30.3.2015

Ruplasuklaata

Polttopuita pilkkomaan.
Suomen natottaminen voi paksusti ja vahvistuu. Päivän median teksteissä, tässä Kalevan juttu, "arvostetut tutkijat" eivät enää ole vain huolestuneita, vaan vakavasti huolestuneita Suomen turvallisuudesta. 

Heidän mukaansa Suomen on varauduttava pahimpaan eli Venäjän Suomeen kohdistamaan aseelliseen hyökkäykseen. Tutkijat painottavat Venäjän mahdollisen yllätyksellisen toiminnan voimaa.

Tutkijoiden mukaan sodanuhka on jälleen palannut Eurooppaan. Vuoropuhelua ja yhteistyötä Venäjän kanssa tarvitaan. Suomen on kuitenkin asetettava länsisuhteet selkeästi idänsuhteiden edelle. Tutkijat ovat tutkineet, jotta suhde Ruotsiin on Suomen läntisten suhteiden ytimessä.

***
Intrigöörin tarkkailuaseman havaintojen mukaan Ruotsi ei ole lähdössä ainakaan puolustusliittoon Suomen kanssa. Mitä se sotilaallinen yhteistyö sitten käytännössä eli tosipaikassa tarkoittaisi, sitä ei toivottavasti tarvitse koskaan testata. Suomi voisi kyllä välttyä lopulliselta konkelolta ostamalla aikanaan ruotsalaiset hävittäjät Hornetteja korvaamaan uusien amerikkalaisten ökykoneiden sijasta, jos ne Jas-Gripenit sitten ilmavoimille riittäisivät, mutta eivät kai ne riitä?

Tutkijoiden luomaa rankkaa mielikuvaa vahvistaa Iltalehdessä oleva dosentin kirjoitus, minkä mukaan (tavallisesti ehkä jopa luotettava lähde) CIA arvioi, että Venäjän asevoimien toimintakyky on olennaisesti kohonnut entisestä. Venäjä pystyy arvion ja tuoreiden havaintojen mukaan kasvattamaan iskukykyään nopeasti myös arktisilla alueilla, Suomen rajan lähistöllä.

Iltalehden kirjoituksen mukaan Venäjä irtaantui tavanomaisia aseita Euroopassa rajoittavasta TAE-sopimuksesta sunnuntaina 11. maaliskuuta. Näin ollen sopimuksen määräykset joukkojen vahvuuksista, ennakkoilmoitukset suurista sotaharjoituksista ja rajamaiden tarkastusoikeudet eivät sido sitä enää. Kirjoituksessa luetellaan lisäksi Venäjän asevoimien hyvinkin vaikuttavia vahvuuksia.

***
Kaikesta Nato-trollauksesta huolimatta tämä tarkkailuasema katsoo, että Venäjän uhka on toistaiseksi perin teoreettinen. Moskovassa ymmärretään hyvinkin se, ettei EU-Suomi uhkaa Venäjää mitenkään muuten kuin mahdollisena Naton astinlautana, ehkä joskus tulevaisuudessa. 

Onhan mahdollista, että Suomen poliittinen johto vielä sivuuttaa kansalta kyselemiset ja solmii älyneutraalin avioliiton Naton kanssa eduskunnan enemmistön turvin. Suomen jäsenyys saatettaisiin hyväksyä sotilasliitossa nopeutetusti, jos Putin & Venäjä jatkaa lihastensa pullistelua. 

Mitä silloin tekisi ystävämme Ruotsi? Eivät he sitä tiedä itsekään. Ehkäpä Ruotsi jäisi hehkutteleman suuren maailmanparantajan ja edistyksellisen pakolaisten asuttajan autuaassa roolissaan keskelle natomaiden muodostamaa suojavyöhykettä. Nyt Ruotsi tyytyy yhä vain kurkistelemaan sormi pystyssä idän suuntaan paksupäisen Sven Tuuvan eli Suomen selän takana. 


Suomi kyllä puolustautuu aina kaikkia hyökkääjiä vastaan, tulivatpa ne sitten koillisesta, idästä tai kaakosta. Etelästä päin kansallinen puolustus on vähän vuotanut, mutta ei sotilaallisesti.

Uhkaamme siis Venäjää edelleen lähinnä sapuskoilla, kuten juustoilla ja jogurteilla, sekä erilaisilla teknologioilla. Emme ala suosiolla nauttia kuuluisan tuplamme sijasta ruplasuklaata. Olisiko se ruplapatukka ehkä Ukrainan hra Poroshenkon tehtaiden tuotantoa?

En tiedä, saako tällaisella pähkäilyllä jo Venäjä-trollin arvonimen? Kaviaaria ei ole ollutkaan voileipäkeksin päällä pitkiin aikoihin! Pääsiäistä vasten mieluisampi nimitys kuin Venäjä-trolli olisi kyllä Suomi-trulli. 


***

25.3.2015

Kepulaisten muisti pätkii yhä

Ai hurja! Nyt pelottaa, että tulevassa pääministeripuolueessa kepussa saattaa olla paheneva ongelma muistikatkoista. Muistammehan me kansalaismedian käyttäjät, ehkä, ex-pääministeri Vanhasen painin omien muistiongelmiensa kanssa.

IS:n jutun perusteella voisi olettaa, että myös kepun voimahahmo Mauri Pekkarinen olisi saanut Vanhas-tartunnan,  mitä muistamiseen tulee. Pekkarinen ei kai muista enää paljon mitään tuulivoimasta tai siitä, että hänen oma lähipiirinsä saattaa käydä osittain tuulivoimalla?

Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä kepun kannalta. Pottukuoppien pölyt ylväästi yltään karistellut puolue hypännee piankin hallitusvastuuseen. Se vastuu ei ole ihan pieni, sillä tulevasta kaudesta ränsistyvän talouden ja kasvavan työttömyyden kera saattaa tulla rankin Suomen poliittissa lähihistoriassa .

On mahdollista, että pottukuopat ja kellarikomerot kutsuvat taas seuraavaan hallitukseen lähteviä puolueita pomoineen. Mutta se tapahtuu vasta joskus neljän vuoden päästä, joten ei kannata hättäillä. 

Muistellaan niitä juttuja sitten joskus aikanaan. Niitä, mitä ne nyt oli...

***

24.3.2015

Poliitikot kuin Pohjois-Koreasta

Vaaleja vasten meitä äänenhaltijoita pelotellaan monilla asioilla, mm. Suomen huippukorkealla verotuksella. Olemme kuulema ennätyksellisen rankka verottaja Euroopassa. Kansainvälisesti verokurittajana olemme muka jossain Pohjois-Korean tasolla

Ainoa keino Suomen pelastamiseksi on monien poliitikkojen mielestä ottaa taas köyhimmältä kansalta pois tulonsiirtoja ja palveluja, noita hyvinvointivaltion rämettyneitä jäänteitä. Mutta onko Suomi oikeasti veromoolokki?

"Puppua", toteaa Pekka Seppänen Iltasanomissa. Suomen veroasteeseen on laskettu mukaan yksityiset työeläkemaksut, muuten Suomen veroaste on jossain EU:n keskiarvossa tai sen alle. 

Hyvä, että median vakiväki vielä seuraa asioita tai ainakin osa siitä väestä, toisin kuin lehtineekereiden höyryjunasta aikoja sitten jäänyt intrigööri. Verotuksen sijasta meikäläistä kyllä huolestuttaa sataa miljardia euroa hipova valtion velka. Vielä enemmän oudoksuttaa se, ettei valtio kuulema edes tiedä omien massiivisten takausvastuidensa määrää. Joidenkin juttujen mukaan nuo vastuut, kotimaiset ja ulkomaiset yhteensä, saattaisivat olla 60 miljardin euron luokkaa. 

Pitäisihän valtsulla olla tiedossa edes vastuidensa teoreettinen sen hetkinen yhteismäärä. Kaikki vastuut eivät toivottavasti koskaan lankea valtion tai meidän verotettavien maksettaviksi. Intrigöörille kyllä jo kertaalleen kävi silleesti, monia takailin hurjan 80-luvun lopulla, vain yksi hoiti velkansa. Eihän valtsu ole yhtä hölmö? 

Mutta ei kai hätää? Euro-Suomen luottoluokitusta tukevat myös vielä jotkut pilahinnalla ulkomaalaisille myymättömät omaisuuserät. Seppänen toteaa jutussa: "Jos työeläkemaksut tulkitaan veroiksi, pitää myös 170 miljardin euron työeläkevarat vastaavasti tulkita julkisiksi varoiksi".

Luoja meitä jälkimmäiseltä tulkinnalta varjelkoon! Sen kyllä arvaa, että poliitikkojen kynnet syyhyvät päästä jakamaan työeläkevaroja taas johonkin, siitä kuului jo päättyvällä kaudella enemmän kuin supinaa simasuiden.

Poliitikot haluaisivat kovasti päästä elvistelemään ja takailemalla vastuita kantamaan, rikkaana valtiona siellä EU:n päättäjien pöydissä, missä kaikki nyökyttelevät oikein suopeasti suomalaisille maksajille. Kreikkakin kuulema olisi vaihteeksi pienen rahan puutteessa!

Suomi ei ole lähelläkään Pohjois-Koreaa, ei missään kohti, mutta jotkut poliitikot taitavat olla henkisesti sieltä päin kotoisin. Oma etu on heille vilpittömästi enemmän kuin pelkkä sydämen asia. Jotkut heistä karkailevat  jopa pääministerin tai ministerin pallilta sinne Euroopan ytimiin. Huonosti siinä kai pian käy, siellä kultasormien kerhoissakin? Laiha lohtu!


***

22.3.2015

Yksinäinen ratsastaja

Olipa kerran hullujenhuoneella potilas, jota hiukan pahanilkinen henkilökunta nimitti keskenään Reipas Löhöseksi. Hra Löhösen lempinimi juontui siitä, että kyseinen henkilö vajonnut melkein pysähtyneeseen tilaan, ilman vanhan ajan psyykenlääkitystäkin, millä olisi saanut hevosenkin pötkölleen. 

Ennen wanhaan Impivaara-Suomessa oli aika paljon psyykkisesti sairaiksi määriteltyjen ihmisten  hoitopaikkoja, mitkä kansan suussa kulkivat hullujenhuoneiden nimellä. Virallisesti tällaiset isotkin laitokset olivat esimerkiksi A ja B-mielisairaaloita tai jotain muuta sellaista. 


Nuo perinteikkäät hoitopaikat lopetettiin jo kauan sitten ja melkein kaikki potilaat vapautettiin tai kotoutettiin kotikuntiensa avohoidon hulmuaviin helmoihin.


Yleensä potilas Löhönen reipastui vain silloin, kun ruokakelloa soitettiin. Hullujenhuoneilla oli joskus muinoin, vielä 1980-luvulla, hyvin valmistettu ja runsas ruoka. Ehkä ruokailu katsottiin myös osaksi hoitoa, nykyisten sairastupien velli- ja pupunruoista ei ollut tietoakaan.


Eräänä päivänä Löhönen reipastui jostain syystä siinä määrin, että hän koputti laitoksen ylilääkärin ovelle.


- No, mitäs Löhöselle kuuluu, lomalleko taas kaipailet? lääkäri kyseli.

- Joo, lomalle pitäisi päästä, sinne kotimökille, ainakin kahdeksi viikoksi, Löhönen sanoi.


Ylilääkäri pudisteli päätään ja oli plaraavinaan pöydällään olevia paperipinkkoja. Kokemus oli osoittanut, ettei Löhönen muistanut ilmoittautua laitoksessa lomansa loputtua. Joskus hänet oli löydetty vasta viikkojen perästä ja huonossa kunnossa. Sukulaiset ja tutut raahasivat miehen lopulta takaisin laitokseen.


- Eiköhän me vielä katsella tätä uusinta hoitojaksoa muutamia kuukausia ja koetetaan keksiä sinulle jotain uutta lääkitystä, lääkäri ehdotteli. - Kyllä sinun pitäisi aika paljon piristyä, että sitä lomasta koituisi jotain hyötyäkin. 


- Olen kyllä omasta mielestäni jo piristynyt, Löhönen vakuutteli. - Antaisitteko sitten loman, jos antaisin siitä näytön. Kirjoittaisin romaanin, vaikka semmoiset kolmesataa liuskaa tai sivua? 


- No, mutta! lääkäri ilahtui. - Oikein hyvä ajatus. Luova omaehtoinen kirjoitusterapia onkin meillä aika harvinaista. Kyllä sitten saat loman, kun tuot minulle sellaisen käsikirjoituksen tähän pöydän kulmalle nähtäväksi, silloin pääset heti pääset lähtemään kahden viikon kotilomalle.


- Saisinko lainata konttorista kirjoituskonetta ja paljon paperia tarvitsisin kanssa? Löhönen kysyi.


- Totta kai saat lainata konetta ja kyllä meiltä paperia liikenee hyvään hoidolliseen tarkoitukseen. Kirjoitat sitten siellä taideterapian tiloissa, siellä pikkuhuoneessa, eikä yöllä saa kirjoittaa, etteivät toiset häiriinny.


- Selvän teki, Löhönen sanoi.


Siitä puolin terapiatiloista kuului tasainen naputus. Toki, toki, toki, toki... Aamusta iltaan. Kului viikko. Hyvä, että Löhönen malttoi syömään lähteä. Toki, toki, toki... Telan siirto. Toki, toki, toki, toki...


Talon hoitoväki oli ihmeissään. Reipas Löhönen oli kuin uusi  mies, hän hymyilikin joskus. Käsikirjoitusta hän piti aina visusti mapissa kainalossaan. Uusi terapiamuoto näytti toimivan kerrassaan yli odotusten.


Kului toinenkin viikko. Sitten yhtenä aamuna Löhönen koputti taas ylilääkärin ovelle. Hänellä oli mukanaan paksu pahvikantinen kuminauhoilla sidottu mappi, siististi täynnä paperiliuskoja. Löhönen laski mappinsa lääkärin työpöydän kulmalle. Pahvikannessa luki isosti tussilla tekstattuna romaanin käsikirjoituksen nimi: "Yksinäinen ratsastaja."


Ylilääkäri piti lupauksensa. Hän kirjoitti Löhöselle kahden viikon loman ja mies läksi saman tien linjuripysäkille matkakasseineen. Ylilääkäri ehti muilta töiltään avaamaan mapin vasta myöhään iltapäivällä. 


Yksinäisen ratsastajan ensimmäillä sivulla luki, virheettömästi koneella kirjoitettuna: "Kopoti, kopoti, kopoti, kopoti..." 


Toisella sivulla teksti jatkui: "Kopoti, kopoti, kopoti..." Ja kolmannella...


Lopulta, sivulla 300, käsikirjoituksen teksti päättyi pisteeseen: "... kopoti, kopoti, kopoti."



LOPPU

Lisäyksiä: 

Kaukaisina aikoina moiset päävärkin heikotuksen hoitopaikat tunnettiin "Pyhän hengen huoneina". Psykiatriasta ja sen historiasta, Wikipedia.)

Kirjoittaminen kannattaa aina laitoksessa, ainakin romanialaisessa vankilassa.


21.3.2015

Ein Volk, ein Reich und ein Führer

"Yksi kansa, yksi Valtakunta ja yksi Johtaja!" Tätäkö yhden historiallisen sutiviiksi-tyrannin uhoa hra Putin tarkoitti puhuessaan Krimin anastamisen vuosipäivänä Moskovassa? Putin korosti puheessaan ensin sitä, että äärimmäinen kansallismielisyys on aina haitallista ja vaarallista. Hän tarkoitti sillä Ukrainan nykyistä hallintoa. 

Ukrainan entinen hallinto tai ainakaan presidentti ei ollut lainkaan kansallismielinen, vaan venäjämielinen. Niinpä tuo pressa Januhanu kamuineen teki kuin laulelman sheikki Ali Hassan, hän käänsi kansan kassan ja häippäsi Äitee Venäjän turviin. OIkeastaan "ystävät" Venäjältä, isot miehet, hakivat hänet turvaan.

Putin sanoi myös olleensa aina sitä mieltä, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat yksi kansa. Voi kai sen historiallisesti niinkin nähdä, intrigööri ei osaa lausua pitävästi siitä asiasta. Mutta ainakin Ukraina pääsi taannoin itsenäiseksi valtioksi, irti Venäjästä ja vei sen pahan onnen Kriminkin mukanaan.

Ehkäpä Putinilla olisi halu laajentaa Krimin ryöstön lisäksi Venäjän muuten kai kaitaa maanpiiriä eli elintilaa ja napsaista koko Ukraina hallintaansa, yhteen ja samaan valtioon, Venäjään. Siis yksi kansa, yksi maa ja tietysti - yksi Johtaja. Mitä Putin muuten hautoo mielessään entisistä Neukkulan alueista, kuten Valko-Venäjästä, sitä hän ei ole vielä julki lausunut.

Entisiä Itä-Euroopan miehitettyjä maita ei Venäjän ole enää kovin helppo pelotella. Näillä mailla on nyt toisenlainen sateensuoja, mutta kysymys on nimenomaan puolustautumisesta tiettyä uhkaa kohtaan, eikä mistään hyökkäyssodalla uhkaamisesta. Tunnuksettomien vihreiden solttujen armeijan konsti ei toimi enää muualla, kuten se toimi Krimillä ja hetken ehkä muualla Ukrainassa. Peliä ei luulisi olevan varaa tästä enää koventaa?

Ydinasekortti usein esillä

Suurvaltauhoinen Venäjä vilauttelee yllättävän rajusti ainoaa valttikorttiaan, mikä sillä Euroopassa ja maailmassa on eli jo Neuvostoliiton ajoilta periytynyttä vahvaa ydinasepelotetta. Viimeksi tällä rumalla ydinasekortilla peloteltiin uskollista Nato-maata Tanskaa, ihan paikallisen suurlähettilään suulla. Onpahan hirmuista diplomatiaa!

Venäjän valtava pinta-ala luonnonrikkauksineen on sinänsä vahvuus, mutta öljyä, kaasua ja mineraaleja riittää maailmassa muutenkin. Ehkä maan valtavuus on myös painolasti, sillä heikkoutta ei ole varaa osoittaa, luonnonvaroilla olisi Kauko-Idässäkin nyt ja tulevaisuudessa monta vahvaa ottajaa, joilla niilläkin on omaa ydinbodia hauiksessa. Toisaalta nämä idän jättiläiset ovat tähän asti olleet Venäjän ase- ja energiateollisuudelle parhaita kauppakumppaneita, kuten vielä vakaa läntinen Eurooppakin.

Venäjä ei luovu armeijansa kehittämisestä, eikä varsinkaan ydinaseista. Se on ymmärrettävää, koska Venäjä, Venäjä, Venäjä. 

Sotauho ja maailmantuhoaseilla uho saattavat olla myös nykymallisen Venäjän tuho. Tuskinpa venäläisiä ihmisiä saadaan ikinä uskomaan, että ydinsota olisi voitettavissa, sehän olisi sama kuin mielipuoli menisi ja hankkisi vasiten itselleen ebola-tartunnan. Sotaisan politiikan vastustus kasvaa ja tyytymättömyys romahtavaan talouteen lisääntyy myös itse Putinstanissa.

***
Venäjä voisi kehittyä vain muuttumalla oligarkkivaltiosta laillisuuteen pohjaavaksi, edes kohtalaisen demokraattiseksi markkinatalousmaaksi. Uuden ja omistuksille luotettavan Venäjän talous kehittyisi ja monipuolistuisi yhdessä lännen taala- ja europaronien kanssa, itämaiden rakoileva kumppanuus ei taida yksinään riittää.

Ehkä ongelma ei ole vain pohjimmiltaan yksinkertaisessa lainsäädännön järkeistämisessä? Hyvin kansallismielinen oligarkia ei varmastikaan halua luovuttaa liian suuria siivuja Äiti-Venäjän luonnonvaroista ja niiden hyödyntämisestä länsimaisille yritysjäteille, mikä olisi sama asia kuin antaisi länsimaisten hapattajien saada isot jalkansa kotioven väliin. Kansakin saadaan melko helposti mukaan vastustamaan pahoja lännenmiehiä.

Toisaalta oligarkkien ja erilaisten mafioiden jo parikymmentä vuotta hallinnoima ja rohmuama valtio ei kestäisi mitään länsimaisten lakien ja käytäntöjen mukaista tarkastelua. Venäjän suurelle ja sivistyneelle kansalle voisi valjeta liian selvästi ja karusti, mistä on kysymys eli siitä, että ruma mörkö asuukin meidän omassa komerossamme ja syö pöydässämme. Kansa on lopulta laittanut kuriin niin tsaarien kuin punatsaarienkin pöhöttyneen vallan ja sellainenkin aurinko saattaa vielä idästä nousta.

Tietysti jos Venäjällä on edelleen suuren maan lisäksi käytössä suuri aika, niin kyllähän paljon ehtii tapahtua jo sadassa vuodessa, neljässä sadassa vuodessa ainakin, myönteistä ja kielteistä. Kello käy kyllä jo paljon nopeammin.

Sotapullistelulla Venäjä on jo saattanut itsensä luotetun enegiantoimittajan ja suurten mahdollisuuksien kauppakumppanin asemista länsimaiden kannalta vaarallisen häirikön asemaan. "Vihollisia" voi tulla piankin lisää. Suomessa ei olla etukenossa menossa Natoon, paitsi jotkut kouhot, mutta on sitä hädän tullen lopulta otettava apua vastaan sieltä, mistä sitä on saatavissa.

Rauhallisesta Suomesta voi piankin tulla Naton jäsen ja sitä myöten Moskovan kaluunaherrojen, sekä pienehköjen suurmiesten kannalta potentiaalinen vihollisvaltio pitkän rajan takana, lähellä monenlaisia arktisia voimakeskittymiä. Eipä se ole hyvä, eikä järkevää, ei kenenkään kannalta.


***

19.3.2015

SS pelastaa?

SS tarkoittaa tässä yhdistelmää Sipilä & Soini eli kepua ja persuja puheenjohtajineen uudessa hallituksessa. Jos jotkut voivat enää saada tolkkua takaisin suomalaiseen politiikkaan maailmanpelastuspuolueiden tuhoisilta jäljiltä, ne ovat vanha kunnon keskustapuolue ja uusvanhoillinen perussuomalaiset. 

Intrigöörillä on luja usko siihen, että kahta ei kepu, eikä persut vaihda - ei kansaa, eikä keppanaa. Intrigöörin valaistumaton veikkaus on, että kepun siivet kantavat vaaleissa vielä yli 20 prossan kannatukseen. Persut ohittavat loppusuoralla kokoomuksen ja demarit. Kun Soinin saa kunnolla vauhtiin, sama kyyti jatkuu vielä kierros hillotolpan jälkeenkin. 

Valitettavasti uutta hallitusta ei voine kasata kahden ison puolueen varaan. Suomalaisten ihmisten etua ajattelevien mielestä hallituksen apupuolueeksi sopisi pieni kristillisten puolue, mutta perskuta sentään, se uskontojuttu. Jumalalle pitäisi antaa vain se mikä sinne kuuluu ja keisarille eli politiikalle se, mikä sinne sopii.

Kahden herran palvominen yhtä aikaa ei sovi edes niille puolueille, mitkä koettavat tosissaan olla yhtä aikaa rähmällään moneen suuntaan, kuten kuristava kokoomus ja demari-femarit. Vihreät ovat omanlaisensa, kaikkea valikoiden suvaitseva elitistinen uskovaispuolue. Vasurien politiikka on ihan jotain käsittämätöntä, jalkapallon, viinapullon ja kiakkomailan väliltä.

Jos uusi hallitus kasataan kahdesta mainitusta pääpuolueesta ja kahdesta apupuolueesta, toinen pikkupuolue olisi tietysti pakkorasti eli rannikkoruåtsalaiset. Hra Haglundille myönnetään kyllä vielä komia kunniamerkki tai läjä värikkäitä kravatteja, koska miehen maapuolustustahto nousi äkisti, mutta jyrkästi.

Kunhan vaalitulos ensi kuun lopulla selviää, Haglund puolueen puheenjohtajana ravaa patiinit lätisten ja vihta kainalossa onnittelemaan voittanutta puoluetta, suoraan kepun vaalivalvojaisiin. Neljä vuotta sitten silloinen pj Stefan Wallin pörähti omalta vaalituvalta kuin telkkä pöntöstä, tietysti kokoomuksen kekkereihin.

Normaalisti vahvan hallituksen taakse tarvittaisiin kolme isoa puoluetta, mutta kokoomuksen ajatteleminenkin hallituksessa tekee jo häijyä. Yhtä häijyä tekee, kun yrittää mieltää esimerkiksi demarien naisministerien suuria saavutuksia. Mielenkiiintoista on, että kokoomuksessa järjen ääntä kuuluu joskus naispoliitikoilta, demareissa on toisin päin, ellei se järkipuhe katoa jo kokonaan kuulumattomiin.

Mutta ehkä se kolmas uuden hallituksen runkopuolue olisi sittenkin demarit, joka viime vaalien alla nosti päätään kuin vieteripiru laatikosta? En tiedä, voiko semmoinen temppu enää onnistua. Tuskin demarit silti vielä taantuvat ihan pikkupuolueeksi. Demarien johtoon tarvittaisiin poliitikassa jo jotenkin pätevöityneitä henkilöitä, muita kuin ankeita ay-ukkoloita, jotka torppaavat aina kaiken terveenkin kehityksen. 

Jotain munaa demareihin(kin) olisi löydyttävä. Se on sanottava, mitä en olisi vielä pari vuotta sitten luullut toivovani: Urpilainen takaisin kehiin!


***

16.3.2015

Putinin terveysloma päättyi?

Putinin varovainen istahdus.
Intrigööri on ollut presidentti Putinin kymmenen päivän piilossa olosta yhtä ihmeissään, kuten kuin 99,99 prosenttia kaikista muistakin median kuluttajista. Aamuna näimme vihdoin videolla Venäjän napamiehen astelevan parketilla yhdessä Kirgisian presidentti Almazbek Atambajevin kanssa.

Intrigööri uskoo, että Putin oli jossain hoidattamassa terveyttään tai sairauttaan. Myös poissaolon kesto sopisi siihen oletukseen. Mahdollisesti presidentille tehtiin jokin leikkaus? 

Koska itseäkin pari vuotta sitten operoitiin vähäsen pötsin eli maharepun seudulta, Putinin olemuksessa häivähti kuin jotain tuttua.

Jos urheilullisen ja ikäisekseen kaiketi hyväkuntoisen Putinin normaalia olemusta muistelee, miehen askelluksessa oli ehkä tarkoituksellistakin judokan rentoutta ja itsevarmuutta. Varmaankin aamulla himokkaan toimittaja- ja kuvaajaluman edessä tilanne oli jotenkin tavallista jännittävämpi, sekin voisi tuoda muassaan virastokankeutta, vaikka monenlaisista huhuista olikin Putinilla kuulema lystiä piisannut?

Mutta, mutta... Intrigöörin haukansilmä on näkevinään RT:n videolla pientä jäykkyyttä sillä hetkellä, kun Putin istahtaa tuoliin ja korjailee palttootaan. 

Hikeäkin lähiotoissa hiukan pukkaa kasvoille, mutta siitä ei osaa päätellä enempää. Se varovaisen oloinen istahdus, se saattaisi kertoa jotain. Harvempi sitä leikkaushoidon jälkeen ihtiänsä millään muotoa revittelee, hiukan kipeetäkin se voi tehdä.

Tai sitten tuo luulottelu ei kerro mitään. Intrigöörille ei nimittäin vaihdettu sahajauhoja leikkauksessa, silloin pari talvea sitten. Se operaatio laitetaan alulle ylätuvan puolella sitten joskus, kun on aika taas putkahtaa elämän kiertokulussa uudelle etapille. Tiedä sitten, mutta ainakaan aine ja energia ei katoa, muuttaa vain muotoaan.

Saattaahan meillä nytkin olla edessämme vielä jokunen vuosi, lähes ikätoveri Putinin kanssa? Pomiloidaan eli siunaillaan tässä senkin toiveen kunniaksi. Mutta aina vähäsen lystiä olla pittää! Putinilla vain kaikkea tässä elämässä taitaa olla enemmän?


***

15.3.2015

Mitä euroherrat duunaa?


Euroherrojen tiet ovat tavikselle tutkimattomat, joten olen koettanut olla viime aikoina  hissukseen EU:n ja eurorahaliiton arvostelusta. Euroalueella elämä kuitenkin jatkuu vanhaan malliin: Rikkaat rikastuvat ja jo melkein fakiireiksi oppineet köyhät kitkuttelevat. 

Linkitän elokuun lopun 2017 blogikirjoitukseen , jossa katsastellaan koko maailmantalouden meininkejä. Kirjoittaja kysyy, olemmeko jumissa keskuspankkien ikuisessa elvytyskierteessä, minkä laukaisee joskus vain jättikuplan puhkeaminen.


"Rahaelvytys on kuin pullon henki, jota on hyvin vaikeaa/mahdotonta saada enää takaisin pulloon. Varsinkaan silloin kun se on toteutettu globaalissa mittakaavassa." 


Linkki blogiin.


***
Takaisin maaliskuuhun 2015: Latvian entinen pääministeri ja EU:n komission eurosta vastaava satraappi tai varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis visiteerasi justiinsa Suomessa. Valdis oli lehtitietojen mukaan jo ensi hötäkässä julistanut jotenkin niin, että Suomi on älytön velkareppu, missä ei ole vielä saatu aikaiseksi Batmanin ja Rob..., eikun Borg & Vartiaisen vasta mennä viikolla vaatimia uudistuksia?

Valdis kertoi isännilleen, että EU:ssa on vain neljä (pahankurista?) maata, joiden velka on yli 60 prossaa bruttokansantuotteesta ja se velka kasvaa kuin nurmikko toukokuussa. Nämä järkyttävät velkamaat ovat Ranska, Espanja, Kroatia ja Suomi. 

Suomi on euroa vahtivan komissaarin mielestä nykyisin huolestuttavassa seurassa.

Intrigööri on komissaarin kanssa samaa mieltä. On todella huolestuttavaa, että Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, ainakin euroliittoon kuuluminen saattaa olla kohtalokasta. Sen sijaan en ymmärrä mitä vikaa on Ranskassa, Espanjassa tai Kroatiassa. Kaikki ne ovat Suomelle hienoa seuraa ja paljon virkeämpiä maita kuin, anteeksi vain, esimerkiksi Latvia.

***
Intrigööri on kyllä hiukan huolissaan eurokomissaari Valdiksen tietotasosta tai sitten on oma kovalevy korvien välikössä jäänyt päivittämättä. Eipä ole aikaakaan, vuosi sitten, kun Suomen julkinen velka oli Eurostatin mukaan vielä 60 prossan kriteerin alapuolella. Niin se taitaa karvan verran olla vieläkin, mutta eipä ole sitä enää tämän vuoden lopussa. Silti ei kannata repiä pelipöksyjä, sillä meitä velkaisempaa seuraa EU:ssa riittää.

Tuolloin, vain vuosi sitten,  unionin velkareppujen ykkösiä olivat Kreikka, jolla oli velkaa 171 prossaa bkt:stä ja Italia 132 prosentteineen bkt:stä. Portugali oli kolmosena, sen prosentti oli 128, jne...

Valdis oli moitiskellut, että Suomi on kaksi vuotta perässä "euroalueen taloudellisesta syklistä", kasvu on hidasta, eikä työpaikkoja tule. Intrigööri ei kyllä paljon hehkuttaisi moisia eurosyklejä, ellei sitten Super-Marion maita kaatavaa, mutta pankit säästävää setelisinkoa lasketa. 

Euromaiden yhteinen julkinen velka on vuosia pysytellyt yli 90 prossan bkt:stä eli bruttokansantuotteesta. Taloudellisesti vahvin euromaa Saksa on kaikkein velkaisin 2 100 miljardilla, Italiallahan on vain 1 900 miljardia julkista velkaa ja Ranskallakin ainoastaan 1 780 miljardia, jne...

***
Että semmoista huonoa seuraa on rikkaalla Suomellakin. Siis rikkaalla? Vanha mukava kommarilehti Kansan Uutiset lohduttaa tiedon lähteille etsivää googlaajaa kertomalla, että Suomi on niiden neljän EU-maan joukossa, joiden (julkiset) rahoitusvarat ovat suuremmat kuin velat. Näin on kerrottu tuoreessa kirjassa Hyvinvointivaltio 2010-luvulla.

Tiedämmehän me, aikaamme edes jotenkin seuraileva blogiporukka, että Suomella on (vielä tallessa) oikein jytkyt eläkerahastot, suhteellisesti Euroopan suurimmat sellaiset. Paitsi, ettei niitä rahastoja käytetä edes eläkkeiden indeksikorotuksiin, koska muuten eläkeläisillä ei olisi tarpeeksi kurjaa. Valtiollakin on vielä jäljellä joitain omia omistuksia. 

Mutta toisin sanoen: Vuoden 2013 lopussa Suomen julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat, suhteessa siihen pahuksen bkt:hen, olivat EU-maiden suurimmat.

Valdis hei! Paljon terveisiä vain Latviaan! Tiedon ja rehtiyden loistetta sinne Brysseliin, pimeyden keskiöön! Pidä lyhtysi!


***

11.3.2015

Leväperäinen maahanmuutto

Isojen poikien taloustaitokilpailun välkyin kärki, Borg & Vartiainen esittää yllättävästi, että Suomen pitäisi lisätä työperäistä maahanmuuttoa

Mitä turhia, sillä Suomessa on jo vakiinnutettu oma ja useimpien päättäjien loistavaksi toteama kansallinen malli eli leväperäinen maahanmuutto.



***

10.3.2015

Hyvä Kari Rajamäki!

Demareissa on viime vuosina ollut harvinaisen vähän mitään kehumista. Varsinkin puolueen naisministerien rytmiryhmän kohellus on päätyvällä hallituskaudella ollut surkuhupaista seurattavaa muuten, mutta naurattanut se hupi on pelkästään poliittisia vastustajia.

Politiikan pitkän työrupeaman jälkeen vähemmälle jättävä Kari Rajamäki sentään torppasi ryhdikkäästi eduskunnassa paperittomien vieraidemme nostamisen terveydenhoidossa (nyt heti ja kiireesti) kantasuomalaisten rinnalle. Persujen Hanna Mäntylä kannatti Rajamäen esitystä.

Intrigöörin mielestä nykyinen käytäntö paperittomien maassaolijoiden kohtelussa on järkevä, kiireelliset terveystarpeet hoidetaan ja siinä se. Kantasuomalaiset eivät saa ulkomailla sen parempaa julkisen sektorin apua, jos välttämättä sitäkään, olivat henkilöpaperit kunnossa tai eivät.

Kotimaassa pienituloiset kantasuomalaiset ovat julkisten terveysjonojen hännillä ja siellä he pysyvät, koska joskus valmistuva sote-hallintouudistus taitaa vain nostaa rajusti kuntien kustannuksia. Erityisesti vanhukset ovat kaiken aikaa joutuneet kitumaan osin huonolla hoidolla. Suomalaisen julkisen terveyshoidon ovia ei todellakaan ole varaa avata ulkomaalaisille, monenlaisia haasteita riittää kotimaassakin.

Rahalla terveyshoitoa tietysti aina saa ja lääkäriin pääsee nopeasti halutessaan, vaikka ei olisi kipeäkään. Raha se tanssittaa monia lääkäreitä ja tietysti hoitsuja.

Hyvä Kari Rajamäki ja Hanna Mäntylä! 

Vihreä poliitikko voi kyllä olla minkävärinen vain, mutta aina se myrkynvihreä sävy sieltä pohjalta kirkkaassa valossa paistaa. Nyt vihreät ovat muka raivoissaan, eikä se ole intrigööristä lainkaan surku, se on vain hupaista.

Lisäyslinkki Rajamäen omaan myöhempään kirjoitukseen.

***
Ps. Demokratian vastaista on, jos ja kun kansanedustajat ovat vain omien puolueidensa nöyriä napinpainajia ja ministereidensä lakeijoita. 

Demokratian mukaista on, että kansanedustaja voi toimia itselleen ja omille äänestäjilleen tärkeissä asioissa järkensä ja omantuntonsa mukaisesti. 

Demokratia on Suomessa vääristynyttä etupiiriajattelua, usein hyvin outojenkin tarkoitusperien läpi runnaamista, missä äänestäjät halutaan pitää vain helposti höynättävänä vaalikarjana. 

Tärkeissäkään asioissa kansalta ei kysytä, eikä tosiasiassa kysytä edes kansan valitsemilta edustajilta. Eduskunnan äänestysnapit voisi hyvin siirtää puoluetoimistoihin, joihin suurimmista etujärjestöistä on suorat piuhat. 

Kansanedustajille voisi vain hankkia paremmat torkkupeitot ja pöyheämmät tyynyt, niiden vanhojen ja virttyneiden päikkäritarpeiden tilalle! Parasta ja kalleinta käsityötä niiden tekstiileiden tietenkin pitää olla. Kyllä kansa kustantaa!

Lisäys 11.3: Mielipiteitä puolueiden diktatuurista.


***

8.3.2015

Molempi parempi

Femakoita oli jo kauan sitten. Ja läppäreitä!
Nytpä tulikin blogin päivittelyssä pidetyksi pitkälti taukoa, vuorokauden verran. Heh. Olen jo usein ajatellut päästäväni jo tämän intrigöörin eläkkeelle, mutta toisaalta, eihän se tyyppi tässä näytöllä paljon paina.

Twitteriäkin kokeilin, mutta ei se oikein iskenyt kipinää. Twitter varmaankin sopii sellaisille ihmisille, joiden elämässä tapahtuu paljon ja jotka haluavat olla mielipiteineen koko ajan esillä. Aika paljon twitterissä näyttäisi olevan nk. pintaporukkaa, mihin meikä ei ole koskaan voinut samaistua. Joidenkin tietty tarttee olla framilla työnsä ja asemansa takia.

***
Ruukinmatruuna kirjoittaa blogissaan hollantilaisten Selviytyjät-ohjelmasta (Expeditie Robinson) ja kokeilusta, missä toinen heimo muodostettiin kokonaan naisista ja toinen miehistä. Naiset ja miehet laitettiin eri saarille selviytymään keskenään ja omillaan.

Naisten saarella ei kokeilussa saatu aikaiseksi kuin riitelyä ja joutenoloa, eikä mitään koko heimolle hyödyllistä. Naisten heimon saarikokeilu oli vaarassa päättyä katastrofiin, ruokakin oli loppumassa.

Miehet sen sijaan osasivat pian sopia, että jokainen sai tehdä sitä, mitä haluaa ja parhaiten osaa, jokainen edisti selviytymistä jotenkin. Miesten saaresta oli kai tulossa elinkelpoinen pienyhteisö.

Lopulta osa naisista siirrettiin miesten saarelle ja osa miehistä pääsi rakentamaan feministien "paratiisisaarta". Tuonkin vuonna 2002 tehdyn kokeilun tuloksena Ruukinmatruuna julistaa feministisen ideologian kauniiksi saduksi ja huuhaaksi. Toisin sanoen, ihmisyhteisöissä on aina molempi parempi.

Intrigööri uskoo suosiolla, ettei tuommoinen kokeilu voi toimia, ei ainakaan kunnolla. Jos feministit kuvittelevat pärjäävänsä loistavasti ilman miehiä, se saattaa onnistua, mutta yleensä vain keskellä miesten jo rakentamaa yhteiskuntaa. Miehetkin jäisivät keskenään paljosta paitsi, jos kohta yhteisön infra ja elinkeinot saataisiin toimivaksi.

Intrigööri ei ikuna opi ymmärtämään äärifemakoiden mesoamista. Miehissä on toki perusääliöitä ja sovinistisikoja, mutta ei sukupuolisen syrjinnän pohjalta länsimaissa mitään yhteiskuntia rakennella, rakenteilla nämä kaikki vielä ovat. Sen sijaan miesten pehmoilu uhkaa joskus mennä överiksi, imelästä äijäfeminismistä puhumattakaan.

***
Uskonnot, varsinkin naisia maailmassa ylivoimaisesti eniten alistava islam, ovat tietysti erikseen. Feminismille ei sellaisen patavanhoillisen uskonnon tai kulttuurin piirissä jätetä mitään sijaa. Suvaisevuutta on toki myös feminismin hyväksyminen, ei se oikeista asioista mesoaminen kenenkään päätä halkaise, ellei sitä ei tarvitse kotioloissa alvariinsa kuunnella ja lentäviä lautasia väistellä.

Onhan niitä eriytyneitä yhteisöjä eli munkki- ja nunnaluostareita niin kristityillä kuin buddhalaisillakin. Luostareita on suuressa mualimassa moneen lähtöön. Kreikan Athokselle ei naisia päästetä lainkaan. Suomessa ortodoksien Valamon ja Lintulan luostarit ovat vain asuintilojen osalta suljettuja, mutta muuten ne ovat hyvinkin avoimia, vilkkaita  ja yhteiskunnassa monin tavoin mukana.

En malta olla kehumatta, että kerran käytiin juttumatkalla toisen miehenkörmyn eli kuvaajan kanssa merkkipäiväjuttua tehdessä 90-vuotiaan nunnan kutsusta hänen asunnossaan, pienessä keljassa vanhoja valokuvia katselemassa. Lintulan luostarin silloinen pomo, igumenia Marina näki kyllä meidän visiittimme, mutta hän ei kieltänyt sitä, hymyili vain. 

***
Tuosta naisten saaren kokeilusta tuli mieleen, että kylläpä on sinne silloin sattunut harvinaisen avuttomia naisihmisiä. Osaisin luetella monta semmoista akkaa, että ryhtyivätpä he mihin vain, niin kyllä tapahtuu. Miehiäkin hyö osaavat käskyttää niin, ettei edes viitsi (tai uskalla) hanttiin laittaa. Nämä toimeliaat naiset ovat eri aloilta, yhteisenä piirteenä heillä on ehkä se, että puolensa he osaavat pitää, mutta he eivät he ole mitään feministejä. 

Tosiasia lienee sekin, että suoritusportaan ihmiset yleensä tai moniammattilaiset, kuten monet yrittäjät tai vaikka maatalojen emännät eivät jäisi missään pitkäksi aikaa taivastelemaan, vaan panisivat toimeksi. Tuskinpa tuollaiset naiset semmoisella selviytyjien saarellakaan toisiaan heti tappaisivat, vaan alkaisivat touhuta yhteiseksi hyväksi, vieden myös heikompia yksilöitä mukanaan.

Totta on sekin, että ihmisen taustalla on iso merkitys. Jos on tullut kouluttauduttua tietyille humanistisille aloille, noustua korkealle byrokratian askelmilla tai peräti sorruttua yleväksi kulttuurikuikeloksi, yms., ei siinä välttämättä saha tai vasara kätösissä kestä. Onkimadon koukkuun laittaminenkin saattaa olla ylivoimaista, jos matoja tai syöttejä edes jostain löytäisi. Simpukoita? Kasvaako niitä meressä?

Sama juttu se on miehilläkin. Jos elämän ja työelämän kokemus on vain valkokaulus- ja kirjoituspöytätasoa, sitä saattaa helposti jäädä käytännön hommeleissa hyvin avuttomaksi. Nähty on, enkä itsekään ollut alkujaan kovin monitaitoinen. Elämä on sittemmin vähän jyrännyt ja opettanut. 

Ruoan hankkiminen luonnosta tai sen valmistaminenkin voi olla urbaani-urveloille melkein mahdotonta, ellei harrasta metsästystä tai kalastusta. Marjastus ja sienestys ovat vähän sesonkiluonteisia elinkeinoja, mutta säilömällä tyhjää parempaa touhua.

Miesten etuna kotosuomessa on vanha mukava intti. Intissä opitaan ainakin tulemaan juttuun lajitovereiden kanssa. Perinteinen suomalainen mies on yksittäistaistelija, miksei paritaistelijakin, korpisoturi raju, jermu tai jotain sinne päin. Armeija kyllä opettaa, että aina ne asiat jotenkin lutviutuvat, kun ei hättäillä, miesporukassa. Miehet ovat melkein aina reiluja ja neuvovat toisiaan.

Preussilainen sotilaskuri ja simputus sen sijaan pistävät heti niskakarvat pystyyn. Sellaisia elkeitä ei nykyisin onneksi taida paljon ollakaan. Jätkäporukassa selviydyttäisiin  helposti vaikka miltä saarelta, rakennettaisiin edes lauttoja purjeineen ja melottaisiin saarelta pois. Tai mentäisiin kylään sinne ämmien saarelle. Isot pojat muistavat vielä pikkupoikien leikit.

Naisilla ei yleensä ole intin antamaa sosiaalista selviytymiskoulutusta takanaan. Siksi naisten saarella tarvittaisiin miehiä. Ja miesten saarella naisilla olisi aina paikkansa, muuten siellä tulisi poikien jutut piankin liian tutuiksi, koituisi motivaation ja muuta puutetta.

Iltasanomissa on tänään jutunpätkä ja video, missä miehet kuvittelevat, millaista olisi elää vähän aikaa naisena. Yksi miehistä toteaa: "Jos olisi tylsää, ei tarttis kuin mennä kauppaan, eikä enää olisi tylsää."

Muistinkin justiinsa, että tänään on myös Naistenpäivä! Hieno homma, mutta milloinkas se Miestenpäivä olikaan? (Tarkistin, 19. marraskuuta.)


***

7.3.2015

Vauvoja pukkaa


Intrigööri on kuin tipahtanut tielle politiikan kökkötraktorista, kärryn perälautakin petti tämän onnettoman vaalikauden lopuilla, jolloin toivottomuus tihenee. 

Uusia vaaleja vasten tunnelma politiikassa, blogeissa ja keskusteluissa sakenee, mutta tällä tarkkailuasemalla on nyt pieni tauko. Ehkä se onnistuu, ehkä ei?

Euroopassa itketään vuosikausiksi pysähtynyttä talouskasvua, mikä ei toki koske lainkaan suurpankkiirien ja sijoittajien voittokulkua. Vastuullinen suurpankkien tukeminenhan on meidän yhteinen asiamme, la cosa nostra.

Yksi lukema on sentään varmasti kasvu-uralla: Maailman väestönkasvun mittarit raksuttavat jo 7,3 - 7,4 miljardin ihmisen paikkeilla. Tässä Worldometers -tilastot.

Vauvoja pukkaa ennätystahtia, tätä kirjoittaessa Suomen talviaika lähestyy puolta päivää ja pallolle on puksahtanut tälle syntymäpäivälle jo liki 200.000 uutta ihmistä. 

Onpa väestön liikakasvua tai ei, mutta vauvojen syntymä on aina iloinen juttu. Avarammin aateltuna ihmiskunta ei kuihdu, vaan jatkaa matkaansa pienellä pallolla äärettömässä avaruudessa, jonnekin, mutta aikamoista haipakkata kuitenkin.


***

3.3.2015

Vallataanko Moskova, taas?

Marsalkka ja kreivi 
Jakob de la Gardie.
Ruotsin kunkku Kalle Kustaa ja kuningatar Silvia torjuvat parhaillaan linnahöperyyttä vierailemalla entisessä alusmaassaan Suomessa pressa Salen ja pressanrouva Jennin mökillä Mäntyniemessä. Niinpä on tullut taas aika nostaa tikun nokkaan yhteinen urhokas sotahistoriamme.

Suomen itäinen naapuri Venäjä on puhkunut sodan hiilloksen liekkeihin Euroopassa ja pullistellut asevoimillaan koko läntiselle maaimalle kuin sammakko huhtikuisessa tulvalätäkössä. 

Nyt jos koskaan kannattaa muistaa, että Ruotsi ja sen suurin ja sotahulluin maakunta Suomi laittovat aikoinaan porukalla puoli Eurooppaa pelon valtaan.

Hullu-Hitler sakemanniensa kanssa ei ikinä päässyt Moskovaan. Pätkä-Bonaparte aikoinaan pääsi, mutta fransmanneille tuli sieltä piankin kiire pois eli karkuun. Moskova on aika kaukana ja kenraali Talvi...

***
Mutta tuokaan ei koske suomalaisia, sillä Ruotsin ja siinä sivussa Suomen sotapäällikkö, sekä marsalkka Laiska-Jaakko eli kreivi Jakob Pontusson de la Gardie johti pääosin suomalaisista sotureista koostuneen joukkonsa nelisensataa vuotta sitten Novgorodista Moskovaan, ihan siitä vain, kylmän viileesti. Suomalaisten historiasta löytyy siis ainakin kaksi erikoisen mainittavaa marskia, joista Laiska-Jaakko oli ensimmäinen.

Jaakolla ja sotajoukolla ei olisi ollut muuten mikään kiire pois Moskovasta, mutta siellä oli siihen aikaan ihan älyttömän köyhää ja sikatylsää. Puolalais-liettualaisetkin tulivat samoihin aikoihin jostain syystä sinne Venäjälle härkkimään, ties minkä perästä.

Laiska-Jaakko ei muuten ollut olemassaan mikään kiireinen mies, sillä Novgorodia hän miehitti kuusi vuotta, koska siellä oli oikein mukavaa, hänen jalosukuisesta mielestään. 

Silloin Novgorodin pitkinä päivinä ja janoisina öinä jopa vähään tyytyvät ja uskolliset suomalaiset sotatyöläiset  alkoivat kyllästyä, vaikka kaupungissa olisi muuten ollut melko lokoisat oltavat. Siltä ajalta on peräisin sanonta: "Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko."

***
Mäntyniemessä saatetaan nyt hyvinkin suunnitella Ruotsin ja Suomen yhteistä Laiska-Jaakko -operaatiota, ehkä takkahuoneessa makkaranpaistossa saunan päälle, kolmannen kaljan jälkeen. Jotain saatetaan aikoa tehtäväksi jo heti keväällä, kunhan aroilla kelirikko hellittää. Jos Ruotsi ja Suomi ottaisivat aloitteen ja hyökkäisivät ykskaks, mutta suunnitellusti Venäjälle, yllätysetu ainakin olisi murskaava. 

Jospa maidemme korkeimmassa johdossa suunnitellaan hyvinkin laitettavaksi telaketjut rallattamaan, Jassit ja Hornetit vinkumaan, hiusverkot pesulaan, sekä Ruotsin pelottomat merivoimat sukellusveneineen seilaamaan Kaliningradin suuntaan. 

Suomi saattaisi luvata vaikka miinoittaa Suomenlahden kerralla umpeen, sillä merimiinoja ei ole tuhottu. Hahhah, Halonen! Sukellusveneverkkojakin on lahden poikki joskus viritelty, jne.

Nato mukaan Viro-kortilla

Virolaiset ainakin saataisiin kevyesti völjyyn, kun vain sotatorvea soitettaisiin. Koska Viro tai Eesti on Nato-maa, siihen touhuun eli keväthyökkäykseen Venäjälle olisi koko läntisen sotaliitonkin pakko sekaantua ja nopeasti, halusi se sitä tai ei. Putinstan ei kuitenkaan voi ikinä käyttää ydinaseitaan sen enempää kuin Natostankaan, sehän olisi sama kuin pamauttaisi itselleen kuulaa kaaliin ja sarjalla.

Ja mikä parasta, puolet venäläisistä tovereista saattaisi hyvinkin liittyä vapaustaistelijoina Suomen ja Ruotsin johtamaan kevätoffensiiviin, jonka tavoitteena olisi, eivät venäläiset ihmiset, vaan Moskova, Kreml ja vallanvaihto. Vallankumous, sehän on Venäjällä aina trendikästä!

Sen jälkeen sotaurhoilu voitaisiin näillä kulmilla taas lopettaa kokonaan ainakin sadaksi vuodeksi! Sen verran Laiska-Jaakon keväthyökkäyksessä riittäisi lapsille kertomista. Näin on! Moskova tietysti palautettaisiin pian venäläisille. Putin lähetettäisiin Mongoliaan, vaikka etsimään lapion ja miinaharavan kanssa Tsingis-kaanin hautaa.


***
Lisäys: V.Putin lähetti kuulema S. Niinistölle myöhästynyttä postia J. Stalinilta. Kyllä Suomen Posti toimii paremin!