26.8.2019

Pelkoa ja kaaosta Pohjolassa


Viikonloppuna ammuttiin kahta poliisia, jotka saatiin maalitetuksi aseiden eteen ja uhreiksi valesoitolla. Poliisit ja mediamurmelit ovat kumminkin puhuneet omaisuusrikoksesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta, vaikka noissa yhteyksissä tekijät, ne ammattikonnat,  tuskin koskaan tahtovat virkavaltaa paikalle.

Terrori-iskultahan tuo Porvoon juttu äkkiä vaikuttaisi, mutta tiedä sitten. Suomalaista yhteiskuntaa halutaan horjuttaa. Kukaan ei ole enää turvassa, ei edes meillä arvostettu poliisi. Pelko ja kaaos yhteisöissä ovat pahisten tavoitteita. Mistä nyt olikaan kysymys, paha sitä on sanoa.

Toisaalta terroristitkin tehtailevat silkkoja rikoksia, koska raha. Jengi&huumerikollisuuteen kuuluvat toisten ja kilpailijoiden ammuskelut, joilla raivataan reviirejä ja herätetään pelkoa. Ammuskeluista ja räjäytyksistä saamme kuulla Ruotsista ja nyt jo lähinaapureistakin harva se päivä. Poliiseja ja palokuntaa ei sielläkään yleensä haluta mestoille.

Porvoossa poliisit sentään jäivät pahassa tilanteessa henkiin. Tekijät, kuulema ruotsalaiset veljekset, päätyivät kuvista päätellen tien laitaan polvilleen palvomaan käpälät pystyssä pyhää liikennemerkkiä lisäkilpineen. 

Poliisi pääsi ainakin esittelemään runsasta kalustoaan ja aseistustaan, mikä käy eteläisemmässä Suomessa äkkiä. Itä-Suomessa ja Lapissa tilanne olisi väistämättä toinen. Sekavaksi menee tämä nykyinen mualima. Rikollisia ja terroristeja ei enää välttämättä erota toisistaan, paitsi ehkä murhaluvuista. 

Runsasta väriä Pohjolaan tuovat pakolaiset ja elintasopakolaiset muuntuvat jossain kohti matkaa ketterästi siirtolaisiksi. Siirtolaiset ovat virallisen liturgian mukaan välttämättömiä näillä raukoilla rajoilla, joilla kantaväki lisääntyy heikosti kuin historiallisina nälkävuosina. Työvoimapulakin se nurkilla huutaa kuin höyrypilli.

Usein kaukaa tulijoiden ainoa osaaminen ja työperäinen taito saattaakin liittyä lisääntymiseen, mutta johan siinäkin hommassa pitää olla kykyä kerrakseen. Tosin tuommoinen toiminnallisuus edellyttää yhteiskunnalta melkoisia taloudellisia ja henkisiä panostuksia. Sellaisia voi tarjota asukkailleen, uusille ja vanhoille, vain järjestäytynyt ja toimiva yhteiskunta, jossa on tarpeeksi myös tuottavaa elinkeinotoimintaa. 

Läpeensä tyytyväiset ja erityisen viisaat hallituksessa bailaavat edushenkilömme, ministerikanisterit ja muut, ovat kertoneet meille tavallisille kuolevaisille, ettei pelolle saa antaa valtaa. 

Kaikista vaarallisimpia nyt ja aina ovat tietysti väärät mielipiteet, sekä vihapuheet ja -kirjoitukset. Tärkeintä on ylläpitää tasa-arvoa ja rikkumattomia ihmisoikeuksia elatusvelvollisuuksineen, jotka koskevat erityisesti turvapaikkaa hakevia siirtolaisia kaikkialta maailmasta. 

Jos tuossa oli jotain ristiriitaa, sitä ei saa jäädä hautomaan. Jotenkin noin ne suuret totuudet meille ystävällisesti kerrotaan. Joku ehkä muistaa paremmin ja ottaa siitä vaarin, kuten mummo päivätansseista.

Jotenkin ei oikein haluaisi jäädä odottelemaan lisää uutisia uusrikollisuuden saroilta. Vaan  minkäs teet? Päättäjät saavat tänne sitä mitä tilaavat, mutta kansa sen kärsii. Ja osin jo leipäjonojen limppuja järsii. Vaan eipä leipäjonojen EU-Suomi taida enää edes hävettää nykyisiä päättäjiä, sillä on olemassa niiin paljon tärkeämpiä asioita, joihin Suomi on sitoutunut vai olisiko parempi sanoa, että hirttäytynyt?


24.8.2019

Criminal minds?


Tiettävästi vain kolmea kuvien henkilöistä on epäilty vihapuheesta. Vihapuheen pitänee olla aika rankka rötöstelyn laji, vaikka sitä ei ole meikäläisissä laeissa erikseen määritelty.

Intrigööri ei ota kantaa siihen, epäilläänkö suomalaisia kansanedustajia nyt  aiheellisesti liian vihaisista puheista vai ei, mitä se vihapuhe onkin. Toivoisin kuitenkin, ettei kansanedustajien puheoikeutta rajoitettaisi. 

Puhemiehellä on nuija ja valta keskeyttää puhe, jos joku erehtyisi pöntöstä tai omalta paikaltaan ihan tolkuttomia päästelemään. On sieltä eduskunnasta joskus kansanedustaja kannettu väkisin uloskin.

Virallinen Suomi on jo valmiiksi melko väritön, hajuton ja mauton laitosyhteiskunta. Sellaiseen pyrittiin täälläkin, hyvin surullisin seurauksin.

Kansan ja sen valitsemien kansanedustajien mielipiteiden ilmaisun vapaus pitää säilyä kaiken perustana. Esimerkkejä kansalaisten toimintaa vahvasti rajoittavista valtioista ei tarvitse kaukaa hakea.

Mitäpä sitä meikäläinen tässä enää muuta osaisi sanoa kuin, että yhä pökerömmäksi tää yleinen meininki on menossa. Kun omat sanomiset loppuvat, pitää pistää linkkejä:






Vihapoliiseista tässä ja tuossa.



***

18.8.2019

Suunnaton voimavara?


Talouslehden jutussa hehkutellaan maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia Ruotsin ja Saksan talouskehitykseen, tietenkin säästöliekillä sisuttelevaan Suomeen verrattuna? Hehkuttamassa on EK:n ekonomisti.

No, suomalaisten palkankorotuksista aletaan kesän mentyä jutella isoilla kirjaimilla. EK halunnee näinkin ilmaista, että palkkakehitystä voi hillitä monella tavoin, edes teoriassa. 


Viime vuonna nettomaahanmuutto oli Suomessa noin 12 000 henkilöä, yllättävän paljon, muuten. Olen kai valaistumaton arvioitsija, koska luulin tuon pääluvun olleen 4000 - 5000 henkilön huippeilla?

Ruotsissa päälukuinen nettotulos oli viime vuonna noin 86 000 ja Saksassa noin 400 000 ihmistä. Parikymmentä vuotta sitten Suomen ja Ruotsin suhteellinen nettomaahanmuutto oli kuulema samalla 0,07 prosentin tasolla koko väestöön suhteutettuna. Sitten Ruotsi karkasi väestönkasvatuksessa rökälehtivään maaotteluvoittoon. 

Jos Suomi olisi edes yrittänyt seurata Ruotsin väestönhankinnan ME-tason spurttia, meillä olisi jo jokunen satatuhatta asukasta enemmän kuin nyt. Kestävyysvajekin tiemmä hupenisi hurjasti silloin, jos maahanmuutto olisi pääosin työperäistä. 

Entäs sitten, kun palkallisia töitäkin pitäisi tulijoille löytyä. Ja oikeita palkanmaksajia, eikä vain jo valmiiden verotulojen siirtäjiä.

Saksahan on niin paljon Suomea suurempi ja toisenlainen maa, joten en uskalla vertailla. Samassa unionissa tässä sentään roikutaan.

Jospa ruotsalaiset ja saksalaiset ovat nyt paljon meitä onnellisempia? Ehkä, mutta ehkä eivät välttämättä? Mitenhän bruttokansanonni kehittyy?


Linkki Talouselämän juttuun.


***
Tylsän sunnuntain kevennys samaan syssyyn: Maastamuuttovirasto varoittaa kaukomaille matkaajia, sillä siellä jossain saattaa päätyä vaikka kannipaalikakrujen pataan, muinaisten lähetyssaarnaajien tapaan!




***

16.8.2019

Suomesta oikeusvaltio?

Viktor "Tuhmis" Orban ja  Antti "Reilu" Rinne.

Tänään tuli hoksittua sattuva mielipidekirjoitus Iisalmen Sanomista. Tuo kuusi kertaa viikossa ilmaantuva sanomalehti kuuluu osana mediayhtiö Keskisuomalainen Oyj:n konserniin.

Toisin kuin linkittämäni kirjoittaja, meikä pitää vielä Suomea oikeusvaltiona, josta puutteitakin löytyy. Hyvinvointivaltiota on saksittu silpuksi 90-luvun lamasta lähtien, mutta määritelmän tärkeimmät elementit ovat toistaiseksi ja onneksi kasassa. Valtiolla on kuitenkin pientä inhimillistä pilkettä silmänurkassa.

Sosialidemokraattien pomo Antti Rinne on tyypillinen lajinsa edustaja. Jo Mooseksen ajoista lähtien on totuttu siihen, että jonkin sortin sosialismi sopii, mutta demokratiaa käytetään vain tarvittaessa. 

Erimieliset ajetaan äkisti ja väkisin ulkopuolelle poliittisen eliitin leirin, vaalituloksista riippumatta, pois silmistä ja päätöksiä tekemästä. Tuollainen myös nk. Ruotsin mallin mukainen menettely pyrkii olemaan sama sekä kotimaisella että unionin tasolla.

Mutta mitäpä olisi suomalainen sosialidemokraatti pönöttämässä ilman EU:n lippua? Ei paljon mitään. Unkarin Viktor Orban, jota en nyt ala kehumaan, nauraisi kakkaiset suomalaisten demarien pullisteluille. Niin hän kyllä tekee nytkin. 

Tässä olisi linkki em. mielipidejuttuun.


***


Ps. Oikeusvaltion pitäisi toimia myös yksilön tasolla, jos meillä sellainen olisi. Linkitän blogiin, jossa kirjoittaja pohtii: Onko Suomi oikeusvaltio?

Te 12.4.2020: Pandemiakriisin jälkeiset velkaloukut purettava.


15.8.2019

Syvästi arvostetut ministerit

Intrigöörin erityisavustaja
Keijo Keltti.
Intrigööri arvostaa ihan syvältä, eikun syvästi Rinteen hallituksen ministerikaartia, sillä he kaikki ovat nousseet politiikassa korkealle huolimatta vaikeista lähtökohdista. Useimpien ministerien on täytynyt saada ulkopuolista apua jo pienestä pitäen.

Koulussakin nuo tulevat politiikan ykkösketjulaiset ovat saattaneet olla jo tarkkailuluokalla tai tukiopetuksessa. Myöhemminkin on sitten tarvittu topakkaa tuutorointia ja mentorointia ja vaikka mitä tukea ja pönkkää. Lopulta se hyvin pehmustettu kotokolo löytyi politiikasta.

Nuo asiat voi päätellä helposti siitä, että vielä vastuullisen ministerin tehtävissäkin noilla sitkeillä puurtajilla pitää olla pikkuapulaisia kuin Vilikkilässä kissoja.

Äärisensaatiolehdet kertoivat tänään, jotta ministerien avustajiin hupenee nelivuotiskaudessa ainakin semmoiset 30 miljoonaa euroa rahnaa yhteistä kassastamme. No, maksaa se pelkkä tavallinen puoluetukikin 30 miltsiä vuodessa. Pikkujuttuja.

Jo Afrikkaan, ilmastonpalvontaan ja  mamutukseen menee päivässä... 

Jätän kuitenkin jälkimmäiset arviot pois, etten joutuisi seinää vasten maalitetuksi. Ei sitä tiedä, millaista kuugelia sieltä lentäisi...

No, ellei rahaa ajattele, pieni riski saattaa koitua esim. siitä, ettei vastuuministeri otakaan  kontolleen mahdollisia mokailujaan, vaan syyttää niistä avustajia. Apujoukoille ei kyllä saisi antaa sihteerikön hommia vastuullisempia tehtäviä. Muuten koko poliittinen komentoketju ja samalla valtion hallinto ajautuu huterolle pohjalle, punakaartin huutoäänestyksen tapaan.


(Tämän postauksen erityisasiantuntijana toimi intrigöörin henkiavustaja, Keijo Keltti. Keijokaan ei tohdi näyttää oikeaa naamaansa, joka kyllä muistuttaa kelttien aikaista esikuvaansa.)


***
Ps. Keijo löysi IS:n jutun poliittisista avustajista, jotka pienellä palkalla ja itseään säästämättä puurtavat herkeämättä yhteiskunnan hyväksi: Linkki juttuun 16.8.

11.8.2019

Pienet sammakot

Poliitikoilta pääsee useinkin sammakoita suusta, mutta ei se ole ihme, sillä kyllä aatos joskus pätkii puhetyöläiselläkin.

Pätkiminen ei silti ole paha ongelma rutineeratulle poliitikolle. Vaikka päästä verenkierto hetkeksi katkeaa, kieleen se ei vaikuta, vaan puhe jatkuu.

Laitan pitkästä aikaa blogiin vähän huonoa huumoria, koska ei ole varaa parempaakaan laittaa. Vai pätkiikö minulla nyt tavallista enemmän? No, ei haittaa, sillä blogi jatkuu...




























































Pitää muistaa, että jotkut poliitikkojen 
pikku sammakoista voivat olla 
hyvin vaarallisia.