Pientä valoa tuottajille

Kannattavuuden rajoilla toimiville ja kuivuudesta kärsiville maataloustuottajille tulee syyskuun alusta lähtien tukea toiselta kaupan jätiltä, K-ryhmältä. 

K-ryhmä ilmoitti perjantaina Maaseudun Tulevaisuudessa, että tuottajahinnat tuplataan "Tuottajalle kiitos" -tuotteissa. Kyseiseen tuoteryhmään lisätään jatkossa uusia tuotteita.

K-ryhmän nyt käynnistämä tuottajahintojen korotus on 10 - 20 prosenttia suurimmissa tuoteryhmissä maito- ja lihatuotteissa. Tuetussa tuotesarjassa on erilaisia porsaan- ja naudanlihatuotteita. 

K-ryhmän mukaan ajatuksena on laajentaa tuettavaa valikoimaa merkittävästi, ja siinä tarvitaan apua teollisuudelta. Maito ja liha ovat suuria tuoteryhmiä. Pelkästään maitoa myydään vuosittain miljoonia litroja.

Uusia kehitysideoita luvataan ottaa vastaan. Kuitenkin tuotteita, joista viljelijät saavat paremman hinnan, luvataan ratkaisevasti lisätä. 

Mitä korotetut hinnat tarkoittavat yksittäisille tuottajille?

"Jos kyseessä on esimerkiksi merkittävä porsaanlihantuottaja, puhutaan  tuhansista euroista vuodessa, päivittäistavarakaupan johtaja Ari Akseli kertoo MT:n jutussa. "Ison maitotilan kohdalla kyse on jopa kymmenistä tuhansista euroista".

"Olemme nöyrällä mielellä", hän sanoo. "Tiedämme, että maatalouden kannattavuusongelmien ratkaisu vaatii paljon muutakin, mutta haluamme olla talkoissa mukana."

***

Intrigöörin on vaikea pönkittää maataloutta syömällä enemmän ja pyrkimyskin  olisi toisenlainen. Voisi ehkä yrittää syödä välillä paremmin eli kalliimmin. Hyvistä aikomuksista on kyllä kertynyt ajan kanssa unohdusten röykkiö. Kotimainen ruoka ja sen saatavuus on silti tässäkin pienessä ruokakunnassa tärkeää. 

Kaupan halpuutukset kuluttajille tuntuivat ainakin alussa hyvältä, mutta hieman epäilytti se, näkyisikö sellainen satojen tai tuhansienkin tuotteiden hintojen viilaus käytännössä itselle mitenkään. Eipä tainnut paljon näkyä, vaikka ökyily onkin meikästä etäällä. 

Hintojen viilausta tehtiin ahkerasti ainakin kahdessa suuressa kaupparyhmässä ja kolmaskin osasi pitää puolensa. Nyt mututunnelma on sellainen, että ruoan hinnat hiipivät taas ylöspäin.
***

Maataloustuet ovat asiakokonaisuus, johon tavallinen sekametelitoimittaja ei ennenkään mieluusti työssään puuttunut, koska siinä olisi tarvittu tanakkaa asiaosaamista. Sen voi sanoa, että nyt tarvittaisiin valtion reippaita toimia ainakin kuivuusvahinkojen helpottamiseksi.

Kaupparyhmät on meillä kitketty vähiin, mutta erilaista elintarviketeollisuutta riittää. Kuka ruokaketjussa ehkä syö liikaa kenenkin eväitä, sitä on mahdoton sivusta sanoa. Voi vain todeta mainoshenkilön tavoin, jotta hyvä ruoka, parempi mieli.

Voisihan kauppa suurilla rahkeillaan enemmänkin rummuttaa tuottajien tukemista, sekä muidenkin kotimaisten ja paikallisten yritysten suosimista! Kunnon kampanjointi saattaisi nostattaa kansalaisissa vähiin huvennutta yhteishenkeä. Yhteisessä paatissa kuitenkin seilataan ja välillä on äyskäröitävä, ettei upota. Suuri maailma pysyy aina jotenkin pinnalla, mutta pysyykö pieni Suomi? 

***

22.1.2019: S-ryhmäkin on tuottajista huolissaan. Aloittaa oman kampanjan, mutta ei nosta tuottajahintoja.


Lisäys: Selvitysmies Reijo Karhinen on optimistinen siitä, että maatalouden yrittäjätuloa voitaisiin kasvattaa puolella miljardilla. Hän sanoo kuitenkin, että neuvotteluasetelma on jännittynyt ja tulehtunut. Ruokaketjun osapuolet ovat syvällä poteroissaan. Linkki juttuun.

Kaupan asiakas ratkaisee: Tue tuottajaa ostamalla enemmän kotimaista!

Vvm Petteri Orpo hehkuttaa elintarvikeviennin mahdollisuuksia.

Viljelijä IS:lle: Huonoin sato 30 vuoteen.

Ehdotus: Suomalaiset tuottajat reilun kaupan piiriin.

Kuka lypsää maajussia?

***

Varas vingutti lähimaksua

Kaupan ala, kuten nekin monialafirmat, joita ennen sanottiin pankeiksi, kehittää kovasti kaikenlaista maksamista. Lähimaksu-omituisuus on jo joka kortilla. Lähimaksun raja on nousemassa keväällä 2019 jo 50 euroon kerralta.

Luurilla joka paikassa maksamisen ihanuus tartuttaa kuulema pian nuorempien lisäksi myös kaikki alle satavuotiaat. 

Intrigööri ole omissa raha-asioissaan viisas, etäällä siitä. Ostojen maksamisessa ei kumminkaan ole ikinä ollut mitään ongelmia, jos vain tilillä on katetta tai painetta pussissa.

Lähimaksun otatin kortilta pois jo aikoja sitten, kun ajattelin tuottaa rosvolle masentavan pettymyksen, jos lämiskä sattuu katoamaan, kuten kerran kävi.

Silloin vuosia sitten rehellinen naisihminen löysi  lompakkoni kaupungilta, selvitti puhelinnumeroni ja pääsin kiittämään häntä. Kulukorvauskaan ei hänelle kelvannut.

Karjalainen kertoo tapauksesta, missä epärehellinen "löytäjä" vingutti lähimaksukorttia 200 euron edestä yhdessä päivässä.

Meikän luurissa on pankkisovellus, mutta käytän sitä vain tilin katseluun, en maksamiseen. Tunnukset eivät ole koskaan mukana. Maksut olen hoidellut kotona koneella, maksamista on nykyisin niin vähän, ettei se ole mikään hidaste. Tietoturvakin on tähän saakka toiminut.


Eikö raha kelpaa ruokakaupassa? Taloussanomat 31.8.2019.

***

Lähimaksamisesta Visalla löytyi lisää väärinkäytön uhkia. Tivi 30.7.2019.

Lisää Visan ongelmista lähimaksuissa, IS 31.7.2019.

Kännymaksamisessa ainakin MobilePay on aiheuttanut jo ulkopuolisen väärinkäytön yrityksen ihmiselle, joka ei ollut edes asentanut sovellusta puhelimeensa. TalSa 12.4.2019.

***
TalSan juttu lähimaksamisesta 15.5.2019.

Visa Electron saattaa olla turvallisin kortti? 

Lähimaksuko turvallista? Hevonen ja lehmä ovat turvallisia eläimiä.

***

Isoveli löysi minut

Pieni Suomen kansa on jo nykyisin tarkassa syynissä. Virkahirmuilla on laajat mahdollisuudet päästä kiinni kaikkiin kansalaisen ns. henkilökohtaisiin tietoihin. Tämä ei vielä isoveljelle tai -siskolle riitä, vaan EU:n direktiiviä keppihevosena käyttäen vvm & co haluavat ravata tyyten tavisten oman yksityiselämän yli. 

MTV:n haastatteleman asiantuntijan mielestä Suomeen aiottu viranomaisvalvonta on täysin ylimitoitettua. 

Linkki 17.10.2018: Eikö muka isoveli ole totta?

Linkki 16.12.2018: Tietosuojalait ovat sotkuinen vyyhti.

Linkki 23.1.2019:  Blogilinkki: Supervalloilla on menossa kova kyttäyssota.

Linkki 29.7.2019:  Kazakstan vaatii seurantaa, mutta onkohan se samalla ainoa omille kansalaisilleen rehti valtio?


***
Alkuperäinen teksti: Isoveli löysi minut tänä aamuna käydessäni Prismassa. Vilkaisin kassajonossa pulikkaa, jotta onko siihen tullut hälyjä, koska aina en niitä taustamelussa kuule. Joku, ehkä hra Google, ilmoitti näytöllä jotenkin niin, että Prisma on sellainen paikka, mistä moni haluaa laittaa kuvan mapsiin. Minut oli havaittu!

Luurissa ei ollut wifi päällä, eikä gps. 4G nettiyhteys oli, koska siitä pitää kumminkin maksaa. Tuollaista viestiä en vain ole aiemmin missään saanut. Sovelluksissa on kyllä S-appsi, mutta ei se ollut käytössä, enkä tiedä, miten se sitten minut paikantaisi. Moittisiko se minua tuhlariksi, jos olisin K-kaupassa tai litukassa?

Eihän tuo mitään haitannut, mutta laittoipa vain miettimään, että on sitä jo  meikäkin melko hyvässä seurannassa. Tuo viesti ei tainnut tallentua mihinkään.

En  tietenkään ottanut kuvaa kaupasta ja laittanut sitä mapsiin. Joku naisoletettu olisi vielä  saattanut kiljua meetoota tai titityytä samanlaisella volyymilla kuin jenkkilän kauhuleffoissa. Sitten vartijat olisivat kaataneet minut kaupan lattialle tai ampuneet taserilla...

Moinen asia lienee useimmille nörttioletetuille itsestään selvä, mutta tämmöiselle röntille se oli uusi juttu. Kun kannan älyluuria taskussani, paikannus lienee jollekulle yhtä helppoa kuin jos minulla olisi jalkapanta? 

Jospa kaupassa käynti onkin tulevaisuudessa kuin silikkiä vaan, puolipakollinen sovellus ohjaa ja neuvoo? Varmaan se käskisi pois sellaisten kamppeiden äärestä, mihin ei olisi tilillä katetta? Somettaa, kuvata ja jakaa pitäisi tietysti tauotta hurjana sormet viuhuen, muuten tulisi lisälaskua perästä.

Olisi minulla vielä vähä-älyluurikin, sellainen pieni ja näppärä, kamerallakin saa kuvia, se luuri kestää vähän kolhuja ja sadevettäkin. Muistan vielä hyvin ne ajat, jolloin taskupuhelinta ei ollut kenelläkään, lämiskässä oli automaatteihin käypä ladattava puhelinkortti. Sitä ennen oli vain puhelinkoppeja, joissa tarvittiin kolikoita. Hyvin silloinkin pärjättiin, eikä törmäilty silmät kiinni näytössä mihinkään. Ei nyt tämän tärkeämpiä. Anteeksi maalaisuuteni.

***

Lisäys: Olisiko gps sittenkin ollut kaupassa päällä? Huomasin äsken himassa, että se oli toiminnassa, vaikka luulin, ettei olisi. Pitänee ottaa asetuksista sovelluksilta pois sijainnin käyttöoikeus.

Opin äsken sattumalta netissä lisää: Olisiko puhelimeen saamassani viestissä ollut kysymys sellaisesta hienosta sisätilapaikannuksesta? Viisasta olisi ehkä ollut näpätä viestiä, eikä läpsäyttää luurin koteloa kiinni, jos silloin olisi selvinnyt jotain. 

Täytyy muistaa ottaa iisisti, ettei joutuisi sisätiloista äkisti ulkotilapaikannukseen. Ainakin ukkomiehille saattaa käydä niin, että hyö joutuvat yllättäen ulkoruokintaan, mistä on itselläkin kaukaisia kokemuksia.

Vapaaehtoistyö ei saa onnistua hyvin, muuten pannaan seurantaan! Linkki 14.11.2018.

***
Kuukkeli on kova kyylääjä, digitoday.

Kansalaisten kyttäämisestä on Suomessa onneksi käytössä vasta kevytversioita, jos verrataan niitä kovimpiin kiinalaisiin viritelmiin. Linkki Ylen juttuun 28.8.2018.

Suuren ja mahtavan Kiinan kyttäys on jo globaalia. Tiibetin pakolaishallituksen kakkosmies ei saanut Suomessakaan montaa poliitikkoa liikkeelle. The Ulkopolitist 18.10.2018.

Lisää kiinalaisesta komennosta, IL 1.11.2018.

Keskitysleirit käytössä uiguurien "kasvattamiseksi" oikeaan ajatteluun.

***

Plussa vai bonus köyhän onni?

Kauppaketjujen kanta-asiakasohjelmia arvostellaan, koska ne kohtelevat erilaisia perheitä tai ruokakuntia eri tavoin. Vähiten kauppojen korttipelistä hyötyvät niukasti ostavat yksineläjät, meikäläisen kaltaiset "luonnolliset henkilöt".

K-Plussa-kortteja on yli 3,8 miljoonaa liki 2,2 miljoonassa taloudessa. S-kauppojen asiakasomistajia bonuskortteineen on yli kaksi miljoonaa.

Intrigööri vertailee seuraavassa kaupan korttipelin kahta suurinta eli K-ryhmän plussaa ja S-ryhmän bonusta ainoastaan vähän ostavien yksin- tai miksei myös kaksineläjien vinkkelistä. Vertailussa kaupan asiakkaan ostot jäävät noin 200 euroon kuukaudessa tai menevät himpun siitä yli, kysymys on lähinnä ns. päivittäistavarasta.

Pienituloisten ihmisten määrä Suomessa kasvaa vuosittain, joten monet kuluttavat kuukaudessa ruokaostoksiin ja muihin pakollisiin hyödykkeisiin vieläkin vähemmän. Ruokamenot vaihtelevat tietenkin suuresti. Intrigöörin omanakin tavoitteena on tikistää kuukauden pakollisissa menoissa sinne pariinsataan euroon, mutta ei se vielä ole kertaakaan onnistunut. Mahdollista se toki olisi, jos ja kun. Hyvinkin vähällä kyllä pärjäisi, jos pakko olisi.

***
Viime aikoina eniten lätinää on syntynyt kaupparyhmien tekemästä kyttäyksestä eli yksittäisten asiakkaiden ostosten tarkkailusta, mitä kaiketi haluttaisiin hyödyntää entistä tarkempaan markkinointiin. K-ryhmässä ostoskohtaista tarkkailua on jo tehty ja S-ryhmässä asiaa vissiin vielä vähän pähkäillään.

Todellisuudessa asialla ei liene suurta merkitystä, kanta-asiakaskortteja ei ole pakko käyttää, joskin ostohyvityksiä ja joitain ns. alennuksia jäisi silloin paitsi. Käytännössä lähes kaikki tavisasiakkaat käyttävät plussakorttia K-ryhmän kaupoissa ja bonuskorttia S-ryhmässä. Niin tapahtunee edelleenkin, vaikka kauppa katselisikin ostojamme sillä silmällä.

Miten käy, jos keskität pienet ostosi toiseen noista kauppaketjuista ja kulutat ehkä semmoiset 201 euroa kuukaudessa? Tuolla summalla ei kummassakaan kaupparyhmässä kiivetä kuin ostohyvitysten ala-askelmille, ei päästä palkintopisteille tai korkeille bonusprosenteille. 

***

K-plussan kertymiä.

K-plussassa yksi ostoeuro vastaa yhtä plussapistettä. Parilla satkulla saat saman verran pisteitä. Saadaksesi yhden 5 euron arvoisen hyvityksen eli plussa-setelin, tarvitset 1000 pistettä eli sinun pitää ensin ostaa yhteensä 1000 eurolla.

Nykyisin asiakas saa vitosen etusetelin halutessaan postissa tai se maksetaan rahana pankkitilille. Jatkossa kuulema kertyneet etueurot voi käyttää ostoksiin suoraan kassalla, kunhan plussaa on kertynyt sen viiden euron verran.

Käytännössä saat noilla parin satkun kuukausiostoilla yhden vitosen setelin tai edun noin puolessa vuodessa. Vuodessa etua tai ostohyvitystä kertyisi sitten kokonainen kymppi, vähän jäisi pisteitä jemmaankin. K-ryhmä on kertonut, että täysille plussa-eduille pääsisi noin 6 500 euron ostoilla vuodessa. Pirkka-lehden saisi kotiin kannettuna, oliko se 3 000 euron ostoilla.

Pieni plussa-asiakas hyötynee edelleenkin eniten kauppojen kerran tai kaksi viikossa vaihtuvista korttitarjouksista ja pysyy sillä tavoin pelissä mukana. Noiden plussa-tarjousten tarkkaa hyötyä on taviksen mahdotonta määritellä, tuotteen lähtöhinnan asettelusta se riippuu. Lämiskä- tai ostoskorituntuma kuitenkin on, että kyllä sieltä välillä hyväntuntuisia tarjouksiakin pukkaa. Taisi niitä hyviä sisäänvetoja näkyä enemmänkin ennen kuin isoissa kaupoissa innostuttiin halpuuttamaan satoja ja tuhansia tuotteita, kuten väitetään.

Plussa-systeemiin liittyminen maksaa vähäsen. Kortin saa kun maksaa hakemusta jättäessään jotain 8 - 10 euroa? Plussa kortin voi liittää ainakin joihinkin pankkikortteihin ja luottokortteihin. Nykyisin nuo korttiedut hoituisivat luurillakin. 

Plussakortin saa 2020 netin kautta ilmaiseksi, ainakin kesäkuun loppuun asti.

***

S-bonuksen kertymiä.

S-bonuspeliin pääset mukaan vähintään 50 euron kuukausiostoilla, jolloin saat bonusta 1 prosenttia 200 euroon asti, mistä lähtien hyvitys on 1,5 prosenttia. Parin sadan ostoista palautuu asiakkaalle 3 euroa, minkä osuuskauppa maksaa kuukausittain tilillesi. Vuodessa niin kertyisi bonuseuroja 36.

Ostohyvitysten perusteella em. pikkuasiakkaan paras kortti olisi siis vihreä bonuskortti, jolla saisi ostoista takaisin yli kolminkertaisen määrän euroja plussakorttiin nähden. Mutta asia ei ole niin selvä, jos se on ollenkaan suoranuottinen.

S-ryhmän bonuskortin saaminen edellyttää kaupan jäsenyyttä eli asiakasomistajuutta. Se omistaminen eli osuuspääoma maksaa satasen. Tuon 100 euron maksamiseen on aikaa kaksi vuotta ja sen voi maksaa kokonaan tai osittain bonuksilla. Takaisinkin sen rahan saa halutessaan, mutta silloin ns. omistajuus lakkaa ja bonuskortti hyytyy.

S-osuuskaupparyhmä on kytkenyt kaupan pankkiin ja toisin päin eli asiakasomistajuuden myötä pääset samalla S-pankin asiakkaaksi, käytätpä sinulle avattua pankkitiliä tai et. S-pankin etuja ovat ainakin toistaiseksi ilmainen tili, maksukortti ja verkkopankkitunnukset. Kaikkiaan S-bonuspaketti on sen ottajalle melkoinen kokonaisuus, luottoakin sille kortille voisi saada.

Jos S-pankin kortilla maksaa ostonsa kassalla, saa bonusten lisäksi puolen prossan maksutapaedun. Tuo jälkimmäinen nostaisi tässä käytetyn yli kahdensadan euron kuukausiostosten hyvityksen 2 prosenttiin eli asiakas saisi takaisin 4 euroa kuussa, 48 euroa vuodessa.

Täkäläisen osuuskaupan ylijäämänpalautuksen asiakas saa kerran vuodessa edellisen vuoden ostojen määrän perusteella. Palautuksen prosentti on vaihdellut yhdestä kahteen prosenttia, vuonna 2019 se oli peräti 4 prosenttia! 

***

Jos vielä vähän tiivistäisi: Vähän ostava hyötyy enemmän S-ryhmän bonuksista kuin K-ryhmän plussista, joita ei usein lompsaan ropise. K-kaupan ostoksista hyötyy rahana vuodessa 10 -15 euroa, kun S-kaupasta saa jotain takaisin joka kuukausi, vuodessa rahaa tulee noin kolme kertaa enemmän kuin plussasta. Näin on, jos pysytään noin parinsadan euron kuukausiostoissa. 

Myös osuuskaupan pankki kortteineen ja verkkotunnuksineen on ilmainen pikkuasiakkaalle, mikä merkkaa pankista riippuen ehkä vitosen kuussa eli noin 60 euroa vuodessa. Pankkitilit lisukkeineen ovat jo enimmäkseen maksullisia, siis pienille asiakkaille. S-kaupassa oman pankin kortilla maksaminen tuo myös ostohyvityksiä eli bonuksia. 

Jos on meininki ostaa jotain muuta kuin makkaraa ja leipää, tulee herkästi vertailtua tuotteita ja katsotuksi ehkä, millaisia kokemuksia muilla on juuri siitä tuotteesta. Vaate- ja kenkäostoksilla Citymarketit ovat olleet pelkällä kokemuksella ja mutulla arvioiden Prismoja edullisempia. K-ryhmä loistaa vertailuissa eniten vaihtuvilla tuotetarjouksilla, joita on myös kodin teknissä vimpaimissa.

***
Intrigöörillä on oikeastaan hyviä kokemuksia sekä plussakortista että bonuskortista. Onni ei köyhää kohtaa kummallakaan kortilla, mutta pientä helpotusta niistä saattaa arkeensa saada. Plussakortin sain maksettuani siitä 50 markkaa joskus 90-luvun alkupuolella. 

Muistan vieläkin, kuinka lankesin sittarissa juustoon. Hyllyssä oli isoja hyvän näköisiä juustomötiköitä, joiden hinta olisi ollut plussaten selvästi halvempi. Menin saman tien neuvontaan tilaamaan sen kortin. Kauan tässä on jo plussan kanssa yhdessä taivallettu ja joskus on hyviäkin etuja kuitattu.

Bonuskortin sain muutamia vuosia sitten lähinnä siksi, koska kyllästyin siihen, että eräs pankki nappasi kortista ja verkkopankkitunnuksista monta euroa joka kuukausi. Liityin osuuskaupan jäseneksi ja samalla kauppapankin asiakkaaksi, mistä hyvästä pulitin silloin heti 20 euroa. Sain liittyessä kahvia ja lujan sinisen kassin, mikä varmaan periytyy jälkipolvillekin. Pankin käyttö ei ole siitä pitäen paljoa maksanut. Bonusten lisäksi osuuskauppa maksaa jäsenille vuosittain ylijäämänpalautusta.

Olen itse hyötynyt viime vuosina jotain pikku kytkyistäni osuuskaupan kanssa. Silti suosittelen molempia kanta-asiakassysteemejä, sillä kaikki on aina monesta kiinni. Jos kaupan isot pojat luopuisivat korttipelistä, noinkohan säästöt siirtyisivät tuotteiden hintoihin?

Mutta asiakkaathan niitä kortteja sun muita nykyajan turhakkeita käyttävät, jos ne eivät kelpaisi kenellekään, ne häipyisivät kuvioista kuin muinaiset maitopussit kaatimineen. Mitä, ettekö muista kaupan mainioita maitopusseja?

Lidlissä minäkin meinaan välillä poiketa loppuvuodesta lähtien vaihteluakin hakemassa, kunhan kaupungin uusin litukka avaa ovensa sopivan matkan päässä meikästä.

***

Linkkejä:

4.9.2019, TalSa: Pohjois-Savon PeeÄssä maksoi parhaat bonukset asiakkaille.

21.3.2019 Talouselämä: S-ryhmä kasvoi parhaiten.

8.2.2019: Suomalainen ruoka on korkeatasoista, mutta venäläisiä käy jo sääliksi.

2.10.2018: S-ryhmä päästää asiakkaat katsomaan omia ostostilastojaan.


Isot kasvoivat 2017, Litukkakin pulskistui.

S-ryhmä luokittaa satunnaiset ja aktiiviset asiakkaat.

K-kaupat keräävät huimasti tietoa asiakkaista.

Lähikauppoja karsiutuu, eikä nelosolut taida pelastaa.

Onko lähimaksu kortilla täysin turvallista?

***

Korttipelissä tuli tauko

S-Pankki oli tunti sitten alhaalla ainakin Kuopion Prismassa. Vihreä kortti ei kelvannut kassalla, eikä Ottokaan antanut sillä hilloa. Sama juttu kuului olevan toisillakin asiakkailla ja kassoilla.

Onneksi lämiskässä oli sen verran käteistä mitä siinä tarvittiin. Joten: Älkää digiaika-intoilijat ja 5G-miehet yrittäkö viedä ihmisiltä pois käteistä rahaa! Käteinen on oikeille ihmisille tärkeä yksilönvapauden takuu, oli sitä rahaa enempi tai vähempi. Tulipa vain mieleen. Eikä mulla muuta.

Ps. Kännyssä pankin sovellus näyttäisi toimivan, katkoksesta on nyt jo puolitoista tuntia. Luurista ei vain saa revittyä käteistä, en tiedä voisiko sillä maksaa kassalla ostoksia, ei kai, vielä.

***

Tässä on pihvi!

Turun seudun ABC-ketjun myymä 15 euron hintainen lehtipihvi olikin jauhelihapihvi. Petkuhuiputusta se oli, sillä kysymys ei voi olla virheestä. 

Lihatukusta oli vasiten tilailtu isot satsit juuri moista tuotetta. Lehti-jauhispihvejä oli myyty 8 000 kertaa.

Asiakkaiden kannalta ABC:n mainoksessa komean näköinen ateria ei tainnut olla iso vahinko, koska valituksia ei kai tullut, ihme kyllä. Ehkä asiakailla on osuuskaupan tuotteisiin niin kova luottamus, ettei viitsitty valittaa, vaikka pihvi olikin tavallista lehtipihviä murakampi ja olisiko ollut maukkaampikin.

Osuuskauppa korvannee tupelluksensa asiakkaille, jonkun sikäläisen pisnesneron syytä se on vissiin ollut. Toisaalta tuo Turun jauhelihapihvi on saanut lehdistöltä läpi Suomen niin hyvää mainosta, että osuuskaupassa kannattaisi kaivaa jostain pakastevarastosta esille pussillinen huumoria ja hyödyntää iso ilmainen reklaami. 

Hyvä jauhelihapihvi, sellainen Turun pihvi lisukkeineen, kelpaisi ehkä sopivasti halpuutettuun hintaan koko ABC-ketjussa? 

Mainoslauseeksi sopisi: Tässä on pihvi!


Lisäys: Hyvityksiä parille sadalle asiakkaalle.

***

Kikyä ja halpuutusta

SOS-hallituksemme hehkuttelee alkukesän kilpailukykysopimusta tyytyväisenä kuin katti aurinkoisella ikkunalaudalla. Persuleiristäkin kikyä luonnehdittiin järjen voitoksi ja vakauden lisääjäksi. Kikyn pitäisi kuulema nostaa Suomi ylös suosta. 

Ehkä kiky sen tekeekin, sillä niin teki myös paroni Münchausen, joka nosti itsensä ylös tukasta. Samalla roimalla yhden käden ja pohkeiden otteella nousi allikosta hevonenkin. 
Suomalaisessa sadussa hevosena on työllä raskautettu kansa, kaikkine kuihtuvan hyvinvointimaan rippeissä roikkuvine kanssakulkijoineen. 

Huikeasti valehtelevan paronin saapaissa ovat poliitikot, jotka ratsastelevat hevosillaan eli äänestäjillä kaudesta toiseen. Poliitikot kyllä osaavat suonsilmän kohdalla ketterästi hypätä satulasta pois jollekin kantavalle mättäälle.

***
Intrigööri on vanhana taloustunarina jo pitempään ihmetellyt suurten makkarakauppiaiden rasvaisia juttuja halpuutuksen asiakkaille tuomasta onnesta ja autuudesta. Lähikauppiaskin tuossa on useampaan otteeseen paasannut  asiakkailleen, jotta kuinka on taas halpuutettu niin monta sataa tuotetta kerralla. Voi olla, että on, mutta näkis vaan, siis näkis ne halpuutukset käytännössä!

Lähikaupat ovat kyllä mm. halpuutusten ja kasvaneiden aukiolojen takia ahtaalla. Kannattaisi käydä usein lähikaupassa niin kauan kuin sellaisia on!

Talouselämä-lehti kertoo Tilastokeskuksen tilastoineen, että me suomalaiset maksamme nyt elintarvikkeista kolmisen prossaa vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Halpuutus on siis edes tilastollisesti totta, eikä satua. Samaan aikaan kun kauppa on pitänyt meteliä vähittäishintojen halpuutuksista, myös tuottajat eli maanmiehemme maanviljelijät on hurjan halvalla pantu, he saavat kai tuotteistaan 14 prossaa entistä vähemmän.

Luonnonvarakeskus on jutun mukaan alustavasti ennustellut, että maatilojen yrittäjätulo supistui edellisvuodesta peräti 40 prossaa ja jäi viime vuonna vajaaseen 10.000 euroon tilaa kohti.

Julkisuudessa ( Oikean Totuuden Mediassa, OTM. ) on kerrottu lähinnä joidenkin maidontuottajien vaikeuksista, mutta maanviljelijöiden tulokertymä ei paljon naurata. Töitä kyllä riittää, mutta tekijän pussiin jää keskimäärin vain jokin kolmen euron tuntiliksa ja sijoitetulle pääomalle kertyy vajaan yhden prosentin korko. 

Vertailun pohjaksi jutussa mainitaan, että yksityisen sektorin tuntipalkka oli yli 16 euroa vuonna 2014.

***
Onkohan tässä vihdoin toteutumassa demarien ikivanha, jo markka-aikainen päikkäriuni siitä, että Suomeen kannattaisi oman maatalouden tukemisen sijasta tuoda kaikki ruoka ulkomailta? Intrigööri ei ole koskaan ollut samaa mieltä. Vaikka ei puhuttaisi mistään   kriisiajoista, kotimaista ruokaa tarvitaan aina. 

Toisaalta Suomessa tarvittaisiin nykyisten maatilojen lisäksi oikein paljon eri alojen pienyrityksiä työpaikkoineen, mutta sekin haave jäänee poliittisten päiväunien tasolle.

Kotimaisen ruoan laatuun voi luottaa ainakin enemmän kuin ruokahyllyiltä kaikille tuttujen vieraiden ja kaukaistenkin maiden halpatuotantoon. Eikä edes tarvitsisi mainita mitään siitä, että suomalainen ruoka on hyvää. 

Maatalous saa kokonaisuutena isoa tukirahaa valtiolta ja valtiolta EU:n kautta kierrätettyna, mutta ruoan jalostajat ja kauppa pitävät tuottajia kuin nyhtöpossuina. Koko ruokaketjun katteita ei ikinä avata, koska liikesalaisuus...

***
Johtava halpuuttaja on S-ryhmä ja K-kauppiaat seuraavat sitä hyvänä kakkosena. Intrigööri on molempien pikkuasiakas. Tiedä sitten, onko järkevää halpuuttaa kerralla satoja tai tuhansia ruokatuotteita, sillä harvempi tavallinen pulliainen ostaa ikinä niin paljon erilaisia eväitä ja niiden lisukkeita? 

Perusruoan järkihinnat ja muuten kunnolliset viikkotarjoukset riittäisivät. Ruokahävikkiäkin aiotaan yleisesti karsia, jotain kai sekin touhu haarukan ja vatsan välissä halpuuttaa? Jätettäisiin nyt kotimaiset maajussit oikeasti henkiin, eikä enää kidutettaisi heitä ennen heikoimpien tilojen toiminnan pakollista lopettamista! 

Huoltovarmuudesta pitäisi ehkä puhua, mutta turhalta se tuntuu, kun iso osa poliitikoista tuntuu olevan valmiita Natoonkin kuin lukkarit sotaan. Kansalaisilta ei lopulta kysytä tästäkään pienen kansan mahdollisesta kohtalonkysymyksestä mitään, koska kansalaiset ovat poliitikkojen mielestä tyhmiä ja siksi valittavat nälissään.

Loppuvuodesta täällä kotikylässä avataan suomalaisen ruoan halpuutuksen pioneerin Lidlin ( Kiitos vain hra Schwarz! ) uusi myymälä, jossa sielläkin pitää ryhtyä käymään sen sattuvan sijainnin  takia. Valinnanvaraa vähille ruokaostoksille riittää. 

Siwoja tulee muuten vähän ikävä, koska niihin kerkesi tottua. Siwa on melko järkevä ja toimiva pikkukauppa, paljon parempi kuin ei lähikauppaa olenkaan. Mutta minkäs tässä ihmispolo millekään voi, markkinavoimien muokatessa mualimaa.

***

Linkkejä:

Ei kiksejä kikystä.

Sutta vai sekundaa vai..?

Kaupoissa mahdoton tilanne

Eipä ole kaupan pitäjällä tai myyjillä helppoa näinä ankeina aikoina, kun laki melkein suosii myymälävarkaita tai näpistelijöitä, olivatpa nuo sitten keitä hyvänsä. 

Turun Sanomien viime viikon uutinen kertoo sattumuksista, jotka seurasivat kantasuomalaisen vähemmistön edustajien eli romaniseurueen vierailusta salolaisessa kaupassa. 

Koska kyseisen seurueen kauppareissu yhdistyi jotenkin myymälävarkauksiin, myymälän pomo käskytti alaisiaan kieltämään romaneita asioimasta enää kaupassa. Pari päivää tapahtuneen jälkeen kaksi romaninaista tuli sattumoisin ostamaan jäätelöä, jolloin kassalla yksin työskennellyt nuori mies pyysi naisia poistumaan.

Loput TS:n kertomasta tarinasta on aika lailla arvattavissa. Paikalle saapui nopsasti myös jäätelönostajien tuttavia tai sukulaisia. Hässäkkä alkoi. Soiteltiin puolin ja toisin poliisille. Luultavasti muutama kipakka sana puhuttiin myös syrjinnästä ja rasismista. Nyt syyllistettyjen saappaissa olivatkin myymäläpäällikkö ja myyjä, eivätkä suinkaan nuo viattomat jäätelönhaluiset asiakkaat ystävineen.

Myöhemmin oikeudessa kaupan paikalla olleet työntekijät saivat syrjinnästä päiväsakkoja ja heidän työnantajansa määrättiin maksamaan neljälle(!) romaninaiselle yhteensä 7 500 eroa korvauksia kärsimyksestä.

***
Miten se noin meni? Varmaankaan tuo naisten jäätelönostoreissu ei ollut ennalta suunniteltu? Jäätelönostajilla ei tietenkään voinut olla ennalta tietoa kyseisen kaupan myymäläpäällikön asennoitumisesta oman kansanryhmänsä edustajiin asiakkaina? Sana ei kaiketi ollut kulkenut?

Jokin tuossa kyllä kelloa kilkattaa, koska kaksi naista halusi ostaa jäätelöä, mutta heti saapuvilla olikin isompi joukko samaa seuruetta. Ulkoa tuli lehtijutun mukaan myös kaksi vanhempaa naisten tuttua matruunaa asiaa selvittämään. Niinpä kaupassa olikin kahden sijasta neljä ja kai äänekkään äksyä naista.

Jos jäätelöt jäivätkin saamatta, nuo neljä naista saivat lohdutukseksi oikeudessa melko tuhdin korvauksen kärsimyksistään. Sillä kärsimysrahalla saisi vaikka lavallisen jäätelöä. Kaupan ei auttane kuin maksaa.

***
Tarina eli lyhyt lehtijuttu ei kerro, mitä kaupasta silloin alkujaan vietiin ja minkä arvosta. Mahtoiko siitä koitua seuraamuksia? Jokin näpistys, sellainen laintulkinnan mukaan alle 500 euron arvoinen, lie niin vähäpätöinen rike, ettei sitä paljon mainita kannattaisi. Toisaalta, meillä Suomessa on miljoona köyhyysrajalla kiikkuvaa asukasta, joille ykkössataset ja kympitkin ovat isoja rahoja. Kukaan ei haluaisi satasia hukkaan menettää, ei kauppiaskaan.

Kuten tiedämme, tuollaisista pienistä myymälävarkauksista tai näpistyksistä ei välttämättä seuraa tekijälle käytännössä mitään. Jos poliisi kirjoittaa  sakot, tulottomilta ja varattomilta niitä ei voida periä. Lusimaan ei noista sakoista enää usein joudu, koska kansamme korkeasti palkatut edustajat eivät hyväksyneet vielä kesällä aiottua lakimuutosta. Piti kuulema säästää arviolta 12 miljoonaa vuodessa valtion rahoja. Käräjille myymälävarkauksia tai näpistyksiä ei hevin viedä, vaikka siten toistuvista rötöksistä voitaisiin lopulta rangaista.

Maamme päättäjien ja oikeuslaitoksen mielestä esimerkiksi johonkin kansanryhmään kohdistuva kaupan asiakkaiden syrjintä on paljon vakavampi rikos kuin mikään kaupasta tehtävä varkaus. Näin vain menee. 

Kantasuomalaisten henkilöiden näköisiä ja heidän laillaan pukeutuneita ihmisiä kauppa ei voi kieltää tulemasta sisään, sillä saman tien se saisi sulkea ovet  kokonaan. Kauppa ei saa syrjiä ketään, eikä voi juuri estää pahoja tekemästä. Porttikiellon voisi kuulema antaa nimetylle myymälävarkaalle, mutta estääkö sellainen kielto paljon mitään?

***
Kaupan henkilöstö on myymälävarkauksien torjunnassa mahdottoman tehtävän edessä. Varmasti kyseisessä sattumuksessa myymäläpäällikkö menetteli lain mukaan väärin, mutta nuori myyjä vain noudatti esimiehensä käskyä. Pääosan myymälävarkauksista tekevät tietysti ongelmaiset henkilöt valtaväestöstä, sekä myös jotkut ulkomaalaistaustaiset kaupan asiakkaat. Kalja ainakin maistuu hyvin heistä useimmille ja pitsa.

Semmoinen ehkä syrjämielinen ajatus tuli korvan taakse, että kuinka sitten suu pannaan tässäkin asiassa, kun tuhannet maahamme viime aikoina äkisti ängenneet tulijat saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen? Heidän passittamisensa kotimaahan on sekin melkein mahdoton tehtävä, joidenkin poliitikkojen korskeista puheista huolimatta. Maahantulijoihin nähden syntynyttä huoltovelvollisuutta ei voi noin vain kokonaan katkaista. Heidän työllistämisensä oikeasti mihinkään on pääosin tyhjää puhetta. 

Tyytyisikö suuri joukko toimettomia ja toivottomia, mutta terveitä nuorehkoja miehiä johonkin surkeaan joukkomajoitukseen ja minimaalisiin armopaloihin täällä kylmässä ja kalliissa vieraassa maassa? Pakko on ajatella niin, ihan vain inhimillisesti, että eivät he tyydy. Paljon ikävyyksiä on tiedossa, myös myymälävarkauksien suhteen. Ei kantaväestökään joillain sossurahoilla paljon ostele, edes jotenkin normaalin ihmisen lailla pärjääminen on köyhille todellinen taitolaji.

Lähikaupat ja korttelikaupat ovat tavisväestölle ja etenkin vanhemmille ihmisille tärkeitä. Moni noista tutuista ruokakaupoista saattaa vielä sulkea ovensa kasvavan hävikin ja turvattomuuden takia. Perusturvallisuuden sijasta Suomessa pitäisi kai alkaa puhua perusturvattomuudesta? Mediassa perussuomalaiset ovat kyllä mainittuja seksikkäämpi uutistelun ja ainaisen arvuuttelun aihe.

Osa myymälävarkaista on epätoivoisia syrjiksiä, huumeista, mömmöistä ja viinaksista sekaisin, omissa maailmoissaan. Kaupan myyjien ei pitäisi sallia ottavan turhia riskejä. Toki on mukava katsella videolta, kun kaupan kassan rivakka nainen taltuttaa ylimielisen kaljavarkaan. Inhimillistä toimintaa sekin on, pienillä kaupoilla ei ole varaa palkata kalliita vartijoita. Mutta entä sitten, jos sattuu jotain todella ikävää?

Ehkä meillä on tulevaisuudessa vain vahvemmin vahdittuja isompia ruokakauppoja, mutta paljon harvemmassa kuin nykyisin? Kyllä myymälävarkauksista pitäisi olla joitain oikeita rangaistuksia ja seurauksia niiden tekijöille, eikä vain sakkoja kaupan henkilöstölle siitä, että he yrittävät tehdä tarpeellista työtään.

LISÄYKSIÄ: 

Yle 27.8.2019: Näpistelysarja kuudesta poikki.

MTV 26.6.2019: Näpistelyn hinta 100 miljoonaa?


Teknologia tuo varkaille tiukemmat ajat.

Puolen miljardin hävikki.  

Repullinen kerrallaan.

Sama riesa jatkuu. Ja jatkuu...

***

Littu-pc vai tabi?

Sumerilainen savitabletti.

Mikä sopisi nimeksi tabletti-tietokoneelle? Sitä pohtii kirjoittaja blogissaan Tämä päivä. Tabletin eli taulutietokoneen osuvampi nimeäminen tai ristiäiset onkin ihmeen visainen pulma. 

Tiesittekö, jotta ihan siistejä uusia tabletteja saa jopa yhdellä eurolla? Ennen wanhaan tableteilla tarkoitettiin pieniä pöytäliinoja, lautasen alusia.

Tabletit voivat ovat myös apteekista tai kaupoista saatavia pillereitä, tabletteja. 

Tämä päivä -blogissa mainittiin myös parit myttyyn menneet, mutta lystikkäät nimeämiset, kuten pienlihalieriö (säilykepurkki?) ja myymiö (myymälä?). 

Myydään myymiössä ja käydään käymiössä. Minä tahtoo kans, nimiä keksimään:

***
Muistelen lukeneeni, että monta ajastaikaa sitten puhelimen tullessa 1870-luvun tienoilla Suomeen, sille ihmeelle keksittiin porukalla nimeä. Yksi ehdotuksista oli "Pitkä korva". Muita hyviä nimiehdotuksia olivat: Haasteleva lennätin, Äänilennätin ja Kaukokieli. 

Puhelin, sellainen monien jästien yhäkin käyttämä lankapuhelin oli aikoinaan suuri keksintö, toisin kuin tablettikone, mikä on oikeastaan vain isompi teennös kosketusnäytöllisestä puhelimesta.

Olen itsekin aatostellut, ostaisinko seuraavaksi isonäyttöisen luurin vai 7-tuumaisen taskuun sopivan tabletin. Enpä ole vielä päättänyt, ehtiihän sen, ehkä ensi vuonna. Puhelimesta tulee kyllä nykyisinkin tihrustettua nettiä etenkin sohvalla pötkötellessä. Isommalta näytöltä voisi hyvin lueskella kirjaa, ei tarvitsisi käännellä sivuja. Lukemisharrastus on aina ollut meikäläisen kantavia voimia, jääkaapilla käymisen ohella. Olen kyllä yleensä karttanut sivistävää ja osin klassistakin kirjallisuutta.

***
Matkapuhelin oli joskus raahattava mutikka luureineen, sitten siitä tuli halko, millä saattoi jutella tunnin tai pari ilman lataamoa. Joskus 90-luvulla työpuhelimena oli jo kohtuullisen kokoinen Motorolan ysisatanen läppis vedettävine antenneineen, silloin sitä tarvitsi paljon. Piti olla vara-akku mukana, että selvisi työpäivästä tai edes autolaturi. GSM-mallit olivat  parempia, akku kesti pitempään. Alkuun tekstarivitsitkin kulkivat kiivaasti ja naurattivat.

Nykyisin meikäläisellä on luuri taskussa lähinnä sen vuoksi, että sitä on tottunut pitämään mukana. Toinen vanha tottumus on rannekello. Nythän kompuutteria ymppäillään rannekelloon ja silmärilleihin. Pitäisikö silloin tsuhnaksi puhua älykellosta tai älyrilleistä? Tiedä sitten, miten älykästä on latailla rannekelloa tai rillejä alvariinsa.

Ehkäpä haluamansa viritelmän nanotietokoneesta ja puhelimesta saisi tulevaisuudessa lekuriasemalta, hammaslääkärin, neurokirurgin ja silmälääkärin työryhmältä, "sopivalla" hinnalla ja kaikki kulkisi aina mukana. Mutta piippaisiko myös turvaporteissa? Uutuudet ovat aina olleet sikahurjan kalliita, mutta myöhemmin niillä päästään rahastamaan taviksia ja köyhiäkin.

Suomalaislähtöinen Nokia on ollut kauan myös "köyhien ystävä" toimivilla ja kestävillä peruspuhelimillaan, joita meillä rapistuvassa onnelassa kutsutaan nuivasti halpisluureiksi. Tuommoisia pulikoita eivät meitillä krantut kakrutkaan enää huoli, vaikka jossain ne olisivat kovasti tarpeellisia kaikelle kansalle.
  
Mutta jos Keilaniemen kingit eivät tuotteillaan ole (muka vielä?) älypuhelinten kuuminta kärkeä, hintahaitarin alapäässä Nokia puhelimilla on vieläkin hyvä maine väkirikkaalla, vaan ei niin raharikkaalla maailmalla, kaikenlaisen kaukoidän massiivisen hikipaja-kopiotyrkytyksen keskellä.

Halpoja vanhan ajan tabletteja.

Mutta takaisin tabletteihin: Olisiko sopiva nimi latuska-pc, lättäri, littu-tai lätty-pc, ehkä sormi-pc? Nimi pitäisi olla lyhyt, pc olisi siinä mukana vain selvyyden vuoksi. Sormihan voi muuten olla missä vain, kuten korvassa, nenässä tai pyllyssä.

Myöhempi lisäys: Sopiva nimi tabletille olisi kai kauppiaiden käyttämä tabi!

***
Matkapuhelin on kännykkä, kännerö, luuri tai pulikka. Tosin isoimmat sormiteltavat mallit eivät sovi kunnolla kämmeneen, eivätkä enää käy sujuvaan yhden käden käyttöön. Intrigööri tykkäsi ennen simpukkapuhelimista, ovatkohan sellaiset jo tyyten eilispäivää nettikäytössä?

( Lisäys 21.5.2013: Eilen Jollan latuskan kuvia katsellessa aattelin ensin, että olisiko se semmoinen levitettävä malli, kuin virsikirja, mutta eipä taida olla. Joku voisi haluta semmoisenkin vempaimen, kaksi näyttöä samassa laitteessa, viihdekäytössä toisessa näytössä vaikka video pyörimässä ja toisessa uutiset, pystyssä tai vaakana? )

Matkaluurin perustekniikka mahtuisi vissiin jo sormukseen tai siihen kuuluisaan hampaan paikkaan, mutta ongelmana ovat tietysti näppis ja näyttö. Tullaanko sitten joskus oikeaan puheohjaukseen, ehkä peräti ajatusohjaukseen ja jonkinlaisiin älylaseihin? 

Laitetaanko näyttö pelittämään piilolinsseissä tai suoraan ihmisen nupissa? Kyborgiksi tullaankin ehkä tätä kautta? Näytön saa tulevaisuudessa heijastettua melkein mihin vain.

Turhaan vissiin tuommoisia tässä yrittää pohtia, kun niin monet älypatit tekevät sitä työkseen? Pitäisi vain yrittää tavistasolla nimetä noita uutukaisia järkevästi, mutta eipä taida järkiparka riittää. Jospa nukkuisi ensin yön yli tai edes ottaisi kunnon päikkärit? Olkoon.

Jossain kerrottiin, että ihmisille oli viime vuosisadan alkupuolella vaikea myydä hyvän lypsylehmän hintaisia (melkein kaikki asuivat silloin maaseudulla eli kyllä kantria riitti)  radiovastaanottimia, koska kaikki eivät uskoneet, että semmoisia radioaaltoja olisi edes olemassa. Ei niitä radiolaineita ollut kukaan missään nähnyt, eikä sitäkään jotain ihme sähköä.

***
Muistin justiinsa, että 70-luvulla silloin eläköityvä radio-ja tv-kauppias kertoi, jotta ennen sitä kierrettiin maalla talosta toiseen myymässä pakettiautosta uusia putkiradioita vai olivatko ne jo transistori-mallisia (transuja), en muista. Joka tapauksessa kauppa saatiin usein kotiin siten, että luvattiin ottaa talon vanha iso putkiradio vaihdossa. 

"Lähtiessä me kyllä jätettiin se pölyinen vanha toosa maitokopille", kauppias kertoi.

Toinen kiertävän kaupan virtuoosin kertomus tuli mieleen samalta ajalta. Tuolloin nohevimmat myyntimiehet ja -naiset pärjäsivät hyvin myymällä asuntovaunuista, hempukoiden eli assistenttien houkutuksella "spekuja" tai muita tietosanakirjoja ja kirjasarjoja osamaksulla. 

Tietosanakirjat olivat kalliita ja myyntimies sai yhdestä kaupasta hyvän provikan. Parhaat myyjät saattoivat tehdä useita rahakkaita kauppoja päivässä. Puhuttiin jopa kymmenestä, tiedä sitten?

Yksi tuttu ja oikeesti etevä myyntimies kertoi, että kerran tuli idea soutaa kaupoille yhden pitäjän saariin. Silloin oli sisävesilläkin isoissa saarissa aika paljon asuttuja taloja, vaikka saariin ei ollut vielä siltoja ja teitä. 

Jonkin kirjasarjan kylkiäisenä oli komea valaistu karttapallo. 

"Sillä karttapallolla me saatiin kauppa melkein joka talossa, missä oli lapsia. Sitten sieltä pois soutaessa hoksattiin kaverin kanssa, ettei niihin saariin ollut vedetty sähköäkään."

***

Ruoka - ihanan kallista

Lueskelin tuossa pakastepitsaa syödessä paikallisen osuuskaupan (PeeÄssä, Pohjois-Savo) jäsenlehtisiä. Erityisesti kiinnosti otsikko: Ruoka on kallista? Kauppiaan mielestä ruoka toki saattaa olla Suomessa kallista, mutta se ei ole kaupan vika. Tuottajilla ja teollisuudella on tietysti omat näkemyksensä asioista, kuten meillä kaikilla ruokakauppojen asiakkaillakin.

Osuuskaupan johtaja toteaa tiedotteessa, että ruokakassista saa Suomessa maksaa enemmän kuin (aika yleisesti) muualla Euroopassa. Tämä johtuu kovasta verotuksesta, sillä ruoan arvonlisävero on meillä 13 prossaa, kun se Italiassa on 4, Saksassa 7 ja Ranskassa 5,5 prossaa. Irkut ja britit eivät maksa ruokaostoksistaan lainkaan arvonlisäveroa, eivätkä maltalaiset.

Suomi ei sentään ole ruoan himoverottaja Euroopassa, kun tilastoihin kurkistaa.  Tämän vuoden alussa kovin ruoan alvi oli suuressa ruoan tuotantomaassa Tanskassa 25 prossaa. Yli 20 prosenttia alvia lisättiin vähittäiskaupan ruokien hintaan myös Baltian maissa, Unkarissa, Slovakiassa, Bulgariassa ja Romaniassa.

Suomessa ruoan alvi on 13 prossaa, kuten Kreikassakin. Ruotsi on 12 prosentissa, Itävalta ja Tsekki 10 prosentissa. Loput EU-maista verottavat ruokaa tätä vähemmän tai ei lainkaan. Sekin pitää muistaa, että alv on tasavero. Pienituloinen maksaa mm. makkarasta, leivästä ja maidosta saman kulutusveron euroissa kuin hyvätuloinenkin. Toki tuloveropuolella köyhänä oleminen on (yleensä) keveämpää.

Ruokako kallista?

TIedotteen jutun mukaan elintarvikkeiden hinta ilman alvia on Suomessa hieman alle EU15-maiden keskiarvon (lyhenne EU15 tarkoittaa unionin vähän vanhempia jäsenmaita, tilannetta ennen vuotta 2004) . Yleiseen kustannustasoon verrattuna hintatasomme on 9 prosenttia näiden EU15-maiden keskiarvoa alhaisempi, joten päivittäistavarakauppa lienee meillä tehokasta? 

Tilastoista voi aina päätellä monenlaista, lukijasta tai tulkitsijasta riippuen. Osuuskaupan johtajan kuuluukin kai tyrmätä väite siitä, että yhä suurempi siivu kuluttajan rahoista menisi ruokaan. Peruselintarvikkeiden osuus kaikista kulutusmenoista on tiemmä nykyisin vain noin 11 prossaa. Ruoan kuluttajahinnat nousivat vuosina 2005 - 2010 vajaat 13 prossaa, mutta palkansaajien ansiotaso nousi 21 prossaa. 

Tätä ei intrigööri kiistä, mutta pienituloisten ja varsinkaan perustulon tasolla pärjäävien "tilipussi" ei ole paisunut noin vauhdikkaasti, eikä juuri lainkaan. Köyhiä, kuten työttömiä, yksinhuoltajia ja pieneläkeläisiä ruoan hinnan nousu koettelee raskaasti, koska pienistä tuloista menee ruokaan paljon suurempi osa kuin tuo yleisen tilaston 11 prosenttia. Itse asiassa pääosa köyhemmän käyttörahoista asumisen jälkeen hupenee ruokakauppojen kassoilla. Pienituloisia tai köyhiä on Suomessa noin viidennes porukasta.

Osuuskaupan tiedote kiistää sellaisenkin yleisen väitteen, että kaupan katteet olisivat kasvaneet koko ajan. Eikä kauppa (tietenkään) kyykytä hankintavoimallaan jyväjusseja tai ruokateollisuutta. S-ryhmän ruokakaupan katteet ovat pienentyneet tasaisesti vuodesta 2000 lähtien, kertoo tiedote.

Samaan aikaan, edelleen tiedotteen mukaan, elintarviketeollisuuden katteet ovat olleet noususuunnassa. Myös maatalouden tuottajahinnat ovat kasvaneet Suomessa vuodesta 2005 vuoteen 2010 keskimäärin neljänneksen. Jutussa todetaan myös, etteivät esim. ruotsalaiset tuottajat saa tuotteistaan suomalaisia parempaa hintaa.

Vuonna 2010 maataloustuotannon arvosta oli Suomessa erilaisia tukia 59 prosenttia! Vastaava luku Ruotsissa oli 21 prosenttia. (Lähteenä: Eurostat).

Hintaneuvotteluissa kauppa noudattaa tiedotejutun mukaan reilun pelin henkeä. Tarjousten kohtalon ratkaisee kuluttajien haluama laatu ja hinta. Tiedote muistuttaa myös, että kuluttajaosuuskunta on asiakasomistajiensa asialla, pitämässä heidän puoliaan:

"Kuluttajahintojen nousua hillitsemällä ajamme varsinkin heikosti toimeentulevien asiaa."

Kotikeittiöiden kannalta mielenkiintoinen tieto on sekin, että ulkomaisen päivittäistavaran osuus hyllyissä ja kylmäaltaissa on Suomessa jo nyt yli 50 prosenttia. Ulkomaisten ruokajättien tarjonta ei kuitenkaan tyyten jyrää paikallisia tuottajia ja toimittajia. Osuuskauppa PeeÄssällä on noin 300 paikallista tavarantoimittajaa ja määrä on kasvussa. Joiltakin paikallisilta tuotteita saadaan läpi vuoden, toisilta lähinnä sadonkorjuuaikoina. Valinta jää viime kädessä aina kaupan asiakkaille.

Kuntavaalien alla pitää huomata sekin, että ruokakaupasta on tehty poliittisen pelin väline. 

Lainaus jutusta: "Olemme äärimmäisen huolestuneita siitä, että ruokakaupasta on tehty poliittinen pelinappula. Ruokakauppa tietysti sopii hyvin tähän rooliin koskettaessaan kaikkia kansalaisia arkipäiväisenä ja läheisenä asiana. Ikävä kyllä keskustelussa jokaisella osapuolella on omat intressinsä ja asioista kerrotaan vain osatotuuksia." 

Tiedotteessa haastateltu osuuskaupan johtaja kaipasi keskustelun pohjaksi faktatietoja, eikä populistisia väitteitä. Niin se vain on, että ruoka ja ruoan hinta ovat myös poliitisesti kuumia perunoita. 

Intrigööri ei ole tilastoihmisiä, mutta joskus on harmittanut, ettei tullut jemmatuksi nivaskaa ruokakaupan kuitteja vuodelta 2001, ihan vain kotoisen vertailun pohjaksi. Kaipa silloin oli muutakin tekemistä kuin arkistoida niitä huonosti säilyviä kuitteja, ei niistä olisi kunnolla edes uunin sytykkeiksi. 

Osuuskauppa kertoo kauniisti painetuissa tiedotteissaan myös sen, että suomalaiset heittävät syömäkelpoista ruokaa roskiin 20 - 30 kiloa vuodessa. Intrigööri ei heitä pois niin paljoa, vaan on säilönyt osan tuosta määrästä huolellisesti vararavinnoksi vyötärölle. Pahat ajat voivat vielä yllättää!

* * *