EU jäsenyys vakain tuumin ja harkiten

Verkkokeskusteluissa otatellaan ajoittain siitä, vietiinkö meitä suomalaisia vasten vuoden 1994 kansanäänestystä EU:n jäseneksi tietämättöminä kuin pässiä teuraaksi. Ei viety, sillä silloinen hallitus oli jäsenyysneuvotteluissa pakosti tietoinen myös tulevasta talous- ja rahaliitosta.

Tietämättömyys kansakunnan tulevista kohtaloista koski silloin lähinnä meitä taviksia. Johtavat poliitikot eri puolueista eivät mitenkään voineet olla pihalla EU:n yhdentymisen tavoitteista. EU-kansanäänestys toki lobattiin unionin puolesta maan perusteellisesti, eikä Suomen tulevaa sitoutumisen astetta mainosteltu eurohymnejä soitellessa.

Tulin tuossa sattumoisin kerraneeksi Suomen EU-jäsenyyttä edeltäneitä vaiheita. Politiikan tarkempi seuraaminen jäi noina vuosina itseltä heppoiseksi, minkä voin päätellä ainakin siitä, että äänestin kansanäänestyksessä lampaan lailla kyllä. Selailin semmoistakin verkkokirjaa kuin "Suomen poliittinen järjestelmä". 

Seuraavat kokonaan tai osin lainatut pätkät ovat tuosta verkkokirjasta, mihin on linkki tässä.

***
Keskusta johtavana hallituspuolueena vei Suomen EU:n jäseneksi. Esko Ahon hallitus (1991 - 1995) oli jäsenyysneuvotteluissa sitoutunut kaikkiin Maastrichtin sopimuksen tavoitteisiin, talous- ja rahaliitto mukaan lukien. 

Keskustan sisällä oli kuitenkin tuolloin eriäviä näkemyksiä. Puoluejohto ja Etelä-Suomen suurten asutuskeskusten äänestäjät kannattivat jäsenyyttä kun taas valtaosa maalla asuvista jäsenistä vastusti jäsenyyttä. 

Puolue hyväksyi jäsenyyttä tukeneen kannanoton kesäkuun 1994 puoluekokouksessaan vasta pääministeri Esko Ahon uhattua eroavansa, mikäli puoluekokous asettuisi vastustamaan jäsenyyttä. Puolueen virallisesta kannasta huolimatta vain 36 % sen kannattajista valitsi kansanäänestyksessä kyllä-vaihtoehdon.

SDP päätyi jäsenyyden kannalle syksyllä 1991 ja kansanäänestyksessä 75 % sosialidemokraattien kannattajista tuki jäsenyyttä. 

Vasemmistoliitto ei ottanut lainkaan kantaa EU-jäsenyyteen. Kansanäänestyksessä neljännes (24 %) puolueen kannattajista äänesti jäsenyyden puolesta.

Vihreä liitto jätti myös kantansa auki koska sen johto ja kenttäväki olivat pahoin jakautuneet kysymyksessä. Noin joka toinen (55 %) puolueen kannattaja äänesti jäsenyyden puolesta.

Ainoat selvät ei-puolueet olivat Kristillisdemokraatit (tuolloin Kristillinen liitto, SKL) ja Perussuomalaisten edeltäjä Suomen Maaseudun Puolue (SMP), joiden johto ja kannattajat äänestivät varsin yksimielisesti jäsenyyttä vastaan. SKL oli eronnut porvarihallituksesta kesällä 1994 sen EU-jäsenyyttä puoltaneen kannan takia.

***
Tässä sitä vieläkin mennään kohti EU:n yhtenäisyyden auringonlaskua tai -nousua. Kumpaanko tulevaisuuteen päädytään, jos kumpaankaan? Ehkä vain liike on tärkeää, eikä päämäärä?

***

Tutkiskeltua tietoa: Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

2.12.2019 KL: Valtioiden välistä yhteisvastuuta ei pidä lisätä, sanoo vvm:n alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo.

Rantalomalle Grönlantiin!

Mitenhän vakavalla naamalla näitä päivittäisiä ilmaston lämpenemisjuttuja pitäisi lukea? Joskus lukaistessa naurattaa, mutta toisinaan mieleen hiipii epäilyksen häive siitä, että jutut pitävät joiltakin osin paikkansa.

Ilmastohirvittelyt alkavat olla mediamokuleiden julkaisuissa yhtä säännöllisiä ja pysyviä uutisaiheita kuin presidentti Trumpin kauhistelut. Molemmissa on yleensä jotain perää, en minä sillä. 

Äskettäin metiassa kerrotiin, kuinka valtameren saaret kasvavat korkeutta sitä myöten kuin merenpinta nousee. Joopa. Asuttuja saaria ei ole vielä painunut kunnolla uppeluksiin, joten jotain selitystähän se vaatinee.

Eilen tuntui hurjalta lukea TM:n uutinen sitä, kuinka merenlaiset jäätiköt sulaisivat jopa sata kertaa nopeammin, mitä on luultu. Luulo ei ole tiedon väärti, mutta että ihan sata kertaa nopeammin? Kovasti on vauhdikasta, vaikka meriveden lämpeneminen on lievähköä.

Tänään ylen kallis tuutti päkistää puolenpäivän pääjuttuna, miten Euroopan suuri lämpöaalto mennä puuskuttaa kohti Grönlantia. Ylen juoheva päätelmä on sellainen, että inuitien vuosituhantiset mannerjäät alkavat (taas) sulaa ennätysvauhtia. 

Kirjallista eli fiktiivistä tekstiä vääntäessä on yksityiskohtien parempi pitää paikkansa, mutta kokonaisuuden voi valehdella. Vaan sen säännön ei pitäisi koskea uutisia. Eihän?

Ei oo ihme, jos monia alkaa ilmastouutisoinnin takia ahistaa. Tottahan niissäkin jutuissa on takana, monet pienemmät mannerjäätiköt mualimassa ovat kutistuneet tai jopa häviämässä. 

Eilen oli täälläkin Savon korkeuksillä kolmenkympin verran kuumaa ja tänään on sitä samaa. Onneksi on keksitty kylmä suihku. Hellepäiviä ei kumminkaan ole tänä kesänä ollut monta, paljon kuumempia kesiä on kestetty tälläkin vuosikymmenellä. 

Uimaan mennään pojan kanssa vasta huomenna sunnuntaina, jolloin keli alkaa viiletä, mutta jorpakko pysyy vielä lämpöisenä. Uidaan kuin jääkarhut, mutta ei syödä norppia.

***

Grönlanti oli ennen kokonaan sula suuri vihreä saari.

Grönlantiin matkailu kasvaa oikeasti uuteen ennätykseen!, Yle 22.8.2019.

28.8.2019: Vastavirtaan nouseva fyysikko: "Ilmastonmuutos ei ole ihmisen syy."

***

Ilmastousko kohottaa saaria?

Ilmastoasiat ovat samassa sarjassa politiikan kanssa. Kumpaankaan ei taviksen pitäisi koskea pitkällä tikullakaan. Siksi, että alojensa oppineet ja opetetut apostolit jyräävät vain ainoaa oikeaa sanomaa vähänkin epäilevät yksilöt pian kuulumattomiin.

Mutta Yle ystävällisesti kertoo tänään hyviä uutisia: Uusi tutkimus kuulema luo toivoa saarivaltoille, joiden on pelätty hukkuvan, kun ilmastonmuutos nostaa merenpintaa. Tutkimuksen mukaan tuollaisilla saarilla saattaakin olla kyky sopeutua nousevaan merenpintaan eli saaret voisivat nousta vedenpinnan mukana. Linkki juttuun.

Jos tuon nyt yrittäisi suomentaa, lienee kysymys siitä, ettei meri ole onnistunut hukuttamaan sellaisiakaan saarimaita, joiden uskikset ovat julistaneet painuvan aaltojen alle jo aikoja sitten. Nyt on sitten pitänyt sopeuttaa luonto ilmastouskoon ja keksiä, että hupsista keikkaa - saaret nousevatkin, silleesti ylemmäs, sitä myöten kuin vesi kamalasti lämpenee ja aallokko kasvaa.

Taviksen vajavaisessa mielessä nouseva merenpinta yhdessä kasvavan merenkäynnin kanssa todellakin upottaisi matalimpia hiekkaisia saaria eroosion myötä ajastaan uppeluksiin. Sen voisi todistaa jokainen kakrukin, joka on yrittänyt tehdä hiekkakakkua matalaan rantaveteen.

Mutta lienee viisainta jättää Ylen hyvien uutisten ruotiminen ilmastoasioihin ja -uskomuksiin paremmin perehtyneiden immeisten kommentoivaksi. 

Faktat vain ovat joskus hakusessa, kuten taannoisessa Ylen jutussa, missä tiemmä väitettiin matalien Salomoninsaarten Taro-kaupungin väkiluvuksi 30.000, kun se oikeasti oli tuolloin 500 asukasta. Linkki Ilmastotiede-juttuun vuodelta 2016.

Itse luen nousevien saarten arvoituksen samaan sarjaan meren syvänteisiin piiloon ikäänkuin hukkuvan lämmön kanssa. Hukkuvasta lämmöstä tuli tyrkättyä hupipostaus  jo vuosia sitten. Linkki juttuun.

Vanha kansallinen viisaus kertoo vähän aiheeseen liittyen, jotta autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku!

***

(Juttua on vähäsen täydennetty ja pari linkkiä laitettu 20.7.)

Tekniikka ja Talous 2017: Aaltojen aiheuttama eroosio on hukuttanut joitakin pieniä asumattomia saaria.

Hyvältä uutiselta kuulostaa ainakin se, että Afrikassa metsitetään. SK 19.7.2019.

Posetiivisesti työttömyydestä

Kevennellään tässä, kun kesäkin saattaa vielä alkaa uudestaan, sillä kelit meinaavat välillä lämmetä. Työttömyys on tunnetusti Suomen suurin ongelma. Onhan niitä harmeja muitakin, kuten leväperäinen maahanmuutto, mikä vain kasvattaa työttömyyttä ja pahentaa kestävyysvajetta.Työministerin tuoli on perinteisesti hallituksen hankalimpia istuttavia, sillä konstit ja temput eivät työttömyyttä torju, jos ei ole kunnon keinoja käytettävissä. Timo  Harakalla on siis työministerinä kovat ajan edessään. Kannattaa kuitenkin suhtautua ongelmiin posetiivisesti, sillä eivät ne murheet suremalla parane. Menestystä ja paljon oivalluksia herra Harakalle! Toivotaan, että tekemättömät työt tekijänsä löytävät!
Väitetään, että demarit ovat yritysten pyörittämisestä enemmän pihalla kuin lumiukko. Ei se se pidä paikkaansa, sillä lumiukot ovat harvinaisia, sillä ne eivät oikein pärjää enää lämpiävässä Suomessa. Linkki Veijon pakinaan.

***

14.3.2012

Uusia työpaikkoja

 Yksi työpaikka:

Lisäystä vanhaan vuoden 2012 postaukseen: Poisjuossut ex-pääministerimme Jyrki T. Katainen kaipaili puheissaan uusia pöhinöitä, milloin mihinkin. Nykyisellä hallituksellamme kieltämättä pöhisee ja pihisee teoriassa ihan hyvin. 

Mutta onkohan Sipilän häkäpönttöhallituksella varoventtiili auki, ettei tuosta kaikesta ideoinnista seuraisi vain poksahdus, lätsähdys ja paha katku? Siltä kyllä vähän haiskahtaa, ainakin mitä kepun kannatukseen tulee.

Toivottavasti kolmen ässän hallitus tekisi jotain myös ikäsyrjinnälle, ettei jo 45-vuotiasta työttömäksi jäänyttä tavista enää katsottaisi muka liian vanhaksi uusiin hommeleihin!  

Starttirahalla pitäisi osaavan ihmisen päästä helposti töihin, ellei yrittämisen, niin uudenlaisen tuetun työsuhteen kautta. Nuorten pitäisi päästä nopeasti oikeisiin töihin, palkallisen harjoittelun ja oppisopimusten kautta, eikä ketään pitäisi pakottaa palkattomiin pellepuuhasteluihin!

***
Alkuperäinen juttu:

Satunnaisia otantoja pääministeri Jyrki "Jytkähdys" Kataisen puheesta keskiviikon 14. maaliskuuta Vero 2012 -tapahtumassa:

"Osaammeko luoda positiivisen tekemisen meiningin, pöhinän, vai surkastummeko puolustamaan taaksejäänyttä menneisyyttä?

Suomen julkisen talouden kestävyyden kannalta kestävä talouskasvu ja nykyistä korkeampi työllisyys ovat aivan keskeisiä kysymyksiä. Meillä on aihetta olla Suomen kilpailukyvystä huolissaan.

Suomen yksityinen sektori on jatkuvan rakennemuutoksen keskellä. Hyvinvointimme säilyttäminen edellyttäisi, että Suomeen syntyy uusia, yhä korkeamman tuottavuuden ja suuremman lisäarvon työpaikkoja. Viime vuosien aikana olemme todistaneet tuhoa.

Suomalaisten viesti on ollut toreilla ja sähköpostissa se, että tarvitsemme johtajuutta, päättäväisyyttä, vastuunkantamista ja tulevaisuudenuskoa. Tällä asenteella pärjäämme kyllä.

Tärkeintä on ymmärtää, että tulevat vuosikymmenet edellyttävät suuriakin muutoksia. Hyvinvointiyhteiskunta voidaan kyllä turvata, kunhan uskallamme uudistua. Monien silmissä nämä muutokset tuntuvat vaikeilta, pelottaviltakin.

Kaikkein pelottavin näkymä on kuitenkin se, jos emme uudistuisi. Se olisi taantumisen, velkaantumisen ja hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen harmaa tie."

* * *
Blogin virallisen osuuden täten päätyttyä intrigööri ottaa levon ja esittää suoraan uusien työpaikkojen luomiseen tähtäävien toimenpiteiden valmistelun suorittamiseen ryhtymistä. Näin voisimme välttyä siltä Jyrkin mainitsemalta rappeutumisen harmaalta tieltä. 

Nythän rahalla toisten yrityksiä jyräävien bisnesenkelienkin toiminta lienee saamassa uusia ihania verohelpotuksia! Rahaa siis löytyy, sitähän ei maailmassa ole ilman enkeleitä? Toisaalta joskus sanottiin, että hyville ideoille löytyy aina varastaja, eikun rahoittaja. Miten lienee tässä uudessa euromaailmassa?

Suomessa on viime vuosina nähty monia loistavia innovaatioita ja menestystarinoita, mm. kapuloilla ja nyttemmin myös läppäreillä saatavien pikavippien muodossa. Niin niitä kiskurivippejä joku jossain luonnehti. 

Koronkiskonta ja saatavien monistaminen iänikuisessa pakkoperinnässä ei kuitenkaan liene ihmiskunnan uusimpia innovaatioita? Gangsterimallista perintääkin Suomessa jotkut harjoittavat.

Intrigööri ei kuitenkaan esitä tässä ihan kaikkiin maailman vanhimpiin ammatteihin ryhtymistä, mutta vanhassa voi olla vara parempi. Vanha jalostettu idea voi olla parempi kuin säkillinen uusia. 

Taannoin 90-luvun laman syövereissä suunnittelin itsekin posetiivin tai säkkipillin hankkimista ja kiertäväksi katusoittajaksi ryhtymistä. Avustaja olisi voinut musisoinnin aikana paistaa lettuja ja myydä niitä ohikulkijoille, mutta se jälkimmäinen taitaa olla nykyisin hygienia- ja verotussyistä laitonta. Ponuakaan ei nykyisin kuulema kannata pienessä mitassa keitellä, eikä myydä. Höpöheinistä ei ole kertynyt kokemuksia.

Kävipä mielessä sellainenkin bisnesidea, että kadun varren kivijalkakauppiailta olisi voinut pyytää pientä summaa siitä hyvästä, että lakkaisi soittamasta sitä säkkipilliä tai menisi toisen kortteliin. Miten vain, mutta yksi työpaikka voi aina synnyttää uusia. 

Väännetään nyt lisää rautalangasta, jos vaikka joku poliitikko sattuisi vahingossa tässä epähienossa ja sivistymättömässä blogissa poikkeamaan:

Kaksi työpaikkaa:

Monta työpaikkaa:

* * *

Posetiivereista on tehty myös vanhaa taidetta, kuten alla. Jonkin sortin posetiivereita  oli jo Rooman valtakunnan aikoina.

Kuin kaksi marjakarhua

Mennä päivänä Saksan liittokansleri Angela Merkel tärisi ja EU:n tilapäisen puheenjohtajan Suomen pääministeri Antti Rinne ärisi, kaiketi myötätunnosta.

Intrigööri on EU:n jäsenmaan kansalaisena huolissaan Merkelin ylirasittumisesta, jos siitä on kysymys. Saksan ja EU:n voimarouvalle toivoisi jaksamista, koska paineita hänelläkin varmasti riittää.

Reilu-Antille, eläkeläisten palkankorottajalle, toivoisi ymmärrystä myös EU:n omia arvopohjiaan noudattaville jäsenmaille. 

Sellainen omintakeinen maa Suomikin on, omalla tavallaan, sillä kaikki kansalaiset eivät ole täpinöissään pienen maamme nettomaksajan asemasta. Sekin on merkinnyt jo kauan valtion nettovelkaantumisen kasvua.

Saksalla on ehkä maailman vahvin moottori maan taloutta nostamassa, mutta sielläkin on rutakasti myös valtionvelkaa ja paljon muitakin harmituksen aiheita.

Rinne oli sanaillut, että Euroopassa kannatetaan laajasti oikeusvaltioperiaatetta, kuten myös sananvapautta ja demokratiaa. Hakusessa ne sellaiset vain taitavat olla, muuallakin kuin esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa. Tarttis meitilläkin katsella usein peiliin ja ilman suodattimia.

Mutta pois ikävät ajatukset, sillä kuten joku blogistikin äskettäin kertoi, Suomen uusi hallitus on jo onnistunut ainakin yhdessä päätavoitteessaan: Ilmaston lämpiäminen on näillä main totaalisesti pysäytetty!

Linkki MTV:n juttuun tärinöistä ja ärinöistä.

***

Mikä mun nimi on?

Ootellaan tässä jännityksellä, lähteekö Suomen hallitus ja sen takana oleva eduskunnan enemmistö sukupuolten tasa-arvossa yhteispohjoismaisille linjoille, Islanti etunenässä. Suattaa hyvinnii olla, sillä Rinteen hallituksella on ehkä edessään lähes neljä touhullista vuotta ennen kuin taas äänestetään uusi korjaussarja.

Islannin parlamentissa päätettiin justiinsa yksimielisesti, jotta maassa otetaan käyttöön sukupuolineutraalit etu- ja sukunimet, mutta nimijuttu on kuulema vain osa isompaa sukupuolia koskevaa lakiremonttia. Islannissa on toisenlainen nimikäytäntö kuin Suomessa, jossa muutos vaatisi ainakin määrällisesti enemmän vääntämistä.

Islantia sanotaan myös maailman vanhimmaksi demokratiaksi, ainakin sellaisen systeemin esiastetta istuttiin yli tuhat vuotta sitten alltingin käräjäkivillä. 
Mutta nythän ne siellä haltijoiden maassa vasta tempun keksivät, sillä uusi laki sallii myös henkilön juridisen sukupuolen muuttamisen siitä vain, ilman lääketieteellisiä kommervenkkejä tai edes diagnooseja. Tuleekohan haltijoista, tontuista ja maahisistakin umpineutraaleja?

Immeinen voi Islannissa määrittää itsensä myös muunsukupuoliseksi, jolloin väestökirjoihin merkitään sukupuolen kohdalle X. Jo vain tuommoinen houkuttanee uuden hallituksemme punavihreää enemmistöä, kepusta voisi olettaa löytyvän muutosvastarintaa, tiedä häntä. 

Miten sitten lienee sen fantsun feminismin kanssa, sehän on silkkaa epätasarvoa, kuten toksinen sovinismikin? Hallituksen kovasti korostama ilmasto lienee kumminkin neutraali, joskin hyvin vaihteleva osa maailmaamme.

Meikä aikoo jatkaa elonpolkunsa loppuun asti vanhoilla nimillä, joskaan ei kaikilla kujeilla. Jos Islannissa on pitkiä perinteitä, löytyy niitä Suomestakin.

Minullakin on historiankirjoissa tiedetty kokonimikaima noin 500 vuoden takaa, koska kaima liittyi isoihin maakauppoihin linnanherran kanssa. Tuo muinaiskaima hankkiutui linnan isännän epäsuosioon ja tuli karkotetuksi Savosta Kainuun korpiin.

Intri Gööri olisi sekin sukupuolineutraali nimi, on se yhteen kirjoitettuna ainakin nimimerkki. Nyt voisi alkaa keksimään itselleen ja tutuille uusia sukupuolineutraaleja etu- ja takanimiä, jos jälkimmäisenkin uudistaminen on tarpeen. 

Turvautuisin nimiuudistuksessa myös muinaisnimiin, joista osa sopisi myös läpineutraaliin, sävyttömään ja hajuttomaan nykyaikaankin.

Vaikkapa Aikamieli, Aikio, Hyvätty, Ihalempi, Ilma, Kaivattu, Lemmäs, Toivelempi, Päiviä, Toivikki ja Viti lienevät tarpeeksi sukupuolettomia. Linkki Wikipediaan.

Ei se nykyinenkään nimi lajitoveria pahenna.

***

Norjassa sukupuolen vaihtaminen tehtiin helpoksi jo kolmisen vuotta sitten. Vaihtajia oli silloin lain ensimmäisenä kuukautena 190 henkilöä.

Seksistisiä tuoleja myytävänä.

Kansanedustaja Anna Kontula puolustaa seksityöntekijöiden ihmisoikeuksia.

Mitäs lapsi isällä tekisi, kun laki sallii hänelle kaksi äitiä?

***

Ympäristölupia vesitehtaalle

Onhan se upeeta, että ympäristöä tarkasti suojellaan. Tiukkojen ympäristölupien vaatiminen kauan toimineelta lähdevesi- ja virvoitusjuomatehtaalta tuntuu kyllä vähän hassulta.

Voi tietysti olla, että intrigöörikin on vähän hassu, eikä ainakaan lukeudu ollenkaan tiedostavistoon, puhumatikaan ympäristötiedostajien eturivin moraaliposettajista. 

Pitäisiköhän sadevesikin johtaa puhdistamoon ennen kuin se sataa maahan asti? Ehkä kaupungeissa perittävä hulevesimaksu on askel siihen suuntaan? 

Perinteisesti keskikesän viikkoina ei tolkun uutisissa tapahtu paljon mittään, mutta josko tästä kesästä tulee toisenlainen. Olisiko sekin sitten suuren ilmastonmullistuksen syytä?

Linkki Ylen juttuun.

***
Toinen Ylen jutuista kertoo siitä, kuinka Kittilän kuntapäättäjiä on vapauteltu virkarikossyytteistä, mutta heillä ei ole vielä asiaa päätöksiä tekemään. Syyttäjä tiemmä harkitsee valittavansa tuomiosta, jolla 27 kunnan luottamushenkilöä sai vapauttavan päätöksen.

Valtio ja Kittilän kunnanhallitus aikonevat valittaa toisesta hallinnollisesta oikeusjutusta, missä Pohjois-Suomen hallintooikeus kesäkuussa jo vapautti 20 luottamushenkilöä. 

No, ehkä noissa Kittilän jutuissa ei ole kunnolla noudatettu maan tapaa, koska juttujen jalostaminen eri menettelyissä ja oikeusasteissa on kestänyt vasta joitakin vuosia? Tiijäppä tuota. Linkki juttuun olisi tässä.

***