornojuttua en ikinä saanut aikaiseksi. Kännissäkään se ei olisi onnistunut, eihän silloin saa tehdyksi mitään kelvollista. Jotkut maailmalla ovat kyllä tehneet omaisuuksia kirjoittamalla enemmän tai vähemmän huimeissa. Sekin jäi kokeilematta ja saa jäädä. Henkilökohtainen omaisuuskin tuntui joskus olevan parhaimmillaan silloin, kun se mahtui muutamaan isoon kassiin ja auton peräkonttiin.

Paljosta sitä on meikäläinen ujonpuoleisen ja pidättyväisen luonteensa vuoksi elämässä paitsi jäänyt, joten jään nyt suosiolla pois tästäkin aihepiiristä. Nimettömät Nymfomaanit - nimiehdotuksen heitän vapaasti käytettäväksi. Ottakaa onkeen tai minne sen sitten ehkä otattekin! Mutta kosketelkaa edes toisianne, jos uskallatte!

***
Oikeasti maailmalla näyttää olevan paljonkin tukiryhmiä seksuaalisesta pakosta, yms. kärsiville. Myös aiheeseen liittyvää leffatarjontaa on laajasti, tässä olisi yksi viime vuosien tunnetuista opintofilkoista.
***

9.3.2014

Putinin ja Obaman totuudet

Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien valheista on koottu ja julkaistu listaus poikineen. Tässä on yksi Barack Obaman lista, tässä toinen kaunis kertomus.

Uuden Suomen sivuston kautta löytyi luettelo Vladimir Putinin Ukrainaa koskevista lausunnoista totuutta mukaillen tai sen vierestä.


Toista se on meillä Suomessa. Presidenttikään ei saisi nykyisen valtaklikkimme mielestä sanoa omin päin mitään mistään tärkeistä asioista, kuten puolustus- tai ulkopolitiikasta.


Pääministeri ravaa tai lehahtaa tapansa mukaan kysymään neuvoja ja lupia ulkopolitiikasta Brysselistä tai äitee Angelalta. 
Puolustusministerimme suurin päänsärky on kai, minkävärisen solmion hän laittaisi hienon pukunsa ja merkkipaitansa koristeeksi.

No, ei pitäisi liikaa moittia kotipesää, sillä Suomi & EU kertovat juuri sellaisia virallisia totuuksia kuin niiltä suurpankkiirien liivintaskussa olevilta sylttymaakareilta milloinkin sattuu tulemaan. Kansalaisille puhutaan aina juuri niin totta kuin pystytään, asioista kerrotaan tai puhutaan ainakin asiain vierestä.


Mutta totuus riippuu kertojasta ja se on kaikkiaankin melko näkemyksellinen juttu, joten totuus riippuu myös kuulijasta. 
Oikea totuus on sentään löydettävissä, sillä Google Earthin mukaan Krimin niemimaalla näyttää olevan peltojen keskellä pieni omakotimökkien taajama, minkä nimi on Totuus eli Pravda. 

Olisiko tuo paikka ollut joskus neukkulan eliitin eli politrukkien keidas? Tämä on pelkkä arvaus, sillä tavistoverit tapasivat asua työläisten paratiisissa enimmäkseen maailman rumimmissa kerrostaloissa tai maalla joissain mökkirähjissä, mallia ennen maailmansotia. Neukkulan aikoihin monet kerrostaloista olivat sentään ylenpalttisesti lämmitettyjä.


***

Ukrainaa koskevasta tiedon tulvasta, siitä mikä kertyy vaikenemisen padon taakse, ei intrigöörillä ole juuri mahdollisuutta ottaa selkoa. Lohduttavaa on, etteivät useimmat muutkaan ole tarkkaan perillä siitä mitä ja miksi tapahtui. Kukaan ei tiedä sitäkään, mitä siirtoja mustan mullan maisemissa nähdään seuraavaksi. 

No, EU aikonee taas mättää Kiovaan hirmuisen satsin rahaa, joista Ukrainan miljoonat kansalaiset eivät arvatenkaan pääse paljoa nauttimaan muuten kuin "edustajiensa" välityksellä. 

Jos vielä viisastelisi sen verran että syitä on niin sysissä kuin sepissäkin. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin yrittää tajuta supervallan, kuten USA:n tai sotilaallisen ja maantieteellisen suurvallan Venäjän mielenliikkeitä. Jossain suomalaisessa räkytyskerhossa väitettiin, ettei Venäjällä muka tuoteta öljyn ja kaasun lisäksi oikeastaan mitään. Eihän se vähättely pidä paikkaansa, kyllä Vennäällä on monenlaista suurteollisuutta.

Korkean teknologian puolella naapurimme keskittyvät monipuolisesti energiantuotantoon, avaruustekniikkaan, sekä sota-aseiden kehitystyöhön ja valmistukseen, joista mikään ei suorastaan liity lännessä mediaseksikkäisiin ja myös tarpeellisiin kulutustavaroihin. 


Aseiden viennissä Venäjä on edelleenkin maailman johtavia maita. Ukrainasta tulee ehkä taas yksi maailman suurimmista ja vakaimmista viljantuottajista, sekä toivottavasti paljon muutakin hyödyllistä.



***