14.1.2011

Euro -mahdoton tehtävä?




Intrigööri on EU:n ja euron tulevaisuuden suhteen yhtä pihalla kuin joulukuusi loppiaisen jälkeen. Sen sijaan, että pelottomat johtajamme olisivat kovasti huolissaan siitä, miten yhteisöjen alueen kymmenillä miljoonilla työttömillä ja köyhillä kansalaisilla menee, ökypalkkaiset edustajamme huolehtivat erityisesti rahamaailman jättiläisten etujen ja saatavien turvaamisesta.

Tilanne on historiasta tuttu. Muinoin eurooppalaiset tavikset olivat Vatikaanin eli paavin ja pappien, sekä sotahullujen aatelisten mielivallan armoilla. Kirkoissa paasattiin munkkilatinaa, mitä piti nöyränä kuunnella ymmärtämättä sitä yhtään. Piti vain rukoilla, että limppua riittäisi pöydässä huomennakin. Suomessakin valtaa pitivät samat tahot, papit ja aateliset. Tyhmimimpiä ja köyhimpiä jullikoita laitettiin malliksi jalkapuuhun kirkon porstuassa ja hurjimpina aikoina murhattiin jopa roviolla.


Nyt kuuntelemme päivittäin, jos jaksamme, samanlaista talouspolitiikan munkkilatinaa, itse rahapaavi kardinaaleineen piilottelee kulisseissa pankkiparatiiseissa. Yritämme lueskella taloustoimittajien väsäämiä jokseenkin selkokielisiä arvioita siitä, mistä päin euroalueen pohja on tällä viikolla pettämässä.


EU:ssa on 27 jäsenmaata ja liuta ehdokasjäseniä ainakin Uralille ja Kaukasukselle asti. Eurossa on mukana 14 maata, joista noin puolet on kiltisti sanottuna pahasti ylivelkaisia. Konkurssikypsistä maista ei voitane puhua, koska itsenäinen valtio ei voi tehdä konkkaa? Sellaista tilannetta nimitetään velkajärjestelyksi, kuten taannoin esim. Argentiinassa. Näyttää siltä, ettei tuollaisia esimerkkejä pian tarvitse hakea toisilta mantereilta asti.

***
Ahvenanmaan pankkiiri nosti toissa päivänä kissan pöydälle eli pisteli rankkoja uhkakuvia tiskiin. Keskusteluissa tuollaiset ja pahemmatkin talouden uhkakuvat ovat päivittäisiä aiheita. Suomelle siis voi käydä ohraisesti. Kännyyn voi jäädä hirmuinen määrä omaa velkaa ja toisille maille löperöityjä takauksia. Oma markkakone olisi laitettava taas jyskyttämään. 

Mikä olisi sitten markan arvo ja mitä meidän täkäläiset "vakaat" pankkimme tekisivät semmoisen kriisin tullen? Ne tekisivät ihan sitä samaa, mitä viime lamassakin. Seuraisi omaisuuksien, kuten asuntovarallisuuden uusjako. Pankeissahan meillä on aina ystävät, jotka huolehtivat asioistamme tarvittaessa kehdosta hautaan asti. Pankkiin voi luottaa, siihen asti, kun alkaa mennä huonosti.


Muistammehan pankkien periaatteen lainojen takauksissa. Vaikka jollain lainalla olisi miten monta takaajaa tahansa, kun se jää maksamatta, ei takausvastuu jakaudu tasan tai mitenkään suhteellisesti. Pankit ottavat rahansa juuri sieltä, mistä saavat. Suomi voi takaajana olla täysin samassa asemassa, missä kymmenet tuhannet yksityiset ihmiset, toisten lainojen takaajat, olivat Suomessa 90-luvulla. Euromaiden tukilainojen maksajiksi jäisivät kriisitilanteessa vain ne, jotka hoitaneet oman taloutensa parhaiten, kuten nyt Saksa ja pieni, mutta sisukas Suomi.

***
On aina paikallaan muistuttaa, että Suomi on eurossa mukana ainoana Pohjoismaista, kiitos nerokkaiden poliitikkojemme! Erityinen kiitos tästä lankeaa Euroydin-Paavolle!


Portugali ja Italia saivat juuri lisää pikavippiä. Jostain tarttui korvaan arvio siitä, että euromaiden pitäisi vipata tänä vuonna "markkinoilta" eli nykyajan rahapaaveilta vielä semmoiset 1000 miljardia euroa. Tästä kuulemmekin varmasti paljon lisää pölötystä munkkilatinaksi. Kiina ja Japanikin ystävällisesti "auttavat" euroaluetta jaloilleen, no joopa.


Markkinavoimat on moneen kertaan luvattu selättää ja laittaa pankkiirit huikeine bonuksineen kuriin. Sen suuntaiset toimet ovat tähän asti olleet täysin mitättömiä ja semmoisina ne pysyvätkin. Talousjumalille järjestetään yhä uusia messuja EU:n kristallikruunujen loisteessa. Messuissa kumminkin vaietaan niistä hirmuisista summista, joilla euromaiden on vieläkin velkaannuttava, jotta se joku pääsisi kuiville.


Se joku eli hirmuinen mörkö euron kaapissa on kai maailman suurin pankkikupla, mitä ei kerta kaikkiaan uskalleta päästää puhkeamaan? Se olisikin aikamoinen juttu, jos vanha mukava Eurooppa selättäisi pankkimörköilyssä itsensä USA:n. Veronmaksaja on toki aina uskollinen maksaja, mutta kuinka sitten suu pannaan, kun reaalitaloudessa pyörii todellisuudessa vain pieni osa velkarahan määrästä? Ei tarvitse kehitellä uusia salaliittoteorioita, koska todellisuus on vielä hurjempi juttu.


***
Lisäys 1.1.2017:

Intrigööri aloitti blogikirjoittelun kuutisen vuotta sitten ja on näköjään ollut tuhmasti epäilevä EU:n ja euron kestävyyden suhteen jo ensimmäisessä jutussa. Talousviisaudesta ei ole ollut kysymys intrigöörin kohdalla, vaan virinneestä terveestä epäilystä. Epäilijöitä oli tuolloin paljon muitakin, mutta vielä pitkään kaikki vähänkin tärkeämmät epäilijät lytättiin surutta pölhöpopulismin kannattajiksi.

Aikoinaan sitä tuli pölhösti äänestettyä Suomen unioniin liittymisen puolesta, kun aiempi virallisesti ylin ystävämme Neuvostoliitto oli hajonnut. Euroon liittymisestä ei sitten ollut edes mahdollista äänestellä. Suomessa ei ikinä harrasteta kansanäänestyksiä, ei edes neuvoa antavia, koska kansa äänestäisi kuitenkin vastoin äärettömän viisaiden puoluepoliitikkojen enemmistön tahtoa.

EU ja euro ovat vieläkin olevinaan pönäkästi pystyssä, mutta lopun ajat lienevät tulossa - siellä jossakin. Laitanpahan tähän blogistiseen uuden vuoden aikahyppäykseen tuoreen linkin Taloussanomien Jan Hurrin juttuun.


***

4.1.2011

Mitä ne köyhät aina vikisevät?

Köyhyys ei Suomessa kiinnosta ketään, kaikkein vähiten siitä ovat kiinnostuneita poliittiset päättäjät. Sen jälkeen kun Suomi putosi pari vuosikymmentä sitten kontilleen muun itäisen Euroopan mukana, ovat kaikki puolueet istuneet vuoroin hallituksessa. Myös ns. köyhien ystävät vasurit, sekä tietysti tukevasti entinen työväenluokan ykköspuolue demarit. 

Kaikkihan tietävät, että nykyinen varsinainen työväenpuolue on kokoomus. Persut on sekin tulossa vahvasti nykyajan työväen rintamaan. Työväkeä edustavista puolueista ei ole puutetta. Pulaa on vain työstä ja toimeentulosta. Köyhien ja eläkeläisten puolueita on kyllä perusteltu, mutta ne eivät ole menestyneet.

Kaikki puolueet edustajineen ovat pitäneet vuorollaan kiinni vallan kahvasta rystyset valkoisina. Mikään muu kuin valta ei ole puolueille tärkeää, ei ideologia, eikä inhimillisyys. Aatteet ovat aleroinaa ja kenen tahansa jobbarin, lobbarin tai laillistetun huijarin ostettavissa.

Kaikki Suomen eduskunnat ja hallitukset ekan ison laman jälkeen ovat uskollisesti säilyttäneet köyhyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden ylikorkealla tasolla.


Köyhimpien tulotasoa ei ole nostettu pätkääkään pariinkymmeneen vuoteen, päinvastoin, sitä on laskettu ja lasketaan lisää. Se vasta on tiukkaa taloudenpitoa. Kyllä jämpti on niin!

***
Erilaisten eturyhmien intressien armottomat lobbarit ohjailevat edustajiemme päätöksentekoa taustalla, sivusta ja ihan viereltäkin. Joskus he tekevät sen reteesti aivan eturivistä, kuten ay-liikkeen ku klux klanin edustajat tekivät romuttaessaan kylmästi SATA-komitean aikeet köyhimpien tilanteen kohentamiseksi. Se on vain yksi, mutta ehkä räikein viime aikojen esimerkki puolueiden ja eturyhmien hallitseman maan saneludemokratiasta.


Suomen puoluedemokratia on hypännyt vallanhimossaan markkinatalouden ja nykyisin jopa rosvokapitalismin kelkkaan. Kaupunkien keskustoihin väsätään lääkäriasemia kiivaaseen tahtiin, vaikka vanhoihin kerrostaloihin, jotta valkotakkisetkin pääsevät helpommin kauhomaan lisää vanhemman väestön ja yhteiskunnan laarista. Toinen kiivaasti kasvava ala on pysäköinnillä rahastaminen. Torien allekin pitää saada huippukallista parkkitilaa, jotta päästään rahastamaan autoilijat kaupunkien keskustoissa.


Vanhan itsenäisen Suomen romahduksen, 90-luvun laman jäljiltä ikiköyhiksi jääneet lapset, aikuiset ja vanhukset ovat auttamatta tippuneet kelkasta. Kova markkinakyyti ei ole tarkoitettu kuin kauniille ja koville posliiniposkisille tyhjänpuhujille. Nuo ihmisenkaltaiset olennot ovat tehneet Suomen valtiosta rahan ja vallan sokaisemien elitisti-pahvipäiden hallitseman BB-paratiisin.


Pahvipääpoliitikot menevät mukaan mihin tahansa tellun keskusteluohjelmaan ja vaikka tanssikisoihin ketkuttelemaan, Saisivat pysyäkin siellä. Jospa tellu järjestäisi poliitikoille sopivia osallistuvia ja yhteiskunnallisesti syväluotaavia keskustelu- ja visailuohjelmia aamuteeveestä prime timeen asti, olisivat edes sen aikaa pois pahanteosta?


Kotimainen köyhyys ja sen paras kaveri, pitkäaikaistyöttömyys, eivät tietenkään ole yhtään mediaseksikkäitä asioita. Kaikki urautuneet poliitikot niin kuntien luottamustoimissa, sekä eduskunnassa ja hallituksessa tietävät, ettei köyhien tilanteen korjaamiseksi riitä kunnolla rahaa, eikä keneltäkään löydy itse asioiden korjaamiseen kykyä ja ymmärrystä. Tosiasiassa tarvittaisiin kipeimmin vain pieniä korotuksia toimeentulotuen perusosaan. Sellaista ei voi vissiin tajuta, kun oma kosketus köyhyyteen puuttuu.

***
Kutkuttavan kihelmöivää on sen herkutella julkisuudessa vaikkapa romanialaisilla kadulla kerjäävillä mustalaisilla. Romanien köyhyydellä on helppo ratsastaa, sehän ei paljon maksa. Se, että kerjäämisen ohessa rikollisuus maassa lisääntyy, on toinen hyvä syy kauhistella, sillä saa mukavasti julkisuutta.


Aivan loistavia puheenaiheita ovat tietenkin homojen kirkollinen vihkiminen ja heidän tanssahtelunsa linnan parketilla. Tsaikovskin pienten joutsenten tanssi on out, sen tilalle pysyvästi kansan muistiin uurtui pienten julkihomppeleiden tanssi. Pianhan se tulee telkkariin, tuleehan? Kun Ally McBeal tanssi muinoin vauvan kanssa, kohta se soma pikku hupsuttelu putkahti meillekin ja sai tanssijalat vispaamaan. Oi että!


Samaan aikaan harmaa ulkomainen työvoima syö maasta vähiäkin suoritusportaan työmahdollisuuksia. Minimipalkasta ei tietenkään säädetä, sellaista ei Suomessa ole, eikä tule. Maksuvirtoja ei kontrolloida mitenkään, sittenhän sitä halpistyötä ei olisi enää saatavissa. 

Töiden valuminen halpisfirmoille tappaa kotimaisia pienyrityksiä ja niiden työpaikkoja kovaa vauhtia. Kun verot ja sosiaalimaksut jätetään urakkatarjouksista pois, kukaan tavis-suomalainen yrittäjä ei pysty enää kilpailemaan hinnalla. Ei varsinkaan, kun työt tehdään melkeinpä vastuuta vailla.


Hinta onkin ainoa kilpailutuksen peruste, mitä tosielämästä vieraantuneet tilaajat saattavat ymmärtää. No, he ovat usein julkisen puolen byrokraatteja ja politsauruksia, eikä sitä silloin saata paljoa ymmärtää. Yritysten toimiessa itse rakennuttajina, he älyävät edes panna pätevät inssit valvomaan tarkasti työn laatua, ainakin yleensä. Poliitikot ovat, jos kysytään, tästäkin asiasta hyvin paljon huolissaan.


Halpatyön maahantunku syö vähiä harjoittelu- ja työmahdollisuuksia myös opiskelijoilta ja niiltä nuorilta, jotka eivät kaikki tupsahda, ihme ja kumma, kunnialla ulos koulutuksen ja opiskelun putkesta, vaan monet jäävät väliltä pois. Poliitikoilla ei siis ole huolta, sillä kyllä meillä aina työvoiman rupureserviä riittää palkkatasoja polkemaan. Leipäjonot pitenevät, mutta onhan sitä kuivaa limppua.


Ai, ettäkö syrjäytyneet nuoret eivät välttämättä jonota leipää, eivätkä ole kilttejä opiskelijadyykkareita. Päihdekierteeseen joutuneet nuoret hakevat haluamansa kaupasta itse, joko keskellä päivää tai sitten illalla jerkun kera. No, putkaa ja linnaa vain, sitä vartenhan se poliisi on. 

Ai, eikö ole tarpeeksi poliiseja, virkoja on karsittu ja säästetty. Eikö näpistyksestä enää joudu koskaan lusimaan? Hyvä oikeusministeriö! Kauppiaat ja tavisasiakkaat kiittävät!


Viisaat edustajamme ovat päättäneet, että kuvitteellista työvoimapulaa on paikattava ja saatava maahan jatkuvalla syötöllä lisää niinikään kuvitteellista työvoimaa kaukomailta. Ruputyövoiman reserviä tarvitaan tuhansia joka vuosi. Nähkääs kun meillä tapahtuu sellainen väestötieteellinen ihme, että jokainen vanhenee yhdellä vuodella joka vuosi. Herrakansan tarpeisiin haetaan ihmisiä itse tai vastaanotetaan salakuljettajien tuomisina Keski-Aasiasta, Lähi-idästä ja Afrikasta asti.


Ei meille kukaan tulisi tarvittaessa oikeisiin töihin liki samanlaisista kulttuureista Itä-Euroopan maista, eihän? No ei tietenkään tule, koska sehän merkitsisi sitä, että silloin meillä olisi oikea työvoimapula.

Ai, ettäkö ulkomaiset halpisfirmat eivät tuo Suomeen lainkaan verotuloja, vaan kuskaavat täältä vähiäkin pääomia pois puhtaana taskuun? Lähtömaassakin verottajat nuolevat näppejään. No, ei se mittään, Suomessahan on maailman melkein parhaiten voideltu hyvävelitalous.


* * *