30.11.2012

Raakaa supermaitoa

Eipä sitten juoteta raakaa lehmän maitoa ainakaan lapsille, eikä vanhuksille. Terve aikuinen saa ehec-bakteerin saastuttamasta maidosta vähintään ripulin. Ongelma nousi otsikoihin viime kesänä Turussa Kuralan Kylämäen tilan maidosta saatujen ehec -bakteeritartuntojen takia. Kesällä kuusi lasta sairastui tuosta maidosta ja heistä viisi joutui käymään tehohoidossa.

Niinpä asiasta eilen lausuntoa julki antanutta maitohygienian proffaa kannattaa uskoa. Turussa ongelma lienee ohi, kyseinen maitotila suljettiin yleisöltä. Ei se ihan uutta ollut, sillä Suomessa  löydetään ehec-bakteerin aiheuttama infektio vuodessa 10 - 30 ihmiseltä. Pikkulapsilla infektio voi muuttua vakavaksi. Pöpöjä, niitähän on kovin montaa plaatua, voi saada myös huonosti kypsytetystä lihasta tai pesemättömistä kasviksista. 


"Raakamaito" on EU:sta kotoisin oleva nimitys, sitä on suoraan tiloilta kuluttajille myytävä ehta käsittelemätön lehmän maito. Suomalaisittain kyseessä on tinkimaito,  mikä on monien terveystietoisten kuluttajien suosiossa. Tällainen maito on lypsämisen jälkeen ainoastaan jäähdytetty. Nykyajan  maitotiloilla on mm. lypsyrobotit ja jäähdytetyt tilatankit, joten maidon käsittely on hyvinkin hygieenistä.


Mutta lainaan kohta Eviran tiedotetta, minkä perusteella jokainen voi myös päätellä, miksi ehta käsittelemätön lehmän maito voisi ehkä olla terveellistä. Ihan terveellisintä lie ternimaito, mikä on lypsetty kolmesta viiteen päivää lehmän poikimisen jälkeen. Ternimaidosta vasikkakin saa erilaisia vasta-aineita ja mineraaleja.

Tiedote: "Kaupan pakattu maito on lähes poikkeuksetta pastöroitua ja homogenoitua. Siitä on poistettu maitorasva osittain tai kokonaan, eli maidon rasvapitoisuus on vakioitu. Lisäksi maidon D-vitamiinipitoisuus on palautettu vastaamaan keskimääräistä raakamaidon D-vitamiinitasoa. Pastöroinnissa maito kuumennetaan vähintään +72 °C lämpötilaan 15 sekunnin ajaksi.


Pastörointi eli iskukuumennus tappaa useimmat patogeeniset mikrobit. Menetelmä kehitettiin tautien, erityisesti tuberkuloosin taltuttamiseksi, mutta samalla se parantaa maidon säilyvyyttä. Homogenoinnilla rikotaan maidon rasvan rakennetta niin, että rasva ei enää nouse maidon pinnalle." Näin siis kertoo Evira. Kotikonsti mahdollisten maitopöpöjen nujertamiseen olisi kuumennus, kiehautus.


Kotona lypsettyä

Kaupan maito on terveellistä, mitä pöpöihin tulee ja tasalaatuista. Mutta intrigöörin mielestä sellainen kaupan maitojuoma ei ole enää samaa aitoa tavaraa, mitä lehmästä lypsetään. 

Intrigöörin oman kakruajan mielikuvissa maidossa on myös savun tuoksahdus. Olga-mummo tai isoäiti, kuten häntä piti kutsua, ptruikutteli veräjältä ( lehmän kutsuhuutoja ) lehmät laitumelta lypsypaikalle, mihin viriteltiin pieni nuotio.


Lehmisavuihin, nuotioon heiteltiin tuoreita lehdeksiä tekemään savua, jotta hyttyset pysyisivät loitommalla. Lehmiä piti myös ripsua eli hätistellä itikoita pois. Savossa hyttysiä sanotaan vieläkin itikoiksi, mikä kai Pohjanmaalla tarkoitaa ihtiään lehmää.

Topakka Olga lypsi lehmät ämpäriin, mistä maito kipattiin tonkkaan. Tonkka vietiin sitten navetan maitohuoneeseen jäähdytettäväksi kylmään veteen, siinä käytettiin myös järvestä talvella sahattuja jäitä. Isot jäälohkareet säilyivät navetan varastossa sahanpurujen alla hyvinkin kesän yli, siellä niitä hakattiin pienemmiksi.


Aamulla maitotonkat vietiin Sopu-pollen rattailla tien varteen kopille, mistä meijerin auton kuski tai apumies poimi ne kyytiinsä. Tällainen oli tuttua tuhansilla maalaiskylillä läpi Suomen, taloissa pidettiin ihan vain muutamiakin lehmiä, jossain saattoi olla vain yksi lypsävä lehmä ja lisäksi muita elikoita.


Kenellä maalla ei ollut omia lehmiä, oli maitotinki, kuten intrigöörin kotonakin, kansakoululla. Maalaiskouluilla oli kansankynttilälle joskus varattu ulkorakennukseen pikkuruinen navetta, mutta se ei ollut meidän poppoolla käytössä, sellainen viritys oli jossain käytössä ehkä ennen sotia.


Kissaa isompaa elukkaa ei meillä pidetty ja sekin onneton katti piti naapurin papan käydä jostakin syystä tappamassa, mistä olen vieläkin katkera. Minulta meni moneksi päiväksi ruokahalu, kun se raakimus vaari kertoi naurussa suin, miten hän oli sen katin hengestään päästänyt... En mene vieläkään yksityiskohtiin.


Tinkimaitoa

Mutta se tinkimaito. Kun vähän vartuin, sain luottamustehtävänä hakea hinkillisen maitoa tinkipaikasta, vajaan kilometrin päästä. Siellä oli monta lasta, lapsiahan maalla oli silloin melkein kiusaksi asti, joten menin maidonhakuun aina mielelläni. Yleensä siinä jäi leikkiaikaakin. Joskus oltiin piilosilla tai vesisotaa "lehmänperseruiskuilla". Ne olivat siihen maailmanaikaan hienoja muovisia ruiskuja, joilla oli annettu lehmille hännän alle jotain lääkettä. Vesikin lensi ruiskusta monta metriä.


En enää muista, pitikö se maitohinkki täyttää joka ilta, mutta sen muistan, miten kuljin tien laitaa taskulamppu toisessa ja peltinen maitohinkki toisessa kädessä. Hinkkiä oli kiva pyöritelläkin, kun kansi oli kiinni, ei siitä läikkynyt. Sen muistan, että iltalypsyn tienoilla haettu maito oli vähän lämmintä, siis lehmän lämmintä, ei vielä jäähdytettyä. Silleen vähän lämpöisenä sitä juotiinkin ja hyvin maistui.

Kun nyt meni muistojen puolelle, kerron senkin, kun pääsin kaupunkilaistytön kanssa samaan telttaan leikkimään. Lähinaapurissa oli kesävieraana ikäiseni tyttö, reilusti alle kouluiän olimme. Telttaan tytön kanssa pääsin, mutta siinä kävi enteellisesti, sillä samalla tavoin minulle sattui joskus myöhemmin isona poikana: Meille tuli sen tytön kanssa riita.


Minä intin tytölle, että maito tulee lehmästä. Tyttöpä oli tietysti ihan eri mieltä, meijeristä se maito tuli, hänen mielestään. Hähähää... 


Lasten tapaan kumpikaan ei antanut periksi, joten meille ei kehkeytynyt sen pitempää kaveruutta. Minun olisi ehkä ollut helppo todistaa olevani oikeassa, sillä olimme siinä teltassa ison maalaistalon takapihalla. Mutta ehkäpä se tyttö pääsi vielä katselemaan, miten siellä hänen sukulaistalossaan lehmiä lypsettiin, en tiedä.


Mutta vielä siitä maalaismaidosta. "Raakamaitoa" eli tinkimaitoa meillä juotiin ja samanlaista tavaraa nautittiin joka paikassa muuallakin. Separaattorit olivat kerman ja kurrin, jotain semmoista sillä vehkeellä tehtiin, erottamista varten useimpien talojen eteisissä. Voi taisi tulla jo siihen aikaan palautteena tien varren maitokopille meijeristä.

Margariinista ei maalla paljon myöhemminkään oikein innostuttu, paitsi siitä kuuluisasta kissanrasvamargariinista riitti juttua. Kysymys taisi olla samanlaisesta jutusta kuin siinä tapauksessa, missä kaljatehtaan työläinen hukkui sammioon, pahimillaan jostain olutpanimolta löytyi sammiosta myös hevonen ja rattaat.

En muista, että kukaan olisi lehmän maidosta sairastunut, päinvastoin. Saattaa olla, se lapsuudessa juotu oikea maito säästi myöhemmin minutkin joiltakin vaivoilta, luomuksikin sen maidon olisi voinut luokitella, jos joku olisi silloin osannut. Maitoallergiasta ei ainakaan ole tarvinnut kärsiä,  laktoosivaivoja ei siis ole ollut, eikä luuvalokaan ole vielä miestä murtanut.


Minun mielikuvissani aito maito on terveysjuomaa. Nykyisin tinkimaidon voisi varmaan luokitella superruoaksi, kuten myös monen muun suoraan tiloilta saatavan hyvän ja maukkaan lähiruoan, olipa se luomua tai ei. Intrigöörin terveyspäätelmät voivat olla mutua, en intä, mutta tarina on tosi.


Lisäys: Iltasanomat kertoi, jotta aivotulehdusta aiheuttava puutiaispöpö voi tarttua myös lehmän maidosta, siis raakamaidosta. Puutiainen kyttää ruohonkorsissa ja voi levittää tautia laiduntavaan lehmään.  Pastöroimattomia meijerituotteita pitäisi välttää alueilla, joissa puutiaistautia on tavattu. 


Linkit: 

Harvardin tutkijat varoittavat maidon juomisen vaaroista, linkki Kauppalehteen.

Kurri on hyvää, kertoo Yle.

Mitä hittoa me nyt syötäisiin?, ig.

Norja kielsi jo raakamaidon, Mediuutiset 2018.

Maitomysteeri: Oireita vain suomalaisesta maidosta?



* * *

29.11.2012

Huulivoimaa

Vihreiden lempilapsi tuulivoima on intrigöörin mielestä myös huulivoimaa, sillä tuulella käypä energiantuotanto heittelee melkein yhtä hauskasti kuin mokkulalla toimiva nettiyhteys. 

Tuulivoiman tuotantokäppyrän heitot ovat suuria, mutta loivempia kuin jyrkästi sahaavassa mokkulassa. Tuulivoiman edistäminen vaatii paljon poliittista huulivoimaa, mutta sehän on uusiutuvaa sorttia.

Sama juttu on päästökaupan kanssa. Intrigöörin mielestä olisi tärkeämpää hillitä ja rajoittaa kaikenlaisia päästöjä teknisesti kuin verottaa tai kaupata niitä teoreettisia päästöjä ja pyörittää siinä sivussa kelmitalouttakin. Vähän päästävää tuotantoa ja toimintaa voisi myös verottaa vähemmän ja houkutella siten mm. voimaloita puhtaampaan polttoon ja savukaasujen suodatukseen? 

Vai onko tämmöinen aatostelu liian junttimaista, kun parempi väki kokoontuu parhaillaan kalliisti Dohassa päättämään tärkeistä globaaleista ilmastoasioista aiheuttaen yhdellä kokouksella päästöjä ja kuluja enemmän kuin jossain pienessä kehitysmaassa saadaan vuodessa aikaiseksi. 

Mutta takaisin tuuleen, sillä kauas pilvet karkaavat. Tuulivoiman hajasijoittaminen eri puolille maata ei tasaakaan tuotannon vaihteluita, kuten on väitetty. Niin osoittaa ainakin Energiateollisuuden ja Fingridin teettämä laaja konsulttityö.  Tuulen vaihtelut ovat niin suuria, ettei Suomen nykyinen voimajärjestelmä pysty niihin vastaamaan, jos tuulivoiman osuutta kokonaisenergiasta lisätään.

Jos tuulivoimasta halutaan väkisin tehdä tärkeä osa Suomen sähköntuotantoa, vaikka se edes 10 prosenttia, tarvitaan säätövoimaa eli lisää vesivoimaa ja paljon. Uuden vesivoiman valjastamiseen ei meillä ole lainkaan yhtä paljon vaihtoehtoja kuin Ruotsissa ja Norjassa.

***
Vesivoiman lisärakentaminen vaatisi ehkä varastoaltaat Kemijoelle ja Iijoelle eli edellyttäisi Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamista. Näihin hankkeisiin intrigööri ei uskalla, eikä osaa ottaa tarkemmin kantaa täältä kaukaa Savon selkosilta. Molemmista allashankkeista on kiivaasti  jahkattu jo puoli vuosisataa.

Käykö kumminkin niin, että nämä paljon vastustetut tekoaltaat lopulta rakennetaan ja ne tehdään (poliittisesti pakollisen) tuulivoiman lisäämisen takia? Käykö niin, että kun tuulee, vesivoimaloista pysäytetään turbiinit ja juoksutetaan ohi? Hölmöläisten perinteistä peiton jatkamista voi nääs soveltaa vaikka sähkön jauhamiseen.

Vakaa ja uusiutuva vesivoima olisi nykyisin käypää kauppatavaraa myös Keski-Euroopassa. Vesivoima ei myöskään tarvitse yhteiskunnan tukea, kuten tukitariffeineen kallis tuulivoima. 

Ydinvoimakin toki olisi periaatteessa säädettävää energiaa, eikä olisi vain auki tai kiinni, jos säätely meillä sallittaisiin. Mutta olisiko järkevää säätää ydinvoimaloita tuulivoiman takia, ei kai?

Energiasta toiseen eli vihreiden inhokkiin turpeeseen. Suomen soissa olla köllöttää yhtä paljon energiaa kuin Pohjanmeren öljyssä? Turve on kotimaista, sitä saa läheltä ja melko edullisestikin. Turve on myös hitaasti uusiutuva energia. Turpeen ongelmia ovat, ettei sitä saada sadekesinä tarpeeksi ja turvesoilla ehkä liattu lähivesistöjä. Molemmat murheet olisivat ratkaistavissa.

Suomessa arvioidaan kasvavan turvetta 40 miljoonaa kuutiota, mistä nostetaan 25 miljoonaa kuutiota. Turve on kotimainen vaihtoehto vahvasti kasvavalle kivihiilen tuotannolle, mikä on mm. Saksassa kovassa vauhdissa ydinvoiman alasajon takia. 

Turpeen puolustuspuheenvuoroja löytyy mm. adressit -sivustolta. Jos mitä, niin suota ja pöpelikköä Suomessa riittää sekä suojeltavaksi että turvetuotantoon.

Ilmastonmuutos ei tee Suomesta koskaan yhtä lämmintä maata kuin EU:ssa keskimäärin. Meillä tarvitaan paljon järkevästi tuotettua ja siedettävän hintaista energiaa myös teollisuuden, kaikenlaisen elinkeinotoiminnan ja työpaikkojen takia. Intrigööri toivoisi, ettei ideologioita  sovellettaisi liikaa ihan selvissä insinööriasioissa. 

Sillä mikään ei ole niin viisas kuin insinööri, paitsi majava. Ikivanhan tarinan mukaan insinöörit yrittivät aikoinaan jossain Pohjois-Amerikassa estää rauhanomaisesti, ilman kivääriä, majavien patoineen aiheuttamia tulvatuhoja, mutta ei siitä mitään tullut. Majavat rakensivat aina öisin patonsa uudelleen kaikista juoksutusputkista ja muista virityksistä huolimatta. 

Tuulivoiman tuki syö pöydässäsi.
* * *


27.11.2012

Leipäjonot pitenevät



Ministeri Stubbin blogista 27. marraskuuta: "Kansainvälistymisen kiihtyminen 1990-luvulta lähtien johti Suomessa rajuihin rakennemuutoksiin etenkin suuryritysten tasolla. Siirryttiin kartellitaloudesta kapitalismiin."

Ganisteri intrigöörin kommentti: "Suomalaisessa kartellitaloudessa ei ollut leipäjonoja, ehkä siksi, ettei sellaisia tarvittu. Leipä- ja ruokajonot ovat rajuimpia kansainvälisen kapitalismin & EU:n aiheuttamista rakennemuutoksista 2000-luvulla, ainakin tavallisen kadun miehen näkökulmasta."


Radio Suomen leipäjonoillassa tiistaina Heikki Hursti kertoi leipäjonojen pidentyneen huomattavasti. Samanlaisia kuulumisia on saatu muualtakin kuin Helsingin seudulta. Monet ruokaa hakevat ihmiset kertovat ilmaisen ruoan jakelun olevan heille jo välttämätöntä. Hursti myös kiitteli ruoan lahjoittajia, kauppiaita, kauppoja ja ruokataloja.



* * *

Suomi on selätetty

Kreikkalaisia filosofeja.
Suomi on taloudellisesti ja itsenäisenä valtiona selätetty. Nyt alkaa tulla lunta tupaan, muutenkin kuin säiden puolesta. Kreikan velkojen alaskirjaukset lienevät vasta alkusoittoa eurovaltioiden velkakuplien poksahtelussa. Lopulta euroliitossa jää aika puhtaille velkakirjoille vain Viro, mutta Pohjoismaista Suomi on ainoa, joka sukeltaa ja syvälle.

Suomen kohtalo on sidottu kymmenien miljardien takauskahleiden avulla eurobanstereiden liekaan. Suomen oma velkaantuneisuus ulkomaille on jo tapissa, ainakin mitä parhaan luottoluokituksen säilyttämiseen tulee. Vaikka Suomi saisikin tulevaisuudessa kunnialla maksetuksi edes korot omista veloistaan, se ei taida riittää.


Jos osakin euron vakausvälineille ja muille velkapaketeille annetuista mammuttitakauksista lankeaa maksuun, olemme taloudellisesti kreikkalaisten kanssa samassa sarjassa.  Jossain Portugalissa ja Irlannissakin menee silloin paremmin kuin meillä muka maailman parhaassa liikaa velkaantuneessa maassa. Suomi on kyllä takuutusten suurvalta!


Suomen hallituksen eurosankarien touhuilut ja selitykset ovat kuin Ankkalinnasta, missä hääräävät asioita hoitamassa vain Aku ja Hessu, onnekas Hannu ja viisas Mikki ovat pelistä poissa, kai Iinestä ja Minniä jahtaamassa. 


Kokoomuksen ja demarien euron pelastusmestarit eivät ikinä uskalla edes ajatella, että Suomi sanoisi eurolle ei. Ehkä joku mestareista joskus herää kello kolme yöllä painajaiseen  hikimärkänä. Painajaisessa Suomi ei saanutkaan nyökytyksiä euron pelastuskokouksessa. Rehniltä tulee vain myrkyllistä tuijotusta vinossa olevien rillien takaa. Draghi hymyilee  mustin silmin lohikäärmeen hymyä. Suomi oli pudonnut ytimestä! Käääk!


Kolme vuotta riitti


Kreikan valtiontalouden tipahtaminen toisten euromaiden tukien varaan kolmisen vuotta sitten merkitsi käytännössä Suomellekin lopun alkua. Kyllä eduskunnassakin silti hanttiin laitettiin Kreikan 1,6 miljardin tukipaketille. Joku sanaili siellä hauskasti "onaniksista ja sorpuksista", mutta oikeassa hän oli, sillä ei semmoisia pidä mennä tukemaan. 


Kreikka on merenkulun suurvalta, mutta laivanvarustajat eivät maksakaan siellä lainkaan veroja. Eivätkä kaikki muutkaan.


Lahjoitus se Kreikan tuki olisi, monet sen näkivät jo 2010, eikä sitä ollut vaikea päätellä, koska  jopa intrigööri osasi sen ennustaa silloisissa kommenteissaan. Kreikan velkamassi oli jo 2009 selvästi liian iso hoidettavaksi, nyt se on vielä paljon isompi, mutta onhan Kreikkaa jo  pelastettukin väärin moneen kertaan. Velkajärjestely, vaikka jokin pehmustettu malli siitä, olisi ollut silloin ja olisi vieläkin ainoa oikea pelastusrengas.


Tämän päivänkään Kreikan pelastuspaketin uutisoinnista ei ota tarkasti selvää Erkin serkkukaan. Eikä Jutta vuoda, vaikka toisin väitetään.


Siis vain kolme vuotta ja itsenäinen Suomi on käytännössä selätetty. Viimeinen maailmansotakin kesti meillä pitempään, mutta siitä Suomi sentään selviytyi itsenäisenä, vaikka uhrit olivat hyvin raskaat. 


Suomen velka- ja takaushanat ovat olleet näennäisistä urputuksista huolimatta aina auki. Hallitussekstetin poliitikot ovat siunailleet kaiken, mitä Brysselistä vain on suvaittu ehdottaa. On jopa pantu paremmaksi ja menty etukenossa, sillä perustuslainkin mukaan Suomi on nyt ja aina EU:n jäsen. Lainsäädäntöä hierotaan liittovaltiokuntoon samalla kun maanpuolustusta karsitaan ja veistellään täysin natolaiseen malliin sopivaksi.


Kaikenlainen EU:n toimien, yhteisvaluutan ja yhteisvastuun arvostelu lytätään meillä joutavaksi populismiksi. Sekstetin kellokkaat odottavat Euroopan Liittovaltiota kuin lehmät kevättä. Se olisi heille varmaankin toiveiden täyttymys ja takaisi monille politsauruksille henkilökohtaisen pääsyn poutapilven reunalle EU:n ja pankkiirien yhteiseen kultahammastaivaaseen.


Joskus kyllä intrigöörin mielen syrjässä käy semmoinen kerettiläinen ajatus, että vieläkö Suomineito voisi herätä pahan euronoidan aiheuttamasta ruususen unesta. 
Se taitaisi vaatia oikein tuntuvan ja limaisen märän pusun poskelle tai näpäytyksen koivuhalolla. 

Ehkäpä sitten jos ja kun itsenäisyysaate valtaa muitakin maakuntia ja maita kuin Katalonian? Ehkä, jos Irlannin kansa päättää tehdä Islannit? Portugalikin oli ennen ylpeä siirtomaaherra ja purjehti rosvoilemassa ympäri maailmaa. Nyt kaikkia viedään Brysselistä ja Strasbourgista kuin pässiä narussa. Voiko näin jatkua? Suomen sekstetin puolesta kyllä voi!


Hyvä uutinen


Espanjasta saatiin äskettäin edes yksi hyvä uutinen, minkä mukaan ihmisiä ei häädetä asunnoistaan niin rasakkaan tahtiin kuin talouskriisin takia on tähän asti tehty. Syynä hallituksen hätäjarrutukseen olivat myös häädettyjen ihmisten tekemät itsemurhat. Asunnoistaan työttömyyden ja muun kurjuuden takia tehtyjä häätöjä olikin kertynyt jo yli 350.000 henkilölle. Hätämajoitustakaan valtio tai kunnat eivät tarjoa.


Näin on siis vain Espanjassa, kriisimaita on muitakin. Miksi tämä on tärkeä uutinen? No siksi, että sama saattaa olla pahimmillaan edessä meillä AAA-luokitetussa Suomessa. Jos tässä ei muuta voi, kannattaisi ottaa oppia edes EU:n kriisimaissa nousseesta kansalaisaktivismista. 


Mutta kreikkalaisia ei voi kuin onnitella, sillä siellä nk. Aigeian meren uppotukilla seilaa  maailman parhaita talousneroja. Kreikkalaiset poliitikot ovat iltalypsyjen mestareita. Kaiken tämän taustalla on sekin tosiasia, että Kreikka suurine aseostoineen on tärkeä Naton jäsenmaa.


Ilkeästi voisi ajatella, että kuka selvittäisi, ketkä laittoivat jo vuosia sitten Kreikan hirmulainoista liiviin ja kuinka paljon. Mutta sellaista pankkivalvojaa ei ole, eikä tule, mikä sen selvittäisi.  Kun kurpu on kyllin iso, se on myös liian suuri selvitettäväksi. Jollain isolla tiedustelupalvelulla saattaa kyllä olla asiasta omat käsityksensä.


Mutta ei auta itku maailman markkinoilla ja suotta on suru puserossa: "Matkusta Kreikkaan, seuraava palkankorotuksesi on jo siellä!" 


Suomalaisille poliitikoille, niin ja nykyisin myös mediamafialle, täytyy siteerata Mark Twainia: "Kerro aina totuus. Niin sinun ei tarvitse koskaan muistella tai mitä sanoit, (eikä kiireesti korjailla sanomisiasi)."


* * *
Läiskitään nyt Kreikan velkoja vielä raamatullakin. Muistaakseni siellä jossain puhuttiin velkojen anteeksiantamisesta vai miten se oli? Siihen tyyliin voi ajatella jopa nykyaikainen talousmies.

* * *

25.11.2012

Ilmasto sakenee

Vihreiden nettilehti kertoo jutussaan sopivasti Qatarissa Dohassa alkavan ilmastokokouksen alla, että nyt sitä on ilmakehässä niin paljon hiilidioksidia, että riittää. Se onkin sattuvaa, sillä Qatarin hiilidioksidipäästöt ovat suurimmat maailmassa per asukas. Moinen sheikkilä onkin sopiva paikka vihervatikaanin kardinaalien kokoukselle.

Kansainvälisen ilmatieteenjärjestön WMO:n mukaan ilmassa oli viime vuonna hiilidioksidia keskimäärin 390,90 miljoonasosaa. Se tarkoittaa sitä, että tuhannessa kilossa ilmaa, mikä olisi karkeasti 1 000 kuutiometrin kokoinen viipale ilmakehästä, olisi 390 grammaa hiilidioksidia. 


Tuo järkky määrä miljoonasosia (ppm) on kuulema noin 40 prosenttia enemmän kuin teollistumisen alkaessa. Järkyttyä pitäisi varmaan siitä, että noin paljon hiilidioksidia ilmakehässä ei ole ollut satoihintuhansiin vuosiin. 


Joku vihreiden tai muiden ilmastogurujen esi-isistä on siis osannut mitata ilmakehästä eri aineiden miljoonasosapitoisuuksia jo ennen teollistumista, heh, jo niihinkin aikoihin kun esi-ihmiset alkoivat laskeutua puista alas ja nousta kahdelle raajalle pystyyn köntyröimään. Niin vissiin?

Intrigöörin mielestä hengitysilman laatu on siis  viime aikoina selvästi parantunut. Enää ei tarvitse hengitellä pelkkää tyhjää ilmaa, sillä kasvihuonekaasut ilmassa lisääntyvät rutakasti. Teollistunut ihminen on kaiketi tupsutellut ilmaan melkein 160 prosenttia enemmän metaania kuin ennen tuota paholaisen pahinta keksintöä, teollistumista. Typen oksidejakin lienee ilmassa 20 prossaa enemmän kuin muinoin.


Mitä kaikkea lieneekään sitten nykyisten kaupunkien ja teollisuusalueiden smogissa? Entä lentoliikenteen päästöissä, joista suuri osa leviää kaikkialle ilmakehän suihkuvirtausten mukana. Lentoliikenteen päästöjä ei silti voida ottaa mukaan pyhään päästökauppaan, koska se olisi liian järkevää ja siksi, etteivät kiinalaiset suutu?

***
Intrigööri ei ala arvoimaan noita lukemattomia ilmastokäppyröitä ja mittauksia. Eikä siihen riitä kärsivällisyys, eikä oma asiantuntemus. Sehän olisi kuin alkaisi äittelemään ankarien uskisten tai skeptikoiden kanssa. Sen verran pitää urputtaa, ettei ilmaston uhkakuvista ja niiden mahdollisista vaikutuksista voi olla kenelläkään täyttä varmuutta. On vain oikein iso liuta olettamuksia. 

Onneksi ilmastontutkimuksen skeptikkopuolellakin on osaamista, ettei olla kokonaan yksisilmäisen tiedonvälityksen varassa!

Merien pinta ei ole oikeasti havaittavasti noussut. Jäitä on sulanut sieltä, mutta ei tuolta. Hengitysilma on pilaantunut vain ajoin joissakin suurkaupungeissa. Ihmisen ikä on lyhyt aika maapallon laajuisia hitaita muutoksia havainnoimaan. 


***
Historiallisesti ilmaston vaihteluita voidaan arvioida mm. sedimenttejä tutkimalla. Se ainakin tiedetään, että lämpimät ja kylmät kaudet ovat vaihdelleet kautta aikojen, samoin kuivat ja kosteat jaksot eri aikoina ja eri puolilla maapalloa. Sekin lienee selvää, että uusi jääkausi on vielä joskus tulossa. 

Hyvin pitkään, jopa 100.000 vuotta, Euroopassa pärjäilleet Neandertalin ihmiset, sekä varhaiset nykyihmiset selviytyivät viimeisestä jääkaudesta, minkä jälkeen nykyinen Suomen aluekin hiljalleen asutettiin. Ruuhka-Suomi on vähän tuoreempi ilmiö ja sitä mm. vihreä puolue haluaa innokkaasti edistää, kaikki vain asumaan kerroskasarmeihin ja asvalttiviidakoihin. 


Seitsemän miljardin ihmisen popula on tietysti kovin haavoituvainen, myös sellaisille ilmastonmuutoksille, jotka vähiä ja äärimmäisen omavaraisia esi-isiämme vain naurattivat. Lajimme lisääntyy liikaa, siinä sitä olisi huolenaihetta kerrakseen, mutta väestönkasvulla ei oikein pääse helposti rahastamaan, kuten ilmastouhkilla.



Se mikä koko ilmastosählingissä eniten tökkii, ovat ne "varmat" puheet, joiden mukaan ihminen voisi säädellä maapallon keskilämpötilaa jollain kahden asteen tarkkuudella. Mutta ei kai sitä tavis voi epäillä, kun tieteen ja pyhän rahan nimissä niin väitetään.

Dohassa yritetään taas iskeä uusia hintalappuja maille ja kansoille ilmastonsuojelun nimissä. Euroopassa se merkitsee  lisää nauloja näivettyvien, mutta vielä äsken niin edistyksellisten ja itsenäisten hyvinvointimaiden muodostaman maanosan arkkuun.


Toki kaikenlaista saastuttamista pitää hillitä, myös ilkeitä päästöjä ilmastoon. Politiikka se ei vain noudattele arkijärkeä, mutta ei myöskään ilmastopolitiikka. Ilmastopelottelua on taas kerran tulossa aimo annos, seuraavat pari viikkoa. Jäädään sitä jännityksellä odottamaan.

Kotimaan politiikassa huomio keskittyy olennaiseen eli pressan itsenäisyysjuhliin ja akkojen kretonkeihin. Pitäähän niitä juhlia, edes rippeitä itsenäisyydestä!



***

22.11.2012

Kallis unionimme

Gladio -kirja kertoo
sekin Euroopan
ytimestä.
Nuorena ja vasta auton rattiin päässeenä, mutta aika viileenä hemmona, intrigööri oli Unionin vakituinen asiakas. Kylän Union-huoltis oli yölläkin auki ja siellä tuli vietetyksi aikaa liiankin kanssa. Joskus öisin potkittiin yhdessä vuorossa olleen bensapojan kanssa pajatsosta rahoitusta akuuttiin kassavajeeseen.

Nykyisin meillä on enää vain tämä Euroopan unioni, jonka ytimissä luumuilu tuntuu olevan alamaiskansa Suomen johtavien politrukkien keskeisin tehtävä. Nämä politrukit ovat tosi asiassa valmiita ihan mihin vain saadakseen pysytellä siellä kuvittelemissaan ytimissä. Mikään uhraus pieneltä Suomen kansalta ei ole heidän mielestään liikaa, jotta "me" saisimme olla "vastuullisia" yhteisvelkaunionin jäseniä.


Mielenkiintoista on sinänsä se, että me tavikset emme kuitenkaan edes ole mitään EU:n kansalaisia, koska semmoisia ei ole. Mekin olemme vain suomalaisia. Suuri ja mahtava EU ei siis tarjoa meille edes kansalaisten yhteistä identiteettiä Yhdysvaltojen tapaan, missä tähtilippu on korkeassa kurssissa ja USA:n kansalaisuus on ainakin jollain tavalla merkittävää koko maailmassa. EU omine tähtineen ei siis merkitse meille muuta kuin lähes kaikkialle ulottuvia ja kaikkia samaan formaattiin  pakottavia mustekalan lonkeroita.

***
Suomen johtava puolue kokoomus ja sen viisi apupuoluetta pyrkivät toisaalta pysyttelemään Euroopan ytimissä, mutta samalla ne (vasemmistokin?) haluavat tehdä Suomesta yhä enemmän pikku-jenkkilää. Meille tulee kuitenkin Amerikasta vain sen ankea kopio, ilman mitään esikuvansa hyviä puolia. Euroopan unionistakin saamme vain ylisuuren maksajan osan, direktiivejä, lakeja ja sitovia määräyksiä.

Samalla VELKArahalla maksamme vuodesta toiseen liiat unionin jäsenmaksut, tuemme köyhiä maita, kuten Ruotsia ja Britanniaa, maksamme kaikkinaiset ilmastohimmelit, humanitaarisen maahanmuuton, miljardiluokan kehitysavut, yms., sekä tietenkin omat kasvavat työttömyyskustannuksemme. Suomen sixpakkihallitus pullistelee silkalla velkarahalla, kunnes kansainväliset pankkivampyyrit näyttävät meille torahampaansa. Eikä siihen mene enää kauan, kunnes varjot tummuvat. 


Toivottavasti läskit eivät pahasti tummu kaduilla ja toreilla, kunhan enemmistökin lopulta tajuaa kannattaneensa hyvässä uskossa tyystin vääränlaista politiikkaa.


***
Suomalaisella politiikalla ei ole, kai historian syvien virtojen seurauksena, lainkaan tervettä itsetuntoa ja isänmaallisuutta. Intrigööri ei ymmärrä, miksi ei ole. Pieni Suomen kansa on asunut näillä raukoilla idän ja lännen rajamailla suunnilleen yhtä kauan kuin kaikki muutkin kansat omissa maissaan,  joten kyllä suomalaisuuden juuret ovat syvällä routivassa maassa. Suomi on pärjännyt maailmassa jopa erinomaisesti. Talouslaman aikana kaikki aina enemmän tai vähemmän tökkii.

Helpointa meidän munattomille, ilmaus on sukupuolineutraali, poliitikoillemme on olla rähmällään jollekin kunkulle, tsaarille tai liittokanslerille. Näyttääkin vahvasti siltä, että Suomi on nyt ja lähiaikoina unionissa lähinnä Saksan alusmaa. 
Intrigöörillä ei ole mitään saksalaisia vastaan niin kauan kuin siellä ei aleta marssia torvisoiton tahtiin torrakot selässä, sillä silloin "meidän nilkit painaa aina perästä". 

Venäläiset ovat ihmisinä mukavia, mitä siellä nyt oli niitä Iivana Julmia ja kansanmurhaaja Stalineja. Ruotsihan lopetti järkevästi sotimisen siihen, kun menetti parhaat ja kovakalloisimmat sotilaansa eli suomalaiset venäläisille. Venäläisten riveissä Suomi soti mm. Turkin sulttaania vastaan, mutta silloin inhimilliset menetykset olivat pieniä verrattuna Ruotsin vallan aikaan.


***
Saksalaisten kanssa sotamenestyksemme oli hyvinkin vaihtelevaa, mutta kuitenkin aina tuhoisaa. Nykyisin on kaikki toisin, kai?  Katainen sai aiemmin tänä vuonna prenikan rintaansa Saksasta, toivottavasti hänelle myönnetään jokin painava ritariristi Suomestakin, nyt itsenäisyyspäivänä. Ai miksikö? No vain siksi, ettei Suomen itsenäisyys tyyten pääministeriltä siellä ytimissä unohtuisi.

Unionissa neuvotellaan nyt seuraavan iloisten vastuullisten maksajien viisivuotiskauden budjetista. Siinä on kuulema uhan alla monta suomalaisille tärkeää tukimuotoa, kuten Etelä-Suomen maatalous ja muun Suomen erityistuet. Siis ne rahat, mitkä meille palautetaan omistamme. Kun maksamme miljardin Brysselin kassaan, saamme sieltä armollisesti parisataa miltsiä takaisin ja olemme ihan onnesta äpönä.


Intrigöörillä on paha tapa ennustella, joten se jatkukoon: Suomen maksuosuus kasvaa roimasti EU.ssa, mutta jo ensi viikolla kokoomuksen ja demarien sekakuoro veisaa ylityshymniä siitä, ettei Suomi joudukaan maksamaan EU:lle itseään ihan niin kipeäksi kuin luulimme. 


Kipeäksi kyllä lisämaksuista taas tulemme, joten kuumetta on lääkittävä leikkaamalla mm. lapsiperheiden ja vanhusten palveluista. Teitäkin korjataan kunnolla vain ko. vastuuministerin kotikulmilla.


***
Itse unionissa ei voi tietenkään säästää mistään, kuten esimerkiksi Strasbourg-turhakkeesta, eikä kymmenien tuhansien virka-ja muiden henkilöiden palkoista. Ne palkathan vaihtelevat vain kohtuullisissa rajoissa, jostain 2.300 eurosta noin 16.000 euroon kuukaudessa. Pikku lisukkeita ja herkkuja saattaa henkilöstölle olla, ikäänkuin lisäkannusteina unionin ahkerille  byrokratiamuurahaisille. 

Ehkä unioni sentään säästää edes omista tilintarkastuksistaan, koska niistä ei kukaan koskaan välitä yhtään mitään...


Kreikan tuesta on vielä ennen joulua odotettavissa päätös, minkä mukaan maksamme sinne taas vain "kohtuullisesti". Jos ei makseta, Kreikan ylväs kansa pyyhkii lopuilla euroillaan peppunsa ja kaataa koko korttitalon. Siinä ne hupenevat kai Suomen saamat takuutuksetkin? 


Toisin sanoen pötkitään piiloon ja pakoon sitä, että tunnustettaisiin Kreikasta aiheutuvat jättimäiset  velkatappiot. Euroherrat juoksevat sutta karkuun tietäen samalla, että jonkin mutkan takana polulla on vastassa rosvopankkien (ei siis pankkirosvojen) äkäinen perintäkarhu. Karhua ei voi edes ampua, sillä se on virtuaalinen velkakarhu, mutta maksumääräykset ovat todellisia.


No, ei se mitään, sitten vaikka tuosta noin puolitamme palkat ja eläkkeet ja siitä vain tuplaamme kaikki ihmisten pakolliset maksut! Siinä sitä tarvitaankin aimo annos kuuluisaa suomalaista sisua. Espanjastakin on saatu jo mallia, ihmisiä laitetaan joukoittain pois asunnoistaan parempiosaisten tieltä! Nykyisin parempiosaisia voivat olla myös mamut.


Poliittinen eliittimme,  sieltä unionin ytimistä, kyllä kannustaa kansakuntaa sen äärimmäisissä ponnistuksissa yhteisvastuullisen Euroopan velkaunionin hyväksi. Emmehän saa unohtaa sitä, kuten Suomessakin usein kuulemme, että EU on suuri rauhan ja vakauden aate. Tilannetta rauhoittaa kummasti, että kaikki ovat ihan ketunmoisessa velkaähkyssä. Vai rauhoittaako? Mutta ilman EU:tn komissiota olisi kai käynnissä kolmas maailmansota vai joko se olisi neljäs?


* * *

18.11.2012

Ilmojen halki käy Islantiin tie...

Vielä jokin päivä sitten intrigööri oli sitä mieltä, että on ihan sama, missä suomalaiset hävittäjät käyvät harjoittelemassa, vaikka Islannissa. Nyt alkaa kuitenkin jo nyppimään. 
Pitääkö ihan tosiaan tämäkin puolustusvoimiin liittyvä toimi laittaa munaneutraaliksi pelleilyksi?

Peloton pääministerimme J. Katainen uskoo tiemmä "erityisen vahvasti", että suomalaiset Hornetit toimivat aseettomina, jos niitä lähetetään vuoden 2014 alussa ilmavalvontaharjoitteluun Islantiin.

Voi hyvät pyssykät ja puukuulat sentään! Oheisen TS:n jutun ensimmäisessä versiossa Kataisen väitettiin sanoneen, ettei Islantiin harjoittelemaan lentävien Hornettien "aseissa ehkä olisi panoksia".  Siis tykissä  ei saisi olla pateja, eikä varmaankaan siivissä ohjuksia. 


Hei hallitus! Kysymys on sentään silkoista sotakoneista, jotka kantavat Suomen vanhojen ja kunniakkaiden ilmavoimien tunnuksia. Hornetit eivät ole mitään hra Heimo Huiman lentohärveleitä Aku Ankasta. Eivätkä ne saisi olla onnettomien poliitikkojen leikkikaluja.


No, ei aseita sitten tarvittaisikaan, jos Suomen ja Ruotsin koneet eivät edes osallistuisi mahdollisten vieraiden koneiden tunnistuslentoihin? Mutta mitä hittoa siellä Islannissa sitten suomalaisilla hävittäjillä tehdään? Eiköhän suomalaisten pilottien koulutus riitä nykyisinkin merialueiden valvontaan ilman tarpeetonta sekoboltsipoliittista  lentelyä.


***
Pitäisikö tässä vanhemmilla päivillä vielä hakea turvapaikkaa Venäjältä? Siellä olisi joissakin suhteissa rennompi meininki ja toisaalta armeijaakin arvostetaan. Venäjällä tai Kazakstanissa suomalaiset MIG-21 -pilotitkin aikoinaan harjoittelivat ydinkokeiden sienipilvien varjossa ja kolmannen maailmansodan tunnelmissa. Vain himppu teoriaa ja sitten suoraan omana aikanaan huippunopean ja vaikean hävittäjän puikkoihin! Kaksipaikkaisia harjoituskoneita ei silloin ollut.

Mutta sielläpä voisi jossain Karjalan laulumailla opetella kägösten ja mummoloiden  kera vaikka muinaisia vienalaisia joikulauluja. Siinä samalla, kun odottelisi, että eläkkeen maksu Suomesta loppuu, kun valtiontalous rojahtaa. Sittenpä loppurahoilla Sergeiltä hakisi tynnyrillisen suolakurkkuja ja rekikuormallisen votkoo...


No, jos ei vielä vaipuisi synkkyyteen. Kun sotilasilmailu menee Suomessa vähän pelleilyksi, intrigöörikin osallistuu siihen esittelemällä tekniikkaa 50-luvulta eli ajalta, jolloin maailmassa vielä uskottiin vahvasti tekniikkaan ja yleensä tulevaisuuteen. 


Jo silloin oli olemassa Hornet, oikein villi Hiller-Hornet, joka totteli sivuperäsintä kuin lentokone. Se lienee ollut pelottava laite, sillä sitä voisi ainakin videon perusteella pimeällä luulla ufoksi. 




* * *


17.11.2012

Pyöräkätköilyä

Siisti Yosemite -pyörä järvessä
kävelysillan poskessa.
Intrigööri harrastaa kävelemistä lenkki- ja luontopoluilla, sekä kevyen liikenteen väylillä, milloin missäkin. Melkein joka lenkillä, jonkin kerran viikossa, näkee pusikkoon, tiepuoleen, ojan pohjalle tai järven rantaveteen jätettyjä polkupyöriä. Osa pyöristä on siistin ja melkein uuden näköisiä, osa on paljon kärsineitä kulkineita, yleensä kumminkin ne olisivat käyttökelpoisia pienellä laitolla.

Ojista ja jorpakoista pyöriä voi bongata paljon etenkin keväisin, kun lumet sulavat ja linnut rääkyvät innoissaan. Joskus tekisi mieli ronkkia pyörä veden alta kuiville tai ilmoittaa siitä johonkin, mutta laiskuus tai kastumisen pelko aina voittaa. Ja lähdepä sitten siitä jonkun toisen omistamaa pyörää taluttamaan tai raahaamaan kilometrien päähän polliisille. 

Entä kannattaako nyt polliisia yleensä vaivata heitteille hylätyn polkupyörän takia? Vakuutusyhtiöt ne niitä varastettuja fillareita kumminkin korvaavat.

Intrigööri on siis löperö kansalainen, joka suhtautuu ilmiselvään toisen omaisuuteen rikoksella ryhtymiseen tyytyen vain toteamaan, että noinpa ikävästi on taas käynyt. Itsekin moisen varkauden uhriksi pari vuotta sitten joutuneena pyörävarastelu silti harmittaa. Uusi polkupyörä maksaa aina vähintään satasia ja monet tarvitsevat tosissaan pyöräänsä. Intrigöörin oma uudempi polkine on näemmä vielä säilynyt talon varastossa, en ole kovin innokas munamankeloinnin ystävä. Ylämäkiä on liikaa.

Pikainen vilkuilu nettisivuille kertoi, että vuonna 2009 Suomessa pöllittiin liki 10.000 polkupyörää, siis niin paljon oli poliisin ja vakuutusyhtiöiden tietoon tulleita pyörävarkauksia. Samana vuonna vakuutuksista korvattiin pyöriä 3,2 miljoonalla eurolla. 

Arviolta ainakin puolet varkauksista jää ilmoittamatta mihinkään. Siellä se on intrigöörinkin jälkikasvun lainaama ja sitten hassusti (voi kettu!) lukitsematta jättämä pyörä jossain tietymättömillä teillä. Omasta mielestä se oli hyvä ja aika uusi peli, plääh. Ilmoittamatta sekin varkaus jäi.

Tuoreempien tämän vuoden tietojen mukaan mm. Jyväskylästä pöllitään pyöriä oikein urakalla. Oulusta niitä katoaa jopa 2000. Helsingin seutu varmaan johtaa tilastoja tässäkin asiassa.

Tämän lauantain aamukäppäilyllä bongasin puolentoista tunnin aikana kolme "lainattua" ja sitten hylättyä pyörää. Parhaan näköinen niistä oli sukeltanut matalaan rantaveteen Siikalahden kävely- ja pyöräsillan Särkiniemen puoleisessa päässä Kuopiossa. Siellä se oli, sillalta katsoen siistiltä näyttävä Yosemite. Otin siitä ylläolevan samean kuvatuksen.

Pois päin mennessä tuli mieleen semmoinenkin asia, että kännyssä olisi kameran lisäksi myös gps-laite. Olisin voinut ottaa koordinaatit talteen ja laittaa johonkin vaikka kuvallisen viestin. Mutta mihin? Semmoinenhan olisi ikäänkuin hyödyllistä geokätköilyä.

Tuskin virkavalta lähtee Maijalla pyöriä pusikoista keräilemään, kun juoppojakin pitää keräillä pois sammuilemasta, örisemästä ja häiriköimästä pitkin kaupunkia, jne. Kyllä poliisilla aina tähdellistä tekemistä riittää.

Jospa jokin yksityinen tai puolijulkinen taho pitäisi paikallista nettipalstaa anastetuista ja hylätyistä polkupyöristä ja ehkä muustakin tuommoisesta löytötavarasta? Semmoiselle palstalle olisi matala kynnys laittaa pyörästä vaikka tekstiviesti gps-tietoineen. 

Jospa tuo joku vielä korjaisi pyörät talteen, kuivattelisi ja rasvailisi ne, sekä ilmoittaisi tiedot sarjanumeroineen polliisille. Löytöpalkkiota (vapaaehtoista?) joku saisi sitten ehkä löytyneeltä pyörän omistajalta sopivan summan, kympin, kaksi tai enemmän.

Sopisiko tämmöinen hyötypalvelu esimerkiksi kaupungin nuorten työpajan hoidettavaksi? Kasvattaisihan se ehkä nuorille (paitsi rintakarvoja) myös vastuullisuutta. (Paraskin puhuja tässä.) En tiedä, missä vaiheessa omistusoikeus hylättyyn pyörään siirtyy löytäjälle tai valtiolle, pidetäänhän vuosittain ainakin poliisin pyörähuutokauppoja. Lakipuoli täytyisi selvittää.

Mutta kehitelkää ajatusta vapaasti, ketä vain kiinnostaa! Ongelma on aika iso  sekä rötöksen kohteiksi joutuneille yksilöille että yleisesti. Kysymys on vuodessa miljoonien eurojen menetyksestä. Jotkut varastavat pyöriä töikseen ja myyvät niitä eteenpäin, mutta se olisi oman virtensä väärti.

Sopisi se tuommoinen kätkettyjen hylkypyörien arvoituksen paljastaminen ehkä niille   geokätköilyn harrastajille ja muille "valveutuneille kansalaisille". Jopa intrigööri voisi osallistua tuommoiseen toimintaan. Kyllä pyörien varastelu vain harmittaa sekä omasta että toisten kärsimään joutuneiden geneettisten lähisukulaisten puolesta. Keleen pyörärosvoretaleet, kävelkää!


* * *

16.11.2012

Mallimaassa maan tavalla

Suomalainen maan tapa on ollut jo useiden hallituskausien ajan ollut mallimaana oleminen miltei missä asiassa vain. Ennen kaikkea Suomi on olevinaan Euroopan unionin ja etenkin euroryhmän mallioppilas. Kaikista kansainvälisillä areenoilla meille annetuista erittäin kalliista tavoitteista on tehty muka sitovia. Muuten kai meitit piru nokkii?

Suur-Suomeakaan ei ole kokonaan unohdettu, vaikka sen oman aikansa hankkeen olisi luullut päättyneen siihen, kun marsalkka työnsi miekkansa huotraan ja suunnisti naisystäviensä hellään huomaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Sittemmin Suomi on kyllä halunnut olla suurvalta ainakin rauhanturvaamisessa.

Tänään olemme antaneet itsemme lukea ja kuulla, että Suomi haluaa pääministerin ja apuministereiden sanoin olla vihreän kaivosteollisuuden mallimaa. 

Intrigööri jäi vain ihmettelemään, mitä ihmeen tekemistä vihreydellä on minkään kaivosteollisuuden kanssa. Varmaan Suomea kohdemaana pitävien ja kovasta kivestä metallia rutistavien ulkomaisten kaivosjättien päällikköportaan kultahampaita ja omistajia naurattaa. Vai että oikein vihreää kaivostoimintaa!

Suomi lienee kyllä kaivosteollisuudelle eräänlainen mallimaa. Koko maa on täysin alisteinen malminetsinnälle, kaivoksen saa perustaa melkein mihin vain. Jotainhan siellä eduskuntatalon allakin on jo pitkään möyritty...  

Mutta mikä parasta, suomalainen malmikivi on kaiken maailman kaivosyhtiöille ilmaisjakelussa. Kaivosveroa ei ole, eikä kai tule. Lapiolla kultaa Lapista kaivavia hattu- ja partaveikkoja kyllä siitä edestä sorsitaan. 

Suomalainen uusiutuva luonnonvara puukin on käytännössä halpajakelussa, kun siitä jalostetaan bulkkitavaraa eli paperia. Sellutehtaiden vesistöihin pukkaamat kiintoaineksetkin  ovat vuosien varrella olleet niin valtavia, etteivät jonkin Talvivaaran päästöt ole niihin verraten kuin ikävä lirahdus. 

( Lisäys: Kyllä niitä massateollisuuden päästöjä mm. 80-luvulla mittailtiin, ihan viralliselta taholta. Valitettavasti en muista niitä lukuja, enkä löydä niistä tietoja tähän hätään. Asiasta juttua aikoinaan tehnyt kollega ihmetteli pitkään viranomaisilta saatujen päästömäärien suuruutta ennen kuin uskalsi laittaa ne juttuunsa. Juttu oli toki pitävä. )

Onneksi Suomessa on vielä paljon puhtaita vesistöjä ja pohjavettä. Toivottavasti suomalainen vesi ei mene kansainväliseen halpajakeluun, meille kotimaisille taviksille vesihuolto maksaa tietenkin kauhian paljon.

***
Tarkemmin ajateltuna pääministeri taisi sittenkin olla oikeassa luonnehtiessaan nimenomaan suomalaista kaivosteollisuutta vihreäksi. Ylekin otsikoi tuossa just, että Talvivaarassakin jokin suo muuttui äkisti vihreäksi. Juttukin pitäisi varmaa lukea, mutta se tuntuu jo valmiiksi aika ääliömäiseltä. Intrigöörin mielestä suot ovat muutenkin aina olleet pääosin vihreitä, toki ne voivat olla väreiltään myös punertavia ja joskus rusehtavia. Suota Suomessa kyllä riittää ihan ketusti.

Suomi on keidas ja vihreä mallimaa myös, jos vihreydellä tarkoitetaan sitä, että valtio eli yhteiskunta maksaa yksityisten liikeyritysten investointeja ja siivoaa aikanaan jälkiä. Muutenkin Suomi vihertää eli tasoittaa tietä silkoilla lahjoituksilla muuten kannattamattomille ja ympäristöhaittojakin aiheuttaville liiketoimille, kuten tuulivoimalle sallimalla rankasti ylikorkeita tariffeja. Vihreä talous saadaan aina mallimaassa kannattamaan.

Siis jos vihreys on taloudesta puhuttaessa sitä, että valtio lahjoittaa, maksaa, suosii tiettyjä asioita ja jopa rähmällään matelee, kuten kansainvälisten pääomakeinottelijoiden ja unionin mahtimaiden ytimissä, niin  jo vain. Suomen ulkopolitiikan ainutlaatuista taitoa on sekin että meillä osataan olla yhtä aikaa rähmällään moneen suuntaan. 

Suomi saattaa hyvinkin olla vihreän taloudenpidon mallimaa, jos asiat tulkitaan sopivalla (sallitulla) tavalla. Intrigööri saattaa olla väärässä, mutta myöntää sen heti itäsuomalaiseen tapaan, kuten täkäläinen yliopisto D-vitamiinitutkimuksensa kanssa. 

D-vitamiinilisän vakituisena syöjänä intrigööri on kyllä yliopistolle vähän nuivana. Mutta sattuuhan sitä, kun tutkiessa hutkitaan. Miten sitten lienee yliopiston edustajien muiden terveyteen  liittyvien lausuntojen pitävyyden laita? 

* * *
Uuden elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren nimitys "siunattiin" tänään. Ministeri Vapaavuori kuuluu raha-asiainvaliokuntaan, EU-ministerivaliokuntaan ja talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Eipä tuohon muuta voi sanoa, kokoomuksen politiikan tietäen, kuin sen nöyrän toivomuksen, että Herra meittii taas hyvästi varjelkoon.

Uusi elinkeinoministeri julistaa vihreän talouden ja korkean luottoluokituksen mallimaa Suomen tärkeimmäksi päämääräksi kilpailukyvyn parantamisen, kai melkein millä keinolla vain. Tavoite on toki hyvä ja Vapaavuoren mielestä se on jopa jotain sellaista kuin  "tahtotila ja elämäntapa". Uudelle ministerille täytyy tietysti antaa henkinen tuki, kun taloudellista tukea ei oikein liikenisi.

Tiedämme senkin, että keinot kilpailykyvyn koventamiseksi ovat näin korkean yleisen kustannustason mallimaassa aika vähissä. Siispä intrigööri yrittää suomentaa tuota ministerin tavoitetta: Lisää tehoa työhön vaikka automaatiolla ja ulkomaisella halpatyöllä, muuten palkat alas kunnon saksalaiseen tyyliin ja tuottavuus ylös.  Heilataan päälle!


* * *

15.11.2012

Helpommin töihin ja yrittäjäksi


Intrigööri kirjoitteli vuosia sitten yrittäjäpalveluista, joita nyttemmin kutsutaan kevytyrittäjyydeksi. Taloussanomat kertoo, jotta kevytyrittäjyys on kasvussa, osin  perinteisen yritystoiminnan kustannuksella. Byrokratia saattaa jarrutetella kevyttäkin yrittämistä kai siksi, etteivät ihmiset olisi liian aktiivisia, eivätkä työllistyisi yhtään liian kevyesti.

Vanhaan juttuun, postattu 2012:  Työllistyminen ja samalla oman pienyritystoiminnan aloittaminen voi onnistua vaikka uusien yrittäjäpalvelujen kautta. Valtiolla ja kunnilla on taloustaantumassa hihkuva pula verotuloja tuovista uusista työpaikoista. Työvoimapulaa Suomessa ei isommin ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Pikemminkin on kysymys siitä, etteivät työt ja tekijät pääse kohtaamaan. Koulutusta yritysten tositarpeisiin voidaan aina järjestää.

Sivumennen sanoen, kun Suomessa on alettu kohkaamaan työvoimapulasta, on aina armoton lama irvistänyt nurkan takana. Näin kävi 90-luvun alussa ja niin näyttää käyvän nyt parikymmentä vuotta myöhemmin. Jos historia muutenkin toistaa itseään, seuraavalla nousukaudella työntekijöille esitetään jo sellaisia vaatimuksia, mitkä eivät enää ole lainkaan tästä maailmasta.


Jos olisikin töitä, riittääkö palkka?


Pienipalkkaisia töitä ja keikkatöitä olisi aina tarjolla, enimmin tietysti Etelä-Suomessa, missä järkevän hintaisen ja sijainniltaan edes jokseenkin sopivan asunnon löytäminen on pienillä tuloilla jopa mahdotonta.  Julkinen sektori, valtio ja kunnat palkkasivat uusia tekijöitä laajasti viimeksi yli 20 vuotta sitten. Lamat ja tulostavoitteet ovat sittemmin puristaneet yhteiskunnan suorittavista töistä löysät pois ja lisää säästöjä tikistetään kuin vettä kivestä. Tällöin puhutaan tietysti suoritusportaan työpaikoista, ei eliitin suojatöistä.

Toki kunnissa ja valtiolla tavisten työpaikkojakin on suojattu paremmin kuin yksityisellä puolella koskaan. Kuntaliitosten varalta luodut henkilöstön viisivuotiset irtisanomissuojat ovat luku sinänsä. Kyseisille ihmisille itselleen irtisanomissuojattu työpaikka on tietysti hyvä juttu, mutta se on samalla kuntaliitoksilla tavoiteltujen säästöjen este ja työvoiman vaihtuvuuden tulppa.


Työttömyyttä ei ratkaista puolessa vuodessa, eikä kokonaan koskaan. Työttömyys, työllisyys, näiden asioiden ratkaiseminen on aina moniselkoista ja vaikeaa. Tässä epävarmojen työpaikkojen ja pätkätöiden maailmassa tarvittaisiin enemmän käytännöllisiä, joustavia  ja elämänläheisiä ratkaisuja. Helppohan näin on sanoa, mutta revipä sitten siitä kunnollisia ideoita. Tiukassa on!


Pitkän ja monipuolisen työurankin tehneille ja työttömiksi joutuneille on uuden pitkäaikaisen työn löytäminen yleensä todella vaikeaa. Taantumassa työllistyminen se vasta taitoa ja tuuriakin kysyy, jos vielä aikoo työllistää itse itsensä.  Työvoimatoimistoista saa lähinnä pakkopullakurssitusta, hyvin harvoin on esissä oikeita töitä. No, on siinä isompi onnistumisen mahdollisuus kuin loton jättipotin tavoittelussa.


Osuuskunnat ja yrittäjäpalvelut avuksi


Yrittäjäksi ryhtymisessä on ainakin ensikertalaisille vastassa huima byrokraattinen kynnys, mistä tuloloukut ovat vain yksi osa. Starttiraha saattaa auttaa sen aikaa, kun sitä saa. Helposti päädytään tilanteeseen, missä työn vastaanottaminen ei ole järkevää. Toisaalta lyhytaikaisen työn tarvitsija, teettäjä, ei voi työllistää liian byrokratian ja kustannusten takia. Tämä ruokkii aina vain myös harmaan työn tekemistä ja teettämistä, mitä Suomessa harjoitetaan nykyisin jo melko massiivisesti.


Jo tutuiksi tulleita vaihtoehtoja työttömyyden ja työvoiman tarpeen kohtaamiseksi ovat työvoiman vuokrausyritykset ja työosuuskunnat. Nyt uusimpina ovat nousussa yrittäjäpalvelut, joissa voi toimia työntekijänä, mutta yrittäjän tyyliin, esimerkkinä tästä on Eezy


Yrittäjäpalvelussa duunari, alan kuin alan työntekijä, toimii kuin yrittäjä löytämällä omat työnsä ja tekemällä ne itsenäisesti. Laskutuksen ja kaikkinaisen byrokratian hoitaa yrittäjäpalvelu, johon asiakkaana oleva työntekijä on määräaikaisessa työsuhteessa sen ajan kuin työ kestää. Työntekijälle palvelu maksaa kai yleisesti noin 10 prossaa työn laskutuksesta.


Mielenkiintoista tässä on sekin, että jos homma toimii hyvin ja laskutusta kertyy, siitä työntekijän omakin yrittäjän ura ehkä urkenee. Toisaalta moni kätevä ja osaava käytännön suorittaja on joutunut laittamaan hanskat naulaan ja työkalut varastoon verovelkojen takia. Pienenkin firman pyörittämiseksi pitää olla verottajan ennakkoperintärekisterissä ja verovelkaiselle se ei vaan käy. Toiminta yrittäjäpalvelun kautta ratkaisee tämänkin työllisyysloukun.


Omassa yritystoiminnassa epäonnistunut, mutta muuten osaava ihminen ei jäisi yrittäjäpalvelussa verovelkojen takia peukaloita pyörittelemään ja jollain niukalla sosiaaliturvalla kitkuttamaan. Jos hienosti sanotaan, ihminen voisi uudelleen hyödyttää itseään, perhettään ja yhteiskuntaa.


Yrittäjäpalvelusta voisi tulla tärkeäkin tekijä työllistämisessä, työntekijöitä on pelissä mukana jo useita tuhansia. 


Kuka kotiäitien työt tekisi?

Kokoomus näyttää viime aikoina jopa pääministerin suulla käyneen kotiäitien kimppuun. Intrigööri lukee päivittäin monia blogeja. US:n Puheenvuoron kirjoittaja Tuure Piittinen näytti keksineen Kataisen kohellukselle hyvän vastahyökkäyksen.

Jos kotiäidit rynnistäisivät joukolla töihin ja veisivät mukulansa päikkäriin, siinä olisivat jo heti valmiiksi päiväkodit ja päivähoitajat hepakassa. Ja joku ne kotiäitien työt tekee silloin, kun heillä on ns. vakituinen työpaikka. Miten käy näille kotiäideiksi jääneiden työllistämille  pätkätyöläisille? Päiväkoteihinkaan ei ole kovin helppo työllistyä, kun koulutuskouhotus etenee lapsenhoitoonkin. Sanopa se Jyrki!


Että näin on näreet! Vanhoista jo olevista työpaikoista ei ole monille jakaa, jos aina on kenellekään. Tarvitaan uusia työpaikkoja ja paljon, niiden kehittelyssä saa moni vielä aivolihasta pullistella. 


(Nykyajan kotkotuksia tosin on se, että (halpa)duunarit pitäisi välttämättä saada ulkomailta ja mieluiten kaukomailta.)


* * *