25.2.2013

Terveyttä kioskilta?

Maata kaatava kuntauudistus, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus etenevät vakaasti kuin juoppo pitkospuilla. Menivätpä nuo ns. uudistukset lähivuosina miten vain, moni asia varmasti muuttuu, kun valtio painostaa. 

Omat terveyskeskukset ja -asemat katoavat monista kuntataajamista. Oikeiden terveyspalvelujen tilalle tulee jotain, jos tulee. Ehkä kylillä käy terkkaribusseja, netissä on etälääkäreitä tai neuvontaa saa jostain terveyskioskista?

Pienemmille kunnille käy, kuten ennen kävi kyläkunnille, joista katosivat koulut ja kaupat. Viimeisenä sinnitteli usein keppanakuppila, kylän vähän ankeahko olohuone. Ehkä siellä joku viihtyi, pikku hönössä? Sama kai, missä sitä joutavan päivän istuksii?

Koska ihan kaikki suomalaiset eivät ihan äkisti pakkaudu asumaan kasvukeskuksiin, eivätkä vielä kymmeniin vuosiin, jollain opilla palvelujakin on vietävä ihmisten luokse. Ratkaisumalleja on monia, puhutaan mm. "hyvinvointikeskuksista", kuten kuulema Oulussa.

Kyllä IsoVeli keksii, hyvinvointikeskus kuulostaa melkein yhtä hienolta kuin joku "osaamiskeskus", osattiinpa siellä  ehkä jotain tai ei. "Kestävä talouskasvu" on sekin  innostavaa eliittislangia, kuten oli se toinenkin mahdottomuus, "hallittu rakennemuutos".


Intrigöörin mielestä osaamiskeskus -nimityksen täytyy olla jonkin poliitikkojen ohjastaman työryhmän keksimä, se verran hassu se on. Jos ja kun nyt johonkin kootaan yksiin jonkin alan yrityksiä, minkä alan vain, sellaisen kuin  osaamisen täytyisi olla itsestään selvää. Vai onko tarkoitus jotenkin erottua opettelukeskuksista eli koulutuslaitoksista? Liian vaikeaa on tuota arvuutella.

Jos joku terkkari nimetään hyvinvointikeskukseksi, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kipeitä ihmisiä sinne lappaa. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Terveet käyvät kuntosaleilla ja muissa mukavammissa paikoissa.

Kun kaikki hienot hämäykset on jo käytetty, voisi sitä kokeilla totuuttakin: Nyt säästetään, viilataan ja höylätään. Suomen pitää ennen kaikkea hoitaa sitoumuksensa kaikkien isojen euromaiden pankeille ja finanssihyeenoille.

Viime vuosina on perusteltu mm. terveyskioskeja ja on puhuttu terveysbusseistakin, mutta palvelujen nostaminen pyörille taitaa olla kovin kallista, koska pitäisi olla sopivaa tekniikkaa, sekä nohevaa henkilöstöä ja sehän vasta maksaakin. Tarpeelliset ambulanssikopteritkin ovat usein säästötappajien tähtäimessä.

Siispä toivomme lienee niissä terkkarikioskeissa ja yhä harvenevissa oikeissa terkkareissa. Siis meidän, jotka vielä pääsevät kömpimään kämpiltä liikkeelle, muille järjestyy tässä Suomen alasajon keskellä toivottavasti hoitoa kotiin. Järjestyisi kai, jos kunnilla olisi varaa palkata tarpeeksi henkilöstöä.


***

23.2.2013

Köyhistäkin hevosystäviä

Kantasuomalaiset Köyhät ja Kurjat p.a. (KKK) odottavat vesi kielen alla maanantaita, jolloin Evira tarkastaa Poutun heppakepappivaraston. Tarkastuksen jälkeen kuulema tulee uutiset seisauttava päätös siitä, saako pollen potkulla terästettyjä lihoja jakaa nälkäisille massoille vai onko ne eineet kuskattava jonkin EU-diktaatin mukaan kaatikselle korppien nokittaviksi.

Toisaalla tiedämme, että saksalaiskauppias Litukkakin jemmaa kai jossain tuhansia purkkeja hieman hevospitoista raviolia vai mitä se lie. Monista muistakin ja muidenkin kauppaamista ruoka- ja einesvalmisteista on löytynyt ruunareipasta (romaniaksi hepan liha kuulostaa melko hienolta: "Cal Carne". Eipä sitten muuta kuin polleburgereita tekemään!

***
Niinpä KKK klaanin ja muiden surullisten tsuhnien puolesta esitänkin, että kaikenlaiset heppaa sisältävät, mutta muuten maukkaat annokset jaettaisiin ensi viikon ruokajonoissa ympäri maata. Tämä saattaa olla köyhille viimeinen mahdollisuus tutustua hieman eksoottiseen hevosen lihaan. Pianhan lihat syynätään dna-pistokokeilla ja lihoilta vaaditaan alkuperätodistukset, joten heppa ruokapöydässä ei ainakaan halpene.

Tästäpä tulikin mieleen, että jos suomalaista heppaa olisi enemmänkin saatavissa, sillä saattaisi olla maailmalla kovastikin kysyntää patongin päällä tai miten vain. Suomen heppa on ns. kylmäverisenä rotuna maailmalla melkoinen harvinaisuus. Suomenhevosen liha voisi olla oikein markkinoituna hinnakas vientituote.

Ruotsalaiset ja norjalaiset kylmäveripolletkin ovat jo olemassa eri näköisiä ja vauhtiakin niillä voi olla melkein kuin lämpöisellä. Aitoja suomenhevosia, nk. putteja, ei ole maailmassa juuri muualla kuin Suomessa, kuten ei varsin paljon ehtoja suomalaisiakaan.

Maailmaan mahtuu paljon itsekkäitä ja uhanalaisistakaan  lajeista mitään piittaamattomia himokulinaristeja. Amatööri voi vain kuvitella, missä hinnoissa olisi esimerkiksi Przewalskinhevosen pihvi olisi ähkyrikkaiden suosimissa maailman huippuravintoloissa. Jossain vaiheessa tätä erittäin uhanalaista alkuperäisrotua ravasi Gobin autiomaan vuoristossa vain tuhatkunta yksilöä. Nykyisin tilanne lienee vähän parempi.

Suomenheppoja on käytännössä vain vähän enemmän, nykyisin niitä on noin 20.000 itsepäistä yksilöä. Lajin kantakirja aloitettiin vuonna 1907. Joskus, kun maaseutua ei oltu vielä lopetettu kvartaalitaloudessa kannattamattomana,  oli jokaisen maalaiskaupan pihassa hevosten pureksima puupuomi.  Nyt ei ole niitä kauppojakaan.

Suomenhevoset ovat historiassa kunnostautuneet monin tavoin. Lajin esi-isät kantoivat hakkapeliitat Ruotsin sotiin. Suomenheppa oli keskeisessä osassa myös itsenäisen Suomen sodissa ja rauhan töissä. Nykyisin puttelähdöt ovat kaikkien totoravien suolaa.

Suomen armeija ei hylännyt heppoja täysin vielä 70-luvullakaan, jolloin niitä käytettiin viemään ruokaa intin maastoharjoituksiin ja sisseille. Nykyisin armeijan rauhalliset hevoset ja reippaat hevosmiehet ovat kaunis muisto vain. Tytöthän eivät vielä 70-luvulla silloin päässeet inttiin ja lottaveteraanejakin sorsittiin sen ajan "oikean ajattelun piireissä" tylysti.

***
Tasan eivät käy onnen pipanat ja mieltymykset. Joku toivoo saavansa hevospitoista tai mitä vain maukasta ruokaa lautaselleen. Joku toinen ei toivo, eikä edes halua mitään lihapitoista. Ruoka on muuten hämmästyttävän suosittu aihe mediassa, mistä löytyy aina ruokajuttuja ja -ohjelmia kuin pahankin nälkämaan kansalle. 

Kiusaamistahan se ruokaohjelmien teko on kuitenkin osalle porukasta. Kaikki vitamiinitkin kuulema saa puhuvien päitten mielestä ruoasta, kuten vissiin vaikka makaroonista ja jauhamakkarasta tai kanannahkapihveistä? Muuhun ei kaikilla ole massia, mutta saattaahan leipäjonoon päästä apostolinkyydillä lisukkaita hakemaan.

Mutta hiljentygäämme, sillä huomenna 24. helmikuuta voimme viettää esimerkiksi toista paastonajan sunnuntaita. Voimme kai siinä samalla muistaa kauniilla ajatuksilla myös kesken ikiään menehtyneitä hevosia. Kaikkien nälkäisten ystävä Yle virittelee meitä myös Sikke Sumarin neuvoin sunnuntaiseen brunssitunnelmaan, pienellä hömpsyllä kuoharia ryyditettynä.  

Intrigööri ei ennen tiennyt, mikä on brunssi. Mutta nyt tiedän! Kuoharin tiesin, sillä se oli niitä harvoja aineita, mitkä kävivät jalkoihin runsaammin juopoteltuina. Toinen semmoinen neste oli aito hämäläinen tai etelä-savolainenkin sahti. Yleensä se harrastus meni niin, että muisti saattoi olla hukassa, mutta jalat pelasivat liian hyvin. No, tämä meni taas vähän aiheesta ohi kuin polle sikanautapurkissa.


* * *



21.2.2013

Töihin opiskelija vai työtön?


Asioilla on yhtä monta näkökulmaa kuin on tarkastelijoitakin. Hevostelun, homoavioliittojen ja pihasusien (susiparien) ohessa viikon puheenaiheisiin kuuluvat opiskelijoiden toimeentulo ja työnteon tulorajat. 

Yhden nuoren tuki voi olla toisen tukea parempi, sillä opintotukea saava nuori saattaa työllä tienatessaan samalla syödä työt työmarkkinatukea saavalta nuorelta. Olisikohan tässäkin asiassa laitettava tukien mättämisen sijasta uudenlaista arkijärkeä hattuun?


Intrigööri lukaisi sattumoisin Taloustaito-lehteä, missä pt Antti Marttisella on blogissaan kiinnostavia aatoksia. Marttinen toteaa mm., että opintotukea saavalle opiskelijalle jää työssä tienatusta satasesta käteen 70 - 80 euroa. Toisaalla työmarkinatukea saava nuori kuittaa samanlaisesta satasesta käteen vain 20 - 30 euroa.


Moinen systeemi pilaa kirjoittajan mielestä koko pienipalkkaisten ja osapäivätöiden työmarkkinat, koska opiskelijan kannattaa mennä töihin paljon pienemmällä liksalla kuin kenenkään muun. 

Opiskelijoiden tilanteesta kirjoittaa jutussaan tänään mm. Uusi Suomi.


* * *

Ravikatsomoissa sanottiin joskus pahasta laukkurista tai kävelijästä, jotta tuo koni olisi parhaimmillaan leivän päällä. Ehkäpä ravien surkein polle saakin vielä jossain kunniapaikan katsomoravintolan seuraavan viikon pihvilistalla?

Taannoin, vielä joskus 90-luvulla huonosta, mutta terveestä hevosesta sai teurastamosta lihan hinnan. Lihan hinta ei ollut ihan pieni, se taisi olla kumminkin muutama markkatonni. Moni joutui lopulta laittamaan toiveikkaasti isolla rahalla ostamansa ravurin teurastamon autoon, pelkän lihan hinnalla.


Intrigöörikin on sitä polvea, joka muistaa aikoinaan kaupoista leikkeleinä myydyn hevosenlihan. Se taisi olla savustettua ja oli kyllä leivän päällä hyvää. Niihin aikoihin leikkeleet leivän päällä eivät olleet ihan päivittäistä herkkua. 


Siksiköhän sitä isona poikana tuli syötyä makkaraa paketista tai paksulti jonkin karjalanpiirakan päällä? Hevosleikkelettä ei sitten enää kaupasta saanut. Jostain turkulaisesta grillikitkasta olisi saanut hevosmakkaraa, mutta se jäi maistamatta.


Joskus joku tavallista nohevampi ja sinnikkäämpi raviukko onnistui pelastamaan "kuormasta" lihan hinnalla hyvän heposen, millä oli vielä tienaamatonta rahaa hillotolpalla odottamassa. En laita tähän nyt nimiä, koska muisti saattaa heittää, enkä viitsi tarkistella. Muistaakseni joku aikansa kovimmista lämpöisistä ravureista 90-luvulla oli tuommoinen kuormasta pelastettu.


Sitten hevosenlihan markkinat melkein romahtivat. Hevosta ei vuosiin saanut järkevällä hinnalla mihinkään kaupaksi, koska kuljetuskin maksaa. Tuttu lihanjalostusfirman yrittäjä kertoi muutamia vuosia sitten syyksi sen, että jos teurastamolla on USA:n vientiä, samassa laitoksessa ei saa teurastaa hevosia. 


No, tuoteselosteet ovat  kuulema vain selosteita, toivottavasti eivät silkkoja sepitteitä. Kuka valvoisi omavalvojia?


Nykyisin hevonen sentään kelpaa muutamille pienemmille teurastamoille. Ja taitaa se lopulta kelvata melkein mihin vain. Hevosenlihan syönti ei kuitenkaan ole epäterveellistä. Parempaa se kunnon pollen potka on kuinka vain kuin jotkin kanannahkalihapullat tai lihattomat jauhomakkarat. 


Yhden herkku se on toisen yrkky. Joissain hevoskulttuureissa lypsetään heppoja, tamman maitoa ei sentään taida kaupasta saada. Ja jos saisi, olisiko se ehkä vuohen maitoa?



* * *

18.2.2013

Eläkeläiset hoitamaan vanhuksia

Tässä sitä pähkäillään vanhusten hoitoa, eläkeläisten työllistämistä ja vähän päättäjiä, Kataistakin. Enkä väitä, että Katainen pitäisi jo laittaa hoitoon, se asia kuuluu ammattilaisten harkintaan. Suomalaisilla päättäjillä näyttää taas olevan kaikki pelivälineet hakusessa.  Velkaantumiskierre pitää kuitenkin katkaista, kuten piäministeri Katainen sunnuntaina radiossa julisti, vaihteeksi. 

Kataisen ja hänen perästähiihtäjiensä puheet muuten ovat usein kuin suoraan pankkipellejen suusta, sillä aivan kaikkea mitataan ja määritellään "markkinoiden" eli suurpääoman etujen näkökulmasta. Päättäjien aivoputsaus on ollut tehokasta.

Tämmöistä ehdollistetun ajattelun sarjaa edusti jo kokoomuksen ajatushautaamon poikien taannoinen väläytys, minkä mukaan Venäjä ei ole suurvalta, koska sen talouslukemat yllä kunnolla edes Hollannin tasolle. 

Pari päivää sitten intrigööri katseli tarkasti rikkaiden G20-maiden Moskovassa pidetystä kokouksesta otettua pönötyskuvaa. Kataista ei siellä näkynyt, liekö hänellä ollut silloin joitain eurokiireitä siellä ytimessä? Ehkäpä valmistaudumme nyt kiireesti ja yhteisesti tukemaan köyhiä venäläisiä oligarkkeja ja muuta kansainvälistä tummanharmaata taloutta Kyproksen kaatumaisillaan olevissa pankeissa? 

Pääministerin haastattelutunnilla Katainen ilakoi sillä, että Irlannillakin menee nyt hyvin, sillä Irlanti on "päässyt markkinoille". Takavuosien taloustiikeri oli taas saanut markkinaehtoista lainaa. Luullakseni useimmat irlantilaiset olisivat ikionnellisia, ellei heidän maansa olisi koskaan päässyt muualle kuin vanhan ajan reaalitalouden kitsaille markkinoille? Pankkipiirien keinottelukuprusta johtuva ja valtiollistettu Irlannin velkalasti on vieläkin hirmuinen.

Toki talous on tärkeä asia, mutta luulisi poliitikkojen päänuppiin mahtuvan muitakin arvoja, edes nyt, kun Pohjoismainen hyvinvointi on meillä ränsistymässä. Pääpaino pitää Kataisen mukaan olla kasvussa ja kilpailukyvyn vahvistamisessa. Pieniä kantoja kaskessa on sen takia, että talouskasvu on katkennut ja saattaa kääntyä välillä negatiiviseksi. 

Suomessakin kaikki systeemit on laskettu pysyvän kasvun varaan. Uuden kasvun eväät edellyttäisivät politiikaltakin muuta kuin pitämistä kiinni vanhoista rautakankirakenteista. Muuten joudumme lähivuosina toteamaan, että betonia rapisee yhteiskunnan katoista, seinät horjuvat, hallit kaatuvat ja sillat notkuvat. Talot ovat jo osin homehtuneet, eikä ainakaan uusia vuokrakämppiä paljon rakenneta.

Tarvittaisiin paljon uusia työpaikkoja yksityiselle sektorille eli myös uusia yrityksiä ja kasvuyrityksiä, mutta miten sellainen temppu käytännössä tehdään, sitä ei tiedä kukaan. Julkisella puolella ei ole verotulojen lisäksi olemassa muuta tukevaa taikaseinää, mistä repiä rahaa hyvinvoinnin ja muiden velvoitteiden hoitamiseen. Valitettavasti irtisanomisuutiset ovat lähes jatkuvia. Työttömien määrä hipoo 90-luvun suuren laman aikoja, nuorison työttömyys on pahempi kuin koskaan.

Ongelmia "vastuun kantajilla" riittää. Kuntauudistuksen hallintosäästöt tyssäävät jo heti viranhaltijain pitkään irtisanomissuojaan. Jos montakin kuntaa lyödään yhteen, ei siellä pääkallonpaikalla ole ainakaan pomoista puutetta. Sote-uudistuksen lopputulemasta vain Luoja yksin tietää. 

Yksi ongelmista on huoltosuhteen heikkeneminen, millä kansalaisia muistetaan pelotella joka käänteessä. Vanhusväestön määrä kasvaa meillä siinä missä kaikissa muissakin länsimaissa, olemme tässä jopa Euroopan "johtavia" valtioita.

***
Työurien jatkaminen molemmista päistä ja yleisen eläkeiän nostaminen on yksi osa hallituksen pelastuspakettia. Luultavasti ay-änkyrätkin taipuvat lopulta eläkeikän rajan nostamiseen ainakin kahdella vuodella 65 ikävuoteen, mikä on nykyisinkin vanhuuseläkkeen alaraja.

Pitkä kokemus on kumminkin osoittanut, että jos ihminen jää työttömäksi viiden-kuudenkympin välillä, normaalisti työllistyminen on ihme ja kumma. Näin oli jo 2000-luvun alun kasvun vuosina, euroliiton onnen päivinä. Toisin voi olla tietyn sortin herrakansalla tai joidenkin ammattialojen erityisosaajilla, sekä yrittäjillä.

Työttömyyseläkkeistäkin taidetaan olla luopumassa, joten eläkeikän nostaminen vaikka vain kahdella vuodella merkitsee työttömille ikääntyville  lisää kurjuutta ja huonompaa eläkettä. Samalla jonot toimeentulotuen luukuilla ja leipäjakeluissa kasvavat. Taannoin meillä heitettiin tuhansia ja taas tuhansia työtä vaille jääneitä noin 55-vuotiaita siihen  kuuluisaan eläkeputkeen, josta jäi pikemminkin luu kouraan. Putki toimi, mutta sen päässä ei odottanut tolkun eläkettä.

Tonnin ja alle tienaavien eläkeläisten joukko vain kasvaa. Pitkäaikaistyöttömyys syö miestä ja koi raiskaa vanhat vaatteetkin. Samaan aikaan mm. asuminen ja sapuska kallistuvat. Osa-aikaisiakaan töitä ei ole vanhemmalle väelle tarjolla, kun niitä ei riitä nuorillekaan. Hallituksen ja työnantajien (Vai olisiko parempi puhua työn tarjoajista?) haluama "vuosisadan eläkeuudistus" merkitsisi vain lisää puutetta, kurjuutta ja elämisen epävarmuutta työttömille ikääntyville.

Valtiontaloudelle ja suurpääomalle eläkeikän nostaminen lienee hyvä asia. Eihän siinäkään kai olisi laitaa, jos suhteessa euroalueen suurimmista eläkerahastoista jouduttaisiin pulittamaan jotain sellaisiin turhuuksiin kuin eläkkeisiin. Massiiviset suomalaiset eläkerahastot lienee tarkoitettu pelkästään sijoitustoimintaan ja kasinopeliin?

***
Ratkaisuksi kaikenlaisiin Suomea vaivaaviin ongelmiin esitetään ihmeen usein maahanmuuton lisäämistä. Intrigööri ei vain tyhmyyttään ymmärrä, miten maahanmuuttajat voisivat auttaa esimerkiksi huonoa huoltosuhdetta, ellei uusia oikeita tuottavia työpaikkoja ole tarjolla. Onhan Suomeen aina saanut tulla töihin vaikka Borneon sademetsän siimeksestä, puutetta on vain siitä sopivasta työstä. 

Jos ruoasta on pulaa, ei nälkä vähene kutsumalla pöytään lisää ruokavieraita. Mutta ehkäpä nälkäkin onkin Suomessa vain nationalistista harhaa? Ei sinulla voi olla nälkä, sinusta vain tuntuu siltä!

Demarivartiaisten ja muiden ääri-änkyröiden heitot jopa 78-vuoden eläkeiästä voi heittää tollouden piikkiin. Näkis vaan joku joskus, että Vartiainen tai nykyiset kovasti kiivailevat kokoomusnuoret olisivat itse töissä vielä 78-vuotiaina, molemmathan ovat poliittisesti pääosin samoilla linjoilla.

Hallituksen linjailuista nyt ei ota selvää vanha kehnokaan, paitsi, että kaikkien hallituspuoleiden mielestä kansaa on kovasti kuritettava. Eikä kansalta saa ikinä kysyä yhtään mitään mistään tärkeästä asiasta. Ei, vaikka meillä on yksi maailman virkuimmista ja myös parhaiten koulutetuista pienistä kansoista,  moniosaajista, pääpaino on siinä osaamisessa.

***
Mutta koska ikääntyvät ja vanhukset ovat tärkeä osa Suomen suurta ongelmaa, miksi siinä ei nähtäisi myös ratkaisua? Vanhusten ei-lääkinnällinen hoiva ei edellytä lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkintoa, hyväkuntoiset ikääntyvät ihmiset pystyvät hoivaamaan yhtä lailla vanhuksia kuin lapsiakin. Useimmat varhaisvanhuksista, eläkeikäiset tai sitä lähestyvät, osaavat sellaiset hommelit hyvin jo heti valmiiksi.

Tosiasia on, että vanhusten hoitaminen laitoksissa on ihan jumalattoman kallista. Kolme, neljä tonnia kuussa per nupoli jossain hoitokodissa, jos edes riittää. Käytännössä hoidon ja hoivan hinta on niin hirmuinen, että korkeintaan yksi kymmenestä vanhuksesta pystyisi kokonaan itse kustantamaan pitkäaikaisen hoitopaikkansa.

(Linkki Ylen juttuun, lisäys 3.4.)

Kunnat pihtaavatkin hoitopaikken määrärahoista siinä määrin, etteivät edes "kipeästi kaivatut" kotosuomalaiset lähihoitajat saa vakituisia työpaikkoja hoitopaikoista, vaan henkilöstöä pompotellaan pätkätöissä missä mitenkin. Poliitikkojen puheet ovat löysiä ja vallitseva käytäntö retuperälästä. Märät vaipat vain haisevat, aina vain, mutta eivät ne haise päättäjien ilmastoiduissa ja hygieenisissä työhuoneissa.

Intrigööri kuuli jo vuosia sitten, miten eräskin "yleishyödyllinen toimija" kunnostautui kaupungin sosiaalitapausten, kuten pulsujen ja pahemmin mielihäiriöisten hoitajana. Päästäkseen tukiasuntoon, piti ensin saada sossun maksusitoutumus, summaltaan em. vanhusluokkaa. 

Hyvä se on, että ihmisistä huolehditaan, millä tavoin vain, mutta hyväntekeväisyyden ja yleishyödyllisyyden naamiot pitäisi jo heittää pois ahneuden ja verorahojen kuppaamisen tieltä. Suomessa kaikki maksaa, vielä toistaiseksi, sikana.

Eläkeläiset oikea voimavara

Koska rahaa ei tulevaisuudessa riitä sikahurjana, paitsi tietysti eurooppalaisiin yhteisvastuisiin ja maailman pelastamiseen, pitäisi etsiä uusia kotimaisia yhteisöllisiä ratkaisuja. Arkijärjen käyttö herättää yleensä oppineiston eliitin kiivaan vastustuksen, koska kansalaisten omatoimisuus sotii Ruotsin herrakansalta ja tsaareilta perittyä pyhää byrokratiaa vastaan. 

Kansalaisten toimeliaisuus syö oppineiston pöydistä ja heikentää virkaeliitin arvovaltaa. Niinpä päivystävien dosenttien ja professoreiden sekakuoro tyrmää varmuudeksi kaiken kansalaistoiminnan heti ketoon ja hyppii sen päällä tasakäpälää. Niinpä mm. ruoan lusikoiminen dementikon suuhun tai lattian kuuraaminen vaatii kansalaiselta välttämättä vähintään kaksi- tai kolmivuotisen koulutuksen.

Vanhusten hoiva ei tietenkään työllistä kaikkia ikääntyviä työttömiä, jos eläkeikiä pitää nostaa. Kuitenkin osalle heistä vanhustyössä voisi olla ratkaisu työuran jatkamiseen, vaikka osapäiväisesti. Itse homman päätarkoitus, vanhusten tilanteen kohentaminen, onnistuisi taatusti. On varmasti monia muitakin aloja, joilla senioreista olisi hyötyä.

Intrigööri ei lähde tässä esittämään malliratkaisuja, sellaisten laatiminen olisi hoitoalan käytännön ammattilaisten, sekä uuden toiminnan pyörittäjien heiniä. Jos tämmöistä asiaa kuin vanhusten hoidon järkevöittämistä joskus pohditaan toimikunnissa, poliitikot ja poliittisten virkojen haltijat pitäisi potkia niistä pellolle. Kyllähän nämä omaa arvovaltaansa pönkittävät "päättäjät" ovat kuitenkin heittämässä hiekkaa kehityksen laakereihin.

Jotain ehkä kuitenkin: Vanhuksia vaivaa myös yksinäisyys. Yksi ratkaisu olisi asuttaa useita vanhuksia samaan osoitteeseen, vaikka isoon kerrostalokämppään tai kokonaiseen kerrokseen, missä tehtäisiin tarpeelliset rempat. Kimppa-asumisen kustannukset olisivat silloin useimpien eläkeläisten itsensä kannettavissa, edes pääosin. 

Vanhukset voisivat auttaa toisiaan monissa käytännön asioissa, virallinen kotihoitokin  pääsisi helpommalla, kun käyntikohteita olisi vähemmän. Taannoin Suomessa oli vireitä vanhustentaloyhdistyksiä, Suomeen rakennettiin satoja ja tuhansia vanhustentaloja, usein rivitaloja. Ei sekään niin kamalalta asumismallilta vaikuta. Jokaisella on oma pieni ja järkevän hintainen asunto. Kotiterveydenhoito pääsee siinäkin helpommalla.

Moni vanhus tarvitsee myös kallista laitoshoitoa, sitten loppuvaiheessa, kun lähtö lähenee. Tässäkin kolmas sektori, vaikkapa vireät seniorit, voisivat olla osaltaan taakkaa kantamassa ja yhteiskunnan kamalia kustannuksia keventämässä. 

Maailmalla toimii paljon ei-lääkinnällisen vanhustenhoidon yrityksiä, sellaisia kuin  esimerkiksi tässä linkissä. Suomeenkin näitä firmoja on jo tullut. Miksi ei voisi olla enemmän myös yhdistyspohjaisia, kustannuksiltaan yrityspohjaisia kevyempiä paikallisia hoivarinkejä?

Josko tästä koskaan mitään tulisi, kun virallisen hoitotahon asenne on sellainen, että ennemmin vanhuksille hommataan pihalle kävelykone hevostallien tyyliin, kuin päästetään vapaaehtoisia amatöörejä edes ulkoiluttamaan vanhuksia käppäily- ja juttukaverina tai pyörätuolin työntäjinä.

Vanhustenhoidosta saataisiin ehkä työurien jatkoa tai ainakin hyödyllistä tekemistä ikääntyville ja hyväkuntoisille ikääntyneille. Mikään ei estäisi ottamasta hoivarinkeihin mukaan nuorempia pitkäaikaistyöttömiä, sekä  nuoria työttömiä.

Ei-lääkinnällisen hoivan oppiminen kursseilla ja käytännössä ei lie ongelma kenellekään, jota moinen homma ylipäänsä kiinnostaa. Onhan ikääntyvässä poppoossa myös sitä lääkinnällistä osaamista ja kokemusta. Jotain kolmannen sektorin töiden tekijöidenkin pitäisi netota, palkkaa tai ainakin lisuketta leivän päälle, se olisi yksi pohdittavista asioista.

Vai onkohan virallisen tehon, poliittisen ja byrokraattisen, ainoa vastaus tähänkin se, että kotimainen pitkäaikaistyötön ja vanhentuva rupusakki on ikäänkuin täysin menetetty? Pitää "ottaa" siihen ja tuohon tarkoitukseen miljoona mamua?

Työperäistä maahanmuuttoa Suomessakin tarvitaan lisää, jossain, mutta kotoperäisiä asioita ja ongelmia pitäisi arkijärjen mukaan hoidella mahdollisimman pitkälti omin voimin. Kyllähän maailmalla tulijoita riittää, rutiköyhiä ja kurjia ihmisiä on pallolla ainakin miljardi, mutta lystin maksajia on vähän vähemmän. 

Toisaalta, kun  haalimme työperäisiä tulijoita, viemmekö esimerkiksi hoitsut ja lekurit sieltä, missä heistä ja muista osaajista on jo valmiiksi ankarin puute?


* * *

14.2.2013

Tappavia eroja kulttuureissa

Eilen radiota taustalla kuunnellessa korvakarvat taas pörhistyivät, kun joku Ylen toimittajatar haastatteli suomalaisia Nato-yhteistyöhön kuuluvia rauhanturvaajia heidän toiminnastaan Afganistanissa. Haastattelija puuttui kiperään kysymykseen siitä, kuinka esimerkiksi paikallisia poliiseiksi tai sotilastehtäviin koulutettaessa asiat voivat mennä niin pahasti keturalleen, että koulutettavalta putoaa sulake ja hän surmaa aseellaan länsimaisia kouluttajiaan.

Haastattelija mainitsi jo aluksi ja sitten myöhemmin aika moneen kertaan, että kysymys on varmaan "kulttuurieroista". Sanojen väleistä saattoi tämmöinen tyhmempikin ymmärtää, että kouluttajat eivät ole osanneet ottaa tarpeeksi huomioon niitä "kulttuurieroja", jos niin pääsee käymään, siis kun tämmöinen "kulttuurien" yhteentörmäys syntyy ja liipaisinsormi koukistuu.

Suomalaiset soltut vastailivat ohjelmanpätkässä leppoisasti, eikä tuommoista ole onneksi omilla lohkoilla sattunut. Kaipa suomalaiset rauhanturvaajat ovat osanneet ottaa huomioon nuo "kulttuuriasiat"?

Viime vuonna Afganistanissa paikalliset koulutettavat kuulema surmasivat peräti 60, siis kuusikymmentä, länsimaista kouluttajaa.

***
Yle kertoo nettisivuillaan, että kymmeniä eri maiden sotilaita on kuollut joka vuosi, kun afganistanilainen koulutettava on ampunut kouluttajiaan  ja sotilastovereitaan. Jutussa arvellaan, että kysymyksessä on usein ollut koulutettavan "kasvojen menetys" koulutuksessa. Joskus noiden veritöiden taustalla on voinut olla talibani-sissin soluttautuminen koulutukseen. Melkoisia kulttuurieroja,  jos sitten murhaaminen on joidenkin mielestä kulttuuria, vaikka kouluttaja olisi huono tai typerä.

Intrigööri ei tykännyt jolppina ollessaan useimmista opettajista ja lehtoreista, eikä intissä muutamista kapiaisista. Pahimpia paskiaisia olivat alkuun jotkut varusmiesalikessut. Mutta eipä tullut kertaakaan mieleen, että isken astalolla tai posautan ammunnoissa tuonkin räähkän hengiltä. Yhteiskunta ja kotikasvatus oli jo varhain alistanut minut sietämään loukkauksia kärsivällisesti, sekä kestämään myös kuviteltua häpeää.

Ehkäpä kysymys tosiaan on vain kulttuurieroista? Olemmehan jo aiemmin kuulleet ja saaneet lukea, että jonkin toisen maailmanuskonnon kulttuuripiireissä saattaa olla muitakin kultuurieroja, kuten vaikka "laajempi käsitys seksuaalisuudesta", sekä siihen liittyen naisten ja lasten asemasta tässä maailmassa.

Toivotonta sellaista on ymmärtää, kuten koko Afganistanissa sotimistakin. Valitettavasti tuo sota on ollut yhtä ihmishenkien haaskausta ja vielä henkiin jääneiden siviilien jatkuvaa kärsimystä. Kaunista loppua eli rauhaa lienee turha odottaa, vaikka länsiliitto niiltä verisiltä mailta vetäytyisikin.

***

Intrigööri on taas varovasti aloittanut Ylen telkkariuutisten katsomisen. Uutistenkatselutauko oli pelkästään myötätunnon ilmaus vuoden alussa työttömiksi joutuneille televisiolupien tarkastajille. Toivottavasti heille on löytynyt töitä esimerkiksi nettipoliiseina, joiden tarve kasvaa jyrkästi sekä Suomessa että Liittovaltiounionissa!

Äsken oli siis meininki katsoa teeveeuutiset, mutta hetkisen piti kelata, että miksiköhän tuo tutun oloinen uutisankkuri tuolla seisoskelee ihan oudossa ympäristössä, kuin jossain modernissa kauppakeskuksessa. Pian muistin lukeneeni, että Ylen studioita  uudistettiin vastikkään ulkomaisin voimin 600.000 euron hinnalla. Kotimaista osaamista uudistukseen ei kuulema ollut tarjolla?

Mutta eikö tuohon pakettiin olisi voinut sisällyttää tuoleja tai jakkaroita uutistenlukijoille ja muille studiossa yleisön nähtäville asettuville toimittelijoille? Rahat taisivat huveta neutraalin ja steriilin näköisiin puitteisiin, eikä tuoleja enää saatu irti. 

Pitäisiköhän nyt käynnistää kansalaiskeräys? Kyllä niitä hyviä jakkaroita ja muuta semmoista kodikkaan näköistä studiorekvisiittaa löytyisi nuppikuormallinen kirppareilta, muutaman ykköstonnin budjetilla. 

Tulipa mieleen sellainenkin ajatus, että studioiden sisustuksen olisivat voineet suunnitella kotimaiset nuoret taiteilijat ja sopivien alojen opiskelijat. Pelätäänkö meillä ihan hirveästi, jos oltaisiin joskus ihan suomalaisia, omintakeisia ja omaehtoisia?

On kyllä todettava, että aika hyvin olen pärjännyt jokusen kuukauden lähes ilman telkkarin töllötystäkin, pelkällä ääniradiolla, netillä ja kirjoilla. Mutta olen tietysti muutenkin taantumuksellinen kalkkis.

Seiskoskelkaa sitten siellä Ylen uutisissa hömelön näköisinä! Ei minun ole sitä pakko katsella. Vero se menee köyhän ropoina, kuten kirkollekin, mutta menköön. Harvemmin sitä tulee kirkossakaan purjuttua.

* * *
Uutisissa kerrottiin, että Laukaan surullisen kuuluisa ratsastushalli oli  kunnan toimesta tarkastettu hiljattain, oliko se viime kesänä. Mutta silloin ei tarkastettu maneesin rakenteita. Olisin saattanut haluta  kuulla, minkä virkatoimen haltija siellä oli kunnan puolesta tarkastamassa ja mitä.

Pitäisi varmaan aloittaa yleisesti kadonneen suomalaisen rakennustaidon metsästys. Rakennusalan osaajiahan meillä pitäisi olla, mutta niin pitäisi olla lääkäreitäkin tarveyskeskuksissa. Rakennustenkaan ei pitäisi homehtua, ei koulujenkaan, sillä niin ei ole käynyt vanhoille köyhempinä aikoina rakennetuille kyläkouluillekaan, ei vielä muutamiin vuosikymmeniin.

* * *
Tämmössii tännään. Yle herättää levottomia aatoksia. Hei, mutta valtiovarainministeriön kansliapäälliköksi nimitetty Hetemäki näkyy valokuvassa hymyilevän - se on sinänsä uutinen! Juttua ei kyllä kannata lukea.

Miksihän muuten niitä Ylen kuuluisiksi tekemiä alivaltiosihteereitä ei koskaan nimitetä mihinkään oikeisiin virkoihin? Simokin menisi oikein hyvin Kataisen tai Urpilaisen takapiruna ja  toisi ihan uutta mielenkiintoa politiikkaa kohtaan.


* * *

13.2.2013

Suomi on orjavaltio

Puudelimediassa höpistään nyt innokkaasti siitä, paljonko me suomalaiset olemme maksaneet ja saamme maksaa seuraavien seitsemän vuoden aikana siitä ilosta, että saamme kuulua EU-nimiseen rauhanliikeeseen. Miljardit ja sadat miljoonat vain puheissa vilisevät, kuten unionissa on totuttu.

Rauhanliike onkin onnistunut fantastisesti, sillä Ruotsi ei ole kertaakaan hyökännyt Suomeen, mitä nyt joitakin kertoja joskus 800 vuotta sitten. Venäläisetkin ovat viime aikoina esiintyneet pidättyvästi, mitä tulee Suomen miehittämiseen, lähinnä kai kauppasuhteiden takia. 


Entinen pääministeri Pöö-Paavo taisikin tehdä loistavan rauhanoffensiivin auttaessaan venäläisiä liittymään Suomenlahden ja Itämeren kaasuputken kautta Saksan ja Euroopan yhteyteen. Kaasuputki on taloudellista ja rauhanomaista integraatiota parhaimmillaan. Suomen ex-pressa sai vastikkään kivan kisulin. Saakohan Sauli sarjan maatuskanukkeja ja kotia tuomisiksi huivin?


***
EU-fanaatikkojen johtamassa Suomessa enemmistö suomalaisista kuuluu näemmä iloisesti unioniin orjavaltiona, joten kansalaisten ja mediosojen puheet jostain tulevasta liittovaltiosta taitavat olla turhanpuoleisia. Vai väittääkö joku vielä vakavissaan, että Suomi on suvereeni, itsenäinen valtio maailman muiden valtioiden joukossa?

Ei me olla itsenäisiä, sillä arvioiden mukaan noin 80 prosenttia Suomea ja suomalaisia koskevasta lainsäädännöstä pukkaa jo EU:sta, eikä siihen ole nokan koputtamista. Ei silloin olla itsenäisiä tai ehkä itsenäisyyden "käyttöoikeudet ovat rajoitetut" kuin jossain työpaikan tietokoneessa. Kansallisvaltio on menetetty, ei vielä pelkän unionin takia, mutta rahaliitto yhteisvastuineen sen sinetöi.


Etteikö muka ole yhteisvastuuta? Niin kauan on, kun emme ole taloudellisesti itsenäisiä ja takuutuksia on vakausvikineissä ulkona kymmeniä miljardeja.  Valtion ja kuntien budjetti on jo komission kontrollissa, kuten taitaa olla mm. kilpailulainsäädännön kautta osa talouselämästäkin. 


Talouselämä voi toki osin äänestää jaloillaan tai siivillään ja lehahtaa rahaa tekemään kauas maille vierahille. Suomi -niminen monikansallisvaltio ei voi muutahtaa mihinkään, eikä käytännössä 90-prosenttia suomalaisista  voi jättää kotiaan. Eikä Euroopassa ole enää onneloita, mihin menisi muuten kuin ison oman rahan kanssa.


Jos vientiteollisuus meiltä kaikkoaa, Suomi kyllä viimeistään silloin lakkaa olemasta rikas maa. Silloin poliittisten satraappien jakovarat unionin yhteisvastuisiin vähenevät dramaattisesti. Hirmuista? Vai onko sillä väliä, sillä kaipa se isäntä orjistaan huolehtii, kuten ne muinaiset hullut roomalaiset.


***
Tulevina vuosina on mielenkiintoista nähdä, miten kauan poliitikkojen härski hämäys ja joskus ihan silmitön valehtelu kansalaisille jatkuu puudelimedian vankkumattomalla tuella. Voi se jatkua kauankin, sillä entisissä itäeuroopan maissa Moskovan satraapit sumuttivat omia kansalaisiaan pönäkästi kymmeniä vuosia. Kansalaiset eivät silkasta pelosta ja telaketjujen kolina korvissaan uskaltaneet järjestää kovin monia kansannousuja, mitä nyt isommin Unkarissa ja Tsekeissä. Jugoissa Tito kyllä vikuroi ja vähän se nuija Ceausescukin.

Unionin ja Euroopan kansojen suhde muistuttaa aika lailla Neukkulan ja sen itäeurooppalaisten vasalli- tai orjamaiden suhdetta vielä 20 - 30 vuotta sitten. Unionin Euroopassakin vallitsee pelko, mikä saa pääosan kansalaisista kannattamaan EU-fanaatikkojen puolueita. Nyt ei pelätä telaketjujen ääntä ja väkivaltaa, vaan köyhyyttä ja kurjuutta, työttömyyttä ja omien velkojen lankeamista maksuun.


Siinähän käy vallan surkeasti, jos kansa ei noudata TALOUSKURIA! Esimerkkejä siitä saamme joka päivä katsella mm. Kreikasta ja Espanjasta. Karmeasta kohtalosta voi meitä varoittaa myös Irlanti, minkä tukitoiveisiin Suomen pääsatraappikin korkeudestaan suvaitsi äskettäin suhtautua nuivasti. Islannin omintakeisesta ja kansalaisia puolustavasta ratkaisusta ollaan täällä mediassakin hissun kissun.


Unionia lipovan median avustuksella unohdetaan useimmiten sujuvasti se, että euron jo alussa sovittua talouskuria ovat rikkoneet eniten juuri nuo kansalliset satraapit ja vieläpä alkuun maanosan suurimpien maiden johdolla.


Mielenkiiintoista on unionin tulevalla seitsenvuotiskaudella nähdä, säilyykö vasalli- tai orjavaltion tilanne Suomessa nykyisessä mallissa vai onnistuvatko unionin ja euroryhmän fanaatikot viemään suhteen perille avioliittoon asti. Jos Saksa-setä ja Ranska-täti lyövät hynttyyt yhteen, Suomi-neito pääsee varmaan eurohaaremissa pikku jalkavaimon asemaan?


Toisaalta voisi ajatella, että nykyisen orjasuhteen säilyttäminen olisi poliittisen eliittimme, johtava ja runsaslukuinen virkamieskaarti mukaanlukien, legitimiteetin takia otollista. Jos Suomi -niminen monikansallisvaltio säilyttää osankin itsenäisyydestään, voidaan jotenkin perustella nykyistä poliittista systeemiä eli ylimitoitetua kansanedustajien pataljoonaa, ministerien kaartia aseenkantajineen, sekä massiivista, mutta raskaasti palkattua johtavaa virkakoneistoa. Unioni saattaa myös palkita uskollisimpia alamaisiaan kallista palkatuilla tehtävillä.


Vain kansa voisi kaiken muuttaa. Mutta väliäkös kansasta, sanoi pääsatraapimme vasta eduskunnassa, kun pölhöpopulistit kyselivät kansanäänestyksistä. Hah ja hoh! Vai muka kansa äänestämään niin vakavista kysymyksistä kuin valuutasta tai unionin jäsenyydestä. Pääsatraappi ei edes peitellyt ivallisuuttaan, miksi olisi, sillä tukijoukko hallituspuolueissa on sankka ja kätyrjoukko vankka.


Siksiköhän pääpölhöpopulisti Soini vaikutti "titaanien taistossa"  vaisulta? En jaksa uskoa, että jytkymestarilta olisi vielä buhti bois. Älykkäänä ihmisenä Soini ei vain jaksa jauhaa, kun kaikki Kataisen ja kumppanien ylimieliset vastaukset tietää jo etukäteen. Kepun Sipilää saattoi vaivata samanlainen kyllästyminen. Tympii se politiikan teatteri joskus näyttelijöitä.

Ovatko Sipilä ja Soini ehkä kuin pienen pohjoisen kylän tai valtion Asterix ja Obelix? Muistammehan sen ikuisen Rooman valtakunnan.

Jos joku odottaa toiveikkaasti kepun ja persujen yhtymistä  liittovaltiofanaatikkojen kaatamiseksi, se ei intrigöörin mielestä liene mahdollista. Kepussa on kyllä eu-kriittistä porukkaa, mutta puolueen johto kuuluu perinteisesti eu:n fantastisiin puolustajiin. Kepulaiset seuraavat uskollisesti johtajaa, vaikka tupailloissa muristaisiinkin. Näinkö se on, ihan tosissaan?


Tilanne on sama kuin muuallakin unionissa. Kentältä ja harvojen johtajienkin suusta kuuluu järjen ääniä. Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja paluuta reaalitalouteen halutaan puolustaa. Puhutaan siitä, että Euroopan todellinen vahvuus on itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyössä, eikä missään neo-neuvostoliitossa. Mutta liittovaltiofanaatikkojen lippu liehuu Bastiljin tornissa, vielä toistaiseksi.


* * *
Ai niin! Piti muistuttaa vielä itseä ja blogissa kävijöitä siitä, mikä on se Kataisen maankuulu selätys. No, se menee niin, että kun eurostoliitosta käsky kajahtaa, heitähdetään itse  heti selälleen kieli ulkona suusta läähättäen ja häntää heiluttaen. Kotikansalaisille voi sitten hetken päästä murista ja näytellä hampaita.


Jotta keitäkö nämä isot isännät ovat? Jääköön se nyt häveliäisyyssyistä tällä kertaa sanomatta. Blogejakin tarkkailevassa Supossa ja Europolissa voisivat muuten hempat luulla, että olisin muka jokin EU:n ja globalisaation vastaisen ääriliikkeen agitaattori eli ilmiselvää ainesta kalterijääkäriksi? Pois se minusta, kai.



* * *

10.2.2013

Äärimmäistä


Äärimmäinen on nyt trendipellejen suosiossa. Maan hallituksesta työnantajien puhemieheksi loikannut Häkämieskin luonnehtii sen samaisen hallituksen puolivälitarkastusta "äärimmäiseksi testauspaikaksi".

Taustalla on mitä ilmeisin odotus siitä, että sikspakkihallitus kykenisi luomaan nahkansa eli tekemään tuntuvia veronkorotuksia, sekä tulonsiirtojen sun muiden menojen leikkauksia. Saas nährä, jotain ehkä tarttis tehrä?

Vai ovatko kaikki hallituksessa nyt suu korvissa onnen huumassa kuin Jyrkillä, kun Rysselissä neuvoteltiin niin onnistuneesti, ettei kukaan ole vielä huomannut, että kallis yhteinen rauhanliike EU on meille yhä kalliimpi. Toiset pohjoismaatkin ne osaa pelata , mutta meillä leikitään aina vain iloista maksajaa.

Ainakin hra Häkämieheltä nahkan luomisen temppu käy sujuvasti kuin samba Kalle Tappiselta. Löysä hallitusnahka lensi helposti pois EK:n tiukan kovanahkan tieltä. Ennen sanottiin, että rahasta se tanssii vaikka ryssän pappi. No, häkis ei ole ryssä, eikä pappi, rahan merkitystä voi vain arvailla.



* * *

Poliittiset "ääriliikkeet" puolestaan tekevät sitä, mitä sellaisilta voi odottaakin eli kasailevat mustia listoja vastustajistaan, kuvien ja henkkaritietojen kanssa tietysti. 


Aamun lehdykäisissä päivystävä asiantuntija, tässä tapauksessa rikosoikeuden proffa toteaa, että vastustajat esitetään halveksuttavina ja silläpä lailla heitä  kohtaan ikäänkuin yllytetään käyttämään väkivaltaa. Proffan mielestä tuon sortin nettilistailu saattaa olla julkinen kehotus rikokseen tai kiihottamista kansanryhmää vastaan. Vakavaa asiaa. 


Intrigööri muistuttaa, että molempien nyt puheena olevien ääriryhmien, laitapuolen punikkien ja äärireunan natsukoiden taustalla on paljon äärijulmaa väkivaltaa. Kuulostaako pahalta? Ei kai, kun koviksia ollaan?


Intrigöörin usein lainaaman wanhan kansan mukaan tuossa hommassa on pata kattilaa soimaamassa, musta kylki on molemmilla. 


Aamun uudisissa siteerataan myös sananvapautta tutkiskellutta yliopiston lehtoria, joka on huolissaan netissä julkaistujen tietojen todenperäisyydestä. Lehtorin mielestä on riskaapelia, että ihmiset leimataan väärin perustein jonkin ryhmän jäseniksi.


Tässä kohti on pakko tuhmasti kysyä, jotta mitä sitten, jos tiedot pitävätkin paikkansa? Saako silloin vapaasti mätkiä turpikseen ja potkia genitaaleille? Ei kai nyt sentään? 


Saahan sitä ihmispolo henkisesti hairahtua. Joku voi vain olla nuori ja vaikutteille altis. Eikö pysyttäisi vain sen sananvapauden salliman sanankäytön puolella? Mätetään vastapuolta päihin näppikseltä niin, että nuppi tutisee! Henkilötietojen julkaisemiseen ja laittomiin henkilörekistereihin ei silti tarttis sortua. 


Todennäköistä kuitenkin on, että saamme jatkossakin seurata netistä näitä nykyajan oikeitakin kylätappeluita kaikilla häjyaikojen mausteilla. 


Intrigöörikin meinaa ehkä opetella sellaiseksi, kovasti jonkin vastaiseksi nettiänkyräksi, EU -kritiikillä on vasta vähän harjoiteltu, heh. Poliittisesti köröttelen turvallisesti hiljaa keskellä tietä, joskus vähän vasemmalle päin kallellaan. Nyrkkitappeluun ei tee mieli, eikä oikein jaksaisi juosta karkuunkaan, mutta on mulla vielä äkäinen pätkä.


Joskus kyllä tekisi mieli unohtaa koko politiikka, mutta kun ei malta, ei vielä.



* * *

4.2.2013

Ajattele oikein!

Kommunistisessa Vietnamissa heitettiin vastikkään pahankurisia toisinajattelijoita häkkiin niin, että tuntuu. Pitkän linnatuomion sai peräti 22 poliittista toisinajattelijaa. Ryhmän johtajaksi katsottu mies lienee todettu toivottomaksi tapaukseksi, sillä hänelle mätkäistiin elinkautinen kakku. Muut 21 selvisivät vähimmillään vain kevyellä 10 vuoden vankeustuomiolla.

Niin sitä pitää! Oppisivat ruojat ajattelemaan oikein, kuten äärimmäisen suvaitsevana tunnettu Vietnamin kommunistihallinto ystävällisesti haluaisi!
Kommunistihallinnon sanallinen vastustaminen onkin ollut jatkettu teko, sillä nuo harhautuneet aktivistit saivat levittää myrkyllisiä mielipiteitään jopa 10 vuotta. Tuomittujen asianajakin piti kuulema tuomioita asianmukaisina.

* * *

Toisessa kommunismin elävässä museossa Kuubassa toteutui vaaleissa maailman ehkä parhaiten varjeltu demokratia. Kansalaisten väärät ja turmiolliset äänestyspäätökset oli jälleen ystävällisesti estetty valitsemalla kaikki parlamenttiin äänestettävät edustajat jo ennakolta. 

Kansalaiset saivat taas toteuttaa ikiomaa ja kaikkien rakastamaa kansandemokratiaansa valitsemalla omat suosikkinsa Oikeiden Ehdokkaiden joukosta. 


Fidel, ikipiikki imperialistien lihassa, näytti kaikille hyvää esimerkkiä, eikä 86 ikävuotta tuntunut missään!


* * *

Myös kallis ja kaikille yhteinen rauhanliikkeemme Euroopan Unioni aikoo ryhtyä tarkkailemaan toisinajattelua ja seurata eurokriittisiä nettikeskusteluja verkossa entistä tarkemmin. EU-parlamentti myönsi tähän Oikean Sananvapauden tukiprojektiin säästösyistä vain vaatimattomat kaksi miljoonaa puntaa.

Rauhanliikkeemme käynnistänee tiettävästi ennen ensi vuoden EU:n parlamenttivaaleja "mielettömän ihanan" kampanjan Oikean Ajattelun puolesta kaikissa medioissa. Epävirallista, mutta Oikeaa Valistusta EU:n ja euron ihanuudesta olemme toki saaneet pienessä Suomessakin nauttia tähänkin asti.


Nyt aluksi seurataan eurotrolleja netissä ja keskusteluihin myös puututaan valistavassa hengessä. Monet yksityishenkilötkin tai sellaisina esiintyvät  tekevät tällaista nettiseurantaa vapaaehtoisesti, sitkeästi ilman suoranaista juuri siitä hommasta saatavaa palkkaa ja itseään säästämättä. 



Varmaankin EU-parlamentin nyt osoittama henkinen tuki kannustaa myös jaloja vapaaehtoisia nettiseurantayksilöitä yhä isompiin ja suurempiin saavutuksiin maailman suurimman veronmaksajien rahoituksella toimivan pankkiirien tukiliikkeen..., eikun Euroopan kansojen rauhanliikkeen puolesta?

Tässä ei auta enää kuin lainata erästä suomalaista eurooppaministeriä: 


"EU on rauhan koti ja elämänlaadun suurvalta". 


EU-parlamentti haluaa ymmärrettävästi, että euroskeptisiin verkkokeskusteluihin puututaan ajoissa, etteivät väärät tiedot lähtisi leviämään epidemian lailla. Voihan twitter!



* * *



2.2.2013

Miehet mustissa

Jyväskylän (monikulttuurinen = kulttuurien törmäys) kirjallisuusnujakka pani ajatelemaan ääriliikkeitä ja niiden merkitystä nykyajan Suomessa. Ääriliikkeiden yhteydessä on pohdittava myös terrorismia. 

Seuraavassa postauksessa on joitakin hajahuomioita kirjastossa käsiin osuneen kirjan ( Jan Fredriksson: Miehet mustissa, 2012 ) asiatietojen pohjalta:


EU:n lainvalvojan Europolin jäsenmaissa tehtiin vuonna 2010 noin 250 terroritekoa, mitkä olivat pääosin pienehköjä vahingontekoja. Eniten näitä iskuja oli Espanjassa, Kreikassa, Ranskassa ja Britanniassa. Tuolloin separatistiryhmät tekivät 160 hyökkäystä, osassa niistä paukkuivat myös pommit. Vuonna 2010 islamistiterroristit tekivät vain kolme iskua, eikä äärioikeiston tiliin kirjattu silloin yhtään iskua. Vasemmistoradikaalit järjestivät samana vuonna liki 50 iskua.


Vuonna 2011 terrori-iskujen määrä EU-maissa väheni, niitä kirjattiin yhteensä 174. Vuotta synkensi pahoin EU:n ulkopuolisessa Norjassa tehty joukkomurha, missä kuoli peräti 77 ihmistä. Tekoon syyllistyneen Breivikin pommi-isku ja sitä seurannut joukkomurha luokiteltiin yleisesti äärioikeistolaiseksi poliittiseksi terrorismiksi, vaikka kyseessä oli ehkä pikemminkin tyypillinen "yksinäisen suden" tekemä erityisen karmiva verityö.


Nähtävästi järjestäytyneen oloisia ääriryhmiä pystytään kohtalaisesti seuraamaan ja niiden tekoja voidaan myös ehkäistä ennalta. Erityisen huolissaan turvallisuusviranomaiset ovat juuri Breivikin kaltaisten yksinäisten susien ja radikalisoituneiden yksilöiden väkivallasta, mitä voi olla lähes mahdotonta ehkäistä tai torjua.


Breivikin omien nettikirjoitusten perusteella hän löysi motiivinsa mytologisesta äärioikeistosta ja islaminvastaisesta nk. vastajihad-liikkeestä. Liike pyrkii demonisoimaan islamin ja muslimit. Vanhasta äärioikeistosta poiketen vastajihadistit ihailevat Israelia eräänlaisena islaminvastaisen taistelun etuvartiona.

***
Liikkeellä on näkyviä kannattajia myös Suomessa. Lainaus kirjasta: "Vastaavaa islaminvastaista diskurssia ovat ylläpitäneet kansanedustaja Jussi Halla-aho blogissaan ja Hommaforum -keskustelusivusto. Vaikka Breivik manifestissaan kirjoitti olevansa Halla-ahon hengenheimolaisia, Supon turvallisuusyksikön mukaan hänen teoillaan ei ollut mitään yhteyttä Suomeen". (Tiettävästi B oli lukenut jostain Friedman -nimimerkin kirjoituksesta maininnan Halla-ahosta, tms.)

Suomessa äärioikeistolaiset ryhmät ovat kirjan mukaan järjestäytyneet ainakin Suomen vastarintaliikkeen ja Suomen kansallisosialistisen työväenpuolueen lippujen alle. Vuonna 2012 julkaistun kirjan tietojen mukaan mukaan näiden liikkeiden toiminta oli keski-eurooppalaisiin liikkeisiin nähden vähäistä. Näitä melko pieniä ja paikallisia liikkeitä ei pidetä vaarallisina kansalliselle turvallisuudelle.


Ääriliikkeet eivät pääse suoraan vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja niiden toiminta jää pääosin poliittisten mielipidekirjoitusten tai mielenosoitusten tasolle. Kuitenkin kotimaisia äärioikeistolaisia liikkeitä ja yksittäisten henkilöiden radikalisoitumista pidetään alan tutkijoiden mielestä meillä suurempana uhkana kuin islamilaista terrorismia, sillä Suomen rooli maailmanpolitiikassa on vähäinen.

"Euroopassa paha on kuitenkin nostanut rumaa päätään. Saksassa äärioikeiston tekemät henkirikokset ovat kuohuttaneet koko yhteiskuntaa. Äärioikeistolaisen solun epäillään tehneen ainakin kymmenen murhaa vuosien 2000 - 2007 välisenä aikana. Uhreista yhdeksän on ollut siirtolaistaustaisia miehiä ja yksi naispoliisi. Myös poliisin partiokaveria ammuttiin."


Saman äärioikeistolaisen ryhmän uskotaan olleen lisäksi yhden poliisipäällikön puukotuksen takana vuonna 2008. Puukottaja oli lähettänyt uhrille terveisiä "kansalliselta vastarinnalta". Samainen ryhmä on tehnyt myös pankkiryöstöjä.


***
Terrorismi ja poliittisiin toimijoihin kohdistuva väkivaltainen ääriajattelu on Europolin mukaan huomattava turvallisuusuhka Euroopassa. Europolin mielestä huolestuttavaa on edelleen myös eläinoikeusaktivistien toiminta. Teollisuutta ja turkiselinkeinoa vastaan on tehty vuosittain parisensataa iskua. Britanniassa mm. lääketehtaiden johtajat ovat joutuneet turvautumaan aktivistien takia henkilösuojeluun.

Suomessa eniten suoraa toimintaa ovat harjoittaneet eläinoikeusaktivistit, jotka ovat iskeneet mm. lihayhtiöihin ja turkisalan toimijoihin. Vaikka Yhdysvallat ja Europol luokittelevat radikaalit eläinsuojeluaktivistit ekoterroristiryhmiksi, Suomessa aktivistien teot luokitellaan silti pienen joukon satunnaiseksi toiminnaksi.


Tutkijat ovat kirjan mukaan huolestuneita vihapuheen lisääntymisestä. Tähän liittyy voimakas maahanmuuttovastaisuus ja äärioikeistolainen retoriikka. Vuoden 2011 eduskuntavaalien alla vaalikentillä heiluivat myös nyrkit, puukkojakin toreilla nähtiin. Ylen tutkivan journalismin ohjelman MOT:n kyselyssä kolmannes ehdokkaista kertoi tulleensa  jollain tavoin uhkailluiksi. Pahin tilanne oli Oulussa, missä yli 40 prosenttia ehdokkaista ilmoitti kokeneensa uhkailuja. 


Jotkut ehdokkaat joutuivat myös käsiksi käymisen tai omaisuuteen kohdistuneen töhrimisen kohteiksi. Kirjassa todetaankin, että kiristynyt poliittinen ilmapiiri on muuttanut poliitikojen turvajärjestelyjä. Suojauksen taustalla on tapauskohtainen harkinta, sekä  tietyt vakiintuneet ja toimiviksi osoittautuneet käytännöt. Valtiollinen henkilösuojaus kaikille poliitikoille on kuitenkin mahdotonta jo resurssipulan takia. 


"Terroristeja ja suomalaisia ääriryhmiä enemmän suojelupoliisissa pelätään näinä aikoina mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät suunnittele tekoaan etukäteen, vaan saattavat käyttää tilaisuutta hyväkseen esimerkiksi kohdatessaan tunnetun poliitikon kadulla. Sellainen tapaus oli ulkoministeri Anna Lindhin puukotus Ruotsissa."


Kirjan seuraavassa luvussa haastateltu turvallisuusasiantuntija toteaa, että Lindhin murhan jälkeen pohjoismainen lintukoto viimeistään hävisi. "En ymmärrä, mikä antaa meille enää mitään perustetta kuvitella, ettei vastaavaa voisi tapahtua meillä. Meillä on selvästi edelleen menossa kieltämisen vaihe."


Tämän kirjoitelman asiatiedot perustuvat siis yllämainitun kirjan Miehet mustissa lukuun Terrorismi ja ääriliikkeet.  Kirjan julkaisi 2012 Kustannusosakeyhtiö Teos. Tekijä on toimittaja Jan Fredriksson.



* * *