|
Putinin pumppu on vieläkin kova bändi tai brändi. |
Viime päivinä on talousläpysköissä veikkailtu, että öljyn hinta saattaa painua pitkäksikin aikaa jopa 20 taalaan barrelilta. Vielä viime kesänä öljystä
maksettiin yli sata taalaa barrelilta eli tynnyriltä.
Naapurimme Venäjän
talous kelluu suurimmalta osin öljy- ja kaasutulojen varassa. Venäjä
kyllä rahastoi suuria öljytulojaan hyvinä vuosina, mutta maa on
suuri ja niin ovat erilaiset ongelmatkin.
Venäjän valtio lienee
vielä melkein velaton, mutta pahalta sen kassatilanteen tulevaisuus
silti näyttää. Myös länsimaiden Ukrainan tapahtumien takia
asettamat talouspakotteet nakertavat pahasti naapuria.
Nopeasti
kuukkeloidut tiedot osoittavat, että kaikkein rikkaimmilla
öljyvaltioilla ei tule pian suru puseroon, vaikka öljyn hinta
pysyisi pitkään alamaissa. Mutta esimerkiksi kädestä suuhun
elänyt Venezuela on jo lähes maksukyvytön.
Intrigööri muistaa
hämärästi lukeneensa, että vielä joskus viime vuosisadan puolivälin
nurkilla tuottajamaat saivat yhdestä öljytynnyristä vain noin
yhden taalan. Opecin perustamisen ja ns. öljykriisin jälkeen
raakaöljyn hinta kipusi nopeasti 70-luvun alkuvuosina. Sittemmin
meillä kuluttajamaissa kauhisteltiin kovasti jopa 20 ja 30 taalan
kieppeille nousseita öljytynnyrin hintoja.
Sekä Norjan että Saudi-Arabian kansallisten öljystä kertyneiden rahastojen koko on
jotain 750 miljardia taalaa, siis eurooppalaista miljardia. Venäjän
valtion hyvinvointirahaston ja reservirahaston koosta ei löydy
täsmällisiä arvioita, mutta noiden rahastojen koko lienee yhteensä
jotain 150 miljardia taalaa tai vähemmän.
Öljyn hinnan
tippuminen äkkirysäyksellä ei ole pelkästään hyvä juttu,
vaikka bensapumpuilla hinnoissa näkyy orastavaa laskua. Saudit
haluavat pitää kiinni markkinaosuuksista mieluummin kuin rajoittaa
tuotantoa. Venäjä tuottaa, minkä kerkiää, osin vanhentuvalla
tekniikalla. Yhdysvalloissa liuskeöljyä riittää läträtä asti,
jos sitä kohta enää kannattaa särötellä syvältä maaperästä.
Suomea öljyn hinnan
lasku ja Venäjän talouden rapautuminen koskettaa monin tavoin. Suomessa on jo kymmeniä vuosia rakennettu porauslauttoja ja muuta alan kalustoa. Uusimpiinkin teknisiin virityksiin arktisilla öljyalueila on varauduttu. Venäjällä on menossa ja tulossa monenlaisia suomalaisia ja yhteisiäkin talousvirityksiä, jotka kaikki kärsivät, Suomen matkailuelinkeinosta lähtien.
Eipä sitä
tavisukon tarkkailuasemalla muuta voi kuin toivoa nopeaa rauhantekoa
Ukrainassa. Kauhukuviin kuuluu tietysti kovasti kurjistuva ja
syrjäytyvä, mutta takahampaisiin asti aseistettu, sekä aika
agressiivinen entinen suurvalta pitkän yhteisen rajan naapurina.
Mutta ei
mennä poteroihin. Uskotaan, että venäläisille vielä Suomi-juustokin maistuu ja Merkelin täti ostaa innokkaasti Putinin pumppaamon kaasua. Ukrainassa on jo sodittu tarpeeksi. Ehkä se mollikka vieläkin nousee idästä? No, sieltähän se nousee ja länteen se laskee.
Lisäys 12.2: Venäjän varat riittävät puolitoista vuotta? Linkki Talouselämän juttuun.
***