30.12.2011

Vitsausten vuosi 2012?

Poliittinen ennustajaeukko.
Pääministeri Jyrki Kataisen ennustaa uudelle vuodelle 2012 ikäviä talouspäätöksiä. Lisäksi hän lupaa olla säästelemättä ainakaan itseään. 

- Teemme itseämme säästelemättä ne päätökset, jotka ovat välttämättömiä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseksi, Katainen julistaa kaikille suomalaisille osoittamassaan iloisessa uudenvuodentervehdyksessä.
Hallitus aikoo kuulema vähentää säästöillä ja veronkorotuksilla nopeasti velkaantumisen määrää. Kataisen mainitsee tervehdyksessään mm. julkisen talouden kestävyysvajeen kuromisen umpeen. Hän painottaa (taas) pitempiä työuria, sekä työvoiman tarjontaa parantavia uudistuksia.  

(Työttömät kai kootaan aamuisin mm. toreille, tehtaiden porteille ja kadunkulmiin odottamaan työnantajia, kuten jossain jenkkilässä luvattomasti maahan tulleet meksikolaiset?) 
Pääministeri haluaa myös parempaa tuottavuutta julkiselle sektorille. (Suomeksi tämä tarkoittaa taas yhä uusia päälliköitä, sekä toimiala- ja sektorijohtajia?)
Katainen jatkaa: - Tarvitsemme pidempiä työuria, parannuksia työelämän laatuun, työvoiman tarjontaa parantavia uudistuksia, parempaa tuottavuutta julkisella sektorilla sekä muita rakenteellisia uudistuksia. (Tämän todellista merkitystä ei ymmärrä, eikä kai havaitse kukaan, mutta se ei liene tarkoituskaan?)
- Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan myös kuntatasolla, jonka vuoksi kuntapalveluiden turvaamiseksi käynnistetty kuntauudistus on erityisen tärkeä, Katainen kailottaa. (Tulossa lienee entiseen maakuntajakoon pohjautuviin palvelu- ja työssäkäyntialueisiin rakentuva kuntamalli työnimellä PALTYRI. Suomeen jää enintään tusinan verran Paltyreitä.)
Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää pääministerin mukaan myös toimia talouskasvun vauhdittamiseksi. (Mahtavaa! Poliitikot päättävät siis nykyisin myös talouskasvusta. Ennen he tyytyivät vain kääntelemään maapallon termostaattia ilmastonmuutoksen nimissä kerättävien lisäverojen ja -maksujen muodossa.)
Mutta ei hätää. Ennustaeukot ja -ukot povaavat pienelle Suomelle auvoista tulevaisuutta, jossa ainakin maaseudun idylli säilyy. Ihmisistä kristallipallo ei kertonut mitään. Lähes koko Suomi on 2050 pääosin yleiseurooppalaista suojelu- ja virkistysaluetta, jossa menneisyyden harhakuvat, haamut ja henget harhailevat, ja tuuli ulisee nurkissa.
Onnellista uutta vuotta!
* * *

28.12.2011

Pyhät lehmät!

Pyhän lehmän tarina on vanha. Wanhan ajan Suomessa sattui ja tapahtui silloin tällöin, että mökin muijan ukkorahjus  kuoli, kaatui lopulta elämän tuulessa kuin kelopetäjä. Muijalle tuli hätä, että ukkovainaa oli saatava siunattuihin multiin maalikylille, kirkkomaahan, maksoi mitä maksoi.


Kirkonkylän, isommat kylät maalla ovat vielä nykyisinkin nimeltään KIRKONkyliä, liperiniekka pappi tarjosi muorille lohtua ja lupasi hoitaa asian. Pappi piti puheensa, myös haudalla ja muija naapureineen hyvästeli elämänkumppaninsa. Ukolla saattoi nyt olla edessään jopa pääsy taivaan iloihin. Sus siunakkoon! Maallisia iloja ei ehtinyt paljon kertyä.


Papin renki vei papin palkkana mökin muijan ainokaisen lehmän omaan navettaansa. Eihän papin palkkaa ja kirkon veroja sopinut pienenkään eläjän jättää maksamatta. Siitä asiasta pidettiin ennen tarkka syytinki, jos kohta torppapahasesta ei juuri muuta koskaan kostunut kuin sen lehmän. Lehmästä tuli papin lehmä eli tavallaan "pyhä lehmä". 


Perimätieto  ei kerro, miten sitten meneteltiin, kun muijasta lehmätönnä, ehkä piankin, aika jätti. Lehmä on vieläkin tärkeä elikko ja ennen vanhaan se oli ihan erityisen arvokas. Omistajilleen lehmät olivat rakkaita, etenkin se ainokainen yksilö. Sen pituinen tämä.


* * *
Nykyajan Euroopassa on pari vuotta palvottu entistäkin hartaammin pyhää lehmää eli rahavaltaa, investointipankkeja ja sijoittajia. Vastuuta on kannettu kuin vettä kuivaan kaivoon. Itsekin ennen kuivuvaa kaivoa monesti vesiautolla tankanneena tiedän, ettei se paljokaan kallis vesi siellä kaivossa kauan litise. Pitää vain tyynesti odottaa sateita ja ja pohjaveden nousua.


Sateet ja pohjaveden nousu ovat Euroopan pyhien lehmien kriisissä yhtä kuin talouskasvu, kapitalismin tai minkä lie markkinoiden selkäranka. Ilman talouskasvua vain työttömyys ja kurjuus kasvavat. Kuluttavan kansan siunattu ostovoima ei kasva. 


Parhaat pelurit toki osaavat hyödyntää niin talouden nousut kuin laskutkin ja tehdä tiliä melkein joka käänteessä. Hyvät pelurit osaavat pitää voitot ja tappiot oikeassa suhteessa. Vain huonoimmat jäävät usein ja tyyten tappiolle. Ovathan nimelliset päättäjät, poliitikot, hyvinkin arvattavia.


Eurooppa, ainakin ne viralliset puhuvat päät, pitävät visusti huolta siitä, että pankkisektori pysyy pystyssä ja voi paksusti. Se on varmaan rahaeliitin teräs- ja lasitorneista katsottuna ihan oikeanlaista kemiaa. Rahoituksen toimivuus on valtioiden ja tulevan EU:n liittovaltion kannalta kuin verenkierto ihmispolon kropassa.


Taloususkonto jatkaa viikottaisia messujaan  rahavatikaanin palatseissa Brysselissä ja missä milloinkin. Siellä meidänkin nimellisesti luterilaisen maamme poliitikot käyvät kumartamassa herrojensa edessä. Parhaassa tapauksessa nämä armoitetut edustajamme palaavat iloisina takaisin kertomaan, että kaikki muut olivat talousjumalanpalveluksessa ystävällisesti nyökytelleet Suomen puheenvuoron jälkeen. Oi kuinka ihanaa! Taloustaivaan enkelien kellot soivat ja pasuuna törähtää.


* * *
Suomalaisten, näiden erittäin vastuullisten poliitikkojen ja muiden puhuvien virallisten päiden mielestä Suomen vieraille maille antamat avustukset, eikun lainat, ovat hyvinkin ja varsinkin kohtuullisia. Mitä ne nyt ovatkaan, eri puhujien mukaan luku hiukan heittelee, kuitenkin kysymys on vain muutamista miljardeista euroista. Siis vain!


Siis nyt on mennyt sinne pohjattomaan kaivoon vasta muutama tuhat miljoonaa euroa Suomen veronmaksajilta kerättyjä ja tulevaisuudessa kerättäviä rahoja. Pikku juttu! Kehtaavat populaarit ja muut lipilaarit vielä ruikuttaa.


Entä ne Suomen jo nyt euron vakaus- tai pelivälineille antamat takaukset korkoineen? Entä pian kokonaan pois annettava oma määräysvalta kaikissa tärkeissä talousasioissa? Eihän se kuulema ole totta. Jos onkin, siitä ei kannata välittää.


Euroopan Keskuspankin EKP:n setelisinko puhui joulun alla. Rakkaat pankit, reilut 500 pankkia, saivat ilmaista yhden prossan rahaa melkein 500 miljardia euroa. Entinen meno saa jatkua. Rahaa saa repiä seinästä, kuka saa.


Uutena vuotena, jossain vaiheessa, laulavat sitten EKP:n Stalinin urut niin, että oliivit tippuvat puista, lehmät, lampaat ja porot pillastuvat. Pankit ja sijoittajat saavat omansa, valtioista ja koko liitovaltiosta tulee AAA+ -luokitettuja ja kaikki ovat onnellisia. Paitsi kotieläimet ja ihmiset. Velkakuri puree vaikka häntä heiluu.

Ikävien epäilyjen esiin nostaminen valtamedioissa olisi hirmuista populismia ja vastuuttomuutta. Ne vastuut, nääs, tööt ja tuut. Olemmehan me kaikki tietenkin aina valmiita uhraamaan kaikkemme ja myös lasten tulevaisuuden euroalueen velkaorjuuden alttarille? 



Kansalaisten kiihottaminen taloususkontoa vastaan ja EU:n epäileminen on jo nyt, ellei suorastaan rikollista, ainakin se on moraalisesti tuomittavaa.


Eihän näin saisi puhua tai kirjoitella. Intrigööri kuitenkin kirjoittaa, koska on pelkkä pahantapaisen blogintapaisen pitäjä, eikä edes välitä opetella virallista talouspoliittista munkkilatinaa juuri muuten kuin pilkantekomielessä.  Intrigööri on virallisen taloususkonnon ja Pyhän Lehmän Kultin vastainen juonittelija. Sellaisista höpinöistä ei yhdenkään europunaniskan, narsistisen jäperön  tai yhteiskunnan tukipylvään kannata välittää. Ei, ellei ei se ruoja itikka nyt erehdy ihan nenän päälle pörräämään, tms.


* * *
Laitetaan nyt silti vähän faktaa tulemaan näppikseltä. Intrigööri ei  maalaissyntyisenä toljanderina (vieläkään) jaksa hahmottaa, miten paljon rahaa on miljardi euroa. Sen kyllä tajuaa, että paljon on hyvin paljon.


Miljardi euroa on yhtä kuin kilometrin korkuinen pino sadan euron seteleitä päällekkäin ladotuina. Siis yksi miljardi euroa tekisi satasina kilometrin, 1000 metriä,  korkean pinon. 

Setelipino olisi korkeampi kuin Dubain emiirin omaan leikkipuistoonsa rakennuttama Burj Dubai eli Burj Khalifa ibn Zayid, yli 828 metrin korkuinen pilivenpiirtäjä. Tuo hirvitys kuulema maksoi noin 1,5 miljardia taalaa.


Miljardi euroa on myös yhtä kuin yli 11 kilometriä satasilla päällystettyä moottoritietä. 


Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin salkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta.


Paperi on on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen kantava kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kumminkin riittäisi.


Onneksi kaikille tornien rakentajille, salkunraahaajille,  moottoritien päällystäjille ja vastuun kantajille, kaikki käy nykyisin helposti. EKP:n Super-Mario, se lohikäärme eli Draghi, napsauttaa sormiaan ja konttoriorja painaa enteriä. Niin laulaa miljardisinko.


Taloussanomien mukaan EKP:n tase on jo nyt 2 730 000 000 000 euroa, (2730 miljardia) . Keskuspankin vastuut kasvavat kuin entisen akan hiivataikina. Mikä olikaan Suomen osuus tästä yhteisvastuusta, oliko se vajaat pari prosenttia? Ei se varmana paljonkaan ole? 


Helppoa se on rahan painaminen kuin päikkärien vetäminen torkkupeiton alla. Kaikki lainaavat kaikille ja kaikki takaavat ristiin toisiaan. Maksajatkin ovat selvillä, meitä on Euroopassa semmoiset 500 miljoonaa. Kilpailukyky se tässä rapistuu, mutta painetaan vain lujempaa! Hiiohoi!


* * *
Eiköhän anneta Euroopan taloustsaarin tehtävät tälle ranskalaiselle hurjalle hemmolle Alain Robertille? Sillä ukolla ei nuppi tutise korkeilla paikoilla, huimauskaan ei haittaa ja ote pitää, vaikka olisi tuulista.


http://www.alainrobert.com/


***

26.12.2011

Tervetuloa pakkasukko!


Tapani painuu maillensa ja alkaa viikko vasten vuodenvaihdetta. Joulupukki muoreineen ja tonttuineen saatellaan talvilomalle. Vastuun talven taitteen juhlinnasta ottaa Pakkasukko pikku apulaisensa, Pakkastytön kanssa.


Pakkasukon juhlakausi on Suomen matkailussa venäläisten aikaa. Lappi sai onneksi lunta ja saa taas ottaa vastaan tuhannet lomalaiset naapuristamme.


Venäläiset ovat aina hartaampia juhlijoita kuin jäyhät suomalaiset. Venäläiset voivat viettää kolmea jouluakin: Joulua länsimaiseen tapaan, pakkasukon päiviä vuoden vaihtuessa ja vielä ortodoksista joulujuhlaa loppiaisena.


Venäläisittäin läntisen joulun aika oli viimeksi myös suurten miekkareiden aikaa. Pakkasukoilla oli kaduilla poliisien virkapuvut ja mielenosoittajilta tuli jyrkkiä terveisiä vallanpitäjille. 


Katujen täyttyminen mielenosoittajista nostatti muistoja noin 20 vuoden takaa, jolloin Neuvostoliitto romahti kaikkien yllätykseksi. Vähiten siitä eivät olleet yllättyneitä suomalaiset, jotka seurasivat sydän syrjällään myös Baltian maiden vapautumista. 

***
Nyt vuoden 2012 tullessa näyttäisi siltä, että Venäjän uusien rautaisten hallitsijoiden valta-asemat hieman tutisevat. Tilanne pakottaa Kremlissä ehkä moniinkin myönnytyksiin kansalaisille, toivottavasti.


Arabikevät ehti lopulta syksyksi myös meidän itäiseen suurvaltanaapuriimme tuoden ikäänkuin kevään talven keskelle. Taaskin joudumme toteamaan, että ei se koske suomalaisia. Suomi selättää ja raivaa tieltänsä pelottomien johtajiensa avulla aina kaikki uhkat kuin hakkapeliitat muinoin. Se ei vaan koske meitä, vaikka kaikkialla naapureissa hillutaankin. Suomi on sisäisesti suurvalta, mutta roikuu jostain syystä koko ajan kiinni äiti-unionin helmoissa.


Sanoihan Urkkikin aikoinaan toveri Nikitalle, että vaikka koko muu maailma muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jatkaa nykyisellä tiellään. Nikita taisi olla sitä mieltä, että Suomesta saa sitten elävän museon kapitalismille.


Nykyiset valtaherramme Brysselissä eivät jätä suomalaisia ulkoilmamuseon hoitajiksi. Me kannamme vastuuta, jotta lajitoverit Välimeren rannoilla voivat jatkaa heille lajityypillistä elämää. Edessämme lienee melkoinen elämäntapojen ja -asenteiden muutos. 

Miksi mekin emme voisi ottaa vähän rennommin? Huispa näistä talouskureista ja kurimuksista! Ja itsenäisyydestä. Ai, mutta sehän meni jo!


Siltikin, methän laitetaan pelko pois. Rohkeasti vain uutta vuotta päin. Oikein hyvää vuotta 2012 kaikille tässäkin blogissa poikenneille!

***
Lisäyslinkki vuodelta 2016, Pakkasukko ja Joulupukki Niiralassa.

20.12.2011

Nainen presidentiksi!

Tunnelma kohoaa presidentinvaaleissa ja kolina käy kuin kaapista kiskaistujen luurankojen tansseissa. "Vääristä" ehdokkaista kaivellaan ja nostetaan julki kaikki mahdolliset, sinänsä aika mitättömätkin erheet ja virheet.


Herran pieksut ja koirannahkarukkaset sentään! Kuka meistä ei olisi ottanut väärää askelta elämässään? Kun osoitat toista sormellasi, voisit yhtä hyvin tehdä sen peilikuvasi edessä!


Intrigöörillä ei (yleensä) ole tapana solvata ihmisiä henkilökohtaisesti, ei edes politiikkoja. Pitäisi puhua vain poliitikkojen ja puolueiden teoista ja aikeista, eikä  inhimillisistä omituisuuksista tai heikkouksista. Niin pitäisi.


Laitan nyt tähän kuitenkin pieniä arvioita ehdokkaista, mitkä perustuvat vain omiin käsityksiini, eivätkä  ainakaan vaalikoneisiin. Vaalikoneita ja ehdokkaiden esittelyjä tarvitaan kunnallisvaaleissa tai eduskuntavaaleissa, joissa emme tunne monia ehdokkaista. Presidentti valitaan nyt kahdeksikosta, joka on useimmille tuttu.


Ehkä sentään nuoret äänestäjät haluavat taustatietoja? Kuulema nuoretkin aikovat äänestää presidenttiä? Tätä ei sitten kannata lukea, tänne ehkä vahingossa eksyneet nuoret hus, hus!


* * *
Aloitetaan politiikassa kaikkein kokeneimmasta ehdokkaasta eli Paavo Väyrysestä. Kopsaan tähän heti Harmaasuden blogista luonnehdinnan Patesta, koska se oli minusta niin hyvä: "Pate on paté. Sama painos, joka on vuosikausia ollut enimmän osan suomalaisista hampaissa tavalla tai toisella. Eikä tuollainen motlake voikaan muuksi muuttua, tahtoihminen jonka voi huoletta laittaa puiseen pystykirnuun ja männällä lyödä. Ei osu taatusti."


Väyrynen saattaa hyvinkin olla Sauli Niinistön kanssa vaalien toisella kierroksella. Minun puolestani pohjoisen suuren pojan unelma presidenttiydestä saisi vaikka toteutua, mutta...


Mutta esteenä kuningastiellä on vanha kettu Sauli Niinistö. Salella on valttina nuori kaunis vaimo, joka on myös sen verran fiksu, ettei ole ainakaan päläyttänyt julki mitään älyttömyyksiä, joidenkin kokoomuslaisten (tai myös demareiden) tapaan. Nähnemme Niinistöt seuraavien kuuden vuoden aikana tasavallan komeimmassa edustustehtävässä? Ei se töki. Nyt eletään tämmöistä aikaa.


Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Suomen ainoa valtavirrasta poikkeava kansanpuolue perussuomalaiset tarvitsee Timo Soinia vielä ennen jotain huilivirkaa tai tehtävää. Soinin piti kai vain ryhtyä ehdokkaaksi, valmistelemaan puolueen kenttää kunnallisvaaleihin. Hän lienee ehdolla tosissaan, periaatteessa. Moni ei silti taida uskoa jytkyyn tässä kisassa.


Ja sitten ytimeen. Toivon, että Paavo Lipposelle maistuisi Parman kinkku jouluna. Ylimieliset EU:n valtaherrat ajoivat pahan kerran kiville siirtyessään vauhdikkaasti euroon, vaikka koko EU pelisääntöineen oli vasta mutjautumassa. Tästä Lipposenkin suuresta visiosta seuraa takapakki, minkä suuruutta, kestoa ja  seurauksia voimme vain arvuutella. Lipposen vallanhinku teki nyt pakit myös puolueelle. Viihterämpiäkin ehdokkaita demareilla olisi ollut.


Pekka Haavisto on sympaattinen hahmo, eikä elämäntoverin  pikku töppäilyjen pitäisi haitata miestä mitenkään. Kannatus pressanvaaleissa ei silti vie pitkälti.


Paavo Arhinmäki on tässä väärässä kisassa. Tekisi mieli sanoa, että hän on puolueineen väärässä hallituksessakin.


Eva Biaudet saisi opetella suomalaisesta sanakirjasta muitakin kuin rasisti -sanan, millä hän alvariinsa tylyttää papukaijan lailla tavallisia suomalaisia ihmisiä. Pienen kielipuolueen suhteettoman suuri vaikutusvalta auttoi kyllä Evan virkaan tai tehtävään, mutta se ei pukkaa Mäntyniemeen asti.


Intrigöörillä ei ole mitään Suomen ruotsinkielisiä vastaan. Toki rkp on pakkopulla hallituksissa, eikä pakkoruotsin pänttääminen ole enää perusteltua. Poliittinen elämä ei ole reilua, eikä se koskaan mene kaikkien mielen mukaan. Muistan silti, että meillä oli ennen sieltä rantahurrien poppoosta ihan järkeviä ministereitä! 


Nimimerkillä ei ole vaalisalaisuutta, joten tunnustan, että 90-luvulla äänestin presidentiksi Elisabeth Rehniä. Mutta se oli silloin. Politiikan merkillinen rappio näyttää koskevan nuorempaa polvea sekä rkp:ssä että kokoomuksessa! Mitähän nämä jotkut politiikan tylleröt ja jolperot ovat lapsena syöneet?


* * *


Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tässä ehdokkaiden kahdeksikossa nostan esille kristillisten Sari Essayahin. Huippu-urheilijan taustalla pikkupuolueensa kärkiryhmään noussut Sari on ollut ainakin minulle myönteinen yllätys. 


Älykäs naisehdokas, hyvä kirjoittajakin, voisi nousta presidenttikisassa korkealle, jos puolue olisi vaikka keskusta. Uskovaisuus, maltillinenkin, katsotaan nykyisin Suomessa niin suureksi rasitteeksi, ettei se tuo Sarille hänen ansaitsemaansa kannatusta. Se on vahinko. 


Ajatelkaa nyt hyvät blogien seuraajat! Suomi voisi saada Sarista järkevän naispressan, nuorekkaan edusnaisen. Se toisi Suomelle myönteistä näkyvyyttä Euroopassa ja maailmalla. Onhan myös Angela "Suuri" Merkel kristillisdemokraatti.


Sen sijaan me taidamme saada sille kuuden vuoden linnareissulle vain kovan kokoomustaustan omaavan äijänkörmyn. Saman sorttisia ukkoja on maailman politiikassa laittaa joka lähtöön. Onko se hyvä? No, ehkä me saamme vain sitä, mitä ansaitsemme? 


Yhdellä äänellä ei ole paljon merkitystä, mutta intrigööri käänsi palttoonsa, taas, ja äänestää tällä kertaa (askeleen edellä) kristillisiä eli Saria. 


Eikä se ole edes ensimmäinen kerta, kun äänestän kristillistä pressaksi. Nuorena poekana vuonna 1978 äänestin myös kristillisten presidenttiehdokkaan, Raino Westerholmin valitsijamiestä. Silloin en oikein digannut Kekkosen liiankin loistavia venäjänsuhteita. 


Taitaa olla niin, että että minulta eivät oikein onnistu nämä presidentinvaaleissa äänestykset. Rehnistä jo mainitsin. Vuonna 2000 huolestuin, kun näytti, että T. Halonen oli nosteessa. Ajoin silloin kiireesti postiin äänestämään E. Ahoa, vaikka en tykännyt koko ukosta. 


Nyt osuu ja onnistuu! Eikä yhtään ääntä tammivaaleissa ole vielä annettu! 


* * *

17.12.2011

Bruttokansanonni

Bhutanin tunnetuin luostari, Tiikerin pesä.
Missä ovat puhuvien päiden leegiossa ja mustien autojen letkoissa vastuuta kantavat poliitikot ja komissaarit (stalinismin mieleen tuova nimike), jotka kantavat oikeasti huolta ihmisten pärjäämisestä kaiken pirunmoisen myllerryksen keskellä?


Pankkiireista ja suursijoittajista ei kannattaisi tässä jutussa edes puhua, elleivät ne hyypiöt alvariinsa sorkkisi rähmäkäpälillään politiikkaa ja salarakkaitaan politiikassa. Kuka huolehtisi bruttokansantuotteen, velkaantumisasteen ja vajeiden sijasta siitä, millainen on maassa bruttokansanonni? 


Bruttokansanonni jäi sanana mieleen jostain telluohjelmasta Bhutanista. Buddhalainen Bhutan Himalajan vuorilla ja laaksoissa on ainakin päältä katsoen tuottanut kansalaisilleen korkealti bruttokansanonnea. Paratiisia ei ole kaikille edes Bhutanissa, mutta on siihen suuntaan edes pyritty. Hyvää hallintoa osoittanee sekin, että kun kuningas joskus halusi luovuttaa kaiken valtansa parlamentille, kansanedustajat ja kansalaiset itse eivät sitä halunneet. 


Suomessa presidentti on jo lähes vallattomaksi riisuttu. Kuvaavaa sekin on, poliitikkojen ja kansalaisten välisestä suhteesta. Presidentin valitseminenkin on sirkusta kansalle, kuten jokin urheilutuputus saapasnahkatornista eli yleisradiosta. 


Meillä suomalaisilla on puolen miljardin oma mediasirkus, ihkua vai mitä. Ai, mutta eihän se olekaan kansan tuutti, vaan eduskunnan. Ja se on Suomessa kaksi ihan eri asiaa. Tässä maassa, missä korruptio on niin syvällä systeemissä, etteivät ihmiset sitä edes huomaa.


Kuka luokittaisi demokratiaa?


Missä ovat ne maailman mahtajat, luottoluokittajat, mitkä arvioisivat demokratian ja ihmisten hyvinvoinnin tilaa? Kuka on oikeasti huolissaan ja toimii esimerkiksi romanien toimeentulon turvaamiseksi  itäeuroopan maissa, kuten Romaniassa ja Bulgariassa. Kuka välittää oikeasti jo melkein heitteille jätetyistä työttömistä taviksista ja nuorista Kreikassa tai Portugalissa? Millainen on näissä maissa tai Suomessakin tulevaisuus, jos vaikka viidesosa nuorisosta syrjäytyy?


Moniko päättäjistä on valmis vaikka leikkaamaan paksuposkisten byrokraattien ja julkissektorin älyttömiä palkkoja tai mielettömän suuria eläkkeitä?  Kuka johtava poliitikko puuttuisi kovalla kädellä epäterveisiin ja tuhoisiin rakenteisiin. Ei moni, vaikka näin saataisiin nopeasti vaikka hyvin epätasa-arvoisesti toimiva vanhustenhoito oikealle tolalleen. Ja moni muukin asia.


Mieluummin otetaan vaikka koululaiselta kalapuikko suusta. Laitoksissa syötetään sairaille ja vähäväkisille jotain mössöä tai vellinlitkua, jos on ketään syöttäjää. Kuka katsoo tuhansien huostaan otettujen lasten perään räikeästi ylihinnoitelluissa hoitopaikoissa, kun perheet on ensin väkisin hajotettu? Ei oikeasti kukaan, sillä mieluummin vain lisätään sikapalkkaisia johtajia hoitamaan hommia tavalla, jota kukaan päättäjistä ei edes uskalla arvostella, ettei menettäisi omia kasvojaan kaltaistensa  joukossa.


Talous ja politiikka ovat olleet viimeisten neljän vuoden aikana tapahtumien ja keskustelun keskiössä, tässä järjestyksessä. Euroopassakin ne ovat yhdistyneet ikävällä tavalla sellaiseksi talouspolitiikaksi, minkä nimissä valtioita, liittokuntia ja viime kädessä koko maailmaa hallinnoidaan. Ei se ole enää mitään järkevää talouspolitiikkaa. Rahan ja omistusten voimalla ihmisiä alistetaan ja orjuutetaan, vaikka rahan pitäisi vain helpottaa ihmisten välistä toimintaa ja vaihdantaa. 


Mutta rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi, sanoi vanha kansa. Sen näkyvät kyllä suomalaisetkin papit oppineen, eikä se ole heillä ainoa huono tapa.


Sodat ja kansanmurhat, pikkujuttuja?


Talouspolitiikka on syrjäyttänyt uutishuoneissa ja kotikatsomoissa jopa maailmassa menossa olevat sen seitsemäntoista sotaa ja asellista kahinaa. Terrorismi ja sen nk. torjunta ovat kuin luonnonlakeja. Markkinoiden ja sijoittajien kärsimykset muka löperöiden poliitikkojen vastuuttoman tuhlailun takia ovat tietenkin pahemmat kuin jonkun seinähullun (heitä on vieläkin kovin monta) diktaattorin tapattamien ja kiduttamien mielenosoittajien tuska - myös  hyvinkin lähellä meitä.


Rosvokapitalismi ei armoa tunne. Moraalinen markkinatalous ei sentään tapa ja syö lypsylehmiään. Huikeita voittoja verorahoja jatkuvasti ryöstämällä repivät pankkiirit ja pelurit vain nostavat omat juudasrahansa, bonuksensa, vuodesta toiseen, eikä heillä käsi yhtään tärise. Kukaan ei oikeasti uhkaa heitä. Pankkiirin käsi käy taskuillasi ja poliittinen syöttiläs syö pöydässäsi. 


Poliitikot pelastavat aina pankit ja sijoittajat. He sallivat lopulta tavisten keräämien pienten omaisuuksien uusjaon. Aina ja yhä uudelleen. Näin he tekevät, vaikka heillä olisi valta laittaa kaikki lait uusiksi. Jokin bruttokansanonni tai zeitgeist-ajattelu on käsitteenä poliitikkojen mielestä houretta ja haihattelua. Voi olla, mutta pitäähän ihmisellä edes toivoa olla.


Intrigööri arvostaa enemmän kuin raha- ja poliittisen vallan symbioosin pelimiehiä vaikka tummia kauppamiehiä torilla. Poikien kanssa tietää aina, mikä on pelin henki ja vitsikin lentää. Jopa taskuvaras voi olla ihmisenä jotain julkista riistäjää ja loista parempi.

Taskuvarkaan ja kerjäläisenkin on ainakin oltava taitava ammatissaan ja yhteistyökykyinen koplassaan. Varastelun ja rosvoilun elinkeinosektorilla raatajien tilanne helpottuu, kun kansalaisten ainoaa kunnollista turvaa, poliiseja vähennetään. Poliiseja on kyllä yhä tiheämmässä johtavien poliitikkojen ympärillä. Mistähän se johtuu?



Joistakin eurooppalaisista hyvinvointivaltioista on järkyttävän nopeasti tullut pahoinvointiloukkuja, joista suurin osa ihmisistä ei edes pääse karkuun. Maailma on nykyisin muka pelkkä globaali kylä, missä huippuyksilöt singahtelevat taskut älypulikoita pullollaan ja geelit litisten suihkuputkilla maanosista toiseen touhuamassa lisää rahaa isäntiensä pohjattomiin holveihin. Kansainvälistyminen koskee kumminkin oikeasti vain muutamia prosentteja ihmisistä. Loput meistä jurottavat enimmälti omissa kotimaissaan, joitain työkeikkoja tai lomareissuja lukuunottamatta.


Sikamaisen lystikästä joulua vain kaikille syöttiläille! Luujauhotehtaalla tavataan! Taviksille ja köyhille toivotan ihan oikeata joulumieltä, sillä se lisää bruttokansanonnea, edes pieneksi hetkeksi! 


T: intrigööri.


* * *

15.12.2011

Liittovaltiota pukkaa

Nyt se sanottu ääneen: EU pyrkii päättäväisesti liittovaltioon. Kiitos vain, Angela Merkel rehellisyydestä. On tuo nyt ihan toista kuin meikäläisten jessustelijoiden löpinä, ainainen ikävien tosiasioiden kiertely, salailu ja peittely. Kukaan ei tiedä lopputulosta, mutta nyt Suomikin on oikeasti EU:n ytimessä ja putoamassa   kuin mustaan aukkoon. 


Intrigööri ei usko, että nykyiset poliittiset johtajamme jäisivät oikeasti ulkopuolelle mistään EU:n ja euron rakenteista tai EVM-pankista. Tosi on nimittäin niin, että kyllä ahneus kovankin onnen voittaa!


No, vastikkään vietettiin kansallispäivää. Joulu on tulossa. Sama kai se on, ollaanko kunnolla kusessa vai ytimessä? Tai molempi parempi? Mutta voiko ytimen ulkopuolella tai mustan aukon toisella puolella olla elämää?


http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201112108461

* * *

Pieni joulublogi

Kiltin Jutan kaunis joululaulu.



* * *
Ja isot tuhmat tontut.




* * *

13.12.2011

Lappu tukiluukulle!

Tukiluukku kiinni, joulun jälkeenkin!
Suomen pitäisi nyt lopulta laittaa lappu tukiluukulle ja naulata se oveen kiinni kuin Luther teki teeseilleen. Muuten meistä ei pian ole edes itsemme tukijoiksi. Vai ovatko eurouskovaiset sitä mieltä, että kriisi selätetään, koska kaikilla on niin mieli hellä ja hyvä tahto?


Armottoman talouskurin nimissä meidät näivetetään henkihieveriin, kuten nyt tehdään Kreikalle ja Portugalille. Pankkien pelastustalkoot pysäyttävät sisämarkkinat, mitkä toimiessaan pitäisivät maanosan pystyssä ehkäisten myös massatyöttömyyttä.


Suomen kannattaa pitää kiinni alaviitteestään ja kaataa koko EVM-suunnitelma, ellei yksimielisyyttä hyväksytä päätösten pohjaksi. Suomi on jo taannut 14 miljardia korkoineen väliaikaiselle vakausrahastolle ERVV:lle. Sen takuun voisi siirtää pysyvän rahaston EVM:n käyttöön, mutta ei yhtään enempää. Sen ja jo annettujen tukilainojen & takausten pitää riittää. 


Kyllä siinäkin on jo hirveesti liikaa, koska pieni Suomi on noudattanut sopimuksia, eikä näiltä näkymin tarvitse tukipaketteja. Takaus ei ole koskaan vain muodollisuus, jos olisi, takauksia ei tarvittaisi. Mutta Euroopan ahneiden tuhlareiden ja pelureiden (lue: valtioiden ja pankkien)  järvessä ei ole rantoja.


Kreikan takuus-vakuus-vääntö menee hukkaan, anteeksi vain Jutta, mutta se ei maata kaada. Entisen Suomen Pankin (nykyisin EKP:n sivukonttorin) vastuista ja valtion niihin liittyvistä vastuista (IMF, ym. ) ei vanha kehnokaan ota selvää. Tai ne päättäjinä hääräävät vanhat kehnot eivät meille kerro.

Kreikassa kaatuu yrityksiä kuin heinää. Tukimiljardit valuvat pohjattomaan kaivoon:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201112108119

Ja kaatuu siellä ihmisiäkin, lisäys 19.12:
http://www.talouselama.fi/uutiset/talouskriisin+seuraus+kreikan+itsemurhat+euroopan+pohjilta+euroopan+huipulle/a742858?s=r&wtm=talouselama/-19122011&

Toista se on meillä Suomessa. Rahaa on heitellä vaikka mihin ja vaikka miljardisotalla. Ministerit ja kanisterit kiitävät joka viikko maailmalla keksimässä, miten valtio voisi vielä velkaantua lisää. Ainoa suomalaisten omistama kaivoskin jossain korpikainuussa pitäisi sulkea. Eikä valtionyhtiö saisi tehdä kauppaa maailman rikkaimman öljymaan kanssa. Ja ilmastokokouksestakin käytiin hakemassa suomalaisille lisää maksettavaa...


http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/12/suomelta_lisaa_rahaa_maailmanpankille_ja_euroopan_neuvoston_kehityspankille_3107258.html


Itsenäisyys liipaisimella 


Nyt on kysymys niin isosta asiasta Suomen kannalta kuin vain olla voi: Hypätäänkö kokonaan jalaksilta EU:n rekeen vai työnnetäänkö omaa mummopotkuria siihen suuntaan kuin itse haluamme? Heittäydymmekö selällemme ja heilutamme häntää? Vai nousemmeko ylös ja jatkamme murinaa?


Viikonloppuna puhuttiin, että EVM:n pääoma olisi noin 500 miljardia (järkkyjä summia sinänsä nämä miljardit). Tuo ei kuitenkaan tule riittämään, ehkä piankin tarvitaan lisää, jopa tuplatakuita, eikä kaikista jäsenmaista enää oikein ole takaajiksi. Suomen vastuut kasvavat kuin lumipallo alamäessä. Tukirahaston vivutuksiakaan herrat eivät ole unohtaneet. 


Päivän tiedotteista selvisi sekin, että Italian ja Espanjan joutuessa ehkä tukipakettien saajiksi, ne eivät voisi enää toimia väliaikaisen tai pysyvän rahaston takaajina. Suomen takausvastuut siis vain kasvaisivat. 


Jos olisin tuhma, arvelisin, että koska Suomi on itse vähiten velkaantuneita euromaita, yhä useampien dominoiden kaatuessa olisimme lopulta takaamassa kaikkia muita, paitsi Luxemburgia. Luxemburgiin sen EVM-pankinkin pitäisi sijoittua. Suomella olisi lopulta ainakin 500 miljardin takausvastuut + korot. (Reipasta tekonaurua!)


Talouskuri on hyvä asia ja sitä Suomikin sisäisesti tarvitsee. EU:n säästötoimet pitäisi kuitenkin tehdä järkevästi, ettei samalla pysäytetä laajoja sisämarkkinoita ja kaikkien tulevaisuutta. Vahvaa talouskasvua ei ole näkyvissä, meitä odottaa ainakin yhden vuosikymmenen mittainen kitkuttelu ja selviytymiskurssi.


EU:n talouskurin rautasaappaan alla joudutaan luopumaan monista asioista, kuten mm. ylettömän kalliiksi tulevista ilmastopoliittisista haaveista, mittavasta kehitysavusta,   kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta, yms, yms. Tulevaisuudessa ei enää riitä se tutuksi tullut hokema, että Suomi on "sitoutunut" siihen tuohon ja sillä sipuli. Vihreätkin taitavat olla ehdoitta EU:n kannalla, koska uskovat saavansa tavoitteensa paremmin läpi, kun kansallinen änkyröinti loppuu. Se on väärä luulo.


Näyttää siltä, että Suomi on vahvasti "sitoutumassa" vain siihen, että se menettää kokonaan itsenäisen päätösvaltansa kansallisten asioidensa hoitamisessa. Miten voisimme ikinä luottaa siihen, että koko maanosan poliitikot yhdessä hoitaisivat Suomenkin asiat paremmin kuin me itse? Suomalaisia on todellakin vain yksi prosentti eurooppalaisista, vaikka talousalueena painoarvomme onkin vähän isompi.


Aina vain hullummaksi mennee. Suomalaisten vielä nyt suurista eläkerahastoista aiotaan Ylen mukaan "vapauttaa" yhä isompi osa riskisijoittajien ja pörssipelurien pelipöytiin. Aietta ei jarruta edes hyvin epävarma maailmanlaajuinen taloustilanne. Eläkerahapeliä perustellaan toki hienoin sanankääntein. Jos ja kun käy huonosti, hienohelmaiset selittäjät häipyvät heti hiljaa takavasemmalle. 


Meloni on oikeassa


Perussuomalaisten päämelonipää Timo kirjoitti siitä, miten suomalaisten vieraille ja törsääville maille antamat tuet ja takaukset saattavat jo lähivuosina ylittää valtion velan, mikä on jo lähes 80 miljardia euroa. Soini on taas oikeassa. Onneksi Suomessa on tullut kaapeista pois monia muitakin oikeassa olijoita ja lisää pukkaa. (Meitä tusinablogin pitäjiä ei tietenkään lasketa.)


Toivottavasti kepulaisten ikioma millamagia Mari ei persuvihaa kihistessään ( syyllistä kevään vaalitappiolle etsittäessä riittäisi oman puolueen peiliin katsominen ) aja puoluettaan taas kerran pettäjän tielle. On varmaan lystiä lääryillä yhtä aikaa oppositiossa ja hallituksessa. Mutta sitä  tehden kepusta jää jäljelle vain se maaseudun kukkaisrahasto vai mikä se oli?


Intrigööri pelkää sitä, ettei Olli Rehnillä ja kumppaneilla edes ole mitään oikeaa euron pelastussuunnitelmaa. Täytyyhän Ollin ja kaksipäisen keisari Merkozyn hyvin ymmärtää, etteivät tähänastiset tukitoimet riitä alkuunkaan pelastamaan koko nykyistä euroaluetta. Taustalla ovat vain halu rakentaa liittovaltiota talouskurin ja pankkien pönkittämisen varjolla  vähän kerrallaan.


Keskuspankin eli EKP:n setelirahoitus käynnistetään vasta sitten, kun kaikki rahaliiton jäsenmaat ovat alistuneet samaan velkaorjuuteen? Silloin jo sinettiä vaille oleva Euroopan liittovaltio voitaisiin julistaa fanfaarien ja aidon shampanjan kera jossain huippukokouksessa. Selevää eurohitleröintiä! Suomalaisille köyhille annettaisiin silloin varmaan nätti sinitähtinen saunapefletti, rasia rusinoita ja leipäkortti, jolla saa hiivaa ja jauhoja, mutta ei sokeria.

Euroopan Liittovaltio oli kaunis ajatus, kun kylmä sota päättyi 20 vuotta sitten ilman pelättyä ydinsotaa. Saksakin sitten kalliisti yhdistyi. Suomi nousi omasta lamakuopastaan. Nousi ja näki, kuinka vaatekaapin kokoinen körmy, Mooses, könysi puhujapönttöön ja villitsi demarit. 

Punaruusujen ja toisaalta ruiskukkien terälehtien sataessa Suomi marssitettiin kiltisti EU:n jäseneksi. Eurohymnit ja enkelikuorot soivat. Aurinkokin paistoi lämpimämmin. Suuret eurooppalaiset Johtajat, Kohl ja Mitterand vannoivat käsi kädessä ikuista rauhaa ja ystävyyttä. Taustalla vampyyripankkiirit jo hieroivat rähmäkäpäliään.

Tänään ajatus koko alueen kattavan liittovaltion syntymisestä tuntuu kyllä kaukaiselta. Paluu takaisin kauppa- ja tulliliittoon tuntuisi oikealta tieltä. 


Mutta kukapa  tietää? Ihme kyllä muut euromaat ja useimmat EU-maat tuntuvat olevan jo nyt valmiita mihin vain, kunhan joku vain takailee velkoja. Samalla siinä turvataan  poliitikkojen ja virkamieseliitin oma makoisa elämä. Miten sattuukaan?

EU:ssa ei ole demokratiasta olemassa edes kunnon kulisseja. Parlamentti on pelkkä maailman kallein juorukerho. EU salailee kaikessa ja vaatii sitoutumaan keskeneräisiin, epämääräisiin ja jopa laittoman oloisiin toimiin ja toimielimiin. 


Merkozyn mafia on Euroopan vaarallisin järjestö, koska se edustaa samalla myös finanssivampyyreita. Italialaisia alan ammattilaisia en tässä yhteydessä mainitse, vaikka heillekin on varattu edustajansa euron pelastustalkoiden päätöspöydissä.


* * *

11.12.2011

Kiinalaista luottoluokitusta

Intrigööri luottaa enää vain kiinalaiseen A-luokan luottoluokittajaan Dadong Global Credit Ratingiin. Miksikö? No siksi, että kiinalaisilla arviomiehillä ei ole varaa erehtyä, sillä siitä voisi seurata heille jotain ikävämpää kuin vain kenkää kakattimeen. Saunan taakse Kiinassa ei viedä, mutta jotain sinne päin.


Amerikkalaiset ikivanhat ja liikaa lihoneet luottoluokitusfirmat Standard & Poors ja Moodys, sekä amerikkalais-ranskalainen Fitch ovat tämän blogin rankingissa B-ryhmässä ja tarkkailussa, heh. 

Siispä tässä lyhyt katsaus Dadongin marras-joulukuisiin luokituksiin, mitkä hiukan poikkeavat noiden isojen B-ryhmän luokittajien merkinnöistä: 

Suomen luokitus on Dadongin listauksessa 6. joulukuuta vielä se kuuluisa AAA, mutta Suomesta tehty maininta on negatiivinen! (Muutkin luokittajat antavat Suomelle AAA:n, kahdella niistä maininta on vakaa ja S&P:llä negatiivinen.) 


Kiinan luottoluokitus Dadongissa on sattumoisin AAA ja vakaa. 


Ruotsi on saanut AA+ merkinnän ja maininnan vakaa, ihan kuin Tanskakin. Hollanti 
on sekin AA+ ja vakaa. Islannin merkintä on BB-, mutta se on vakaa! Rikas Norja on tietty AAA ja vakaa, kuten myös Sveitsi ja Luxemburg.  Eestillä on vain yksi A, mutta vakaa. 


Saksalla on kiinalaisten listauksessa AA+ ja maininta vakaa, samoin Itävallalla. Ranska parka on saanut vain pelkän + merkinnän maininnalla negatiivinen, samoin kuin Belgia ja Britannia. Huh sentään!


USA:lla on vain yksi iso A ja maininta negatiivinen. Ihan samoin on käynyt Espanjalle. Italialla on BBB- luokitus ja negatiivinen. Talouden mahtimaista Japanin merkintä on AA- ja vakaa.


Unkarin merkintä on BBB- ja negatiivinen. Tsekillä on kiinalaisella listalla pelkkä +, mutta vakaa. (Slovakia piti hakea muualta, merkintä on + ja maininta vakaa tai negatiivinen. Slovenia on AA- ja negatiivinen.)


Euroalueen tukipaketteja saaneista nk. kriisimaista Kreikka on kiinalaisten listauksessa C ja negatiivinen, Irlanti on BBB vakaa ja Portugali BB+ ja  negatiivinen.


Maailmassa näyttää olevan myös 63 YK:n jäsenvaltiota, joilla ei ole lainkaan huolta luottoluokituksista. Niissä maissa ei ministereiden ainakaan tarvitse ravata ympäri ämpäri kehuskelemassa kotivaltionsa luokituksilla.


Tämähän on tietysti vain iltaista ajankulua. En pysty kunnolla tulkitsemaan luottoluokituksia, enkä ala opetella. Jos listaukset kiinnostavat,  pistän linkin:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_credit_rating


* * *
Ps. Minusta Yle julkaisi illalla oudon uutisen, minkä mukaan Suomessa on varauduttu suuren eurooppalaisen pankin kaatumiseen. Eikö semmoiseen tulisi näinä ankeina aikoina aina varautua? Herää kysymys, että onko kaatumassa jokin tietty pankki tai pankkiryhmä, mikä heiluttelisi isommin myös suomalaisia?
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/12/suomessa_on_varauduttu_suuren_eurooppalaispankin_kaatumiseen_3094625.html


* * *

10.12.2011

Korppikotkat kuuntelevat

EU:n tilanne on asiantuntijoiden mielestä sekava. Niin on. Intrigöörin mielestä koko EU on hyvin kohelo ja huonosti johdettu viritelmä, missä ylimitoitettu byrokratia on tallomassa kokonaan jalkoihinsa vanhan ja arvokkaan eurooppalaisen demokratian. Nyt vain korjataan takavuosien löperön talousvalvonnan virheitä, eikä tyyli ole paljoa parantunut.


Kuten tunnettua, EU on vuosien varrella kunnostautunut erityisesti maatalouspolitiikassa. Ainakin pohjoisempien jäsenmaiden maajussit ovat olleet kauan erityisessä syynissä ja höykytyksessä. Tirektiivejä pukkaa vai oliko ne digestiivejä? Pankkiirit kuitenkin vievät EU-maiden poliitikkoja kuin pässejä autoon.


Suomalaisten EU-touhojen mielestä on muka ristiriitaista, että Suomi sallii määräenemmistön päätökset kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, mutta ei hyväksyisi sitä vielä keskentekoisessa Euroopan pysyvässä vakautusvälineessä EVM:ssä.


Ei Suomi toimi mitenkään ristiriitaisesti. IMF ja EVM saattavat kyllä tulevaisuudessa toimia yhdensuuntaisesti, mutta ne ovat silti ihan erilaisia suurvippaamoita. Kertaanpa tässä pikkuisen, itselleni ja tämän poliittis-humoristisen blogin arvovaltaisille lukijoille:


International Monetary Fund on 1944 perustettu YK:n toimielin. Tämä IMF valvoo maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää vahtimalla eri maiden vaihtokursseja ja maksutaseita, sekä jakaa pyydettäessä osaamista ja antaa taloudellista apua, yms. IMF:n jäsenmaita on 185, joukossa on Suomi vuodesta 1948 lähtien. 


IMF on maailmanlaajuinen laitos, minkä toiminta tosin hiljattain tiivistyi yhteen hotellihuoneeseen kuin mustaan aukkoon, kai ex-pääjohtajan pippelileikkeihin. Brysselissä päätettiin eilen, että EU eli Euroopan keskuspankki EKP kasvattaa IMF:n pääomaa 200 miljardilla eurolla. Suomen eli Suomen Pankin osuus tästä on noin 3,8 miljardia euroa. (Hra K. Sasin mukaan tämäkin Suomen IMF-osuus pitäisi lainata valtion piikkiin, jostakin. Niin kai sitten, mutta eiköhän tästä kuulla pian lisää.)


EVM ja hurlumhei


EVM on Euroopan pysyvä vakautusmekanismi eli yksityinen Luxemburgiin perustettava pankki. EVM:n oli alunperin määrä korvata väliaikainen vakausväline EVVR, missä Suomi on jo mukana isolla takaussiivulla, 14 miljardia + ne korot. Viikonlopun EU-ottelussa jäi ainakin meille kotikatsomoissa epäselväksi, pelataanko vakautusliigassa jatkossa ehkä kahdella joukkueella. Eikö pysyvä systeemi korvaisikaan väliaikaista. Ja miksi ei? 


Yksityisen pankin tapaan EVM pyrkinee tekemään voittoa ja se saa sijoittaa varojaan miten haluaa. EVM:n pääomaksi on kaavailtu 500 miljardia euroa. Epäselväksi jää vielä sekin, mikä Suomen osuus olisi tästä pääomittamisesta. Vai onko se oikea termi, sillä Suomi ei voi pääomittaa näin suuria asioita muuten kuin ottamalla itse lisää velkaa jostakin ja antamalla manit bois epämääräisten lupausten varassa.


Hyvin vaaralliseksi EVM:n tekee mm. Suomen kannalta se, että tiettävästi laitos toimisi jo periaatteellisesti demokraattisen kontrollin ja lainsäädännön ulkopuolella. Suoran vaikuttamisen mahdollisuus jäisi röyhkeiden suunnitelmien mukaan raskaasti velkaisille Saksalle ja Ranskalle, sekä hirmuvelkareppu Italialle. EVM:n julkitulleisiin suunnitelmiin kuuluu mm. diktatoorisia piirteitä henkilöstön syytesuojineen ja vaikenemisvelvoteineen.


Jos Suomi lähtisi vastoin omaa perustuslakiaan mukaan tähän outoon EVM-pankkiin ja hyväksyisi määräenemmistöpäätökset, joutuisimme täysin toisten armoille. EVM voisi jatkossa nyhtää valtion budjetista itselleen lisää pääomia miten haluaisi. Valitusoikeutta ei olisi. Jos olisikin, oikeusistuimien, komission tai neuvoston kautta, se olisi liian pitkä tie, kun huonot olisivat jo housussa. Kyllä meidän kaikkien on syötävä joka päivä, niin muodoin ei pahimpia velkamaitakaan saa imeä kuiviin jonkin ylikansallisen talouskurin nimissä.


Kummallisuuksiin kuuluisi sekin, ettei EVM:n omaisuutta voisi takavarikoida, eikä sen kirjanpitoa saisi kukaan tarkistaa. Mitä sitten olisivat ne paljon puhutut sanktiot jäsenmaille, ne kamalat rangaistukset talouskurin rikkomisesta? 


Tässäkin on pakko huomattaa, että Suomi on vasta velkaantumassa hunnigolle. Suomi ei ole vielä rikkonut sovittua talouskuria, kuten lähes kaikki muut EU- ja euromaat. Sepä niistä "sitoutumuksista" ja niiden noudattamisesta. Solidarisuus on hieno periaate, jos ei joudu alvariinsa maksajaksi.


Se maksaa, jolta saadaan


Arvatenkin kaikista EU-maista ei enää olisi EVM-osuuksiensa maksajiksi, joten ne rahat perittäisiin pakolla muilta muilta, niiden budjeteista. Vielä jotenkin luottokelpoinen Suomi joutuisi nopeasti samanlaiseen pääsemättömään velkasuohon, missä Euroopan pahimmat kriisimaat nyt rämpivät. 


EVM:n aiottu pääoma, 500 miljardia, ei riittäisi alkuunkaan pelastamaan tuhansien miljardien velkalastissa uivia euromaita tai muita EU-maita. Jonkin sortin pelastuksen voisi tuoda vain Euroopan keskuspankki taikomalla rahaa ns. setelirahoituksella. Sen pituinen se.


Kerrataan vielä vähän näitä kansainvälisen rahoitusmaailman organisaatioita. IMF:n lisäksi suuri toimija ja YK:n toimielin on Maailmanpankki, johon kuuluvat Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehittämispankki IBRD (187 jäsenvaltiota), sekä Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA (170 jäsenvaltiota). Näiden laitosten päämajat sijaitsevat Washington DC:ssä Yhdysvalloissa.  


Maailman kauppajärjestö WTO on kauppapoliittista yhteistyötä touhuava hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka pesä sijaitsee Genevessä Sveitsissä. WTO korvasi vuonna 1995 edeltäjänsä GATT-järjestön. Jäseniä WTO:ssa on 153 ja nämä edustavat yhdessä yli 95 prosenttia maailman kaupasta. Venäjä lienee tulossa uudeksi jäsenmaaksi ensi vuonna, ellei siellä ei tehdä vaihteeksi uutta vallankumousta?


* * *
Nyt on pakko kehua vvm Jutta Urpilaista ja kaikkia, jotka pitävät pienen suomalaisen kansallisvaltion puolia tässä mylläkässä! Kukapa tietää, miten tämä kaikki päättyy, mutta kaikessa ei ole periksi annettu. Kreikan vakuuksista jää lopulta käteen vain mainetta sisukkaasta väännöstä. Toivottavasti nyt pärjätään paremmin.


Onhan niitä Suomessa kestetty järisyttäviä koettelemuksia, kuten nälänhätiä, sotia ja niiden seurauksia, sekä loppunsa edessä olevat EU ja euroliitto, sekä Halosen presidenttikausi.


Mutta mikä ihmeellinen tsaarinpelko ja sosialismivirus näihin nykyisiin kokoomuslaisiin on iskenyt? Pidin ennen kokoomuslaisia järkevinä ja isänmaallisina ihmisinä. Annetaan nyt olla ne veivit, joilla taas aiotte uittaa meidät ehdoitta mukaan kaikkeen, mitä kaksipäinen kotka tai eurokeisari Merkozy käskee! Sellainen kotka voi olla hienon höyhenpuvun alla korppikotkan sukua, kuten Venäjällä.


* * *

9.12.2011

Sikamainen kommentti

Hai sie Jyrki! Osta nyt hyvä eurosika halavalla, muutamalla miljardilla ja velaksi saat!


Ai mikäkö sikako? Se sika on vielä säkissä ja säkki on tuolla jossain Luxemburgissa. Sialla on kiva nimikin, se on EVM.


Kaikki muutkin ovat jo ostaneet. Angela, Nicolas ja Mario sitten aikanaan jakavat silavat kullekin... 


Ai miksikö he ovat jaosta määräämässä? No, kun niillä on kokemusta, ihan eniten velkaa Euroopassa.


Sekavaa on, kuten Katainen eilen totesi. EU:n suunnitelmiin voisi ottaa paremmin kantaa täältäkin ruputasolta, jos tietäisi, mitä ne ovat.  Aiotaanko mennä rinnakkain sekä väliaikaisella että pysyvällä varmuus..., eikun vakausvälineellä? Ja miksi ihmeessä?


Paljonko rahaa pitää heti ensi vuonna ja sitten heti kohta uudestaan sijoittaa EVM:n pääomaan? EVM itsessään olisi täysin demokraattisen valvonnan ja kaikkien lakien ulkopuolella. EVM-pankkiiri vain ilmoittaisi euromaiden hallituksille, paljonko pätäkkää veronmaksajien piikkiin nyt on pakko laittaa likoon. Ai mihin likoon? No tietysti pankkiirien ja sijoittajien pelastamiseksi. Röh, röh.


IMF:lle taitaa jo eilisillan päätöksellä mennä Suomelta tai Suomen Pankilta lisää taas pari miljardia? Paljonkos tuo on, siinä koko potissa. Euroopan maiden ja pankkien velkakriisin voisi niitata nyt vain EKP, mutta sen koko voimaa ei edes aiota käyttää. Ei ainakaan vielä. Mario Draghilla on kyllä suu mukavasti mutrussa, mies hymyilee kyllä, mutta ei koskaan silmiä myöten. Opettaakohan ne sellaiseksi siellä Goldman Sachsilla ja lapsena jesuiittakoulussa?


On se Suomella niin mukava olla ytimessä ja samalla pihalla kuin lumiukko. Kyllä yleensä kaikki kortit pitää näyttää ennen kuin peli ratkeaa. Eurostoliitto vain tekee pelin jännemmäksi ja muuttaa sääntöjä kesken pelin tai vaatii uutta jakoa.


Suomen pitäisi muka ostaa sika säkissä, eikä sitä säkkiäkään näytetä. Meininki on sama kuin entisellä ryyppymiehellä. Sillä se krapula lähtee, millä on tullutkin! Velka hoituu ottamalla isompi velka. Näin on!


* * *

8.12.2011

Ääntä on, voimaa puuttuu

Elämme nyt muka jännittäviä aikoja, koska on taas alkanut "ratkaiseva" EU-kokous, missä myös euromaiden velkakriisi selätetään. Päätelmien teko nyt on tietty ennenaikaista, mutta sen voi jo sanoa, että ääntä noissa kokouksissa riittää, mutta voimaa puuttuu. 


Tämä taitaa jo valmiiksi "markkinoita" eli suursijoittajia haukotuttaa. Ongelmaisia suurpankkeja sentään rauhoiteltiin  sen verran, että EKP lupasi niille pitkää kolmen vuoden vippiä. Pankkimies viimeisen päälle on tuo Mario Draghi. Kautta Teutatuksen ja Goldman Sachsin!


Tuosta tulikin mieleen maanosan kovin peluri eli Kreikka. Kreikkalaisten pitäisi tukipakettien ehtojen mukaan yksityistää valtion omaisuutta 50 miljardin euron edestä vuoteen 2015 mennessä. Homma etenee hienosti  helleenien tyyliin, sillä tähän asti ei ole vielä yksityistetty yhtään mitään. Ei edes yhtä yleisövessaa rautatieasemalla. Kuka hitto sitä nyt ilkeäisi kenkätä isänmaansa omaisuutta joillekin ketkupankkiireille pilahinnalla?


Osuin tänän sattumoisin joillekin Kreikan militaarisivuille. On muuten krekuilla hirmuinen arsenaali. Uuttakin rautaa ja joka aselajissa. Ei sieltä mitään vakuuksia väkisin oteta. (Intrigööri on vielä itsenäisyyspäivän tunnelmissa, mutta nousee pian pois poterosta.)


Omanarvontunnon puutosta potevassa Suomessa monet sasi-stupelot ja muut ovat aina hysteerisenä hopottamassa sitä, miten meidän nyt käy siellä Prysselissä, jos emme ole heti valmiit "kantamaan lisää vastuuta". Jokin on tainnut päästä unohtumaan. Suomella on kyllä paljon velkaa ja vastuita toisten veloista, mutta olemme silti vielä euroraamien sisällä. Suomi on euromaista hoitanut talouttaan jopa parhaiten, sillä pankkitoiminnan polttopiste Luxemburg on kaupunkivaltio.


Miksi Jyrki Katainen ei voisi vain iloisesti ilmoittaa eurokeisarien hovin laahuksenkantajille, että hei, tämä ei meille käy? Suomi ON noudattanut yhteisesti sovittuja rahaliiton kriteereitä, velkaa ja vajeita EI OLE liikaa. Te muut ette ole siihen edes pyrkineet. Mitä se semmonen peli on?  Suomi ei antautunut edes Stalinin mahtiarmeijan edessä. No tuon viimeisen sanomisen voisi  jättää pikkutuntien kädenvääntöön baaritiskillä.


Kylmä totuus on, että lähes koko euroalue sen veturia Saksaa myöten on veloissa korvia myöten, niin euromaat kuin muutkin EU-maat. Suomi on siinä sopassa vasta kaulaan asti. Suomi pärjäisi itsekseenkin, jos olisi pakko.


Kyllä Välimeren maissa ihmisillä on lehmän hermot ja parempi asenne koko tähän maailman menoon. Tiukkapipoinen Suomi sopii yhteiseen europöytään kuin muikkukukko. Tai hapansilakka. Siksi meitä yleensä viisaammat ruotsalaiset jäivätkin eurosta pois. He korjaavat hyödyt, mutta ei haittoja. 


Ei voi mittään, mutta kun ajattelee, mitä kaikkea nyt on Euroopassa suunniteltu pienten maiden päiden menoksi ja hymyssä suin, vastaavaa pitää hakea 30-luvun lopulta. Silloin Itävallan ja Tsekkien rajapuomit nostettiin saksalaisten paraatimarssin edestä suosiolla. Pian kaadettiin rajapuomit muuallakin. Vain Sveitsi jätettiin itsenäiseksi, sillä johonkin se Euroopasta revitty ryöstösaalis piti piilottaa. 


Itsepäiset britit jäivät silloisen "Euroopan tuhatvuotisen valtakunnan" ulkopuolelle, kuten he taitavat tehdä nytkin. Silloin noin 70 vuotta sitten britit pelastivat Euroopan hirmuvallalta! Näin on.


Tänään oli sentään mukava kuulla, että Suomessa on vielä olemassa oma perustuslaki ja sitä jopa aiotaan noudattaa. Euroalueen poliitikot ovat jo pitkään osoittaneet sen, ettei heillä ole aikomustakaan mihinkään oikeaan velkakriisinhallintaan. Kriisi on vain keino liittovaltioon pakottamiseksi. Pakkovaltaa halutaan ihan avoimesti, vain piikkilanka vielä puuttuu, mutta onhan sitäkin natolaisilla jemmassa, vaikka Kreikan rannoilta Nuorgamiin tai jopa Nordkappiin asti.


* * *