29.6.2012

Kävikö tämä mielessä?



Ei me mitään tehty. Me perustettiin vain se pankkipalvontavirasto.

Lisuke 1.7.: Mielenkiiintoista on, että ihan kaikki ruotsinkieliset suomalaiset eivät varauksetta tue hallituksen eli Kataisen johtamaa europaniikkipolitiikkaa. Keskustan ruotsinkieliset haluaisivat pääministerimme perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi:



* * *

Viileitä mulkeroita

Samat vanhat laulut toistuivat Brysselissä. Velkaa vain velan päälle. Ja jos ei anneta, niin ensin kerjätään ja sitten kiristetään. No, monilla eteläisten eurovaltioiden edusmiehillä onkin alalta vankkaa osaamista eli tiukka pankkitausta maailman suurimmista rohmurahalaitoksista. Sellaisella taustalla pääsee helposti valtioiden johtotehtäviin, korkeisiin asemiin EU:ssa ja tietysti myös Euroopan Keskuspankissa.


Nämä korkean tason pelimiehet ja -naiset tietävät hyvin, kuinka kriisi tai jopa oikein maailmaa ravisteleva jytkykupru aiheutetaan ja kuinka siitä sitten uhreja ehkä pelastellaan. Kävi miten vain, aina kolisee rahaa omaan kirstuun kuin rännistä. Lopulta kaikki ylivelkaiset yritykset ja valitettavasti valtiotkin joutuvat rahoittajien taskuihin ja salkkuihin, sinne muiden hapankorppujen seuraksi.


Pankkitausta on kova tausta, meilläkin valittiin ennen itsenäisessä Suomessa  presidentit Suomen Pankista ja onhan nykyiselläkin presidentillä pankkikokemusta. Vaan entäpä tämä politiikan operatiivinen "kenraalikunta", ministerit? Intrigööriä on jo pitkään harmittanut esimerkiksi Kataisen joutuminen sinne euroytimiin korppien nokittavaksi, Urpilaisesta nyt puhumatikaan. Sitä yhtä Vanhasta en edes mainitse.

Enkä väheksy yhtään kumpaakaan nykyisistä johtavista ministereistä, ei siellä ytimissä kukaan tavistaustalla pärjäisi, niiden hilpeiden hidalgojen ja lystien luigien kanssa. Tarttis olla sitä vahvaa rahoitus- ja bisnesosaamista, kauppisnulikoiden neuvot eivät taida ihan riittää.


Jälkimmäisistä tuli jotenkin mieleen ministeri Stubb, joka oli kuulema häärännyt kovasti jakaessaan kaikille Suomen ehdotuksia vakuudellisista valtion lainoista. Ehdotus oli tietysti järkevä ja reaalitalouden mukainen, sellaistahan mm. Urpilainen ehdotti vuosi sitten Kreikalle. Se ei vain käy, eikä sittenkään käy. 

Etelän vetelien, anteeksi nyt tämä leikillinen ilmaisu, taloudenpito on jo ajat sitten ylittänyt kaikki reaaliset raamit. Kaikki irtonaiset reaalivakuudet lienevät jo käytännössä jossain kanissa, eikä sellaisten julkisesti lupaaminen olisi poliittisesti helppoa. Suomella on tässäkin asiassa kovin siniset silmät.



Saammekohan ehkä piankin jännittää kakkososaa trilleristä Jutta kadonneita takuutuksia metsästämässä? Suomihan puolustaa aina euron pelastuspaketteja kuin taatot etulinjaa talvisodassa. Ja takuuksia pitäisi saada, kun niin on menty sanomaan.

***

Mutta ajatelkaa - pieni Suomi vaatimassa lainaosuuksilleen takuuksia Espanjalta tai Italialta - hävettää jo valmiiksi Suomen joukkueen puolesta. Älä mene Jutta sinne, ethän? Stubb voisi hoitaa sen puolen asioista, hän ei ainakaan vähästä hengästy.


Satunnaisen tarkkailijan silmissä velkakriisin tilanne ei näytä viimeisen pelastusmission aikana selkiytyneen. Uusimmalla tukipaketilla koitetaan torjua korkotason nousua mm. parissa tärkeässä maassa. Luottoluokitus ja korkotaso näyttävät  määräilevän suvereenisti koko Eurooppaa. Sinne se uusinkin luvattu sinänsä hurjan kokoinen tuki hupenee johonkin, häviää  kuin pullat sorsien suihin. Jokin satakaksikymmentä miljardia, käsittämätön summa, mutta se ei ainakaan velkavuorta pudota, sillä velkarahalla sekin siivu hoidetaan!


Tilanne on huolestuttava ja veikkaan edelleen, että joku euromaista ottaa pikapuoliin joukkueesta ritolat. Senkin voi todeta, että ei näillä joillakin euroherroilla tai kriisimaiden johtajilla paljon pyytäessä käsi tärise. 


Pitäisiköhän meidän tavistenkin opetella kerjäämään kuin jutun kuvassa?  Europeiton alle vain, tiukka mutru huuleen ja käpälä suoraksi kämmen ylöspäin!


Euron pelastustalkoissa pistetään kylmästi kokonaisia valtioita kyykkyyn. Samalla ollaan valmiita lakaisemaan olemattomiin vaikka viimeisetkin kansallisen ja demokraattisen päätöksenteon rippeet koko maanosasta.  

Kyllä nämä euroherrat ovat aika viileitä mulkeroita!  (Luonnehdinta jäi mieleen jostain elokuvasta, en muista mistä.) 


* * *
Ps. Kypros meinasi unohtua tästä postauksesta, koska se on aika pieni, vain saaren kreikkalainen puolikas. Kyproksen tuleva 10 miljardin apupaketti on toki suhteessa iso, jos koko maan bkt on 17 miljardia. No, pikku liri se vain on Välimeressä. Siellähän ui se Maltakin, joka sekin pyytänee piakkoin tukipakettia.

Kypros kunnostautuu ainakin veroparatiisina. Kyproksella on asukkaita on semmoiset 900 000, mutta sinne on tiettävästi rekisteröity ainakin 250 000 yritystä. Kypros on oikein yritysystävällinen, sillä veroaste on noin 10 prossaa yritysten voitoista. Omistajista ei jostain syystä pidetä tarkempaa rekisteriä. 

Ei Suomessakaan pidetä turhia pörssiyritysten hallintarekistereitä, eikä kai kohta muitakaan firmoja verotetakaan paljon Kyprosta enempää? Mutta ellei Viro bisnesmiestä houkuttele, ehkä sitten lämpöisempi Kypros?


* * *

27.6.2012

Euron iltalypsy

Torstaina alkaa Brysselissä EU-kokous, jonka jotkut uskovat ratkaisevan euron ja Euroopan tulevaisuuden. Kaksipäiväiseksi aiottua kokousta on väitetty jopa tärkeimmäksi sitten EU:n perustamisen. Tiedä häntä. Joitain ratkaisuja kokouksessa pitäisi silti löytää. EU-alueen julkinen velka noussee pian johonkin 10.000 miljardiin, joten maailman velkareppu USA:sta ei olla paljoa jäljessä. 


Pelastusrahastojen vielä keskentekoiset 500 - 700 miljardia eivät riitä pitkälle, kun Espanjan ja Italian kokoiset maat ovat jo  pelastuspakettien tarpeessa. Italialaiset ovatkin päättäneet tehdä Brysselissä ihan kunnon iltalypsyn ja istua kokoustamassa vaikka sunnuntaihin saakka. 

Italia pystyy veivaamaan, sillä se tietää olevansa pelätyn dominoilmiön ratkaisevin nappula.


Euroalueen 17 maasta jo viisi on saanut apupaketteja tai on parhaillaan niitä vailla, siis 12 maata on vielä jäljellä pelastuspartiossa. Suurin osa vielä kuivilla roikkuvista yhteisvaluuttamaista on pieniä, kuten Suomi. Suomi on kyllä vastuullisuudessa pieni suurvalta. Eurosysteemin epäilijöiden joukko kasvaa, paitsi ei meillä Suomessa. Meillä ainakin puolet porukasta vielä luottaa euroon ja hallitukseen kuin kiviseinään.


Kaikki riippuu, yhä edelleen ja aina vain Saksasta, joka puhuu rautarouva, eurobondejakin henkensä kaupalla vastustavan, Angela Merkelin äänellä. Saksasta on kyllä kuulunut jo pitkään muitakin ääniä. Saksan sitoutumisesta euron pelastamiseen vaaditaan nyt jo kansanäänestystä. Sitähän ei vaadita meillä Suomessa, missä semmoinen peli ei koskaan tulisi edes kysymykseen. 

Oikea demokratia ja varsinainen vastuullisuus tippuivat Suomessa rattailta joskus viime vuosituhannella. Sellaista kehitystä vauhdittivat aikoinaan mm. Lipponen sateenkaarineen ja nykyisin Katainen kuusikkoineen. 


Kotimaan politiikassa ei tapahdu paljon mitään oikeasti kiinnostavaa, eikä ainakaan mitään mukavaa. Vitsiäkin on väännettävä kuin piikkilankaa. Siksi sitä joutuu kirjoittelemaan näistä EU:n asioista ja veivaamaan aatoksia siihen suuntaan, että kotimaisiahan ne Euroopan asiatkin jo ovat. Ihan kuin yhden blogistin mainitsemat italialaiset, mutta kotimaiset porkkanat.



Saksallakin on paljon velkaa, jos on myöskin maksukykyä. Kalliiksi euron pelastelu käy silti saksalaisillekin. Lisäksi näyttää siltä, ettei Ranskassa aiota paljon tinkiä nykyisestä jähmeästä menosta, eikä kovin paljoa muissakaan maissa.


Intrigööri ei tietenkään toivo mitään hyperinflaatiota tai suurta lamaa, mutta loputtomiin ei voida jatkaa euromaiden velkojen yhteisvastuun kasvattamista, kuten vakausvälineissä on tehty ja vieläpä perin oudoin ehdoin. Jos se yhteisvastuu edes olisi mikään ratkaisu mihinkään? Suomelle se ainakin olisi lopullinen tuho ja turmio.


Liittovaltiosta jahkataan, mutta en siihen vieläkään jaksa uskoa. Se johtaisi myös yhteiskunnan eli jäsenvaltioiden pystyyn näivettymiseen ja  pakkovallan kasvuun kuin vanhassa Neukkulassa. Byrokratiaahan EU:ssa ei kai voitane enää kasvattaa? Vai voidaanko sittenkin? Johan meillä on tärkeimmissä asioissa kaksinkertainen hallinto, EU:ssa ja jäsenmaissa erikseen.

Jonkinlainen ontuva ankka siitä liittovaltiosta kuitenkin tulisi. Yhä suurempi osa EU-maiden yrityksistä suunnistaisi järkevämpiin maihin ja maanosiin. Missä sitä sitten töissä käytäisiin? Vai jaetaanko valtion ja kuntien työpaikat tasan osapäiväisinä meille kaikille?



Jossain kohti se jäsenmaiden kansalaistenkin kuppi tulee täyteen. Paitsi, että sekään ei koske meitä suomalaisia. Mutta Herroissa ei voi  olla vikaa, sillä ei semmoisilla viallisilla 
herroilla kukaan mitään tekisi!

Tuskin Brysselissä loppuviikolla pystytään paljon sotkuja selvittämään, eikä ihmeitä päättämään. Espanja saa pankkipakettinsa, mitä se oli, "vaivaiset" sata miljaaardia. Italiallekin  luvataan tietysti jotain ja varmaankin paljon. Kyproslaiset saavat ne pyytämänsä pähkinät. Maltakin lienee kohta almuja anomassa, jne, jne...


***

22.6.2012

Korruptiota ja luonnonvarojen riistoa

TeeVee ykkösen ulkolinjan torstai-illan dokumentti "Juristit korruptiota vastaan" käsitteli poliitiikan ja talouselämän hämärien kytkyjen aiheuttamaa korruptiota Nigeriassa, Islannissa, Italiassa, Britanniassa ja Costa Ricassa.

Norjalais-ranskalainen Eva Joly on käynnistänyt kansainvälisen verkoston paljastamaan räikeitä lahjontatapauksia. Hänen mielestään oikeutta tarvitaan lisää. Ensimmäinen askel on  kieltää veroparatiisien läpinäkymättömyys ja siellä tehtävä korruption jälkien peittely, sekä  laaja veronkierto.


Islannin osuudessa puhuttiin mm. korruptiosta ja systemaattisesta maan luonnonvarojen riistosta. Sellaiset asiat kuulostivat jotenkin tutuilta. Mutta olikohan se tuttuus vain huonosti kuulosteltua, sillä eihän meillä Suomessa... 


Suomessahan poliittinen korruptio on virallisesti olematonta, kuin jokin kiinalainen piilotettu lohikäärme. Ulkomaisten suuryritysten kaivosryntäyksestäkin on meille suomalaisille pelkkää hyötyä.


Islantilainen haastateltava dokumentissa: "Yhteiskunta, jossa voi ottaa pelkän kuluttajan roolin ja osallistua politiikkaan vain käymällä äänestämässä neljän vuoden välein, ei kerta kaikkiaan toimi. Tapahtumia on seurattava valppaammin."


Italialainen haastateltava: "Sankareita ei tarvita. Yritämme vain saada ihmiset tajuamaan, että lain on oltava sama kaikille. Tahdomme antaa kansalaisille mahdollisuuden olla rehellinen."


Juttu on katsottavissa areenassa vielä kolmisen viikkoa juhannuksen jälkeenkin:


http://areena.yle.fi/tv/1491654



* * *

21.6.2012

Kesäpäivä seisahti ja itsenäisyys

Lisäys heti vanhan postauksen alkuun eli pari tuoretta linkkiä joulukuulta 2016:
Euroopan vakausmekanismin pomo Klaus Regling kävi Suomessa, jossa hän tapasi mm. vvm Petteri Orpon. Miksi vierailu oli juuri nyt, kun Italian pankkisektorin tilanne on puntarissa, Saksalla on iso pankkipeikkonsa, jne. 

Linkki myös HS:n juttuun. 

Pelkällä mutulla arvioiden EU:n nöyrimpiä jäsenmaita, kuten kaiken nielevää Suomea, ehkä lämmitellään valmiiksi uudelle pankki- ja finanssikaaoksen pelastusoperaatiolle? Tosin EVM-pankki perustettiin sellaisin hirttoköysi-klausuulein, että lisävaateet olisivat lähinnä sanelua.

EVM:n sivut 9.12.2016.

***
Ja nyt alkuperäiseen tekstiin 2012: Tänään torstaina heti kahden jälkeen yöllä oli kesäpäivän seisaus. Aamupäivällä seisahtui sitten myös Suomen itsenäisyys. Ainakin itsenäisen valtion itsemääräämisoikeus siirtyi yhden loikan verran historiaan. Suomi kiinnittyi eduskunnan enemmistön päätöksellä Luxemburgissa pian toimintansa aloittavan EVM-pankin talutusnaruun ottaen samalla lähes 13 miljardin euron uudet velka- ja takausvastuut. Nämä vielä kaikkien entisten ainakin osin hukattujen miljardien päälle, joiden täsmällinen määrä on vain arvuuttelun varassa.

Varmaankin eduskunnan enemmistö oli päätöstä tehdessään juhlamielellä, sillä huomenna on  kesän suurin juhla ja edustajia odottaa pitkä kesäloma (anteeksi, sehän onkin vain tauko, semmoiset 2,5 kuukautta palkallista lom.., eikun kesätaukoa). Siispä päätös tehtiin läpihuutona, kevyesti ja iloisesti vain. Luotto euroon on aivan ehdoton. Ilman Suomen sisukasta vastuullisuutta kaatuisivat kai entisten tukipakettimaiden lisäksi niin Espanja kuin Italiakin?


Populistipersut ja kepulistit laittoivat muka hanttiin, oppositiossa kun ovat, omaa syytään tietty molemmat. Luxemburg on siis Suomen ja muiden euromaiden tuleva talousmekka, byrokratian mekka on Brysselissä ja viimeinen saneluvalta ( merkelismi ) asuu ylivoimaisesti vahvimman eurovaltion pääkaupungissa Berliinissä. Kumartakaamme siihen suuntaan!

***

Intrigöörikin onneton äänesti aikoinaan sen puolesta, että Suomi liityisi EU:n jäseneksi. Silloin ei puhuttu mistään raha- ja velkaliitoista, vaan kaikista hienoista ja hyvistä asioista eurohymnin soidessa korvissa. Teollisuuspamput painottivat, että EU-jäsenyydestä olisi meille pelkkää etua ja intrigööri uskoi, kun oli silloisen työnsä takia myös yhden teollisuudenalan kanssa tekemisissä.


Teollisuus ja yritystoiminta yleensä oli silloin ja on vieläkin työllistäjä, vientitulojen tuoja ja samalla nykyajan Suomen Sampo. Heidän etunsa on meidänkin etu. Siispä meikäkin äänesti EU:n puolesta, ei se silloin tuntunut virheeltä. Sitä en tiennyt, eikä kukaan muukaan, että EU-asioissa ei sen koommin äänestellä paitsi sen parlamentin, sen ultrakalliin kälätyskerhon jäseniä.


Suomen ikimörkö Neukkula oli juuri kaatunut ja vanha Venäjä katkoi kahleitansa.  Mielessä olivat kuvat Jeltsinistä panssarivaunun päällä. Tankin tykki ei osoittanut Suomeen, vaan jossain vaiheessa se suunnattiin kohti vanhoillisten miehittämää Moskovan suurta parlamenttitaloa. Se oli alku Venäjän historian ainoalle, mutta lyhyelle demokratian vivahteiselle kaudelle.


Suomen eduskunnan juuri tekemässä EVM-päätöksessä ei ole mitään niin dramaattista kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Liput eivät liehu, telaketjut eivät kolise, eikä palopuheita pidetä. Silloinkin oli hiljaista Suomen pressan linnassa ja päättäjien palatseissa, kun täällä pelättiin suu väärällään, että se vanha venäläinen punikkikarhu suuttuu, kun Viro ja koko Baltia itsenäistyy. Silloin karhun kämmen lyö. Se peto tulee ja syö samalla meidätkin...

***

Intrigööri ei ole ihan varma, kumpi olisi pahempi, se vanha takkuinen punikkikarhu, jota saattoi kuitenkin rapsutella vai tämä uusi siloinen, mutta terävähampainen ja tunteeton pankkiirikarhu. Pakkovaltaa ja piikkilankaa ne edustavat taviksille molemmat. 


Mutta kaatui se edellinenkin paha karhu. Euroopan kansat selättävät vielä joskus myös pankkiirikarhun kaikkine sen lakeijoineen! 


Intrigööri on aina tykännyt lueskella kaikenlaista taloudesta ja yritystoiminnasta, koska se on paljon kiinnostavampaa ja rehellisempää touhua kuin jokin puoluepolitiikka. Yhtä malesialaista talousblogiakin olen joskus silmäillyt. Blogissa on paitsi kauniiden tyttöjen kuvia, myös vähän toisenlaisia näkemyksiä mm. Euroopan tilanteesta.


Taannoin tuon blogin pitäjä kirjoitteli Euroopan suurtyöttömyydestä ja kauhisteli sitä, jos taloustsunami & velkakriisi leviäisi oikein toden teolla Aasiaan. Blogisti luetteli eri Euroopan maiden työttömyyslukuja. Samanlaiset yli ja alle 20 prossan työttömyysluvut toisivat kirjoittajan mielestä Aasiaan massiivisia levottomuuksia, jopa valtavia mellakoita. Aasian väkirikkaissa maissa ei ole työttömyysvakuutusjärjestelmää, mikä vielä jotenkin estää miekkareiden laajentumista Euroopassa.


Mutta en halua pilata ikävillä asioilla kenenkään mukavaa juhannusta ja monien loman odotuksia. 


Katselin tuossa omia jorinoitani sen puolentoista vuoden ajalta, minkä olen blogia kirjoitellut. Olenpa ollut aika kielteinen ja arvostellut tuhmasti poliitikkoja ja heidän tekemisiään. Olisin saattanut aiheuttaa monille poliitikoille ja EU:n vakaille ystäville mielipahaa, jos he edes joskus lukisivat tällaisia kaunablogeja. Vihablogi tämä ei ole, koska en vihaa ihmisiä.


Jos semmoinen vahinko kävisi jollekin päättäjälle, että hän eksyisi tällaisille sivustoille, lieneekin parasta etsiä aina jotain myönteistäkin sanottavaa poliitikoista. Jos ei sitä mitenkään muuten keksi, täytyy rassata mielikuvitusta. "Vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus", lauloi Juha Watt.


Hei, mutta! Ehkä Kataisella ja Urpilaisella hyvinkin on jokin loistava salainen suunnitelma, mikä pelastaa Euroopan ja selättää velkakriisin lopullisesti? Heillähän on kokemusta myös salaisista kokouksista. Sehän olisi hyvin myönteistä! Näin sen täytyy olla!


Todennäköisempää lienee silti, että monien tämmöisten änkyräblogien nimimerkit paljastuvat vielä joskus käräjillä tai linnassa. Siellä sitten tavataan, toverit! Huomenna jaetaan kiv..., eikun keppanat ja makkarat!


Hyvää juhannusta kaikille!
* * *

19.6.2012

Talouskuri puree - konnat kiittää!

Mobiili perhe, ikioma 
peltikatto pään päällä.
Maailman pöyhkeä talouseliitti vaati taas tänään G20 -kokouksessa Euroopalta lisää talouskuria. Se talouskuri tarkoittaa  lähinnä sitä, että törsääminen mm. sosiaalimenoihin pitää rajoittaa minimiin. Talouskasvu pitää käynnistää vaikka räjäyttämällä eurooppalaisten valtioiden vanhat rakenteet huit helkkariin. Kaiken on palveltava ostovoimaa ja tuettava Euroopan säilymistä vahvana globaalien markkinoiden kamaimurina.

Viis siitä, että kriisien pesäkkeet kytevät eri puolilla maanosaa. Kreikkaa ei voisi enää paljon enempää kurjistaa, rikollisetkin  puhdistavat osaltaan Aigeianmeren konkurssipesää. 
Tiensä päässä alkavat olla myös Irlannin, Portugalin ja kohta Espanjankin vielä äsken ihmisystävälliset yhteiskunnat. Kaikki  upotetaan samaan yhteisvastuulliseen velkahetteikköön vain siksi, että suurpääoman edustajat voisivat kiristää otettaan niin vanhasta Euroopasta kuin koko muusta maailmastakin.

Luulisi G20 -hyyppelöiden hyvin tietävän, mitä liiallinen kuristaminen aiheuttaa nykyaikaisessa valtiossa. Rikollisillakin on omat eliittinsä ja mafiosot pyörittävät sitä enemmän miljardivoittoja, mitä huonommin laillisella yhteiskunnalla menee. Hyvinvointivaltion alasajo Suomessakin johtaa  paitsi suurten kansalaisryhmien kurjistumiseen, myös harmaan talouden ja rikollisuuden kasvuun. Rikollisuudelle voi veikata nousukautta, vahvaa talouskasvua. Niitä osakkeita ei ole julkisesti  kaupan.


Talousmunkkilatinaa


Taloudesta kukin taloustuntija tai tavis ajattelee oman viiteryhmänsä ja kokemuksensa mukaisesti. Talouden ammattilaisten munkkilatinaa vakuuttavasti jupisemalla voi hyvinkin hetken hämätä meitä taviksia, poliitikoista puhumattakaan. Silti monenlaiset näkemykset taloudesta ovat sinänsä hyviä, epävarmoja ovat ne ammattilaisetkin.


Ikiaikaisia talouden totuuksia ei silti muuteta millään konstilla. Yritystä siihen kyllä riittää, kuten olemme saaneet karvaasti kokea. Raha on aina rahaa eli maksuväline. Velka on aina velkaa eli rasite. Muinoin raha oli ruokaa tai vaikka elukoiden taljoja, joita saatoit onnekkaasti saada myös toiselta lainaksi. Takaisin piti maksaa reilusti, ns. korkojen kera, muuten saatoit syödä tulevan luottosi ja saada nuijasta nuppiin.


Raha saattoi olla myös jengin turvaa, mutta silloin jonkin sortin orjuuttaminen liippasi likeltä. Jos ja kun kuuluit heimoon tai klaaniin, piti maksaa verot eli osallistua toprakasti yhteisön toimiin.  Jos osoitit oireita degrowth -opeista tai muusta lusmulorvailusta, saatoit joutua ulkopuolelle leirin. Sinnehän metsään tai rämeelle jäit, lopulta petojen saaliiksi.  Joku onnellisesti hassahtanut pääsi kylähulluksi ja elätiksi. 


Tämmöinen pätee tietenkin vain reaalitaloudessa, mitä umpi-impivaaralainen intrigöörikin  ensin ajattelee, kun taloudesta puhutaan. Toisinhan on niissä korkeissa sfääreissä, joissa sofistikoituneet virtuaalirahan valtiaat häärivät tähtäimessään vain yksi asia eli maksimaalisen voiton tekeminen nopeasti ja omien toimien seurauksista lainkaan tuskaa tuntematta. Mieluiten se tili pitää tehdä niin mutkikkaasti, ettei kukaan edes voi sitä äkkiä tajuta.


Oikeat salaliitot ovatkin sellaisia, joita me emme huomaa!


Euroopan velkakriisin ovat yhdessä luoneet ahneet sijoittajat & pankit, joiden uskollisimpia apureita ovat olleet vastuuttomat ja kyvyttömät poliitikot taustajoukkoineen, joita toki yhdistää rahapiireihin ahneus ja oman edun tavoittelu.


Vahvasti kehittyvä, jopa Ruotsin rinnalle pyrkivä suomalainen hyvinvointivaltio romutettiin  90-luvun lamassa. Tuhannet ja sadat tuhannet suomalaiset eivät ole toipuneet tuosta rytäkästä konsaan, ei intrigöörikään, vaikka vielä henki tohiseekin. 


Eniten lamasta kärsivät silloin lapset ja nuoret, joista on taas, siis taas, liian suuri osa syrjäytymässä. Lasten huostaanottojen kasvava määrä on jo järkyttävällä tasolla. Huostaanotetulle lapselle tulee väistämättä traumoja ja varmasti niitä tulee lisää lasten oikeille vanhemmille. Kukaan ei edes valvo, miten lapsille käy. Huostaanotoista tulee miljardibisnestä, minkä kansainväliset sijoittajat ovat hoksineet.


Kerjäys ja keräily


Tästäpä pääsen vihdoin asiaan eli siihen, että kun valtion ja sen kuntien taloudessa menee surkeasti, niin joka paikasta pihistetään, paitsi joistakin paikallisista guggenheimeista. Kun muusta ei haluta pihistää, leikataan tulonsiirroista niin, että kurjia kunnolla itkettää. Meillä voidaan nyt ottaa leikkauksissa vertailua mm. romanialaisiin kerjääjiin ja "keräilytalouden" harjoittajiin. Eihän meillä leipäjonojen Suomessa sentään niin huonosti mene kuin Romanian tai muun itäisen euroopan romaniväestöllä. Eihän?


Intrigöörin mielestä meillä kylmässä ja jo valmiiksi ankeassa Suomessa ei ole yhtään kerjääjä-keräilijää vapaaehtoisesti. Kaikki se touhu on rosvopäälliköiden järkkäämää. Kerjääminen on suoritusportaassa pakollista toimintaa omaksi ja klaanin hyväksi. Kerjäten kokonaisuutta tukemalla  taataan itselle ja omalle perheelle edes jommoinenkin toimeentulo, niin ankeaa kuin sen täytyy ollakin. Toisilla klaanin jäsenillä on sitten paljon muita selviytymistaitoja, kuten sitä keräilyä.


Kerjäämisessä on kysymys yksinkertaisesti erään euroopalaisen väestönosan elämäntavasta ja selviytymisestä, jos kohta siinä ohessa rikollisuudestakin omine synkkine piirteineen. Vieraidemme kotivaltioissa EU-Romaniassa ja EU-Bulgariassa taidetaan vain olla iloisia siitä, että jotkut ovat edes osan vuodesta muilla mailla vierahilla, pitkin läntistä Eurooppaa.


Se myönteinen piirre tässä viime vuosien omaisuusrikosaallossa on, että siihen liittyy vain vähän väkivaltaa ulkopuolisia kohtaan. Poikkeuksiakin on. Kerjäläisistä intrigöörikin kirjoitteli tuossa kevväämällä ja moni muu on kirjoittanut aikaisemmin, joten ei siitä nyt enempää. Kyllä meillä osataan konnailla kotimaassakin ja muitakin vierailevia tähtiä riittää kuin nuo kerjääjät.


Uskiskortti


Jos tässä repisi pakasta ylös uskiskortin, onkohan kerjäläisten meille antama moraalinen opetus siinä, että älä kasaa roinaa maan päälle. Jos kasaat, joku voi tulla milloin vain käymään kylässä ja vapauttaa sinut turhasta maallisesta rahasta ja tavarasta. Mutta onko se paha? Rikkaallehan on taivaaseen pääsy yhtä vaikeeta kuin kamelille vessassa käynti tai paksupäiselle poliitikolle asettuminen taviksen asemaan.


Vaalit pitäisikin järjestää netissä joka vuosi, pieni pelkoliraus löysiä pöksyyn kerran neljässä vuodessa ei riitä pitämään valtapoliitikkoja rehdin demokratian tiellä. Valtion ja kuntien virkamiehilläkin pitäisi olla jokin katko uralla, edes pakollinen tehtävien vaihto määrävuosin.


Raaka talouskuri, mitä koko Euroopalta nyt vaaditaan, mm. siellä G20-kokouksessa, rokottaa aina pahiten heikoimpia, joilla ei muutenkaan koskaan "huiska" hyvin. Kaiken pahan alku ja juuri eli työttömyys kasvaa kohisten. Nuorisotyöttömyys on järkkyä.


Nuorilla on paljon "virtaa" ja niin on myös syrjäytyneillä nuorilla. Nuorena ei ole myöskään  haluja alistua saneltuun kuriin varsinkaan, kun todellista toivoa mistään paremmasta ei ole  näkyvissä. Nuorena ja "hurjana" on helppo luistaa kaidalta polulta ainakin, jos se polku ei oikeastaan johda mihinkään. Amiksesta tuhannen höpökurssin ja palkattomien pakkotöiden kautta eläkkeelle, niinkö?


Vapaa mies ei kotia kaipaa.
Jos nuoren ihmisen, yhteiskunnan toivon, edessä näkyy vain niitä joutavia pätkätöitä ja typerää pompotusta, helppo siinä on sortua vaikka mihin, myös harmaisiin tai rikollisiin hommeleihin. Yksistään jatkuva rahapula, mihin ei itse voi lainkaan vaikuttaa, rassaa pitkän päälle mielenterveyttä. Kovat nuorisojengit meiltä vielä onneksi puuttuvatkin, enimmäkseen.

Eikä ole helppoa aikuisillakaan, pitkäaikaistyöttömillä, pieneläkeläisillä ja sairastuneilla. Itsemurhat eivät ole vähenemään päin, vaikka emme ihan vielä joutune Kreikan kaltaiseen tilanteeseen. Ihmisiä ei saisi ajaa epätoivoisiin tekoihin, mutta kun se luottamus yhteiskunnan tukeen ja apuun alkaa olla mennyttä. Kun henkilökohtainen kriisi iskee, ei ole helppo nähdä ongelmien yli ja mieli voi järkkyä pahimmallakin mahdollisella tavalla.


Puupäät kelluvat


Suomen mennyttä ja ehkä parasta itsenäisyyden aikaa, 70 - 80 -lukuja moitiskellaan usein muka takapajuisiksi. Tosi kumminkin oli, vaikka ei ollut pelikoneita ja aipodeja, silloin joka ukko ja akka sai halutessaan joitain oikeita töitä. Pienelläkin palkalla sai irti vuokraluukun. Käytetty, mutta toimiva Lada maksoi tonnin, parin verran markkoja, silläkin pääsi baanalle. Kaupasta sai markkasatkulla ruokaa ainakin kaksi kassillista, jne. Kalja ja tupakki olivat nekin kohtuhalpoja. Terkkariin ihmisiä oikein houkuteltiin.


Melkein jokainen sai itsenäisestä elämästä kiinni. Jos ei saanut, sosiaaliturva koheni - siis koheni - melkein joka vuosi. Jopa juopot ja narkkaritkin pääsivät aika helposti hoitoon. Kaikista vähäosaisista ja rattailta pudonneista yritettiin tosissaan huolehtia. Ei se ollut mitään onnelassa elämistä, mutta olipahan liikettä hyvään suuntaan. Kuplahan siitäkin elintason velkanoususta lopulta poksahti.


Nykyajan Suomessa kaikkein järkyttävimmästä ongelmasta, siitä alati palstoilla viattomia väijyvästä rasismista, ei ollut ennen tietoakaan.  Ainahan Suomessa on ulkomaalaisia ollut, töissä ja muutenkin. Onneksi, sillä muuten tämä maailmankolkka olisi kai aika hirveä paikka. Ennen myös työvoiman liikkuvuus toimi kaikkia rikastuttavasti, ulkkarit olivat myös mukavia työkavereina. Vietnamin ja Chilen pakolaisetkin otettiin Suomessa iloisesti vastaan ja hyvin he täällä yleensä pärjäsivät.



Nyt on aika uus. Lisääntyvien afrikkalaisten ja aasialaisten pakolaisten vyöryn lisäksi on odotettavissa myös Euroopan sisäistä työvoimapakolaisuutta. Työn saanti tulee olemaan tällä menolla koko maanosassa yhä tiukemmassa. EU vielä kestettäisiin, mutta eurosysteemi yhteisvelkoineen repii hajalle kaikki perinteiset arvot ja kuviot.

Joskus 80-luvun lopuilla, suomalaiset teollisuuspatruunat alkoivat ääneen ajatella, että nyt sitä tarvittaisiin vaneritehtaille ulkomaista työvoimaa, virolaisista silloin puhuttiin. No, pian suurin osa vaneritehtaista lopetettiin, syyksi laitettiin silloinen koivupula. Syy taisi oikeasti olla alan tuottavuuden notkahdus, yksityisen pääoman pako raskaasta metsäteollisuudesta ja yleinen palikoiden siirtely uusiin asemiin.


Vähän aikaa siitä vierähti ja uskomaton tapahtui - punainen taivas tipahti ja Neukkula upposi. Neuvostoliiton uppoamispyörteet olivat imaista Sovjet-Suomenkin talouden nieluunsa... Niin se käy vielä  €uvostoliitonkin kanssa? Mutta poliitikoille ei koskaan käy kuinkaan, sillä puupäät kelluvat hyvin.



Kun yhteiskunnassa vedetään liinat liian tiukalle, se ei ainoastaan tukahduta latvuston talouskasvua, vaan ruokkii pahansorttista aluskasvullisuutta, harmaata taloutta ja oikeaa rikollisuutta. Tavisväestö on vielä rikollisuudelta kohtuullisen hyvin turvassa, yleensä.
  
Julma ja inhottava rikollisuus viihtyykin erikoisen hyvin siellä varjoissa, villeinä rehottavissa rikkaruohoissa. Kun yhteiskunta mieluusti säästää heikoimpien väestönosien kuluista, siihen samaan onnettomaan kohderyhmään iskevät eri sortin rikolliset. Köyhät ja kurjat ovat helppoja kupattavia eli toimivat kaikkien rottamaisimpien roistojen kasvualustana.

Mutta jospa se Suomenkin johtavien poliitikkojen ihannoima autuas Euroopan Liitto-Pankkivaltio korjaa kaiken? Mutta jos köyhät tapetaan, silloin keskiluokasta tulee köyhiä. Ketä sitten riistetään? 


Rikkaimmalle yhdelle prosentille ei koskaan käy huonosti, sillä sen yhden prossan vähemmistön takana on yhteisöjen valta ja voima! 


Ei saatu uutta Hansaliittoa, mutta Hanskat Naulaan Velkaliitto tulee! Ei Voi Mittään, EVM!



* * *

17.6.2012

Suomi on köyhä ystävä


Intrigöörikin on tässä odotellut Kreikan vaalituloksia. Tuskin illan ääntenlaskennan perusteella vielä voi tehdä varmoja päätelmiä Kreikan eurosta eroamisesta. Voihan olla, että saksalaiset ja muut euron valtaherrat vetävät Kreikkaa perässään vielä pitkään kuin pikkupoika rakasta leikkikuormuriaan.

Tuskinpa kreikkalaiset ovat ehtineet maksaa kaikkia uusia huippuluokan sukellusveneitään saksalaisille, jms. Euroytimen kabinetin ovensuussa seisoen pieni Suomikin tietysti osallistuu suuriin "velkatalkoisiin", koska luottohanat ovat toistaiseksi auki.

Lainaan ylläolevaa Etanan sääaseman taulukkoa siitä, miten innokkain tai "vastuullisin" euron tukipakettien ystävä Suomi sijoittuu eri maiden kotitalouksien nettorahoitusvertailussa.

Suomi ei ehkä ole köyhien ystävä, mutta pitäisi olla, sillä köyhiä me keskimäärin olemme. Vain kreikkalaiset näyttävät vielä kurjemmilta. Ei voi mittään eli EVM!

http://euroetana.blogspot.fi/2012/06/koyha-suomi-maksaa.html

* * *

15.6.2012

Kreikkalaisten ystävät

Kyllä läskit lähtevät!
Euroopan velkakriisistä tullaan kirjoittamaan vielä kirja poikineen. Yhtenä tärkeänä osiona noissa toisiaan aina varmaankin viisaammissa hengentuotteissa tulee olemaan Kreikka ja sen kehitys yhden yhteisvaluutta euron vuosikymmenen aikana mukavasta ortodoksikirkon ja -luostarien, vuohien, juustojen ja oliivien pikkumaasta, toki myös merenkulun suurvallasta ja tärkeästä matkailumaasta, länsimaisen kulttuurin äidistä, maanosan kaakkoisnurkan kauhiaksi takapajulaksi.


Muitakin osioita kirjoista löytyy. Euron 17 jäsenmaasta on jo nyt puolet luottoluokittajien mittarien mukaan rupukunnossa, enin osa muista EU-maista on siinä tilassa jo ollutkin. Ainoa kunnon talouskasvu maanosassa tapahtuu rajusti lisääntyvän velanoton muodossa. Mutta mitäs tuosta, sillä kaikki raha perustuu velkaan. Ei sitä köyhillä ole edes velkaa!


Velkakriisin selätys tehdään auttamalla valtioiden nimissä pankkeja. Toinen konsti on auttaa pankkeja sekä valtioiden nimissä että suoraan. Kolmas temppu terävä on tukea pankkeja suoraan ja taas uudelleen. Tästä toki löytyy yhdistelmiäkin. 


Nerokkain jippo kaikista, kuka lienee aatoksen isä tai äitee, on perustaa euromaille ihan ikioma yhteinen pankkilaitos Luxemburgiin. Yhteisvastuullisuuden nimissä kaikki euromaat sitoutetaan vahvasti taloudellisesti ja muutenkin melkein kokonaan tämän yhden pankkilaitoksen vasallivaltioiksi. Lisäksi EU-komissio syynää jäsenmaiden budjetit. 


Tarvitaanko siinä enää perustella mitään liittovaltioita? Liittovaltio on jo täällä, ainakin jollainenkin tekele. Euroopan Neljäs Valtakunta on jo rikkonut munansa kuoren. Pian se pöksähtää pesään kaikkien ihasteltavaksi. Sehän on tietysti joutsenen muna sorsan pesässä, eikä mikään käen muna peipon pesässä.


Luxemburgin "pysyvä vakauspankki" määrää ehkä jo piankin siitä, paljonko missäkin maassa pitää taas ja taas laittaa uutta velkarahaa kolehtiin. Siinä ei enää auta meidänkään neropattipäättäjien väittää, että tämä ei koske meitä suomalaisia. Kyllä koskee. Ja koskeepa ehkä kovastikin.

Valtiot ovat ylivelkaisia, kuten pankitkin. Ylivelkaisia on myös iso osa kansalaisista, jotka on tietty sitoutettu systeemiin mm. asuntovelkojen muodossa. Syödäkin silti pitäisi ja niin edelleen. Siinä on oltava työpaikalla nohevana ja kiltisti. Se on ihmisen osa. No, ainakin  asuntovarallisuus kierrätetään osin uudelleen vastuullisempiin käsiin.

Kansalaisista ei tässä eurotaivaassa tarvitse olla paljon huolissaan. He, joilla jo on, saavat lisää. Loput eivät paljon ansaitsekaan. Eivät ainakaan työttömät lusmukset ja hyödyttömät eläkeläiset, jotka eivät aina suostu edes omin päin kuolemaan äkkiä pois. Se onkin jo eräissä fasistipuolueissa noussut yhdeksi keskeiseksi huolenaiheeksi.

Oman pikku lukunsa ainakin meidän suomalaisten tulevassa kirjallisuudessa ansaitsisi se kylmäkatseinen kanukki, jonka eräs maamme pönäkimmistä vaikuttajista, se suursmurffi itse, raahasi tänne romuttamaan ainoan kunnolla globaalin suomalaislähtöisen suuryrityksen. Se homma kävi äkkiä!


Kaikesta huolimatta, intrigööri toivoo, että kreikkalaiset pärjäävät ja voivat edes puolipaksusti myös ensi maanantaista eteenpäin. Kyllä Äiti Eurooppa lapsistaan huolen pitää. Ainakin, jos nämä lapset sattuvat olemaan pankkeja eli pankkien omistajia tai muita suursijoittajia. Hätäkös heillä!


* * *
Ps. Päivän parhaita päästöjä tuli Kokoomuksesta: "Kyllä Suomen pitää tukea isoakin maata":


13.6.2012

Paniikkia eliitin ajatushautaamossa

Maailma on kaatumassa Suomen hallituksen päälle. Euroopan velkakriisi lävistää poliitikkojen kasailemat repalaiset velkapalomuurit kuin Stuxnet tai Flame-nettiase. Hallituksella näyttää olevan vain yksi todellinen missio eli alistuminen kaikkeen siihen, mitä maanosan talousmahti Saksa päättää. 


Suomelta on turha odottaa itsenäisyyttä tai kansallista etua tavoittelevia päätöksiä. Ajopuuna tai uppotukkina taas kerran mennään. Suomettuminen vain vaihtui neukkulan kaatumisen myötä saksattumiseksi. Koska Saksa on muun maailman tavoin epävarma siitä, miten Euroopan velkakriisi pitäisi ratkaista, paitsi tunkemalla ränsistyvät kriisivaltiot ja kaatumaisillaan olevat pankit täyteen uutta velkarahaa, pienen Suomen poliittisella eliitillä on jo paniikki päällä. Kalliiksi tämä taatusti tulee, eikä edes todellisia omia tärkeimpiä rakenteellisia uudistuksia ole uskallettu tehdä. 


Tästä kesästä ei vielä tiedä, mutta ensi talvesta tulee hyytävä, ihan oikeista säätiloista ja ilmastouskonnosta riippumatta.


Hallituksen ja eduskunnan ryhmyreiden ajatushautaamo on tänään koolla pohtimassa muka sitä, miten sakot saanut hallintovaliokunnan puheenjohtaja kammettaisiin pois paikaltaan. Tuo poliittisen eliitin ajatushautaamo yrittää olla syvästi huolissaan rasismista, mutta sehän on tässä asiassa pelkkä peite. Todellinen tarkoitus on hyökätä kaikin mahdollisin keinoin jytkypuolue perussuomalaisia vastaan. Samalla on käynnistetty maan sisäinen mielipidesensuuri, sen kansalaisten itse hoitaman ilmiantojärjestelmän lisäksi.


Rasismi, oikea tai kuviteltukin, näyttää nykyisin olevan vakavin rikos, mihin ihmispolo saattaa Suomessakin syyllistyä. Siis rasismi jotakuta vähemmistöä kohtaan, mutta ei tietenkään toisin päin tai vähemmistöjen kesken. Uskonrauhakin on turvattu vain yhdelle maailman suurista valtauskonnoista. Mutta eihän poliittinen eliitti ja sen ainoa oikea ajatushautaamo edes halua mitään kansantajuista tasapuolisuutta tai oikeudenmukaisuutta.


Ennen vakavimpia rasismin kanssa jotenkin vertailukelpoisia rikoksia saattoivat olla vakoilusyytökset, maanpetos eli toiminta vieraan vallan agenttina. Rauhan aikana, sotien poliittisten jälkipuintien jälkeen valtakunnanoikeus on kutsuttu koolle vain kerran yhden kansanedustaja-ministerin talouskoplauksia selvittelemään. 


Nyt toisenlaista "valtakunnanoikeutta"  käydään mediassa yhtä tai muutamaa kansanedustajaa ja samalla heidän puoluettaan kohtaan. Syntipukiksi kelpaa kuka vain, joka todistettavasti tuntee jonkun tuon jytkypuolueen edustajan.


Isänmaata on tällä kertaa myymässä vieraiden valtojen alaisuuteen poliittinen eliitti itse. Vakoilijoita ja viidensiä kolonnia ei enää tarvita. Onko Suomi eli meidät jo myyty (ilman vastiketta velkaorjiksi) vai olemmeko kauppatavarana vasta viimeistä sinettiä (EVM, yms. ) vaille, sitä myös me pienet kirjoittelijat, vastavirtaan räpiköijät, voimme vain pähkäillä.

Avoimuus kun ei ole nykyisen valtapolitiikan hyve sen enempää meillä kuin EU:ssa ja sen virkamiesarmeijassa. Eikä mitään avoimuutta tietenkään sallita maailmanpolitiikan päättäjien kesken. Globaalin eliitin parhaiksi katsotuille hännystelijöille järjestetään sitten vaikka Bilderberg -pippaloita, sillä täytyyhän mm. pienten maiden perästähiihtäjien  itsetuntoa jotenkin kohottaa. Mikäpä olisi siinä asiassa makoisampaa kuin päästä kerrankin oikeiden isoherrojen kanssa edes pellon laidassa kulkemaan ja makoisia valtamarjoja maistelemaan? 


Kansa on Suomessakin vain eliitin pönkittämistä varten. Kansalla on toki vissi maksajan osa, siis sillä kansalla, joka on vielä työkykyistä ja työikäistä. Sekä sillä vähemmistöllä, joka vielä jaksaa pyörittää täällä raukoilla rajoilla yritystoimintaa. Omista eduistaan ja asemistaan poliittinen ja virkamieseliitti ei koskaan tingi, vaan suojautuu itse säätämiensä lakien vahvojen palomuurien taakse. 


Persujen rivit olisi nyt saatava hajalle, puolue olisi hajotettava ennen kuin hallituksen väärän ja löperön politiikan seuraukset alkavat toden teolla kaatua pienen kansantalouden päälle. Vaaleja nääs on taas tulossa! 


Kepusta ei eliitillä ole oikeaa pelkoa, sillä kepun vanhat poliitiset kytkyt ovat niin vahvoja. Edes kuntauudistuksessa ei kuntapampuilla itsellään ole mitään pelättävää. Nykyistä hulvatonta menoa vastustaa vain ehkä noin viidennes kansasta, persut, pienpuolueiden hajanaiset äänet ja jotkut yksityiset väärinajattelijat. 


Saksan ja Euroopan mahtinainen Angela-Suuri myönsi toki eilen uskollisuudesta kultaisen prenikan Suomen pääministerille. Hukkaan eivät ole menneet ne reilut parikymmentä euroryhmän kokousta, joissa Suomi on saanut oikein paljon nyökyttelyitä. Jyrki sai kultamitallin ja Jutta Kreikalta vakaiset takuut. Eikö nyt pitäisi päästä edes pullakahveille? No ei sitten.


* * *


Olen samaa mieltä kuin joku US:n eilisistä vasemmistolaisista pakinoitsijoista, joka totesi, että menneiden aikojen poliittiset kommunistivainot ovat nyt palanneet, mutta ainakin vielä tällä kertaa toisessa muodossa.

Niinikään olen yhtä mieltä niiden blogikirjoittajien kanssa, jotka ovat jo todenneet, että muut eduskuntapuolueet varmistivat tänään perussuomalasen Jussi Kristian Halla-ahon valinnan eduskuntaan niin kauan kuin hän on käytettävissä ja Suomessa järjestetään vapaita parlamenttivaaleja. Halla-aho taitaisi saada pystyyn vaikka pienen oman puolueen. 

Halla-aho on vasta nelikymppinen ja hänellä saattaa olla edessään pitkä ja varmaankin vaiherikas parlamentaarinen ura! Vilpittömät onnittelut vain teille, te yhden yksilön joukkovainoon ryhtyneet muiden puolueiden kansanedustajat!  Enpä olisi moista uskonut. 

Vanhoillakin kansanedustajilla on yleensä päällä pirunmoinen paniikki työpaikkansa puolesta jokaisten vaalien alla, mutta nyt edes yhdeltä edustajalta on ystävällisesti kaikki kannatuspaineet poistettu. Kyllä kansa muistaa!

* * *

11.6.2012

Kaatuuko Espanja ja Italiakin?

Kaatuuko Espanja? Entä Italia? No eivät ne Euroopan vanhat suuret maat tietenkään kaadu. Espanjakin on kestänyt roomalaisten ja musulmaanien miehitykset, hirveän sisällissodan ja sitä seuranneen Francon hallinnon. Ei yksi pankkikriisi tai kiinteistökupla kaada maailman ahneimpien ja tuottoisimpien rosvojen eli konkistadorien ylpeää perillistä Espanjaa.


Kaatuvatko Espanjan pankit? Kyllä kaatuvat tai ainakin joidenkin pankkien pitäisi antaa kaatua ja ottaa valtion takaaman talletussuojan takia niiden kelvolliset osat valtion haltuun. Italian pankeista ei ota selvää kuin joku Corleone. 

Suoritustilassa olevien pankkien pönkittäminen ennestään ylivelkaisten euromaiden tukipaketeilla on kuin kantaisi vettä Saharaan. Mikään ei riitä mihinkään ja vähä hupenee jo matkalla.


Mitä hyvää tällaiset espanjalaiset pankit tekivät. Ensiksi ne tekivät järjettömän kiinteistökuplan ja pöyhkeitä torneja omiksi pääkonttoreikseen. Nyt ne samaiset pankit ovat jo pitkään ajaneet ihmisiä omista asunnoistaan kadulle. Yhteiskunnassa tietenkin tarvitaan normaalia pankkitoimintaa, mutta kuka hitossa kaipaa tuommoisia keinottelevia kuprupankkeja. Ei niitä ikävöi kukaan taviskansalainen, maailman yhden prosentin eliitti ehkä niitä tarvitsee.


***
Tässä kohti pitäisi muistaa sekin, että Euroopassa on satoja muitakin kaatumista vaille tutisevia pankkeja. Sitä osoittavat myös Euroopan Keskuspankin massiiviset pankkien tukitoimet. Ei tämä koko maanosan laajuinen pankkikupru lopu Espanjaan, kaikilla kolisee omissa kaapeissa.


Tietenkin pankit ovat pelanneet peliään pöydän yli ristiin. Irlannin valtion vastuulleen ottamista jättimäisistä noin 80 miljardin pankkiveloista on tiemmä liki puolet alkujaan muiden Euroopan maiden pankkien velkoja, mitkä on näppärästi sysitty tukipakettien myötä irlantilaisten ikuiseksi taakaksi. Sen pankki- ja tukipakettipelin musta pekka jäi irkkujen käsiin. Että semmoista "tukemista".

Vain Islanti teki kansalaisten kannalta rehdin ratkaisun, pankkikupruja ei saa maksattaa loputtomasti oikeilla ihmisillä. Miten se kutominen menee, yksi nurin, kolme oikein? Pankkien tapauksessa yhden ison vippaamon kaatuminen suistaisi kai nurin ainakin kolme muutakin? Mutta kaatuvathan ne rupupankit lopulta kuitenkin!



Muutamien satojen miljardien valtioiden keräämät tukipaketit eivät enää riitä. Tarvitaan toisinlaisia toimia, kuten esimerkiksi sellaista peliä, kuten esimerkiksi valtioiden uudelleen itsenäistymistä.  Itsenäisessä Espanjassa voitaisiin tervehdyttää taloutta monin tavoin, kuten esimerkiksi syömällä välillä vähän vähemmän, mitä tienataan. Luulisi, että suuri teollisuusmaa Espanja voisi lopulta toipua myös suurtyöttömyydestä. Pakkohan sekin asia on jotenkin järkätä.


Suomessa on kokemusta pienen maan isojen pankkiruumiiden hoitelusta 90-luvun alussa. Pankkikupruista oli ihmisille joskus kamalia seurauksia, mutta useimmat työnsä säilyttäneet tavikset eivät sitä rytinää huomanneet muuten kuin uutisista. Monet menettivät työnsä ja asuntonsa. Korkotaso oli karmea. Korkea työttömyys jäikin lopulta osaksi yhteiskuntaamme, vaikka monien mielestä meitä muka runtelee samanaikainen yleinen työvoimapula.


USA:ssa on subprime -pommista lähtien kaatunut pankki poikineen ja talletussuojaviranomainen on hoidellut siististi raadot pois rekistereistä. Ylivelkainen suurvalta porskuttelee, kuten ennenkin.  Jotta ei se isojenkaan kuprupankkien kaatuminen ole yhtä paha asia kuin niiden tekohengittäminen aina vain uudella velkarahalla. Lopullisempaa ratkaisua voisi katsella vaikka Brasilian pankkisektorista!


Mutta hätäkös meillä. Nythän Katainen on luvannut meille, ettei tänä kesänä tule pahoja helteitä, vaan saadaan raikasta ilmastointia ikäänkuin "talon puolesta". Tulee jopa talvisia tuulahduksia keskellä kesää. Pääministeri lienee jo lopulta selättänyt Euroopan velkakriisin?  Ainakin hän selätti mennä talvena itsensä omalla kotipihallaan, joten  selättämisestä on kyllä kokemusta.

***
Valtiovarainhoitaja Urpilainen puolestaan on luvannut, ettei latiakaan maasta lähde ilman takuutuksia. Odottelemmekin tässä vain Kreikan "kaatumista", jotta pääsemme tai lapsemme pääsevät joskus tienaamaan niillä kuuluisilla takuuksilla. Kreikan takuuksia ei kai saada, ellei Suomi liity siihen pysyvään vakauspankkiin EVM:ään. Olisi se sääli? Tässä euron pelastusmissiossa menee pian satunnaiselta seurailijalta vellit ja liemet sekaisin. 


Sen voinee sanoa, että Espanjalta ei sitten Suomelle mitään takuita tipu, eikä lirise!
No, aikomus lieneekin pönkittää Espanjan pankkeja niistä tukirahastoista, joista sen jälkimmäisen vihoviimeisen EVM:n Suomi kiltisti pian hyväksynee hallituspuolueiden enemmistön turvin. Pienemmät hallitushumanterit, vihreät, vasemmistoliiton pääjoukko ja kristilliset kai siunaavat leppäkerttu-pakkopullapuolueen kera ihan kaikki tukipaketit, mitä siellä euroryhmässä ja kokoomuksessa ikinä keksitään. 


Pitäisikin laittaa pystyyn synkkä vedonlyönti siitä, mikä on Suomen valtion velkasaldo ennen kuin tämä euron kriisi joskus päättyy rahaliiton hajoamiseen. Eli mitä maksaa suomalaisten käsiin jäävä musta pekka? Muuta seurausta ei tällä tonttu toljanderien touhuilulla oikein voi nähdä.  Senkin voi ennustaa, että yhtään "vastuupoliitikkoa" ei ole enää siinä loppupelissä mukana vastuita kantelemassa.


Mutta nautitaan me kesästä ja runsaista hyttysistä. Niitä tuli nyt tänä kesänä eka kertaa tänne asumislaatikon ylimpään kerrokseen asti. Onneksi on tulossa se Kataisen vanhan isännän ennustama takatalvi. Silloin kuolee hyttyset ja köyhät pystyyn!  Näin muuten on!

Onkohan meillä suomalaisilla muuten kokoomuslaisten ja demarien mielestä rajaton vastuu toisten euromaiden veloista? Entä kaikkien eurooppalaisten pankkien veloista? Kyllä Suomi varmaan on suurvalta ainakin vastuunkantajana? Mitä pahaa me olemme tehneet ansaitaksemme tämän?

* * *


12.6.: Intrigööri taitaakin olla pelkkä kaunakirjoittaja arvostellessaan J. Kataista. Nyt pitää olla ainakin yksi päivä siitä asiasta hiljaa.

J. Katainen on yltänyt uskomattomaan suoritukseen isänmaamme parhaaksi kehittäessään sosiaalisesti kestävän markkinatalouden, tms. Jyrki vastaanottaa kuulema tänään Angelan luona Berliinissä ansioistaan kultaisen Ludwig Erhard -talouspalkinnon! Oho!


12.6.: Euron kriisin seuraava uutiskärki on sitten Italia, vanha mukava saapasmaa. Jos Italiaa ei auteta, suomalaisia asuntoja ei vissiin lämmitetä ensi talvena ja lämpö otetaan riehumalla? Vai kuinka meitä sitten pelotellaan?