31.12.2012

Rauhaton Eurooppa


EU sai norjalaisilta Nobelin rauhanpalkinnon, mitä pienen Suomen eurouskovainen edustajakin otti vastaan tippa silmänurkassa. Rauhanpalkinnon jakajat saisivat ehkä päivittää kriteerinsä, valtioiden välinen rauha ei takaa niiden sisäistä sosiaalista rauhaa.

Sadattuhannet ihmiset protestoivat päättyvän vuoden 2012 aikana kaduilla monissa Euroopan maissa säästötoimia ja hyvinvoinnin leikkauksia vastaan. Rauhanpalkinto ei kyllä kuulu kaikille meille yli 500 miljoonalle, osa on ollut liiankin rauhallisia ja osa ei.

Euroryhmän ulkoista talouskuria jo valmiiksi noudattanut Suomi on vielä välttynyt levottomuuksilta. Kasvavat säästötoimet, kansalaisten kurjistus ja uusliberalismin avoin vyörytys ovat jo todellisia uhkia demokratialle ja sisäiselle vakaudelle. No, onhan Suomessa koulutettu mellakkapoliiseja jo parikymmentä vuotta, että eipä hätää eliitillä.


Päättyvän vuoden varrelle mahtuu monia poliittisia päästöjä, joilla hyvinvointivaltio halutaan romuttaa kohdistamalla säästöt vahvimmin pienituloisiin ja heikoimpiin suomalaisiin. Kovia aikeita ei enää vaivauduta peittelemään, hankkeiden julkistaminen saa uuden öykkärien hallitseman yhteiskunnan ikäänkuin tuntumaan lailliselta.



Viime hallituskaudellakin, kun kepu oli pää-öykkäripuolue,  poliitikot päästelivät suustaan yhtä sun toista, mutta ne päläytykset saattoi lukea enimmäkseen heikon harkinnan tai silkan tyhmyyden piikkiin. Viimeisten vajaan kahden vuoden aikana päähallituspuolue kokoomuksen ja muidenkin riveistä on alkanut vuotaa kuin rännistä ulos mielipiteitä, joita saattaa  pitää perinteisen yhteiskuntamme halveksuntana ja jopa vaarallisina.

Uusliberalistien ja heidän myötäilijöidensä julkisessa kielenkäytössä hyökätään mm. kasvavaa eläkeikäistä väestöä, pitkäaikaistyöttömiä ja julkista terveydenhoitoa tarvitsevia vastaan. Jopa kotona pieniä lapsiaan hoitavia äitejä tai opiskeluputkesta sivuun jääneitä nuoria nuivitaan kuin joitain tuholaisia. 


Päättäjien mielestä ihmisten pitäisi raataa töissä kuin pikkuoravat käpykuusikossa, varmaankin peruskoulusta hautaan asti, vaikka töitä ei olisikaan. Työ on nykymaailmassa rajallinen voimavara, eikä sitä riitä kaikille. Ainakaan palkkaa ei makseta. 


Päättäjien silmissä kimmeltävät vain kultaiset euron kuvat ja yksin eliitin hallitsema euroliittovaltio. Demokratia on nykyisin lähinnä muodollisuus, mutta samalla se mahdollistaa meilläkin tuhansiin nousevan  uskollisten joukon palkitsemisen.



"Heikompi aines" täällä kotimaassa nähdään röyhkeästi, mutta avoimesti yhteiskunnan rasitteena. Sellaisen kotoperäisen poppoon syrjintä on kai luvallista ja järkevää. Tuo valmiiksi vähäosainen väki pitäisi hoitaa pikemminkin rikkaiden armopalojen kuin yhteiskunnan budjettien kautta.

Julkisista budjeteista paikattaisiin kai vain sosiaaliperusteista maahanmuuttoa, koska se on unionin syvässä ytimessä aina niin muodikasta. Mennään myös Ruotsin ja Norjan malliin, mutta ei missään asiassa, mistä meille olisi todellista hyötyä.


Toistuvat uusliberalistiset painotukset alkavat olla jo yhtä vastenmielisiä kuin jokin aivoton uusnatsismi tai toisaalta kovin outo antifasismi. Jälkimmäiset ovat vain hyvin pieniä risuja  kansakunnan vesaikossa, mutta hallituspuolueiden edustajat edustavat tärkeitä päättäjiä, tämänkertaista poliittista esivaltaa.


En jaksa tässä hämmennellä uudestaan koko vuotta, mitä on Suomessakin leimannut velkakriisi, suuret työpaikkojen menetykset ja toistuva euron pelastelu valtavine takausriskeineen. Riittänee, kun sivuan näistä viime päivien poliittisia pössäytyksiä. Nuo tuoreimmat aatokset ne meitä siivittävät uuteen vuoteenkin. Vain pari esimerkkiä:



Lamankatkuinen ex-pääministeri, itse ikuinen vihreällä oksalla istuja, ilkeää julistaa, että päättäjien olisi käännettävä selkänsä kansalaisille ja äänestäjille, joista ei tarvitse pätkääkään välittää, kun rankkoja päätöksiä tehdään. Tämähän on ääni kaukaa menneisyydestä ja kepun silloisesta ytimestä, etten sanoisi mistä... 

Suomen 90-luvun lama, jota tämä sama aikanaan puolueensa profeettana pidetty hemppa kaltaistensa tavoin toimillaan pahensi, oli kai sitten vain esileikkiä siitä, mitä voimme pian odottaa. No, on niitä harhaan- ja unioniin johtajia ollut muissakin puolueissa.


Toinen ajatusten vuo, valtapuolueen istuva kansanedustaja, julistaa, että leskiltä ja orvoiltakin pitäisi ottaa (paitsi kai siltä yhdeltä petteriltä). Työkyvyttömiäkin hänen mielestään tarvitaan maata kaatavan armottoman työvoimapulan paikkaajiksi. 


Eipä siinä muuta kuin pistäkää duunia tiskiin! Kyllä meitä työttömiä, hulluja ja eläkeläisiä täältä takamailtakin lappaa sorville niin, että riittää. Täältä tullaan porukalla kuin Lapinlahden Linnut laman kovissa kourissa vuonna 1993. Kohta tullaan!


Lisää ja vakavaa bloggaajien asiaa löytyy mm. tästä Euroopan tilannekatsauksesta


* * *


30.12.2012

Rosvo vai poliisi?

Tietoturvaaja F-Secure aikoo kuulema suojata asiakkaitaan myös poliisin urkintayrityksiltä. Lakiuudistukset sallivat poliisille vakoiluohjelmien asentamisen rankemmista rikoksista epäiltyjen tietokoneisiin ja puhelimiin. Tämä olisi kai mahdollista jo vuoden päästä eli 2014 alusta. 
Poliisi voisi asentaa epäiltyjen koneille salaa nk. troijalaisia. Tämmöinen kreikkalaismallinen poliisivakoilu vaatisi luvan tuomioistuimelta tai ehkä käytännössä vain "tutulta" tuomarilta.
Kotietsintä ei tämmöistä lupaa edellytä, ei meillä Suomessa. Poliisi saa siis painella mylläämään ihmisen kodin silloin, jos siltä tuntuu. Mutta mikäpä siinä, tulkoot vain, jos laittavat kaikki roinat takaisin paikoilleen. Samalla olisi hankalat paikat helppo imuroida.
Mm. Saksassa poliisi on saanut luvan vakoilla "asiakkaidensa" eli konnien tietokoneita jo aikoja sitten. Nyt Suomi seuraa tässäkin isoveljen esimerkkiä, ellei ole jo "harjoittelumielessä"  seurannut.
F-Securen edustajan lausunnon mukaan yhtiön tehtävä on pysäyttää haitakkeet, vahingolliset ohjelmat, ovatpa ne peräisin vaikka venäläisiltä rikollisilta tai suomalaisilta poliiseilta. 
Ihmispolo tarvitsee nykyisin suojaa sekä konnilta että poliisilta, jopa omassa kodissaan! Vakoilu on vakoilua, teki sitä kuka vain. Vieläköhän löytyisi uusia mahdollisuuksia ihmisten kyttäämiseen? 
Mutta onhan niitä! Kyläkytät eli naapurivartiot, sekä kerrostalokyylääminen ovat tulossa sallituiksi ja suosituiksi. On siinä isoilla veljillä tekemistä, ihmisten sijaintitiedotkin saisi kännykän avulla. Tieto se on, mikä jyllää, tässä paremminvointivaltiossa eli tietoyhteiskunnassa.
* * *

29.12.2012

Kilotavarana Kiinaan?

Intrigöörillä taitaa olla peruspessimistinen näkemys, mitä tulee poliittisiin päättäjiimme. Ylikansallisen kokoomuksen johtama monivärihallitus kyllä selittää ketterästi valkopyykin kirjavaksi ja korostaa vastuullisuuttaan. Vaikka meidät kaikki köyhemmät myytäisiin kilotavarana kiinalaisille hikipajoille, sikäläisittäin halpatyövoimaksi, sellainen päätös tehtäisiin tietysti vastuullisesti vain meidän omaksi parhaaksemme.

Turun telakan risteilijätilauksen epäonnistuminen teki taas kerran selväksi sen, mikä on pienen maan asema unionissa. Se on vain voimattoman seurailijan ja Suomen tapauksessa vielä toistaiseksi maksajan osa. Meillä ei ole edes normaaleja kaupallisia mahdollisuuksia suuria unionin maita vastaan. Miten sitä jäsenmaiden tasavertaisuutta lainkaan löytyisi, kun aina vain määräillään ja hääräillään uusia lakeja ja direktiivejä?


Ranska ja Saksa ovat tietysti liian suuria kaatumaan, vaikka ne ovat aina tehneet unionin sopimuksista ja laeista välittämättä suunnilleen mitä haluavat. Britit ovatkin unionissa vain toisella jalalla, se toinen jalka on rapakon takana, vaikka perspuoli pysyy tanakasti Lontoon Cityssä. Unionin lakeja kunnioitetaan vain tarpeen mukaan, jos se sattuu olemaan sillä hetkellä itselle edullista. Jopa Berlusconin Italia aikoinaan jyräsi meidät aikoinaan vieden elintarvikeviraston Parmaan, vaikka iso Paavo lupasikin sen jo Helsinkiin.


Kaikki taustoja asioista ei koskaan kerrota julki, vaan unionin perinteisiin kuuluu olennaisesti salailu, lobbareiden suuri vaikutusvalta ja hämärien kabinettien sisäpiirin päätökset, mitkä viedään sitten muodollisesti läpi virallisissa elimissä, jos se on pakko. Demokratia, mitä siitä, sillä se on pelkkä painolasti menneisyydestä!


***
Korealaisen telakkajätin Turussa rakennetut loistoristeilijät ovat sitten osa loisteliasta menneisyyttämme. Olemme pienessä Suomessa saaneet aikaan monia hienoja asioita. Nokiakin kyllästi puoli maailmaa valtavalla valikoimalla pulikoitaan. Näiden lisäksi Suomessa on tietysti tehty paljon muuta. Ja niin tehdään vieläkin.

Ehkäpä moinen verorahoilla äärimmilleen tuettu laivanrakennus on oikeasti  liian suurta suomalaisille? Kaikkia ohi menneeseen risteilijätilaukseen liittyviä asioita ei todellakaan tiedetä. Voihan olla niinkin, että Saint Nazairessa rakennetaan uutta Oasista vielä hartaasti kuin Arevan uusia ydinvoimaloita Suomessa ja Ranskassa. Iisakin kirkkokin valmistui aikoinaan nopeammin, mutta se olikin halvempi ja pienempi projekti. Vai onko viivästysten taustalla vain puolalaisten putkimiesten kosto? 


Saint Nazairen telakalla kysytään kai lähiaikoina paljonkin suomalaista laivanrakennuksen osaamista. Ehkäpä Suomen valtiokin pääsee vientituilla pönkittämään ranskalaista laivateollisuutta? Suomi kuitenkin maksaa aina? Kreikkakin on laivanvarustajien  mahtimaa, eikä turhaan verottamalla rasita näitä Onassiksen kollegoita.


Toivottavasti kuitenkin Turussa ja muilla Suomessa toimivilla  telakoilla vielä rakennetaan uusia erityisosaamista vaativia aluksia, ei ehkä maailman suurimpia, mutta lajeissaan teknisesti huipputasoa kuitenkin. Osaamista on. Ehkä suomalainen kännyteollisuuskin vielä porskuttaa? Syytä olisi, sillä ilman vahvaa ja monipuolista vientiteollisuutta meillä raukoilla rajoilla ei todellakaan kunnolla pärjätä. 


Työllisyyden kannalta olisi paras alkaa tosissaan pohtimaan, mitä kulutustavaroita Suomessa voitaisiin valmistaa omille ja Euroopan markkinoille, ehkä muuallekin. Venäjä on yhä vain ostovoimaltaan kasvava jättimarkkina naapurissamme. Siperian rataa pitkin roina kulkee Kauko-Itäänkin, olipa koillisväylä auki tai ei. Kyllä suomalainen sampo vielä jauhaa vaurautta ainakin omistavalle luokalle ja tippuu siitä kipunoita meille lattiatasollekin. Ennenhän Suomessa tehtiin itse mitä vain tarvittiin, vielä 20 - 30 vuotta sitten.


Herrojen huimia palkkoja ja bonuksia perustellaan Suomessa usein siten, että herrat karkaisivat muuten hyödyttämään ylivertaisella osaamisellaan ulkomaisia globaaleja kärkiyrityksiä, saaden yhä vain huimempia korvauksia menetetystä vapaa-ajastaan. Intrigöörin puolesta, tervemenoa kaikki, keillä jossain kysyntää olisi. Ei sitä vihreämpään ruohoon menoa ole kukaan estänyt tähänkään asti.


Mutta miten perustellaan sitä, että suomalaisille huippujohtajille on vielä maksettava järkyttävän suuria eläkkeitä julkisesta eläkesysteemistämme? Niille mahtieläkkeille ei vissiin kattoa olekaan. Pelätäänkö ehkä, että nuo armoitetut eläkeherrat karkaisivat liian usein kaukomaille golfpalloja poksimaan ja smurffailemaan?

Julkisella puolellakin, kunnissa ja kaupungeissa, meillä on maailman parhaiten palkattuja suuria johtajia. Intrigöörin mielestä yksikään heistä ei karkaa mihinkään muualle kuin joskus toisiin verorahoilla maksettuihin suomalaisiin tai ehkä jopa unionin virkaportaan yleviin palkintovirkoihin. 


Toki ministereillä ja muutamilla sopivilla poliitikoilla näyttää olevan kysyntää elinkeinoelämässä, mutta vain rajallisesti täällä kotimaassa. Tarpeeksi hyviä veljiä ja siskoja ei riitä kaikille.


Suomalaisilla on kuitenkin tärkeä vahvuus, minkä valumista ulkomaisten työnantajien palvelukseen maailmalle on syytä pelätä. Kuten eräs tunnettu pakinoitsija äskettäin totesi, Suomesta löytyy iso joukko maailman parhaiten koulutettuja ja osaavimpia duunareita.


Jos meillä Suomessa suosittaisiin oikeasti uusien pienyritysten perustamista, sieltä duunareiden porukasta löytyisi myös kipeästi kaivattua selkärankaa ja ideoita uusille työllistäville yrityksille. Intrigööri tarkoittaa tässä duunareilla kaikkia yksityisen puolen palkansaajia. Ja on niitä monenlaisia nykyiseen työhönsä turhautuneita osaajia julkisellakin suorituspuolella.

Intrigööri saattaa vielä jatkaa höpinöintiä ennen kuin vuosi vaihtuu. Ellei, niin varoilta jo nyt toivottelen onnellista vuotta 2013! Synkkyyteen ehtii vajota myöhemminkin.


* * *

28.12.2012

Vive la France!

Explorer of the Seas.
Le Monde uutisoi tänään Saint-Nazairen telakan säilymisestä historiallisen laivatilauksen myötä. Royal Caribbean Internationalin tilaama yli miljardin arvoinen jättimäinen risteilijä tehdään nyt STX:n omistamalla (se suomalaisen median mukaan täysin konkurssikypsä pulju?) kuuluisalla ranskalaisella telakalla.


Ranskan talousministeri Pierre Moscovici hehkuttaa: "Laivatilaus symboloi kansainvälistä tunnustusta ranskalaiselle taitotiedolle laivanrakennuksen alalla. Tämä sopimus merkitsee enemmän kuin 10 miljoonaa työtuntia yli kolmen vuoden aikana. Uusi alus toimitetaan vuoden 2016 puolivälissä. Sopimuksessa on myös optio toisesta aluksesta, mikä toimitettaisiin keväällä 2018."

Saint-Nazairessa on rakennettu mm. kuuluisat matkustajaristeilijät Normandia ja Queen Mary 2. Uusi 361-metrinen Oasis tulee olemaan kooltaan telakan suurin alus. Jutussa mainitaan, että telakka kärsi neljä vuotta lamasta. Omia työntekijöitä telakalla on pari tuhatta ja alihankkijat työllistävät 4000 ihmistä.

Le Monde jutun kommenteissa joku kyllä murskuttaa, että "meillä on jo tarpeeksi puolalaisia putkimiehiä".  Joku toinen ajattelee ääneen, että ehkä huonot kipparit voisivat tuoda telakalle lisääkin tilauksia, viitaten kai Italiassa karille ajaneeseen Costa Concordiaan.

Näin rannalle jääneenä satunnaisena tarkkailijana olisi ehkä mukava tietää, kuinka ketterästi STX:n Saint-Nazairen telakan tilauksen tukeminen sujui ranskalaisilta. TS:n mukaan ehtojakin diiliin vielä liittyy.

Jokin EU-säännös nähdään Suomessa tarvittaessa kuin Berliinin muurina. Joistakin muista pikkujutuista, kuten ihmisoikeuksista, ei paljon välitetä. EU:lta otetaan mieluummin sakkoja, sillä Suomihan on tunnetusti rikas maa. 

Ehkä Suomi on siellä unionin sulassa ytimessä sopinut, että antaa vain ranskalaisten ja saksalaisen rakennella laivoja. Meillä Suomessa voidaan väsätä vaikka tuohitorvia ja kyykyttää työttömiä edelleen parhaaseen valtiofasistimalliin? 

Tärkeintä Suomessa on, että työuria jatketaan alusta, keskeltä ja lopusta, vaikka silleen leikisti, koska mitään tolkun töitä ei kuitenkaan ole, jotta se AAA-vippaamoluokitus säilyy.

Yhtä tärkeää poliittisille vallanpitäjille on myös muistaa silloin tällöin hihhuloida meitä uhkaavasta karmeasta työvoimapulasta, jo lähes puolen miljoonan työttömän maassa. Paha Suomi!


* * *

27.12.2012

Tipattomasti, tammikuussakin

Ensi viikolla jokainen terveellisempien elämäntapojen elähdyttämä alkoholin nautiskelija voi viettää perinteistä tipatonta tammikuuta. Näin voi tehdä leimautumatta ikävästi punanenä-alkeroksi. Eikä ole puhettakaan, että tammikuussa tipatta pippaileva lajitoveri olisi deeku, sosiaalisesti työrajoitteinen tai  vapaa-aikahakuinen. 

Tipaton tammikuu on intrigöörin mielestä hyvä ja iloinenkin perinne, ennen muuta se on vapaaehtoinen valinta ja kokeilu. Jos haluaa valkaista nenukkia, kohentaa kuntoa ja mieltä, ei tarvitse keksiä selityksiä, eikä mennä asiassa auton, akan tai työn taakse porukan kaljailtaa tai saunareissua piiloon. Tipatonta uuden vuoden alkua voi viettää jos vain siltä tuntuu.


Tänään kaupallismediassa (kame, vrt. some) on, palvelunestoiskujen lisäksi, kierrellyt Kansan Uutisten juttu tylyhköstä työterveyslekurista, joka lyttää koko tipattoman tammikuun idean kai turhana ja joutavana. Yhdestä raitistelukuukaudesta kun ei tuon lekurin mielestä ole maksalle mitään hyötyä. Maksa ei taida moista pikku katkoa edes huomata? Miten lie sitten  haiman laita?


Intrigööri ei ala äitellä lääkärien kanssa maksasta ja sen toiminnasta, koska lääkäriopisto jäi itseltä väliin. Epäilen kyllä, että pelkkä tipaton tammikuukin riittäisi saattamaan vilpittömän viinan nautiskelijan maksaparan ihan hämilleen. Varmaan se möykky solutasolla edes vähän vinkuisi, että "onko kurkku katki, kun ei viinaa tule, eikä edes kaljaa, mitä?"


Jutussa jututettu työterveyslääkäri ei ole tainnut oikein sisäistää koko ryyppäämisen meininkiä, alkoholismin ihmemaailmasta puhumattakaan. No, aika lailla mahdotonta alkoholiongelmaa onkin ymmärtää, ellei ole itse sitä kokenut. Toinen mahdollisuus ymmärrykseen on tehdä pitkään päihdetyötä, jolloin saattaa siinä sivussakin sisäistää sen, ettei alkoholismissa todellakaan ole mitään järkeä. Eikä mikään ei ole niin hankala tai toivottoman tuntuinen kuntoutettava kuin joku itsepäinen alkoholisti.


Huumekoukkuihin jääneillä ongelmat ovat samankaltaisia, mutta kuulema ne ovat vielä pahempia ja kärjistyneempiä. Alkkis ei edes tarvitse varastaa satasia päivässä pysyäkseen pöllyssä. Kympillä, parillakin päivän pärjää, jos ei sotkeudu tai pääse saluunoihin. Kiljua panemalla pääsee vieläkin vähemmällä. Jos sitten hönössä osaa pysyä kiltisti kämpillään?

Sanotaan, että nykysin on hyvin vähän pelkkiä viinan ja kaljan kittaajia, sellaisia kuin intrigööri joskus oli.  Ongelmaiset ovat  enimmäkseen sekakäyttäjiä, viinaa, lääkkeitä ja huumeita, millä vain suinkin päänsä sekaisin saa. 


Vain silloin, jos...

Nykyisin jotkut harrastavat viinejäkin, joita meikä ennen otti hyvin varovasti ruoan kanssa vain silloin, jos joku jossain tarjosi. Muistan, että toisaalla, tietyissä piireissä oli tarjolla ruskaviiniä raikkaassa ulkoilmassa nautittuna. Sanottiin, että otetaanpa nyt ruskaa pakkasella. Taskulämmintä gambiinaa muistelen vieläkin kauhulla. Rajoitin kyllä juomistani, otin ainoastaan silloin jos itsellä oli tai joku tarjosi. Ja saunailtoina. 

Mutta taas asiaan: Jo KU:n jutun otsikko on leimaava: "Tipaton tammikuu kertoo alkoholiongelmasta". Onneksi kyseinen lehdykkä ei taida olla ihan luetuimpien joukossa. Tuommoinen asenne romuttaa koko hyvän idean tipattomasta tammikuusta. Jos raitistelet tammikuussa, olet alkkis, niinkös? Leimoja vain lätisee.


Alkoholiongelma on "olemassa" haudanvakava juttu. Jos elämän muut suuret vastoinkäymiset eivät selätä miestä tai naista, viina ja muut huimausaineet sen kyllä tekevät. Kuukausi selviltä päin on normaalistikin, mutta usein viinaksia nauttivalle kova juttu. Onhan myönteinen ja palkitseva kokemus osoittaa itselleen ja siinä sivussa porukoille  pystyvänsä olemaan irti iloliemistä kokonaisen kuukauden.


Jos ihmiselle sitten joskus myöhemmin tulee viinaongelma, on takaraivossa se koettu pirteä tipaton tammikuu. "Pystyin siihen silloin, miksi en pystyisi nyt?" Jos ratkeaakin kesken sen tipattoman kuukauden kokeilun, onpahan edes yrittänyt. Yrittää voi aina uudestaan.

Moni lääkäri ajattelee vain jotain elintä, kuten maksaa. Ja potilas ajatelee sitä, mikä tässä maksaa. Eikä alkoholismi ole kaikkien mielestä mikään sairaus, vaan jotain muuta renttulismia, tahdon heikkoutta. Ko. lehtijutun lääkäri leimaa tammikuiset tipattomat ongelmaisiksi, mutta sanoo silti, että tipatonta kuukautta kannattaa viettää. Terveellistä määrää viinaa ei hänen mielestään olekaan. Olisi tuosta aiheesta varmaan parempikin juttu irronnut, vaikka oliko toimittajan tarkoituskin mollata koko tipattomuus?


Oli miten oli, alkoholiongelmaisia ihmisiä lienee Suomessa jokunen sata tuhatta. Ongelmaa on vuosikymmenien varrella paljon tutkittu, myös Alkon rahoituksella. Viisaita miehiä ja naisia mielipiteineen on kovasti paljon. Intrigöörikin lueskeli joskus satunnaisesti Alkoholipolitiikka -lehteä. Hukkaan menivät nekin viisaudet, en tainnut niistä kuivista lätinöistä paljon  ymmärtää tai ainakaan sisäistää.


Tipattomuus on varminta

Onneksi on myös lääkäreitä ja muita käytännön ammattiauttajia, joilla on alalta paljon kokemuksia ja hommassa tervettä realismia. Jos ja kun viina vie tosissaan miestä, mies ei sitten enää ikinä ole viinaa vahvempi. Ainoa keino selättää alkoholiongelma pysyvästi on juuri se tipattomuus, mitä usein halutaan kyseenalaistaa. Tammikuu ei kuitenkaan riitä, ratkaisun tarttee olla pysyvä, vaikka sitten ikivanhalla päivä kerrallaan -menetelmällä.

Juojia ja juopottelijoita on kovin montaa sorttia. Toisista ei tule ikinä alkoholisteja, vaikka he ryyppäisivät joskus kuin naima-aslakit. Jotkut a-holistiset tyypit tai nk. ryyppymiehet hoitavat aina jotenkin työnsä ja asiansa, perhekin voi pysyä koossa. Monilta menee kaikki hurlumhei ja kerran toisensa jälkeen, kunnes puupalttoo kutsuu, jne. 


Ihmispolo tarvitsisi ongelmissaan monenlaista apua. On jo edistystä, jos ongelmainen edes myöntää oman ongelmansa, muuten on mitään apua turha tarjota.  Alkkikset ja muut aineiden uhrit kaipaisivat myös katko- ja hoitopaikkoja, kosteita ja kuivia, korvikkeitakin. Hoitoon tai avun saajaksi on vain tässä paremminvoijien luvatussa maassa yhä vaikeampi päästä. Työssä olevilla on vielä mahdollisuus hoitoon, muilla on huonompaa.


Alkoholisteista ja heidän kaltaisistaan rikkinäisistä ihmisistä on tulossa todella pahnan pohjimmaista porukkaa, mihin ei haluttaisi koskea pitkällä tikullakaan. Lihavuuskin lisäongelmineen taitaa nykyisin olla itse aiheutettu sairaus, jolla ei sääliä saa, kalliista hoidosta nyt puhumattakaan? 


Suomessa ei ole vain kahden kerroksen väkeä, kerroksia on enemmän, niitä nyt tässä erittelemättä.

Alkoholisteille on silti vielä tarjolla apua, jos itse sitä haluaa. Löytyy vertaistukea vaikka kahden A:n ryhmistä melkein jokaiselta isommalta kylältä. Virallisempaa mallia saa sitten vaikka yhden A:n klinikoilta ja terkkareista. Ratkaisevaa on, osaako ihminen edes kysyä apua ennen kuin putoaa ns. oman pohjansa läpi, eikä enää halua sieltä nousta. Mikään apu ei kuitenkaan ongelmaista suosta nosta, ellei hän itse sitä tee!


Kannattaa ehkä viettää tipatonta tammikuuta, tarpeeseen tai huvin vuoksi ja hankkia itselleen voimauttavia kokemuksia, sanoi joku yksittäinen valkotakki mitä vain! Tipattomassa tammikuussa ei ole mitään pahaa, mutta joissakin näköalattomissa "auttajissa" voi olla. 


Moni nääs putoaa aineiden käytön vuoksi elämän pelistä pois. Joku harva nousee sinne vielä takaisin. Uskovaiset holistit sanoivat joskus, että ylätuvan ukolla on harvapiikkinen harava, millä se joskus juoppokööristä vetäisee, josko sieltä jonkun reppanan pois saisi. Selitys on tuokin.


Mitä me tästä opimme? Ehkä sen, että tippa voi tappaa, mutta harvempi sitä ämpäriin hukkuu.



* * *

26.12.2012

Kevyt on vastuuta kantaa

Joulun aikaan ehti syömiseltä, lukemiselta ja elokuvien katselulta sen verran aatella tätä blogiräpellystä, että mistä sitä ensi vuonna koettaisi kirjoitella. EU on tätäkin pikku tuuttia aika lailla hallinnut. Johtuisiko se siitä, ettei enää ole olemassa itsenäistä suomalaista politiikkaa, ei monessa asiassa.

Tuli mieleen sekin, että mainio Euroopan ja maailmanmenon tulkitsija Erkki Toivanen on ollut jo jonkin aikaa pois keskuudestamme. Vaikea näitä isoja asiakokonaisuuksia on mieltää, täällä kotikatsomoissa. Se teettäisi liikaa taustatöitä, mutta onneksi on sentään jäljellä mm. kävelevä ja kirjoittava tietopankki Esko Seppänen


Esko kertoi tapaninpäivän postauksessaan, että Suomi maksaa Euroopassa toiseksi eniten, 1,2 miljardia, omia kansallisia maataloustukia Ranskan jälkeen, Saksakin jää taakse. Suomen maataloudelle maksama oma tukisumma on järkyttävä. Ranska on sentään Suomeen verraten maatalouden suurvalta ja meistä vain vähän suurempi maksaja.


Toiset maat maksattavat maataloustukia pääosin unionilla, mutta sisukas Suomi kantaa (taas) vastuuta tässäkin kohti vuodesta toiseen enemmän kuin jaksaisi. Jo vain tästäkin menokohdasta voimme päätellä, että Suomen poliitikoilla on ollut alusta asti älytön hinku ja hönky päästä, siis päästä kuin Luojan ihmeellisestä armosta EU:n jäseneksi ja toisten valvonnan alaiseksi, maksoi se mitä vain. Alamaisasenteella on paha neuvotella.


Ei sitä Suomen itsenäisyyttä pitkään kestänyt, kun lopulta lakkasimme olemasta maailman suurimman keskitysleirin eli Neuvostoliiton puolisatelliittina. Silloisessa talouslamassa vähän horjuva itsenäisyys piti kiireesti vaihtaa EU:n talutushihnaan. Kansalaisia hämättiin härskisti lupaamalla kansanäänestyksen alla sen seitsemän hyvää ja kaunista. EU:n piti olla vapaakauppa- ja tulliliitto, sekä paljon muuta järkevää. Unionista tuli viimeistään eurorahan ja pankkien valtaan alistumisen myötä itsenäisten maiden hirttonaru. 


Euroliitosta ei enää irti luistella, Suomen vastuut ovat liian suuret sekä teoriassa että käytännössä. Vaikea niitä vastuita olisi markoilla tai plootuilla maksella. Suomi on ainoana Pohjoismaista ajanut itsensä nykymaailmassa toisten ajopuuksi tai uppotukiksi. Seuraamme taas Johtajaa ja tällä kertaa loppuun asti. Kerrassaan nerokasta! 


Neukkulan ystäväksi me jouduimme sotien jälkeen pakosta ja pelosta, mutta EU:n valitsimme itse. Euron valitsivat poliitikot puolestamme, kansalta ei sitä kysytty, eikä kysytä. Täytyy vielä muistuttaa, että kauppasuhteista Neuvostoliiton kanssa oli Suomelle paljon hyötyä kymmenien vuosien ajan. Suomen vientiteollisuus kukoisti, toki liian helposti, eikä kehittynyt kaikin osin muiden länsimaiden tasolle. EU- ja euroliitto merkitsevät  taviksille vain hyvinvointivaltion nykyisenkin tason alasajoa. 


Mitä sitten nykyisen auringonlaksun maanosan Euroopan pankkiunionin velkaorjuudesta lopulta jää käteen, suo ja kuokka, vissiin. Sen näkee, ken elää. Demokratia ainakin väistyy aina tarvittaessa rahavallan tieltä.


Mutta miksi emme kerralla ankkuroisi ajopuuta, niin että pysyy! Koska Suomi ei kerta kaikkiaan osaa toimia itsenäisenä valtiona, meidän pitäisi tarjoutua suoraan Euroopan johtotähden Saksan vasalliksi. Ehkä meistä tulisi 17. osavaltio, Bundesland tai peräti vapaavaltio Freistaat? Kyllä suomalaiset huippuneuvottelijat saisivat varmasti sovittua valtioliitolle sopivat ehdot? Heh! 


Mutta ei se enää kalliimmaksi voisi tulla kuin nykyiset diilit, EVM- ja EKP -kytkyt, sun muut pankkien ylivallan armottomat rahastukset. 


Saksassa olisi pienelle Suomelle varma turva. Uudessakaupungissa kootaan kait piankin pikkumersuja. Osattaisiin meillä tehdä varsin paljon muutakin yhteistyössä ja alihankintoina saksalaisille teollisuuspohatoille. Finnlandisierungia voitaisiin harrastaa monien mielestä oikeaan suuntaan. Bundesland-Finnland toimisi myös Euroopan virkistysalueena yhdessä Lapplandin poronhoito- ja joikualueen kanssa. Eurooppa tarvitsee matkailukeitaan joka kulmalle, Kreikkaan, Portugaliin, Irlantiin ja tänne kauas maanosan koillisnurkkaan. 


Ruotsiin emme voi liittyä ja siihen on kaksi syytä: Eurosta emme luovu, siitä pitää huolen sixpack. Toiseksi meillä ei enää riitä ilmaisia hyviä asuntoja humanitaarisille maahanmuuttajille ydinalueilta, suurimmista kasvukeskuksista. Ei niitä asuntoja riitä enää Ruotsissakaan. Vai pelastuuko talous molemmissa naapurimaissa siten, että harmaan ulkomaisen työvoiman voimin rakennetaan uusia yhteiskunnan maksamia asuntoja työttömille maahanmuuttajille?


Venäjään liittymistä en edes ehdota, sehän menisi yhdeksi votkan kanssa lotraamiseksi, kossun kanssa pysytään vielä jotenkin kasassa. Toisaalta, leipä on Venäjällä ollut aina halpaa ja yleensä hyvää. Teehen ne mokomat tunkevat liikaa sokeria.


Mutta se suomalaisen poliittisen johdon äärimmäinen vastuullisuus. Se taakka helpottaa olennaisesti EU:n liittovaltion myötä. Kyllä Kataisille ja Urpilaisilla alkaa olla jo helppoa tehdä radikaaleja talouskuri-uudistuksia, joista me kuulemme vielä näillä lumilla. Kaikki eurohallituksen pikkuhimmleritkin ovat jo innoissaan kuin tonttu-ukot puurokauhan varressa.


Jo se talouskomissarius Rehnkin äskettäin konahteli semmoiseen tyylin Suomen taloudenpidosta, että pian alkaa totisia saneluita tulla. Diktaatteja ja direktiivejä, niitähän riittää näiltä rauhanpalkinnon kuittaajilta. Ja Babylonin, eikun Brysselin orjien kuoro säestää. 


Kyllä Suomessa alkaa olla jo helppo olla höllötellä hallituksessa. Säästöjä vain muka synnytetään ja virutetaan alusta, keskeltä ja lopusta. Ministerit ja muut kansanrutistajat voivat vain levitellä käsiään ja kuitata ökypalkat etuineen tekemättä maan ja kansan hyväksi juuri mitään kunnollista, kuten tähänkin asti. 


"Eihän me tätä haluttaisi, mutta ymmärrättehän, että tähän on sitouduttu, kun EU:n pankkiunioni niin määrää!" 


Miten vuosi 2013 poikkeaa tästä päättyvästä? No, ei muuten, mutta kaikki käy hiljaa hivuttamalla kurjemmaksi. Voihan vastuullisuus sentään!



* * *

22.12.2012

Terveyskortti kaikille?

Kelan kortilla voi saada
hoitoa Euroopassa.
Terveydenhoidon tietojärjestelmille on yhteistä niiden heikko toimivuus, alueellinen ja valtakunnallinen yhteensopimattomuus, sekä hirmuinen hinta. Asia on ollut tiedossa pitkään, mutta virkahenkilöiden armeija vain levittelee käsiään. Poliitikot tekevät sitä, mitä parhaiten osaavat, he puhuvat paljon. 

Mutta ei hätää. Uutta ollaan taas laittamassa tuuttiin, apottia sun muita ja rahaa palaa kymmeniä tai satoja miljoonia. Suomessa on yhtä monta kunnallista terveyspuolen tietosysteemiä kuin on kuntiakin. Oikeastaan järjestelmiä on enemmän, koska ne eivät aina soi yhteen edes yhden kunnan sisällä. 


Hassua tai toisaalta hienoa on se, että samaan aikaan kun Suomessa heilutaan kuin hölmöläisten riihessä ja annetaan it-firmojen rahastaa verorahoja ihan sikana, pienessä Virossa tehdään pienellä rahalla hyviä ja toimivia julkisia tietojärjestelmiä. Hyvä järjestelmä ei myöskään tuhlaa kohtuuttomasti käyttäjien, esimerkiksi lääkärien ja hoitsujen kallista ja rajallista työaikaa.


Mikä sitten on hyvä terveyspuolen tietosysteemi meille kansalaisille, taviksille? No, sellainen mikä toimii, eikä aiheuta taas paineita kiristää kotikunnan verotusta. Omassa kunnassa tai mikä se terveys & sosiaalipuolen alue tulevaisuudessa onkaan, ongelmia ei pitäisi tavikselle tulla. Jos lääkäriin sattuu pääsemään, uuden takaisinsoittosysteemin avulla sekin näyttää joskus onnistuvan, lekuri löytää koneeltaan potilastietosi helposti ja päivittelee ne sinne kai saman tien. Myös reseptit hoituvat jo sähköisesti apteekkeihin. Näin homma pelittää ainakin kotikylällä Kuopiossa.


Suomen kuuluisa sote-uudistus tietojärjestelmäuudistuksineen on vielä pahasti levällään ja niin se tulee olemaan vielä seuraavankin hallituksen aikana. Mutta entä sitten se kansalaisen oma terveystieto? Se on siellä systeemissä, terkkarin tietokoneiden muistissa. Tai niin pitäisi olla.


Omalääkäri kertoi kysyttäessä, että minun tietoni näkyivät koneelta viiden vuoden ajalta, siltä ajalta kun olen täällä asunut. Varhemmat potilastiedot ovat ehkä olemassa monissa entisissä asuinkunnissani ja myös täkäläisessä keskussairaalassa. Aiemmat terveystietoni eivät kuitenkaan ole osuneet yhteen terkkarin omalääkärin tiedostojen kanssa.


Minulle omien terveystietojen hajallaan olo ei taida suuria merkitä, kunhan uusimmat kokeiden tulokset ja lääkemääräykset ovat tallessa. Troppejakin tuli lisää, vähillä olen päässytkin. Pian lääkkeitä niitä alkaa olla kuin mummovainaan piirongin laatikossa. "Hei mummo.." Intrigöörin on pakko välillä laittaa radio kiinni, joululauluissa on kauniita, mutta ne alkavat tökkiä.


***

Lukaisin aamulla taas myös talouslehtiä. Taloussanomissa Vesa Varhee ehdotteli kuntauudistusta pohtivassa kolumnissaan mm. kansalaisten terveystietojen laittamista kortille, sirukortille.

Ehkä kaikilla voisi olla siru ihon alla? Se olisi alkuvaihe kyborgiksi muunnuttaessa? 

Hyödyllistä se olisi ainakin jos toisella paikkakunnalla sattuisi jotain. Autokolareita rytisee päivittäin eri puolilla maata ja ihmiset joutuvat hoidettaviksi vierailla paikkakunnilla. Myös Lapissa käy hiihtokaudella paljon kaikenlaista, kuka joutuu hoitoon kapakasta, kuka rinteestä törmättyään johonkin, vaikka toiseen laskettelijaan. Sairauskohtaus voi yllättää missä vain, reissussakin. 


Myös ensihoitajilla pitäisi olla nopeasti saatavissa tiedot potilaasta ja lasaretissa tietysti. Allergiat, lääkitykset, sairaudet... Vaan kun ei ole. Tietokoneilla ei toisen paikkakunnan rekistereihin pääse, eikä pääse aina omankaan kunnan tietoihin.


Parasta olisi, jos potilaalla olisi mukanaan omat tietonsa terveyskortilla. Kaikilla pitäisi olla samanlaiset kortit, mitkä käyvät vakiomallisiin lukulaitteisiin ilman henkilökohtaisia pin-koodeja. Korttien pitäisi kai olla etäluettavia. Tarvittava tekniikka on olemassa. Nykyisiltä kelakorteilta ei löydy paljonkaan tietoja ja nekin voivat olla osin vanhentuneita.

Kortteja on monilla lämiskässä yhtä paljon kuin neljän kuninkaan pakassa, mutta kunnon terveyskorttia ei ole. Olisiko se terveyskortti mukana silloin, kun sitä saatettaisiin tarvita? Kortin voi kadottaakin. Optimi saattaisi olla sellainen, että henkilötunnuksella voisi hakea tärkeimmät tiedot jostain keskuskoneelta, henkkarit kaikilta useimmiten löytyvät.


***
Toisaalta kännerö on kaikilla mukana. Omien terveystietojen säilyttäminen kännyn muistikortilla olisi kai pätevää, mutta ne tiedot pitäisi päivittää aina kun joitain muutoksia tulee. Kuka sen tekisi ja muistaisi tehdä?  

Älykännyköitä vaivaa myös tietoturvariski. Vaikka eihän taviksen terveystiedoilla liene niin suurta merkitystä. Toista sekin olisi mm. julkkiksilla, poliitikoilla tai tärkeillä pomoilla. Jonkun julkeron sairauskertomus ja epikriisi saattaisivat löytää somessa paljon lukijoita?


Pitäisikö suhtautua jo suosiolla isovelivaltion visioihin, joissa kaikille laitetaan pieni sievä siru sopivaan paikkaan ihon alle. Sirun pitäisi tietysti olla etäluetteva ja päivitettävä. Mehän kannamme semmoisia siruja jo mukanamme kännyköissä ja pian kai autoissakin.


Kauppa tietää, mitä ostamme ja pankki tietää, millä ostamme. Kaikki tietävät sinusta pian kaiken. Olisiko nahan alla oleva siru myös gps-systeemillä paikannettavissa? Et pääsisi eksymään, isoveli vartioisi. Melko turvallista, eikö totta? 

Sanotaan, ettei valvontaa ja lakien tuomaa sääntelyä pidä pelätä, jos ei rötöstele. Intrigööri on aika kiltti äijä, eikä pelekää polliisia, mutta ei se siruttaminen silti hyvältä tuntuisi. Ja olisiko se sittenkään todella toimivaa? Tietohan voisi myös pyyhkiytyä sirulta pois tai sen voisi pyyhkiä. Torstaina kadonnutta pikkupoikaa Tampereella ei ole vielä löydetty, mutta se taas uutisista selvisi, ettei edes kännykkää ole helppo tarkasti paikantaa.


***
Oma ajantasainen terveyskortti tuntuisi äkisti hyvältä aatokselta ja saisi se jonkin euron maksaakin, mutta siru nahkan alla ei oikeasti aurattaisi. Ainakin siruttamisesta tulisi herkästi hevosmainen tai koiramainen olo. Eläimille siruja laitetaan ja niitä pidetään hyödyllisinä.

Mukana kulkeva oma terveystieto, sehän kyllä olisi muutenkin hoidettavissa, vanhanaikaisesti. Jokainen voisi kuljettaa lompakossaan tärkeimpiä hoitoon vaikuttavia terveystietoja paperilla. Lomakepohjan voisi täydentää ja tulostaa aina kun tarvetta ilmenee. 

Unohdetaan vielä ne joukkosirutukset ja käytetään mieluummin vaikka kynää ja paperia, eikö niin? Jokainen itse tietää, onko syytä pitää terveystietoja mukana sen varalta, että joutuisi sairaalahoitoon vieraalla paikkakunnalla tai ulkomailla reissutessa.


Pistän vielä linkin lääkäri ja kansalaisaktivisti Mirjaleena Isoahon taannoiseen blogiin sirutusasioista.



***
Vuosia sitten oma peltipolle vikuroi ja lainasin tutun naisen autoa. Hänellä oli vähän rankempi masiskausi menossa ja olipa hän jostain syystä teipannut keskelle auton kojelautaa oman elintestamenttinsa.

Meikä korjasi sen lapun kiireesti pois ja laittoi hanskalokeroon. Haukut sain, siitäkin hommasta. Ei pitäisi olla liian aktiivinen, mitä tulee toisen ihmisen terveystilanteeseen. Ei pitäisi leikkiä isoveljeä.


***

21.12.2012

Tasapainotus 2015 - 2019

Kun alipalkatut ja työn raskauttamat kansanedustajamme ovat vaihteeksi päässeet torkkupeittojensa alta työpaikalta puoleksitoista kuukaudeksi palkalliselle kotilomalle virkistymään, on aika ajatella hiihoo-maailmanlopun ja vuoden 2015 jälkeistä aikaa.

Ei! Intrigööri ei esitä, että tehdään nyt se vallankeikaus. Ei sillä, että se mikään maapalloa ravistava temppu olisi. Latino-Amerikassa eräissä maissa tavattiin taannoin järjestää vallanpitäjien vaihtoviikot vuosittain. Usein kaikki sujui melko kivuttomastikin. On silti parempi edetä rauhallisesti demokratian tietä niin kauan kuin sellainen on tässä unionissa vielä sallittua.


Kahden vuoden päästä pöhinä eduskuntavaaleja vasten käy kuumana, vaalitaisto alkaa tosissaan jo 2013.  Vaalien alla ainakin eduskunnan puhemiehille pitänee palkata gorillat, etteivät esim. äärivihreät repisi heitä esim. jonkin ikäsyrjinnän nimissä alas korkealta kateederilta. Ikäsyrjintä ei ole viherpuolueen hihhuleille edes vierasta, muistammehan vielä eutanasiakeskustelut.


Maailman ja Euroopan meno näyttää vahvasti siltä, että jo nyt epäsuosioon kallistuvan sixpack-hallituksen pahin pelko toteutuu: Persujen jytky 2011 oli vasta alkupaukku sille, että katajainen kansa äänestää kylmän viileesti persut reilusti suurimmaksi puolueeksi 2015. Siperia opettaa.


Jos kepullakin on yhtään maalaisjärkeä laarin pohjalla, sen pitäisi haistaa, missä völjyssä hallitukseen oikeasti pääsee! Eurokriisi ei ole selätetty, vaan muhiessaan se pahenee ja saattaa kaataa vielä monta unionimaiden hallitusta. Valtioiden liika velkataakka ei enää ole maksettavissa ja keskuspankki on jo nyt ähkyssä. 


Meillä ei ole joulu ainainen, vaan velkaloukku  on ja pysyy. Jotain tarttis tehdä myös kasvukeskusten vuokra-asuntopulalle, mikä pakottaa ostamaan asunnon, jos vain pankki armollisesti ottaa orjakseen. 


Miten selvällä erolla muihin persut ovat suurin puolue hallituksessa 2015 - 2019, sitä on vielä mahdotonta sanoa. Sen verran intrigööri uskaltaa pahan tapansa mukaan ennustella, että persujen tulo vihdoinkin hallitukseen tasapainottaa kerralla tilannetta ainakin kokoomukseen nähden. Pääministeristä ei taida tulla epäselvyyttä.


Ehkä intrigööri nyt vähän revittelee, joulun alla on nääs mieli hellä. Mutta tässä on totta takana enemmän kuin puolikas, niin on muuten usein, tämän blogin tarinoissa.


Tulevaisuutta puntaroivat tänään omissa blogeissaan myös mm. Timo Soini ja US:n pakinoitsija Esa Kärnä.



***

Kana on 2013 maatiainen

"Syökää kanaa!" huuteli sika joulun alla karsinastaan. Turhaan. Sikaparka, se kun muistuttaa elimistöltään aika lailla ihmistä, kuten myös armeija tietää. Siksi sikojen ruhoja ammuskellaan joskus tutkimusmielessä. Mutta kanoista piti kirjoittaa:

Intrigööri lueskeli Maaseudun Tulevaisuutta, missä kerrottiin, että vuoden 2013 maatiainen on kana. (Ei siis vieläkään valittu peräkamarin poikaa.) 

Valinnalla halutaan kunnioittaa maalaismaisemissa iät ajat pihapiireihin kuuluneita kirjavia ja elinvoimaisia maatiaiskanoja. Maatiainen r.y. valitsee joka vuosi maatiaiseläimen ja -kasvin, sekä perinnemaiseman haluten tehdä näitä tunnetuksi.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT koordinoi maatiaiskanalle perustettua säilytysohjelmaa jo vuodesta 1998 lähtien. Maatiaiskanoja on vajaat 5 000 yksilöä ja erillisiä kantoja on tusinan verran. Suomalaisten maatiaiskanojen luultiin 60-luvulla jo kadonneen, mutta erillisiä pieniä kantoja löytyi sieltä täältä.

Intrigööri on tavannut ajatella, että kana kuin kana ja muna kuin muna. Mutta mikään ei ole niin yksinkertaista. Kaupan hyllyissäkin on monenlaista munakoteloa, on mm. vapaan kanan munia, omega-pitoisia munia ja onnellisen kanan munia. Suurimmat erot munissa päälle päin ovat värissä, on ruskeakuorisia ja valkoisia munia. Munien hinta hyllyssä näyttää viime aikoina himpun nousseen, toivottavasti tuottajatkin saavat siitä senttinsä!

Kanoissa on paljon eroja. Kanan sukujuuret ovat aasiassa ja se polveutuu punaviidakkokanasta (Gallus gallus).  Ihminen on innokkaasti jatkanut rodunjalostusoppejaan eläinkunnassa ja kanoistakin on tehty jos vaikka miten monta hybridiä, eri rotujen yhdistelmää.

Broilerit ovat lihakanoja, niitä söpöjä keltaisia tipuja, jotka kasvavat nopeasti, mutta eivät saa elää vanhoiksi, yleensä kasvu kestää vain yhden kiivaan kuukauden. Kuulema kaikki suomalaiset broilerit ovat skottilaista sukua. Munivien hybridikanojen suvut ovat Saksasta ja USA:sta kotoisin. Häkeissä kanoja on kasvatettu Suomessa 1940-luvun lopulta asti.

Kana ei olekaan tyhmä tipu! Kana kuulema oppii tuntemaan hoitajansa ja hyväksyy joskus jopa ihmisen sylin ja silittelyn. Kana oppii mm. painamaan nokallaan lämpölampun kytkintä ja jopa tekemään temppuja. Kanat viihtyvät hyvin muiden kotieläinten kanssa laitumella kai myös kyttäämässä niiden ruoka-annoksia. Sanotaan, että kanalla on myös kohtalainen muisti ja se oppii asioita.

Jos kana saisi päättää, se eläisi vapaana tarhassa tai vanhan ajan kanaloissa pienehköissä parvissa. Kana tykkää vaihtelusta, kukkoja saisi olla parvessa useitakin. Kukot kokoavat lähelleen omat osaparvensa. Lattiakanala on paljon häkkikanalaa "kanamaisempi" ratkaisu ja semmoisessa voi elää tuhansiakin tyytyväisen oloisia kanoja.


Maatiaiskanojen kantoja ovat iittiläläinen, kiuruvetinen, piikkiöläinen, savitaipalelainen, horniolainen, ilmajokelainen, tyrnäväläinen, jussilalainen, lindelliläinen, luumäkeläinen, hämäläinen ja alholainen. Yleisiä kanarotuja on maailmassa arviolta 300, joista 50 löytynee Suomesta.

***
Kuljin aikoinaan työnkin takia usein maalla, työnantajan uutisläpyskän maakunnallisella levikkialueella. Kävin ainakin kerran asioikseni myös kanalassa. Olin silloin keikalla yhdelle muna-alan lehdelle ja seisoin siellä jossain ison, muistaakseni noin 5 000 kanan häkkikanalan avoimilla pariovilla tähtäilemässä Nikoni silmillä, vanhan ajan tehokas raahattava akkusalama olalla ja läpsy toisessa kädessä piippamassa. Semmoinen salama poltti sanomalehteen reiän, jos sen poksautti painettua paperia vasten.

Talon ja kanalan isäntä juoksi kiiruusti pihan toiselta puolelta ja huusi: "Älä vain ota kuvaa salamalla, muuten ne tekee kaikki nahkamunan!" En ihan ehtinyt laukaista ja säikäyttää kanoja tekemään niitä, vissiin tuhansia pilallisia, nahkamunia.

Toinen kanamainen muisto: Syötiin kiinalaisesta haettua kanaa ja kotkottelin vieressä istuvalle nelivuotiaalle pikkumiehelle. Oltiin nääs yhdessä opeteltu eri eläinten ääniä. "Oot kanaukko!" poika tuumasi.

***
Kana vaatii säännöllistä hoitoa, vettä ja ruokintaa, kuten kaikki eläimet, mutta pärjäisi kesän vaikka omakotimökin tontilla. En tiedä, miten paljon mahtaa olla harrastajia, muutaman kotikanan pitäjiä. Maatiaiskanat lienevät tässäkin suosittuja, eivätkä maksa paljon.

Pian päättyvän vuoden 2012 maatiaiseläin on sarvekas kyyttölehmä, joita myös taiteilija Miina Äkkijyrkkä piti ja teki tunnetuksi. Suomessa on lypsetty lehmiä ja keritty lampaita ainakin 4 000 vuoden ajan. Kana lienee lehahtanut tai siepattu Suomeen joskus rautakaudella. 

Kyyttölehmän lisäksi vanhoista maatiaisroduista ovat säilyneet suomenhevonen, suomenlammas ja maatiaiskana. Alkuperäinen, vanhasta kuvasta päätellen aika laiha ja pitkäkarvainen suomensika on kuollut sukupuuttoon.

Jos intrigööri saisi päättää, pikku peto maatiaiskissa (sellainen  lyhytkarvainen eurooppalainen sähäkkä kotikissa) ansaitsisi mainiona hiirenpyytäjänä ja ihmisen kaverina arvostusta. En tiedä, voisiko jotain koirarotua kutsua maatiaiskoiraksi? Ei kai, mutta rehti räksyttäjä ja entisajan rukkasnahka pystykorva tulee heti mieleen.

Ai niin, vuoden 2013 maatiaiskasvi on kauniskukkainen harjaneilikka. Värejä ja sävyjä riittää.


* * *




18.12.2012

Lääkärit poliisiopistoon?

Joskus päiväkoti-ikäisen tytön toiveammatti saattoi olla "lääkärihoitaja tietysti". Pienet pojat varmaan kiinnostuisivat, jos "lääkäri-poliisi-palomies tottamooses" nähtäisiin yhtenä uravalinnan mahdollisuutena sen perinteisen "bobcatin kuljettaja" -haaveen lisäksi.


Ministeri Maria G-R ainakin ajatteli lapsia uusimmassa kohkauksessaan, minkä mukaan lääkärien pitäisi olla sormi hälytysnapilla silloin, kun hoitoa tarvitsevaa lasta tuodaan vastaanotolle. Ministerin mielestä lääkärien pitäisi kilauttaa suoraan poliisille, eikä sossuun, jos he epäilevät lapsen pahoinpitelyä. Lastensuojelun arvioraportti valmistunee keväällä. Ministeri lupaa raportin pohjalta käytännön ehdotuksia toimenpiteiksi jo kevään kehysriiheen.

Intrigööri arvostaa hyviä lääkäreitä, jotka välittävät potilaistaan muutenkin kuin määrällisenä suorituksena ja luottaa yleensä ammattilaisten harkintaan. Ainakin julkisella puolella lääkäreistä on uupelo ja kansalle olisi parasta, jos lääkärit keskittyisivät päätehtäväänsä eli pitämään potilaansa hengissä ja jopa tolkun kunnossa.

Lääkäriliiton edustajan kannanotto kuulosti asialliselta. Hän epäili, etteivät vanhemmat ehkä toisi lastaan helposti lääkärille jos he pelkäisivät, että asiasta ilmoitetaan suoraan poliisille. Nykyään lääkärit ilmoittavat pahoinpitelyä epäillessään asiasta sosiaaliviranomaisille, jotka pystyvät usein auttamaan perhettä ilman poliisin väliintuloa.

***
Nykyisinkin lääkärien pitää kai ilmoittaa poliisille, jos he epäilevät lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Niinikään lääkärien kontolle on sälytetty ilmoitusvelvollisuutta, jos potilas tai asiakas ei näyttäisi olevan enää kykenevä kuljettamaan autoa. Myös vastuuta potilaiden aseluvista on koetettu tunkea lääkäreille. 

Moni vanhempi äijä tai muija saattaa jo harkita kahdesti lääkäriin menemistä. Pitääkö lasten vanhempienkin arkailla lääkäriä, jos muksu vaikka loukkaa  itsensä leikkiessään? Joskus  lapset muksivat toisiaan. Pitäisiköhän lääkärien vielä pitkän koulutuksensa lisäksi tai ohessa suorittaa poliisiopiston pikakurssi? 

Intrigöörin mielestä ministereitä ja kansanedustajia on ihan liikaa, ellei heillä ole järkeä keskittyä hyödyllisiin asioihin sen sijasta, että yhteiskunnan kontrollia halutaan joka asiassa viedä pitemmälle. 

Eiköhän pidetä lääkärit lääkäreinä, poliisit poliiseina ja sossutädit sossuina. Vai ovatko asiat maassa jo niin huonosti, että nämä sektorit pitää yhdistää? Jos niin on, eikö se nuohouskin hoituisi palo- ja pelastustoimen ohessa ja vaikka lisäksi selviämisaseman pito jossain paloaseman kellarissa? Monta muutakin juttua voisi yhdistellä.

***
Ministeri Maria G-R oli intrigöörin mielestä kansakunnalle eniten hyödyksi selittäessään venäjäntaitoisena maan edustajana venäläisille, ettei Suomessa vainota heitä sen enempää kuin omiakaan kansalaisia. Hyvät tai asialliset suhteet venäläisiin ovat meille tsuhnille arvokkaita, ihan yhtä lailla kuin yhteisvastuuriippuvuuksien kehittäminen EU:n tulevaan liittovaltioon. 

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan EU rahaliittoinen pysyy pystyssä. Iso Venäjä on pienellä Suomella on aina vieressä. Ehkä kauniille Marialle löytyisi tällaisia tärkeitä suhdetoimintatehtäviä senkin jälkeen, kun ministerin pesti päättyy?

Voi olla, etten muista tässä kuin osan asioista, joita ilmeisen tarmokas ministeri Maria on tässä vajaan parin vuoden aikana liputtanut. Ensimmäisiä hankkeita taisi olla keppanan lantraaminen lirukaljaksi. Jossain vaiheessa hän lupaili terveyskeskusmaksujen poistamista sitten, jos sdp on hallituksessa vielä ensi vaalikaudella, heh. Nyt ollaan kuulema taas tiukkaamassa tupakinpolttoa parvekkeella ja kotona. 

Tupakit ovat muutenkin jo kaupan kassojen ja asiakkaiden iloksi piilon takana. Korvikkeista on armollisesti hyväksytty vain nikotiinivalmisteet, sähkötupakka tai nuuska kuulema tappaisivat  addiktipoloisen heti kerralla. Kaljan ja viinan myyntiä, sitä kyllä jaksetaan aina suosia, sillä tuollaiset lähes haitattomat terveystuotteet  ovat asia erikseen!

***
Tietenkin lapsista pitää huolehtia.  Pitää vain luottaa edelleenkin siihen, että virallishuolehtijat käyttävät arkijärkeä. Uusia ohjesääntöjä, lakeja ja asetuksia ei tarvita joka ikisessä asiassa. Pikemminkin pitäisi tehdä toimijoille selväksi, että ainakin kiireellisissä tapauksissa pitää käyttää sitä omaa järkeä, eikä plarata lakikokoelmaa. Mikä tästä tulee, jos emme enää voi lainkaan luottaa toisiin ihmisiin ja virkaihmisiin? Poliitikkoihin enää vain harva jaksaa uskoa.

Lasten huostaanotot maksavat jo nyt rahassa vuosittain kymmenkertaisesti sen, mitä nyt kai tarvittaisiin esim. Turun telakan risteilijätilauksen tukeen - lainana. 

Osa huostaanotoista on toki tarpeellisia ja kiireellisiäkin, mutta monilta näistä lapsista elämä voi mennä saman tien lopullisesti pilalle tai hunnigolle. Huostaanotto särkee lapsen kodin ja perheen. Yhteiskunnan pitäisi olla kykyjensä mukaan ihmisten, perheiden ja lasten tukena, eikä vain kyttääjänä, käskijänä ja rankaisijana. Käytännön perhevalmennusta ja tilapäistä kotiapua tarvittaisiin.

Olisiko kansanedustajien, lainsäätäjien pidettävä kunnollinen tauko uusien ukaasien väsäämisessä? Yleinen ilmapiiri maassa kääntyy jo ahdistavan puolelle. Eikö pikemminkin pitäisi aloittaa suurtyö ja tarkastella vanhoja lakeja, ikivanhojakin, jotta kuinka hyvin ne palvelevat kansalaisia ja yhteiskuntaa? Jos talous ei ole jonkun viisaan mielestä talvisotaa, ei sitä saisi olla lakien säätäminenkään.

Voihan olla, että tällaiset itsenäiset lakien parantelut ovat valmiiksi tuhoon tuomittuja, kun odotamme, että EU:n säätämät lait jyräävät Suomen lait 99-prosenttisesti. Lopulta saamme ehkä itse päättää jostain, kuten liputuspäivistä, mutta emme lipusta. Eduskuntaa tarvitaan pian vain unionin määräysten leimasimeksi ja ministereitä toimeenpanijoiksi. Vai tarvitaanko käskynhaltijaksi enää mitään muuta kuin vähän järeempi tekoäly?

* * *

16.12.2012

EU:n johtajat kyborgeja?

Näin joulun ja vuoden 2013 alla, maya-maailmanloppua vasten maailmalla kiertää sitkeitä huhuja, joiden mukaan useimmat EU:n komissaareista ovat kyborgeja. Näin on kuulema myös unionin johtavassa virkamieskaartissa ja EKP:n johdossa. Monien muidenkin maiden poliittiset vallanpitäjät käyttäytyvät aika mielenkiintoisesti.

Intrigöörin mielestä tällaiset huhut ovat liioiteltuja, kysymys ei ole varsinaisista kyborgeista, sillä useimpia johtajistamme on vain vähän viritetty. Heihin on asennettu NWO:n toimesta mm. Bilderberg -kokousten yhteydessä huomaamattomia nanokokoisia bioyhteensopivia istutteita. Uusimmat nanotehosteet asettuvat osaksi ihmisen kehon normaaleja kudoksia ja niitä käytetään terveydentilan ylläpitoon, sekä aivotoiminnan haluttuun sääntelyyn ja vakauttamiseen.


Olemmehan panneet merkille, etteivät EU-komisaarit näytä koskaan vanhenevan, eivätkä he edes koskaan aikuta väsyneiltä! EU:n komissaarit jaksavat aina vain uudestaan innostua integraation tiivistymisestä, UE:sta eli Uudesta Euroopasta. 


Johtajamme ovat myös yli-inhimillisen taitavia manipuloimaan, sillä he saavat aina kaikki euromaiden ministerit  mukaansa kuin lapset joulupuurolle mantelia etsimään tai lahjasäkkiä auki repimään. Onko myös unionin jäsenmaiden poliittista johtoa manipuloitu?


Eniten tosiaan koko yhdentymisessä ihmetyttää se, etteivät euroalueen kansallisvaltioiden päättäjät näytä ikinä asettuvan toden teolla vastustamaan vallanhimoisten komissaarien esityksiä. Ennen itsenäisyyttä puolustettiin aina kohdistamalla tähtäimet ja ajamalla tykit rajalle riviin. Nykyisin jäsenmaiden vähät vastalauseet  annetaan kuin ulkoa opeteltuina, vain äänestäjiä ja poliittisia kilpailijoita varten. 


Kansallisissa parlamenteissa kaikki EU:n tai UE:n diktaatit siunataan aina mitä pikimmin.  No, pian jäsenmaissa otetaankin vastaan vain saneluita, eikä tule enää mitään ehdotuksia. Sitten kaikki poliitikot ja johtavat virkamiehet ovat tyytyväisiä ja entistä myöntyväisempiä saadakseen säilyttää hyvin pehmustetut tehtävänsä ja omat auvoisat tulevaisuuden näkymänsä.


Euron pelastamista leimaa aina kokouksesta toiseen armoton kiire. On kuin jokin sisäinen pakottava ääni ajaisi kaikkia kiivaasti eteenpäin kohti yhteistä päämäärää, ensin liittovaltioon ja sitten maailmanhallitukseen. Toteuttavatko kaikki vain orjallisesti suurta suunnitelmaa? Säätelevätkö heitä ehkä oikeasti hienovaraiset sisäiset nanoistuteet kuin feromonit murkkuja? 


Salaliittoteoriat uusiksi!


Uuden maailman järjestelmäherrat toteuttavat kai aikanaan totalitarismin perinteiseen tapaan heikomman aineksen puhdistuksen. Siihen ei tietysti kukaan meistä (tai teistä) järkevistä kansalaisista vähääkään usko ennen kuin mustat kopterit, bussit ja pitkät junat jonakin yönä tulevat. Synkimpien arvioiden  mukaan elämme kuin ihmiset vähän ennen suurta kauhua 30-luvun lopun Euroopassa tai 70-luvun alun Kambotzassa.


Uusimmat nanoelektroniset kolmiulotteisen verkon muodostavat istutteet on tiettävästi kehitetty mm. Harvardin yliopistossa, muualta ei ole tihkunut mitään tietoa. Harvardissa tiettävästi joitakin vuosia sitten sitten onnistuttiin ensimmäistä kertaa työskentelemään samassa mittakaavassa kuin ihmisen solut eli kudosten rakenteet.  Uusin tekniikka lähestyy yhteensopivuudessa jo luonnon omia mittakaavoja ja toimintoja.


Istutteiden asennus ihmiseen on nyt mahdollista jopa keskeyttämättä biologista prosessia ja se käy nopeasti. Tarkkaa menettelytapaa ei kuitenkaan ole onnistuttu paljastamaan. Sen verran tiedetään, että uudet sulautetut implanttisolut kasvavat äkisti kiinni olemassaoleviin kudoksiin. Tämä huippusalainen tekniikka pitää sisällään mm. geenimuunneltuja verisuonia ja nanotietotekniikkaa, ehkä pitäisi puhua jo nk. kvanttitietokoneista.


"Viime kädessä nanomittainen elektroniikka sulautuu osaksi ihmisen kudosta niin, ettei voida enää määritellä, missä kudos loppuu ja elektroniikka alkaa", kertoo erään asiaan vihkiytyneen järjestön nimetön edustaja.


Intrigööri ainaisena optimistina voi kuitenkin torjua suomalaisten huolen talouskomisaarista: Sisäpiirin tietolähde oli Ollin kanssa yhtä aikaa koulussa Mikkelissä. Hänen mukaansa suomalainen talouskomissaari on kyllä oikea ja aito ihminen:


"Samanlainen Olli on vieläkin kuin oli silloin pienenä, peräänantamaton ja määrätietoinen.  Jo esikoulussa Olli uskoi hellittämättä joulupukkiin ja hammaskeijuun. Hän suuttui, jos joku uskalsi niitä epäillä. Samat inhimilliset piirteet hänestä löytyvät yhä edelleen uskossa EU:hun ja eurovaluuttaan."



Entä Jyrki ja Jutta? Sisäpiirin mies naurahtaa: "Heille ei tarvita nanoistutteita. Euroryhmän kokouksissa annetaan vain kevyen hypnoosin ylläpitohoitoa. 

Stubbia on kyllä joku epäillyt kyborgiksi, kun hänellä on aina niin luja, mutta lähinnä omiin uskomuksiin ja lobbareiden väitteisiin perustuva usko. Mies jaksaa juostakin puoli päivää hymy naamallaan."


Näin on, kun planeetta Niburu ja öhkömönkiäisten armeija lähestyvät kuun tai ehkä vasta Saturnuksen takana. Samaan aikaan Telluksella koko tonttujoukko valmistautuu vuoden parhaille puurojuhlille. Ehkäpä  joulun vietto kannattaa aloittaa jo alkavalla viikolla, ainakin meidän tavisten eli heikomman aineksen. Sillä kuuluisalla yhdellä prosentilla on tietysti joulu ainainen.



* * *

15.12.2012

Persuviha pursuaa Mullikassakin

Persuviha pursuilee lehdistössä, yhtenä esimerkkinä siitä on lauantaiaamuinen netti-mullikan eli kuopiolaisen Savon Sanomien näyttävä juttu perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun ulosottoveloista. Kysymys on tavisvaltuutetusta, joka ei ole ns. julkimo.

Mitä me tästä opimme? Jos olet ylivelkaantunut ja sinulta on ulosmitattu jotain omaisuutta, älä pyri politiikkaan, älä edes kunnanvaltuustoon, äläkä ainakaan perussuomalaisten listoilta. Joudut julkisen vainon kohteeksi! Sinut on bannattu kaikesta normaalista elämästä!

En tunne näitä nykyisiä mullikan mediamurjaaneita, mutta itse entisenä lehtineekerinä pidän tuollaista uutisointia halveksittavana iskuna yksityisen ihmisen vyön alle. Kunnanvaltuutettu on yleensä tavis, yksi meistä, joka on julkisesti uskaltanut ehdolle luottamustoimeen kaikkine ansioineen ja puutteineen. 

***
Pelkän kunnallisen luottamustoimen ei pitäisi tehdä kenestäkään julkkista eli samalla vapaan julkisen riepottelun kohdetta. Tilanne varmaan muuttuu, jos uhrina on perussuomalainen, vaikka joku varavaltuutettu ja hallintokunnan jäsen. Onhan siitä lehdistössä viime vuosilta monenlaisia esimerkkejä. 

Toista se lienee, jos sattuu kuulumaan johonkin sopivaan kultahampaiden hyvävelikerhoon. Silloin ollaan ikävistä asioista mieluiten hyssyn tyssyn.

En tunne lainkaan myöskään jutun kohteena olevaa valtuutettua, mutta periaatteessa tuommoinen uutisointi eli toisen ihmisen epäonnistumisilla mässäily tuntuu pahalta. Sen tiedän, etteivät velkaa oleminen, ylivelkaantuminen tai ulosoton kohteeksi joutuminen ole rikoksia. 

Luottohäiriömerkintä ei ole sama asia kuin merkintä rikosrekisterissä. Muuten kannattaa kunniallisten kansalaisten ja toimittajien jo varoa kadullakin kulkiessaan, sillä ulosottomerkintöjä ja maksuhäiriöitä on tai on ollut sadoillatuhansilla suomalaisilla. 

Jos vaikka 90-luvun laman aikoina olisimme ryhtyneet lehdistössä perkaamaan tavisten tai kunnan luottamushenkilöiden hunningolla olevia raha-asioita ja niistä uutisoimaan, kyllä olisi kiirettä riittänyt. Paljon muita juttuja ei olisi läpysköihin sopinutkaan ja käräjillä olisi saanut työn takia itsekin istua vähän väliä.

Mulli-uutisten mielestä siis ihmiselle ylivelkaantuminen on rikos, mistä kannattaa tehdä häpeäpaalu eli julkisesti varottaa kaikkia lukijoita moisesta velkaisesta hulttiosta, joka on luuserina vieläpä jäänyt työttömäksi. Onko se työttömänä oleminenkin rikos, mistä pitää piiskata torilla ja laittaa naama lehteen? 

Persuviha se on, kun mediassa yleisesti pursuilee. 


* * *