27.2.2015

Stalinismi rehottaa

Kerrostalokytät ja monenlaiset naapurikytät ovat olleet aina olemassa. Ikävä kyllä suomalaiset ovat nykyisin ryhtyneet innokkaasti ilmiantamaan toisiaan verottajalle ja poliisille. Suomesta on tullut myös ilmiantajien maa. Stalinismi nostaa pääkalloaan.

Visseistä rötösepäilyistä ilmoittamisen viranomaisille voi  vielä ymmärtää. Vaan miten luonnonsuojelijat tai eläinten suojelijat, sekä eri sortin ateistit voivat pokkana ryhtyä ottamaan vastaan kansalaisten ilmiantoja ikäänkuin viranomaisen asemassa? 

Mukavaa kai se olisi, jos joku naapuri joutuisi lusimaan, kun se ei edes koskaan tervehdi ja on lihava ja rumakin? Ylen juttu. Verovilpistä käräyttäminenkin käy nykyisin näppärästi, mutu-tuntumalla.

Lisäys 30.3: Ilkeitä ja turhia ilmiantoja lastensuojelusta, Ylen uutinen.



***

Miljardeja vai roposia


Viherveteraani Osmo Soininvaara jättää jäähyväiset eduskunnalle saman nimisessä kirjassaan. Soininvaara on tänään julkitulleissa mielipiteissään varmasti monin kohdin oikeassa. Onhan hänellä politiikasta vankkaa kokemusta, mitä voi toisille jakaa. Kirja lienee mielenkiintoinen ja se pitää ajastaan lukea.

MTV:n nettisivuilla otsikoidaan Soininvaaraa lainaten, että Suomi on jo menettänyt eurokriisissä yli sata miljardia euroa ja menetykset jatkuvat. Suomen lainat Kreikalle ovat kuulema noihin tappioihin nähden "vain vähäisiä ropoja".

Voi olla, että Suomi on menettänyt eurokriisissä ja talouden taantumassa vuoden 2007 jälkeen sata miljardia kansantulostaan, enemmän tai vähemmän, mutta se on sittenkin pelkkää teoriaa. Semmoista ei oikeastaan voi menettää, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Nähtävästi Suomi on menettänyt tai menettää Kreikalle lainatut miljoonat ja miljardit lähes kokonaan, siinä on todellinen ja suuri menetys varsinkin, kun nekin rahat on lisätty Suomen kansalliseen velkakuormaan. 

Miljardi euroa on hirmuinen summa, sitä on erittäin vaikea tienata millään konstilla, mutta melko kevyt haaskata huonoilla poliittisilla päätöksillä. Poliittinen vastuu surkeista päätöksistä lankeaa suoraan kansalaisille, veronmaksajille, eikä päättäjille kuin ehkä menetettyinä äänestäjinä. Julkisten lihapatojen äärestä saattaa kyllä joutua ulkoruokintaan, no, harvemmin.

Toki meidän äänestäjien muisti on lyhyt, mutta se on inhimillistä. Jotakuta ukkoa tai akkaa pitää kuitenkin joka vaaleissa äänestää, jos kansalainen meinaa kantaa pienen oman vastuunsa yhteiskunnallisista asioista. Inhimillistä on kyllä sekin, että joku politiikkaan täysin riiheentynyt kuppilan pitäjä oli ajanut vasurinyrkki Li Anderssonin paikastaan ulos, kai ihan esimerkin vuoksi, kuten lehdet kertoivat.

Intrigööri kävi takavuosina ahkerasti raveissa ja siellä oma peli kaatui usein voittajahevosen liian pitkään turpaan hillotolpalla, pelihevosen maalilaukkaan tai johonkin muuhun sattumukseen. Silloin oli itselläkin joskus tapana ajatella, että nyt mää hävisin rahaa sen ja tuon verran. Ei siinä hävinnyt kuin oman ja yleensä pienehkön pelipanoksensa, ohi livahtanut pelivoitto oli pelkkää teoriaa.

Raviharrastus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja se kasvatti luonnetta. Joskus oli yöllä kotia ajellessa lämiskä niin täynnä, ettei sitä voinut taittaa taskuun, toisinaan ei koko autokunnalta meinannut löytyä kahvirahoja yökuppilaan.

Pelkkää teoriaa se on, valitettavasti, se ohi livahtanut 100 miljardin kansantulokin. Ne talouden suhdanteet ja syklit nääs, nehän heiluvat kuin ilmapuntarin neula. Suomenkin kansantalouden pitäisi sopeutua siihen, ettei talouskasvu ehkä enää koskaan lankea luonnostaan. 

Ehkäpä vielä joskus Suomessakin opitaan pitämään takakäpälät kanveesissa enempi reaalitalouden ehdoilla. Maan ja kansan pitäisi pärjätä välttävästi myös pysähtyneen tai taantuvan talouden ilmastossa. Sitä tässä nyt tuskitellen testaillaan.

Liikasen Erkin tai muiden isorahakaupan ammattilaisten pitäisi käyttää poliitikkoja silloin tällöin holvissa katsastamassa miten paljon pätäkkää käytännössä on miljoona euroa tai jopa miljardi euroa. Eivät ne ainakaan mitään roposia ole. Roposia on kyllä intrigöörin taskuissa, jos siellä enää loppukuusta kilisevät muut kuin avaimet. Sano.


***

26.2.2015

Islamista kolmas valtionkirkko?

Islamista voisi teoriassa tulla luterilaisten ja ortodoksien lisäksi kolmas ns. valtionkirkko Suomessa. Näin on, jos huomioidaan pelkästään Suomessa asuvien muslimien yhteismäärä.

Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuului viime vuoden lopussa noin 60.000 jäsentä

Muslimien määrä Suomessa arvioitiin jo neljä vuotta sitten 50.000 - 60.000 henkilöksi.

Muslimien määrän arviointia vaikeuttaa se, etteivät kaikki heistä kuulu uskonnollisiin yhdyskuntiin ja osa yhdyskunnista on rekisteröitynyt tavallisiksi yhdistyksiksi.

Arvioiden mukaan vain pieni vähemmistö muslimeista kuuluu jäseninä uskonnollisiin yhteisöihin. Lisäksi islamilainen maailma on voimakkaasti jakautunut pääsuuntauksiin eli sunnienemmistöön ja shiavähemmistöön, jotka eivät oikein pärjäile keskenään. Niinhän se oli kauan sitten Euroopassakin, protestantit ja katoliset sotivat pitkään ja hartaasti keskenään.

Muslimien määrä on kasvussa, mutta jääköön ennustelut sikseen. Vähemmistökin voi olla Suomessa hyvin merkittävä, kuten on eri tavoin nähty ja koettu.

***

24.2.2015

Sote-laulu

Lehdet kertovat, jotta sote-laki eli sosiaali- ja terveyspalveluiden maatakaatava lakiuudistus saattaa lätsähtää pian pelkäksi lausumaksi. Tuskin noin isosta asiasta kannattaisikaan enää murjoa hätäkakkaa eli kiirelakia vaalikauden lopuksi?

Semmoinen pelkkä lausuma kuulostaa kyllä tylsältä. Voisihan koko sote-lain muinaissuomalaiseen tyyliin laulaa toistaiseksi suohon. Yksi nykyajan Väinämöisistä, taiteilija M.A. Numminen esittää tässä sotesta oman lyhytversionsa, ooppera- ja tangotyyliin.


***

23.2.2015

Yleltä 30 tuntia koraania

Veroyle aikoo luetuttaa radio ykkösellä koraanin kannesta kanteen. Luvassa on 60 puolen tunnin jaksoa maaliskuun 7. päivästä lähtien. Kyllä nyt kansa ihanasti valistuu "pyhillä teksteillä"!

Intrigööri muistaa vielä hämärästi, kuinka Yle tuputti suomalaisille Neuvostoliiton autuutta tuutin täydeltä. Silloin nuo Neuvostoliitto tänään -ohjelmat ja Naapurineljännes, sekä monet muut aatteellista lähetystyötä tehneiden toimittajien tuotokset jäivät kuuntelematta, koska ne olivat meikäläisen mielestä vastenmielisiä. Nyt jo vähän harmittaa, kun sitä paasausta ei osannut aikanaan kuitata huumorilla. No ei osannut, kun ylen towerit olivat tosissaan.

Toivoisinkin, että Yle esittäisi uusintoina myös kaikki Neuvostoliitto tänään jutut ja myös Naapurineljännekset, ihan vain historiallisista syistä. Tellussa ja radiossa on nykyisin aika vähän hyviä hupiohjelmia.

Myös nykyneuvostolii.., eikun Venäjän johto tarjoaisi kaiketi sieltä kuuluisalta trollausasemaltaan paljon ilmaista ohjelmaa. Se lisäisi tietoa Venäjästä eilen ja tänään ja täydentäisi Ylen päättymätöntä kansanvalistusagendaa. 


***

Saksia hiotaan

Kokoomuslainen kansanedustaja Ben Zyskowicz on urhoollisesti vaaleja vasten esittänyt oman leikkauslistansa, minkä tuloksena valtion menot putoaisivat reippaasti, kai 2,6 miljardilla vuonna 2019 ? Hän haluaisi mm. jäädyttää Kelan tukien korotukset ja pidentää julkispuolen työaikoja. Kaikki Kelan maksamat tuet eli tulonsiirrot arvioidaan yli tänä vuonna yli 14 miljardiksi.

Zyskowicz väittää, ettevät tukien indeksikorotukset ole yksittäiselle kansalaiselle niin tärkeitä kuin toimivat julkiset palvelut. Voi olla niinkin, mutta kyllä asuminenkin on pientuloisille melko tärkeää, etenkin Suomessa vallitsevina kylminä ja huurteisina kuukausina.

Jos asuntojen vuokrat jatkavat nousuaan nykyistä tahtia ja miksi eivät jatkaisi, kun vuokrasäännöstely olisi kuulema itsestään perkeleestä, moni köyhä ja vähätuloinen joutuu vielä lähtemään asunnoistaan. Pienenkin asunnon vuokra nousee nykytahdilla neljässä vuodessa varmasti vähintään satasella. 

Satanen on köyhälle suunnilleen sama asia kuin markka-ajan tonni. Useimmat vuokra-asunnoissa asuvat saavat asumistukea ja ellei tuen taso nousisi lainkaan, tilanne äityisi jo yhdellä nelivuotiskauella kestämättömäksi.

Ehkäpä kansanedustaja Ben ei ole hoksinut ajatella asiaa köyhän vinkkelistä tai sitten hän laskee valtion kalifien tapaan tämänkin asian kylmästi kuntien kontolle. Voidakseen pitää asuntonsa, moni joutuisi hakemaan toimeentulotukea, nekin kai pannaan pakkaseen? Toimeentulotuen perusosien maksatus siirtynee 2017 lähtien kunnilta Kelalle, jolloin asumistukien korotusten jäädytys toisi valtiolle myös lisää toimeentulotuen kuluja. Ellei sitten kuntia vastaavasti rokoteta? 

Asumistuki on vain yksi tuki monien joukossa ja varmaankin leikattavaa tuista löytyy. Saksittavaa lienee myös mm. yritystuissa ja maataloustuissa, mutta kaikensorttisten säästötoimien ja leikkausten kokonaisuusja seuraamukset pitäisi arvioida tarkasti. Saa sitä näin toivoa, mutta milloinhan poliitikot oikeasti toimisivat sääntelyvimmassaan tarkasti, huolellisesti ja vastuullisesti?

Siitä pitää antaa plussaa kokoomuskonkarille, että hän tuo jotain konkretiaa kehiin samaan aikaan, kun puolueet pihtaavat pahasti keskentekoisia säästö- eli leikkauslistojaan kaikelta julkisuudelta. Lopullinen kuhina leikkauslistoista, pitkien saksien ja puukkojen yö, käydään vasta parin kuukauden kuluttua hallitusneuvotteluissa. 

Zyskowiczin lista on instrumenttien viritystä ennen tulevaa konserttia. Lista monien todella suurten vuosittaisten menojen leikkauksista jäi ainakin nyt näkemättä.

Kevät on tuloillaan, aurinko vilahtelee synkkien pilvien lomasta, mutta kovin kylmästi tuulee. Niin tuulee myös Ilmatieteen laitoksella, joka sekin aikoo potkia porukkaa taivasalle.


Lisäys 24.2.: Asumisen kohtuullinen hinta olisi noin neljännes nettotuloista. Linkki Talouselämän juttuun.

Lisäys 26.2: Ben Z:n laskelmat pielessä?  Suomen Kuvalehden juttu.

***

20.2.2015

Kansan ääni vai mikä se oli?


Intrigööri on smurffaillut netissä aktiivisemmin nyt kymmenisen vuotta ja yrittänyt samalla jotenkin suhtautua maassa harrasteltuun politiikkaan. Politiikassa ei kansalaisten ääni paljon kajahtele, mitä nyt heitä eli meitä vaalien alla urakalla höynätään. Kysymys ei ole siitä, etteikö kansalla olisi ääntä. Taviksillakin some soi, tviittejä vilisee ja blogeja tyrkkää, mutta kaikki ne menevät ohi päättäjien silmien ja korvien.

Harrasteltu politiikka taitaa olla parempi luonnehdinta kuin harjoitettu. Näin se on, vaikka politiikkaa on töikseen tekemässä mm. parisataa kansanedustajaa ja ruuhkaksi asti ministereitä avustajineen. Hallituksen touhuiluiden olisi luullut edes jossain kohti kunnolla onnistuvan, sillä sen takana oli kauden loppusuoralle asti tyrmäävä enemmistö eduskunnassa.

Toki sekin pitäisi politiikkaa arvostellessa muistaa, että meillä valta on puolueilla ja niiden isännillä etujärjestöillä. Niin ja ainakin yhtä painavaa on, että isoin isäntä näillä main on se Illumina.., eikun EU. 

***
Politiikan harrastelijamaisen tason voi päätellä esimerkiksi päivän soteuutisista. Siinä se katoaa Kankkulan kaivon pohjalle viimeinenkin istuvan hallituksen suurista, kiireellisistä ja maatakaatavista uudistuksista. Ei siinä auta koulumestarimainen stubbelointikaan. Kuntauudistusta vuosia papukaijan lailla paapattanut vastuuministerikin katosi EU:n ytimiin jättäen hallituksen paikkoministereineen rämpimään mm. sotesuohon ja sääntelysekoiluihin.

Tätä kirjoittaessa joku Ylen toimittaja antaa radion uutisissa hallitukselle soteuudistuksen hoitamisesta arvosanan nolla. Uudistuksen tarkoituksena olisi kaiketi parantaa kansalaisten terveyspalveluja, sosiaalipalveluista on puhuttu erittäin vähän. Lisäksi soten pitäisi säästää julkisia varoja, mutta sitä ei moni enää jaksa uskoa.
  
Hallitus yritti survoa suuria uudistuksiaan kuin anakondaa pyssyyn. Intrigööri antaa hallitukselle arvosanan 0+, sillä kyllä he ovat sentään pökeröineet historiallisen ja maatakaatavan ennätyksen valtion velkaannuttamisessa. Ei se kovasti yrittämättä olisi onnistunut. 

Mistään EU:n yhteisvastuista ei ainakaan laistettu, ei muuten kuin kovissa puheissa. Ilmastonmuutoksen tulppaamisen, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen maahanmuuton pyhille alttareille uhrataan edelleen oikein innokkaasti, vaikka nykymeiningin surkeat tulokset ovat yleisessä tiedossa.  Poliittisen enemmistön kantoja missä tahansa asiassa vastustavat äänet halveksutaan yhteistuumin kuulumattomiin. Trollejakin politiikan suuren yhteisrintaman asialla liihottaa luutineen kuin pääsiäisenä Kyöpelinvuorella.

Kreikkaa, aina vain

Käy kreikkalaisille EU:n kynsissä miten vain, maan irtautumisella eli itsenäistymisellä olisi siellä hyvät ja inhimilliset puolensa. Kreikassa lienee  tulossa mm. laki, joka estäisi kansalaisten joutumisen loputtomaan ulosottokierteeseen. Sanottakoon kreikkalaisista mitä vain, kyllä siellä myös koko kansa huomioidaan. Velkajuhlien aikoihin heidät huomioitiin joskus ylenpalttisesti.

Jos ja kun Kreikka joutuu tai pääsee EU:n velkaliitosta johonkin järjestelyyn ja pääsehän se, sillä matokuurilla on lopulta maassa tervehdyttävämpi vaikutus kuin ikinä Kreikan kautta kierrätetyillä sadoilla tukimiljardeilla suurille pankeille. Kuten oheisen lisäyslinkin jutusta käy ilmi, mm. Saksan ja Ranskan suurpankit on pelastettu, nyt ei Kreikan kupruilu enää välttämättä kaada pelastusarmeijaa eli Euroopan pyhää yhteisvastuu-unionia. Kreikalle voidaan olla tylyinä.

***
Suomessahan kotoisille velallisille on yleensä ankara ja kova meininki, kuten oli jo 90-luvun lamassa. Jos ylivelkaantunut tavis saakin omat velkansa lopulta järjestelyyn, siinä kierteessä vierähtää usein viisitoista vuotta, saman verran kuin elinkautisvangilla rangaistuslaitoksessa. Käyttörahaa velalliselle jätetään armollisesti suunnilleen saman verran minkä voisi saada toimeentulotuen perusosaa sossusta.

Jos ja kun palkasta tai eläkkeestä päästään ulosmittaamaan, velat eivät lyhene, koska korot ja kulut syövät kaikki mitä irtoaa. En jaksa nyt tarkistaa asiaa, mutta Saksassa kai kansalaiselta peritään ulosotossa lähinnä vain velkasumma, korot ja kulut jäävät velkojan vastuulle eli tappioksi. Järkevä saksalainen haluaa maksattaa velallisella vain velat, eikä enää ulosotossa tienata tuottoja kaikkein köyhimmiltä.

Suomen valtio ei muutenkaan lie olemassa kansalaisia varten, vaan se toimii EU-eliitin ja maailman hyperpankkiirien, sekä kaikkia  näpeissään puristavien muiden jättiyritysten edunvalvojana. Köyhistä kansalaisista huolehditaan lopulta sen verran, että he ehkä kestävät hengissä. Jos eivät kestä, siinä sitä valtio ja kunnat vain säästävät parempiin tarkoituksiin.

Huonosti meille kaikille lopulta käy, tässä elämässä. Elämän jälkeen uusinta uutta ei kai ole ilmastoa saastuttava vainajan polttohautaus, vaan kuulema tulossa on ehkä siisti pakastekuivaus tai kompostointi. Lopulta ihmisen jäännökset eli ne kuuluisat "maalliset tomut" voitaisiin helposti ravistella pois, johonkin kuoppaan, eikä madoillekaan jäisi hommia. 

Blogikatsaus?

Joitakin vuosia sitten oli muiden netissä kirjoittavien kanssa puheissa uuden tai uusien nettisivustojen väsääminen. Jossain kohti yritin viritellä ajatusta, että tehtäisiin sivuille myös kooste päivän poliittisista blogeista ja tuotaisiin siten paremmin esille parhaita aatoksia. Sekin homma jäi sitten sikseen. Masisihmisen ideoissa on vähän sama vika kuin nousuhumalaisen loistavissa oivalluksissa, ankea aamu valkenee ja todellisuus tipauttaa illan aatokset alas.

Se tuuma menisi niin, että joku kävisi läpi eli lukaisisi päivittäin muutamia kymmeniä blogikirjoituksia, poliittisia, miksei taloudellisiakin ja koostaisi niistä parhaita paloja. Nuo blogeista, miksei naamakirjasta tai tviiteistäkin napsitut palaset eli otteet pitäisi sitten toimittaa tiiviisti yhden jutun muotoon ja laittaa linkkeineen sivuille. 

Oikotietohan on hyvä sivusto, mutta toimitettu osio blogitarjonnasta puuttuu. Siitä vain vapaasti blogikoostetta toteuttamaan, jos tekemisen puute vaivaa!

Siinähän olisi se hommeli pääpiirteissään, mutta työtä siinä joutuisi tekemään, eikä motivaatiota eli maksajia helposti löydy. Tekijä tai toimittaja ei sitten saisi olla pahasti aatevammainen, vaan uudet ja kiinnostavat asiat ja näkemykset pitäisi poimia blogeistakin esille niin tasapuolisesti kuin ihminen kohtuudella osaa. 

Siitä se on kysymys oikeiden uutistoimittajienkin työssä, kohtuullisesta totuudessa pysymisestä kiireessä, siellä silkassa suoritusportaassa, missä porukat harvenevat ja työmäärä ja aikapula vain lisääntyvät. Lehtitaloissa, kuten muuallakin, ihmisistä revitään irti se, mitä saadaan. Joidenkin isojen mediatalojen asenteelliset toimittelijat, nuo pikkuiset ihmismielen insinöörit, ovat sitten ihan erikseen.

Blogeissa sponsoreita saa tai saattaa saada silkalle tuotemainonnalle, vaikka pirtsakoille muotiblogeille, ruokablogeillekin ehkä, sekä harrastusblogeille. Ei teksti- ja kuvamainonnassa blogeissa mitään pahaa ole, kunhan sen homman nimi tehdään heti selväksi.

Ihmisille kannattaa tarjota sitä, mistä he pitävät, elleivät he satu pitämään jostain kammottavasta, vaikka irtopäistä, kuten siinä mielisairaiden murhamuslimien kalifaatissa Syyriassa, Irakissa ja Libyassa.

***
Sopulimediassa pääsevät kunnolla esille vain julkerot, isorikkaat, poliittiset tai muuten huomioitavat tai uskottavat henkilöt, kuten eri alojen päivystävät professorit, dosenttikin on vielä mediaseksikäs titteli. Tänään Hesarin palstoille pääsi tämä proffa, joka uskalsi väittää, että Kreikka on oikeassa.

Proffa on oikealla asialla, mutta monet ihan tavallisessa blogistanissa ovat yrittäneet viestittää tällaisia ja monia muita hyviä ajatuksia jo kauan sitten. Sinne ne hukkuvat kuin ohranjyvä puuroon.

Jos meikä vahingossa keksisi esimerkiksi sen, miten Nikola Teslan langaton maapallon kattava langaton sähkönsiirto todella toimii ja sen, miten otetaan vastaan avaruuden loputonta energiaa. Jos sitten postauksessa selittäisin noiden väitettyjen Teslan ihmeiden pääperiaateet, ei sekään ulostulo saisi kuin satunnaisten Oikotiedon kävijöiden säälin tai huvittuneen huomion. No, ei noita juttuja ole tainneet muutkaan selittää. 

***
Mutta huispa näistä. Liityin tänään Twitteriin intrigoorin nimimerkillä, mutta en vielä tiedä, tyydynkö vain seurailemaan toisia vai rääkäisenkö välillä närhen lailla. Närhi on iso ja komia tipu, mutta sen lauluäänellä ei pääse euvostoliiton viisuihin. 

***

16.2.2015

Onko Putin maailman rikkain?

Tuos on mun kultani...
Intrigöörin tarkkailuasemalla arvioitiin tuossa äskettäin, ettei Venäjän pressa Putin sentään natsi ole, kuten julkisuudessa on syytelty. Eikä täällä pidetä Putinia perusnatsina vieläkään, mutta joitakin yhtäläisyyksiä saattaisi löytyä, sillä megaluokan rosvoja ne natsitkin olivat.

En tiedä, missä määrin tämä uutinen on totta ja minkä verran siinä on mukana poliittista pahan pojan lisää. Tunnetun amerikkalaisen investointipankkiirin arvion mukaan presidentti Putinin omaisuus olisi jopa 200 miljardia taalaa eli 175 miljardia euroa. 

Tuskinpa nuo luvut ovat ihan hatusta revittyjä? Yleisessä tiedossa toki oli, että hra Putinkin on saattanut puraista Äiti-Venäjän kuormasta, maassa maan tavalla, mutta tuollaiset summat ovat aivan järkkyjä. Ukrainan ex-pressa taisi tosin evakuoida suhteessa yhtä paljon?

Jos uutinen olisi osapuilleenkaan  totta, Putin olisi maailman rikkain mies. Pikkurikkaat, kuten Bill Gates tai Brunein sheikki jäisivät kirkkaasti Putinin hirmumassin varjoon. Onkohan kukaan yksinvaltias edes historian aikana yltänyt läheskään samaan? No, ehkä jotkut moguliruhtinaat tai Kiinan keisarit pääsisivät aika korkealle, niin ja ne faaraotkin.

Itsekkääksi Putinia ei sovi silti moittia, sillä rahavirrat ovat hölskyneet myös laajalti lähipiirin plakkareihin eli esimerkiksi kiinteistöihin, veroparatiisitileille ja yhtiöiden osakkeisiin. Putin voisi siis sanoa, että Venäjän johdossa 14 vuotta, eikä suotta?

Tässä voi köyhispiru vain itsekseen ihmetellä, että eivätkö järkyn suuret mammonat Venäjän valtiaalle riittäneet, pitikö iskeä kaksoiskotkan kynnet myös köyhään Ukrainaan? No piti kai, kansan huomio saatiin pois oligarkkivaltion sisäisistä kähminnöistä. Myös Ukrainassa peruskansan köyhyys johtuu paljolti siitä, että monet ahneet pirut siellä käänsivät kansan kassan ja tekivät sen moneen kertaan. 

***
Moiset ajatukset ison naapurin johdon täydellisestä moraalikadosta ovat aika pelottavia. Hei! Mistä niitä maamiinoja saa ostaa? Entiset taidettiin räjäytellä pois Rovajärvellä, mutta ovatko edes panssarimiinat tallessa? Kai valtiolla vielä on sen verran luottoa, että lisää paukkuja ja puolustusaseita saadaan, kun meillä vielä tässä on jonkinlainen kansallisvaltio? 


***

15.2.2015

Valaiden viestintää: Ajatus on kuva

Intrigööri kuunteli sunnuntaina ylen lähetystä, kun se pani tulemaan uusintana valastutkija ja -tarkkailija Rauno Lauhakankaan haastattelun maitovalaista ja niiden viestinnästä. Valaiden äänelliset signaalit ovat selvästi älykkäiden olentojen lähettämiä, joten pitäisi kai puhua heistä, eikä niistä.

Lauhakangas sanoo Minna Pyykön haastattelussa, että valaiden ääni tai niiden lähettämä ääni on samalla kuva. Siis ajatus on kuva tai purske äänellistä dataa.

Valaiden ääntely on kuin joku meille vieras äly lähettäisi nopeita äänipurskeita, joita emme ainakaan toistaiseksi osaa tulkita. Vieras, toisenlainen äly, ET, on aina ollut luonamme, mutta emme ole huomanneet sitä tai emme ole ainakaan osanneet juuri lainkaan kahdensuuntaista viestintää. Tosin jo Aristoteles oli päätellyt delfiinien pystyvän viestimään keskenään.

Ääniviestintää harjoittavat maitovalaiden lisäksi delfiinit, sekä mm. kaskelotit ja miekkavalaat, ehkä kaikki valaat. Valaat myös vastailevat ihmisten musiikki-instrumenteilla veden alle lähettämiin kokeellisiin viesteihin, mutta vastauksista voidaan päätellä vasta sen verran, että jokainen yksilö lähettää myös oman nimensä eli tunnistuskoodinsa.

Koska ihminen ei osaa lähettää mitään valaiden kannalta järkevää, valaat kyllästyvät piankin niille lähetettyihin soitantoihin ja turhaan vastaamiseen, joten ne lähtevät ajastaan pois. Ne varmaankin päättelevät ihmisten olevan tyhmänpuoleisia pintaeläimiä ja ainakin surkeita uimareita.

***
Mielenkiintoisia kohtia haastattelussa ovat mm. havainnot maitovalaiden käyttämästä ultraäänestä, minkä avulla ne mm. löytävät hiekkaan piiloutuneet kampelat. Samalla sisäisellä ultrallaan maitovalaat voivat myös tutkia kohtaamiaan olentoja, kuten sukeltavia ihmisiä. Vauvana ja pienenä maitovalaat kuulema jokeltavat ja ne hallitsevat äänimaailmansa kunnolla vasta joskus viisivuotiaina.

Lauhakangas kertoo kaskelottien viestinnästä, joka voi kantaa matalilla taajuuksilla jopa valtameren poikki, tuhansia kilometrejä. Vanhojen luonnonkansojen, kuten Australian aboriginaalien kerrotaan pystyvän kalastamaan yhdessä delfiinien kanssa. 

Pohjoisten kansojen, historiallisten Vienanmeren rantojen asukkaiden, kuten saameleisten, kerrotaan myös historiallisten havaintojen mukaan "jutelleen" maitovalaiden kanssa joikumalla. He ovat myös aiheuttaneet valasmaisia ääniä tai äänikuvia lyömällä veden alla kiviä tai puupalikoita vastakkain. Maitovalaat ovatkin muinaisten pohjoisten kansojen tuhansia vuosia vanhojen kalliopiirrosten yleisiä aiheita.

Neuvostoliitto, sittemmin Ukraina ja nyttemmin Putinin Venäjä on kouluttanut Krimin Sevastopolin maisemissa sotadelfiineitä. Delfiineitä ei kuulema Neukkulan aikoina kouluttamalla onnistuttu saamaan lainkaan agressiivisiksi ihmisiä eli "vihollisen" sukeltajia kohtaan, mutta ne saatiin toteuttamaan sotaisia tehtäviä muulla tavoin. Lieneekö kysymys ollut räjähteiden kiinnittämisestä "vihollisen" aluksiin, tms?

***
Myös maaeläimet osaavat viestiä keskenään pitkien matkojen päähän. Norsut ovat sen tutkijoille jo todistaneet. Monet muutkin eläimet viestivät ja toimivat tarvittaessa kuin yhden mielen ohjaamina. Älyllistä toimintaa on olemassa monissa muissakin muodoissa, joita me palloa kiivaasti ylikansoittavat pystyapinat osaamme käyttää. 

Paljon hehkutetut jatkeemme, ns. älylaitteet ovat vielä toistaiseksi vain ryhmä koneita ja laitteita. Onneksi, sillä jo ryhmä yhdessä toimivia tekoälyjä voisi muodostaa kannaltamme vaarallisen kokonaisuuden, kylmän ja tunteettoman ei-eloperäisen hyperälyn. Milloin kriittinen kynnys ehkä ylittyy, siitä on vain arvailuja.

***
Valastutkija ja -tarkkailija Rauno Lauhakangas Minna Pyykön haastattelussa, uusinta vuodelta 2012, tässä linkki radiolähetykseen, 25 min.

Itämeren valaista, linkkiValaat varoittivat tsunamista

Vienanmeren maitovalaita pääsee näkemäänLisää valaista ja villieläimistä.

Ryhävalaiden hypytkin ovat viestintää.

Delfiineistä ja norsuista.

Tekoäly tulkiksi.

**

Lajista toiseen: Satoja vuosia elävä jäähai, merten hitain, kiehtoo tutkijoita.


***

14.2.2015

Kenen ovat kalavedet?

Vesialueiden omistuksesta saatiin Suomessa ensimmäiset kruunun säädökset jo 1700-luvulla. Siihen asti kalavesien ja riistamaiden hallinta ratkaistiin käytännössä heimojen ja eri kylien miesten kesken riidan kanssa ja usein jopa sotimalla. Nujakointi kalavesistä ei päättynyt siihen ensimmäiseen kruunun väliintuloon. 

Kateus ja kärhämät kalavesistä jatkuvat vieläkin, vaikka erimielisiä lajikumppaneita ei enää yleensä huidella astaloilla. Kalavedet olivat kauan ihmisille elintärkeitä, kuten riistamaatkin. Niinpä vieraita ja luvattomia kalastajia lähivesillä ei katsota vieläkään hyvällä silmällä, vaikka sisävesillä vain harvojen ammattilaisten elanto on enää kiinni kalastuksesta.

Intrigööri ei ole juuri kalastellut poikavuosien jälkeen, mutta joitakin havaintoja kalavesistä on silti kertynyt. Joskus olin mukana, kun ay-kesämökkikolhoosin tiimoilta herettiin kerralla lainkuuliaisiksi ja mentiin ostamaan ns. virvelilupia. Pitkän etsimisen jälkeen kylältä löytyi talo, mistä niitä lupia myytäisiin. Myytiinhän niitä, mutta isäntä naureskeli ja sanoi, ettei niitä ollut kukaan koskaan aikaisemmin käynyt kyselemässä.

Kalavesien omistus kävi sittemmin mielessä Saimaalla veneillessä. Noilla vesialueilla tuli yhdellä reissulla liikutuksi kymmenien tai jopa satojen kalastuskuntien aluevesillä tai niitä sivuten. Jos olisi aikonut kokeilla kalaonneaan siellä ja tuolla lahdukassa, kalastuslupien hankkiminen olisi ollut täysin ylivoimaista. Kalastuskuntien vesialueet vaihtelevat kooltaan muutamista kymmenistä hehtaareista tuhansiin hehtaareihin. Onneksi niillä veneretkillä tai melontareissuilla ei tullut kalasteltua, kun oli olevinaan muutakin tekemistä.

Tuhansien järvien ja miljoonien lammikoiden maassa tulee herkästi mieleen semmoinenkin sosialistinen ajatus, että kaikkien vesialueiden omistus ja hallinta pitäisi kuulua vain valtiolle. Inkkaritkin olivat ainakin ennen sitä mieltä, ettei ihminen voi maata omistaa, äiti maa on jakamaton. Samoinen lienee ollut vesialueiden laita, niiden joita Väinö laulellen laski. 

Suomalaisissa kalastusta koskevissa laeissa vesi itsessään aineena ei ole omistamisen kohde, mutta vesialueet ovat. Jos oikein nipottaisi, omistuksen kohde olisi ehkä vain jorpakon pohja, ilman vettä ja kaloja. Seuraavaksi voisi kalojen kohtalon lisäksi pähkäillä sitä, kuinka syvälle maan alle tai miten korkealle taivaalle jokin maanpäällinen omistus ulottuu, jms.

***
Puhtaiden juomavesien ja viljelyn kasteluvesien omistus on maailmalla suurta ja ankaraa pisnestä. Nykyisin halutaan säätää ja vääntää jopa ilmastoa. Siinä mielessä sääntelyssä on  asiaa, ettei puhdasta hengitysilmaakaan riitä kaikille kaikkialla. Ilmaston ja vesistöjen pilaaminen on räikeää monin paikoin, mm. Kiinassa. 

Aikamme ilmastoprofeetat eivät kuitenkaan juuri jaksa kiinnostua mistään todellisesta, sellaisesta hankalasta ja likaisesta, kuten saastumisesta, ellei se koske hiilidioksidia. Ilmastonmuutos eli ns. ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen lisääntyvän hiilidioksidin takia on paljon mediaseksikkäämpi uhka, vaikka itse kylmästä asiasta on vain vähän havaintoja. On kuitenkin onnistuttu luomaan hirmuinen globaali uhkakuva, jota voidaan torjua vain suurella rahalla eli kerrallaan miljardeja euroja maksavilla tempuilla ja toimenpiteillä.

Mutta takaisin kotoisille kalavesille: Suomi on yhdistysten, seurojen ja liittojen luvattu maa. Tämä pätee myös kalastuskuntiin, joista ensimmäinen rekisteröitiin vuonna 1903. Puolessa vuosisadassa kalastuskuntien määrä seitsenkertaistui. Ennen vuotta 1952 järjestäytyneitä kalastuskuntia oli 1 600.  Kymmenen vuotta myöhemmin kalastuskuntia oli jo 7 000. Vuonna 1999 kalastuskuntia oli melkein 10 000. Luvuissa ovat mukana vain järjestäytyneet eli edes jotenkin toimivat kalastuskunnat.

Kansalaisten hyväksi itseään säästämättä uurastava eduskunta on hieronut kasaan kalastuslain kokonaisuudistusta yli seitsemän vuotta. Maa- ja metsätalousministeriö lienee saanut esityksensä valmiiksi jo toissa vuonna, mutta laki jumahti hallitukseen. 

Ministeri Orpo yrittää kuulema yrittää saada lyödyksi lain lukkoon vielä ennen kevään vaaleja, mutta tuskin kalastuslaista saadaan uutta perhovieheen sulkaa tämän hallituksen hattuun. 

Intrigööri ei uskalla takertua kalaverkkoihin tämän enempää, ettei tulisi kansalliseen tapaan nuijalla nuppiin. Olen kyllä joskus toivonut pääseväni kalojen laskijaksi jollekin tunturipurolle, vaikka vain mitättömällä palkalla, sellaisella kuin kansanedustajillakin on. Sen sortin tehtäviä ja liksoja Suomessa toki riittää, mutta itsellä tarttis olla ainakin sopiva jäsenkirja ja päteviä suhteita.

***
Jos vesialueet ja muu sellainen kalastusbyrokratia kiinnostavat, linkin takana on laajahko selvitys noista asioista eli Metropolia ammattikorkeakoulun julkistama insinöörityö.

Jos ja kun kepu on vetovastuussa seuraavassa hallituksessa, saanemme odottaa valmista uutta kalastuslakia vielä pitkään, samoin kuin jotain sote-uudistustakin. 

Katoaako kotitarvekalastua? Linkki mielipidekirjoitukseen.


***


12.2.2015

Kalakukko = piscis gallus

Kalakukko, latinax piscis gallus.
Voe mahoton paekka, kun meitä savolaesiakkii sivistettään Eoroopan Unijonin toemesta niin, jotta kaappahallissa ja marketeissa pittää olla kalojen nimet esissä paetsi suomeks, myös latinaks.

Moenenhan meitä tiällä enimmältään vuan naarattaa, ovathan ne semmoset nimlappuset niin haaskan näkösiä. Vuan suattaa se varsinniin ulukomualaenen kalan ostaja törmätä ylpiäsemättömii vaekeuksiin, jos kaappiaan tiskissä onnii semmonen ruskeensortinen isonpuoleinen mötikkä, minkä kohalla lapussa lukkoo vuan, jotta kalakukko. Siinähän sitä on kahen elukan nimet samassa tavarassa.

Kyllä se kalakukkokii nimenä pittää kiäntee latinaks, se suattaa olla latinaks piscis gallus, joesta sanoista ensimmäinen tarkottaa kalloo ja toenen kukkoo. Selvyyvven välttämiseks pitäs  varmaannii kertoo lapussa vaekka suluissa, että onko kysseessä ahvenkukko eli perch gallus taekka muikkukukko elikkä vendace gallus.

Aenaskii tuolla nuapurissa Pohjoes-Karjalassa tykätään leipoo semmostakkii kun lanttukukkoo, semmonen olis varmaan latinaks swede gallus. Lisäks tehhään monenlaesija muita kehitelmiä, kuten vaekka kahvallista kalakukkoo, patakukkoo tai jopa säelykettä, mutta jos niitä myyp, suap kaappias ihan ite ne kotkotukset latinaks asiakkaelleen selvittöö.

Sitä suattas kyllä olla meleko vaekeeta selvittöö ostajalle, varsinnii latinaks, ettei se kukko kalakukossa oekeestaan tarkotakkaa kukkoo, sitä kanalan sulttaania, vuan esmerkiks kukkaroa. Tae sitten se ossoo tarkottoo jottaen muuta.

***
Ja loput piäosin suomeksi: Kalakukko on savolais-suomalainen perinneruoka, mikä on rekisteröity EU:n aidoksi perinnetuotteeksi heinäkuussa 2002. Sittemmin kalakukon myyntisäätöjä on kaikenlaisen kaupallisuuden vaikeuttamiseksi, kansallisia äärivirkavaltaisia perinteitä noudattaen, hämmennetty jos jotenkin. 

Myös kalojen, kuten ahvenoitten ja muikun ostaminen tuoreina suoraan kalastajilta on pykäläviäntäjien taholta tehty melekein mahdottomaks, vuan ei aevan täösijään.

Mutta perskutin pyrokraateista huolimatta, kyllä oekeita kalakukkoja Kuopijossa ja muuallakkii Savo-Karjalan maella tehhään ihan tolokun laella. Vissin harkinnan jäläkeen kukkoloita myyvvään vaekka ulukomualaesille immeisille.


(Jos latinaksi luritukset menivät pieleen, se on googlen syy. Jos tuas savon kielj mänj joeltaen osin solomuun tai kiänty sukulaiskielelle pohjoiskarjalaks, se on kirjottajan ommoo käötännön tulukintoo, jotenka vastuu siirtyy siinäkii kohin lukijoelle.)

***
Lisäyksiä: 

Eipä ole intrigööristä oikean perusmolokutuksen eli savonkielen viäntäjäksi, kun vilkaisin uudestaan tätä postausta. Mutta väliäkö hällä. 

Lappeenrantalainen kalakauppias sanoo latinan kalakielikylvystä, että älytöntähän se on. Karjalan kielelläkin asiakkaiden kanssa pärjäilee.

BBC:n juttu kertoo kauniisti savolaisten ja itäsuomalaisten perinneherkusta kalakukosta.


***

11.2.2015

Kauanko Venäjä kestää?

Putinin pumppu on vieläkin
kova bändi tai brändi.
Viime päivinä on talousläpysköissä veikkailtu, että öljyn hinta saattaa painua pitkäksikin aikaa jopa 20 taalaan barrelilta. Vielä viime kesänä öljystä maksettiin yli sata taalaa barrelilta eli tynnyriltä.

Naapurimme Venäjän talous kelluu suurimmalta osin öljy- ja kaasutulojen varassa. Venäjä kyllä rahastoi suuria öljytulojaan hyvinä vuosina, mutta maa on suuri ja niin ovat erilaiset ongelmatkin.

Venäjän valtio lienee vielä melkein velaton, mutta pahalta sen kassatilanteen tulevaisuus silti näyttää. Myös länsimaiden Ukrainan tapahtumien takia asettamat talouspakotteet nakertavat pahasti naapuria.

Nopeasti kuukkeloidut tiedot osoittavat, että kaikkein rikkaimmilla öljyvaltioilla ei tule pian suru puseroon, vaikka öljyn hinta pysyisi pitkään alamaissa. Mutta esimerkiksi kädestä suuhun elänyt Venezuela on jo lähes maksukyvytön.

Intrigööri muistaa hämärästi lukeneensa, että vielä joskus viime vuosisadan puolivälin nurkilla tuottajamaat saivat yhdestä öljytynnyristä vain noin yhden taalan. Opecin perustamisen ja ns. öljykriisin jälkeen raakaöljyn hinta kipusi nopeasti 70-luvun alkuvuosina. Sittemmin meillä kuluttajamaissa kauhisteltiin kovasti jopa 20 ja 30 taalan kieppeille nousseita öljytynnyrin hintoja.

Sekä Norjan että Saudi-Arabian kansallisten öljystä kertyneiden rahastojen koko on jotain 750 miljardia taalaa, siis eurooppalaista miljardia. Venäjän valtion hyvinvointirahaston ja reservirahaston koosta ei löydy täsmällisiä arvioita, mutta noiden rahastojen koko lienee yhteensä jotain 150 miljardia taalaa tai vähemmän.

Öljyn hinnan tippuminen äkkirysäyksellä ei ole pelkästään hyvä juttu, vaikka bensapumpuilla hinnoissa näkyy orastavaa laskua. Saudit haluavat pitää kiinni markkinaosuuksista mieluummin kuin rajoittaa tuotantoa. Venäjä tuottaa, minkä kerkiää, osin vanhentuvalla tekniikalla. Yhdysvalloissa liuskeöljyä riittää läträtä asti, jos sitä kohta enää kannattaa särötellä syvältä maaperästä.

Suomea öljyn hinnan lasku ja Venäjän talouden rapautuminen koskettaa monin tavoin. Suomessa on jo kymmeniä vuosia rakennettu porauslauttoja ja muuta alan kalustoa. Uusimpiinkin teknisiin virityksiin arktisilla öljyalueila on varauduttu. Venäjällä on menossa ja tulossa monenlaisia suomalaisia ja yhteisiäkin talousvirityksiä, jotka kaikki kärsivät, Suomen matkailuelinkeinosta lähtien. 

Eipä sitä tavisukon tarkkailuasemalla muuta voi kuin toivoa nopeaa rauhantekoa Ukrainassa. Kauhukuviin kuuluu tietysti kovasti kurjistuva ja syrjäytyvä, mutta takahampaisiin asti aseistettu, sekä aika agressiivinen entinen suurvalta pitkän yhteisen rajan naapurina. 

Mutta ei mennä poteroihin. Uskotaan, että venäläisille vielä Suomi-juustokin maistuu ja Merkelin täti ostaa innokkaasti Putinin pumppaamon kaasua. Ukrainassa on jo sodittu tarpeeksi. Ehkä se mollikka vieläkin nousee idästä? No, sieltähän se nousee ja länteen se laskee.


Lisäys 12.2: Venäjän varat riittävät puolitoista vuotta? Linkki Talouselämän juttuun.

***

4.2.2015

Kusessa ja tolppana

Orange County Museum of Art.
Sipilän setä sanoi pääministeritentissä, että poliitikoilla on kynnystä lähteä kansakunnan kusitolpaksi. Stubbin setä säesti.

No, kyllä sitä pyrkyä kansallisen tason poliitikoksi näyttää riittävän, vaikka virtsaa kuinka virtaisi ja törkyä tyrkkäisi niskoille.

Pitäisikö kysyä, että kenen syy? Saavatko poliitikot syyttää vain itseään huonosta palautteesta vai purammeko me kansalaiset turhaan omaa pahaa oloamme nk. edustajiimme? 

Ja missä määrin se kansan paha olo johtuu suoraan politiikasta? Poliitikothan tolppailevat siellä korkeissa saleissaan vain kansan etua varten. Vai miten se menee?

Yksittäiset poliitikot saavat sietää myös kohtuutonta arvostelua, aina se on niin ollut. Politiikassa kaikki ei voi koskaan mennä kaikkien mielestä oikein. Mutta olisiko suurin syy kusisiin oloihin sittenkin itse systeemissä?

Johtavien poliitikkojen eli pääministerien ote hallituslaivan ruotelissa on pahan kerran lipsahdellut, jos se ote olikaan pitävä. Kepun edellinen veret jumittava hallituskausi vaati peräti kolme pätkäpääministeriä, Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen. 

Kokoomuksen "historian huonoin", mutta armeliaasti pian päättyvä hallituskausi päätyi Kataisen katoamiseen unionin komissioon ja suurjuoksija Stubbin pätkäpääministeriyteen.

Intrigöörin tarkkailuasemalla on joskus tuntunut siltä, että riittäisi, kun äänestäisi vaikka netissä jotain puoluetta. Eduskunnan äänestysnapit voisivat sitten olla puoluetoimistojen hallinnassa äänestystuloksen muodostamassa suhteessa. 

Mitä niitä kahtasataa kalliisti palkattua kusitolppaa suotta valitsemaan. He edistävät vain omia pyrkyjään ja henkilökohtaisia etujaan. Kansanedustajat myös hehkuttavat EU:n ihanuutta, rikastuttavaa rahaliittoa, Natoa ja monenlaista maailmantuskaa? Puolueet niitä "meidän" edustajiamme kuitenkin kaitsevat, siellä eduskunnassa on sitä varten oikein viralliset ryhmäpiiskurit.

Suomen politiikka on muutenkin ollut pitkään jakomielistä, kahden herran palvelemista ja tietysti löperöä sitoutumista maksajaksi milloin mihinkin. EU ja myös rahan valtaherra EKP ovat kansalliseen politiikkaamme nähden ylivertaisessa asemassa. Itsenäisestä Suomesta on jäljellä vain haalistuva siniristilippu, hirmuinen velka, minkä lopullista määrää ei kukaan tiedä, sekä joukko keskenään riiteleviä puoluepukareita, jotka ovat luovuttaneet jäljellä olevaa päätösvaltaansa liiaksi etujärjestöille.

Hölmöläisetkin toimivat kansansaduissa johdonmukaisesti ja yksissä tuumin, kuten kantaessaan säkillä valoa pirttiin. Hölmänderit sentään älysivät lopettaa puuhansa, kun lopulta huomasivat, ettei niistä mitään hyötyä ollut. Suomi se vain jatkaa tuhon tiellä, kuin löysäpäitten johdolla.

Niin, että kyllä meillä kaikilla on vähän kusiset oltavat. Ja tarvitseeko ollenkaan kysyä, että miksi!  Tulevan, siis ehkä tulevan pääministerin hengessä sopinee kysyä, jotta onkohan eduskunnan kuppilan annoksissa pottujen sijasta jo tarjolla couscousia eli kuskusia?


***

2.2.2015

Työllistämistä ilman töitä

Isoveli on paljon viisaampi kuin luulemme. Intrigöörikin luuli tyhmyyksissään vielä äsken, että työttömän ihmisen työllistäminen edellyttäisi jonkinlaisen työpaikan löytymistä. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Nähtävästi työpaikkaa ei työllistämisessä tarvita, jos työllistyttäjä omaa ikäänkuin laajemman käsityksen työllistämisestä, kuten Itä-Suomen yliopiston tutkijat, kertoo T&T-lehti.

Ko. yliopisto on kuulema kehitellyt ja testaillut "Työllistymisen voimavarat" -mittaria, jonka mukaan jo pelkät työllisyystoimet vahvistavat yksilön voimavaroja ja aktiivisuutta. Sitten kai se työllistyminen lankeaa luonnostaan kuin rengille iltanen?

***
Vanhakantaisen käsityksen mukaan työ ymmärrettiin edes pahimmasta rahapulasta vapauttavana. Voimavaroja yksilö sai esimerkiksi siitä, kun osti omalla rahallaan eli palkallaan kaupasta ruokaa. Niinpä isovelivalde järjesti joskus kauan sitten myös nk. hätäaputöitä, karunpuoleisia urakoita, joilla rakennettiin ja kohennettiin mm. tieverkostoa. Silläkin tavoin rakennettiin sitä Suomea, mitä nyt pistetään kaikin tavoin uusiksi. 

Parhaimmillaan menneen maailman Suomessa työ oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja työtä riittikin melkein kaikille halukkaille, vielä noin 25 vuotta sitten, jolloin suuri luuta alkoi sysiä ihmisiä syrjään, pois parempien eläjien tieltä.

Nykyajan töistä saatavalla liksalla ei ihmispolo välttämättä pärjää, mutta sehän on jo vanha juttu. Eipä silti hätää, sillä pieni Suomikin kansainvälistyy ihan Ameriikan tai Saksan malliin. Pärjätäkseen työllistyneen ihmisen pitää puurtaa sukkelasti kahdessa tai kolmessa pätkätyössä, eikä työstä vieraannuttavia vapaapäiviä ehdi pitämään, laiskistavista lomista puhumatikaan. Sossuunkin pitäisi vielä ehtiä ja kelaan, ehkä myös hätäpikavippiä ottamaan?

Ehkäpä korkeasti koulutettujen yliopistotutkijoiden luoma avarampi näkökulma työllistymiseen on paikallaan?  Jospa pelkät työllisyystoimet riittävät? Ja mitä muita niitä onkaan, sosiaalisia ja muuten vain sellaisia äärimmäisen aktivoivia työhön ryhtymiseen tähtääviä, valmistelevia ja hyvin laadukkaita pakkotyö.., eikun orjatyö.., eikun niitä voimavaratoimia. 

Semmoinenkin aatos tuli mieleen, että pitäisikö työllisyyskurssien sijasta tai ohessa ryhtyä puhumaan työttömyyskursseista? Käytännössähän pitkäaikaistyöttömillä tilanne onkin jo pitkään ollut sellainen, sillä erilaisia aktivointi- ja valmiuskursseja riittää, toinen toisensa perästä. Ei kai sitä immeinen osaa asennoitua "oikein" työttömyyteen, ellei ole sitä sisäistänyt eli ei ole kunnolla kurssitettu työttömäksi? Voihan kakka!

***
Jos työpaikkoja ei kertakaikkiaan ole, eikä tule, ei pidä lainkaan lannistua, sillä työvoimareservin laajentaminenkin millä konstilla vain on valtiolle vissi voimavara. Jos suomalainen työvoimareservi ei laajene tarpeeksi, ulkomailta tulijat ystävällisesti auttanevat tavoitteen saavuttamisessa. Kannustajiakin heille riittää.

Reserviinkään ei tässä maailmassa aina pääse helpolla, sillä esimerkiksi Pohjois-Koreassa intti kestää jopa kymmenen vuotta ja se sisältänee aseiden käytön harjoittelun ohessa runsaasti työllistyttämistoimia. 
***