26.8.2011

Mitäs me Euroopan omistajat!


Nyt on tullut aika selättää lopullisesti alakulo, masennus ja voimaton tunne. Sinä ja minä olemme Euroopan omistajia! Tämä tosiasia on käynyt viime päivinä selväksi, kun Kreikan tukipaketille on haettu takuita tai vakuuksia. Sellaisia ei ole löytynyt, eikä löydy. Ainoa takaaja ja vakuus olemme me ja aina vain me, euroalueen iloiset veronmaksajat. Iso piste!


     Itsenäisyys tässä euron pönkittämisessä Suomeltakin menee, lopullisesti. Kreikalta se viedään piankin. Mutta haitanneeko tuo? Jospa tällä kaikella olisi jokin suurempi tarkoitus? Ei vain tule heti mieleen, että mikä se olisi. Valtiot keräävät veroja ja tuloja monin tavoin, paitsi siellä Kreikassa. Yritykset ovat taitavia verosuunnittelijoita. Mitä isompi ja menestyvämpi yritys, sitä paremmin se pystyy minimoimaan verotuksensa. Globaalit suuryritykset ovat kehittäneet veronkierron taiteeksi, kuten tämäkin Google, jonka ilmaisia kuluttajapalveluja minäkin tässä käytän.


     Tuore valtiovarainministerimme, topakka opettaja Jutta Urpilainen on nyt koulinnut koko Eurooppaa. Jutta on itsepäisiltä kuulostavilla  vaatimuksillaan tehnyt samalla kaikille selväksi sen, ettei Kreikalta ole saatavissa mitään tolkkuja vakuuksia. Ei missään muodossa.  Jos Kreikalla olisi vakuuksia, se saisi edelleenkin kohtuuhintaista rahoitusta suoraan pankeista.


     Toki Kreikan ylikypsymisen taustalla on myös vahvalla yhteisvaluutalla vääntämistä ja muuta petkuhuiputusta. Mutta se ei sittenkään liene rikollista, koska euron valtaherrat vain haluavat jatkaa yhteisvastuullista rahoitusta? Vai kuinka? Ota kaupasta makkara, olet konna. Vie pankeilta ja eurovaltioilta miljardeja, olet sankari!

     Tämä ei tarkoita sitä, että kreikkalaiset olisivat kaikki köyhiä ja lusmuja fetaposkia. Kreikka on ollut aina erityisen löysä verottaja ja sehän on suosinut yksityisen ja yritysvarallisuuden kertymistä. Kreikkalaista rahaa on kuulema jo tänä vuonnakin (viisaasti kyllä)  sijoitettu muihin maihin enemmän kuin Gaddafin öljydollareita. Mutta sehän on yksityistä omaisuutta, mikä ei (yleensä) kuulu valtion ja julkispuolen sotkuihin.


     Jos Kreikan valtion omistukset ja maa-alueet  yritettäisiin pilkkoa jotenkin osiin ja jakaa muiden 16 eurovaltion kesken, se olisi sotaa ilman aseiden käyttöä. Eihän se semmoinen käy! Ei vaan käy! Kreikassa asuu melkein 11 miljoonaa kreikkalaista, joista pääosa ei ole syyllisiä siihen, että maan johtajissa on ollut ketkuja poliitikkoja. Nämä tyypit ovat kai tosiaan kuvitelleet, että euroja tulee aina kuin rännistä. Tai sitten en osaa kuvitella, mitä he ovat ehkä luulotelleet? 


* * *
     Jutta selitti äsken radiossa, että vakuusneuvotteluja ei käydä median välityksellä. No ei niitä kannattaisi käydä täälläkään kansalaismediassa, koska Kreikalta ei niitä vakuuksia kumminkaan tipu. Anteeksi nyt vain, mutta se luuloteltu käteisvakuus nyt ei vain ole tästä maailmasta! Sen verran tajuaa jopa intrigööri.

     Tarjoankin Jutalle yhtä ehkä käypää selitystä: Tarkoitus oli (tietysti) vain nostaa kissa tiskille, jolloin kaikki euromaat joutuvat pakon edessä toteamaan, ettei Kreikalta kerta kaikkiaan ole saatavissa järkeviä tai mitään muitakaan vakuuksia. Yhteisvastuullisuus ei toimi, se on sama kuin rahaa takassa polttelisi.


     Vaihtoehtoja jää ainakin kaksi:

1. Jatketaan pankkien vastikkeetonta tukemista järkyttävillä summilla Kreikan nimissä (muiden velkamaiden kypsymistä odotellessa), jolloin takaajina ja vakuuttajina toimivat (taas) kaikki euroalueen veronmaksajat.

2. Irrotetaan Kreikka (edes toistaiseksi) euroalueesta ja junaillaan sille kohtuullinen 
velkajärjestely. Ellei se olisi kohtuullinen, kreikkalaiset voivat itse kaataa liian julmat kansan kuristusaikeet.


     Rahaa ei voi syödä, eikä varsinkaan bittirahaa. Ei se olisi kreikkalainen maailmanloppu, jos rahahanat vähäksi aikaa tukkeutuvat. Sillä olisi vahvasti taloudenpitoa tervehdyttävä vaikutus. Fetaa, kalaa ja oliiveja voi popsia viinin ja ouzon kanssa ihan iloisesti. Lisäksi matkailijat tuovat edelleen rahaa tullessaan, kuten myös laivarahtien ajelu ja monet muut hyvät pisnekset.


Rosvoja vai pankkiireita?

     Miksi muuten kansainvälistä pankkitoimintaa  pyöritetään kuin sen pelisäännöt olisi kopsittu  rosvoparonien ja merirosvojen käsikirjasta? Merirosvojen turvapaikkoina oli ennen mm. kokonaisia Karibian saaria. Niin on pankkiireilla ja rahanpesijöilläkin. 


     Brasilia on suuri maa. Siellä on 201 miljoonaa asukasta ja vaikka he pääosin köyhiä ovatkin, bruttokansantuotetta kertyy kunnioitettavat 2 200 miljardia taalaa. Brasiliassa on maailman ehkä paras pankkijärjestelmä. Pankkien johtajien ja omistajien vastuu on viety hyvin pitkälle, sillä he todella vastaavat kaikesta omalla omaisuudellaan.  Brassipankkiirit toimivat rehdisti, kuten ennen vanhaan melkein kaikkialla muuallakin maailmassa. Kupruja ei ole, eikä tule.


     Euroopassa vastustetaan ankarasti kaikkia poliitikkojen ajatuksia pankkitoiminnan sääntelystä ja rahaliikenteen edes lievästä verottamisesta. Emme kuulemma voi asettua poikkiteloin koko maailman kanssa. Olisiko sitten vahingollista, jos euroalueella olisi maailman turvallisimmat ja reaalitalouden ehdoilla hoidetut pankit? Koko euroalueesta voisi vähitellen tulla maailman vakain maanosa. Sveitsiläisetkin joutaisivat jo oikeisiin töihin kelloja rukkaamasta ja kähmyrahoja piilottelemasta.


     Brasiliasta saisi mallia, miten tuo homma ehkä hoidettaisiin. Pankkien omistajien ja johtajien vastuun kasvattaminen ehkäisisi pankkien riskinottoa. Pankinjohtajien ja osakkaiden huoli omasta varallisuudestaan voisi torjua tehokkasti ennalta uusia pankkikriisejä.


     Mutta mistä saadaan se Jutta, joka opettaisi paksunahkaiset pankkiirit säällisille tavoille. Voisiko se olla kvanttikemian tohtori Angela Merkel? Ainakin poliitikot ovat jo kiltisti pulpeteissaan nyökyttelemässä.

* * *
     Tiesittekö muuten, kuka on Kreikan presidentti? En minäkään tiennyt, mutta katsoin wikistä. Kreikan presidentti on vasta 82-vuotias Karolos Papulias.  Onko tässä jotain tuttua? Liekö Kreikan tie meidän tiemme, sitten joskus parin presidenttikauden jälkeen?


* * *

24.8.2011

Gaddafi ja sen kaverit



Muammar Gaddafia etsittiin kiivaasti vuonna 2011. Jossain vaiheessa hänen arveltiin poistuneen maasta, kuten osa hänen perheenjäsenistään teki. Alempi hupikuva on samalta ajalta, silloin Pohjois-Korean edellinen julma hallitsija oli vielä pelissä mukana.



Tässä postauksessa oli aluksi iso liuta kuvia Gaddafista eri valtionpäämiesten keralla. Kuvitus katosi sinne mihin everstikin, johonkin muuhun ulottuvuuteen. 

Julkisuudessa ei ole näkynyt tietoja siitä, mikä on ollut diktaattorin perheen itselleen ryöväämien miljardien taalojen kohtalo. Suuri osa rahoista pysynee edelleen hukassa libyalaisilta?

Libyan rannikkokaupunki Sirt oli Gaddafin viimeinen tukikohta, nyt sieltä häädetään murha- ja rosvokalifaatin Isisin asemiehiä. (Tekstiä on täydennelty 2016.)

***

Eri maiden napamiehiä ja -naisia ei voine kovin syyttää Gaddafin tai hänen perheensä tapaamisesta, koska se kuului heidän tehtäviinsä. Maailma on paha, mutta se on myös epäoikeudenmukainen. 

Aina se jaksaa  ihmetyttää, miten hyvä voiteluaine öljy on kansainvälisissä suhteissa. Moraali ei voitele rattaita, ei ollenkaan, vaikka moraali onkin joustava materiaali, vai mikä se oli?


Oli varmaan helpotus monille eri maiden johtaville poliitikoille, että ukko Gaddafi tapettiin Sirtistä pakoon yrittäessään. Paon pysäytti ensin Naton hävittäjä ja Libyan kapinalliset soturit pääsivät pahiksen kimppuun.

Oikeudessa Gaddafi ei olisi säästelyt sanojaan läntisistä tai arabimaiden johtajista. Julki olisi tullut liikaa tulenarkoja totuuksia. Tietoa meni diktaattorin mukana paljon hukkaan yli 40 vuoden ajalta. 

Ei julmaa Gaddafia osaa sääliä, mutta maailmalle olisi ollut parempi, jos äijä olisi viety Haagiin tuomittavaksi, kertomaan ehkä karut muistelonsa julki ja lusimaan elinkautista.

***

Gaddafin lapset

Lisäys joulukuussa 2015: 

Vanhoja postauksia katsellessa rupesi kiinnostamaan, miten Muammar Gaddafin jälkikasvulle kävi. Ukolla oli kahdeksan tunnustettua lasta, tytär ja seitsemän veljestä. Kolme pojista kuoli Libyassa 2011.

Pakeneva Saif vangittiin ja on edelleen heimon vankina Zintanissa, kuolemantuomion toteutus odottanee, jos hänet joskus luovutetaan Tripoliin. Saadi karkasi Nigeriin, josta hänet lopulta luovutettiin nykyiselle Tripolin hallinnolle, missä hän kai vielä odottelee lopullista oikeudenkäyntiä.

Tytär Aisha, sekä pojat Hannibal ja Mohammed livahtivat yhdessä diktaattorin toisen vaimon Safian kanssa panssaroitujen autojen saattueessa Algeriaan elokuussa 2011. Vuoden kuluttua siitä tämä kolmikko omine lapsineen sai poliittisen turvapaikan Omanista, missä he lienevät vieläkin.

Omanin sulttaanikunta on kieltänyt Gaddafin perheen pakolaisilta poliittisen toiminnan, eivätkä he muutenkaan voine toistaiseksi palata Libyaan. Onko Libyan "hirviöperheen" julkinen tarina tässä, sitä ei voi tietää. Hannibal kai siepattiin joulukuussa 2015 LIbanonissa, mutta vapautettiin?

Kuinka ukko Gaddafin 40 vuoden aikana itselleen ja perheelleen kahmimille öljyvaltion kymmenille miljardeille taaloille kävi, sen tiennevät vain joidenkin veroparatiisien vaiteliaat pankkiirit. 

Libya on sotimisten jäljiltä sekasortoisessa tilassa, maassa on kaksi hallitusta, sekä heimojen ja jihadistijoukkojen hallitsemia alueita. Gaddafin viimeinen linnake, Sirtin kaupunki oli pitkään julman isis-kalifaatin Pohjois-Afrikan tukikohtana.

Lisää Gaddafeista, linkki.

Saif vapautettiin? Linkki juttuun 11.6.2017. 

***


20.8.2011

Neljäs valtakunta?

   
Eurooppa marssii taas
Saksan johdolla.
Aivan aluksi haluan kiittää Jutta Urpilaista Sven Tuuvan lailla taistelusta Suomen puolesta Kreikan lainojen vakuusneuvotteluissa! Suomen rooli euron valtakunnassa on kerrankin noteerattu ja kunnolla. Olemmehan jo 15 vuoden ajan tottuneet siihen, että johtavat suomalaiset poliitikot ravaavat innokkaasti eeuu- ja eurokokouksissa nyökyttelemässä eli hyväksymässä hymynpätkä huulessa kaiken, mitä siellä ikinä meille maksettavaksi laitetaan. 


     Pois tultuaan nämä suurten maiden valtaherrojen satraapit ovat muistaneet messuta ylistyshymnejä rauhanliikkeelle ja kaiken onnen alkulähteelle nimeltä EU. Ikäänkuin joku vielä kuvittelisi sakemannien hyökkäävän fransmannien ja enkkujen kimppuun telaketjut kolisten kruppilaiset kanuunat kuumina. Tai joku luulisi, että Suomessa elettiin ennen EU:ta havumajassa Impivaaran pöheiköissä.

     Kunnon saksalaisten ei enää tarvitse ruutia polttaa. Saksa on jo valloittanut johtavan aseman Euroopassa silkalla talousmahdillaan. Enää eivät jyskä rautasaappaat, vaan teollisuuden koneet, robotit ja ahkerat työläiset. Kun Suomessa tuhotaan vuosittain kilpailukykyä älyttömillä palkkavaatimuksilla etenkin julkisella sektorilla, saksalaiset ovat jopa pystyneet alentamaan kaikkien palkkoja yhteiseksi hyväksi. Meillähän jo sellaisesta aikeesta pysähtyisi kaikki busseista, lentokoneista, junista, satamista, sähköstä ja vessoista lähtien. Junat kyllä jumivat muutenkin.


     Intrigööri arvioi tuossa äskettäin jossain, ettei Euroopan liittovaltiota saada sittenkään aikaiseksi, mutta pitää kumminkin vielä nukkua muutaman yön yli. Kyllä ne liittovaltion tai yhteishallinnon puoltajat ovat siellä kristallikruunujen alla kiiltävien pöytien ääressä tuiki tosissaan. Euroopassa puhutaan ihan vakavissaan Saksan johtamasta oopperasta nimeltä Neljäs Valtakunta. Ranskalaiset ja muut saavat vähän säveltää, libretto on saksalaisten laatima.


     Tiukka budjettikuri ja talouspolitiikka ovat tulossa koko alueelle. Niin myös samat pelisäännöt kaikille tärkeimmissä  asioissa, kuten verotuksessa ja  sosiaaliturvajärjestelmissä. Presidenttinä jatkanee "kaikkien suosima" Herman van Rompuy. Ensi vuoden puolivälissä kansallisiin perustuslakeihin naulataan velkakatto. Vuorossa on siis julkisen talouden vakauttaminen, hintavakautta kaikille, pum, pum, pum!

     Vuoteen 2013 mennessä tehtäneen yhteisöverokantojen yhtenäistäminen, jne. Vielä tänä syksynä lie tulossa Saksan ja Ranskan esitys rahoitusliiketoimiveroksi, mitä ainakin Lontoossa vastustetaan yhtä tiukasti kuin muitakin kanaalin yli yrittäneitä vainolaisia.


     Velkakriisi iskee piiskan lailla EU:n laiskan liittovaltio-valjakon selkään. Jo päätettynä asiana puhutaan siitäkin, että muiden apuun turvautuvan maan talouspolitiikka otetaan huostaan. TalousKURIN rikkojalle rapsahtaa sakkoja ja sanktioita, kuin entiselle vangille vettä ja kuivaa leipää. Tavoitteena on EU:n ja etenkin laajenevan euroalueen pysyvä vakaus ja harmonisointi.

     Taas vetää intrigööriltä silmiä ristiin ja ramasee, kun pitäisi yrittää ajatella, mitä seurauksia liittovaltiolla olisi täällä Euroopan laidalla. Täällä, missä takaoikealla on länttä ja Eurooppaa, edessä itää ja Aasiaa. 


     No, ei sitä vielä tiedä kukaan mukaan. Sen vain voi sanoa, että melkoisia leipureita ovat Merkel,  Sarkozy & Co, jos tästä toimivan liittovaltion taikinan alustavat. Semmoisen, ettei se Neljäs Valtakunta -puhe kuulostaisi niin karsealta.

     Nyky-EU:n johtotroikka on komissio, virkamiehistö ja ministerineuvosto. On se parlamenttikin siellä jossain, olevinaan, pimeyden ytimessä. Suomalaisiakin siellä parlamentissa kuulema istuu kustannuksia aiheuttamassa, mutta hyvin vähän sieltä mitään kuuluu. Eija-Riitta Korhola jaksaa sentään raportoida, kiitos siitä! Muut europarlamentaarikot voisivat vaikka painua Kreikkaan velkoja laskemaan!


     Demokratiaa ja avoimmuutta uusi EU tarvitsisi, eikä ihan vähä riitä. Vaan ei se kestä lumi helvetissä, höyryksi se sihisee kuin vesi kiukaalta.
     Ratiossa laulovat just, että "Sika pulkistuu". Sehän tässä nähdään, miten EU-karjun käy. Joulukin tulla jollottaa.


Eurosta emme luovu!

 Loppukevennykseen on sitten syyllinen Paavo "Teen Sen Taas" Väyrynen. Paavo kirjoitteli blogissaan, että Suomen pitäisi liittyä muiden Pohjoismaiden ja Viron kanssa kruunukerhoon ja muodostaa yhteinen valuutta-alue.
     Väyrysen tuoreisiin blogikirjoituksiin viittailen edelleen ja "koska olen pitempi ja nuorempi", vaikka muita etuja minulla ei olekaan, pistän silti paremmaksi:

Jos euroalue leviää käsiin, kuten monet arvelevat, ei silti kannata palata vanhojen valuuttojen tilkkutäkkiin. Sehän tuntuisi jo ihan mahottomalta meiningiltä. Ehkä?


Pidetään kiinni eurosta! Jokaiselle euroalueen maalle ja ehkä muillekin EU:n maille pitäisi painaa oma euroraha, mikä noteerattaisiin tietysti aina erikseen per valtio. Saisiko Saksan eurolla jatkossa ehkä kolme Suomen euroa, semmoinen suhde oli suunnilleen muinaisina markka-aikoina?


***


16.8.2011

OHO! Kreikalta tulee vakuudet?

"Suomi ja Kreikka ovat pääsee yhteisymmärrykseen lainavakuuksista", kertoi kuulema valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. "Vakuusjärjestelyn kautta voimme olla mukana Kreikan seuraavassa lainaohjelmassa", hän jatkoi. Täytyy varmaan uskoa, että ministeri on oikeassa ja tosissaan. Mitäpä tuota suotta epäilemään, vaikka kaikkea ei ihmispolo saata ymmärtää...

Tiettävästi suomalaisten yhteisistä velkavaroista taataan tai vipataan taas mukaville kreikkalaisille tai joillekin saksalaisille ja ranskalaisille ja ties mille pankeille kreikkalaisten nimissä taas semmoiset 1,4 miljardia. 

Aiemminhan Suomi jo lupasi lainata Kreikalle (lue=pankeille) suoraan tuommoiset 1,6 miljardia. Yhteensä suomalaiset pistänevät likoon kolmisen miljardia euroa kreikkalaisten pelastamiseksi. Suomi antaa lainaa tai takaa, mikä ero sillä on, sen näemme joskus aikanaan.


Nyt Kreikka on kuulema luvannut Suomelle kattavat vakuudet, vieläpä talletuksina? Siis kai kaikista euromaista vain ja yksin Suomelle? Kreikka se vain taikoo jostain hirmuiset rahat, jotka se voi sijoittaa vakuuksiksi - euromaiden, kuten Suomen antamille takauksille. Taikureita ovat?

Eihän näitä Euroopan maiden raha-ja velka-asioita enää ihmisjärjellä tajua. Olkoonkin, etteivät "sopimuksen" kaikki yksityiskohdat ole tulleet julki. 

Intrigööri  kysyikin, ainoana kansalaismediana maailmassa, mielipidettä vakuuksista pikku gallupissa muutamilta eläinystäviltämme. Koirankopista saatu mielipide on jo näissä asioissa yhtä pätevä kuin omakin aatostelu.


Mitä mieltä olette Suomen ehkä saamista Kreikka-lainojen oikeista vakuuksista, 
herra Hauska Hurtta?


"Mrrrr, täytyy kyllä sanoa, että 
olisin kyllä niistä hyvin, 
hyvin yllättynyt! "


















Uskotteko, että Suomi tosiaan saa pankkitalletuksia lainasitoutumustensa vakuudeksi, rouva Hurja Haukku?
"Älä nyt viitsi meitsii hölmönä haukuttaa! 
Ja mun kuvaa et kyllä paa siihen 
tyhmään plokiisi tai tälle kopille
ei oo enää tulemista!"


Entä herra Hieno Apina. Kertokaahan mielipiteenne Kreikan Suomelle antamista vakuuksista!


"Täytyy kyllä sanoa, että nämä 
vakuusoliivit ovat oikein 
mainioita, mutta viinissä 
on vuohenmaidon maku."














Joko kuulitte Kreikka-vakuuksista, vanha herra Kulman Kovis?


"Tuota nyt ei usko puudelikaan. Nyt
meinaa jo hampaita naurattaa!"














Päätän galluppini tällä erää tähän.

* * *

Mitä? Eikö muka koirilta ja apinoilta pitäisi kysellä? Totta Mooses pitää!

Suomalaiset rajakoirat Eddie ja Aku vainusivat vastikkään yli 26 miljoonan euron arvoisen hasislastin työmatkallaan Espanjassa. Nämä labradorinnoutajat haistoivat hasista reilut 3,5 tonnia. Tehkää perästä!
* * *

11.8.2011

"Ei näy mitään: Mahdotonta!"

      Otsake on suora lainaus torstaiaamuna silmiin osuneesta Taloussanomat -lehden jutusta. Jutun ingressissä todetaan, että talouden tilanne on nyt niin sekava, että minkäänlainen ennustaminen ei asiantuntijoiden mukaan ole mahdollista.
      Maailmantalouden näkymiä kirjoittaja Emmi Kulta luonnehtii erittäin sumuisiksi. Jutussa haastatellut asiantuntijat toteavat hekin ennusteiden tekemisen  mahdottomaksi ja kehityksen arvaamattomaksi. Sekin jutussa todetaan, ettei paniikkia tai hysteriaa ole vielä nähty reaalitaloudessa. Pää on pidettävä kylmänä, jne...
      Harvinaista on tämä tämmöinen. Jotenkin se lohduttaa, että talouden tietäjätkin ovat reilusti pihalla. Tämmöinen politiikkaa ja taloutta syrjäsilimällä seuraava hupiblogin kirjoittaja ei siis ole arveluineen yksin sumussa harhailemassa. Utua taitaa riittää maisemissa vielä pitkäksi aikaa.


* * *
      Presidenttiehdokkaista on kuulema uupelo, joissain puolueissa. Vasta kaksi pienpuoluetta on valinnut ehdokkaansa, ilmoittautuneita ikääntyviä miehiä isommista puoleuista olisi lähdössä kisaan kolme. Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen ja Paavo "Mooses" Lipponen ovat kokeneita raskaan sarjan poliitikkoja. He kyllä suoriutuisivat pressan hommista. 


      Koetin miettiä myös naista ehdokkaaksi, mutta just nyt tuli tupajumi takaraivoon. En keksi kuin kepun Anneli Jäätteenmäen. Minusta hän joutui taannoin ihan suotta syrjään pääministerin postilta. Silloin kun silloinen suuri johtajamme Mooses kävi George "Tupladippi" Bushin luona kylässä. 


      Suomi olisi saanut Annelista paremman ja pätevämmän pääministerin kuin Matista. Pääministeri sentään on maalle tärkeä henkilö. Pressakin on kansalaisille tärkeä, mutta lähinnä mielipidevaikuttajana. Ulkopolitiikassakin, toki? Jopa kauppapolitiikassa. Puolustuksesta vastaavat lopulta kenraalit.
      Varmasti Suomesta löytyy muitakin hyviä naisehdokkaita presidentiksi ja voihan olla, että joku heistä vielä yllättää meidät kaikki. Soini ei nyt pärjänne, jos hän ryhtyykään tähän kisaan. 


     Väyrysen, voisi valita ainakin varapresidentiksi, uutteruuspalkintona. Väyrysen kokemus on politiikasta on omaa luokkaansa. Paavo on taas nosteessa puolueensa ehdokkaaksi ja jopa Niinistön haastajaksi!
     Miksikö musta hevonen? Ikäsyrjintää ei saisi olla ja nämä papat vielä yhden  kuusivuotiskauden jaksaisivat painaa. Eikä lähetetä herroja mihinkään antiikkiohjelmaan arvoitavaksi. Vaikka mistä sen tietää, mihin he vielä joutuvat lähikuukausien metiamokuleitten myllytyksessä? 
      Olisi tässä silti jollekulle nuoremmalle ehdokkaalle ja etenkin vakavasti otettavalle naisehdokkaalle maan perusteellisen jytkyn paikka! Ei muuta kuin punaa huuliin ja paanalle!


* * *
     Ettei taas menisi turhan vakavaksi jaaritukseksi, sitähän  tulee muutenkin joka tuutista, kertaan tässä vielä päivällä jossain kommentissa tekemäni ehdotuksen:
     Talouselämä -lehti (Pakko on nykyisin vilkaista talouslehtiä, sattuneista syistä.) kertoi, että EU-komissio laittaisi hophiphop suomalaiset hankkimaan yli miljardin euron turhat lämpöenergian mittarit, ihan kaikkiin huoneistoihin. Lisäksi maan julkisia investointeja pitäisi kasvattaa miljardilla eurolla vuodessa.
     Ja vielä tässä taloustilanteessa reilun kahden miljardin älyttömyyksiä tekemään! Voi hyvät hyssykät sentään! Leipälapiolla tekisi mieli komission pöllöjen kalloja vähän kopsutella!


     Tästä uutisesta tuli intrigöörille kimmoke ehdottaa tammikuisten pressanvaalien yhteydessä uutta kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä tai edes rahaliitossa pysymisestä. 
     Sehän olisi yhtä demokratian kansanjuhlaa. Kansalaiset haluavat presidentin, vaikka semmoisen puolivallattomankin. Äänestäjät haluaisivat takuulla myös suoran vaikutusmahdollisuuden tärkeissä asioissa. Miksi puolueet (Puolueiden vallan alla tässä paljolti elellään.) eivät soisi kansalle sitä mitä kansa haluaa. 


     Vai onkohan taustalla turha pelko, että kansa voisi haluta vääriä asioita? Ei kai sentään, tämmöisessä vapaassa maassa ja avoimessa demokratiassa? Kattia kanssa! Taidanpa olla luulosairas?


     Samalla voitaisiin jakaa ensimäisellä kierroksella sunnuntaina 22. tammikuuta 2012 kolmas kansanäänestyslomake, missä kysyttäisiin sitä, mistä ihmiset haluaisivat tinkiä julkisissa palveluissa ja tulonsiirroissa ja miten paljon. Nääs kun niistä kumminkin kohta tingitään, säästetään, kuivataan ja kaulitaan. Säästökyselylomakkeen, kierrätyspaperista tietysti, voisi palauttaa viimeistään sunnuntaina 5. helmikuuta, jolloin järjestettäneen presidentinvaalien toinen kierros.


    Mitä? Mikä puolue muka uskaltaa vastustaa näin hyvää julkista kansalaisaloitetta? Tästähän se olisi myös vapaasti noukittavissa omaan käyttöön. Ottakaapa poliitikot tästä vaarin! Vaarejahan me tässä kohta muutenkin äänestellään. 


* * *

10.8.2011

Poliittinen pösilöhalvaus

  Yhdysvaltojen luottoluokitusta pykälällä alentanut Standard & Poor's perusteli päätöstään "yhtä paljon Washingtonin poliittisella halvaustilalla kuin finanssipolitiikalla".     Luonnehdinta lienee oikea ja se sopii yhtä lailla Euroopan ja Suomen politiikkaan. Pösilöhalvausta potevat poliitikot ovat avuttomina luovuttaneet päätöksenteon ohjat markkinavoimille. Politiikassa, lakien säätäjän asemassa, lillutaan kuin haaleassa vedessä tai hytistään keskellä vaatteita kuin kovalla pakkasella. Pelätään niin perskeleesti!


     Suomen keväisissä vaaleissa politiikan painopiste heilahti vahvasti, mutta tietyistä syistä johtuen pysähtyneisyyden aika jatkuu. Vaalivoittaja perussuomalaiset ei voinut pettää omien äänestäjiensä luottamusta ja hyväksyä hallituksessa euron valtaherrojen tuhoisien velkatalkoiden jatkamista.     
     
Kreikkakin pysyy puhdistaja-pankkiirien määräämässä ruodussa vain, jos sille tungetaan semmoiset  sata miljardia euroa yhteisvastuullista apurahaa vuodessa? Kuten tiedämme, Kreikka on tässä koko revohkassa vain yksi vähäinen valtio. Kaikkia poliitikkojen toimia leimaa pelko ja hätäisyys. Euromaiden talousvalvonta laiminlyötiin, koska isot maat tekivät kaiken aikaa mitä halusivat. Tietysti lämpimän auringon lapset eteläisessä Euroopassa pistivät paremmaksi. 


     Peiliin katsomisen paikkoja olisi Euroopassa nyt paljon. Toivottavasti kaikki peilit eivät mene rikki. Siitähän seuraisi seitsemän vuoden onnettomuus, ainakin seitsemän laihaa vuotta. Etelä-Euroopan pellet sentään jakoivat velkarahojaan paitsi herroille, myös taviksille. Suhteettomista eduista, veronkierrosta ja korruptiosta hyötyivät kaikki. On se ainakin osoitus inhimillisestä asenteesta, järkevää ja kestävää politiikkaa sellainen ei tietenkään ole.


* * *
     Suomen politiikassa ei nykyisen kirjopesuhallituksen aikana tehdä mitään todellista. Ei haluta tehdä, eikä uskalleta tai osata tehdä. Ei tehdä ennen kuin pakon edessä ja paniikissa, koska pelätään omien ihkujen poliittisten valta-asemien menetystä. Suomen omat velkatalkoot jatkuvat, kunnes katastrofi on kypsä, koska menojen supistukset ovat vain näennäisiä. Talouskasvu ei meitä nyt pelasta! 

     Raskaisiin valtion ja kuntien talouden rakenteisiin ei paljoa puututa. Jos jostain leikataan, se jostain syystä koetetaan tehdä vaivihkaa sellaisista määrärahoista, joita kansalaiset pitävät välttämättöminä. Esimerkkinä on pakko mainita kummalliset säästötoimet pelastuslaitosten ja poliisin määrärahoissa. Edelleen vain esimerkin vuoksi: Yksi turha ministerinimike poistettiin, mutta tilalle otettiin kaksi uutta apuministeriä, valtiosihteeriä, jne...


     Uskottavaa talouskurimuksesta selviytymisen mallia ei Suomessa ole olemassa. Tai ainakin sellaiset suunnitelmat on meiltä taviksilta visusti piilotettu. Väistämättä edessä olevat valtion ja kuntien talouden leikkaukset vain pahenevat odottamalla. 

     Kyllä ihmisillä olisi ymmärrystä oikeisiin ja perusteltuihin säästöihin nähden. Ikävä kyllä julkinen hallinto näyttää vain huonoa esimerkkiä, säästöt ovat useinkin vain vitsi. Kansalaisten huomio koetetaan ohjata toisarvoisiin asioihin ja itsestäänselvyyksiin, kuten johonkin rasismin torjuntaan. Ammattimaisen rikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan keskitytään vain puheissa. Harmaan talouden torjunnassa ainakin kokoomus ja rkp ovat tunnetusti nihkeitä.


* * *
     "Markkinat" ovat monien mielestä ainoa oikea "totuus". Me vähän vanhemmat muistamme lähihistoriasta Pravdan ja monia muitakin totuuksia. Mitään yhtä "totuutta" ei yksinkertaisesti ole, ei ainakaan markkinoilla. "Oikeat" näkemykset vaihtelevat liikaa tulkitsijasta ja tiedossa olevista tosiasioista riippuen. Myöskään EU ei ole totuus, eikä edes sinne päin. 

     Rehtiys, reilu peli ja säädyllisyys ovat kai joitakin menneiden aikojen urheilutermejä? Sitä paitsi "markkinat" eivät ole 80-luvun alkuvuosien jälkeen ole toimineet terveellä pohjalla. Pidäkkeetön keinottelu ja vähäistenkin lakien, yhteiskuntien sääntelyn, kiertäminen ja jopa suoranainen huijarointi ovat "markkinoiden" hallitsevia elementtejä. Reaalitalous ja markkinatalous ovat liian etäällä toisistaan. Vallitseva talousoppi on voittojen yksityistäminen, tappioita syntyy vain viimekätisille maksajille, verotettaville.


* * *
     Nyt se sitten alkaa, markkinoiden musta maanantai. Toivottavasti siitä tulee kuitenkin vain sateisen harmaa. Illalla ja lähiviikkojen jälkeen tiedämme enemmän, mutta tuskin olemme paljon viisaampia.

     Sunnuntai oli intrigöörille harmaa päivä siksikin, että valtioneuvos Harri Holkeri poistui joukostamme. Minun vanhoissa muistoissani hän edusti sellaista vanhan hyvän ajan kokoomuslaisuutta, missä "kauppakamarikoltiaset" eivät huseeranneet, kuten nykyisessä pääministeripuolueessa. Ihmisen aika rientää. Kaikki me täältä poistumme, se on vain tyynesti hyväksyttävä.


* * *
     Ettei tämä jupina menisi liian vakavaksi mustan maanantain ja synkän syksyn odotteluksi, haluaisin kertoa satunnaisen  blogikirjoittajan tunnelmista puolen vuoden ja pikku kesätaukoilun kokemuksella. Aikaisemmin, ja vieläkin, harrastin vain kommentointia.
     Tämmöisen tusinablokin pitäjällä on olo kuin pienellä, mutta  ärtsyllä piskillä, joka asuu radan varressa ja koettaa räksyttää ohi kiitäville pikajunille. Vaikutuskin on samaa luokkaa. Tai ei sentään ihan, sillä kun tarkasti kuuntelee (lueskelee) , räksytystä kuuluu jo melkein koko radan matkalta. 

     Jokin kaunis päivä me kaikki blogien ja kommenttien räksyttäjät ja kulkukoirat karkaamme kiskoille kakkimaan. Kyllä siinä junan pyörät silloin jauhaa paikallaan ja meidätkin huomataan...

     Junia ei kuitenkaan yritetä suistaa kiskoilta tai aiheuttaa vakavia onnettomuuksia, kuten eräät äärimieliset vähä-älyköt Suomessakin tekevät.

     Joskus tämä kirjoittelu ja kehnonpuoleisten pilakuvien tehtailu alkaa itseäkin naurattaa. Silloin on syytä katkaista höpinä, sillä kertaa. Mutta tämähän jatkuu. Kirjoittelu perustuu aina vain sen hetken omiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Näitä juttuja ei pitkään kannata pähkäillä. 


* * *
          Persut ovat edelleen paitsi piikkinä hallituspuolueiden persuksissa, myös symbolina suuremmille asioille. Oikeisto-nationalisteiksi, yms., leimaaminen ei nyt oikein auta, sillä kovin monille meistä äänestäjistä persut ovat myös vasemmistopuolue tai keskustalainen puolue, joillekin ehkä oikeistoakin. Puolue on yhtä kuin sen äänestäjät ja kannattajat, ei koskaan sen enempää, eikä vähempää.

     Persut ovat samalla kotoinen vastineemme Suomen ja Euroopan ihmisten uudelle nousulle, toivolle paremmasta kansojen tulevaisuudesta. Kaikki poliittiset ryhmät eivät Euroopassakaan onneksi ole jähmettyneessä pösilöhalvauksen tilassa. Jos kansallisia etuja ajavissa puolueissa eri puolilla on joitakin turhan ärtsyjä ja jyrkkiä jäseniä mielipiteineen, siitähän ne aikanaan karsiutuvat omille leirinuotioilleen. Persutkin puhdistavat itsensä tai puhdistuvat itse,  jos semmoiseen tulee tarvetta. Niin uskon.


* * *
     Intrigöörin oma virallinen kanta on: Euroopan vapaiden valtioiden väliselle liitolle ja monipuoliselle yhteistyölle KYLLÄ.  Liittovaltiolle, velkaorjuutukselle ja byrokratiapotaskalle EI!

     Muistorikasta mustaa maanantaita! 

***