31.5.2012

Sarvikuono ja poskiontelot


Nyt on pakko rypästellä vähän aakkosia perätysten nenäkkäiden asioiden puolesta. Nuhapumpuksi kutsuttiin joskus tehotonta autoa, mutta sillä oikealla nuhapumpulla tai -kannulla voi olla vissisti tehoa.

Tänä keväänä mm. kuusi ja koivu ovat tupsautelleet siitepölyjä ihan ennätysmäärin. Jos sama pölläkkä jatkuu heinienkin osalta, siitepölyallergioista kärsivillä ei ole lystiä tiedossa.


Intrigööri "uhriutui" aikoinaan pitkiä vuosia kroonisiksi äityneistä poskiontelon tulehduksista.  Tulehduksen iskiessä olo oli kuin kunnon krapulassa, kipujakin oli, tulehdus taisi kiipeillä otsaan asti, tärinä vain puuttui. Työinto ei ollut semmoisen vaivan yllättäessä ylimmillään, mutta tehdä piti, joten apua oli haettava.


Tulehdus tuli yleensä vain vasemmalle puolelle naamavärkkiä, se taisi olla vain yhden kerran molemmin puolin samalla kertaa. Koska vaiva on yleinen, kerron miten itse sain siihen helpotusta.


***
Kun poskiontelontulehdus todettiin, lääkärit määräilivät siihen aluksi penisilliiniä ja myöhemmin muita antibiootteja. Vaiva asettui lääkekuurilla aika nopeasti ja saatoi pysyä pois kuukausia kerrallaan. Minulla tulehduksia oli läpi vuoden, tupakkiakin nääs polttelin. Viinaa en siinä vaiheessa elämää enää juopotellut, mutta krapuloista en silti päässyt eroon. Tyypillistä meikäläisen tuuria, aina mättää.

Myöhemmin antibiootit eivät enää tehonneet. Sittenpä sitä nokkavärkkiä punkteerattiin ja monet ikävät kerrat. Silloin piti todeta, että jotkut lääkärit, kerran jopa ihan nuori naislääkäri, osasivat tehdä sen homman oikein näppärästi. Kipuahan siinä ei juuri ollut, koska nenä puudutettiin ennen kuin sinne alettiin tunkea rassia. Puudutuspuikko pumpulituppoineen sattui melkein enemmän kuin se varsinainen toimenpide.


Poskiontelon punkteeraus tuntuu inhottavalta, vaikka se ei koske. Jotkut lääkärit,  kuten eräs yksityisen terveysaseman vanhempi mieslääkäri, olivat punkteeraajina ihan tupeloita. Äijä tunki rassia läpi vissiin vähän vikakohdasta, eikä se meinannut mennä läpi. Lekuri kysyi hätäpäissään minulta, jotta yritänkö vielä. Meikä mutisi siihen, että tunge vain. Läpi se meni, mutta enpä minä mennyt siihen välskärifirmaan enää sen jälkeen. Muutenkin se oli tumpelo lekuriasema, mutta olkoon nyt tarkemmin kertomatta.


Lääkäreiden, heitä oli vuosien mittaan asialla useita, joukossa oli erikoislääkärikin, konstit olivat sitten siinä - penisilliiniä tai punkteerausta, ehkä jotain kortisonisuihketta nenään. Mitään muuta ei sanallakaan neuvottu tai suositeltu. Ihmetellä sitä pittää! 


Lääkärit tietävät varmasti lääketieteestä koko sen kirjastollisen, mitä minä en tiedä, mutta potilaan vaivoja he eivät silti saata sisäistää tai syvemmin ajatella. Siitä pitäisi kai käydä eri kurssi? Tai maksaa isompi lasku?


Vuosien mittaan yritin hakea helpotusta poskiontelovaivaan mm. nenäsuihkeista, mitkä hiukan auttoivat. Antihistamiinit neuvoi ihan siviilisti yksi tuttu hoitsu, niistä oli kyllä apua, mutta ei ratkaisuksi. Kai niitäkin lääkkeitä tuli käytyksi yhteensä repullinen.

***
Varsin usein toistuviin poskiontelontulehduksiin tuli lopullinen ratkaisu vasta tutun naisihmisen neuvosta, kuin vertaistukena. Hän oli saanut apua omaan poskiontelovaivaansa ja kertoi konstin minulle. Siitä neuvosta olen ikäni kiitollinen, sillä en ollut ennen kuullutkaan sarvikuonosta eli nenänhuuhtelukannusta ja se vaiva oli suorastaan pirullinen.

Sinisestä muovista tehty kannu maksoi apoteekissa muistaakseni kympin. Siihen laitetaan lämmintä merisuolavettä annosteluohjeen mukaan ja huuhdellaan nenäkanavia & poskionteloita niin, että suolavesi mene toisesta sieraimesta sisään ja lorisee toisesta ulos. Siihen touhuun on pakkauksessa ohjeet.

Sarvikuonokannulla meikäläistä pitkälti toista kymmentä vuotta vaivannut tulehduskierre katkesi kerrasta. Jatkoin huuhteluja jonkin aikaa, useita kuukausia aika säännöllisesti. Nyt kannu on kaapissa käyttämättä vuodenkin kerrallaan. Tulehduskierre ei ole palannut, enkä enää tarvitse edes niitä antihistamiineja edes siitepölykausina. Jos tulehdus vielä joskus kummittelee, tiedän millä se lähtee.

En tietenkään voi taata, toimiiko homma kaikilla ollenkaan ja yhtä hyvin kuin minulla. Mutta jos poskiontelot oireilevat, kannattaa ehkä kokeilla kunnolla omaan kuonoon sarvikuonohoitoa. Kaipa niitä kannuja on olemassa muullakin nimellä?


Laitan alle pari linkkiä, ensin siitä huuhtelukannusta. Virikkeen tähän juttuun sain asiasta eilen kirjoittaneen nimimerkki "nikkarimikon" blogista, muuten en olisi nyt muistanut koko asiaa.


http://www.verkkosivuapteekki.fi/Sarvikuono-nenaehuuhtelukannu


http://nikkarimikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/107240-nen%C3%A4n-huuhtelusta-koko-kansan-terveysneuvo


Uusi linkki, mtv:n juttuun.

* * *

Kun valtio romahtaa



Euroopan luisumisesta liittovaltioon ei enää kannata olla hirveästi huolissaan. Meillä on menossa vielä jyrkempi kehitys, mikä vie meidät suoraan herrojen liivintaskuun Euroopan Pankkiunioniin tai ainakin jonkin nimiseen tiukkaan komission kuristusotteeseen. 


Valtiot ovatkin olemassa pääosin vain yhteisvelkaunionia varten ja globaalin finanssisysteemin tukemiseksi. Sitä varten eivät olekaan enää vain tietyt saarivaltiot eli pankkiparatiisit. Koko EU muodostuu näppärästi  jättimäiseksi pankkiparatiisiksi!


Intrigöörikin on näemmä ollut aiemmissa arvioissaan turhan varovainen. Euroherrat ovat tietysti ajatelleet kaiken jo paremmin ja ihan valmiiksi asti. Nyt pankkikriisin tiivistyessä totuuttakin sieltä tihkuu julki, jostain unionin julkisivun rakosisista. Oikein tiukan paikan tullen johtavat politiikotkin saattavat yrittää totuuden kertomista, silleen harkitusti.


Saman tien Unionin jäsenmaissa toteutunee jonkinlainen versio tai monia variaatioita joidenkin haikailemasta yövartijavaltiosta, minarkiasta. Euroopan Pankkiunionissa yö- ja muu vartiointi keskittyy turvaamaan rahalaitokset, joihin köyhällä kansalla ei ole tietenkään mitään asiaa. Valtion väkivaltakoneisto myös varmistaa joitakin muitakin Ainoan Oikean Ajattelun  muutoin pakollisiksi katsomia toimintoja, kuten rupusakin mellakoinnin torjunnan ja lentokentät eliittiä varten.

***
Euroopan Pankkiunioni on tietysti myös yhteisvelkaunioni. Kaikkien jäsenmaiden tulee velkaantua tappiin, johonkin 200 - 300 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Muuten ei talouskurista saada kyllin uskottavaa ja tehokasta. Myöhemmin luodaan myös yhteinen sotilasliitto kaikkine sisäisine turvakoneistoineen nykyisen Naton ympärille. Sitä varten nyt harjoitellaan mm. Afganistanissa ja Libanonissa.


Bisneksen ja pankkien kannalta on joskus hyödyllistä sotia, jotta edes jotain kunnon kulutusta ja raskasta tuotantoa saadaan pidetyksi yllä. Myös tuottava osa kansasta on hyvä pitää yllä, muutenhan ei olisi  ketä verottaa. Kannattaa kouluttautua ja pysyä yötä päivää työmarkkinoiden käytettävissä, ettei tipahtaisi osattomien, asunnottomien ja luottokelvottomien nälkäiseen joukkoon. Yritysverot on tietysti unionissa pidettävä minimissä, jotta pyhä kilpailukyky ei kärsi.  Sehän on selvä.


Intrigööri onkin viime eduskuntavaalien alta lähtien ihmetellyt, mikä se on semmoinen Kataisen &  muiden hyvien ja pyhien veljien, sekä siunattujen siskojen mainostama Paremminvointivaltio. Pois Köyhänperältä ja Impivaaralta yhteisvastuulliseen Paremminvointivaltioon! No, sehän on Yövartijavaltio, Pankkivaltio ja ylipäänsä Kurjat Ketoon -valtio.


No joo, eipä maalata enempää piruja seinille, vaikka pahalta näyttää. Valtion romahduksesta saamme päivittäin  katkelmia näköradiosta ja otantoja netistä kuin Dante muinoin omissa houreissaan helvetistä. Toistaiseksi talouskuripiru ei ole vienyt monilta leipää suusta, ainakin armopalajakelusta sitä on saanut. Mutta sairastua ei kaikkialla kannata, koska hoito saattaa tyssätä lääkkeiden puutteeseen, kuten Kreikassa.

Meillä Onnela-Suomessa on vielä voimassa hoitotakuu. Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että  jos osaat vähänkin oikealla tavalla puhelimessa ruikuttaa ja lirkuttaa, saatat päästä julkiselle keikkalääkärille ehkä alta puolen vuoden. Nykyisin lekureiden kanssa tarvitaan usein myös tulkkia tai ainakin sitä tarvittaisiin. 

Jos ruikutat liikaa, saat "viralliselle koneelle" kohdallesi hullun leiman ja sen mukaisen kohtelun. Kukaties saat paidankin talon puolesta eli sen  pakkopaidan ja vielä hilut kinttuihin. 


Kreikasta ei tosiaan kivoja kuulu, ellei ajatella sitä suurta huvijahtiporukkaa, millä on jo rahat turvassa ja oma laivasto seilaa verottomasti maailman merillä. Ihmisiä on joutunut asunnoistaan kaduille jo pitempään. 


Viime kuukausien ilmiö on, että tavalliset ihmiset tyhjentävät kilvan pankkitilejään. Joillakin saattaa vielä olla tyhjentämistä, kuten eläkeläisillä, jotka ovat yksilövastuulisesti säästäneet pankkiin ns. pahan päivän varalle ja omalle jälkikasvulleen. Nyt pankkeihin ei enää luoteta, eikä ainakaan valtioon.


Mummot ja papat eivät rahoja säästäessään aavistaneet, miten pahat päivät ovat tulossa. Rahoja nostetaan kotiin patjan alle tai uunin koloon piiloon, mutta pankkirosvot keksivät sen eli helpon tavan ryöstää. Konnat tulevat vanhusten ja nuorempienkin koteihin ja vievät ainakin rahat, ehkä pahoinpitelevät, ellei rahajemmaa heti kerrota. 


Roistojengejä Kreikassakin riittää ja lisää sikiää kuin rottia mustan surman aikana, ulkomailta niitä pukkaa lisää. Joku veikkailikin taannoin, että Kreikassa voi olla valta pian sillä, jolla on eniten rynnäkkökivääreitä.

***
Tilanne alkaa Kreikassa olla sama kuin viime vuonna mm. Libyassa. Tilapäisesti ja löyhästi liittoutunutta kansaa vastassa ei vain nyt ole yksi julma diktaattori klaaneineen. Kreikkaa laittaa polvilleen sellainen mahti, mikä voi perimmältään komentaa maailman vahvimpia valtakoneistoja armeijoineen. EU:ta voi vastustaa ja poltella unionin johtavan maan ja entisen miehittäjän Saksan lippuja, mutta vain yhdessä maassa tehtynä se on turhaa.

Jossain kai jo suunnitellaan Ranskan muukalaislegioonan ja Brittien armeijan osastojen lähettämistä turvaamaan järjestystä Kreikassa. Kreikassa on kyllä vahva oma armeija ja poliisi, mutta jos palkanmaksu takkuaa pahasti, siinä motivaatio kärsii. Lapsetkin saattavat huutaa kotona ruokaa, silloin kyllä palaa päre melkein keneltä vain.

EU:n pitäisi palkata työttömiä kansalaisia ja runsaita työttömiä maahanmuuttajia uuteen hyvää tekevään muukalaislegioonaan. Rahat siihen löytyisivät erilaisista tukipaketeista ja kymmenien miljardien vuosittaisesta kekehitysavusta. Työsarkaa olisi riittämiin sekä omissa taantuvissa maissa että kehitysmaissa mm. Afrikassa.

Rikollisilla rahaa riittää aina. Pahinta olisi, jos asiansa osaava ja hyvin varustettu valtion väkivaltakoneisto vaihtaisi ns. leiriä. Runneltu Kreikka on nyt äärimmäinen esimerkki valtion romahtamisesta, mutta hirmuisen kaukana siitä ei olla Portugalissa ja Espanjassa. Iberian niemimaalla vain ollaan työttöminä ja menetetään asuntoja. Välillä käydään vähän porukalla marssimassa vanhan vakaan maailman puolesta. Näin se menee, vielä toistaiseksi.


Irlannissa nähtävästi otetaan rauhallisemmin niin kauan kuin pottua riittää. Tänään rapavelkaiset irlantilaiset pääsevät äänestämään talouskurista. Yltiövastuullisessa Suomessa ei mistään kansanäänestyksistä ole pelkoa, ei ainakaan EU-asioissa. Valtion romahtaminenkin on meillä Onnelassa vielä tovin päässä. Nautitaan kesästä, koska maailman pahuus ei koske meitä suomalaisia!

Lisää Euroopan Pankkiunionista:

http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2012/05/31/pankkiunioni-ei-auta-kriisissa-yhtaan/201230551/12


* * *

27.5.2012

Politiikkaa rautakangella

Millä voisi erottaa suomalaiset hallituspuolueet toisistaan? No ehkä rautakangella, kuten ikivanhassa huonossa (ruots.) homovitsissä. Millä edes voisi erottaa kokkelit ja demarit toisistaan? No, ovathan taitavat lääkärit joskus onnistuneet erottamaan siamilaisia kaksosia.

Meidän hallituksemme isoilla kaksosilla toinen päistä yleensä nauraa, kun toinen tikistää parkua. Välillä molemmat luputtavat vastuullisesti tuttia, ainakin joltain Brysselin reissulta palattuaan. Silloin kun pientä Suomen kansaa heivataan taas taloudellisesti muutaman piirun verran ylikansallisen suurpääoman puolueen pohjattomaan säkkiin. 


Ylikansallisen suurpääoman ja globaalin hallinnan puoluetta väitetään muka kasvottomaksi. On sillä porukalla näkyviä  kasvoja, esilaulajia, kuten G8- ja G20-johtajat. Euroopassa näkyvimmät kasvot ovat ehkä nyt IMF:n joutsenkaulaisella pääjohtaja Christine Madeleine Odette Lagardella, joka säälii köyhien ja kurjistuvien kreikkalaisten sijasta mieluummin nigerialaisia lapsia. 


Lajitoveri Lagarde jättää säälimättä koko tuota Aigeianmeren uppotukkia. Hän ei mainitse pahalla rikkaita kreikkalaisia, sillä sellainen ei kai olisi siellä suihkuseurapiireissä sopivaa?


Pääjohtajan mielipiteen ymmärtää kyllä. Kreikkalaisethan lipsuivat taloustaivaan jumalien mielestä talouskurista pahiten Euroopassa. Näin kävi, vaikka ne samaiset rahajumalat olivatkin siinä hommassa koko ajan mukana rahastamassa. Niin ne ovat vieläkin. Mitäpä nyt nyt eurooppalaisen ja länsimaisen kulttuurin muinaisesta kehdosta ja rapistuvasta demokratiasta! Pyh!


Lisäys 29.5:  Lagarde arvosteli kreikkalaisia, koska he eivät maksa veroja. No, Lagarde puhui asiantuntijana, sillä akkelin 380.000 euron palkka on *ittu, veroton! 


http://www.talouselama.fi/uutiset/hieman+ironista+kreikkalaisille+veroista+motkottanut+imfpomo+ei+itsekaan+maksa+veroja/a2101754


Nigeria on ihan eri asia kuin Kreikka. Nigeria on kelvollinen ylikansallisen suurpääoma-ökypuolueen renki eli pienen ääririkkaiden sisäpiirin ja koppalakkisten rautanyrkillä johtama ja hallitsema öljymaa, missä massiivisista öljytuloista jää kurjille kansalaisille vain maakunnittain öljyjätteen läpi pilaamia maita ja vesialueita.


On se kumma juttu, että nuo ääriköyhät afrikkalaiset eivät saa jostain syystä järkättyä lapsilleen kunnollista koulutusta, ravintoa ja terveydenhoitoa! Ihmetellä ja sääliä sitä pittää. Kongossakin on  sama juttu. Luonnonvaroilta ja pinta-alaltaankin huikeassa Afrikan sydämessä Kongossa vallitsee pääosin äärikurjuus ja tolkuton väkivalta. 

Nigerialaisia ja kongolaisiakin kannattaa aina maailman rikkaimman yhden prosentin näkökulmasta kovasti säälitellä ja heitellä murusia pöydiltä. Kunhan vain mihinkään siellä oleviin tuottaviin rakenteisiin ei kosketa. Ja kunhan takapajuloista karseimmatkin vain maksavat "ikuisista" miljardiveloistaan edes korot!


* * *

Kiekossa Suomi jäi ilman mitskua ja siellä öljyllä lotratuissa euroviisuissa Udmurtian mummelitkin taisivat päihittää edustajamme. Mutta eipä hätää! Vastuullisuudessa sentään Suomi saavuttanee ainakin tai lähes Euroopan mestaruuden. 

Mikään muu näin pieni ja luonnonvaroiltaan löyhä valtio ei ole taannut yhtä paljon toisten maiden ottamia velkoja. Fantastista! Tällä me vasta tienataan. Suomi on Saksan ja Brysselin perästähiihtäjistä ylivoimaisesti tahdottomin. Jos Juttaa ei lasketa.


Intrigööri ei silti jaksanut taputtaa Jutan uudelle kaudelle SDP:n puheenjohtajana. Mutta jos olisin sattunut livenä näkemään sen riemukkaan tuuletuksen, olisin varmaan minäkin innostunut taputtanut samalla innosta hyppien, Juttahan on sympaattinen hahmo. 


Sellainen hyppien taputtaminen on muuten P-Koreassakin uusi virallinen standarti sallituille spontaaneille suosionosoituksille. Liikutuksesta itkeminenkin suositeltavaa.


Jutasta tulivat heti mieleen ne takuutukset, jotka kreikkalaiset ovat kuulema tallettaneet jossain bitti-höttö-mättö -muodossa jonnekin. Ääri-yhteisvastuullisuuden hengessä Jyrki ja Jutta voisivatkin esittää, että niillä Suomelle nimikoiduilla yli 800 miltsin takuutuksilla voitaisiin maksaa yli puolet osuudestamme uuden EVM-pankin suorasta 1,4 miljardin rahoituksesta. Lisäksi tulee tietysti moninkertainen määrä niitä "muodollisia" Suomen antamia takuuksia.

Miksikö se ei muka kelpaisi? Olemmehan moneen kertaan kuulleet, että Kreikan takuut ovat melkeinpä likvidiä pätäkkää, sitten joskus, kun nykyiset päiväkotilapset ovat viemässä omia lapsiaan hoitoon ja kouluun. Tai joskus myöhemmin?


Ajatellaan varovasti, mitä Suomessa saataisiin aikaan niilläkin sadoilla miljoonilla. Takuutuksillahan voitaisiin myös tiedostavasti maksaa yhden vuoden kehitysapu tai jotain muuta jänskää, kuten venäläisten itselleen aiheuttamia ympäristön tuhoja.


Ei tietysti sovi unohtaa hallituksemme pienpuolueita. Suurten siamilaisten lisäksi siellä vaikuttaa joukko töppösmäisen kilttejä pikku apulaisia. Hallituksen ydin- ja tuulivoiman tuki-, nurmikko- ja ötökkäosasto vastikään nosti profiiliaan ainoalla itse keksimällään tavalla eli esittämällä lääkäreille lupaa tappaa mm. vanhuksia.


Pakollisen pakkokielipuolueen lisäksi hallituksessa istuvat vankasti entisten kommareiden perilliset, se potkupallo- ja gps-puolue. Vasurien sankasta politiikasta ei ota muuta selkoa kuin sen, että se on pääosin porvareita myötäilevää ja niin muodoin vastuullista.

Kristilliset ovat siinä hallitusporukassa kuin näppy nenässä tai kuin hämillään oleva suntio kauhtuneessa mustassa puvussaan hilsettä olkapäillä keräämässä kirkossa kolehtia pitkävartisella haavilla. 

Eipä sitä näin opposition joulupukkipuolueen kannattajana arvaa enempää kirjoitella tällä kertaa. Minkäkö? No sen joulupukin puolueen, mikä mediaeliitin nyttemmin ylistysten kera hyväksymässä pilakuvassa toivotteli melkein kaikille kakkaa joulua. Kannatin minä kyllä tuossa talvella yhtä kepuliakin, Paavoa, mutta sehän on jo menneitä lumia.



Paavo parka se jää taas keräämään kiukkua muistelmiensa johonkin osaan, kun kepun neuvoa antavat puheenjohtajavaalista tänään julistetaan. Näin siinä valitettavasti käy! 

(Lisäys: Väärin ennustettu, taikuri-Paavo on vielä pelissä mukana!)


Mutta Marille pitäisi nyt keksiä jokin lokoisa murskutusvirka, ehkä EU-tehtävissä - vai onko se jo keksitty? Jospa vaikka Anneli tulisi sieltä euroeduskunnasta seuraavaan Suomen hallitukseen ministeriksi ja Mari menisi sinne tilalle? Mutta eihän sekään asia mulle kuulu.



* * *

24.5.2012

Kalliita pönötyksiä

Sarjassamme kalliita toukokuisia poseerauksia ja 
pönötyksiä. Vain yhdestä poseerauksesta on
selvästi hyötyä eli tuloja kansalaisille.


G8, Camp David.
Euroherrat, taaskin turhaan Brysselissä.
Pääsiäissaaren muinaiset päälliköt, jotka tuhosivat kotisaarensa
ja tapattivat sotimalla kansansa liki sukupuuttoon. Nykyisin he
sentään tienaavat matkailutuloja ja saavat pönöttääkin.



Ps. Pitäisikö meidänkin säilöä euroherrat johonkin vahakabinettiin tienaamaan? Puheet he voisivat paasata siellä nauhalta, pientä maksua vastaan.

***


22.5.2012

EU-käki kukkuu

Pieni Suomi-lintu syöttää
isoa EU-käenpoikaa.
Intrigööri jatkaa sinnikästä lenkkeilyä kaduilla ja luontopoluilla. Kunto on kuin kiviaitaa, yhtä raskasta. Mutta periksi ei anneta. Nätit ja tavistytötkin juoksentelevat kevyesti ohi. Rivakammat mummotkin kävelysauvoineen menevät menojaan.

Mutta eipä haittaa. Intrigöörin näkemys kuntoilusta on sellainen, että jos meinaa hengästyttää ja hikeä pukata, silloin pitää hetki huilata.


Kaikkea sitä melkein ihmispolon pitää suvaita ja ymmärtääkin, kuten kävelysauvoja. Sille en kuitenkaan voi mitään, että oikein tomerasti sauvojaan kopsuttelevasta menijästä tulee mieleen tarmokas ihmisropotti. Ei pitäisi naureskella, voi olla, että kävelykeppeihin ja muihin apuneuvoihin joutuu meikäkin vielä joskus turvautumaan.


Tämän päivän urheiluosuutta luontopoluilla rikastutti pikkulintujen laulujen lisäksi  käen (Cuculus canorus) kukunta. Se oli ensimmäinen kukkuilu tänä suvena. Käki kiljui jossain ihan lähellä kuusikossa, näkemään sitä en kumminkaan päässyt. 


***
Kirjasin silti kesäkauden virallisesti alkaneeksi. Aurinkoista oli ja lämpöistä. Järvissäkin on nyt vettä ihan äyräitä myöten. Tuttua kivilaituriakin piti haeskella veden alta. Kyllä Imatralla sähköturpiinit pyörivät ja riittää sitä vodaa vielä venäläistenkin veneiden alle. 

Koska käki kukkui nyt jo varhain toukokuussa ja hyvin selkeästi, sen täytyi olla sellainen pelätty EU-käki, joka valmistautui munimaan jonkin suomalaisen pikkulinnun valmiiseen pesään. EU-käen jäljiltä jää vain tuhoutuneita koteja, karanneita nuoria ja nääntyneitä vanhempia. Kuten Kreikassa tai Espanjassa.


Niin ja se kukkuja oli tietty uroskäki, koska naaraskäki kuulema ääntelee ihan eri tavalla. Tässäkin lajissa naaras on ovelampi suorittaja, mutta yhteistyö pelaa. Äijä kukkuu hurjana ja hiljentää koko metsän kuuntelemaan kauas kantavaa ääntään.  Sillä aikaa naaras lehahtaa viemään sopivasti hämäävän väriseksi pukkaamansa munan jonkin onnettoman västäräkki- tai sieppoparin pesään.


Käki on pesäloinen ja sen on todettu Suomessakin tunkeneen munauksiaan noin 40 lintulajin pesiin. Muijakäki voi munia jopa 10 - 20  munaa touko- kesäkuun aikana. Tästä voisi päätellä, ettei suomalaismetsissä paljon muita lintuja lisääntyisikään kuin käkiä. 


***
Tilanne ei kuitenkaan ole käytännössä näin huolestuttava. Luontolaurit ja -liisat ovat havainneet, että sadasta käen munasta kuoriutuu lopulta vain muutamia valmiita käkösiä.

Kaikki pesäloisia isännöivät pikkutiput eivät näet suostu hautomaan vierasta munaa, vaan hylkäävät sen ja jättävät ehkä koko pesän. Mahtaisiko joku leppälintu tai peippo osata peräti pudottaa vieraan munan pesästään pois? 


Eipä kai osaa, koska suomalaisista on tässäkin pesinnässä ja loisimisessa kysymys. Kaikki EU-käkien ja  muidenkin vieraiden lintujen munaukset kelpaavat meille yleensä mainiosti. Kovasti vain kiitellään ja nyökytellään, vaikka hintana olisi koko oman pesinnän eli poikasten ja lajin tulevaisuuden tuhoutuminen.


Käenpoika kuoriutuu munasta vikkelästi, alta kahden viikon. Poikasella on tiemmä kuoriuduttuaan selässä jokin arka paikka, joten se tuuppii ärhäkästi pesästä pois toiset munat. Kyytiä saavat myös jo kuoriutuneet pesäkaverit. Niinpä EU-käenpoika saa osakseen kaiken kasvattivanhempien keräämän ravinnon ja paapomisen.


EU-käenpoika lähtee pesästä pois alta kolmiviikkoisena, mutta kasvattivanhemmat ruokkivat itseään isompaa ahmattia hätäpäissään vielä toiset kolme viikkoa. Käki ei ole ronkeli ruoan suhteen. Sille kelpaavat vaikka muiden lintujen hyljeksimät karvaiset toukat. Käki pistelee nokkaansa hanakasti myös matosia. Kaikki kelpaa isolle vieraalle otukselle.


Wanhan kansan uskomuksen mukaan käki muuttuu syksyllä haukaksi. Havukkaa se iso käki vähän muistuttaakin. Intrigööri ei usko tähän, mutta EU-käki on paitsi  loinen, myös paha peto pienemmilleen.  


Käkilintuja on maaimalla ainakin 27 eri sorttia. Nyt niitä on 28, sillä intrigöörin äänibongaama EU-käki lienee ennestään tieteelle tuntematon siivekäs. Äimänkäkiä meillä riittää ennestään, varsinkin politiikassa.


Sveitsissä vaaralliset käet suljettiin jo historiassa hyvissä ajoin kelloihin, mistä ne pääsevät hetkeksi ulos määräaikoina. Äimänkäet ja muut loiset eivät pääse kukkumalla sotkemaan oikeata kansanvaltaa. Pankkiiri-petolinnuistakin on sveitsiläisille ollut vain hyötyä. Katteeks käypi!


* * *

20.5.2012

Kumman kaa?

Havaintoja aamulenkiltä: Kuopion Valkeisenlammen puistossa olisi päässyt sylitanssiin itsensä Pushkinin kanssa yhdellä eurolla.

Eikä rahastajaa näkynyt enää missään. Miten villit karkelot patsaalla lienevät yöllä olleetkaan? Kateellisena sitä saa tässä vain arvuutella.

Intrigöörille mieluisampi sylillinen tuokiota lammen toisella rannalla istuskelevan Kevät -veistoksen kanssa ei olisi kai maksanut mittään. 

Polliisitkin näyttivät olevan venesataman laiturilla käynnistelemässä kyttäpuattiaan.

Mutta ohi meni sekin sylitanssi, koska olen selviltä päin liian ujo. En siis ole  savolainen alkuperäisasukas nimeltä Tanssii Sekona Patsaan Kanssa. 

Ajattelin kyllä ensin laittaa tämän samaisen blogiotsikon alle myös muutamia poliitikkojen naamoja. Että kuka kumman tai kenen kaa? Ja silleesti.

Liikenneministerilläkin näyttää olevan uusia oivia aatoksia autojen täyttämiseksi erilaisella turva- ja seurantatekniikalla. 

Valitus ja kovemmat rapsut kun eivät kai olisi mittään? Mutta kukas minä olen kenenkään mukavaa sunnuntaita pilaamaan.

Ylemmässä kuvassa on Aleksander Pushkin ja alemmassa on kevättä rinnoissa. Olisikohan sen syliin saanut hetkeksi istahtaa?


* * *

18.5.2012

Mitä noista - miljardeista!

Intrigööri on vuosien varrella useinkin kummastellut monien politiikkojen jatkuvaa viisausvajetta. Politiikka on inhimillistä toimintaa, joten puutteellisia tai vääriäkin ratkaisuja syntyy väistämättä. Ikävää on vain se, kuinka kauan virheiden tunnustaminen ja niiden korjaaminen kestää.

Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista yhteisöjen hyväksi, mutta vaikuttaa siltä, että ratkaisuja tehdään liiaksi vain sen hetken tilanteen ja näkemyksen mukaisesti (tai muuten vain juosten lorotellen). Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ei ole ihan sama juttu kuin viisas ja pitkäjännitteinen toiminta.

On helppoa olla poliitikko silloin, kun maan talous kasvaa ja nk. jakovaraa kertyy. Kysymys on silloin vain siitä, miten valtion ja kuntien ylijäämää käytetään. Koska kohtuullisia kompromisseja eli kunnollisia lehmänkauppoja on vaikea tehdä eri puolueiden kesken, jaettavaa kertyy helposti liikaa ja silloin joudutaan jakamaan omien lisäksi myös velkarahaa. Kunnissa tästä on paljon erilaisia esimerkkejä, kuten nykyisin myös valtioiden tasolla.

Intrigööri muistaa semmoisetkin terveet eli niukan rahan ajat, jolloin pankinjohtaja saattoi moittia kuntaa hiljaisesti siitä, että siellä sitä vain hallituksessa ja valtuustossa päätetään ottaa lainaa siitä ja tuosta pankista sillä korolla (kuntien kuuluisat pankkipuolueet). Niukankin rahan aikoina pankit hoitivat kuntien rahoitustarpeet, koska kysymyksessä olivat varmat maksajat, joilla oli yhteiskunnan paras pantti eli oikeus kerätä veroja. 

Nyt edes verotusoikeus ei näytä riittävän, jos ja kun verotuloja ei kerry suunnitelmien mukaisesti. Etelän vetelämaissa ei verotusta edes osata tai haluta hoitaa, kuten monien  "sorpusten" ja "mafiooso-korruptiokähmyjen" esimerkit osoittavat. 

***
Suomessakin on jo monta vuotta isketty päitä Karjalan mäntyjen sijasta velkamuuriin, koska talouskehitys on pikemminkin taantuva kuin kasvava. Syömme reippaasti enemmän kuin tienaamme ja ainakin pahimmat läskit ja selluliitit pitäisi karistaa.

Politiikan pitäisi myös olla yhteisten asioiden hoitamista parhaalla ja vastuullisella tavalla. Yhteisöjen, kuten kuntien ja valtion lisäksi olemme koko ajan vain vahvemmin kolmannen määräävän tahon eli Brysselin herrojen määräysvallassa. Tämä kolmas taho näyttää olevan ihan liikaa perinteisille politiikoille ja ehkä koko tälle nykyiselle demokaattiselle systeemille.  Ja riittääkö sekään, kun mm. ilmastonmuutoksen nimissä on otettava huomioon neljäskin mahtitekijä eli globaalit vaikuttajat?

Oli miten oli, tällekin perjantaipäivälle tarttui haaviin pari melko mestarillista vähättelyä. Ensimmäisenä huomasin elinkeinoministeri Häkämiehen vähättelyn siitä, ettei Suomessa hoksittu ottaa uuteen kaivoslakiin muualla maailmassa olevia kaivosyhtiöiden rojaltimaksuja. Turha kai sitä on enää jälkiviisaasti arvostella? Vai miten on? Paljonkohan porukkaa myös eri puolueista oli mukana sitäkin lakiuudistusta tekemässä?

Pirskatti! Tuommoinen nyt olisi pitänyt hoksia vaikka naapurin muijan, jostakin kansalaisten superluottomiehestä eli ministeristä puhumatikaan! Ministereiden käytettävissä ovat maan parhaat asiantuntijat, jos herra isoherra vain vaivautuu kysymään.

Häkämies tietysti yrittää vähätellä ja kummastella olemattomiin myös Kemiran lannoiteyhtiön taannoisen myynnin parilla sadalla miltsillä norjalaiselle Yaralle. Siinä meni heti Siilinjärven hyvin hoidettu ja kannattava fosfaattikaivos, mikä tahkoaa rahaa omistajilleen vielä enemmän kuin  yhden vuosikymmenen verran. Siilinjärvi on myös Pohjois-Euroopan ainoa toimiva fosfaattikaivos, minkä tuotteilla on taattu kysyntä.

Samassa kaupassa mennä hurahti se kuuluisa Sokli, jonka pitoisuudeltaan huipputason malmio, 15 - 17 prosenttia, on arvioitu nykyhinnoilla ainakin 20 miljardin euron arvoiseksi. 
Soklin hyödyntäminen saattaa alkaa jo vuonna 2015. Omistajalta ja varmaan myös Suomen valtiolta kaivostoiminnan aloittaminen vaatisi yhteensä noin yhden miljardin investoinnit, jalostusratkaisusta riippuen. 

***
Näyttää siltä, että Suomi joutuu sijoittamaan norjalaisten ikioman kaivosbisneksen eteen vielä enemmän kuin sen koko Kemira-kaupasta saadun summan, että saadaan malmijunat kulkemaan jalostamoille. Lohdutukseksi Sokli tuonee myös lappilaisille työtä, ehkä  jopa muutaman sata työpaikkaa, noin 20 vuodeksi. Poroisännät eivät kyllä sen kaivoksen avaamista kauniilla silmällä katsele.

Ministeri Häkämies moittii siis jälkiviisaudeksi arvostelua, minkä mukaan hyöty Suomen luonnonvaroista valuu ulkomaille. Niinpä. Valuvathan sentään kaivosten saasteet ja myrkyt, kuten uraanijäämät, ikiajoiksi Suomen ikiomaan maaperään. Mikähän muuten mahtaa olla ministerin puoliintumisaika?

Toinen hyvä vähättelijä tänään oli Sampo-pankin leppoisan oloinen analyytikko Uotila, jonka tehtävä on tietysti rauhoitella "markkinoita". Uotila vähättelee Suomen odotettavissa olevia Kreikka-menetyksiä, niitä paria (?)  miljardia. Hän totesi jossain tänä aamuna, että lienee melko samantekevää, onko Suomella 80 vai 82 miljardia velkaa.

Intrigööri on samaa mieltä. Väliäkö hällä. Kun velkaa on paljon, niin sitä vain on paljon. Kun on velkaa tarpeeksi paljon ja oikein kamalan paljon kaikkien apupakettien jälkeen, kuten kreikkalaisilla, ei pienistä enää kannata välittää. Silloinhan velat pitää jättää pystyyn ja ottaa vastaan se kuuluisa velkajärjestely. Kaksi vuotta sitten semmoinen olisi tiemmä ollut mahdotonta? Ihmeellisiä vain ovat herrojen aatokset!

Nykysysteemissä johonkin velkajärjestelyyn voivat joutua yksityisten ihmisten lisäksi myös kunnat ja valtiot. Vain pyhä pankkisektori pidetään aina puhtaana. Puhtoisten pankkipoikien ja -tyttöjen ei silti kannata kiertää kyselemässä ihmisiltä esim. Ateenan syrjäkujilla, miltä tuntuu nukkua öitä ulkosalla.

Ei kannata myöskään liikuskella Portugalin, Irlannin ja Espanjan kujilla tiedustelemassa työttömien tunnelmia. Suomessakin kannattaa jo noudattaa tiettyä varovaisuutta, ainakin nk. joutilaiden nuorten suosimilla kulmilla!

Lisäys: Suomessa on kultaa, huikeita pitoisuuksia. Tulkaa hakemaan pois!


* * *

16.5.2012

Terkkari pyörille

Terkkaribussi Lontoossa.

Kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko näkyy hehkuttavan terveyskioskeja ja -busseja luontevana lisänä kehittyvälle kansanterveystyölle. Ministeri kehottaa kuntia tai kuntayhtymiä perustamaan uusia terveyskioskeja sinne, missä ne katsotaan tarpeellisiksi.

Ministerin mielestä laki ei ainakaan laita esteitä terveyskioskien perustamiselle. Ihmisten valinnanvapaus lisääntyisi. Terkkarikioskiin olisi kai matalampi kynnys mennä kuin yrittää saada tingatuksi otille aikaa joltakin lähinnä asiakkaiden torjuntaan erikoistuneelta hoitsulta?

Ministeri haluaa myös, että terveyspalvelut menisivät sinne, missä ihmisetkin ovat. Terveysbussit tai klinikka-autot ovat ehkä tulleet jäädäkseen. Etelä-Karjalassa toimii kuulema kolme terkkaribussia: Yksi niistä on peruslaastarointia varten. Toinen bussi on mielenterveyden arvuutukseen ja asiakkaiden pilleröintiin. Kolmas bussi on erikoistunut vanhusten hoitamiseen. 

Risikko hahmottelee busseista erityisesti syrjäseutujen asukkaiden pelastusta. Mikäpä siinä. Eihän hyviä palveluhankkeita sovi vastustella, vaikka kalliiden terveysbussien ja -kioskien, sekä niiden henkilöstön rahoituksesta nousseekin pian haloo. Toinen asia on se, mitä tuommoiset hajautetut ja liikkuvat palvelut maksaisivat asiakkaille. Jos uudistus olisi toimiva eli sillä olisi kysyntää, piankos yksityinen terveysbisnes rullaisi siihen mukaan.


Saisimme ehkä kiertäviä terveyspalveluja maksukykyisille tai hyvin vakuutetuille asiakkaille, aitoon Ameriikan malliin? Pitäisikö bussiin liittää muitakin palveluja, kuten ainakin laskujen maksupalvelu mobiilipäättellä, se voi olla vanhemmille maalla asujille vaikeaa? Ehkä busseista myös myytäisiin kaikkea tarpeellista, käsikauppalääkkeitäkin?

***
Maalla varttuneella intrigöörillä on pelkästään myönteisiä mielikuvia palvelubusseista, kuten myymäläautoista.  Kirjabussit ovat myöhempää perua, koska  kylillä oli 60 - 70-luvuille asti toimivat kansakoulut sivukirjastoineen. 

Noihin aikoihin kyläkauppojakin vielä oli, mutta myös myymäläautot liikennöivät aika tiheästi ja niitä myös odotettiin.  Myös  kioskit valikoimineen kiinnostivat lapsena kovasti, kun joskus pääsi maalikylillä käymään. 

Jossain taisi olla 80 -luvulla pankkibussikin, mutta silloin pankkiautomaattejakin oli joka nurkalla. Pahimmillaan tai parhaimmillaan edesmennyt Postipankki palveli (ns. ilmaiseksi) kuittikirjeellä kotiin jokaisesta pienestäkin maksutapahtumasta.


Näitä kun muistelee, huomaa samalla, että vielä 80-luvun loppuun asti erilaiset ihmisten palvelut Suomessa kehittyivät. Maallakin riitti palveluja niin kauan kuin siellä asui enemmälti ihmisiä. Mutta jos pääosa porukasta asettuu lopulta tiheästi kaupunkien betoniviidakoihin, ehkä palvelutkin nousevat uuteen autuuteen?


Nyt julkisten palvelujen järkkääminen ihmisille on muka hirmuinen rasite, sillä kaikkien pitäisi toimia "markkinoiden" ehdoilla. Suomihan ulkoistaa kaiken, se ulkoistaisi mieluusti omat kansalaisetkin. Meille tulee kai jatkossa lääkäreitä Kiinasta ja hoitsuja Filippiineiltä. Ja ettei hoidettavista ja hyysättävistä tulisi puutetta, meille tuodaan sosiaalitapauksiakin vilkkaasti lisää kaukomailta. Näin on, kun se syntyvyyskin on laskussa, siis kantaväestön lisääntyminen.


Kansanterveys ei saisi jäädä ensimmäisenä eurooppalaisen ja suomalaisen rahakriisin varjoon. Uudet konstitkin olisivat varmasti tarpeen. Kiinassa ainakin oli joskus "paljasjalkalääkäreitä", en tiedä, olivatko he modernin lääketieteen vai kiinalaisten käärmekeittojen asiantuntijoita tai shamaaneja. Ehkä pitäisi puhua monikulttuurisesta terveydenhoidosta? Pian sekin asia selvinnee?

Mutta intrigööri ja muut Impivaaran juntit odottavat kovasti uusia liikkuvia ja matalan kynnyksen terveyspalveluja! Tai edes jotain säällistä terveydenhoitoa. Ettei piipaa-auto tai pitkä musta auto olisi jo seuraava kyyti.


Lisäys 22.6. 2017: Tuhoaako sote yksityiset ambulanssit?


* * *

14.5.2012

Kumpaan suuntaan?

Satunnainen tarkastelija voi vain jatkaa ihmettelyään siitä, kumpaan suuntaan meidän yhteisessä EU-leirissämme lähdetään, kun näyttää lopulta siltä, että Kreikka on nyt kaksi vuotta ensimmäisen veren seisauttavan tukipakettinsa jälkeen jäämässä omilleen, ainakin yhteisestä euroliitosta.

Jatketaanko vaellusta kohti yhteistä tulevaisuutta ja yhä keskitetympää, liittovaltion mallista päätöksentekoa kohti. Vai hajoaako koko "mustalaisleiri" taas eri omiin kansallisiin heimoihinsa ja samalla omiin valuuttoihinsa? 


Tulipa mieleen tutun hevosmiehen kahvipöytäjuttu aamulenkiltä ravihevosten kanssa. Tallin apupoika ajoi jyrkkään ylämäkeen tammaa, joka lorotti koko ajan virtsaa niin, ettei siitä näyttänyt loppua tulevan. Taempana tuleva ravimies huusi apupojalleen, että "käännä se tamma toisin päin tulemaan alamäkeen, niin sen peräpää herkiää vuotamasta!"


En pyydä anteeksi maalaisuuttani, mutta samanlainen täyskäännös saattaisi olla paikallaan myös EU:ssa ja rahaliitossa. Unionin menojen kasvulle ei näytä loppua tulevan ja peräpäästä vuotaa varsinkin, kun kiivetään jyrkästi velkaantumisen rinnettä ylöspäin. EU:ssa näemmä laiminlyödään edelleen sekä unionin omien että jäsenmaiden menojen valvonta, lieneekö jälkimmäinenkään vielä kunnossa? Ei kai?


Tietysti Euroopan Keskuspankki voi edelleen laulattaa setelisinkoaan ja pitää yllä sitä harhaa, että kaikki jäsenmaat vastaavat edelleen täysillä velkasitoumuksista. Edelleen ja yhdessä, jolloin yhteiset euron pelastustoimet upottavat lopulta kaikki jäsenmaat yhä syvemmälle mielettömiin velkoihin.


***

Kokoomuksen kanahäkistä on kotkoteltu, että Kreikka on vain parin prossan siivu koko EU:n tai koko euroliiton taloudesta. Niinpä Kreikan irtoaminen systeemistä ei euroliittoa horjuttaisi. Niinpä. 

Mutta miksi ihmeessä Kreikkaa sitten on tuettu verta poskesta purren yhä uusilla tukipaketeilla, jos Kreikan talouden kohtalo on muka niin yhdentekevä kokonaisuuden kannalta? Tässä on tietysti liipaisimella koko pyhän kuplapankkitalouden ja globaalin kasinokeinottelun uskottavuus. Jos niihin vielä joku oikeasti uskoo?


Vähäisiltäkin tuntuvat tekijät ovat ennenkin ajaneet koko maailman kaaokseen. Muistellaanpa vain jo historiaan jääneiden talouslamojen tai sotien alkusyitä. Itävallan arkkiherttuan anarkistimurha Sarajevossa lähes 98 vuotta sitten oli sekin kokonaisuuden kannalta vain vähäpätöinen tapahtuma, mutta niinpä vain pian ruuti paloi ja leppä lensi villisti koko Euroopassa ja käytännössä koko maailmassa. 


Kuin synkkänä kaikuna menneiltä ajoilta laitavasemmistolaiset anarkistit tekevät taas iskuja mm. Kreikassa ja Italiassa.


Ensimmäinen maailmansota johti Euroopan keskusmahdin eli Saksan luhistumiseen. Voittajavaltojen Saksalle sanelemat julmat rauhanehdot auttoivat kansallissosialistit väkivallan sävyttämään poliittiseen voittoon, ns. kolmannen valtakunnan syntyyn. Loput siitä me kaikki tiedämme.


***

Mielipuolinen maailmansota päättyi vasta Berliinin raunioilla ja atomiaseiden tuomiopäivän välähdyksiin Hiroshimassa ja Nagasakissa. Pahimpien skeptikoiden mielestä toinen maailmansota päättyy vasta kolmanteen maailmansotaan.

Ydinaseiden uhka maailmasta ei ole ainakaan väistynyt. Venäjä uusii voimakkaasti arsenaaliaan kaikissa asejärjestelmissä. USA suunnittelee mm. uutta ultrapommikonetta, jolla se voisi iskeä tunnissa mihin tahansa maailmassa, eikä silloin pudotella pikkupaukkuja.


Pienet diktatuurimaat, Iran etunenässä, kehittelevät kiivaasti omia ydinaseitaan. Intia ja Pakistan ovat jo kauan muodostaneet ajoittain kuplivan uhan maailmanrauhalle. Kiina käyttää osan järeästä talousmahdistaan varustaumiseen ja jatkaa yhteisiä harjoituksia Venäjän kanssa. Arabimaailma elää osin kaaoksessa.


Euroopassa ja pienessä Suomessakin pitäisi nyt keskittyä sisäiseen kriisinhallintaan. Suomessakaan ei pitäisi olla varaa kovin suureen sisäiseen hajanaisuuteen ja asioista eri mieltä olevien jatkuvaan ilkeään syyttelyyn. Haukutaan vain toisiamme, mutta ei purra!


Katainenkin kuulema pitää tilannetta jo vaarallisena. Muualla tämä on nähty ja sanottu jo paljon aikaisemmin, mutta sehän oli silloin tietysti vain pölhöpopulimismia. Joku hirmuinen persukin tuossa taannoin visioi jopa panssarivaunuja Kreikan kaduille. Hui! Muistamme hyvin, miksi nekin puheet leimattiin. Kreikassa oli sotilasdiktatuuri, vielä 1960-luvulla.


***

Talouskaaoksen levitessä EU:n kaakkoiskulmalta suuriin Välimeren maihin, siinä on aina mukana väkivallan kipinöitä. Suuresta rauhan ja ystävyyden liitosta Euroopan Unionista voi tulla pysyvän kaaoksen ja lopulta sodan alkusoitto. 

Sekin pitää muistaa, että suurin pakolaisten ja paperittomien siirtolaisten virta Eurooppaan kulkee nyt Kreikan ja Italian kautta. Sekin asia pitäisi pystyä hoitamaan Euroopassa yhteisvoimin. Jos ja kun Kreikan pelastuslautta irtoaa emälaivasta, ei kreikkalaisia saisi jättää hunnigolle ajelehtimaan.


Jenkeissä syytellään demokratiaa Euroopan pahenevasta talouskaaoksesta. Voi sen asian niinkin nähdä, sillä armottoman talousdiktatuurin vampyyrin viittaa on mahdoton sovittaa eurooppalaisen demokratian ylle. Vai onko se mahdotonta?


Intrigöörin mielestä suurin ja mahtavin eurooppalainen saavutus on juuri tuo yli 200-vuotinen aate demokraattisesta päätöksenteosta, eikä mikään Euroopan hiili- ja teräsunioni, silkka talousliitto. EU:n tie liian kunnianhimoiseksi poliittiseksi liittovaltioksi uhkaa nyt katketa ensimmäisiin tiukkoihin kurveihin.


Eurorahan autuudesta olemme nauttineet vasta kymmenkunta vuotta. Mitä me olemme siitä hyötyneet? Asuntolainojen korot ovat olleet alhaalla, mutta mihin sekin ilo on johtanut. Kansalaiset ovat suurelta osin jo velkareppuja ja loukussa ylihintaisten talojensa ja asuntojensa kanssa. 


Köyhempi tavis on nähnyt vain tulojensa tippuvan ja menojensa kasvavan. Siinäpä se, koko autuus. Siedettävän hintaisia vuokrakämppiäkin alkaa olla jo vaikea saada, sillä niiden tarvitsijoita tulee koko ajan lisää.


Euroopassa olisi nyt kysyntää viisaille ja kaukonäköisille valtiomiehille ja -naisille. Vanha kunnon sosialismi nostaa selvästi päätään, eikä sillä modernilla sosialismilla ole mitään tekemistä vanhan kommarikomennon kanssa. Sosialismi on Euroopassa tarpeen vastapainona vampyyrikapitalismille. Kyllä se toimiva välimuoto eli sellainen jokseenkin rehti ja sopivasti säännelty markkinatalous vielä löytyy. Sen on pakko löytyä, sillä muuten meitin käypi  kehnosti!


Koska kapitalistin viitta ei sovi sosialistille, eikä missään nimessä ainakaan intrigöörin kaltaiselle persujen sosiaalisen siiven kannattajalle, pitäneekin palata jutun alkuosan hevosjuttuihin. Hevosen loimi sopii hyvin vielä keskipaksun intrigöörinkin päälle. Taidanpa käväistä jossain tallilla kevätmuotia katsastamassa? 



* * * 
Lisäys: Euroministerit ovat parhaillaan pohtimassa mm. sitä, pitäisikö EU:n ja sen jäsenmaiden sitoutua rahoittamaan kehitysmaiden ilmastotoimia 7,2 miljardilla eurolla. Valistumaton veikkaus on, ettei kukaan edes laita hanttiin. Silleesti ne lähtevät napit pusakasta. Pikku juttu kai, yksi nappi? 

Mutta Mao-sedällä oli aikoinaan totinen pohtiminen siinä, pitäisikö kaikkien yli miljardin toverin saada takkeihinsa yksi nappi lisää. Se ei ollut silloisessa Kiinassa mikään pikku juttu.

Talouskriisin opetus on ollut kiinalaisten mielestä sellainen, etteivät Eurooppa ja Yhdysvallat voi olla enää itsestään selviä päävientimaita. Niinpä Kiina, Etelä-Korea ja Japani ovat perustamassa keskinäistä vapaakauppa-aluetta - sillä aikaa, kun täällä vain laastaroidaan talouskupruja uusilla velkapapereilla.

* * *

11.5.2012

Tällä me tienataan

Valtionjohtaja J. T. Kataisen mielestä Kreikalle annetun lainarahan, sen 1,6 miljardin erkin vipin menettäminen olisi Suomelle pienempi riski kuin se, mitä "totaalikatastrofissa" voidaan menettää. Mitä tuommoinen nykymalliin ihan saatanallinen totaalikatastrofi tarkoittaisi, sitä ei "pomo" sanonut. Mutta sanoi, että Kreikan sitoutuminen jo neuvoteltuun säästöohjelmaan on maan ainoa vaihtoehto.

Kumma kyllä Saksasta kuului tänään julki ihan samanlaisia madonlukuja. Saksalaiset varmaankin toistavat alvariinsa Kataisen viisaita lausuntoja asiasta?

Kreikan kaatuessa (mihin se enää voi rauhan aikana kaatua ja mistä se muka voisi säästää?) Suomi kuulema menettäisi ensimmäisessä pari vuotta sitten myönnetyssä apupaketissa lainaamansa eurot. Toisessa lainaohjelmassa valtaosalle summasta on vakuudet. Justiinsa. Siis Suomi on saanut erityisen epämääräisiä vakuuksia konkkakypsän maan arvatenkin hyvin vakavaraisilta pankeilta.

Poliitikkojen harrastama salailu ja juksuttelu ovat ihan ehtymätön luonnonvara. Kuinkahan se saataisiin jollakin hihnapyörällä kytketyksi energiantuotantoon? Kyllä sillä vimmalla lämmittäisi ainakin yhden kerrostalolähiön.

Radiossa demujen Skinnari ja kepun Pekkarinen kiistelivät tänään viiden vuoden takaisesta (vuonna 1920 perustetun) Kemiran & Kemira GrowHow:n 30 prossan valtion osuuden myynnistä pilahintaan norjalaisille. Siinä sivussahan mennä hurahti myös miljardien arvoinen, vielä hyödyntämätön strateginen voimavara ja omaisuus Soklin fosfaatin muodossa. 

Kaupan jälkeen uusi omistaja Yara hallitsee täysin suomalaista lannoitekauppaa. Porukkaa tietysti laitettiin globaalin liiketoiminnan tapaan pihalle, jotta pörssisaleissa päästiin pelaamaan nousevalla kurssilla. Lannoitteiden hinta, kuinka sattuikin, kiipesi heti noin 30 prossaa.

Radiokeskustelussa silloinen vastuuministeri Pekkarinen tietenkin vähätteli moiset kaupat olemattomiin, joskin hän myönsi olevansa itse niistä osavastuussa. Missä ihmeen vastuussa ja kuinka? Miten yksi ministeri tai hänen puolueensa voisi vastata jopa miljardien eurojen valtion tulojen menetyksestä?

Pohjoinen kehitysmaa

Miten esimerkiksi kokoomus apupuolueineen voisi koskaan vastata siitä, jos Suomen valtion eurokriisin pelastustalkoisiin myöntämät ja yhä edelleen myönnettävät kymmenien miljardien vakuudet laukeavat edes osin maksettaviksi?

Ainoat vastuussa olijat olemme me ja tulevat suomalaiset polvet. Äänestäjiltä ei vain kysytä mitään kuin muodon vuoksi kerran neljässä vuodessa. Äänestäjät eivät halua heiluttaa venettä ja äänestävät usein vanhoja valtapuolueita. Niin on, vaikka maan itsenäisyys ja sen tulevaisuus myydään yhdessä hujauksessa suurten maiden saappaan alle ja globaaleille pelureille, koska omat päättäjämme ovat pelkureita, ylimielisiä ja samalla vastuuttomia.

Kansallisten arvojen korostaminen politiikassa, myös sisäpolitiikassa, on tietysti vain halpaa populismia. Pian sellainen nurjamielisyys taidetaankin EU:ssa virallisesti kieltää.

Kyllä kai veronmaksaja maksaa, jos joku ylipäätään maksaa mitään. Kaipa täällä Pohjolan perukoilla vielä jotain verotuloja tahkotaan kasaan? 

Kemira Grow How:n kauppa oli yhdenlaista alkusoittoa Suomen kehitykselle ainoaksi puoliarktiseksi banaanivaltioksi maailmassa. Viis siitä, että banaanitkin ovat tuontitavaraa. Vihreiden joskus viisas isokalju Osmo Soininvaara totesi tänään aamutellussa, että Suomen mineraalivarat on noin kymmenessä vuodessa laitettu sileäksi, vaikka ne eivät maan uumenissa happanisi, vaan nostaisivat ajan myötä arvoaan. Eli suomeksi sanottuna kansallisomaisuutta on pantu  kirjaimellisesti  haisemaan. Ja paljon. 

Jos olisin tietynlainen ärtsy kriitikko, sanoisin, että mineraalivarojen tilalle saamme ehkä lohdukkeeksi minareettivaroja. Mutta en sano. Öljylähteitä meillä ei monien minareettien kotimaiden tapaan onneksi ole, ellei kaukomaiden palmuöljyn riistoa ja kotimaista rypsiöljyä lasketa.

Jos Suomesta löytyisi maaöljyä tai kivihiiltä, sehän myytäisiin kiireesti ihan vaikka kenelle ja halavalla. Parempi on, etteivät poliitikot edes pääse sotkemaan meitä öljyyn. Suomenlahti on toki jatkuvassa vaarassa itänaapurin öljyrahtien takia, mutta onnella ne laivatkin aikansa seilaa. Suomi se silloinkin rannat siivoilee, jos haveri sattuu. 

Sopivin ja kotimaisin tulevaisuuden ajoneuvojen polttoaine lie häkäkaasu, mutta älä yritä! Älä edes yritä ajella häkäkaasulla tai jollain kakkametaanilla, sillä siitähän seuraisi ihan   pirullinen sanktiovero!

Suomalaisilla on sentään olemassa jotain teknistä huippukalustoa, mistä on maailmalla puutetta. Monitoimimurtajia voidaan käyttää arktisten alueiden öljynetsinnässä ja muussa tutkimuksessa, mutta sekin haluttaisiin ankarasti kieltää. Sillä lailla Suomi pelastuu. Ai, mutta eihän Suomen ole monien mielestä tarkoituskaan pelastua! Täällä ollaan muutenkin turvassa kuin kolikot herrojen liivintaskussa.

Nykyiset lapset näkevät vielä sellaisen Suomen, joka on kaivettu tyhjäksi toistaiseksi vielä runsaista malmivaroista. Niistä suomalaiset hyötyvät kokonaisuuden kannalta vain vähäisiä verotuloja. Jäljelle jäävät valtavat kuonakasat, altaat, uraanipöly ja massiiviset myrkylliset kemikaalijäämät. Suomi saanee kustantaa kymmeniä vuosia kestävät ympäristön siivoukset, niin siinä vaan käy. 

Olisi mukava kirjoittaa välillä poliitikoista jotain myönteistä. Mutta pitänee taas jättää se toiseen kertaan. Ai niin, mutta Suomihan kansainvälistyy kovalla vauhdilla. Heidi Hautalan mielestä nyppylöiden, soiden, pöpelikköjen, susien ja sääskien Lapista on tulossa Pohjolan Kongo. On se jo melko eksoottista meininkiä.

Lisäys kesäkuussa 2016: Finnwatchin juttu kaivoksista.


* * *