29.10.2015

Kaupoissa mahdoton tilanne

Eipä ole kaupan pitäjällä tai myyjillä helppoa näinä ankeina aikoina, kun laki melkein suosii myymälävarkaita tai näpistelijöitä, olivatpa nuo sitten keitä hyvänsä. 

Turun Sanomien viime viikon uutinen kertoo sattumuksista, jotka seurasivat kantasuomalaisen vähemmistön edustajien eli romaniseurueen vierailusta salolaisessa kaupassa. 

Koska kyseisen seurueen kauppareissu yhdistyi jotenkin myymälävarkauksiin, myymälän pomo käskytti alaisiaan kieltämään romaneita asioimasta enää kaupassa. Pari päivää tapahtuneen jälkeen kaksi romaninaista tuli sattumoisin ostamaan jäätelöä, jolloin kassalla yksin työskennellyt nuori mies pyysi naisia poistumaan.

Loput TS:n kertomasta tarinasta on aika lailla arvattavissa. Paikalle saapui nopsasti myös jäätelönostajien tuttavia tai sukulaisia. Hässäkkä alkoi. Soiteltiin puolin ja toisin poliisille. Luultavasti muutama kipakka sana puhuttiin myös syrjinnästä ja rasismista. Nyt syyllistettyjen saappaissa olivatkin myymäläpäällikkö ja myyjä, eivätkä suinkaan nuo viattomat jäätelönhaluiset asiakkaat ystävineen.

Myöhemmin oikeudessa kaupan paikalla olleet työntekijät saivat syrjinnästä päiväsakkoja ja heidän työnantajansa määrättiin maksamaan neljälle(!) romaninaiselle yhteensä 7 500 eroa korvauksia kärsimyksestä.

***
Miten se noin meni? Varmaankaan tuo naisten jäätelönostoreissu ei ollut ennalta suunniteltu? Jäätelönostajilla ei tietenkään voinut olla ennalta tietoa kyseisen kaupan myymäläpäällikön asennoitumisesta oman kansanryhmänsä edustajiin asiakkaina? Sana ei kaiketi ollut kulkenut?

Jokin tuossa kyllä kelloa kilkattaa, koska kaksi naista halusi ostaa jäätelöä, mutta heti saapuvilla olikin isompi joukko samaa seuruetta. Ulkoa tuli lehtijutun mukaan myös kaksi vanhempaa naisten tuttua matruunaa asiaa selvittämään. Niinpä kaupassa olikin kahden sijasta neljä ja kai äänekkään äksyä naista.

Jos jäätelöt jäivätkin saamatta, nuo neljä naista saivat lohdutukseksi oikeudessa melko tuhdin korvauksen kärsimyksistään. Sillä kärsimysrahalla saisi vaikka lavallisen jäätelöä. Kaupan ei auttane kuin maksaa.

Tarina eli lyhyt lehtijuttu ei kerro, mitä kaupasta silloin alkujaan vietiin ja minkä arvosta. Mahtoiko siitä koitua seuraamuksia? Jokin näpistys, sellainen laintulkinnan mukaan alle 500 euron arvoinen, lie niin vähäpätöinen rike, ettei sitä paljon mainita kannattaisi. Toisaalta, meillä Suomessa on miljoona köyhyysrajalla kiikkuvaa asukasta, joille ykkössataset ja kympitkin ovat isoja rahoja. Kukaan ei haluaisi satasia hukkaan menettää, ei kauppiaskaan.

Kuten tiedämme, tuollaisista pienistä myymälävarkauksista tai näpistyksistä ei välttämättä seuraa tekijälle käytännössä mitään. Jos poliisi kirjoittaa  sakot, tulottomilta ja varattomilta niitä ei voida periä. Lusimaan ei noista sakoista enää usein joudu, koska kansamme korkeasti palkatut edustajat eivät hyväksyneet vielä kesällä aiottua lakimuutosta. Piti kuulema säästää arviolta 12 miljoonaa vuodessa valtion rahoja. Käräjille myymälävarkauksia tai näpistyksiä ei hevin viedä, vaikka siten toistuvista rötöksistä voitaisiin lopulta rangaista.

Maamme päättäjien ja oikeuslaitoksen mielestä esimerkiksi johonkin kansanryhmään kohdistuva kaupan asiakkaiden syrjintä on paljon vakavampi rikos kuin mikään kaupasta tehtävä varkaus. Näin vain menee. 

Kantasuomalaisten henkilöiden näköisiä ja heidän laillaan pukeutuneita ihmisiä kauppa ei voi kieltää tulemasta sisään, sillä saman tien se saisi sulkea ovet  kokonaan. Kauppa ei saa syrjiä ketään, eikä voi juuri estää pahoja tekemästä. Porttikiellon voisi kuulema antaa nimetylle myymälävarkaalle, mutta estääkö sellainen kielto paljon mitään?

***
Kaupan henkilöstö on myymälävarkauksien torjunnassa mahdottoman tehtävän edessä. Varmasti kyseisessä sattumuksessa myymäläpäällikkö menetteli lain mukaan väärin, mutta nuori myyjä vain noudatti esimiehensä käskyä. Pääosan myymälävarkauksista tekevät tietysti ongelmaiset henkilöt valtaväestöstä, sekä myös jotkut ulkomaalaistaustaiset kaupan asiakkaat. Kalja ainakin maistuu hyvin heistä useimmille ja pitsa.

Semmoinen ehkä syrjämielinen ajatus tuli korvan taakse, että kuinka sitten suu pannaan tässäkin asiassa, kun tuhannet maahamme viime aikoina äkisti ängenneet tulijat saavat kielteisen turvapaikkapäätöksen? Heidän passittamisensa kotimaahan on sekin melkein mahdoton tehtävä, joidenkin poliitikkojen korskeista puheista huolimatta. Maahantulijoihin nähden syntynyttä huoltovelvollisuutta ei voi noin vain kokonaan katkaista. Heidän työllistämisensä oikeasti mihinkään on pääosin tyhjää puhetta. 

Tyytyisikö suuri joukko toimettomia ja toivottomia, mutta terveitä nuorehkoja miehiä johonkin surkeaan joukkomajoitukseen ja minimaalisiin armopaloihin täällä kylmässä ja kalliissa vieraassa maassa? Pakko on ajatella niin, ihan vain inhimillisesti, että eivät he tyydy. Paljon ikävyyksiä on tiedossa, myös myymälävarkauksien suhteen. Ei kantaväestökään joillain sossurahoilla paljon ostele, edes jotenkin normaalisti pärjääminen on köyhille todellinen taitolaji.

Lähikaupat ja korttelikaupat ovat tavisväestölle ja etenkin vanhemmille ihmisille tärkeitä. Moni noista tutuista ruokakaupoista saattaa vielä sulkea ovensa kasvavan hävikin ja turvattomuuden takia. Perusturvallisuuden sijasta Suomessa pitäisi kai alkaa puhua perusturvattomuudesta? Mediassa perussuomalaiset ovat kyllä mainittuja seksikkäämpi uutistelun ja ainaisen arvuuttelun aihe.

Osa myymälävarkaista on epätoivoisia syrjiksiä, huumeista, mömmöistä ja viinaksista sekaisin. Kaupan myyjien ei pitäisi sallia ottavan turhia riskejä. Toki on mukava katsella videolta, kun kaupan kassan rivakka nainen taltuttaa ylimielisen kaljavarkaan. Inhimillistä toimintaa sekin on, pienillä kaupoilla ei ole varaa palkata kalliita vartijoita. Mutta entä sitten, jos sattuu jotain todella ikävää?

Ehkä meillä on tulevaisuudessa vain vahvemmin vahdittuja isompia ruokakauppoja, mutta paljon harvemmassa kuin nykyisin? Kyllä myymälävarkauksista pitäisi olla joitain oikeita rangaistuksia ja seurauksia niiden tekijöille, eikä vain sakkoja kaupan henkilöstölle siitä, että he yrittävät tehdä tarpeellista työtään.

LISÄYKSIÄ

Puolen miljardin hävikki.  Repullinen kerrallaan.

Linkki 7.5.2017, MTV: Sama riesa jatkuu. Ja jatkuu...



***

22.10.2015

Rikotaanko eläkepossu?

Suomen luottoluokitukset, joista Suomi muuten jostain syystä itse maksaa reilusti reittaajille, ovat vielä kohtalaisen hyvät. Tärkein syy siihen löytyy siitä, että Suomi laskee maan kokoon nähden suuret, noin 180 miljardin euron työeläkerahastonsa osaksi julkista sektoria. Menettely on laillinen, koska Suomi sai aikoinaan tehdyksi EU:n kanssa tällaisen sopimuksen.

Tällä jipolla Suomi ratsastaa tilastoissa edelleenkin. Taantuma jatkuu aina vain. Valtio velkaantuu kuin addikti pelipöydässä. Niinpä 60-luvulta lähtien kerättyjen eläkerahastojen paino velkarepun Suomen selässä lyö hartioita yhtä kyyrympään.

Mutta ei hätää. Kyllä rahan kuormasta voi helposti vapautua. Suomen viimeisillä suurilla rahoilla on omien velkojien lisäksi muitakin hanakoita ottajia. EU keskuspankkeineen, IMF ja mitä niitä hyeenoita nyt on, ovat piankin antamassa Suomelle runtua sen todellisista alijäämistä. Siinä sitä tulee taustaa suurelle puhallukselle.

Koska työeläkevarat on taannoin niin näppärästi, mutta silti virallisesti laskettu osaksi julkista sektoria, miten sitten suu pannaan, kun EU:n yhteisvastuut jysähtävät päälle. Pahimmassa painajaisessa ne reilut 180 miljardia euroa luistaisivat vähin erin Euroopan maiden ja pankkien pohjattomiin yhteisvastuisiin, eikä niillä saataisi kuitatuksi edes Suomen valtion omia velkoja. Tietenkään en toivo tällaista, mutta johtavien poliitiikkojemme rähnimiset isoissa asioissa pitkältä ajalta antavat aina odottaa pahinta.

***
Työeläkevarat on tarkoitettu eläkkeisiin, niin me onnettomat yleensä luulemme. Työeläkerahastoja ei siis voi käyttää muihin tarkoituksiin, koska laki ja asetukset... Mutta hallitus voi eduskunnan enemmistön tuella tehdä julkisilla varoilla mitä se haluaa. Tuommoiset lait ja asetukset voi muuttaa, kun kysymys on julkisesta sektorista. Yksityisiä suuria pääomia päättäjät ovat aina suuresti suosineet ja suojelleet.

Toisaalta myös EU-komissio voi tehdä melkein mitä lystää, ellei rautarouva Merkel sitä kiellä. Ilman Saksaa EU olisi vain iso historiallinen virhe, mutta Saksa toki haluaa säilyttää maanosassa johtavan roolinsa. EU:n lait syrjäyttävät aina kansallisen lainsäädännön. Oma apukomissaarimme Katainen ei edes saisi missään suosia suomalaista, vaikka halujakin siihen olisi, mutta eipä taida olla. Joten se siitä ex-pääministeristä. 

Kaikissa EU-maissa eläkkeitä ei ole lainkaan rahastoitu, unionissa on tässäkin asiassa sitruunoita ja meloneita. Suomen melonit eli työeläkerahastot ovat peruja valtion suurelta ja pitkältä kasvukaudelta, kaikkea ei silloin laitettu haisemaan ja kansakin sai kasvusta siivunsa.

En vielä väitä, että heippa eläkkeet ja tervetuloa nälkä, mutta siihen tämä EU:n, euron ja myös rajattoman kalliin maahanmuuton tuhon kolmio kuitenkin saattaa johtaa, ennemmin tai myöhemmin. Viime hallituskaudella pari härskeintä kansanedustajaa jo julisti ääneen haluaan rähmiä eläkerahastoja.

Ehkä Suomen puolustusbudjetista pitäisi antaa ainakin kunnon siivu Pelastusarmeijalle ja muille Hursteille, koska edes maan rajoja ei enää osata rauhan aikana puolustaa? Tämä uhkakuva koskee kaikkia. Eläkeasia kuuluu kaikille, se on meidän asiamme, kuten eräs EU:n aina rahalla tukema etelä-eurooppalainen vapaan kansalaistoiminnan järjestö, mikä tunnetaan sanonnasta la cosa nostra.

Sitä en enää osaa sanoa, keiden asialla kaikki suomalaiset kansanedustajat toimivat, paitsi omalla asiallaan ja EU:n lakeijoina. Eläkeasiat ovat tunnetusti vaikeita ja  monimutkaisia. Lähivuodet näyttävät, ryhdytäänkö eläkerahastojen käytössä vetämään mutkia suoriksi. Väitän, että kyllä ryhdytään.
  
Pienimpien eläkkeiden saajat joutuvat jättirahastoista huolimatta suorimaan ensi vuonna sossuun, mutta tiukassa saattaa avun saanti olla sieltäkin. Elämisen ja asumisen kulut liitävät korkealle, mutta eläkkeiden kasvu sakkaa.

Lisäyslinkki: Eläkerahastot riittävät eläkkeisiin.

Toinen linkki: Suuri eläkepuhallus.

***
Aina pitäisi hakea asioihin myös myönteisiä tai rakentavia katsantoja: Kaikki vain joukolla selättämään syksyä ja talvea kuntoilemalla, kuka mitenkin, vaikka silmiä pyörittelemällä! Eletään piruuttaan mahdollisimman vanhoiksi, valitetaan ja rähistään julkisesti aina jos siltä tuntuu! 

Kotimaiseen puudelimediaan ei ole taviksen kannalta paljon luottamista, kun kaupallismedian toimittajatkin vain silittävät eliittiä myötäkarvaan ja tärisevät työpaikkojensa puolesta. Ylen toimittajat eivät tärise. 

Mutta kyllä meistä taviksista vielä edes kansainväliset mediosot kiinnostuvat, ainakin monikanavainen Putinstanin Totuus ja nyttemmin myös pirteä Al Jazeera! 


€ € €


21.10.2015

Kouluruokaa, jiihaa!

Köyhän, mutta kurjistuvan Suomen koululaitos osallistuu kiitettävästi maamme säästötalkoisiin. Kuulema yhtenä päivänä oppilaalle tarjottavan ruoan hinta on suurkeittiöissä saatu puristetuksi jopa 70 senttiin. Linkki ko. blogiin.

Tuo alkaa olla jo vaikuttavaa säästämistä. Suomalainen koululaitos on tiettävästi maailmanluokan vientituote, joten kyllä ruoassa säästämisessä pitäisi pystyä vieläkin parempaan. Talouskriisi runtelee monia suomalaisesta koulusysteemistä kiinnostuneita maita ja mistä ne säästöt uudistuksiin muualta revittäisiin muualta kuin lasten suista?

Isoista marketeista saa esimerkiksi uunilenkin reilusti alle euron, jollain 70 - 80 sentillä ja siitä riittäisi hyvinkin puolikas per lapsi. Nirpisteleville haarukalle tökkijöille riittäisi ehkä neljännes tuommoisesta lenkkimakkarasta. Tukusta moisia herkkuja saattaisi saada vielä halvemmalla?

Samalla hinnalla eli selvästi alle euron saisi myös pussillisen oivia lihapullia tai - pihvejä, sellaisia ehkä hieman kanannahkaisia, mutta hyvin säilyviä ja pomppivia. Pienen läppispitsan hintakin näkyy olevan halvimmillaan jotain 60 senttiä kipale, riittäisiköhän sellaisesta kahdelle keskenkasvuiselle?

Kalapuikkoja saa tavalliskaupastakin kymmenen puikon pakkauksen eurolla tai alle. Kalapuikkoja voi kai antaa lapselle kerralla enintään kolme, joten yksi puikko jäisi paketista yli. Kolmesta pakkauksesta ruokkisi siis vanhan laskutavan mukaan kymmenen lapsukaista.

Lisukkeita lautasella pitää tietysti olla. Halvempi makaroonipussi maksaa hypermarketissa jotain 15 - 20 senttiä ja siitä sitä riittää moneen lasten annokseen. Potutkaan eivät aivan karmeasti maksa, eivätkä porkkanat. Ketsuppia saa isoissa päniköissä halavalla, jne.

Kyllä kouluruoka-annos pitäisi pystyä tikistämään hinnaltaan johonkin 50 senttiin per lapsi päivässä! Samanlainen ruoka kelpaisi tietenkin laitoksissa ja myös erilaisissa vastaanottoloissa. Ehkä kuitenkin puurosörsseliä pitäisi tarjota isompia annoksia? Vanhusten vellien hintaa ei uskalla tässä edes arvioida, sillä suurkeittiömestarit keittoloissa pistävät parastaan ja siihen ei intrigöörin taito riitä.

***
Vakavasti puhuen, en kyllä oudoksu, jos kouluruoka ei kaikille lapsosille maistu. Jos noista olemattomista ruokien annoshinnoista vieläkin tingitään, en ihmettelisi sitäkään, jos suurkeittiöiden emännät heittäisivät kapustat nurkkaan ja leipäveitset kyökin oveen pystyyn. Sanoisivat silloin tietty, jotta tehkää itse pöperönne. Laitoskeittiöissä on kyllä korkeaa osaamista, siellä osataan tehdä pieniä ihmeitä, mutta mahoton on mahotonta.

Vaikka meillä on nykyisin piäministerinä uskovainen mies, vain itse mestari pystyi ruokkimaan muutamalla limpulla ja parilla kalalla tuhansia ihmisiä. Mannaa tyrkkää nykyisin harvemmin taivaasta, joten joku tolkku tuossa lasten ja vähäväkisten laitosruoassa säästämisessä pitäisi olla. 

Lapset ovat pieniä ihmisiä, mutta ne kasvavat koko ajan ja saavat uusia hampaita. Sitä varten voisimme hyvin pitää yllä myyttiä edes pienestä hyvinvoinnista valtiossamme. Jos kouluruokaa tai muuta laitosruokaa jää enemmälti yli, kyllä sille syöjiä löytyy, leipäjonoista päätellen. Tuleekohan noista leipäjonoista uusi Suomi-brändi, koska lähetystöissä ei tiemmä ole enää varaa kirkastaa kuvaa eli juhlia itsenäisyyspäivää? Aika paha!

Äkisti me putosimme Pohjolan hyvinvointivaltiosta köyhäläksi. Ruotsista en enää tiedä, nouseeko tuo siitä, mutta Tanska ja Norja ovat vielä voimissaan ja niin on myös tuhkapilvien keskeltä ylös ponnistava Islanti. Pitäisikö meidän Suomessa jo vaihtaa kansallislaulu kainuulaisten omimaan Nälkämaan lauluun?


***

19.10.2015

Miljardi mamua?

Tauko jo tympii, joten pukkaan edes pienen postauksen turvapaikkanomadien eli maahantulijoiden aina niin rajattomista rikastuttamisnäkymistä. Läntiseen Eurooppaan ja siinä ohessa tuon maanosan äärinurkkaan Suomeen saattaa tulla lähivuosina jopa miljardi mamua, mikäli parhaat vetovoimatekijät pysyvät nykyisellään. Jokohan tuo määrä sitten riittäisi?

T&T-lehden nimimerkki Veijo kertoo suorittaneensa lyhyen oppimäärän turvapaikka-asioissa. Koska Veijo lähestyy tätäkin asiaa käytännöllisestä insinöörin vinkkelistä, lukutuokio saattaisi avartaa, ainakin joitakuita poliittisista päättäjistä.

Lyhyesti viestistä: Kirjoittaja toteaa, että todellisuus näissäkin asioissa alkaa jo aueta. Suomi on siis turvapaikkojen suhteen tyypillinen pohjoismainen hönölä tarjoten turvapaikan saajille oikeuden samaan sosiaaliturvaan kuin kantaväestöllä. Käytännössä nuo uusasukkaamme saavat muitakin lisäherkkuja. Työstä ei puhuta mitään.

Saksassa tulijoille on tarjolla niukin mahdollinen sosiaaliturva. Niinpä heidät koetaankin enempi työvoimaresurssina, koska töitäkin saattaa löytyä. Tulijat voivat tienata minijob-systeemin mukaisesti 450 euroa kuussa menettämättä sosiaaliturvaa. Siinä toteutetaan jo yhdenlaista työhön kannustavaa kansalaispalkkamallia.

Saksan minijob takaa pienimmäksi tuntiliksaksi 8,50 euroa, millä tienaa täydellä työviikolla noin 1 500 euroa bruttoa kuukaudessa. Kaikki saksalaiset matalapalkkaiset alat siirtyvät minipalkkatasoon vuoteen 2017 mennessä.

Ikävää, mutta totta on, että meillä Suomessa palvelualojen palkat ovat 30 - 60 prossaa saksalaisten uusia minimejä korkeammat. Jostain syystä palkat pyrkivät aina minimien suuntaan, etenkin karjuvan työvoimatyrkytyksen aikakaudella.

Veijo arvioi pakinassaan, että maailmasta löytyy viiden vuoden kuluessa ainakin miljardi ihmistä, jotka voisivat hakea turvapaikkaa pohjoismaisten standardien mukaan. Pelkästään Afrikassa tulijoita olisi satoja miljoonia, jne ...

Linkitän suoraan lähteelle.


***

3.10.2015

Pakolaisista muukalaislegioona

Voisiko muukalaislegioonan kutsu
soida myös pakolaisille?
Euroopan suurissa maissa on miljoonia maahanmuuttajia, osin jo monessa sukupolvessa. Tänä vuonna ja ensi vuonna uusien tulijoiden määrä ryöpsähtää arviolta jonnekin reilun miljoonan ja kahden miljoonan henkilön välille.

Kansojen hallitsematon vaellus Eurooppaan jatkuu ja kasvaa niin Afrikasta kuin Syyriasta ja Irakista, sekä niiden lähimaiden suurilta pakolaisleireiltä. Tulijoita riittää myös Afganistanista ja aina vain Somaliasta. Tämä rytinä ja rutina ei suinkaan ole vielä tässä.

Eripuraisen, sekä kantaväestön työttömyydestä ja tyytymättömyydestä kärsivän Euroopan mahdollisuudet asuttaa ja työllistää maahantulijoiden vyöryä ovat enää temppuilun tasolla. Jos pakolaisten virtaa ei saada pysäytetyksi esim. uusille turvallisille suoja-alueille Euroopan ulkopuolelle, tilanne käy eri maissa nopeasti kestämättömäksi.

Yksi vaikeuksiin ajautuvista maista on tietysti Suomi, jossa oma pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat jo hälyttävällä tasolla. Pelkästään kymmenien tuhansien maahantulijoiden asuttaminen ja huolto käyvät pian ylivoimaisiksi. Tulijoiden kunnollinen kotouttaminen ja työllistäminen onnistuu vain pieniltä osin.

Jo turvapaikkahylsyn saavien ja saaneiden kotiuttaminen lähtömaihin tai pakolaisleireille on sekin melkein mahdoton tehtävä. Palautuksista esim. Irakin turvallisille alueille on edellisten kausien johtavien poliitikkojemme vastuuttomuuden takia vasta nyt alettu keskustella, eikä sopimuksesta ole vielä tietoakaan. Somalimaata ei ole vieläkään tunnustettu, mikä pitäisi kiireesti tehdä siksikin, jos sitä maan rauhallisinta osaa mielitään myös laajempien väestön palautusten kohteeksi.

Rajat kiinni turvapaikanhakijoilta muuttuu pian iskulauseesta käytännöksi muuallakin Euroopassa kuin Unkarissa, sille ei enää voi mitään. EU:n ja muiden Euroopan maiden kunnollinen yhteistyö tässäkin asiassa näyttää toivottomalta, koska mm. yhteinen Schengen-rajavalvonta vuotaa ja ns. Dublinin sopimus on lähes kuollut kirjaimisto. Jokainen maa tehnee tilanteesta jatkossa omat arvionsa ja ratkaisunsa, kaikki muu olisi kuin antautumista kohtalon armoille. Tai alistumista komission peluriherroille.

EU:n yhteisistä toimivista pelisäännöistä turvapaikkakäytännössä voi vasta haaveilla. Suomen Kuvalehden jutunkin mukaan olemme yhdessä onnistuneet luomaan vain valtavan "turkkilaisen basaarin" Eurooppaan.

Mamuja mukaan kehitystöihin?

Euroopan velkaunioni on kyllä mahtava toimija kehitysavussa, sillä sen kontolla on yli puolet koko maailman virallisesta kehitysavun rahoituksesta. Toissa vuonna EU ja sen jäsenmaat sijoittivat yhdessä 56 miljardia euroa kehitysapuun.


EU:n bkt:stä tuo apu oli reilut 0,4 prosenttia, joskin menneen nousukauden aikainen, mutta nyt kaukainen tavoite on 0,7 prosenttia. Pian päättyvä vuosi 2015 on nimetty kehitysyhteistyön teemavuodeksi ja sillä on jalo pyrkimys köyhyyden poistamiseksi maailmasta. Tulevina vuosina tuo toiminta tarvitsee uusia tuulia. Köyhyyttä on paljon Euroopassakin ja se pahenee, nälänhätä onneksi vielä puuttuu.

Pieni Suomi on laittanut kehitysapuun suuruusluokkana yhden miljardin verran vuodessa eli jopa pari prosenttia valtion budjetista. Kehitysapuun lienee uponnut karkean arvion mukaan jopa kymmenen miljardia yhtä monessa vuodessa. 

Paljonko Suomi on sijoittanut maahantulijoiden kotouttamiseen ja sosiaaliapuun yli 20 vuoden aikana, sitä lukua ei ole saatavissa, tuon toiminnan todellisista tuloksista puhumattakaan? Tuloksena on kyllä saatu monien puhuvien päiden ylistämää ns. monimuotoisuutta kuin mättöä ihmekauhalla. Yhteiskuntaa ylläpitävää oikeaa työtä moinen kulttuurien sekoitus ei vain tuo kuin nimeksi.

Valtion vuosittaista lahjavelkarahaa kehitysapuun aiotaan vasta nyt leikata, koska moisia pysyviä menopotteja on pienelle maalle kasassa jo liian monta. Mistään tuollaisista menoista, eikä muistakaan menoeristä ei kaikkialla haluttaisi tinkiä. Jokainen jossain toimija haluaisi, että sakset suihkisivat jossain muualla kuin oman palttoon liepeissä.

Tänä vuonna ja tulevana vuotena Suomeen pääosin Ruotsin kautta virtaavien uusien ulkomaalaisten tulijoiden kustannuksiksi arvioidaan miljardi tai jopa puolitoista. Maahantulijoiden äkisti ryöpsähtäneen määrän kanssa ovat tiukoilla sekä valtio että kunnat eli sitä tehden me kaikki. Tulijoiden määrästä tänä ja ensi vuonna on vain erilaisia arvioita, mutta ainakin vastaanottokeskuksista on jo paha pula.

Ehkä osa tulijoista lähivuosien aikana kotoutuu ja sopeutuu, helpoiten omiin väestöllisiin ja uskonnollisiin yhteisöihinsä eli betonighettoihinsa, ehkä ei? Utopiaa on kuvitella, että heistä työllistyisi täällä puolen miljoonan oman työttömän maassa vuosiin mihinkään muutamaa prosenttia enempää, ellei työksi lueta nyky-yhteiskunnassa niin tuttua tuettua sosiaalista puuhastelua. Oma vastaanotto- ja kotouttamiskoneistomme kasvaa kyllä kalliiksi pikku armeijaksi, jos vain palkanmaksajia riittää.

Auttavia käsiä lähtömaihin

Tuskinpa meistä suomalaisistakaan moni löytäisi itselleen pakon edessä mitään toimivaa työtä siirtolaisten lähtömaissa, kuten Irakissa, Somaliassa tai Afganistanissa? Sossupuoli ja tärkeä osa koko kansantulosta on siellä tyyten ulkoistettu kaukaiseen Eurooppaan ja osin Atlantin taakse. Eurooppalaiset sosiaalituet suuntautuvat sitten tukien täällä asuvien saajien kautta vahvasti mm. Somaliaan.

Syyriassa on vielä kauan tarjolla vain erilaisia tappotöitä, periaatteella tapa tai/ja tule tapetuksi. Jälleenrakennuksen tarve hajonneen ja raunoitetun valtion alueella olisi tietenkin valtava, mutta kuka rakentaa, millä rahalla ja koska, se tiedetään sitten joskus.

Palmyran muinaiskaupungista jäi sentään jäljelle ihmeen paljon ennen kuin mustan lipun murhamiehet sen äskettäin osittain tuhosivat. Nyky-Syyriasta tuli muutamissa vuosissa sukupolvien ajaksi betoniraunioiden valtio ja lisää raunioita tehdään joka päivä. Rauniot jäävät kuin muistomerkeiksi menehtyneille ihmisille.

Pakolaisia tarvittaisiin lähtömaissa

Sellainen outo aatos tuossa poukkoili intrigöörin korvien välisessä avaruudessa, että jotain osaratkaisuita olisi yritettävä ehdotella. Muutakin olisi keksittävä kuin moitittava poliitikkoja. Josko osa maahantulijoista olisi exoduksensa jälkeen hyvinkin halukkaita auttamaan maanmiehiään tai muita hätää kärsiviä siellä kriisimaissa tai niiden naapurimaissa, suurissa YK:n valvomissa pakolaisleireissä? Libanonissa ei edes ole varsinaista yhtä suurta pakolaisleiriä.

Pakolaisleireistä pitäisi kansainvälisellä avulla kehittää parempia ja elinkelpoisempia pieniä yhdyskuntia, kaupunkeja, joita tarvittaisiin monia. Ties vaikka kuinka monia? Uusien Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-idän maihin perustettavien leirien suojelutöissä tarvittaisiin myös aseellisia kansainvälisiä rauhanturvaajia. 

Tämä suoja-alueidea on ollut esillä jo vuosia sitten, mutta EU:n isot maat tyytyvät paikallisiin sotatoimiin eli pommittamaan Ameriikan serkkujen tavoin ilmasta ISIS-kalifaatin tukikohtia. Eipä se ole onnistunut kovin hyvin ainakaan Afganistanissa, kuten ei monikaan siellä tehty sotatoimi.


Auttavia käsiä tarvittaisiin ennen kaikkea siellä leireillä huonoissa ja surkeissakin oloissa, missä suurin osa kriisimaiden ihmisistä joutuu vieläkin vuosia asumaan. Kaikilla siellä ei tasan tarkkaan ole ihmisten salakuljettajien vaatimia rahoja, eikä heillä ole aina edes haluja lähteä täysin vieraisiin oloihin. Entiset kotipaikat olisivat siellä kartalla lähellä, mutta muuten kaukana.

Suomeenkin nyt saapuvilla tulijoilla on paikallinen kieli ja kulttuuri hallussa, siellä tärkeine uskonnollisine perusteineen. Varttuneemmat syyrialaiset ja irakilaiset ovat aikaisemmin työskennelleet melko nykyaikaisissa yhteiskunnissa, vaikka missä tehtävissä, siviilissä ja sotilainakin. Auttamistyö kävisi heiltä opastuksen jälkeen luontaisesti. Työ kuin työ opitaan parhaiten sitä tekemällä. Stressaavien kokemusten jälkeen tarvittaisiin oikeaa työtä ja toimintaa, likikään kaikkien siellä kenttätöissä ei tarvitse olla länsimaisittain kouluttautuneita erityisosaajia. 

Paikallinen siviiliauttaja olisi leireilläkin olevien kannaltakin edes välikätenä parempi kuin outojen ulkomaalaisten tai solttujen tarjoama tyrkytys. Tänne vaeltaneiden paluu takaisin kotomaiden kulmille osana suomalaisia kehitystyöjoukkoja tai jopa rauhanturvaajien auttajina olisi mahdollista, aluksi käytännön aputehtävissä.

Suomi on vain kehitysaputöiden pienvalta verrattuna esimerkiksi jostain syystä vielä ylpisteleviin suur-ruotsalaisiin tai vaikka saksalaisiin. Suomestakin kyllä löytyy kehitysmaiden kentillä kouliintunutta ja osaavaa porukkaa. Sellaisiakin täällä on, joilla on omien poliittisten taustavoimiensa mukaan musta vyö maailmanparannuksessa. Silloin on kyllä ansioiduttu useimmin vain veromiljoonien tarmokkaalla syytämisellä ympäri ämpäri, saamatta aikaan kestävää kehitystä eli pysyviä tuloksia. 

Entinen pressammekin hurautteli suupielet korvissa jetillä ympäri Afrikkaa, taisi hän ihan kautensa aluksi piipahtaa latinoamerikassakin. Syyriassakin hän vieraili Assadin tykönä ennen kapinointia, mutta tylyin tuloksin. 

Pakolaislegioona kehitystyöhön

Intrigööri ehdottaa täältä jostain ruohonjuurien läheltä, että EU ja sen jäsenmaat perustaisivat yhdessä monikansalliset kehitystyöjoukot, sellaisen ns. muukalaislegioonan, pakolaislegioonan, jossa tärkein käytännön rooli olisi Eurooppaan kriisimaista muuttaneilla ihmisillä, pakolaisilla. 

Lyhyehkön peruskoulutuksen jälkeen nämä joukot, miehet, naiset ja nuoret olisivat valmiita auttamaan ja oppimaan lisää yhdessä eurooppalaisten lajitoveriensa kanssa siellä, missä apua tarvitaan. Silloin apu ei tulisi vain jostain kaukaa, vaan avun saajille samalla kielellä ja kotoisammin voimin. 

Lisäys: Saksassa armeija auttaa syyrialaisten koulutuksessa.

Uuden rauhantahtoisen muukalaislegioonan rahoitus hoituisi tietysti pääosin eri maiden kehitysyhteistyön varoista. Auttaville käsille olisi loputtomasti töitä ja koko kriisinhallinnan painopiste voitaisin keskittää sinne missä avun tarve on suurin ja missä EU:n apumiljardeilla saataisiin eniten tuloksia aikaan. Isoilla kehitysapu- ja kotouttamisrahoilla voitaisiin saada paljon parempia tuloksia.

Kehitysavun kenttätöissä voitaisiin ajan kanssa auttaa miljoonia sotaa paenneita ihmisiä. Samalla uusi systeemi, apulegioona, rauhoittaisi ja hillitsisi pakolaisten onnetonta tulvaa. Nykyisellä systeemillä tai sen puutteella hankitaan vain lisää hätää sekä Euroopan kantaväestölle että tänne tulijoille. 

Osalle kansainvaelluksella Euroopan kylmänviileisiin maihin saapuneista olisi lähtömaissa ja niiden naapureissa tarjolla todellista työtä ja tekemistä. Heille voisi muodostua lopulta myös pysyvää työpaikkoja, uusia hyviä uraputkia. Toinen vaihtoehto heillä olisi nyhjätä täällä byrokratian ja kotouttamiskoneiston armoilla, sekä kilpailla kantaväen kanssa raivokkaasti vähistä resursseista, kuten työpaikoista ja kalliista asunnoista. Kulttuurien erot eivät täällä katoa mihinkään. Kotouttaminen tänne on kovin ongelmallista.

Kyllä sellaisessa touhussa ihmispolot herkästi masentuvat ja syrjäytyvät tai radikalisoituvat, vielä kolmannessa polvessa. Sitä osoittavat omatkin suomalaiset suuren 90-luvun laman aikaiset ja sen jälkeiset kokemuksemme. Suomalainen kantapeikko radikalisoituu lähinnä pikku hiprakassa, kännissä täälläkin vain ääliöidään.

EU:n rauhanomaisen muukalaislegioonan johtoon voisi ottaa aluksi ranskalaisia, joilla on kunniakkaat ja elävät muukalaislegioonan perinteet monilta maailman taistelutantereilta. Heiltä löytyisi helposti myös rauhan töissä tarvittavaa organisaatiokykyä, passejakaan ei Ranskan legioonassa kysellä, mikä olisi nyt hyvä tyyli. Sotaisa muukalaislegioona oli ennen myös espanjalaisilla, perinnejoukko se on vieläkin, mutta sinne ei enää huolita ulkomaalaisia.

Saksa olkoon vain Euroopan talousveturi, kunhan eivät tosissaan, über alles, puuhaa mitään pelättyä Neljättä Valtakuntaa. Kunniakas Ranska voisi vetää eurooppalaisia auttavia rauhanjoukkoja, ihmisten omaa muukalaislegioonaa. Paljon kokemusta kehitysmaista on tietysti myös Suur-Brittilässä ja muualla, mutta kyllä sillekin vanhalle tietotaidolle vielä käyttöä löytyisi.

Menneistä siirtomaaherruuksista ei oikeastaan enää kannattaisi puhua nykymaailmassa, missä kaikki tahtovat kiihkeästi olla tasa-arvoisempia kuin toiset. Mutta ihmisten muisti ulottuu kauas aikojen taakse, sillä monet islamilaisessa maailmassa kertoilevat vieläkin sellaisista kauheuksista kuin ristiretkistä ja muistelevat mm. ristikaapuisten roistojen tekemää karmeaa Jerusalemin väestön hävitystä. Silti nykyaikaiset ääri-islamistit ovat omaksuneet entisajan ristiritareilta(kin) juuri kaikkein irveimmät tavat ja lisäilleet niihin omat mielipuoliset tulkintansa.

***
Ehkä kansainvälisen yhteistoiminnan pitäisi suuntautua vähitellen kokonaan uudestaan? Pommien ja ohjusten sijasta voitaisiin siirtyä kuskamaan sotakoneilla ja -laivoilla enemmän kaikenlaista hyödyllistä, kuten peruskoulutusta, leipää ja lääkintää. Pitkässä juoksussa siten saataisiin aikaan oikeaa kestävää kehitystä. Sotimalla saadaan islamin väkirikkaissa ja kiihkeissä maissa aikaan vain lisää loputonta sotimista ja terroria. 

Siis muukalaiset, meikäläiset ja heikäläiset yhteiseen uuteen legioonaan! Tukijoukkoja tarvittaisiin myös legioonan lähtömaissa. Se voisi olla yksi niistä kaivatuista ja todellisista teoista, joilla maailma vähitellen tervehtyisi.

Tämäkin voisi olla yksi uusi mahdollisuus: Pelasta maailma!



***

Lisäys: Systeemi mättää: Pakolaisia, siirtolaisia vai surffaajia? Asiantuntijan mielipide.