27.1.2012

Pressataiston Waterloo


Viimeiseen taistoon ryhmittyminen presidenttitaistelussa on alkanut. Historiallisesti voisi nostaa esiin sellaisia ylväitä nimiä kuin Waterloo, El Alamein, Little Big Horn, Summa tai Kollaa. Reilu viikko vielä, sitten sotakirveet haudataan hetkeksi johonkin helposti käteen osuvaan paikkaan.

Vaalityön tekeminen ei ole heikkopäisten hommaa. Ei ainakaan presidentinvaalissa, joka jakaa suomalaiset äänestäjät näin loppumetreillä kahteen suureen leiriin. Nukkuville ja pettyneille marttyyreille ei voi toivotella kuin lisää painajaisia vain!

Presidenttiehdokkaiden taakse ryhmittyy monenlaista väkeä, eri puolueiden kannattajia ja liikkuvia äänestäjiä. Jaon selventämiseksi täytyy keskittyä etujoukkoihin eli Niinistön päätukijoihin kokoomuslaisiin, sekä toisaalta Haaviston rykmenttiin eli viherpunaisiin.

Presidenttipuolueista toinen edustaa hyvin karkeasti kravatti- ja jakkupukukansaa, sekä konservatiivisempia duuni- ja eläketaviksia. Toinen puolue koostuu sitten hyvin paljon sekalaisemmasta seurakunnasta. Mutta mitäpä tuosta, jonkinlaista jakoa voi ainakin hahmotella.

Tsemppaaminen on kummassakin leirissä armotonta. Guruja käytetään henkiseen valmennukseen. Aamuvoimistelu ja meditointi on molemmissa tukijoukoissa tärkeää. Loistavia kokoomushymyjä pitää treenata. Samoin aitoa vihervihastumista ja kommarikauhistelua. Ilmaveivejä hiotaan...


Taustajoukkojen likaisten temppujen osastot kaivavat esiin kaiken siitä lähtien kun Sauli suivaantui 50-luvulla hiekkiksellä ja Pekka pahoitti mielensä joskus 60-luvulla päiväkodissa. Nykyiset puolisot ovat tarkassa seurannassa, ristikolla suorastaan.


Ehdokkaiden mielipiteet eivät oikeasti kiinnosta paljon ketään, koska he eivät ainakaan tunnusta olevansa täysin eri mieltä mistään suomalaisten kannalta todella tärkeistä asioista. Väyrysen pudottua pelistä, menossa on ihan liian siloiset ja kesyt vaalit. 


***

Koska presidentti on puolustusvoimien nimellinen pomo, keskustelujen kuumaa antia on tietysti Nato ja nykyinen rauhankumppanuus, sekä omien puolustusvoimien rankka alasajo.

Vaaleissa vastakkain eivät ole niinkään politiikan kysymykset kuin elämänkatsomukset. Tätä päivitystä kirjoittaessa joutuu itsekin pohtimaan, onko sitä itse oikeasti vanhoillinen kääkkä vaiko jokin elähtänyt hippi. Tosin aikoinaan siinä hippeilyssä kiinnostivat vain tytöt.

Ei noita perusasioita ole helppo määritellä edes niin tutusta ihmisestä kuin itsestään. Joissakin asioissa olen niinistöläinen, toisissa asioissa joku haavistolaisuus tuntuisi paremmalta. Itsepähän puoleni valitsen.

***


25.1.2012

EU:n sotakorvaukset

     Suomi lienee kuulema saavuttanut tavoitteensa Jutta Urpilaisen johdolla euron pysyvän pelastusrahaston EVM:n päätöksenteossa. Taputetaan nyt kännyt kipeiksi kuin Pohjois-Koreassa. Porukalla, mutta aidosti, itkeminen on vuorossa vasta myöhemmin. 


     Täällä "osavaltiotasolla" EVM-asia on menossa vielä kahteenkin valiokuntaan, oliko niin, että perjantaina perustuslakiin ja maanantaina suureen valiokuntaan.


     Kuullaankohan   koko eduskuntaa lainkaan, kun pian päätetään siitä, että sekä väliaikainen pelastusrahasto että uusi pysyvä pelastusrahasto jatkavat toimintaansa yhtä aikaa? Sekin kuulostaa hullulta, mutta niin siinä käy. Tulivoimaa, nääs, pitää kasvattaa.


     Viikonloppuna Italian pm Monti vaati pelastusrahastojen kasvattamista kokonaiseen biljoonaan eli 1000 miljardiin euroon asti. Toinen italiaano, Euroopan keskuspankin pj Draghi oli tiemmä samaa mieltä. Euron pelastusjärvestä ei rantoja löydy. Tarkoitus lienee siirtää koko euromaiden yhteinen velkataakka, mitä se nyt on, yli 10 biljoonaa, kaikkien yhteiseen piikkiin.

     No, tämä oli kärjistys. Eiköhän pahoin velkaantuneiden euromaiden pitäisi maksaa pääosa veloistaan itse? Toisaalta voi kysyä, onko raskaasti velkaantuvalla ja kilpailukyvyltään ränsistyvällä unionilla edes mahdollista muodostaa toimivaa liittovaltiota, mihin tässä pyritään. Esimerkiksi Kreikan turhat pelastustalkoot eivät ole tähän asti palvelleet sen paremmin kreikkalaisia kuin euro-unioniakaan, molempien perikato on yhä lähempänä. 


     Kaikki maat sotketaan samaan suohon. Millä ihmeen eväillä Euroopassa sitten tehdään talousnousua? Ei Saksa voi vetää kaikkia muita jäsenmaita perässään tai muut jäävät sitten kovin kauas teutonien taakse.


     Intrigööri toivoisi, että edes suomalaiset kansanedustajat siellä päättävissä valiokunnissa pelaisivat reilua peliä ja toisivat velat ja vastuut avoimesti julki. Suomen toisille maille antamat rahalainat lienevät suunnilleen tiedossa. Suomen antamien takausten ja vastuiden määrää yhdessä sen (entisen) Suomen Pankin kanssa ei taida tietää tarkasti kuin hyvin harva. Ellei sitä tiedä kukaan, on todella aika vaihtaa ukkoja ja akkoja. 


     Päättäjiä ei taida voida asettaa vastuuseen kuin Suomen eduskunta, missä hallituspuolueilla eli nykyisellä EU-linjalla on takanaan enemmistö. Kukaan ei siis aseta vastuusen ketään, vaikka politiikot puhuvatkin alvariinsa vastuun kantamisesta.


     Presidentillä, homolla tai heterolla, ei ole valtaa. Istuva hallitus on siunaamassa kaiken, mitä EU:sta ikinä vain meille sanellaan. Tilanne on toivoton. Kansalaisille ei tietenkään haluta kertoa, missä ollaan menossa ja mihin kaikkeen vielä ollaan valmiita menemään. On meillä tässä varsinainen demokratia, mitä ei muka saisi edes arvostella!


     Valistumaton veikkaus: Suomi tukee ja takaa kokoomuksen ja demarien myötäilijäsiiven, sekä pienten apupuolueiden johdolla eurounionia niin pitkään kuin Suomi saa jostain lainaa, jollakin korolla. Sitten tehdään kreikkalaiset tai argentiinalaiset. Eivät nämä Sorokset ja muut maailmanluokan pohatat turhaan varoittele siitä , että edessä saattaa olla ehkä historian pahin lamakausi kaikkine kauheine oheisilmiöineen. 


     Tuntematonta sotilasta mukaillen: Jyrki Katainen ja valtioneuvoston orkesteri esittävät jenkan "Kusessa ollaan ja pysytään". 


     Samaan aikaan Suomen vastuita toisten euromaiden velkaantumisesta kasvatetaan "vastuullisuuden" nimissä järjettömiksi. Miljardit eivät paina mitään, kun euroveljiä ja siskoja autetaan. Vai pitäisikö tämäkin asia ilmaista jotenkin sukupuolineutraalisti? En tiedä, pelkkänä  pölhöpopulismin harrastajana. 


     Pitäisikö meidän liittyä uudestaan Venäjän tai Ruotsin suojelukseen? Tai jonkin ison ja vahvan käskyläiseksi, muun kuin unionin?


    Olen tainnut jo aikaisemminkin kiitellä Taloussanomien toimitusta kansan valistamisesta erityisesti europolitiikassa. Sinne pitää taaskin linkittää. Jan Hurri kertoo tänään, että Suomen eurovastuut nousevat jo 10-kertaisiksi entisaikojen huimiin sotakorvauksiin verrattuna. Jos jutun lukee, päivä voi kyllä mennä pilalle!


http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2012/01/25/suomen-piikissa-kymmenen-kertaa-sotakorvaukset/201221653/170


* * *

24.1.2012

Valikoiva suvaitsevuus

Intrigööri on yrittänyt olla omassa mielessään olla suvaitseva ja tiedostava kansalainen. Tottahan se on. Monenlaista sitä saa äijänkörmy suvaita ja kaikenlaista pitää yrittää tiedostella.  Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan ole rajaton luonnonlahja ja tiedostaa voi vain sen, minkä itse tajuaa ja ehkä jollain tavoin osaa sisäistää.

Tökkää se jossain kohti jokaisella. Tiettävästi ei edes Jeesus ollut ihan joojoomiehiä, eikä edes lempeä Buddha.


Kun politiikka alkoi taas muutamia vuosia sitten  kiinnostaa, on tässä pitänyt tiedostaa sekin, että ns. valtakunnan varsinainen suvaitsevaisto on samalla myös vihaavaisto tai vihaajisto. Suvaitsevaisuus on hyvin rajoittunutta. Hypyt sivuaskelin muiden syyttelyn ja opportunismin puolelle käyvät oikein ketterästi. Siitä oli paljon esimerkkejä viime hallituksessa ja niin on nykyisessäkin sixpackissakin. Valikoiva suvaitsevaisuus loppuu lyhyeen kuin pihlajanmarjoista päissään olevan tilhen lento ikkunaruutuun.


Intrigööri ei ole muita parempi, joskin opportunismi on jo melkein olematonta. Suvaitsevuudella on silti rajansa tälläkin tarkkailuasemalla. Jossain uutisvälineissä vakuuteltiin tänään, että nyt äänestämme presidenttiä, eikä presidentin puolisoa. Väärin ajateltu!

***
Presidentin tehtävä tai työ, kuten työkansan edustaja Sauli Niinistö muistuttelee, on maan korkein verovaroin kustannettu edustustehtävä. Siinä tehtävässä on tärkeä rooli myös presidentin puolisolla. Presidenttipari edustaa meitä seuraavat kuusi vuotta ja ollen yhdessä ja erikseen myös Suomen viralliset kasvot maailmalla. 


Kuusi vuotta on pitkä aika! Intrigööri ei ainakaan halua äänestää mukavan oloista miesparia kuudeksi vuodeksi linnaan. 


Koska vaaleissa kotiin jääminen ei minulta onnistu, ei edes näissä jo kertaalleen äänestäjänä hävityissä presidentinvaaleissa, on käytävä äänestämässä Saulia. Ei sitä kotona pötkötellä silloin, kun isänmaa kutsuu äänestämään! Kävi sekin mielessä. Sitä monet tahtoisivat, että Väyrystä, Soinia tai Lipposta äänestäneet vanhoilliset jäisivät nyt kiukuissaan kotiin.


Mennään sitten kokoomuksen johdolla yhä syvemmälle EU-helvetin kuumaan ytimeen. Saadaan sitten joskus sanoa, että näin meille kävi, kun kokoomusta seurattiin, eikä edes muuta mahdollisuutta ollut. Eroon EU -kytkyistä ja eurovelkatakauksista ei Suomessa enää päästä. Ei, ellei se koko maanosan kokoinen jakohimmeli hajoa ihan itsekseen. Semmoiseenkin velkakriisin hallintaan on toivottavasti maan johdossa varauduttu?


Pekka Haavistosta vihreät saavat ehkä järkevän uuden puheenjohtajan? Poliitikkona Haavisto lienee hyvä, mutta ei minun mielestäni presidenttinä. Jos maailmalla tarvitaan rauhantekijää ja sovittelijaa pienestä Suomesta, mikä estää sitten lähettämästä niihin hommiin sopivinta henkilöä tai kutsumalla neuvottelijoita tänne.


Kerron tässä vain, ketä aion itse äänestää, koska vaalisalaisuudella ei ole minulle itselle niin väliä, juu. Tämä ei ole suositus, sillä edellinen yritys meni pieleen. 

***
Sunnuntai-iltana puoli yhdeksän maissa katsoin äänikertymät ruudulta ja avasin tyytyväisenä herttapelin. Yhden pelin jälkeen ehdokkaani kolmen prossan etu oli kääntynyt tappioksi. Hatutti, mutta onneksi semmoiseen on saanut raveissa tottua. Kenttä voi kääntyä, eikä varmoja ole muuten kuin pelitaktisesti. Varmaa on vain köyhän kuolema, mutta sitäkin kannattaa kiusalla yrittää lykätä!


On se hyvä, ettei pressan vaaleissa ole enää kolmatta kierrosta! Muuten tämä menee kuin missikisoissa. Lehdistön ihannepojat ovat nyt tuomariston eli kansan puntarissa, omapäiset tuhmikset  on pelattu ulos. Onneksi ei ole tulossa uimapukukierrosta, eikä valita perintöprinssejä tai -prinsessoja.


Ps. Äsken alueuutisissa kertoivat, että Vaasan vaalipiirissä Haavisto oli kuudenneksi suosituin  ehdokas. Vaasassa ei veri vieläkään vapise!


* * *

20.1.2012

Kitkerää pakinointia

Kommentoin tässä hiukan freelancetoimittaja Kirsi Virtasen juttua tämän päivän Usarissa. Ei se ollut niin tärkeä yksittäisenä kirjoituksena, vaan siksi, että tuo juttu ilmentää laajempaa ajattelua joissakin kansalaispiireissä. 


Olen kuunnellut tätä kunnon kälätätiä, Virtasta, radiosta monta kertaa ja tykännytkin hänen tyylistään ruotia eri asioita. Toisaalta ne radiopakinat menivät monesti pitkästyttävän jäpätyksen puolelle.


Virtanen veikkaa, että perussuomalaisten kansallismielinen "ekosysteemi" on elinkelvoton ja tulee tukehtumaan omaan mahdottomuuteensa. Toivon, ettei Virtanen sentään tukehdu pullaan, eikä mihinkään muuhunkaan. Terävä asioiden arvostelu on aina paikallaan, joskaan se ei tällä kertaa ollut ihan parasta Virtasta. No, ei meiltä keneltäkään aina oikein irtoa.


Virtanen on valjastanut juttuunsa jonkun amerikkalaisen nykyetiikan tutkijan, joka löytää, ihan silleen yllättävästi, yhtäläisyyttä isänmaallisuuden ja rasismin välille. Kuulema muita suuremman vastuun kantaminen oman maan kansalaisista merkitsee sitä, ettei muiden maiden kansalaisia tarvitse kohdella tasavertaisesti oman maan kansalaisten kanssa? Ja sellainen on sitten sitä rasismia.

***

Minulla on toisenlainen käsitys isänmaallisuudesta, kuten luullakseni monilla muillakin suomalaisuudestakin välittävillä. Omasta mielestäni kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia pitää aina kohdella hyvin. Perusmallisena suomalaisena ja luomujunttina haluan pitää pikkuruisen Suomen kansan puolia suuressa maailmassa. 

Suvaitsevaisuus ei minusta merkitse sitä, että Suomesta pitää väkisin rakentaa "monikulttuurinen" maa vaikka tuomalla tänne maailman parhaiden sosiaalietujen houkuttelemana suuria määriä asukkaita mm. Afrikan tai Aasian vaarallisimmista maista.


Suomeen humanitaarisista syistä tulevilla ihmisillä ei edes ole valinnanvaraa, houkuttelevampia kolkkia maailmasta löytyisi kuin synkkä ja kylmä Suomi. Monikulttuurisuuden maailmassa pitäisi kehittyä luonnollisesti, eikä väkisin ja kalliisti väkertämällä. 


En ala pähkäillä monikulttuurisuutta  ja muuta asiaan liittyvää tässä tarkemmin. Ihmisten yleinen ja liika eriarvoistuminen omassa pikkuruisessa kansallisvaltiossamme on minusta se varsinainen ongelma. Globaalien ongelmien hoitamisessa olemme aina vain hyvin vähäinen tekijä ja teemme kyllä oman osuutemme.



Virtanen ihkuilee sillä, että koko maailma päivittää naamakirjaansa tai piipittää twiitissä ja kyttää halpalentoja Vietnamiin (miksi vit.., eikun ihmeessä juuri sinne?). Näin ollen "rasistispiirteinen isänmaallisuus" on tulossa tiensä päähän, jolloin "vaakunaleijonan kiilto himmenee maailmankansalaisuuden rinnalla". 

Jos tuommoinen on maailmankansalaisuutta Virtasen mielestä, niin sehän on hienoa. Minäkin köyhä saattaisin kuvitella olevani  maailmankansalainen, jos menisin tässä ihan kunnolla töttörööö ja jiiihuu.


***

Tutkittu on muuten sitäkin asiaa, että Virtasen kaltaisia aitoja maailmankansalaisia on sittenkin joukossamme varsin vähän. En jaksa kaivaa esille sitä tutkimusta, mutta niin se meni,  että oikeasti maailmassa kuin kotonaan liikkuvia, elämässään paljon eri maissa asuvia ihmisiä on vain pieni määrä, olikohan se nyt kolme, neljä prosenttia koko populasta. Loput suomalaisista ja kaikista muista pallollamme asuvista ihmisistä jököttävät omissa kotimaissaan koko ikänsä, lomamatkoja tai satunnaisia työmatkoja laskematta. Oliko se ehkä yllätys?


Nettiyhteys on hyvä henkireikä maailmaan, ainakin meille junteille.  Mutta eihän se ole maailmankansalaisuutta, jos smurffailee netissä ja piipittelee ihmisille vaikka Naurusaarilla. Toki netti on hieno asia ja se varmaan pohjustaa sitä, että maailmankansalaisuus voisi olla enemmänkin totta joskus monien sukupolvien päästä. Toisaalta maailmalla soditaan joka päivä kansanryhmien itsenäisyyspyrkyjen takia. 

Globalismiin liittyy silti paljon myös kielteisiä asioita ja odotuksia. Haaveeksi se semmoinen maailmankansalaisuus jää siksi, että yli kolmannes seitsemästä miljardista ihmisestä on nyt ja kai aina melko köyhiä piruparkoja.


Virtanen mainitsee, että hänen ihokarvansa pörhöttyivät vastenmielisyydestä "isänmaallisuudesta tv-tentissä tärisevää" Timo Soinia kohtaan. Minulla ei parta paljon pörhisty Virtasen ja hänen kaltaistensa kirjoittajien juttujen takia, eikä hän ole minulle vastenmielinen vain radiosta tuttuna persoonana. Yritänhän itse olla raakalaismaisuudestani huolimatta kohtuullisen suvaitsevainen ihminen. Erilaiset mielipiteet ovat virkistäviä. Nytkin piristyin kirjoittamaan tämä pätkän, vaikka meinasin olla pressanvaalien tulokseen asti hiljainen blogisti.


***

Maanpuolustuksesta vielä. Minusta Suomi tarvitsee tehokkaan ja hyvin toimivan puolustuksen, ulkoisia ja kasvavia sisäisiä uhkia vastaan. Viime aikoina olen (taas vaihteeksi) kallistellut sille kantille, että vain Naton täysjäsenyys toisi meille uskottavan puolustuksen. 

Ongelmia on vastassamme, sillä monien asejärjestemien päivittämiseen meillä ei enää yksinkertaisesti ole varaa, ei ainakaan yksin. Natossakin voisimme jättää väliin rankimmat hyökkäysaseet, jos niitä ikimörkömme Venäjällä pelkäisivät. Eivät he pelkää.



Siinä Virtanenkin on omassa jutussaan oikeassa, etteivät rynkky ja puskajussi ole enää uskottava puolustus, vaikka jusseja olisi iso joukko takanaan jokunen tykkipatteri ja vanheneva panssari. Suomi on kumminkin jo Naton toiminnassa tiukasti mukana kuin lutikka entisen kulkuripojan pusakassa. Kalusto ja koulutuskin lienevät aika hyvin Naton kanssa yhteensopivia.


Liitytään jo Natoon! Olen kerrankin kokkaripoikien kanssa samaa mieltä! Fantastista! Melkien jo tunnen itseni eurooppalaiseksi moniosaajaksi ja globaaliksi sankarilliseksi suvakiksi.


Suomi tarvitsee pienen ja hyvin varustetun ammattiarmeijan täydennettynä vahvennetulla rajavartiostolla, sekä kansalliskaartin tapaisella isolla vapaaehtoisella reservillä. Ihan jokaista korpikuusikkoa tai suon lämpärettä Suomineidosta ei tarvitse pitää koko aikaa hallussa. Asian tarkempi määrittely pitää jättää suosiolla ammattisoltuille.


Tulevaisuuden sotilaalliset ja/tai kriisiytymisen uhat voivat olla ihan toisenlaisia kuin menneisyyden viholliset. Natolla on parhaat valmiudet joka paikan palokunnaksi.  EU:lla  ei ole omaa kunnollista puolustusta, eikä pidä ollakaan. Ruotsi kyllä liittyy Natoon ennemmin tai myöhemmin. Muut pienet naapurimme ovatkin jo Natossa. 

Lopulta Naton kumppaniksi liittyisi suuri ja mahtava Venäjäkin? Ja seuraavaksi Natoon liittyisi enemmän kuin puoli maailmaa...



* * *

15.1.2012

Kokoomuksen Pöö

     
Pääministeri Jyrki Katainen on kiistatta Suomen "valtakunnanjohtaja" ja kokoomus on maan valtionhoitajapuolue. Presidenttipeli pyörii vielä vähän aikaa, mutta luultavasti senkin lopputulos vain vahvistaa kokoomuksen valtakuviota. 

Ei ole kovin kauan siitä, kun demarit miehittivät keskeisiä paikkoja värisuorallaan, nyt alamaissa ärhentelevän Mooseksen tai Pöön johdolla. Kepu katkoi demarien kuningastien parin hallituskauden ajaksi. Ja kokoomus vei potin viime vaaleissa, vaikka vaalien loppusuoralla kirineet demarit eivät lopulta kauas jääneet. Vajaan vuoden aikana demarien kannatus on sulanut, johonkin. Kepunkin traktori yskii pahasti voitelun puutteessa.

 Suurvisiirin eli rahaministerin postia usein pitänyt kokoomus on päässyt päässyt kalifiksi kalifin paikalle ja sen kyllä huomaa. Perussuomalaisten jytky keväällä kummitteli, mutta ei sillä toistaiseksi irronnut kuin opposition tuoleja, paljon puhetta ja otsikoita.  Maassa oli alkukesästä hätä suuri, piti runnata väkisin kokoon jonkinlainen hallitus ilman persuja. Semmoinen siitä tulikin, jonkinlainen.


Sanelua


     Intrigööriä on viime aikoina vähän häirinnyt kokoomuksen sanelu- tai komentopolitiikka, mitä tämänkertainen  pääpuolue ei edes välitä peitellä. Eihän se ole suomalaisessa vallankäytössä  uutta, mutta jokin tässä nyt korvissa särähtää. Katainen vain julistaa mm., että Suomi osallistuu Euroopan pysyvään kriisinhallintarahastoon eli lähtee tietenkin täysillä mukaan EVM-pankin jäseneksi ja sillä sipuli. Pölinät pois!

     Kokoomuksen sähköjänis Sasi kimpoaa esiin aina, kun tulee kiire sirpin ja vasaran, eikun kultaisten tähtien vallan alle. Siinä ei paina paljon edes maan perustuslaki, eikä se, ettei jossain valiokunnassa ole tälle suharille tuolia. Hän istuu silti päättäjien pöytiin ja jakaa vielä tellussa kansalle lipsakoita lausuntoja. Suomella on kuulema vielä varaa velkaantuakin vaikka kuinka, euron pelastuksen puolesta. Ja mitä vielä. Sitoumukset ovat hurjia jo nyt!

     Samaan aikaan kokoomuksen kuntaministeri pukertaa kauhealla kiireellä kasaan kuntauudistusta, josta tulee monissa kunnissa väistämättä pakon sanelema juttu. Suomen kuntien historia vie keskiajan hämäriin. Kuntajako muodostui 150 vuotta sitten Venäjän vallan aikana ja vakiintui  Suomen itsenäisyyden ajan alussa. Kuntien määrä on kymmenessä vuodessa jo pudonnut sadalla, 330 paikkeille ja tippuu kai siitä lopulta alle sataan kuntaan. Kehitys on kulkenut tavoiteltuun suuntaan.

     Kuntauudistus on järkevää tehdä, mutta miksi todella isossa asiassa pitää sanella ja pakottaa, kauniista puheista huolimatta. Tervettä hallintoa olisi antaa kunnille edes vuosi, pari aikaa setviä oma tilanteensa ja tehdä siitä omat esityksensä. Naapurikuntien ja omien maakuntakeskusten kanssa pitäisi tietysti neuvotella. Yksi vaalikausi on ihan liian lyhyt aika koko uudistuksen toteuttamiseen.


Elättejä


     Lainaan vähän uutisista suursmurffi Kataista: Kokoomuksen marraskuisessa puoluevaltuustossa hän oli esiintynyt vahvasti kuntaremontin puolesta korostaen, etteivät kuntien verotulot kasva ikääntymisen takia, mutta menot kyllä kasvavat. Kataisen mielestä vaihtoehtoina ovat jo palvelujen karsiminen tai rakenteiden muuttaminen. Palvelujen järjestäminen on hänen mukaansa kunnan ainoa arvo. Tunnearvo jostain omasta hallinnollisesta yksiköstä ei voi pääministerin mukaan olla suurempi kuin palveluiden merkitys.

     Siis palvelut olisivat oman kunnan ainoa arvo. Pelottavaa. Heti tulee mieleen jokin Oy Kuntapalvelut Ab, yksityinen firma, mikä hoitaisi kaikki alueensa palvelut tai ehkä sektoreittain joitain asioita koko maassa. Tämmöisen puljun omistaisi välillisesti jokin sijoittajaryhmä ja lopulta globaali sijoitusrypäs... Tehokkuutta ja tulosta, fantastista kvartaalitaloutta peliin, nääs?

     Valtiovarainhoitaja Urpilainenkin on nyttemin kertonut olevansa samaa mieltä kuntaremontista. Kuntien palvelurakenne pitäisi hänenkin mielestään arvioida uudelleen.     Loppusyksyllä pääministeri oli esitellyt selvitystä, minkä mukaan nyt parhaiten pärjäävät kunnat olisivat parissa vuosikymmenessä samassa tilanteessa, missä huonoimmat kunnat nyt ovat. Silloin kunnissa pieni vähemmistö elättää suurta enemmistöä. 

     Elätettäviä (elättejä) ovat kokoomuslaisen tulkinnan mukaan lapset ja eläkeläiset. Eläkeläiset eivät siis ole ansainneet eläkkeitään, vaan he ovat elättejä. Hauskasti sanottu! Asia muutuu tietysti toiseksi, jos puhutaan hyvin ansaituista suurista julkis-eläkkeistä. Toisaalta, kenen mielestä lapset luokitellaan elätettäviksi?

     Intrigööri luokittelee samaan syssyyn monet poliitikoista ja heidän kamuistaan  puolueiden määräämissä viroissa - syöttiläiksi!

     Marraskuussa pääministeri vaati tiemmä ihan kiihtyneeseen sävyyn kuntien yhdistymisiä koskevan näpertelyn sijaan koko Suomen edun mukaista näkemystä. Hän korosti, että tämän ongelman ratkaisu ja koko Suomen uudistaminen on meitillä omissa käsissä, eli kuntapäättäjien, maan hallituksen ja eduskunnan kontolla.

     Juupa. Kovasti se kyllä herättää luottamusta. Mutta on se aika jännää, että Suomessa voitaisiin ihan itse päättää jostakin tärkeästä asiasta. Pitäisiköhän sitä kokeilla? No, kyllä ne sen remontin tekevät joka tapauksessa.

     Suomen Kuvalehden ansiokkaan kuntauudistus-uutisen jälkeen Katainen esiintyi tellussa silleen viileesti, tietämättömänä. Ihan kuin kuntauudistus olisi vähäpätöinen paikallinen juttu, eikä siihen kannataisi paljon paukkuja laittaa, kun edessä ovat suuremmat EU:n ja eurovaluutan laittamat haasteet? 


Suojatyöpaikat


     Kuntauudistuksessa ei kai edes aiota paikata sen suurinta älyttömyyttä, johtavien viranhaltijoiden viisivuotisia suojatyöpaikkoja. Ainakin pienempien kuntien liitoksissa kultamussujen suuret palkkakulut syövät pitkäksi aikaa yhdistymisen kaikki mahdolliset taloushyödyt. 

     Hiipivän voitelun ja piilotetun korruption luvatussa maassa Suomessa pitäisi vähitellen päästä ihmisten ja työntekijöiden tasa-arvoiseen kohteluun. Kultaiset erojärjestelyt eivät kuulu julkiselle puolelle. Normaalit irtisanomisajat ja siitä poikki!

     Kuntien johtavat ja muutkin viranhaltijat ovat pitkät koulunsa käyneitä, heillä on erityisosaamista ja hyvät lähtökohdat työllistyä myös vapailla markkinoilla. Suoritusportaassa säästöjä koituisi kaikkiaan aika vähän.

     Tai mistä minä tiedän, jos maaseutu aiotaan autioittaa ihan maan perusteellisesti? Jos aiot asua maaseudulla, silloin olet itse siitä vastuussa? Sivutietkin kai istutetaan metsälle, eikä siltoja korjailla. Onneksi Pekkarisen betoniset siltarummut kestävät pitkään.

     Lapsiperheille kouluton maaseutu ei ole kai sopiva kasvuympäristö ollenkaan? Peevelin papat ja ylämummot sieltä ainakin joutaisivat äkkiä taajamiin asumaan, vaikka sitten vanhustentaloihin ja hoitopaikkoihin. Ne elätit. Loput maksavat hyvinvointinsa ihan itse. Ja kitinät pois!

     Kokoomus aikonee demarien ja muiden hallituskäskyläistensä tukemana tyhjätä maalaiskunnat perusteellisemmin kuin 60-luvun joukkomuutossa, jolloin ihmiset lähtivät maalaiskylistä työttömyyttä pakoon teollisuuden liukuhihnojen ääreen Ruotsiin ja osin Suomen suuriin kaupunkeihin. Silloin lähtijöitä oli eniten Itä- ja Pohjois-Suomesta, nyt autioitetaan tasapuolisuuden vuoksi koko maaseutu.

     Mutta takaisin Euroopan ytimiin. Kovia kokoomuslaisia laskematta, kansalaisten luottamus kokoomukseen ja muihin nykyisiin päättäjiin on vähissä. Pikkupuolueille ministerinpaikat ovat niin tärkeitä, että ne peesaavat kokoomuksen ihkua EU-linjaa vaikka hiiden kattilaan. Pikkupuolueista on turha odottaa mitään apua. 

     Vasemmistoliitosta ja vihreistä ei tohdi esittää tarkempia arvioita, koska niiden puolueiden politiikan selvittämiseksi pitäisi olla parempi shamaani kuin meikäläinen. Olisikohan Kreikasta se vanha Delfoin oraakkeli piankin työtä vailla? Lapistakin kunnon noitarummun tärisyttäjät alkavat olla vähissä, nokinaamat turistipellet eivät kelpaa.


Puppusitio


     Oppositio tai puppusitio, keput ja persut eivät näemmä kykene mihinkään oikeaan yhteistyöhön. Onko se nyt muka oikein kummankaan ison puolueen äänestäjiä kohtaan? Onko kepulla on niin kova pelko siitä, että loputkin kannattajat hupenevat uutta jytkyä tekemään? Välit pidetään viileinä, vaikka sitten Kiviniemen vastuunkanto- ja rasismiräkytyksellä. Persujen tehtävä uus-isona puolueena taitaisi olla sovinnon teko, mutta jokin siinä mättää?

     Räksyttäjille ei liene tullut mieleen, että maahanmuuttoon, ainakin sen nykyisiin linjauksiin tyytymättömiä on kaikissa puolueissa. Myöskään halpatyövoiman jatkuva rynnistys joillekin aloille ei duunareita naurata.  Humanitaariseen väestönlisäykseen nähden vahvoja ennakkoluuloja potevia kansalaisia löytyy myös jokaisesta vanhasta puolueesta ja niiden äänestäjistä. 

     Ns. vastuullisuus euron pelastuksessa voi hyvinkin kääntyä pian silkaksi vastuuttomuudeksi, onpahan jo siinä hiplalla. Kreikan rahat ainakin on hävitty, mutta sekin sinällään hirmusumma taitaa olla niitä pienimpiä murheita. 

     Itsepäisen maineeseen päässyt Jutta Urpilainen ja demarit ovat siis vielä jotenkin itsenäistä Suomea toivovien kansalaisten ainoa toivo, tällä hetkellä. Pääosa demareista on kyllä niin EU-silmälappujensa sokaisemia, etteivät he edes haluakaan vilkuilla sivuilleen. Siis täysillä ja suoraan eteenpäin pahimpien pelureiden, EU-poliitikkojen, säätämän navigaattorin mukaan. 

     Pankkipelureita ja heidän takapirujaan luottoluokittajia aina syytellään ja aihetta onkin, mutta silti he tekevät vain työtään kahmiessaan voitot sieltä, mistä irti saavat. Poliitikkojen työn pitäisi sisältää paljon muutakin. Kansalaisten luottomiehinä pitämät poliitikot osaavat  olla kaikkien kieroimpia tyyppejä, mitä maa päällänsä pitää. Yhteisen hyvän nimissä politiikan pelurit ovat valmiita mihin vain, mutta omien etujensa takia.

     Toivo hupenee. Euron pelastustoimia suunnitellaan nyt kiireellä. Ja meidän nilkit painaa perästä. Marssitaan sitten vain kokoomuksen ja demarienkin asettelemia pitkospuita pitkin pankki- ja politiikkamogulien tahdon mukaisesti hyvinvointivaltiosta helvettiin. Olisipa edes kunnon löylyt!
* * *


14.1.2012

Älä ratsasta rasismilla!


video


Moni kukkistäti ja -setä on viime aikoina varoitellut lajitovereitaan rasismilla ratsastelusta tai sen kanssa flirttailusta.

Oheisen videonpätkän kameli on selvästi rasisti, koska se syrjii ratsastushaluista vieraslajista heppua. Huonostihan siinä ratsastelussa käy.

***

12.1.2012

Guggenheim - mitätöntä!

Luonnos uudeksi "Baabelin torniksi" 
Tokiossa. Linkki juttuun.
Miksi ihmeessä Pohjolan valkoiseen kaupunkiin Helsinkiin rakennettaisiin jokin elitististen amerikkalaisten kulttuurikuikeloiden  käyntikortti eli Guggenheim-museo? 

Amerikkalaisilla ja kiinalaisilla on kaikki kuitenkin paljon suurempaa ja komeampaa. Ja arabiemiireillä tietysti. Tuollainen pieni ja vaatimaton 140 miltsin pytinki tuskin pysäyttäisi edes kesäisiä risteilyvieraita tai muita kaukomaiden kaiken nähneitä matkailijoita.



Venäläisetkään eivät siitä suurimpana matkailijaryhmänä välittäisi. Heillä kun on paljon oikeata kunnon taidetta ja museoita itselläänkin. Ei se Guggenheim oikein innosta, vaikka hankkeen kustannusarvio tietysti kolminkertaistuisi ja koko rakennus jouduttaisiin pukemaan virheiden takia modernismin muoviin jo parin vuoden kuluttua. Guggenheim sinänsä on jo vanha idea, eikä sieltä saa edes hampurilaisia.

Mutta minusta tämä Helsingin rakentamisvaje on koko Suomen yhteinen ongelma. Siihen on kaikkien syytä osallistua, onhan pääkaupungin menestys meille kaikille mitä tärkeintä. Helsinki tarvitsee vetovoimaisen kohteen, edustipa se sitten kulttuuria tai matkailua ja ehkä molempia. Nyt tarvitaan tulivoimaa, vai miten sen se rahan syytäminen nykyisin määritellään?



Suomella oli taannoin varaa vipata Kreikalle rennosti 1,6 miljardia ja muutakin pikkurahaa laitettiin haisemaan pankkien tukemiseen eri valtioiden nimissä. Miksi siis säkeentyä rakentelemaan joutavia  tuulentupia jonkin nykytaiteen museon nimissä?


Suomen kannattaa AAA-valtiona tähdätä korkeammalle ja kauemmaksi. Pitäisi etsiä maailmalta parhaita ideoita, joita voitaisiin soveltaa omiin omituisiin olosuhteisiimme. Mitä olisi jokin pysähtyneisyyden ajan museo sen rinnalla, että pääkaupunkiin toteutettaisiin jotain todella suurta. Sellaista, että sitä tultaisiin vasiten katsomaan joka puolelta maailmaa. Tulijoiden pupillit pyöristyisivät heti kerralla!


Ihan suurimmista visioista voitaisiin ehkä vähäsen tinkiä, mutta jopa puolenkin miljoonan asukkaan sijoittaminen samaan rakennuskokonaisuuteen olisi kyllä maailmalla ainutlaatuista. Eikö se olisi samalla vihreän ja kokoomuslaisen kaupunkirakentamisen unelma? Maaseutuhan aiotaan jättää EU:n yhteiseksi virkistysalueeksi.

***

Helsinki Towerin pohjakerroksista olisi tietenkin suora kulku Tallinnan kautta Euroopan ytimiin johtavaan rautatietunneliin. Oma metro kuljettaisi asukkaat ja vieraat Suur-Helsingin lentohärveliasemalle.


Hekokentät ja spiraalimalliset tuulivoimalat tasanteilla kuuluisivat tietenkin asiaan. Koska Fennovoima ei kuitenkaan saa tehdyksi ydinvoimalaansa sinne pohjoiseen, eikä siellä niin paljon sähköä ikinä tarvita, sekin hanke voitaisiin nivoa tähän samaan Helsingin mammuttiin. Tai ainakin Loviisan höyrypyttyjen uusiminen. Hankkeen koon huomioiden puhtaan energian tuotanto pitäisi varmistaa.

Vaatimattomana savolaisena en ala neuvomaan sofistikoituneita Helsingin herroja ja neitejä yhtään enempää. Meillähän ei täällä Savon sydämessä päin osata muuta kuin kaivella torin alustaa ontoksi muutamia vuosia muutamilla kymppimiltseillä. Samalla siinä saadaan kivasti lisätöitä korjauksissa, kun räjäyttely rapistaa torin ympäristön pytinkejä.



Tuhertelua tämä hankkeiden visiointi ja toteuttaminen on meitillä päin, mutta toista se on pääkaupunkiseudulla, pakollisten kuntaliitosten jälkeisessä Suur-Helsingissä. Kaikki likoon nyt, sillä pian Suomenkin lainahanat ovat kiinni! Europellet eivät kohta anna meidän rakennella enää mitään suurta ja hienoa. Ollaan täällä sitten vain taas kyyryssä hyssyn tyssyn.

EVM on kuulema Kataisen ja hänen hallituskumppaniensa mielestä pakkorasti. Se on sitten jo loppuvuodesta lähtien omalle päätösvallalle menoa eikä meininkiä. Suomen verorahat menevät jatkossa pääkallonpaikalle pankkivaltio Luxemburgiin ja sitä kautta maailman finanssipiireille ja veroparatiiseihin. Siinä rytäkässä ei jokin rikkaiden lisävero paljon paina. Muutahan hallituksessa ei ole vielä keksitty, kun sitä alviveroa eli alvaria ei saisi korottaa?


http://listverse.com/2008/09/25/10-fascinating-buildings-never-built/


http://www.alternative-energy-news.info/ultima-tower-concept/


* * *

10.1.2012

Jihad

Lueskelin tuossa vuodenvaihteen tienoilla brittiläisen ex-tiedustelumiehen ja kirjailijan Anthony Tucker-Jonesin vuonna 2010 julkaiseman kirjan "Jihad - Taistelevan islamin taustat". Suomentaja on Juhani Nieminen ja kustantaja 2011 Minerva.


Yli 350 sivun teos on melkoinen tietopaketti ja karua kertausta terrorismin lähihistoriaan, sekä samalla erilaisten jihad-ryhmien nimien ja tekojen vyörytystä. Länsimaat sotatoimineen ja terrorismin vastatoimineen ovat vain onnistuneet puhaltamaan taistelevan islamin tulen korkeampiin liekkeihin. 

Afgaanien mailla tulta lietsoivat aikanaan 80-luvulla Neuvostoliitto ja sitä mujahideeneille aseita ja koulutusta syytäen vastustavat länsimaat yhdessä. Tehokkaampaa ja rankempaa oppia ei islamismin nimissä toimiville militanteille olisi silloin voitu antaa, vaikka olisi kuinka yritetty. Sotimiselle ei vielä loppua näy.


Olen satunnaisesti lueskellut monenlaista faktapohjaista kirjallisuutta terrorismista ja kansainvälisestä rikollisuudesta. Tämä Jihad-kirja ei ollut mikään lukuelämys, mutta kiinnostavaa ja perusteellistakin kerrontaa se oli. Kaiken kaikkiaan se on tarpeellinen katsaus, jos aihepiiri kiinnostaa. Lukijalle tulee edes jonkinlainen käsitys siitä, mistä on kysymys. Kirja piti kyllä oikein kahlata läpi, mutta on sitä turhempaankin tullut aikaansa tuhlatuksi.


Militanttien islamistiryhmien nimiä löytyy kirjasta yli 150 ja ne toimivat 46 eri maassa. Afganistanista on mainittu 16 militanttia ryhmää, Algeriassa 10, Egyptistä nimetään 6, samoin Intiasta ja Irakista. Pakistanissa toimii 7 ryhmää.

Palestiinasta kirjailija nimeää 10 islamistiryhmää, sekä lisäksi puoli tusinaa entistä vasemmistolaista ja kansallista ryhmää. Somaliasta kirjailija löytää 4 jihadistijoukkoa, kuten Sudanistakin. Tsetsenia, Uzbekistan, Tadzikistan ja Venäjä, sekä Thaimaa ovat kirjassa oikein  hyvin edustettuina. Myös Libanonissa ja Marokossa on useita ryhmiä, jne...

Yhdysvalloista löytyy kolme nimettyä jihad-ryhmää ja Britanniasta kaksi ryhmää. Pohjoismaita ei kirjassa juuri käsitellä, yhtä erityisen murhanhimoista norjalaista mullahia lukuunottamatta. Onneksi meille.


Kirjassa mainitaan tietenkin vain viime vuosien ja vuosikymmenien tärkeimmät tai pahimmat militantit islamistit. Eri tavoin taistelevien ryhmittymien kirjo on tietysti laajempi, mutta aivan mielipuolinen määrä väkivaltaa ja tappamista sisältyy jo mainittuihin yli 150 asemiesten joukkioon.

Väkivalloin ja tappamalla, suurella voimalla, noita ryhmiä on myös yritetty tukahduttaa. Sekin puoli asiasta täytyy muistaa. Kirjailija tuo esiin myös länsimaiden, sekä venäläisten pahat virheet, sekä toisaalta välinpitämättömyyden, jotka ovat lisänneet katkeruutta islamin maissa ja tehneet militanttien värväystyön helpoksi. Piru on helppo päästää pois laatikosta, mutta sitä ei saa survotuksi sinne takaisin. Pakkohan sitä pirua on torjuakin, ei siitäkään mihinkään pääse.


Lähes koko laaja islaminuskoinen maailma kuohuu ja porisee vanhojen hallitsijoiden pitäessä väkivalloin kiinni öljypumpuistaan ja valta-asemistaan. Länsimaiden vinkkelistä katsottuna ovat vastakkain jähmeät ja kansan omaisuutta loputtomasti varastavat diktatuurit omine sukuineen ja lähipiireineen, vanhoillinen islamismi eri suuntauksineen ja sharialakeineen, sekä orastavat demokraattiset pyrkimykset kansannousuineen. 


Sekavaa tilannetta on sivustaseuraajan mahdotonta arvioida tarkemmin, arvioinnin täytyy olla vaikeaa ammattilaisillekin. Sekavuutta lisää vielä olennaisesti shia- ja sunnimuslimien välinen ainainen jännite ja sotatilakin. Islamilaisten ryhmittymien huumebisnekset ovat kaikkien tiedossa vanhastaan, mutta ainakin minulle oli uutta mm. Hizbollahin toiminta Etelä-Amerikassa, kuten Paraguayssa.


Jihad-kirjan taustalla (kirjoitettu 2010) häilyy koko ajan maaginen Al-Qaida ja sen keulakuva Osama bin Laden lähimpine seuraajineen ja perillisineen. Nyt kun Osama on tapettu, erilaiset hajautuneet jihadistiryhmät jatkavat toimiaan, eikä yhtenäistä taustatekijää ole edes teoriassa.  Joidenkin taistelijoiden tai terroristien yhteisenä nimittäjänä lienee silti  edelleenkin tuo jossain varjoissa häilyvä Al-Qaida tai siihen liitetty  toimintatapa.


Muita jihad-ryhmiä motivoivat sitten monet muut asiat, sekä teot, joista on Euroopassa saatu näytteitä mm. Lontoossa ja Madridissa. Jihad-kirja kannattaa lukea, moni on varmasti sen lukenutkin. Suomessa islamismi näyttää olevan nykyisin hyvinkin kiinnostava aihepiiri. Itse löysin kirjan kirjastosta.

Seuraavaksi pitäisi lukea paksu järkäle, Winston Churchill ja sotavuodet 1940-45, Max Hastings. Ennen meni vapaa-aika lukiessa, nyt pitää myös pöllöillä nettikoneen ääressä.


* * *

7.1.2012

Alvit pois nikopurkalta!


Jos kielto-, esto-, komento- ja kyykytyspoliitikot, sekä sääntösanterit ja terveysvirkahenkilöt tosissaan haluaisivat vähentää ihmisten tupakointia, he suosisivat korvaushoitoja. Toisin sanoen, arkijärkeä käyttäen, pitäisi suosia nikotiinipurkkaa ja muita korvaustuotteita monihaitallisten röökien kustannuksella.

Ottakaa ihmeessä alvi pois nikotiinipurkalta ja muilta nikotiinituotteilta! Koska nykyiset poliitikot harvoin pystyvät tekemään mitään kunnollisia ja riittäviä ratkaisuja, voisi alvin edes pudottaa sinne minimiin. Mitä se nyt on, yhdeksän prosenttia. 


Korvikkeiden pitäisi olla ainakin selvästi savuttelua halvempi ratkaisu, sillä köyhempien tuloryhmien ihmiset tupakoivat eniten. Maistuu se tupakki tietty muillekin. Kelan korvaukset nikotiinituotteista eivät olisi hyvä juttu. Kelan korvauksia ja hirmuista byrokratiaa joudutaan vähentämään muutenkin. Alviin puuttuminen olisi selkeä linjaus,  arvovalintakin. 


Eri sorttisia tutkijoita ja hiiren pieruista tohtoriksi väitteleviä on maassa kuin metsämyyriä. Suurin osa tutkijoista on kaiketi hyödyllisiä henkilöitä. Miksi jotkut heistä eivät voisi tutkia ja testata esim. sähkötupakoita? Jokainen lienee selvillä siitä, että tupakointi on terveydelle pahasti haitallista. Jokainen toimiva korvauskonsti olisi tarpeellinen. Tämmöinen ei vain millään mene jakeluun joka asiasta nipottaville terveysgöbbelseille, jotka varjelevat sitkeästi omia hyvin pehmustettuja asemiaan tässä yhteiskunnassa.


Toisaalta, jokainen asioista perillä oleva "taho" eli ihminen, mitä meitä on, pari miljoonaa, tietää muutakin. Jokainen, paitsi terveysviranomaiset, tietää, että useimpien on hyvin vaikea päästä eroon tupakoinnista. Nikotiinikorvaushoito on yksi harvoista toimivista konsteista, se toimii ainakin monilla, jos sitä sitkeästi yrittää.


Virallisilta terveystietäjiltä kuulee joskus aivan kummallisia väittämiä. Joku ruotsalainen proffa on tiemmä väittänyt, kai vain julkisuuteen päästäkseen tai lämpimikseen, mm. ettei nikotiini olisi myrkyllistä. No, onhan se, hitto vieköön myrkkyä. Samainen terveyspelle oli julistanut, ettei muka kukaan voi tulla riippuvaiseksi nikotiinipurkasta.


Vai ei voi? Intrigööri on yksi heistä, joiden on vaikea katkaista nikotiinipurkan ja -pastillien syömistä. Tupakinpolton saa kyllä katkaistua nikotiinia syömällä. Jos niitä korvikkeita jyystää paljon, maha menee vähän sekaisin, muita haittoja en ole huomannut. Tunnen myös kohtalotovereita, jotka ovat syöneet nikopurkkaa vuosikausia. Tähän saakka hekin ovat tulleet vastaan suunnilleen terveen näköisinä. Jos eivät enää tule vastaan, kuolee niitä nykyisin harvakseltaan raittiusihmisiäkin.


Tiedän kyllä, mitä jokainen kunnon terveysgöbbels tähän vastaa. He väittävät, että on jo nykyisinkin halvempaa ostaa nikotiinipurkkaa tai laastaria kuin polttaa savukkeita. Ja niiiiin paljon terveellisempää. Ja käläpälä. Ei muuten ole halvempaa!


Jokainen oikeasti tupakkariippuvuuden kanssa painiskeleva tavis tietää, että nikotiinikorvaushoito tulee kalliiksi. Ainakin ensimmäisten kuukausien aikana. Kun polttaa paljon, korvikkeita kuluu samassa mitassa. Kukaan ei tietääkseni pääse julkisesti maksettuun katkaisuhoitoon tupakoinnin takia. Jos katkolle johonkin pääsisikin, silloin pitäisi olla massissa painetta.


Ehkä intrigööri tässä paasaa aivan turhaan? Tiedämmehän, että köyhät kuolevat Suomessa ainakin kymmenen vuotta aikaisemmin kuin he, joilla ei ole elämässään pahoja ongelmia. Ei ainakaan tupakka-, viina-, lääke- tai huumeriippuvuutta. Yhteiskunnalle tulee varmasti halvemmaksi, kun köyhien ja vanhentuvien määrä nopeasti laskee. Niinpä tavisten ongelmista ei hyvinvointiyhteiskunnassa kannata huolestua. So what? Ja PÖÖ!


Mutta jospa sittenkin? Kun nykyiset köyhät ja kurjat kuolevat äkkiä pois, mistä HEILLE löydetään korvaajat suomalaisessa paremminvointivaltiossa? Eihän semmoista yhteiskuntaa ole, missä kaikilla menee mukavasti. Ei ainakaan Telluksen pinnalla. 


Kuka on seuraava köyhä, kurja ja riippuvainen? Sinä vai sinun lapsesi? Ketä sinä osoitat sormellasi? Kannattaisi kokeilla sitä osoittelua myös peilin edessä!


Tuosta tuli mieleen se, kun diktaatori Gaddafin seuraajaksikin kaavailtu poika Saif al-Islam heristi herraskaista sormeaan vangitsijoilleen, häneltä viillettiin sormet melkein poikki. Tämä on vain raaka esimerkki siitä, miten siinäkin hommassa saattaa käydä, tässä pahassa maailmassa.


Intrigööri lähtee kohta lenkille, käppäilemään kartsalle raikkaassa pikkupakkasessa. Saattaapi se vanha kehno poiketa kaupassakin ja ostaa kallista nikotiinipurkkaa. Hei, mutta ne tuotteet eivät sentään ole piilossa!

* * *

Lisäys: Kaupan kassalla oli napin takana 84 savukeplaatua ja pyynnöstä myyjä näytti monisteen, josta saisi katsoa, mitä minkin napin takana olisi. Ei tuommoista olisi kukaan normaali ihminen voinut keksiä, mutta täysin normaalista elämästä vieraantuneilta byrokraateilta se käy helposti.  

Laitapa byrokraatille vaikka velvoite oikaista klemmari päivässä ilman palkankorotusta, niin jo vain on metakka pystyssä.


Punkkua ja pihviä kyllä mainostetaan pitkin kaupunkia norsun kokoisilla reklaameilla. Arvovalinnat tässä maassa on tehty kauan sitten ja kohta valitaan se uusi arvokas pressakin.

* * *
Puolitoista vuotta yo. tekstin kirjoittamisen jälkeen vaikuttaa siltä, ettei alvia pudoteta Suomessa miltään tuotteelta. Mutta laitan uudet linkit 14.7.2013:


* * *

6.1.2012

Syökö talouskriisi rajavalvonnan?

    
Venepoliitikot.
     Kohta se taas alkaa, euron pelastaminen. Joulupukki ei tuonut Euroopalle euron pelastuspakettia. Pakkasukko toi sentään Suomessa tuloja matkailulle ja kaupalle. Puolustusvoimatkin sai hetkeksi haltuunsa räväköitä it-ohjuksia, joskin ilman tarvittavia käyttökaluja ja -lupia.



     Eurosta ja velkaantumisesta jahkaaminen on niin meillä kuin muuallakin jättänyt varjoonsa monia muita tärkeitä asioita. Niitä riittää, mutta euron sakkaaminen ja tiiviin EU-yhteistyön lakkaaminen, sekä yhteisen rajavalvonnan eri syistä tapahtuva löystyminen toisi mukanaan mm. köyhien  tsunamin eli laittomien siirtolaisten kasvavan tulvan Aasian ja Afrikan suunnilta. Pieni Suomikin saisi ottaa osansa kasvavista siirtolaisten joukoista. Niin käynee joka tapauksessa.

     Talouskriisi, velkarappio, pankkikupla tai mikä se tuhoisa yhdistelmä onkaan, voisi syödä myös todella tärkeitä rakenteita. Raha on nykyisin pelkkiä bittejä, mutta ihmiset ovat luomuja, aito yhdistelmä luuta ja läskiä. Impivaara on vain vitsi, Suomi ei ole koskaan kirjoitetun historian aikana ollut sellainen. Hommahan on niin, että työlkii pienessä maassa ellää, mutta maailmankaupalla rikastuu.


     Espanja on jo ottanut vastaan yli Suomen väkiluvun verran laillisia siirtolaisia, monista maista, mm. Romaniasta, Marokosta ja Etelä-Amerikan maista. Espanjassa oli jo yli kuusi miljoonaa maassa laillisesti olevaa ulkomaalaista. Laittomia siirtolaisia arvellaan olevan Espanjassa miljoonan verran. Osa laillisista tulijoista on jo muuttanut ja muuttamassa takaisin entisiin kotimaihinsa, koska töitä ja toimeentuloa ei enää ole Espanjassa entiseen malliin. Laittomille tulijoille muutto takaisin kotimaahan on usein mahdotonta.


     EU:n alueella on eri arvioiden mukaan 8 - 12 miljoonaa laitonta siirtolaista. Siirtolaisvirrat tulevat paljolti juuri euron pelastustalkoista tuttuihin Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan. Näihin maihin suuntautuu paitsi köyhien siirtolaisten virta, myös kaikenlaisen rikollisen toiminnan vyöry. Rikolliset salakuljettavat Eurooppaan kaikkea, mikä on kannattavaa, kuten huumeita, aseita, arvoroinaa, raaka-aineita ja erityisen paljon ihmisiä. Osa tulijoista joutuu myös saman tien ihmiskaupan uhreiksi tai suoranaisen orjatyön tekijöiksi.

***

     Eurooppa on vielä toistaiseksi houkutteleva maanosa kriisejä, sotimista, terroria, nälkää ja sairauksia pakeneville ihmisille, joita maailmassa riittää satoja miljoonia. Tavalla tai toisella rikolliset eli salakuljettajat saavat köyhiltäkin rahansa, etukäteen tai erilaisia tukia tarjoavissa maissa jälkikäteen.

     Toiminnan massiivista luonnetta osoittaa sekin, että satoja pakosalla olevista ihmisistä menehtyy matkalla, mm. hukkumalla tai nääntymällä tunnottomien salakuljettajien tarjoamien kelvottomien alusten mukana.


     Espanja on jo kauan ollut villin huumeiden rahtauksen kohdemaa. Pöllyjauhoa tulee suoraan laivoilla ja siivillä tuottajamaista, kuten Kolumbiasta. Välietappeina ovat Afrikan maat, lähinnä Marokko.  Espanjalaiset rajavartijat ja poliisit jahtaavat öisin koptereilla kolmella perämoottorilla varustettuja salakuljettajien kovapohjaisia kumiveneitä. Kolmas moottori on kuulema veneissä sitä varten, että kahdella  koneella saatava maksimivauhti pysyy yllä kovassakin kelissä. Konsteja on joka lähtöön. Myös monet itäiset mafiat ovat espanjalaisille tuttuja. Veneillä laittomia siirtolaisia tai nälkäpakolaisia saapuu myös Kanarialle Senegalista.
   
     Italia saa vastaanottaa kaikkein suurimman joukon venepakolaisia Afrikasta. Usein viranomaiset löytävät ja pelastavat merellä henkensä kaupalla seilaavia tai pahimmillaan meressä  kelluvia tulijoita, jotka silloin pääsevät ainakin käymään Välimeren pohjoisemmilla rannoilla. Italiassa Lampedusa ja lähisaaret ovat monien kohde. Italiassa vastaanottokeskukset ovat aivan täysiä, niitä on tarkoitus lisätä, mutta samalla ne muuttunevat tunnistamis- ja maastakarkotuskeskuksiksi. Italiassa on laittomia siirtolaisia arviolta yli puoli miljoonaa.
     
Euroopan maiden ongelma paperittomien siirtolaisten vastaanottajina on, ettei ole olemassa mitään kunnollista yhteistyötä siirtolaisten lähtömaiden kanssa. Ilman lähtömaiden apua EU ei voi palauttaa kotimaihinsa juuri ketään. Ota kiinni ja pidä hyvänäsi! Tulijoita ei siis voi palauttaa mihinkään. Laiton toiminta jatkuu ja rehottaa, sillä kurjinkin EU-maa on onnela verrattuna pahimpiin Afrikan maihin. Tätä myöten läntiset hyvinvointivaltiot tukehtuvat siksi, ettei köyhyyttä, nälkää ja sairauksia torjuta tarpeeksi esim. Afrikassa. Olisi siellä paljon terroristeja ja roistovaltioitakin läntisten sotavoimien rusikoitavaksi. Vai onko se isovelikielellä jotain rauhaan pakottamista?


     Varsovassa päämajaansa pitävä Frontex vastaa EU-maiden rajavalvonnan yhteistyöstä. Vastuu EU:n ulkorajojen valvonnasta on jäsenmailla, kuten myös apua ongelmamaiden rajavalvonnalle antaneella Suomella. Myös rajojen ylityksiä ja ylitysyrityksiä järjestävien rikollisten kiinni ottaminen on lähtömaissa vaikeaa tai mahdotonta. Konnat jatkavat loputtomasti hädänalaisista ihmisistä hyötymistä.

***
     Kreikka on ollut kauan vaikeuksissa sekä rajan yli tulevien siirtolaisten että Balkanin ja Turkin suunnilta tulevan rikollisuuden kanssa. Kreikassakin laittomien eli paperittomien määrä on täysin arvioiden varassa, passeja kun tarkasteta, eikä niitä monesti olisi. Arviot laittomista vaihtelevat muutamista sadoistatuhansista  jopa yli miljoonaan henkilöön. Tässä voisi tietysti hurskaasti sanoa, että jokainen ihminen on sinänsä laillinen ihminen, vain paperit puuttuvat.

     Kreikkaan saapuu paljon ihmisiä mm. Somaliasta ja Afganistanista.  Suurin osa ylittää luvatta Turkin ja Kreikan välisen maarajan, merireittejäkin on käytössä. Kreikalla on ollut pitempään pahoja ongelmia siirtolaisten ihmisoikeusvaatimusten täyttämisessä, eikä maan yleinen talouskurjuus ainakaan paranna tilannetta siellä, eikä missään muuallakaan. Pieni Maltakin vastaanottaa tuhansittain muualle Eurooppaan havittelevia tulijoita.


      Saksassa lienee jo yli miljoona laitonta siirtolaista ja Ranskassa jotain puoli miljoonaa. Englannin vastaavan paperittoman ihmismäärän arvioidaan olevan puolesta miljoonasta yhteen miljoonaan. Ruotsissa samat arviot liikkuvat 30.000 - 50.000 välillä. Suomessa lienee muutamia tuhansia paperittomia ja luvattomia asukkaita. Rikollisuuteen kuuluu tietysti myös matkustusasiakirjojen ja henkkareiden väärentäminen.

     Suurimmissa maailman maissa laittoman muuton mittasuhteet ovat tietysti kaikkein suurimmat, vaikka Eurooppa vetääkin alueena niille vertoja. Itäinen ja mm. suomalaisista lasten oikeuksista erityistä huolta kantava naapurimme Venäjä asuttanee jossakin nurkissaan yli kymmentä miljoonaa laitonta muuttajaa. Pääosin Venäjälle tullaan entisiltä Neuvostoliiton alueilta. Lisäksi saman verran kiinalaisia on jo tullut Venäjän Aasian puoleisiin osiin, lisää pukkaa ja paljon. 

     Yhdysvalloissa on myös toistakymmentä miljoonaa paperitonta siirtolaista ja heidän määränsä kasvaa yli miljoonalla vuosittain. Laillinen ja laitonkin siirtolaisuus pyörittävät eri maissa halpatyöväkeä haluavaa taloutta, kuten mm. vihannesviljelyä ja rakentamista. Monet ehkä ajattelevat, että laillisten ja laittomien maahanmuuttajien avulla pyöritetään muka Suomenkin talouden ruohonjuuritasoa edullisesti. Niin tehdään osittain, mm. rakennetaan halvalla (ja huonosti). Suurimmilta osin humanitaarista maahantuloa liikaa suosimalla vain pahennetaan heikkoa huoltosuhdetta.

***
     Arvon työministerin ja myös korkeissa sfääreissä liitävien euron pelastuspoliitikkojen pitäisi uhrata jotain myös useiden satojen tuhansien suomalaisten työttömien palauttamiseksi osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Suomessa infrakin rapistuu, kyllä korjaamista ja rakentamista riittää. Vanhuuttaan huonontuvat ihmisetkin tarvitsevat omankielisiä hoitajia.

     On paskapuhetta, etteivät työttömät ja erityisesti nuoret haluaisi elättää itsensä työnteolla. Laiskureita tietty on, mutta enimmäkseen he ovat vain syrjäytyneitä. Suomessa on todellinen suurtyöttömyys, vaikka tilastot peittelevät visusti asiaa. Eikä valtion talous taida oikeasti olla ihan siellä AAA -kerhossa?

     Ongelmat ovat suuria ja niitä pitäisi ratkoa pala kerrallaan. Onhan  meillä selvitty isoista ja pikkuvihoista, nälkävuosista, sisällissodasta, Stalinin hyökkäyksistä ja Hitlerin tuhopoltoista.  Kai nyt yksi velkakriisi selätetään? Vai eikö sitä selätetä? Se ainakin on varmaa, ettei Suomessa kukaan ole valmis tinkimään yhteiseksi hyväksi mistään, päinvastoin. Taas loppuvuodesta kiristettiin oikein suurella joukolla lisää liksaa, vaikka maamme henkireikä, vientikauppa näyttää toistaiseksi supistuvan. Olikohan se oikeasti aplodien arvoista?


     Jotkut johtavat poliitikkomme haihattelevat jopa julkisesti  visoidessaan, että voisimme lisätä valtion velkaantumista, jopa tuplata sen, kunhan vain euron vakaus saataisiin turvattua. Vainko sen takia? Entä sitten, kun Suomenkin lainapiikki on jossain vaiheessa kiinni, tulot takkuavat ja menopiikki vain kasvaa? Tätä menoa Impivaara on yhä lähempänä, eikä istuva hallitus ainakaan paranna tilannetta. 


     Eiköhän lopeteta oikeasti nämä loppiaiset ja aloiteta ihan alusta porukalla miettimään, mitä me voisimme tehdä oman maamme ja sen tulevaisuuden eteen? Eurovaluutasta kiinni pitäminen veret ikenissä ja kynnet mustana ei ole mielekästä.
  
     Jos kansantalouden perusta horjuu, ei siinä auta ainakaan velkarahan lisääminen tai suurten euromaiden ja niiden lasisilmäpankkiirien jalkojen juuressa anelu. Itse meidän pitää Suomessa tienata se minkä syömme ja kulutamme, ilmaisia tarjoiluita ei ole. Historiallisestikin  piti irtautua kultakannasta, että elpyminen suuresta maailman lamasta saattoi edes alkaa.

     Euroopan maiden yhteistyön jatkumisesta todella tärkeissä asioissa  kannattaa silti huolehtia. Muuten olemme pian kaikki kuin Lampedusaan pyrkivät afrikkalaiset, ajelehtimassa janoisina vuotavassa paatissa, eikä pelastajia näy horisontissa. Finanssihaiden selkäeviä vain vilahtelee ympärillä vai ovatko ne rikollisten mustia lonkeroita?


* * *