Ei tartte istuskella, kävele!

Tämä penkki rannalla on kestänyt jo vuosia,
myös pientä hassuttelua.

Kävelyhortoilun harrastajana olen joskus harmitellut, ettei syrjäisemmillä eli parhailla kävelyreiteillä ole montakaan penkkiä, missä voisi hetken istahtaa ja kuunnella lintujen ja moottoritien laulua. Keskustassa penkkejä on, mutta siellä niitä ei niin tarvitse. No, onhan niitä penkkejä vielä jossain muuallakin, kunhan niiden paikat oppii tietämään.

Alkaa se penkkien puutteen tärkein syy lopulta selvitä. Syrjemällä kaupungilla penkkien pitää olla niin jämerää tekoa, ettei niitä saa helposti hajalle. Siitäkös sitä jotkut nuoremmat hengailijat turhautuvat ja ehkä jopa masentuvat. Kaupunki ajattelee tietysti tulevaisuutta eli nuoria.

Toinen penkki jätettiin
ystävällisesti ehjäksi.

Betonisen jalustan rikkominen
olisi jo liian rankkaa.

Vanhat kääkät voivat istuskella kotonaan tai muualla sisätiloissa kuluttamassa palveluntarjoajien antimia. Ulkona voi istua vaikka rollaattorin jakkaralla, kalakukkoa järsimässä.

Niin ja siellä keskustassa on tilaa istuskella ja ihmetellä, vaikka jossain torin laitamilla. Kaikilla penkeillä ei suinkaan ole sekoilualan ammattilaisten, miesten ja naisten porukoita.

On siellä lenkkipolkujenkin varsilla kantoja ja kiviä, jotka kestävät isommankin ihmisen istuskella vaikka koko päivän. 


Tässäkin lähimmällä uimarannalla oli ennen kevytmallinen, mutta siistihkö kaksiosainen pukukoppi, puusta ja vanerista kasattu. Sekin hyödyllinen kaupungin anti oli pantu päreiksi ja yritetty polttaa nuotiossa. Hyvin se vanerikin palaa, ainakin roihahtaa, jos käyttää ronskin erämiehen tulentekotaikaa eli viittä litraa bensaa. Kopin särkijät eivät olleet osanneet taikoa. 

Sillä samalla uimapaikalla on vieläkin bajamaja, pelastusrengas ja roskis, opastintaulu ja  kanoottilaituri. Kaupunki ei ole meitä vielä hylännyt. Hyvin hoidettuja lenkkipolkuja täällä on kyllä paljon, myös metsien suojelualueilla. Saa hortoilla ja könytä mäkistä maastoa.

Pitää vissiin olla hyvillään siitä, että jaksaa itse vielä toistaiseksi tallustella, eikä se istuminen ole pakollista. Monille menijöille se hetken huili olisi tarpeen, lyhyilläkin reiteillä. Levähdyspenkkien puute ja rikkominen on tietty hyvin yleinen ongelma, se on sarjassamme ihmisjärjellä ratkaisemattomia mysteereitä?

***

Lisäilyt: 

Hyväkuntoinen ja hoikka yksilö voi hyvinkin väheksyä kävelyä, mikä ei tunnu kunnon liikunnalta. Toisin on vähän vanhemman ja läskimmän laita. Kuntokin voi silloin olla kuin kiviaitaa - yhtä raskasta. Silloin kävely kyllä auttaa ja tehoja saa, kun jatkaa matkoja, lisää välillä vauhtia tai nousee mäkiä. Ja pitääkö ihan kaiken olla niin kiivasta ja tehokasta? 

Tämä guru suosittelee 12 000 askelta päivässä. Meikän käyttämällä simppelillä Noom Walkilla se meinaa karkeesti arvioiden vajaata 10 kilsaa. Se on varsin paljon päivittäiseksi käppäilyksi! Linkki juttuun.

Lihasjumppa on myös aivojumppaa, kertoo Talouselämä.

Miljoonan dollarin aivot

Yleinen hokema on, että jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Tuo yleistys on tietysti huteralla pohjalla, mutta on siinä totta takana. Syrjäytynyt nuori tai nuorehko ihminen löytää kuitenkin usein lopulta paikkansa jossakin, eikä lorvi koko ikäänsä vain pelkkiä kustannuksia aiheuttamassa.

Joskus 1960-70 -luvuilta jäivät mieleen kirja ja elokuva "Miljoonan dollarin aivot". Muisti kai heittää, sillä jutun nimi näyttää olleen miljardin dollarin aivot. Aika iso ero! Aivoilla tarkoitettiin tuolloin sähköaivoja, nykyisiä tietokoneita tai tekoälyjä. Kirjailija oli jännityskirjallisuuden silloinen suuri nimi Len Deighton. 

Miljoona dollaria tai euroa per syrjäytynyt nuori? Tuommoista lukua ovat aivotuhnuina heitelleet julki myös johtavat poliitikot. Silloinhan tarkoitetaan yleensä vain suomalaisen kantaväestön jälkikasvua, ellei sitten ole tarkoitus korostaa mamunuorten suunnattomia vaikeuksia Suomessa, kamalassa maassa. Suomeahan ei kaikkien mielestä edes ole olemassa tai ei ainakaan saisi olla. Puurokin on täällä surkeaa!

Syrjäytyneitä nuoria ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa joitakin kymmeniä tuhansia, joten ongelma on suuri. Jos yksi syrjisnuori aiheuttaisi elämänsä aikana miljoonan euron turhat kulut, tuhat pysyvää syrjäytymistä maksaisi yhden miljardin. Jos syrjäytyviä tai jo valmiiksi syrjäytyneitä ihmisiä olisi esimerkiksi 15.000 henkilöä, valtio ottaisi kerralla kantaakseen 15 miljardin kulut tai jotain siihen suuntaan.

Samalla tavoin miljoona per nuppi voisi laskea myös mamunuorten yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Mitä sitten maksavat noiden maahantulijoiden tai ns. ankkurilasten aiheuttamat perheiden yhdistämiset?

Lapin Kansan jutussa pohdittiin nuorten syrjäytymisen hintaa viime tammikuussa. Tiede-lehti arvioi samaa asiaa jo vuonna 2012.

*** 
Nuorten syrjäytyminen on jo pitempään ollut paha juttu. Iltasanomien jutun mukaan peruskoulun päättävistä nuorista, myös lähtöjään suomalaisista, liian suuri osa ei selviydy itsenäisesti edes perusasioista. Peruskoulun antamilla valmiuksilla pitäisi pärjätä työelämässä, kuitenkin niillä opeilla pitäisi onnistua arkielämässä. Että se siitä kattavasta suomalaisesta huippukoulutuksesta!

Jutussa haastatellun opettajan mukaan kuvitellaan, että kymppiluokat olisivat täynnä poikia, mutta se ei pidä paikkaansa. "Minulla on lähes joka vuosi ollut enemmän tyttöjä", hän sanoo. "He ovat usein kilttejä, hiljaisia tyttöjä, joita ei kukaan ole huomannut lainkaan, eikä ole missään vaiheessa tarkistanut, että osaavatko he todellisuudessa."

***
Jossain maikkarin jutussa hehkuteltiin aamulla uhkakuvaa, minkä mukaan elinympäristöjen heikkeneminen ja ilmastopakolaisuus saattaisivat tuoda Suomeen jopa miljoona uutta asukasta. Hupsista, siitä vain? Se olisi sekä kustannuksiltaan että muutenkin kaikkinensa täysin mahdotonta. Laitankin tyynesti moisen nettijutun sarjaan höpsistä.

Jos miljoonainen ihmistsunami tulisi, eikä sitä kukaan estäisi, Suomea ei todellakaan olisi pian enää olemassa. Kukaan ei olisi maksamassa kenenkään sosiaaliturvaa, ei edes sitä vähimmäistä. Kehitysavun jakaminenkin jäisi kerralla historiaan. 

Jos läntiseen Eurooppaan rynnistäisi 50 miljoonaa uutta asukasta, muutenkin tauottomana soljuvan maahanmuuton lisäksi, ei olisi enää entisenlaista Eurooppaakaan. Itäisen Euroopan, entisen itäblokin maat osannevat jo sulkea rajansa liian suuren uhan edessä ja puolustaa terveen itsekkäästi omaa väestöään.

***

Kommarifillaristit

Ulkoministeri Timo Soinista pitää nyt laittaa julki edes jotain myönteistä, kun jytkyjen isän nykyinen hillopurkki saattaa tyhjentyä, mikäli hallitus heittää lusikan nurkkaan. Soinin kannanotto fillarikommareista ja kaupunkipyöristä Verkkouutisissa on ihan lystikäs! 

Jospa näemme vielä Soinin itsensäkin kommarifillaroimassa naama sinisenä keskiviikkoisin ja viikonloppuisin Vermon suuntaan, kevyesti sähköpyörällä tietenkin?

Soinin kannanotto Irlannin aborttiäänestyksestä sen sijaan ei ilahduta. Itse  tuon asian kommentointi ei kuitenkaan ole meikäläisen heiniä. 

***
Mennä päivänä kummastutti parikin juttua Oikeassa Mediassa. Toinen oli se, missä otsikon mukaan brittihallinto vainoaa kansalaisaktivisti ja -journalisti Tommy Robinsonia. 

Tarkempien taustatietojen puutteessa ei tuota osaa kommentoida muuten kuin sen verran, että moinen meininki on hyvin huolestuttavaa. Stalinin ja Hitlerin haamuja jossain pirun hiilikellarissa saattaa naurattaa?

Ilmaisunvapauden suhteen ei ilahduta sekään OM:n juttu, missä ruotsalainen kirjailija ja poliittinen kommentaattori Jan Sjunnesson on joutunut poliisin kuulustelemaksi, koska hän laittoi pari kirjan kantta julki naamakirjassa.

Huumori on ollut jo kauan hiipuva luonnonvara, paitsi ilkeä ja älytön mukahauska joukkomekastus toisinajattelijoista, mikä ei ole koskaan lystikästä. Julkinen satiiri "vääristä asioista" lienee sitten kovasti arveluttavaa? 

Pienen, mutta sisunsa kadottaneen Suomen sopulistipoliitikot tapaavat yhä vieläkin seurailla Ruotsia kuin lokit troolaria. Hyi olkoon!

***

Sotesäästöt virtuaalisia

Virtuaalisuus on
soten säästölääke.

Virallisrintaman jäyhä totuuspuhuja valtiosihteeri Martti Hetemäki paljasti sen, mihin hallituksen hehkuttamat soten maatakaatavat säästöt perustuvat: Säästöä syntyy, kun potilaille tai asiakkaille tarjotaan virtuaalihoitoa. Sotesäästöt lienevät, kuten on arvuuteltu, täysin virtuaaliset!

Valtiosihteeri pitää tietysti kaksin käsin kiinni sotesta. "On kokemuksia siitä, että virtuaalihoito säästää rahaa myös vanhustenhoidossa", hän sanoo pakkopulla-ylen aamuisessa jutussa.

Aikaisemmin Hetemäki kertoi julki, jottei soten valinnanvapaudesta koituisi lainkaan säästöjä. Hallitus haluaisi säästellä lähes maailman parhaiten toimivasta ja vertailuissa edullisesta suomalaisesta terveydenhoidosta vaivaiset kolme miljardia.

Tiedon ja teknologian tehokas käyttö säästäisi valtiosihteerin arvion mukaan jopa neljä miljardia. Nyt me sen sitten tiedämme. Kansalaiset ja erityisesti vanhempi väki saapi varautua terveydenhoito-oletettujen etähoitajien tai ainakin robottien tiheneviin virtuaalisiin visiitteihin.

Ehkäpä ongelmalliseksi koettu vanhusten ruokailukin sujuu kotihoidossa virtuaalisesti ja säästöjä syntyy? Muuten se olisi kai todella upeeta, mutta siinä saattaa käydä kuin eräälle entiselle hevoselle, joka potkaisi tyhjää juuri kun se oppi olemaan syömättä. Mutta olisiko sekin upeeta, säästöjen kannalta? Virtuaalihoito ei ole edes mikään uusi viksu vekotin, vaan se jo käy ja kukkuu.

***

Lisäyslinkki: Suomen terveydenhoito on jo viidenneksi laadukkainta maailmassa!

Veronmaksuvero

Etiäinen hallitusneuvotteluista 
reilun vuoden kuluttua:

Pääministeri Turpo: "Mutta millä ihmeellä me katetaan soten ja maakuntien kymmenen miljardin lisäkulut? Entä se maahanmuuton uusi miljardipotti? Onko ehdotuksia?"

Valtiovelkaministeri Alamäki: "Meillä on jo homma handelissa. Lätkätään sitä varten viiden prossan tilapäinen veronmaksuvero! Se tulee kaikille niille, jotka maksavat yleveroakin. Tilapäisyys katsotaan tietysti joka vuosi uudestaan.

Sossu- ja soteministeri Andersflicka: "Hyvä ajatus! Jos sellaiset patamustat poroporvarit kerran jotain veroa maksavat, kyllä niiltä voi repiä vähän lisääkin."

Turpo: "Kyllä tuo kuulostaa vähän kohtuuttomalta. Eikö voisi jotenkin ikäänkuin keventää verollepantujen taakkaa?"

Alamäki: "On meillä kyllä verotusdemokraattinen kevennyskikka siihenkin. Pannaan sille veronmaksuverolle nimeksi veronkevennysvero. Sehän on vähän sama asia, kuin torikauppiaalla, joka huutaa siellä huiskeessa, että eläkeläisille tuplahinnalla kaksi. Täydestä se menee ja halavalla tuntuu saavan."

Andersflicka: "Tosi on. Keventäähän se uusi vero selvästi veronmaksajilta perittävää kokonaisverotaakkaa, kunhan se on ensin peritty ja maksettu."

Turpo lyö kämmentä palisanteripöytään: "Veronkevennysverosta päätetty! Seuraavaksi haluan kuulla esityksiä lapsilisien ja toimeentulotuen verotuksesta. Riittääkö se 20 prosenttia varmasti?"

***

Lisäyslinkki: Ylisuuri julkinen sektori kurjistaa Suomea.

Köyhien lapsille potkupalloa

Jalkapalloilu on köyhien lapsille liian kallis urheilulaji. Pienituloisten perheiden jälkikasvun pitää tyytyä pelailemaan vain potkupalloa siellä, missä siihen on ilmainen tai halpa mahdollisuus. Kuopion Kaupunkilehti kertoo otsikossaan, jotta "Juniorijalkapalloilu maksaa tuhansia".

Kolmen junnun äippä kertoo jutussa, että jalkapalloharrastus vie jopa 4.500 euroa vuodessa ja lisäksi tehdään paljon talkootyötä. Kuopiosta ja jalkapallosta puhuttaessa on kai kysymys lähinnä KuPSin junioreista. Junnun lisenssimaksut ovat 320 - 450 euroa vuodessa. Eikä siinä vielä kaikki: Joukkuekohtaiset kuukausimaksut e-junioreilla ovat 45 euroa, siis kuukaudessa.

Vanhempien kanttia vaativat myös varustehankinnat ja kuljetukset harjoituksiin. Vanhemmat tekevät seurassa jatkuvaa vapaaehtoistyötä kulujen kattamiseksi. Seuran stipendirahastosta voinee hakemalla saada tukea kuluihin. Seura päästi aiemmin junnut ilmaiseksi liigapeleihin, oppimaan isommilta, mutta nyt otteluihin pääsyyn tarvitaan 20 euron sirukortti.

Yksi junioreiden pelireissu Helsingin seudulle maksaa lehtijutun mukaan 3.500 - 4.000 euroa. Sellaisia pelireissuja on kahdeksan kertaa vuodessa, joten pelimatkoja varten pitää kerätä talkootöillä noin 30.000 euroa.

***
Lehden esille nostama aihe liippaa liki, koska meikän lähipiirissä on jalkapallosta pitävä ja tiemmä siihen lahjakaskin junnu. Isänsä totesi taannoin, ettei hänellä ole niin paljon käypäsiä ja pakko se oli papankin tunnustaa.

Pelaamaan poeka kuulema kuitenkin pääsee, joten ehkä harrastus vielä jatkuu jollakin tasolla. Kai siinäkin touhussa liikunta ja pelaamisen ilo ovat tärkeimpiä asioita. Eipähän tarvitse niin paljon otsanahkaa rypistellä lapsen harrastuksen suhteen, kun nahkalämiskässäkin on sileet kannet, usein vastakkain.

Intrigööri ei ymmärrä jalkapallosta mitään. Kakruna ja nuorena ollessa pelattiin koulun kentällä pesistä ja urheiltiin vähän muutenkin. Kylien pienillä kentillä mätkittiin lentistä iltamyöhälle asti. Tyttöjäkin oli ja kyllä me välitettiin niist...

Molemmissa peleissä kyllä riitti lystiä, lentiksessä ihan sitä oli aikuiseksi asti. Jalkapallon ja jääkiekon pelailu katkesi meikältä muutamiin kokeiluihin.

En tietenkään moiti keitään kotijoukkoja siitä, jos heillä riittää paukkuja ja aikaa edistää lastensa harrastuksia. Sehän on hieno asia! Tasan eivät ole koskaan käyneet ihmisten onnenlahjat, eivätkä muutkaan lahjat. 

Olisihan se kyllä jaloa ajatella, että vain lapsen lahjakkuus ja into jossakin urheilulajissa tai muussakin lajissa ratkaisisi hänen mahdollisuutensa. Joskus on jossain voinut niin ollakin, mutta mikään ei ole aina niin, miltä se näyttää. 

Mutta on niitä olemassa halvempiakin lajeja kuin jalkapallo tai jääkiekko. Hyvällä onnella nuori voi saada myös osaavaa vapaaehtoista valmennusta. Ja pyöree se on potkupallokin!

***

Muusikot ja urheilijat auttamassa.

***

Hessun Sanomat 6.1.2019: Suomessa voi köyhimmillä (muka) olla huonompi elämänlaatu kuin Afrikan köyhillä.


7.1.2019:  Laajempi käsitys ihmisoikeuksista vai onko niistä mitään käsitystä?


Köyhien pudotuspeli käynnissä, blogi.

Onko köyhyys jo rikollista?

Köyhillä on oikeitakin ystäviä, MTV.

Lapset voivat olla julmia kiusaajia, MTV.

Kyllä toimeentulotuki riittää, sanoo Tilastokeskus.

Vuoden kuvaksi väkivaltapornoa

Vuoden parhaaksi lehtikuvaksi, ainakin yhdessä kisassa, valittiin otos palavasta miehestä keskeltä köyhyyden ja kurjuuden aiheuttamia väkivaltaisia yhteenottoja mielenosoituksessa Venezuelassa Caracasissa. 

Moottoripyörän räjähtänyt bensatankki sytytti tuleen José Víctor Salazar Balzan. Kameraa käytti kuvajornalisti Ronaldo Schemidt.

Tulessa roihunnut ja toisten mielenosoittajien auttama Jose selviytyi sattumuksesta hengissä, mutta pahoilla palovammoilla. Kuvaaja Ronaldo palkittiin vuoden parhaasta otoksesta. 

Jose paloi komeasti ja Ronaldo antoi kameran rallattaa ammatillisesti oikeassa paikassa. He ovat Caracasin poikia molemmat. 

MItäs tuosta muuta sanomaan kuin se, että olikohan muutenkin joka tuutista maailmassa pursuava väkivaltaporno ihan pakko palkita vuoden parhaana lehtikuvana? 

Vaihtoehtoisia hienoja kuvia oli nytkin runsaasti ehdolla.


Ai niin. Venezuelan kommarikääkkä Madurolle terveisiä: Olet vaarallinen turhake! Pistä reppuun kiviä, iske reppu selkään ja loikkaa öljylautalta mereen polskuttelemaan!

Ps. Maduro ei ilmeisesti ole tilannut intrigöörin blogia sähköpostiinsa, koska hän ei mennyt kehotuksesta kivireppu-uinnille, vaan meni ja "voitti" pressanvaalit. Heh. 

Maduron jatkopesti tiennee taas poliittisten väkivaltaisuuksien kasvamista. Mellakat aiheuttivat viime vuonna noin 120 turhaa kuolemaa. Linkki lehtijuttuun.


Ulkolinjan dokumentti Venezuelasta: Pako tuhotusta maasta.

***

Kierrätä vaikka muovipöksyillä!

Nämä bokserit eivät vettä pelkää.

Paljon vettä vaativan ja ruoantuotantoa syrjivän puuvillan kasvatusta koetetaan hillitä uusilla ja uusiutuvilla materiaaleilla. Suomessa kehitetään ansiokkaasti pohjoisten metsien tuottamia puupohjaisia tekstiilikuituja, joiden valmistuksessa ei käytetä haitallisia kemikaaleja.

Perinteinen puuvilla ja uudet uusiutuvat kuitumateriaalit ovat pieniä tekijöitä tekstiileissä, sillä yli 70 prosenttia kaikista tekstiilikuiduista on öljypohjaista kuitua, kuten polyesteriä. Öljypohjaisista kuiduista irtoaa tiemmä pesussa mikropartikkeleita, jotka päätyvät meriin ja kalojen kautta ihmistenkin ravintoon.

***
Kiinnostavaa on, että muoviakin voi kierrättää myös vaatteisiin, kuten esimerkiksi boksereihin ja muihin aluspöksyihin. Kiinalainen suuri verkkokauppa tarjoaa jo useita kovasti muovipussin näköisiä alushousuja. 

Suomalainen valmistaja sen sijaan iskee verkkokaupassaan tiskiin laatua ja istuvuutta, vaikka mainostaa materiaaleihin kuuluvan mm. meriin hylättyä muovijätettä, kalaverkkojakin.

Meikäläisen kurittomassa perheessä kokeiltiin aikoinaan tehdä akuankkapukuja pienille lapsille. Niitä saa kaupan muovikasseista, pitää vain leikata jaloille reiät pussin alaosaan, ylhäällä on henkselit valmiina. Jos tuo leikitysniksi ei ole tuttu, siitä vain kokeilemaan kiertotaloutta vai mitä se oli.

Suomessahan on aina osattu hyödyntää luonnosta saatavia uusiutuvia materiaaleja muutenkin kuin pula-aikojen korvikeissa. Vähän minttusuklaata vanhemmat polvet muistavat ainakin tikkuviinan, mistä saattoi tupsahtaa tukkihumalaan.

***
Ja hiukan niitä haikeita lapsuusmuistoja: Joskus kakruaikoina maalla jäi mieleen ainakin kahdenlaisia kaupallishenkilöitä. Huonekalukauppiaiden kuormurit kolusivat kaikkien sivukylienkin talot ja mökit, eikä suotta, sillä kylillä asui ennen paljon porukkaa ja lapsiakin oli kiusaksi asti niin, että omat ja vieraat saattoivat sekoittua. Kaikista kumminkin huolehdittiin.

Varsin olohuoneisiin päätyi moderni ja värikäskin yhdistelmä, samanlainen muovinen "keinonahkasohva" ja kaksi nojatuolia samasta erittäin kestävästä materiaalista. Noita hyvin hiostavia kalusteita yhdisti se, ettei niissä ollut hyvä istua, eikä maata. Niitä saattaa vieläkin olla pula-aikoja odottamassa jossain ulkovarastossa. Sohvapöydät olivat silloin ennen puusta väsättyjä.

Toisenlaiset vilkkaat kaupallishenkilöt möivät kiertävää taloutta harjoittaessaan kaikenlaista pientä hauskaa, mm. kuulakärkikyniä saatesanoilla, jotta "tällä kirjoittaa ainakin kilometrin".

Pölhöimpiä halpuutuskeksintöjä oli aikoinaan laittaa "keinonahkaa" auton istuimiin. Jostain muka halpismallista oli saatettu jättää mm. apukuskin puoleinen häikäisysuoja pois. Siinä sitä oli kivaa taittaa pitkää matkaa, varsinkin apukuskilla.

Nauretaankohan vielä joskus tämän ajan modernille kaupalliselle kierrätykselle? Vai mahtaako se enempi itkettää? 

Lisälinkki: Ei alushousuja kivijalkakaupassakaan soviteta.

***