31.5.2014

Vastuullista valehtelua

Mikä on Suomen ja Ruotsin politiikan selvin ero? No, Suomen poliitinen johto valehtelee usein kansalaisille, hämää ja salailee tärkeitä asioita. 

Ruotsissa ei luikeroida ainakaan ihan kaikissa asioissa, kuten maanpuolustuksessa. Kun venäläiset taannoin härnäsivät Ruotsin ilmapuolustusta, siellä myönnettiin heti, että mehän kyllä nukuttiin.

Kun venäläiset koukkailivat tuossa vastikään Suomen ilmatilassa, meillä vastuullinen pääministeri satuili kansalaisille tiedotusvälineiden kautta, että kyllä ne Hornetit olivat ilmassa kymmenessä minuutissa.

Savon Sanomat kertoo, että Hornetit suhahtivat taivaalle vasta nelisen tuntia ensimmäisten ilmatilan loukkausten jälkeen. Ainakin intrigööri uskoo lehden tietojen olevan oikeita.

No, eihän meillä Suomessa voi rauhan vallitessa olla sotatilan edellyttämiä valmiuksia. Jos Suomenlahden ahtailla ilmakäytävillä alvariinsa lentävät venäläiset haluavat härnätä ja tiedustella valmiuksia, niin he vain tekevät. 

Tapahtunut voidaan kyllä todeta tutkilla reaaliajassa, mutta tuskinpa semmoisessa tilanteessa käytetään ikinä torjuntaohjuksia. Toisaalta venäläisetkin näkevät tutkillaan pitkälle, sekin on helposti todettavissa, ovatko suomalaiset hävittäjät ilmassa.

Täysi ilmatilan valvonta edellyttäisi kai Israelin tasoista maanpuolustusta ja ilmatorjuntaa, joka on aina valmiina torjumaan mm. rauhanjärjestö Hamasin vuosittain ampumia tuhansia raketteja. Että tämmöisiä nyt, tällaisena rauhallisena aamuna.


***

30.5.2014

Tuomion päiviä ja lopun aikoja

Perussuomalaiset hakee kuulema kotia eurooppalaisista puolueista, vaikka kysymys on vain poliittisesta pelistä. Kaksi suomalaista parlamenttiedustajaa voivat joskus saada äänensä kuuluville, mutta tuskin he muuhun pystyvät siellä kansojen sekoituksessa, lopun aikoina EU:n korskeiden Baabelin tornien katveessa.

Kaikkien muiden puolueiden mielestä persut kuuluvat johonkin äärioikealle laidalle. Puolueethan ovat kuin suhdanteiden mukaan kääntyileviä tuuliviirejä, mutta kansalaiset ovat mielipiteissään vakaampia. Persujen äänestäjistä löytyy yhtä lailla maltillista vasenta sorttia edustavia lajitovereita, joihin saatan itsekin kuulua. Jonkun mielestä tosin saattaisin olla vaikka punaniska.

Viimeksi unionin parlamentin vaaleissa piirsin lippuun Halla-ahon numeron myös protestiksi siitä, ettei Suomeen ja Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton nykyisistä käytännöistä muka saisi olla enemmistön virallisen näkemyksen kanssa eri mieltä. Toinen vastenmielinen asia on yhteen poliitikkoon muiden taholta kohdistuva täysin kohtuuton syrjintä ja vaino. Taaskin lehdissä on julistettu, kuinka brittiläinen eurokriittinen puolue syynää nyt Halla-ahon saamaa "tuomiota".

Kun ihminen on saanut oikeudessa sakot jostakin tekosesta, tässä tapauksessa nettikirjoittelusta, pitääkö hänet leimata sillä perusteella loppuiäksi, vaikka se kieltämättä onkin vastustajien mielestä aina oiva poliittinen astalo. 

Jos huppuheppu-anarkisti mätkii miekkarissa poliisia ja sen hevosta kiakkomailalla ja saa siitä sakot, ei häntäkään saisi todellisten tekojenkaan perusteella leimata yhteiskunnan pahimpiin vihollisiin kuuluvaksi vasemmistolaiseksi väkivaltarikolliseksi. Vai saisiko?

Suomessa saattaa hyvinkin olla kesällä pääministerinäkin henkilö, joka on joskus saanut sakot jostain asiasta. Kansanedustajissa on monta muutakin sakotettua ja rokotettua. Aika moni suomalainen on saanut lakivaltiolta ainakin sakkoja ja rikemaksuja, eikä se tee heistä muita huonompia ihmisiä. Ihminen ei ole, eikä saisi olla alistettu suoritusrobotti, joka marssii kehdosta hautaa kohti ottamatta yhtään harha-askelta, vaikka mielipiteistä voisi niin päätelläkin.

Olen itsekin saanut kauan sitten muutamat harvat sakot autoilusattumuksista, mutta enpä niitten takia kyyristele. Monet muut sattumukset elon taipaleen varrella harmittavat enempi, vaikka nekin joutaisivat jo unhon suohon. 

***
Halla-ahon ja monien muiden saamien "tuomioiden" perusteella valistumaton mielipiteeni on, että islam on jostain syystä lakivaltion erityisessä suojeluksessa. Pienikin islamiin ja sen tapoihin kohdistuva arvostelu nähdään mimosan lailla "uskonrauhan rikkomisena" ja siihen vetäistään helposti mukaan se kauhia "kansanryhmään kohdistuva kiihottaminen".

Muihin uskontoihin ja niiden harjoittajiin kohdistuva julkinen, yleinen ja hyvin rumakin  älämölö ei sen sijaan näytä aiheuttavan syyttäjissä tai muissa lainvartijoissa mitään väristyksiä. Jumalanpilkasta yritettiin kyllä muinoin tuomita yhtä kirjailijaa, mutta Kekkonen oli järjissään ja pelasti sen kynänpyörittäjän. 

Jokunen vuosi sitten Suomessa yritettiin mm. toistuvasti polttamalla tuhota buddhalaisen yhdyskunnan rakenteilla oleva temppeli, mikä on taviksen mielestä jo vakava juttu.

Tottahan kaikista uskonnoista ja lahkoista löytyy helpostikin monenlaista arvostelemista, mutta lakivaltio ei kohtele niitä tasapuolisesti. Suomessakin on silkkoja hiihoo-lahkoja ja omine tapoineen hyvin synkkiä yhdyskuntia. Lessut ja jehovat ovat viime aikoina nousseet ihan aiheesta julkiseen keskusteluun. Skientologit pääsevät hekin joskus nauttimaan julkisesta huomiosta, mutta muuta siinä ei sitten tapahdukaan.

Suomessa on uskonnonvapaus ja sinänsä kaikki edes suunnilleen länsimaisten ihmisoikeuskäsitysten mukaan toimivat uskonnot ansaitsevat uskonrauhansa, olipa kukin niistä muuten mitä mieltä vain. Suomi  on kaikesta pöyristyjien ja nykyisin ilmiantajienkin luvattu maa, mutta tietyistä vakavistakaan tavoista ja tekosista ei nähtävästi saisi pöyristellä, eikä ainakaan julkisesti. Laki ja käytäntö pitäisi olla samaa sorttia kaikille. Niin pitäisi.

***

28.5.2014

Päivän synkistely

Kokoomuksen meppi A. Stubb on vahvasti pyrkimässä kansainvälisen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja tietysti saman tien Suomen pääministeriksi. 

Kokoomuksen väistyvä puheenjohtaja ja  pääministeri J. Katainen on tyrkyllä kansainvälisen EU:n tehtäviin, tässä vaiheessa ainakin komission jäseneksi, komissaariksi.

Stubb hehkutti kampanjansa aluksi kokoomuksen kansainvälisyyttä. Mikäpä sitä siinä, mutta kuka maailmalla nakkaa oikeasti kakkaakaan jostain pienestä Suomesta tai sen puolueista muuten kuin isompien mahtajien käskyläisenä?

Suomi kyllä kiinnostaa EU:n federalisteja kasvavien yhteisvastuiden aina nöyränä maksajana.

Suomi kiinnostaa myös Naton esikunnissa puskurivaltiona Venäjää vastaan ja uuden sotaroinan ostajana. Suomalaisia tarvitaan myös osaksi Naton tulevia kansainvälisiä operaatioita, maailmassa on vielä paljon roistovaltioita ja pahiksia listittäviksi. Verta pakkiin!

Jotta kovasti on kansainvälinen meininki kokoomuksessa ja muissakin istuvan hallituksen puolueissa. Poliitikot menevät sinne, mihin isänmaa käskee, isompien isäntien käskystä. Kansalaiset seuraavat tietysti suuria johtajiaan. Kansalta ei kysellä! 

Ehkä piankin näemme kansainvälisen Stubbin Suomen pääministerinä ja kansainvälisen Kataisen Suomen EU-komissaarina? Siitä iskusta ei isänmaalle ehkä enää tule "uusi nousu"!

***
Ps. Onkohan Suomessa jo maailman tai Euroopan eniten hajoillut istuva hallitus? Onko Suomi edes tässä asiassa johtavia valtioita, vaikka pako hallituksesta on vasta kesken? Neljä vuotta näyttää olevan kovin pitkä aika monien poliitikkojen mielestä.


*** 

27.5.2014

Mikään ei muuttua saa


Veroyle haastatteli äsken eli tiistaina aamupäivällä kahdeksan puolueen politsauruksia siitä, miten EU:n vaalien tulos ehkä vaikuttaa kotimaiseen politiikkaan. Keskustelua toisella korvalla seuratessa välillä nauratti ja hetken päästä teki mieli laittaa toosa kiinni, ettei menisi ruokahalu.

Mikä on siis päätelmä, mikä nyt muuttuu kotimaassa? No, mikään ei oikeasti muutu, ei ainakaan vielä vuoteen. Viisikkohallitus istuu mahtijakkaroillaan sitkeästi kuin kylähullut   muurahaispesässä. Suomen kaikinpuolinen kurjistus ja alasajo jatkuu. Köyhiä kuritetaan lisää, julkiset palvelut säästetään hengiltä. Täytyy vain toivoa, että edes osalla populasta menisi vielä kohtuullisesti, sillä Romaniasta ja Bulgariasta tuppaa varoittavia esimerkkejä tänne asti. 

Nyt tapetaan valtion rankan velanoton takia myös lypsäviä lehmiä ja myydään tuhkia valtion komian kakluunin pesästä. Täytyy  toivoa, että edes entinen ylväs tielaitos Destia kukoistaa ostajansa, suomalaisen Ahlströmin teollisuussuvun omistuksessa. No, on helppo veikata, että Destia pärjää jatkossa, mutta mitä sekin tulee pitkässä juoksussa maksamaan valtiolle? Jos kossu eli valtion Altia myydään, kyllä ostaja senkin firman äkkiä kunnolla kannattavaksi kirkastaa.

***
Keskustelun perusteella kaikille puolueille tuntui käyneen eurovaaleissa enemmän tai vähemmän mukavasti. Kristillisten edustajakin jaksoi keskustelussa moneen otteeseen hehkuttaa vaalivoittoa, eli parlamentista nyt putoavan edustajan saamaa suurta äänimäärää. Jos puolueen ainoa edustaja tipahtaa pois, puoluepomona en kuitenkaan osaisi pitää sellaista voittona, vaan tekisi mieli mennä itse sängyn alle piiloon.

Vihreiden äänitorvi kehui tietenkin vihreää teknologiaa maasta taivaaseen eli siihen kuuluisaan ihmisen pilaamaan ilmastoon asti. Persujen työmies Putkonen muistutti tylysti, ettei uutta vihreää teknologiaa saada kannattavaksi ilman roimia valtion tukia, joiden maksumies on tietenkin aina joku duunari. Jne...

Huonosti kuuntelemani keskustelu meni juuri niin kuin ammattipolitiikoilta saattoi odottaa. Puhetta piisaa, mutta miten sen saisi tuottamaan edes pelloille lannoitetta? Keskustelussa pompittiin tietenkin edestakaisin  kotimaan politiikan ja unionin politiikan välillä. 

Suomalaisilla politiikoilla onkin EU:n kanssa ikivanha ongelma: Miten voi olla yhtäaikaa kahden herran palvelija? Alttiina lakeijana ja herrana olo yhtäaikaa on sekin hankalaa. Toisaalta, jos lakeija on oikein sukkela, hän voi aina pujahtaa pahimmilta iskuilta piiloon herransa paksun selän taakse. Syyllisyyttä voidaan aina tarpeen mukaan työntää toisen niskoille.

***
Poliitikoista jotkut puhuivat taaskin radiossa, kuten aina vain, orastavasta tai versovasta talouskasvusta. Sepä olisikin meille kaikille ja erityisesti poliitikoille tarpeellista. Jälkimmäiset pääsisivät tuulettamaan tulevatkin teoreettiset jakovarat moneen kertaan, kuten he ovat tänne asti tehneetkin.  Pian huomattaisiin taas ja uudestaan, ettei taloudessa kasvanut mikään muu kuin julkinen velkataakka. Ja poliitikkojen paksu nahka.

Mutta  mitäpä niistä veloista, sillä sellaiset velat maksavat aina ne tai me verotettavat kansalaiset. Talouskasvun toivo elää silti poliitikoissa kuin lapamato entisessä Toivossa. Vain talouskasvu voisi turvata suojat..., eikun poliitikkojenkin hyvin vastuulliset työpaikat.

Intrigöörikin toivoo talouskasvua, mutta luulee, että tulevaisuudessa talouden kasvukäppyrät sahaavat loputtomasti kuin sairaan sydänkäyrä. Potilas olisi kumminkin pidettävä hengissä nopeasti vaihtuvissa tilanteissa eli suhdanteissa. Niinpä talouskasvun ikuisen odottelun sijasta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän hallitusta talouslaskusta, kansakunnan sieto- ja kestokyvystä.

Eikä hallittu talouslasku tarkoita sitä, että entinen meno raskaine rakenteineen ja byrokratioineen jatkuu, valtiolta ja kunnilta myydään kaikki mistä joku suostuu edes jotain maksamaan. Maailmanloppu ei tiettävästi tule vielä ensi vuonna ja jos tulee, siinä ei auta Maamme-laulukaan.

Suomessa melkein kaikki maksaa hurjasti, jopa puhdas vesi ja puu, joita molempia meillä on ylenpalttisesti.  Ilmakin maksaa pirusti, sillä monen sortin viherpolitiikan ansiosta Suomessa ja Euroopassa suojellaan ilmaa eli ilmastoa koko maailman edestä. Suomi on pikku palanen aika pienikokoisesta niemimaasta maailmassa eli ränsistyvästä Euroopasta. Miksi sitten Eurooppa ränsistyy, se olisi ihan eri virsiensä väärti.

***
Olisi kumminkin hyvä kuulla joskus poliitikkojen puhuvan jokseenkin hallitusta talouslaskusta, missä tehtäisiin kuin saksalaiset eli pudotettaisiin palkkoja und muuta jakohyvää yleisen kilpailukyvyn takia. Samalla huolehdittaisiin kansalaisten perusostovoimasta säännöstelemällä keskeisiä kustannuksia, kuten ruoan, asumisen ja energian hintoja. Säännöstelee valtio ja kuntakin kovin montaa muutakin asiaa.

Samalla voitaisiin ihan oikeasti helpottaa uusien työpaikkojen muodostumista kaikenlaisiin yrityksiin. Alemmat työvoimakulut, keveämpi paperisota, jne. Tämä on yksinkertaista ajattelua kai, mutta parhaat konstit ovatkin yksinkertaisia, mutta ainakaan unionissa ei ole sellaista touhua osattu tai haluttu harjoittaa.

Jäsenmaat tai kansallisvaltiot on vain laitettu unionissa maailman finanssieliitin määräämään ruotuun. Ilmankos juuri tärkeän eurooppalaisen veroparatiisivaltion vahvaa miestä vängätään komission johtajaksi! Unionin monista muistakin molliolleista on kyllä kokemusta.

Jos hallittu talouslasku on muka täysin mahdotonta, silloin Luoja meitä auttakoon, sillä poliitikoista ei siihen ole. Sitten pitänee vain toivoa sitä Euroopan Liittovaltiota täydessä mitassa eli talousmahti Saksan johtamaa Neljättä Valtakuntaa. Saksaan meillä on kyllä turvattu ennenkin, aikoina joskus silloin, über alles.

***
Tulipa tuossa mieleen vanha poliitikkovitsi, liekö alunperin keksitty Kekkosesta: Jos oikein sukkelan poliitikon heittää ison kirnun pohjalle ja iskee männällä päälle, ei ikinä osu!


***

26.5.2014

Melko hyvin meni, kai?

EU:n parlamenttivaalien vaikutuksia unionin politiikkaan lienee vielä mahdotonta ennustella. Vaalitulosten vaikutukset kotimaan politiikkaan lienevät aika vähäisiä.

Suomen vinkkelistä kiinnostavaa on ainakin se, että demarit putosivat nyt kaunakorven suohautaan rypemään siinä missä kepu kieri pettymyksen pottukuopassa viimeisten eduskuntavaalien jälkeen. Hirmuista on, että Helsingissä demarit jäivät toiseksi vasureille.

Intrigöörin tarkkailuasemalla oltiin illalla ukkosen jytistessä melko tyytyväisiä näiden sinänsä köykäisten vaalien tuloksiin. Köykäiset nämä olivat jälleen siksi, että taas vain noin 40 prossaa kansalaisista vaivautui äänestämään. Vaivautujissa oli ihmeen monta Stubbin häikäisemää kokoomuksen kannattajaa.

Perussuomalaisista parlamenttiin pääsi ennakoidusti kriittinen ääni Jussi Halla-aho reilulla äänisaaliilla ja mainio meppi Sampo Terho sai jatkokautensa. Voi ainakin olettaa, että molemmat perussuomalaiset mepit blogeineen pitävät kansalaisia EU:n asioista aktiivisesti ajan tasalla ja se on jo enempi mitä useimmilta suomalaisilta mepeiltä on voitu tähän asti odottaa.

Kainuulainen komm.., eikun vasemmistoliiton Merja Kyllönen jyrää europarlamenttiin, mikä on EU:lle ihan oikein, vaikka täällä ei ole Kyllöstä ihmeesti fanitettu. Nuorten toivo Li Andersson noussee kunnolla politiikkaan jo ensi kevään eduskuntavaaleissa?

Intrigööri on pettynyt siitä, että kokoomuksen järkevikkö Eija-Riitta Korhola tipahti ja samat sanat voin sanoa kristillisten Sari Essayahista. Myönteistä on se, että realistinen ääni, käytännön talouden tuntija Elina Lepomäki saa paikan Arkadianmäellä, kun Stubbi pinkoo europarlamenttiin. Myönteisyyttä voi hehkuttaa edelleen  siksi, koska ikipaavo eli kepun Paavo Väyrynen meni läpi, että jysähti.

Ai niin, eduskunnan sapeliosasto vahvistuu, kun ylikonstaapeli Mika Raatikainen istuu Halla-ahon paikalle. Miestä lainkaan tuntematta, vihreistä intrigööri olisi nähnyt parlamentissa mieluummin Oras Tynkkysen henkseleitä venyttelemässä kuin sen kärtyn, Heidi Hautalan.

EU-kriittisyys sentään näyttäisi saavan puuskaa purjeisiin pitkin Eurooppaa. Se jytinä on tuoreiden vaalitulosten parasta antia. Entisenlainen kova peli komission paikoista on toki menossa ja vahvistuu.

Vaikka parlamentarismin nimissä nyt äänestettiin, muistakaamme, että oikea kansanvalta ja demokratia on unionista yhtä etäällä kuin kaasuputken pää on toisesta. Kyllä pelättävää on, pöö!


***

22.5.2014

Yle äänesti jo

Unionin parlamenttivaaleissa ei ole enää mitään jännittämistä, sillä veroyle kertoi jo ajoissa ennen vaaleja, miten niissä käy. Kun niinkin merkittävä mediamogulaatti kuin veroyle julistaa ennustuksessaan todennäköisen vaalituloksen, on sillä äänestäjiin vahvempi ohjaava vaikutus kuin millään turhisvaalikoneilla. 

Jos kaiken ennustelun tarkoituksenakin on nimenomaan ohjailla äänestäjiä, nämä mediamogulit ovat menneet vaarallisesti poliittisten mafiosojen suuntaan. Ihminen on semmoinen otus, että se ei mieluusti äänestä vaaleissa sellaista ehdokasta, jolla ei näyttäisi olevan mahdollisuuksia tulla valituksi. Niinpä monien ehdokkaiden äänimäärä saattaa kärsiä liian pönäkän eli varman tuntuisista ennustuksista. 

Veroyleen luotetaan vielä, monissa asioissa ja joskus jopa syystäkin. Veroylen jos minkä pitäisi olla niin poliittisesti sitoutumaton tiedotustuutti kuin se ikinä osaa, vaan ei se ole.

Saattaa olla yleisen edun mukaista, ettei intrigööri saa ikinä päättää mistään yleisistä asioista, mutta jos saisi, julistaisin moiset tiedotusvälineiden ennustelut pannaan pariksi viikoksi ennen vaaleja, olipa  kysymys unionin tai kansallisista vaaleista. Ennustella saisi edelleen näissä yksityisten ihmisten omissa "välineissä", somessa, mitä siihen kuulukaan ja esimerkiksi blogeissa. 

Vaan minkäs tälle teet, mutta eihän  mitään ennusteita tarvitse uskoa. Ihmeitä tapahtuu. Ihme kyllä Kataisesta ja Stubbistakin on kasvanut joidenkin mielestä valtiomiehiä, heh. Ai niin, mutta hehän selättelevätkin suomalaisia eri sarjassa eli he ovat molemmat ankaria liittovaltiomiehiä, pankkivallan pönkittäjiä ja natohemuleita.

Jos puoli miljoonaa tai satakin tuhatta turhautunutta kansalaista karistaa ensi pyhänä torkkupeiton päältään ja nousee sohvalta takajaloilleen mennäkseen äänestämään, moni voimasuhde voi muuttua. Persujen jytkyyn tarvittiin kolme vuotta sitten melkein se puoli miljoonaa äänestäjää ja enimmäkseen he olivat puolueelle uusia äänestäjiä. Nyt persuista on tullut vanhoille valtapuolueille ikuinen riesa ja se on kyllä niille mussuttajille ihan oikein!

***
Meinasin tässä ruveta hirvittelemään vihreiden veturin Ville Niinistön blogissaan ylistämää ilmastolakia, mutta sen tarkka sisältö pidetään näemmä pimennossa, joten olkoot se vielä. Pimittämistä minusta on, kuten Niinistö kirjoittaa, että hallitus antaa lähiviikkoina eduskunnalle esityksen ilmastolaista, minkä tarkka sisältö esitellään vasta lakiesityksen hyväksymisen yhteydessä. Vaiko vasta hyväksymisen jälkeen?

Ymmärtäähän sen, sillä tuhmat ihmiset saattaisivat arvostella ikävästi uutta ilmastolakia. Pian kai kaikkien julkisten eli poliittisten päätösten arvostelu kielletään kokonaan unionissa ja sen osavaltiossa Suomessa? Sitten intrigöörinkin pitää viimeistään keksiä uusia harrastuksia.

No joo, voi sitä viisikkohallituksen ministeri noin julistaa, sillä laki kuin laki on tähänkin asti kuusikossa ja viisikossa jyrätty enemmistöllä läpi. Vain kuusikon sote- ja kuntasotkuissa tarvittiin opposition apua. 

Luultavasti hallituspuolueiden mielestä pienen, mutta köyhän Suomen kuuluukin johtaa maailman ilmaston pelastamista "tieteellisen ilmastopaneelin" näkemyksiin pohjaten? Arvatkaamme, mikä olisi sitten pölhöpopulismia tai pahempaa?

Jos ilmastolaki toteutuu kaikessa kaavaillussa ankaruudessaan, vuonna 2050 Suomessa ei paljon hiili pölise, vaikka sen poltto on erilaisten vihertoimien seurauksena tähän asti vain kovasti kasvanut. Mutta vuonna 2050 Suomessa menevät kai hiilitabletitkin reseptille. Hiiligrillit tietenkin kielletään jo ensi vuonna ja hiilellä piirtäminen.

Jotenkin tuo Niinistön tieteen ja uuden tekniikan ylitys kuulostaa korvaan tutulta. Ai niin, sehän oli näin naapurissa eli vanhassa mukavassa Neuvostoliitossa, missä korostettiin aina tieteellis-teknistä maailmanpelastusta, ties miltä pahuudelta. Huussin alle meni sekin ikuinen internationaali, mitä ei muka voinut perua. Näin on!


***

19.5.2014

Puolueiden lyhenteiden tulkintaa



Intrigööri se tässä yrittää tulkita, mitä suurimpien puolueiden nimien lyhenteet saattavat todella tarkoittaa.

Kirjoitan lyhenteet isoilla kirjaimilla ja selitykset Isoilla Alkukirjaimilla:


KOK = Kamalat Oikeisto Kouhot


SDP =  Sekoilevat Duunarit Pihalla


PS = Pirunmoista Steppailua


KESK = Karmea Erityinen Sala Kähmyily


RKP = Rajua Kieli Politiikkaa


VIHR = Vihaamme Ihmisiä Hetero Rakkaudesta


VAS =  Väärät Asenteet Sallittuja


KD = Kristus Dirlandaa


M11 = Muut 11


***


Suomessa toimii ja on toiminut paljon muitakin puolueita, ks. linkki Wikipediaan. Muistammehan nuo mainiot patjapomppijat eli joogalentäjät, monet yritelmät eläkeläispuolueeksi, kommarien änkyräperilliset, vihreiden tummatkin sävyt, liberaalit viritelmät, Naisten puoluekin toimi joskus.

Luettelo kaikista puolueista kuvaa hyvin sitä, että kyllä poliittista pyrkyä ja aktivismia on riittänyt. Suomessa on toiminut puolueita laidasta toiseen, sen sortin sosialisteista kuin kansallissosialisteista aina kovimman linjan kommunisteihin, stalinisteihin. 


Suomessa on enemmän rekisteröityjä yhdistyksiä kuin Kiinasta löytyy oikeita komukoita, joten kyllä maassamme on vieläkin myös monenlaista poliittista aktivismia. Kaikki vieläpä tapaavat olla omissa näkemyksissään kirotun totisia. No, ehkäpä niin pitää ollakin tai sitten ei?


Jo itsessään hauskoja puolueiden nimiä löytyy, kuten tsaarinaikainen Suomen aktiivinen vastustuspuolue, sekä myöhemmät: Radikaalinen Kansanpuolue, Itsenäinen Keskiluokka, Vapaamielisten Liitto ja Ruotsalainen vapaamielinen puolue. 

Mielenkiiintoisia nimiä ovat myös: Eläkkeensaajien ja Vihreä Yhteisvastuu Puolue, Kirjava Puolue - Elonkehän Puolesta, Luonnonlain puolue tai vaikka Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa.


***

Ehkäpä intrigööriltä ei nykyisten eduskuntapuolueiden lyhenteiden tulkinta irronnut oikein hyvin, mutta kommentaattorit voivat pistää paremmaksi.

(Avaan kommentit kesän kunniaksi kaikille. Kommentointi tässä blogissa on yleensä loistanut poissaolollaan, vaikka sehän ei ole ollut kirjoittajan tarkoitus. Kommenteissa on normaalit blogisäännöt. Jo vain.)

***

Lisäys 20.5: Markka meni, mutta menköön, Nokiakin meni, eikä voi mittään, mutta nyt menee suomalainen kossu! Eikä poliitikkojen suuhun koske, kun he ovat muka kaupalla turvaamassa Altian tuhatta suomalaista työpaikkaa

Lisäys 22.5: Suomen hallitus näyttää tehneen ainutlaatuisen keksinnön eli veron, minkä tuotto valtiolle on negatiivinen! No, me tavistorvelot odottelemme nyt jännityksellä, milloin tuloverotukselle käy samalla lailla.



***

17.5.2014

Nato kurkkii nurkalta

Puolustusministeri Carl Haglungin mielestä Suomi on nyt lähempänä Natoa kuin koskaan. Hangossa Rkp:n puoluekokouksessa puhunut Haglund sanoi, että puolueenkin on otettava kantaa Natoon vuoden sisällä.

Haglund kuulema toivoi, että suomalainen keskustelu Natosta jatkuu ensi kevään eduskuntavaaleihin asti, koska maan puolustusta pitäisi pohtia vakavasti.

Niinhän se on, kuten ministeri sanoi. Vakavasta asiasta on kysymys. Luultavasti keskustelu Natosta jatkuu Suomessa vielä seuraavan hallituskaudenkin yli. Sitten on yhä lähempänä mm. Hornet-hävittäjien älyttömän kallis korvaaminen, mihin Suomella ei edelleenkään liene varaa.

Nato ei osta Suomelle uusia hävittäjiä, eikä muutakaan sotaroinaa, verorahoista niiden hinta on revittävä, kuten tähänkin asti.  Jotain voimme saada Naton jäsenmaista käytettynä halavalla, kuten viimeisimmät Leopardit Belgiasta. 

Mutta uudetkaan ruotsalaiset hävittäjät eivät taida suomalaisille kelvata, ei kai sitten? Muuttuuko asia miksikään, jos ruåtsalaiset hakevat piankin Naton jäseneksi?

Tämän linkin takana olisi asiasta ehkä vähän toisenlaisia näkemyksiä.

***
Ennen uusinta panssarihankintaa Suomi osti ruostumaan ison määrän Neukkulalta Itä-Eurooppaan jääneitä venäläisiä panssareita, joiden romuttaminenkin oli myöhemmin monin tavoin ongelmallista.

Tulisikohan halvemmaksi hankkia uusia sotilasoppeja Vietnamista tai Afganistanista, joissa resupoikien laumat osaavat yhä vieläkin antaa suurvalta-armeijoille kyytiä. Niin Neukkulalle, korjaus: Venäjälle, kävi myös ensimmäisessä Tsetsenian sodassa. Georgiasta ei sitten venäläisille paljoa vastusta ollut. 

Paras keino voittaa sota olisi luovia pelinapulat niin, ettei tarvitsisi sotia ollenkaan. Olemme  eläneet harvinaisen pitkän rauhan ajan Suomessa ja melkein koko Euroopassa. Kaikkia rauhankyyhkyjä ei ole vieläkään alas ammuttu.

***
Puolustusministeri Haglund kunnostautui hiljattain pukeutumalla Ukrainan väreihin, keltasiniseen solmioon, ikäänkuin protestiksi Venäjän suurvaltarymistelylle. Kuvahaulla huomasin, että kyllä Naton ystävillekin löytyy solmioita. Tyrkyllä olisi muitakin natohenkisiä fanituotteita.

Nyt olisi jo aika tunnustaa värejä, jos vain on jo pähkäillyt valmiiksi oman kantansa Suomen Naton jäsenyyteen. Intrigööri ei ole, ei vieläkään.

Lisäys 19.5: Jos kaikki vain jahkailevat, ehkä talvisodan ajan historia toistuu ja Suomessa jaetaan taas reserviläisille kokardit ja tussarit, ehkä jousipyssyt. Sotakalumme vanhenevat, mutta ei sentään päästetä reikärautoja ruostumaan.

***
Uutistuutti kertoi, oliko se eilen, että hra Putin vaatii Ukrainalta (eli käytännössä viimeistään ensi talvea vasten EU:lta) käteismaksuja seuraavista öljy- ja kaasutoimituksista. Tulipahan mieleen, että mikä on Krimin niemimaan hinta?

Kaipa yhdellä Krimillä sotasatamineen, lentokenttineen ja armeijan tukikohtineen saisi Ukrainaan monta pitkää putkellista venäläistä kaasua ja öljyä? Onhan Krimin niemimaalla muitakin käypiä arvoja kuin sotilaallista painoa. Hra Putinin ei ehkä pitäisi olla noin saita ja ahne, jos hän onkin hanakka tuppautumaan toisten maille rellestämään.

Eihän suurvallan massissa muutama ykkösmiljardi veljeskansan velkoja paljon paina, jos sotavoimien uusimiseenkin aiotaan laittaa satoja miljardeja, eurorahassa laskettuna. Ennen suurvaltojenkin maailmassa oli sellaisia edes teoreettisia, arvoja, kuten reilu peli ja säädyllisyys. Vai eikö Venäjä ole suurvalta muuten kuin alueellisesti?


***

14.5.2014

Läpäisin äänestyksen

Tänään iltapäivällä lakkasi satamasta räntää ja tuuli hellitti. Meikäpä läksi marssimaan ennakkoäänestyspaikalle Prismaan. Mielessä oli myös aina ajankohtainen consti eli wursti, sillä  samalla reissulla hoituisi vaikka pari tarjouslenkkiä pakkaseen. Ja sitten tulisin ruuhkabussilla tyytyväisenä takaisin.

Sieltä ne äänestyskopit löytyivät kaupan pitkän käytävän laidalta, eikä jonoja ollut. Vaalivirkailijoina toimi kolme naista, joista ensimmäiselle näytin postista tulleen lomakkeen. Hän antoi minulle äänestyslipukkeen ja pyysi nähdäkseen henkkarit.

Olikohan sen verran epäilyttävän näköinen kansalainen, että saattaisin äänestää väärin? Vai oliko siinä vain kontrolli, ettei äänestyslippuja jaettaisi ihan kaikille ohikulkijoille? Joutuisin vielä kumminkin näyttämään henkkarin toisellekin vaalinaiselle.

Kopissa oli oikein kuivamustekynä numeron piirtämistä varten, kun tavallisesti siellä on vain narutettu lyijykynän pätkä. Niin se tekniikka kehittyy. Tiedä vaikka vuonna 2100 onnistuisi jo nettiäänestyskin vai hoitavatko jotkut meitä viisaammat äänestykset jo silloin puolestamme? Ai niin, mutta ei se enää meikäläistä koske.

Piirsin äänestyslippuun numeron 84. Sehän on se Kimmo Kil..., eipäs kun Jussi Halla-Ahon numero. Kimmon nimi vain jäi mieleen, kun häntä haastateltiin aamulla veroylessä, kerkesin just kakelle panemaan toosan kiinni ennen kuin se pölötys alkoi. No mutta ihan oikein se äänestysnumero meni.

Toisten virkailijoiden kanssa tiskillä meni ihan mukavasti, henkkari piti näyttää uudestaan, mutta joutaahan sitä näyttelemään.  Kun piti istua tulostetun lomakkeen allekirjoitusta varten, meinasin polvellani kaataa koko vakaisen äänestyspuodin. Olen ehkä iso, mutta myös kömpelö.

Siinä sitä laitettiin lippua kuoreen ja sitä vielä lomakkeen sisään ja nekin toiseen kuoreen. Lopuksi vaalivirkailija laittoi ne kuoret sisältöineen johonkin, mutta en nähnyt mihin. Ei kai sentään ö-mappiin?

En sentään viitsinyt pyytää äänestystositteiden uurnaa tai mitä lie pahvilaatikkoa nähdäkseni. Pitäähän sitä luottaa ihmisiin. Ainakin Prisman makkaratarjous piti kutinsa ja läksi sieltä koriin vähän muutakin, kuten evakkopiirakoita.

Tulipa annettua ääni suomalaisen kansanvallan puolesta Euroopassa ja se on hyvä homma! Asiathan ovat niin, miltä ne tuntuvat ja nyt tuntui hyvältä.

***

13.5.2014

Veroparatiisien yrttitarhoista

Valtakunnanjohtaja Jyrki Katainen sai pari vuotta sitten Berliinissä Angela-tädin ja hänen puoleensa luona visiteeratessaan kultaisen Ludwig Erhard -kunniapalkinnon. Tämän tunnustuksen Katainen sai huomattavista ansioistaan sosiaalisesti kestävän markkinatalouden kehittämisessä. Taputapu!

Viime kuussa Suomessa vieraillut eurooppalaisen keskikusta-oikeistolaisen EPP-puolueen kärkiehdokas, Luxemburgin vahva mies Jean-Claude Juncker maalaili Kataiselle painavaa komissaarinsalkkua, jos hän itse tulee eurovaalien jälkeen valituksi komission johtoon.

Luxemburgin pitkäaikainen valtiovarainministeri ja pääministeri, sekä euroryhmän puheenjohtajanakin vuosia toiminut Juncker on hänkin suurmerkillinen mies. Hänet palkittiin jo vuonna 2006 Aachenissa Kaarle Suuren kunniaksi lyödyllä prenikalla eli Karlpreis-palkinnolla henkilönä, joka on vaikuttanut myönteisesti Euroopan idean ja rauhan edistämiseen. Vaikuttavaa!

Pankkivaltio Luxembugia on aina palkittu myös roimilla rahastosijoituksilla ja sinne on perustettu pankkikonttoreita toistensa viereen, sillä onhan Luxemburg perinteisesti tärkeä veroparatiisi mm. Irlannin ja tästä toiminnasta kuuluisan Caymansaarten ohella. Veroparatiiseja on toki maailmalla koko joukko muitakin ja pitääkin olla, ettei verottomasti tienaaminen tökkisi. Leijonanosa maailman suuryhtiöstä ja -sijoittajista suosii jostain syystä juuri veroparatiisivaltioita.

Kansalaisjärjestö Finnwatch selvitti, että myös työeläkevaroja on sijoitettu veroparatiiseihin vähintään 37 miljardin euron arvosta. Finnwatch moittii työeläkeyhtiöitä niiden vastuullisuuden puutteesta, koska lakisääteisestä työeläketurvasta huolehtivat yhtiöt sijoittavat suomalaisten työeläkevaroja agressiivista verosuunnittelua tekeviin yrityksiin.

Kansan Uutiset kertoo, että Eläkeläiset ry moittii niinikään työeläkeyhitöitä veroparatiiseissa kikkailusta. Työeläkevakuuttajien Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes antaa ymmärtää, että tässä asiassa tarkoitus itse asiassa pyhittää keinot. Nuoremmille pitänee kertoa, että Siimes toimi aikanaan erään monille tutun vasemmistopuolueen veturina.

Eikö se niin ole, että jos moraali ja raha laitetaan vaakakuppeihin, kyllä rahakuppi aina alas jytkähtää. Mitäpä tuohon sanoisi muuta kuin sen, että ehkäpä EU:n suurilla miehillä Junckerilla ja pienen Suomen "toivolla" Kataisella on mielessä paratiisin rakentaminen jo maan päälle, ainakin sellaisen veroparasiittien ikiveroparatiisin. 

Maailma se järjestyy uudestaan, ihan silmiemme edessä. Mutta elämä se on kuin silikkiä vaan. Ja kultaisia ansiomerkkejä.
***

Nollan arvoiset talot

Medioosot ovat veroylen johdolla mesonneet, että maaseudun eli niinsanotun haja-asutusalueen omakotitalon vakuusarvo saattaa olla pankkien mielestä nykyisin pyöreä nolla. 

Enpä tiedä, mitä nykyisin saa kiinnitetyksi lainan vakuudeksi, mutta eivät asuttavat talot näillä korkeuksilla ole koskaan arvottomia. Rämäköinä aikoina 80-luvun lopulla talot saatettiin useinkin kiinnittää savupiippua myöten ja ainakin auton hinnan verran sitä yli. Silloin ihmisillä oli töitä ja luultiin, että oli olemassa ns. vakituisia työpaikkoja.

Jos maaseudun omakotitalossa edelleen asutaan, se on lähes aina pidetty hyväkuntoisena ja siihen on tehty kalliita remontteja. Jos vielä kunnallinen jätevesineuvoja sattuisi nyt koputtamaan  tämmöisen "nollatalon" ovelle, asukkailla ei olisi nauru herkässä.

Maaseudun jätevesiasetus eli paljon puhuttu paskalaki vaatii, että kaikkien maaseudun ihmisten pitäisi hoitaa vessavesiensä puhdistus vaaditulle tasolle alle kahdessa vuodessa, vuoteen 2016 mennessä. Usein jätevesiremppaan eivät ykköstonnit riitä, vaan pienpuhdistamon hinnaksi voi tulla viisinumeroinen eurosumma. 

Talon vakuusarvo ei nouse paskalain vaatimalla sijoituksella nollasta lainkaan, myyntiarvo toki saattaa vähän nousta, jos talolle löytyy jostain ostaja. Maaseudulla asuu myös varttuneempaa väkeä, joka suunnittelee viettävänsä  vanhuusvuotensa jossain taajamassa, palvelujen lähellä. Jos taloa vastaan ei saa rahakaupasta lainaa, ovat monien monet haaveet romuttumassa.

***
Intrigöörilläkin oli joskus tuommoinen vaimon ja pankin kanssa yhteinen vanha omakotitalo vähän taajama-alueen ulkopuolella. Siellä oli kaikki 60-luvun herkut kaksine sakokaivoineen, kaksine omine talousvesikaivoineen ja öljylämmityksineen. Huh huijaa, mutta onneksi sekin rytö jäi myöhemmin toisille osakkaille eli vaimolle ja pankille. Lopulta tietysti pankki korjasi kaikki kauniit voiton hedelmät.

Mutta tulipahan istutettua sinne isolle tontille kymmenittäin puita ja pitkä kuusiaita, siellä ne komiasti rehottavat vieläkin. Jotta ei se meikäläisen elämä ole ihan hukkaan mennyt. Osa puista kasvanee vielä pitkään sen jälkeen kun meikä on ylätuvassa harppuhemmona tai useimpien tuttujensa kanssa alatuvassa ankarissa löylyissä.

Mutta takaisin asiaan: Maaseudun omakotitalon käyttöarvo ja myyntiarvo riippuu sen kunnosta ja sijainnista, eikä joidenkin kiilusilmäisten vippaamonhoitajien vakuusarviosta. Useimmiten noissa taloissa itsessään ei ole velkaa päällä eli rassarissa ei ole kiinnityksiä.

***
Velkojen kanssa asujalle tulisi ehkä nolo olo kuin niin monille yrittäjille 90-luvun lamavuosina, jolloin pankit vaativat käytännössä kaikilta lisää vakuuksia, ystävällisesti kai, sillä vain pari vuotta aiemmin pankit olivat kaikkien ylimpiä ystäviä. Lainan takaajaksi kelpasi niinikään käytännössä kuka vain, mutta vain maksukykyisiltä ne rahat lopulta pakolla revittiin.

Siinä hommassa kävi sitten niin, että me velalliset ja velkojen takaajat olimmekin pankkien todellisia ystäviä. Lamassa kouristelevien ökypankkien ylimpiä ystäviä olivat tietysti kansanedustaja ja ministeri, sillä he ottivat jalomielisesti pankkien raskaimmat kuormat meidän kaikkien veronmaksajien kontolle. Niinhän saattaa käydä vieläkin. Pahimmillaan suomalaiset maksavat vielä koko Euroopan kurjimpien pankkikelmien jättimäisiä kupruja.

Yksi entinen ministeri joutui peräti valtakummalliseen oikeuteen koplauksesta pankin kanssa. Muistaakseni kukaan pankkiherra ei saanut syytettä koplattuaan valtion eli politiikkojen kanssa surkeimmat velkansa valtion verotulojen piikkiin. Siinä samassa superkoplauksessa tuhottiin tuhansia yrityksiä, kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja tietysti paljon meitä taviskansalaisia.

Mutta kyllä maaseudulla tyhjilleen jäävä vanhan pariskunnan talosta saattaa tulla ongelma. Monesti ne talot ja mökit jäävät riitaisten perikuntien iki-kesäasunnoiksi, joita ei myydä, eikä vuokrata. Ehkä osa näistä nollataloista voitaisiin oikeasti vuokrata, jotkut haluaisivat kokeilla maalla asumista ensin vuokralla. Etätöiden tekeminen on maalla mahdollista, vaikka kaukaisimmilla korpimailla ja jänkhillä se saattaa tökkiä.

Onhan niitä asunnonvälittäjiä, jotka tarjoavat myös asuntojen vuokrausta, tässä ns. omistusasumisen ja pankkien ystävien luvatussa maassa. Mutta tämä ihmispolon elämä, sehän  on monesti vain ongelmasta toiseen siirtymistä. Tai jos osaisi ottaa senkin asian myönteisesti, silloin elämä tarjoaisi aina vain uusia mielenkiintoisia haasteita.

***
Paskalakia googlatessa löysin Ilmarin vanhat järkevät kirjoitukset  paskalaista, linkki yksi ja linkki kaksi. Kaiken ei olisi aina pakko olla niin julmetun kallista ja vaikeaa.


***

11.5.2014

Pätevä vai sopiva?

En tiedä, pitäisikö demareita onnitella Antti Rinteen valinnasta puheenjohtajaksi. Ehkä pitäisi liittyä myötätunnosta puolueen itkijänaisten kuoroon? Demarinaisille saattaa olla lohduksi, että uusi puheenjohtaja lienee luonnehtinut jossain itseään miesfeministiksi.

Demarien Seinäjoen puoluekokouksessa tapahtui myös silkka ihme, sillä ammattiliiton änkyräveturi pätevöityi (taas) vilauksessa ministeriksi, vaikka valtiovarainministeriksi, ihan siitä vain.  Mikä ettei miehen pätevyys riittäisi heti sopivasti myös pääministeriksi, ellei sitä pelipaikkaa pitäisi toistaiseksi ylikansallinen kokoomus?

Suomalaisessa politiikassa on vuosien mittaan nähty vaikka minkä sortin pätevöitymisihmeitä. Jos joku poliittisesti sopivan pätevä merkkihenkilö ei ole heti löytänyt kultaista kädenojennusta, hänelle on saatettu järkätä ihan uusi kotipesä, siihen tarkoitukseen perustettiin muinoin SAK:n ex-pomolle oma puoti eli eläketiedotuskeskus. 

Suomalainen ministeri saattaa kelvata luottamustoimensa jätettyään unionin komissioon ja ties mihin paksusti pehmustettuihin ns. kansainvälisiin tehtäviin. YK:n huippuvirkojakin on suomalaisille väläytelty, mutta ehkä maamme vain on pieni ja siksi jää. Myös kotimainen kateus on saattanut viedä kannatuskalat vedestä.

Politiikan ennustelu on aina vain vaikeampaa, sillä kaikki tuntuvat pelaavan vähintään kaksilla korteilla. Kansallisen politiikan ja muiden kotimaisten elinkeinoelämän tehtävien lisäksi elämme fantastisessa EU-huumassa, joka toki kannustaa poliitikkoja aina vain suurempiin saavutuksiin, lainkaan itseään säästämättä. 

En toki halua vähätellä polittista työtä, sillä ainakin pääministerin ja rahaministerin postit varmasti syövät miestä tai naista. Eräs tuttu vvm, ennen euroaikoja, luonnehti  tehtäviään sanoen, ettei kotielämälle jää aikaa ollenkaan ja vastuu kaatuu päälle kuin seinä. Muissa ministeriöissä ministeri saisi tehdä paljolti makkaran mieleisekseen, jos osaisi, sillä pätevääkin apuvoimaa byroon pyörittämiseksi on saatavilla. 

Tavalliset kansanedustajat ovat Sirkus Finlandian Arkadianmäen osaston vakiohjelmiston armoilla, siellä aikaa kuluu paljon myös turhuuteen, mutta ainakin hyö voivat sanoa, että huisketta riittää. Joillekin edustajille toi ainakin ennen tyydytystä kasata älyttömiä paperivuoria kopperomaiseen työhuoneeseensa. Ehkäpä työtilat ovat jo paremmat, jotta sinne mahtuisi   pinoihin vielä enemmän papereita?

***
Tänä aamuna US:n Puheenvuorossa oli mielenkiintoinen Nato-keskustelu. Tässä on nyt vuoden päivät aikaa siihen, kun uusi eduskunta on valittu ja vahatuilla käytävillä riittää liikettä, kun sopivat ja pätevät sinkoilevat pohjustamassa uutta jallitusta ja jakavat ministerien paikkoja. Suomen puolustus nousee vahvasti vaalikeskusteluun. Uuden eduskunnan ja hallituksen on välttämättä otettava kantaa myös Natoon.

Intrigööri toivoo parasta, mutta ei jaksa uskoa siihen, että Suomessa uskallettaisiin ikinä järjestää kansanäänestystä mistään tärkeistä asioista, kuten Natosta. Kyllä politiikan pahimmat luikerot eli puoluepamput takapiruineen luistelevat siitäkin todellisesta vastuusta kansalaisia kohtaan.

Pääkanisteri Katainenkin oli vähätellyt valtiota ja sen roolia tuoreessa puheessaan. Kokoomuskin on kuulema vapauttamassa aina vain enemmän ihmisiä tekemään omia valintojaan. Kaipa jokainen syrjis saa jatkossakin valita ikioman leipäjononsa ja terkkarinsakin, jos sattuu sinne asti joskus pääsemään. 

Mutta pitäähän Kataista ymmärtää, sillä mitä sitä olemaan jonkin menneisyyden haamuja  vilisevän pohjoisen EU-osavaltion pomona, kun voisi vaikuttaa komissiossakin, kokonaisen menneisyyden aaveita kuhisevan maanosan hallinnossa. 


***

9.5.2014

Istuva meppi

Nyt vähän jännittää, saako Jutta takuutukset puoluekokoukselta vai tekeekö Suomen suurin vanhan kansan työväenpuolue taas perinteiset eli ohittaa istuvan puheenjohtajansa. Ratkaisu taitaa tulla julki Seinäjoella ja päivystävissä medioissa pian tämän postauksen jälkeen. 

Demareilla on ollut usein tapana epäonnistua puheenjohtajavaalissa, sekä puolueen että joskus koko maan kannalta surullisin seurauksin. 

Maan ja kansan kannalta olisi ehkä nyt parasta, että  rouva valtiovarainministeri kantelisi vastuuta käsilaukussaan hallituskauden loppuun asti.

Jännä nimitys muuten on tuo "istuva ministeri" tai, kuten kristillisten Sari Essayah aamulla radiossa luonnehti: "istuva meppi". 

Olisiko kovin tuhma, jos vääntelisin, että istuva ministeri, juokseva ministeri, istuva meppi ja seisova heppi? Nykypolitiikan arvostus alkaa olla jo tätä tasoa. Kallistelevasta laivasta poistuukin ensiksi kippari ja muu päällystö.

Demarit ehkä onnistuvat valinnassaan, ehkä eivät. 


***

7.5.2014

Natsiherkkuja

Karaistuneimmat  meistä ovat jo toipuneet viime vuoden lopun joulutorttukohusta, missä lahden takana asuvat lajitoverimme syyttelivät suomalaisia joulutähtitorttuja rumasti hakaristin muotoisiksi eli natsitortuiksi.

Ehkäpä kyynisimmät toverit ovat jo unohtaneet senkin, että kaikenlaisen syrjinnän jo lähes deletoinut Ruotsi sai ikioman kohunsa hakaristin muotoisista piparimuoteista. Vai olivatko ne sittenkin joulutähden tyylisiä?

Mutta kammottava konditoriarasismi tai -natsismi nostaa aina vain synkkää päätään. Nyt joku onneton kondiittori on mennyt tekaisemaan erivärisiä suklaatikkareita, joilla on miltei ihmisnaamalta näyttävä julkisivu. Rasismia!

Osalla noista pyöreänmuotoisista tikun nokkaan pistetyistä päistä näyttää olevan vieläpä ruskea väritys. Voi kauhistuksen kansankoti sentään! Uskaltaisikohan sanoa, mutta nuo leivonnaiset kyllä näyttävät hyviltä, mutta kukaan tiedostavampi ihminen ei liene rohjennut tehdä niistä makutestiä?

***
Kyllä meidän täällä äärisuvaitsevassa Pohjolassa täytyy olla tarkempana siitä, mitä leipomoistamme maailmalle lähtee. Makeat leipomotuotteet saattavat helposti altistaa myös lapsukaisemme niitä nauttimaan ja samalla ehkä pilaamaan viattoman aineenvaihduntansa ja erityisesti herkän mielensä.

Tarkkana täytynee olla myös jokapäiväisen leipämme ja muiden vakiruokiemme kanssa. Leipiäkin on monenvärisiä. Tiettävästi ainakin Tampereella päin valmistetaan melko ruman värisiä makkaroita. Vai ovatko ne sittenkin kauniita, kun oikein tiedostaa?

Savolainen kalakukko on perinteisesti ja epäilyttävästi ruskeakuorinen, mutta karjalainen lanttukukko on vaaleampi, jos se sitten olisi mahdollisessa rasismissa parempi suuntaus.

***  
Intrigööri kokeili, miten helppoa on muuttaa tavallinen suklaajäätelöpuikko rasistisen näköiseksi pelkällä lusikalla. Moisen hirvityksen toki tuhosin empimättä pistelemällä sen heti tuulensuojaan. Mutta älkää hyvät ihmiset kokeilko sellaista kauheutta kotona!

Vain tavallisten kansalaisten herkeämätön valppaus voi pelastaa meidät leipomotuotteisiin ja muihin elintarvikkeisiin helposti luikertelevalta rasismin käärmeeltä!

Kaipaamme tietenkin jatkuvasti asiantuntijoiden valistusta piilevän ja hiipivän rasismin, fasismin ja natsittelun havaitsemisessa ja sen päättäväisessä torjumisessa. Ehkä kansalaisopistot voisivat järkätä aikuisille oikealla lailla tiedostamisen kurssitusta? Lapsethan saanevat valitusta päikkärissä ja koulussa.

Impivaaran mailla ennen vanhaan yleisesti lapsiakin kiihottavat leivotut piparipojat ja -tytöt, sekä pullaukot ja -akat lienee nekin jyrkästi kiellettävä, ettemme vain leimautuisi kannibaaleiksi. Possumunkin syöminenkin saattaisi olla joillekin etovaa katseltavaa! Reikämunkkikin saattaisi olla siinä hiplalla?

***
Lisäys: Muistelin, että olin jossain nähnyt uutisen tuhmista ruotsalaisleivoksista jo aikaisemmin, Rähmishän se oli, pari päivää sitten.

Ruokarasismi väijyy kaikkialla, nyt myös Egyptissä, missä on ihmisille tyrkytetty rasistisia donitseja!



***

5.5.2014

Päivän potutus

Sydämellinen pottu.
Tänään rupesi aurinkoisella aamukäppäilyllä tekemään mieli uusia perunoita ja silliä. Pitäisi varmaan syödä jotain pientä ennen ulos lähtöä, jotta aatokset eivät valuisi mahanpohjaan kurnimaan ja pääsisi helpommin ruokakaupoista ohi?

Mielessä oli, että kaupoissa saattaisi olla jo uusia pottuja jostain Marokosta, Espanjasta tai Ruotsista, jokin kevät taisin löytää israelilaisiakin uuden sadon potaatteja. Oli niitä tänäänkin, keskustan S-marketissa, espanjalaisia, puhtaita ja kohtalaisen kokoisia, eurolla tai 99 sentillä kilo.

Mätin pussiin pari kiloa pottuja. Sillihyllylle päin mennessä huomasin, että olisi siellä ollut tarjolla kotimaistakin uutta perunaa, kaiketi kasvihuoneessa kasvatettua. Pienet, multaiset ja vähän rupuisen näköiset pottuset olisivat maksaneet jotain 27 euroa kilo. En huomannut kenenkään pysähtyvän sen laarin kohdalla.

Espanja siis voitti aamun pottumaaottelun lukemin 27 - 1. Melko hyviäkin olivat, tällä kertaa, ne kaukaa rahdatut etelän perunat. Onneksi Suomessa kaikki ei ole 27 kertaa kalliimpaa kuin Espanjassa, vaan maksamme samoista asioista tavallisesti vain muutaman kertaluokan enemmän kuin euron pelasteluiden enemmän kurittamat ystävämme. 

Semmoisiakin levottomia ajatuksia tulee joskus mieleen, että mitenhän meitin Suomessa käy tällä hirmuisella hintatasolla, mikä ei juuri jousta, mutta yleinen tulokehitys kuihtuu työttömyydenkin takia kuin kurki nälkäsuolla. Mutta ei hätää, sillä tänään ei nälkä yllätä, eikä janokaan ole piinannut. Kämpästäkin on vuokra maksettu, miten se sitten onnistunee tulevina vuosina?


***