31.3.2011

Impivaara - Euroopan valo?

Intrigööri on aina hyvillään, kun joku osaa tiivistää ja selkeyttää vaikeatajuisilta kuulostavia asioita. Luojan lahja meille taviksille ovat eri alojen asiantuntijat, jota osaavat vetää kanin hatusta eli vääntää hyvän rautalankamallin. Sitä piti yrittää joskus tehdä itsekin, kun joskus kauan sitten yritti tienata limppua lehtineekerinä. Ei se rautalangan taivuttaminen ole niin helppoa, sillä pystyäksen siihen, asioista pitää ensin saada tolkku ihan itse.

Taloustoimittajat ovat viime viikkojen aikana onnistuneet tulkitsemaan kiemuraista taloutta ja talouspolitiikkaa niin, että jokaisen pitäisi jo tietää, missä mennään. Tämä ei tietenkään koske useimpia poliitikkoja, jotka eivät joko ymmärrä, eivät halua ymmärtää tai heillä on oma lehmä karkaamassa.

Talouspolitiikka ei pohjimmiltaan ole kvanttifysiikkaa tai tähtitiedettä, vaikka se saadaan helposti kuulostamaan sellaiselta, kun käytetään alan munkkilatinaa. Savuverhoja on helppo levittää, jos ja kun niin halutaan tehdä. Hämääminen ja valehtelukin käyvät monilta pelottomilta johtajiltamme erittäin sujuvasti, hyviä opettajiakin riittää.

Suomi on kuulema viime aikoina änkyröinyt ja  öykkäröinyt, kun eurokokouksiin rientäville ministereille ei ole kirjoitettu heti mukaan blankovekseliä. Pieni Suomi kuulema uhkaa Euroopan vakautta ja laittaa kapulaa Euroopan kriisimaiden pelastustalkoisiin.

Katseet ovatkin tässä asiassa kääntyneet yhteen tuhdinpuoleiseen ja topakassa nousussa olevaan puoluejohtajaan. Muista oppositiopuolueista ei kuulu tässä asiassa kuin vähän joutavia parran pärinöitä. Hallitukseen vielä lukeutuvat puolueet ovat ainakin virallisesti kiivaasti pelastuspakettien kannalla, vaikka iso osa valtapuolueiden (entisten ja tulevien) jäsenkunnasta epäilee jo vahvasti virallista totuutta.

Nyt kyllä tuntuu siltä, että yhteiseen Eurooppaamme ja euroon liittyvistä asioista ovat Suomessa päättämässä nuorehkot henkilöt, joilla ei ole selvää käsitystä siitä, mihin jättimäisten avustusten ja varsinkin takausten antaminen saattaa johtaa. Perustotuus asiasta on se, että kun laitat nimesi isoon takaukseen, et uskalla olla takaamatta seuraavaakaan paperia, koska pelkäät, että koko potallinen lorahtaa syliisi. Antamalla ison velan takauksen, isomman mihin olisi oikeasti varaa, olet samalla menettänyt oman päätösvaltasi.

Toki Suomessa on myös paljon selväjärkistä talousporukkaa. Mutta heistä, joilla olisi riittävästi arvovaltaa saada näin suurissa talousasioissa asioissa äänensä kuuluviin, useimmat vaikenevat. Pelätäänkö sitten populismia, änkyräksi leimautumista vai mitä? Missä se oma lehmä luuraa?

Paljon parjatuilla netin keskustelupalstoilla on asiat nähty usein ihan  oikeassa valossa jo pitkän aikaa. Totuuden valo on alkanut kajastaa heti siitä lähtien kun karvaat tiedot mm. Kreikasta ja Irlannista alkoivat putkahdella julkisuuteen. Armoitettujen päättäjiämme ainoa lääke tähän on suoltaa kriisimaille lisää vippiä ja tolkuttomia takauksia. Ei se ole vastuullista asioiden ja ongelmien ratkaisemista, vaikka mm. sattuma-ulkoministerimme sattuma-pääministerimme tuella niin kovasti väittääkin.

Euroopan valtioissa on varmasti syöty enemmän kuin on tienattu, niin myös Suomessa. Joissakin valtioissa on suorastaan mässäilty ja maha siinä rupeaa murisemaan, kun yrittää vetää vyötä tiukemmalle. Ei se hyvältä tunnu. Näitä pahimmin rypeviä kriisimaita lukuunottamatta on ilman muuta kysymys jatkuvista pankkisektorin kriiseistä.

On turha enää mussuttaa, että kaikki sai alkunsa jenkkilän pankkien kupruilusta. Niin varmaan saikin, mutta eurooppalaisten pankkien todellinen tilanne ei ole ainakaan sen parempi. Tarkkaa tilannetta ei tienne kukaan, mutta osa eurooppalaisista pankeista olisi terminaalihoidon tarpeessa. Stressitestit ovat kuin kälyisen joulukuusen koristelua. Osa euromaista on selvästi velkajärjestelyn, eikä massiivisten apupakettien tarpeessa. Näitä mielipuolisia apupaketteja ei nimittäin riitä loputtomiin, sillä jo nykyisten hätäapujen kerääminen on pian tiensä päässä. Toisaalta tiedämme hyvin, että apumiljardit hukkuvat pankkien vajeisiin ja niiden omien voittojen kasvattamiseen.

Sen sijaan, että päättäjät katsoisivat tosiasioita silmiin, myöntäisivät virheet ja etsisivät niihin terveitä lääkkeitä, tässä vaarannetaan itsenäisten valtioiden ja koko euroalueen tulevaisuus. Lääke ei useimmiten maistu hyvältä ja sen vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin, kuuri on kuitenkin aloitettava ja syötävä loppuun.

Euroopasta voisi ehkä näinkin tulla savijaloilla seisova 500 miljoonan asukkaan liittovaltio, joka olisi kumminkin loputtomiin maailman suurimpien rahapelureiden armoilla. Olisiko oikea ratkaisu sitten eurovaluutan jakaminen kahtia tai jokin muu, se on sitten todellisten asiantuntijoiden kauraa. Eurooppalaisten pitäisi kuitenkin päästä pois rahapelureiden ikeestä. Joidenkin ajatusmallien mukaan yksityisiä pankkeja ei edes tarvittaisi nykyisessä mitassa, vaan vahva yhteinen keskuspankki riittäisi.

Suomella olisi nyt ainutlaatuinen paikka tuoda kepin nokassa järjen valoa koko Euroopalle kieltäytymällä ns. vakauspakettien lisätakuista. Samalla Suomi voisi tuoda demokratiaa byrokraattiseen ja harvainvaltaiseen Eurooppaan. Pienten jäsenmaiden äänen pitäisi ihan todella kuulua yhteisissä asioissa, edes niissä kaikkein tärkeimmissä kysymyksissä. Suuret maat pääomittakoot ja laittakoot suuret pankkinsa kuriin, ne niistä, mitkä kannattaa pelastaa. Muuten tästä ei selvitä! Talouslehdistä voi jokainen lukea lisää!

***