30.11.2011

Tarjous, mistä emme voi kieltäytyä?

Kävi eurolle miten vain, mutta Suomen talouden voivat romauttaa pelkät kasvavat lainojen korot. Olemme luottoluokittajien armoilla. Italian tasoisia ryöstökorkoja emme kestäisi, ei kyllä kestä Italia, eikä mikään muukaan valtio. 


Oma lukunsa olisi, jos ja kun Suomenkin hövelisti antamat hirmutakaukset lankeaisivat maksuun? Auttaisiko siinä edes paluu juurille ankarine säästökuureineen? Seuraava suuri suomalainen raamisopimus voisi leikata jokaisen tulotasotasoa alaspäin ja rutkasti. Impivaara olisi totta.


Intrigöörikin on vatuloinut tämän eurokriisin kanssa jo pitkään. On pitänyt moneen kertaan arvuutella, mennäänkö tässä liittovaltioon vai hajoaako koko mahtipontinen rahaliitto, jonka sääntöjä ei kukaan noudata.


Nyt kun kai lähestymme euron kohtalon hetkiä, kuvio alkaa hiljalleen seljetä. Ennustan, että Angela-Suuri pikku apulaisineen (komissio ja virkamiehistön 20.000- 30.000 pientä hyypiötä) antaa euromaille jouluksi tai uuden vuoden aluksi kaksi vaihtoehtoa. Siis niille euromaille, joille ei jo anneta ymmärtää jotain muuta:


Tarjous, mistä ei voi kieltäytyä:


1) Pikainen suostumus Angela-Suuren saneluun liittovaltiosta, mikä tehdään nopeasti hallitusten välisillä sopimuksilla. Silloin EKP saa luvan toimia oikeana keskuspankkina ja ottaa koko velkataakan hoitamisen kontolleen.

2) Muuten edessä on väistämättä useimpien Euroopan valtioiden romahdus pysyvään velkaloukkuun. Pelastukoon siitä kuka voi?


Tämä on tiukka yksinkertaistus. Veivejä ja huisketta huipputärkeine kokouksineen tietysti riittää. Apurina heiluu myös IMF. Jäsenvaltioissa tietysti rutistaan ja kovasti. Ainahan se kirskuu, kun kivirekeä kiskotaan hiekkatiellä.


Ensi vuonna me marssimme liitovaltioon Saksan määräämässä tahdissa tai laskemme markkoja ja plootuja. Näin on näreet. Die fahne hoch!


* * *

(2.12.) Edelliset ennustelut ovat oikean suuntaisia, ainakin tähän asti. Viikon päästä 9. joulukuuta nerokkaiden poliittisten johtajiemme uudesta euroveivistä  tiedetään enemmän. Loput voi lukea tulevina vuosina intrigöörin muistelmista "Zimbabwen tai Finbabwen tiellä".





* * *

29.11.2011

Eurovelat pilveen!

Intrigöörin mielestä Euroopan rahoituskriisi kannattaisi ratkaista kerralla panemalla kaikki valtioiden velat korkoineen pilveen. Kun aurinko ei paista, pitää ottaa pilveä. Pilvessä ovat jo valmiiksi kaiken maailman pelirahatkin. Kun pelkkinä bitteinä lepattavan höttörahan arvo ylittää kymmeniä kertoja todellisen, oikean rahan ja talouden arvon, siellä pilvessä se kuprurahakin on. Missäs muualla?


Euron roskapankista puhuminen olisi poliitikkojen ja pankkiirien mielestä rahvaanomaista eli vulgaaria. Pilviraha ja pilvivelka olisivat ehkä luonnikkaampia ilmaisuja sille samalle globaalille kasinolle, rahauskonnon roskikselle tai finanssikuprujen kaatopaikalle. Miten vain.


Roska- tai pilvipankin kirjanpitäjät saisivat sitten siellä jossain rauhassa äitellä keskenään ja suunnittella yhä uusia veivejä, joilla kusettaisivat toisiltaan manit bois. Todella upeeta! Pelurit liitäisivät siellä pilvessä kuin muinaiset jumalat. Salamat vain leimahtelisivat pilvestä toiseen ja kärventäisivät jotain maan pinnallakin. Kaikki kommervenkit pitäisi tietysti tehdä ilman uusia veronmaksajien "takuuksia".


Utopiapilvessä eivät edes pahamaineiset rahoitusinstrumentit ja muut varmuus-,  eikun vakausvälineeet häiritsisi meidän talliaisten elämänmenoa. Velkaporsastelu ei enää söisi ihmisten mielenrauhaa, masislääkkeetkin vanhentuisivat apteekin hyllyille. Pilvestä tänne maan pinnalle jätettäisiin vain normaali talletuspankkitouhu, semmoinen vanhanaikainen malli, mikä palveli tarkasti ihmisiä ja pk-yrityksiä.


Maailmassa on, poliitikkojen armollisella siunauksella, kymmeniä veroparatiiseja kuin muinoin merirosvosaaria. Brittien Caymansaaret on niistä vain yksi esimerkki, mutta sikäli "hauska", että siellä ihmemaassa on enemmän juridisia henkilöitä (pankkeja ja firmoja) kuin luonnollisia henkilöitä (asukkaita eli ihmisiä). Siellä on varsinainen kuohukermaperseiden paratiisi.


Poliitikotkin pilveen


Tarkemmin ajateltuna nykyiset vastuuttomat poliitikkomme puolueineen voisi siirtää myös sinne samaan pilveen pois uusia kustannuksia aiheuttamasta. Heidän tilalleen valitsisimme maakunnittain uudet poliitikot eri alojen asiantuntijoista, mutta ilman tuhoisia puolue- ja eturyhmäkytkyjä. Sellaisista pitäisi valittujen ainakin sanoutua irti, jos niitä oli. 


Pyhimysten valinta on paavin heiniä, mutta täällä maan päällä tarvitsemme vanhan ajan turvallista yhteiskuntajärjestystä. Semmoista meininkiä, missä ei syöty enempää kuin tienattiin. Jos velkaa annettiin ja otettiin, vipille piti löytyä kattavat reaalivakuudet. Jos ei muka ollut ihmisille töitä, silloin rakennettiin infraa, tehtiin uutta ja korjattiin vanhaa. Tuskin maailma on vieläkään valmistunut?


Kasvava vanhusväestökin tuo tässä suorastaan upean haasteen ja paljon työtä. Se on puppua, etteikö siihen muka pystyttäisi. Suomessa on tehty ennen ja osataan edelleenkin tehdä mitä vain tarvitaan, niin tuotteita kuin palvelujakin. Kiinan poikakin teki tytölleen nätin tablet-koneen, ihan itse, kertoi päivän lehti. Se on oikeenlaista kemiaa.


Kaikki uhrit onkin jo kohta kannettu keinottelun epäjumalien alttarille. Yhteiskuntavastuu ja moraali kuuluvat kadotettuihin hyveisiin. Keinottelun kohteena ovat niin lapset kuin vanhuksetkin, kaikki mitä maa päällänsä kantaa. Veronkierto on kunniakasta, parhaat pelimiehet palkitaan ruhtinaallisilla etuuksilla ja faaraomaisilla eläkkeillä, mitkä vain kannustavat yhä uusiin kupruiluihin. Jääköön nimet tässä mainitsematta.


Palkitsevinta on tietysti syödä yhteisestä kuormasta. Kukaan ei muista sitä, miten se entinen jätekuski jouduttiin erottamaan, koska sekin ukkopaha söi kuormasta.


Jos joku odottaa, että euromaiden poliitikot ratkaisevat kohtsiltään euromaiden velkaongelmat, ei kannata pitkästyä. Vaikka uskotaan sitä joulupukkiinkin. Mistään maailmasta ei löydy sellaista kunnollista rahoitusta, millä raskaasti velkaantuneet euromaat selviytyisivät AAA-tasolle. AA-kerhon jäsenyyskin voi olla tiukassa, koska poliitikot eivät aiokaan parantaa tapojaan. Eivätkä pankkiirit.


Kiinalla on mahtava valuuttavaranto, mutta sekin sulaisi euron kriisissä kuin voinappi pannulla. Siksi kiinalaiset käyttävät itse omat rahansa, eivätkä aio ostaa koko maailmaa, eivät heti kerralla.  Kiinalaiset osoittivat lopulta olevansa hyvin pitkämielinen, mutta länsimaalaisia viisaampi kansa. Euromaiden ja EU-maiden yhteinen velka jättää jo jenkkilänkin  giganttisen valtionvelan varjoonsa. 


Muutamat euron kriisimaat ovat oikeasti olleet jo pitkään velkajärjestelyssä. Yhteistuki vakausvälineineen on vain Potemkinin kulissien pystyttämistä mm. Angela-Suuren ja komission visioille. Talouslehtien pylväät osoittavat, että eurovaltioiden velat vain kasvavat, tukipaketit valuvat kuin liri sukanvarteen. Kreikankin velka on vain kasvanut, koko ajan.


Euron ulkopuolella jotkut maat näyttävät vielä pitävän taloutensa kurissa. Mistähän se johtuu? Mitä ne persut taas kyselevätkään hallitukselta? Puretaanko eurokihlat, jotain siihen suuntaan?


Pikkuhitlerien kinkerit


Keinoja kriisin selättämiseksi EU:lla ehkä vielä olisi, mutta niitä pölhöpoliitikot eivät uskalla tai osaa käyttää. EKP on kuulema meidän pankki, mutta sekin vain kerää mm. pienen jäsenmaan Suomen vastuulle uusia vastuita ja kriisi siitä vain pahenee. Mitä sitten tapahtuu, jos euromaat "takuuttavat" seuraavaksi IMF:n lainahanoja? Hurmaava joukkokonklaavi?


Joku päivän blogisteista väläytti jo euron devalvaatiota. Se vasta taitaisi olla valtaherrojen mielestä "mahdoton" ajatus. Demokratian ja kansallisen päätösvallan junttaaminen maan rakoon sen sijaan näyttää olevan EU:n työkalupakissa aina päällimmäisenä. Pakkovaltaa ja piikkilankaa oli mm. vanhassa Saksassa ja entisessä Neukkulassa. Eihän niitä ole eurostoliitossa? Eihän?


Jos kunnollisia keinoja ja konsteja euron pelastamiseksi on, niitä ei käytetä. Poliittinen pösilöhalvaus jatkuu, kunnes pelikenttä pakosti repeää ja rahaliitto hajoaa. Liittovaltiota ei tule. 


Euron jäsenvaltiot jäävät nuolemaan näppejään eurobileiden ja ties minkä euroblondien jälkeen kuin Tappisen Kalle. Sellaiset  oikeat ja viralliset velkajärjestelyt uhkaavat monia. Tuuli käy Argentiinasta ja välillä Islannista päin.


Ootellaanhan tässä maaliskuulle asti, sitten Kataisen hallituksenkin on selätettävä joitain menorakenteita, pahojen persujen pelosta huolimatta, koska vaje vain kasvaa. Taitaa tulla meitille pääsiäispupu tyhjän munakorin kanssa, mutta hallituksen pikku virpojille joudutaan pakosti antamaan suklaata tai turpiin tulee. Köyhille ainakin tulee taas takkiin, se on saletti.


Roskapankki- ja roskapoliitikkopilvi olisi mukava ajatus, vaan siksi se jää. Intrigöörin on suosiolla jätettävä kriisin tai ainakin kansalaisten nujertaminen markkinoille ja ylätuvan ukolle. Mutta en mää näitä kommenteerauksia lopeta!

***

24.11.2011

Perikato odottaa?

Monet lapset joutuvat tulemaan
nälkäisinä kouluun.
Portugalin yleislakko on vain yksi kiekaisu oopperasta nimeltä Euroopan ja muiden länsimaiden perikato. Se puolestaan on seuraus äärimmäisen taloususkonnon pian 30 vuotta kestäneestä valta-asemasta. 

Taloususkonnon äänekkäimpiä kannattaja on mm. manaileva ministerimme AAA Stubb, jolta mediamokulit voivat toki kysellä lisää tuoreita näkemyksiä. Kataiselta ei kannata nyt kysellä, koska poejalla alkaa olla savolaisittain sanottuna pottu kulukussa. Jutalta ei muutenkaan kannata kysellä, kun "takuutukset" jo saatiin.


Tellussa kerrottiin aamulla, että Portugalissa nälkäiset lapset tulevat innokkaasti kouluun aamupalalle. Liekö siellä lainkaan varsinaista kouluruokailua? Voi olla, ettei ole kohta meilläkään? Jokainen sentti kouluruokaan tai laitosruokaan tuntuu olevan vuosi vuodelta tiukemmassa.


Lapsista me näemme surkean kehityksen. Pitkään jatkuneen työttömyyden ja köyhyyden tai kotien ylivelkaantumisen seurauksena ihmisten eriarvoistuminen alkaa jo taaperoista. Elintaso- ja tavarayhteiskunnan elvistelykisan esileikki alkaa päiväkodissa ja jatkuu koulussa. Tuhansien nuorten kohdalla kisa katkeaa alkuunsa, syrjäytymiseen tai jopa sairastumiseen päälle parikymppisenä.


Taloudellista tasa-arvoa ei tietenkään voi koskaan saavuttaa, mutta kohtuus ja turvallisuus riittäisivät. Suomessa oltiin pitkään melko hyvässä mallissa, missä kaikilla lapsilla oli suunnilleen samanlaiset mahdollisuudet kasvaa ja aikuistua yhteiskunnan jäseniksi. Hyvinvointiyhteiskunnasta puhuminen tympii jo itsekutakin. Lienee parempi puhua vain perusarvoista, pärjäämisestä ja siitä, ettei ketään jätetä. Miten tuo jälkimmäinen ajatus tuntuu niin tutulta? Joku sitä viime vaalien alla toisteli.


Taloususkonnon ja lyhyiden vaalikausienkin typertämien poliitikkojen löperyyden takia velkaralli vietiin useimmissa Euroopan maissa äärimmilleen. Samaan aikaan jatkuva talouskasvu, taloususkonnon sydän, hyytyy. Veri kiertää suonissa yhä huonommin. Vanha ja vanhentuva Eurooppa ei pitkään pärjää entisillä eväillä. Ei ainakaan, kun suuri osa nuorisosta ei enää löydä työtä kotimaasta, eikä mistään muualtakaan. Nykymallilla koko Eurooppa ränsistyy. Eriarvoistuminen maiden ja ihmisten välillä on tapahtunut.

***
Nousevat Aasian ja Etelä-Amerikan rientävät kilvan syömään hedelmiä taloususkonnon hyvän ja pahan tiedon puista. Euroopan teollisuusmaat olivat istuttamassa näitä puita ja kasvu on niin vahvaa, että oksien lehdet pimentävät auringon. Kasvu ei suju ongelmitta missään, osa ihmisistä jää aina jalkoihin, eikä sosiaaliturvaa näytä löytyvän aina edes Euroopassa.


Talouskasvu kestää eri puolilla maailmaa vain aikansa. Terveen kasvupohjan turvaamiseksi olisi paljon tekemistä. Maapallo käy yhä pienemmäksi, kun väkiluku kiipeää seitsemästä miljardista ylöspäin. Arviolta kolmannes porukasta on köyhiä ja nälkäistenkin  määrä hipoo yhtä miljardia. Sieltä ei tule asiakkaita kulutustavaroille, ruoka-avulle on ottajia.


Rumasti sanottuna kaikkein köyhimmät ihmiset eivät nakkaa paskaakaan joistain älypuhelimista, kun sitä ei edes turvonneesta vatsasta sairaana irtoa. Ainoa huolenaihe on oman ja läheisten hengen turvaaminen, ravinnon saanti ja usein myös turva hulluilta pyssymiehiltä. Osa näistä sekopäistä pyssysankareista on valitettavasti länsimaalaisia tai ainakin roistojen  aseet ovat kehittyneiden teollisuusmaiden tuotantoa.


Euroopan mahtimiehet ja se yksi mahtinainen puhuvat päivittäin niin suurista summista, että murto-osalla niistä voitaisiin pysyvästi poistaa pahimmat nälänhädät ja kehitysmaiden sairaudet. Miksi niin ei tehdä? Yhtä hyvin viiksekkäät murhamiehet Hitler ja Stalin olisi aikoinaan voitu jättää viipaloimaan maailmaa keskenään yhdessä Hirohiton julmien miekkamiesten kanssa.


Maailma on paha ja pahenee. Suomi on syrjäinen "saari" Venäjän kupeessa vain maantieteellisesti. Kaikki hyvä ja paha näkyy meillä nopeasti. Intrigöörin mielestä Suomi on jo erittäin vahvasti "kantanut vastuunsa" eurooppalaisesta talouskriisistä ja pankkien ongelmista, mitä tulee rahoitukseen ja velkojen takauksiin. Katainen puhui ainakin vielä eilen asiaa siitä, ettei lisää vastuita toisten töppäilystä voida enää ottaa. Miten lie huomenna?

***
Eurooppaa sörkitään liittovaltioon kuin liukasta onkilieroa pieneen koukkuun. Miten ylivelkaisten maiden, Saksasta lähtien, Euroopan liittovaltio voisi toimia kasvun moottorina, jos kaikki maat ovat yhä syvällä nesteessä? Monen pienemmän heitteikön sijasta tarpoisimme kaikki samassa suossa, Suomi ihan syvimmällä. Pitäisihän siinä toivotussa talouskasvussa olla joitain vetureita, pieniä ja suuria, olipa kasvu sitten tervettä tai ei.


Kreikka ja muut Välimeren maat kyllä selviytyvät ajan kanssa ongelmistaan ilman sitä järjettömyyttä, että joku Suomi ottaa "markkinoilta" lainaa silmät ja suut täyteen, maksaa ja ylitakaa itsensä toisten takia piankin äärimmäisiin vaikeuksiin. Takaukset eivät ole koskaan, eikä missään, mitään muodollisuuksia.


Kreikkalaisten ja portugalilaisten tilanne voi tulla tutuksi meillekin.  Äsken tuli uutinen siitä, että Kiinan luokittaja pudotti Portugali-paran jo roskaluokkaan, johonkin BB -sarjaan. Ei se siellä hampaita naurata.


Italiaan ja Espanjaan meitä ei voida edes verrata, sen verran ollaan eri sarjassa. Kyllä ne etelän isot teollisuusmaat siellä pärjäävät. Siellä on pärjätty jo silloin, kun meillä mulkoiltiin vieraita tulijoita kirves tai keihäs kourassa metsän peitosta. Suomen on selviydyttävä ulos omista  kriiseistään, niissä on meille ihan tarpeeksi tekemistä.


Miten ne yritykset tekevät, kun ongelmia tulee? No, nehän karsivat pois kaikki turhat rönsyt ja tursut keskittyen vain kaikkein tärkeimpään toimintaansa. Meittiä on täällä melkein arktisessa maassa jo yli viisi miljoonaa ja lisää pukkaa. Osa meistä on hättää kärsimässä.


* * *
Lisäys 7.12: Hädästä puheenollen, varautukaamme tähän. Ensi vuonna kersoille pitää kai tunkea koulureppuun rulla vessapaperia ja eväät?


http://www.findance.com/uutiset/17141/wc-paperiin-koulurajoitus-vain-25-metria-lasta-kohden-kuukaudessa


* * *

23.11.2011

Jaetaan työtä kaikille!

   
Suomi on paitsi ylipitkien oikeusjuttujen, myös loputtomien komiteamietintöjen maa. Joskus itsensä puuduksiin istuskelleet komiteat eivät edes pääse tulokseen, kuten vaikkapa noin vuoden takainen eläkekomitea. Pian se eläkeiästä jauhaminen taas alkaa. Ja Kataisen mainitsema paluu 90-luvulle.

Ongelma ei ole vain asioiden kuoliaaksi märehtiminen. Suomen puolue- ja eturyhmä-epädemokratiaan kuuluu se, että kun joku esittää jotain, toiset ampuvat ajatuksen saman tien alas. Alas ampumiseen ei vaikuta, onko esitys yksittäisen puoluejohtajan tai poliitikon heitto, puolueen satasivuinen vaaliohjelma tai etujärjestön ulostulo. 

Ihan sama, mitä joku ehdottaa, kukaan politiikassa ei sitä mieti. Pääasia, että voi heti esiintyä toisia viisaampana ja tyrmätä muiden löpinät. Jos puolueet, poliitikot, etujärjestöt ja kaikki muut terrierien sukanvetokisan sijasta pohtisivat sitä, miten tämä ja tuo asia pystyttäisiin parhaiten hoitamaan kokonaisuuden kannalta, oltaisiin rakentavia. Mutta ei Suomessa keskustella asioista juuriaan myöten, sehän on ruotsalaisten turha tapa. 

Pahinta on tämä epävarmuus. Päättäjät eivät tunnu tajuavan, onko heidät valittu tehtäviinsä hoitamaan suomalaisten etuja, ylivelkaisten maiden etuja vai EU:n integraatiota ja joitain globaaleja visioita. Vain yhdestä asiasta hallituspuolueissa ollaan yhtä mieltä: Mikä on hyvä EU:n ytimelle, se kaikki on meidän nieltävä ja pulinat pois! 

Kerrasta katki!

Suomi on myös kerrasta katki -yhteiskunta, missä tosielämän muutokset eivät heiluttele jähmeitä rakenteita. Kaikkia muutoksia vastustetaan ankarasti. Työelämän jousto on ruma kirosana. Suomalainen taipuu vain pakon edessä, mutta ei katkea. Meillä ei siestoja vietellä, eikä lorvita ennen kuin työnantaja iskee läksiäiskahveilla kultakellon kouraan 40 vuotisesta uurastuksesta. Siltä pohjalta meillä mennään. Downshiftarit ja mitä niitä nyt on, ovat lusmuja.

Kerrasta poikki tarkoittaa myös sitä, että ollaan joko työssä tai työttömänä. Joko työssä tai eläkkeellä. Välimuotoja ei ole. Täällä kaadutaan vain isänmaan puolesta! Taloususkovaisten mielestä Suomessa saa olla vain joko vanhuuseläkkeellä tai jopa joskus työkyvyttömyyseläkkeellä. Alin eläkeikä pitäisi kiireesti nostaa 65 vuoteen. Pelotteena on, että jos vitkutellaan, alinta eläkeikää joudutaan hetikohta nostamaan 67 vuoteen tai peräti 70 ikävuoteen.

Intrigöörin mielestä turha varovaisuus voitaisiin tässä asiassa unohtaa. Jospa nostettaisiin alin eläkeikä heti kerralla 70 vuoteen? Työnantajalta uupunut työn sankari saisi sitten pahviarkun ja kivat kukat siihen päälle. Suomi onkin löperöiden ranskisten ohella melkein ainoana Euroopassa pitänyt kiinni ihmisten oikeudesta jäädä eläkkeelle niin, että hyö ehtivät löhöillä muutaman vuoden ennen kuin pääsevät pilven pankolle harppua rämpyttelemään.

Lainaa Wikipediasta: "Ensimmäiset valtiopäiväesitykset suomalaisten eläketurvan järjestämiseksi tehtiin jo 1860-luvulla, mutta Suomen eläkejärjestelmän historia voidaan katsoa alkaneeksi 1870-luvulla virkamiesten eläkkeistä. Virkaeläkkeet kuvastivat aikansa sääty-yhteiskuntaa. Yksilöllisellä avuntarpeella tai sosiaalisilla syillä oli vain vähän merkitystä. 

Eläkeikä laskettiin 70 vuodesta ensin 65 vuoteen 1826, ja edelleen 63 vuoteen 1866, jollaisena se säilyi 1990-luvulle asti. Vasta 2005 alkaen eläkeikä on ollut 63-68 vuotta.Täyteen eläkkeeseen vaadittiin 35 vuoden palvelus. Oikeus eläkkeeseen, kuten palkkaukseenkin, oli elatuksenluonteinen korvaus virkamiehen koko työvoiman asettamisesta valtion käytettäväksi."

Työttömiä ja osa-aikaisia

Osa-aikaeläkkeet siis joutaisivat taannoisen eläkekomitean mielestä samaan tunkioon työttömyyseläkkeiden kanssa? Hetkinen, mikä ihmeen työttömyys? Ai niin, ortodoksisen talouskvartaaliuskonnon mukaan maassa pitää  olla aina rapsakka määrä työttömiä, että oikea työväki pysyy ruodussa. Työttömiä lie virallisesti nyt jokin 250.000, kursseilla ja tukiduuneissa on, mitä lie? 

Ja tietysti maassa sallitaan myös ulkomaisen halpatyövoiman käyttö, mitä myös suositaan. Muutenhan jouduttaisiin palkkaamaan enemmän tuhmia suomalaisia työttömiä. Varmimmaksi vakuudeksi maahan otetaan joka vuosi pysyvästi joitakin tuhansia ihmisiä kaukomailta noin muuten vaan, kun siihenkin on maassa eli politiikassa "sitouduttu". Siis heitä, joilla ei tullessaan ole minkään sortin täkäläisen työelämän valmiuksia. 

Mitä siitä, jos veroja ei valtiolle kerry? Jotkut nimekkäät yrityksetkin, jopa eläkefaaraoiden johtamat sellaiset, näyttävät jo loistavaa mallia "sofistikoituneiden veronkiertomallien" käytöstä. Otetaan vain valtiolle AAA-luokituksella lisää pätäkkää. Tää me osataan.

Ikävä kyllä on niin, että jos putoat syystä tai toisesta pois työputkesta ja olet vaikka viidenkympin korvissa, sinut katsotaan "työmarkkinoilla" armotta vanhaksi. Parhaassa tapauksessa lumetyökkäristä tarjotaan jotain valekoulutusta, jotta löperö pudokas saadaan vähäksi aikaa pois tilastoja rumentamasta.

Viidenkympin iästä on vielä kovin pitkä matka haviteltuihin korkeisiin eläköitymisikiin. Pitkä matka ja kivinen polku. Ihmisen olisi jotenkin elettävä ja pakosti oltava koneiston pompoteltavana, että saisi joltain  luukulta edes sopparahat. Työttömyyden uhria ei lohduta ainakaan se, että moinen on kallista kunnille ja valtiolle.

Terveet ihmiset saattavat hyvinkin jaksaa painaa kevyemmissä töissä vaikka 65-vuotiaiksi. Siitä ylöspäin jaksaminen on hyvin yksilöllistä. Mutta ei se eläkeikän nostaminen onnistu vain sanelemalla, vaikka hommia sattuisikin olemaan. On paljon aloja, joilla ihminen ei kerrassaan jaksa, eikä pysty toimimaan edes 63-vuotiaaksi. Mikä siis neuvoksi?

Inhimillistä joustoa
   
Työtä täytyy jakaa, jotta sitä riittäisi paremmin, kaikille sitä nykymallien mukaan millään riitä. Suomessa on pula työstä, ei työvoimasta. Jossain voi olla pulaa sen tai tuon alan porukasta, mutta ei meillä ainakaan kannusteta kotimaisen työvoiman liikkuvuutta.

Työtä pitäisi riittää yhä useammalle ikääntyvälle. Kaikkien kykenevien pitäisi jaksaa olla pelissä mukana oman itsensä, sekä talouselämän ja yhteiskunnan (näin päin se menee) parhaaksi.


Työelämästä ja yleisestä perusturvasta täytyisi tulla hyvin paljon nykyistä joustavampia. Kyllä koko touhun pitäisi toimia myös ihmisten tavalla. Inhimillisesti, koska ihminen ei ole kone, eikä ihmisistä saisi tehdä uusorjia. Vaikka pahalta näyttää.

Ikääntyvä terve ihminen jaksaa töissä monta tuntia päivässä, kuka minkäkin verran. Toinen jaksaa kaksi tai neljä tuntia. Joku tulee joustavasti silloin ja siksi aikaa, kun kutsutaan. Niinhän nuoremmatkin tekevät. Joillekin kävisi osaviikko tai melkein mikä vain työmalli.

Kaiken hyödyllisen työn tekemisen pitäisi olla sallittua ja suositeltavaa, eikä mikään yhteiskunnan tukimuoto saisi olla työn esteenä.  Pysyvät tuloloukut ja yhtä pysyvä hillitön kyttäys olisi vähennettävä minimiin. Kukaan ei pärjää nykyisin kunnolla tehden osapäiväistä tai osa-aikaista työtä. Eikä vanhempi jaksa nuorten tavoin tehdä monta työtä samaan aikaan.

Ne iäkkäämmät ihmiset, joilla on kokopäivätyö, tietenkin tekisivät sitä edelleen. Sen suuren joukon, jolla ei ole säännöllistä työsuhdetta, täytyisi tukeutua yleiseen ja yhtäläiseen perusturvaan, sanottakoon sitä vaikka perustuloksi. Perustuloksi sillä edellytyksellä, että se kohdistuisi vain tarvitseville. Paremmin pärjääville työikäisille etu voidaan kompensoida vaikka verohelpotuksin.

Työn jakaminen vaatisi paljon muutoksia yhteiskunnalta, työnantajilta ja tekijöiltä, oikeata joustavuutta. Jos eläkeikiä aiotaan toimivasti nostaa ja saada ihmiset jaksamaan töissä pitempään, niin täytyisi tehdä. Muuten koko eläkeiän nostosta tulee irvihampainen susi. Työtä jakamalla vanhemmatkin ihmiset jaksaisivat kunnolla työuransa viimeiset vuodet. 

Vai halutaanko meille ikääntyvä iso kurjalisto? Meillä on jo toinen suuri, eikä aina säyseä syrjäytyvien nuorten kurjalisto. Ikävää on sekin, että pienikin alkava  yritystoiminta käynnistää aina massiivisen byrokratian vastaiskun. Pakkoyrittäminen on surkea luku työn teettämisen historiassa.



Yhden sijasta kaksi?

Työn jakamista eri tavoin voisivat hyödyntää myös nuoremmat. Suomessa riittää eri aloille peruskoulutettuja työikäisiä ja nuoria työttömiä. Julkisella puolella yhden eläköityvän hyväpalkkaisen palkkakuluilla voitaisiin työllistää kaksi tai kolme nuorempaa eri tehtäviin, ellei kaikkia pomovirkoja heti täytettäisi. Kaikki voittaisivat, eikä työn laatu kärsisi. Työttömyys vähenisi todella, kulut eivät käytännössä kasvaisi. Työ synnyttää uutta työtä ja toimeliaisuutta.

Mitähän jos seuraava komitea (takaraja yksi vuosi) pähkäilisi vaikka mahdollisuuksia työn jakamiseen? Toinen istuntoriihi voisi pohtia, miten toteutettaisiin uusi  joustava perusturva, mikä vastaisi useimpiin tarpeisiin. On muistettava, että järkevöinti ei  juuri lisäisi kustannuksia. Meillä on jo tarveharkintainen kansalaispalkka eli ns. perustulo ja toimeentulotuki. Pienituloisille ja työttömille maksetaan koko ajan monen sortin tukia monilta luukuilta. Jos tukia leikataan, siitä ei mitään toivotalkoita tule.

SAK ja EK & Co olisi pidettävä suorasta päätöksenteosta pois sotkemasta. Mielipiteitä etujärjestöiltä pitää  kysyä, mutta eivät ne saa sanella. Nykyisin meillä sanelevat toisaalta markkinat ja vastapuolelta duunarien ay-väki. Demokratia kyyristelee siinä välissä. Oikeasti kaikkien pitäisi olla saman suomalaisen yhteiskuntamallin puolella, muutenkin kuin juhlapuheissa.

Kaikki muuttuu alati ja lujaa. Rakenteidenkin on pakko muuttua. Ikuisuuskysymys on se, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Vastaus on myös  ikuinen: Ihminen ei muutu yhtään miksikään, mutta ihan kaikkea muuta voidaan muuttaa. Työtäkin voidaan jakaa ja monistaa! Velkaantumalla ei pärjätä, työtä pitää tehdä. Jos joku väittää, ettei Suomessa ole tekemätöntä työtä, suksikoon saunan taakse nokkospuskaan!

* * *
Aamutellua katsellessa nauratti, kun nuori yrittäjä ja joku asiantuntija kertoilivat nuorten uusista asenteista työpaikoilla. Nykyisin kuulema työnhakija haastattelee rekrytoijaa siitä, miten kivan duunin tämä on valmis tarjoamaan.

Intrigööri muistaa, millaista työelämä oli kultaisella 70-luvulla, jolloin firmoissa oli porukkaa pilvin pimein ja julkisella puolella väkeä riitti tungokseen asti, lisää porukkaa pukkasi sinne vielä 1990 alkuun asti. Ennen tyydyttiin paljolti siihen, että homma toimi, haluttiin vain jotain plussaa viivan alle. 

Työssä saattoi olla jopa lystiä. Ei eletty kvartaalitaloudessa ja työllistettiin ihmisiä. Sellaista oikeata elämää kesti vain 80-luvun lopuille asti, vaaran merkkejä toki nähtiin aiemminkin. Olisiko globaalissa verkottuvassa maailmassa edessä edes jonkinlainen asenteellinen paluu historiaan? Toivottavasti nuoret ovat viisaita? Tervetuloa uusi oikeiden ihmisten maailma uudenlaisine työtehtävineen!

16.11.2011

Pienten homojen tanssi

Pienten joutsenten tanssista ovat useimmat kuulleet, vaikka eivät olisi semmoista nähneetkään. En ole nähnyt minäkään muualla kuin tellussa. Baletti ja ooppera kun eivät jostain syystä ole meikäläisen ykkössuosikkeja. 





Lieneekö pressanlinnan juhlien ohjelmistossa sitten pienten homojen tanssi, vai reteempi homohumppa? 


Tai isojen lepakoiden liitelyä ja läpsyttelyä parketilla?

Sekin voisi olla kaunista, mutta kauneus on aina katsojan silmissä. 


Tuli vain mieleen, että mitä rumaa siinä on, jos ihmiset tanssivat?



***

15.11.2011

Valelääkäriltä lumelääkkeitä

Valelääkärin kirjoittamilla lumelääkkeillä saattaisi ainakin luulosairas potilas päästä vaivoistaan! Luulosairas lajitoveri ei kuitenkaan liene valepotilas, sillä sairaus se on luulosairauskin.

Nyt pitää vaihteeksi antaa tunnustusta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille, joka näyttäisi topakasti puuttuvan tähän valelääkärijupakkaan! Hyvä niin!



Ministeri kertoi julki, että Suomessa on melkoinen määrä ulkomailta tulleita lääkäreitä. Eihän siinä ole ole kuin pari pikkuongelmaa, pätevyys ja kielitaito. Laillistettuja lääkäreitä Suomessa on kuulema 24 500, joista 3 500 on ulkomailta tulleita. Pääosin lääkäripulamme paikkaajat ovat Virosta, Ruotsista, Venäjältä, sekä Irakista ja Turkista.


Ainakin Venäjältä saa hankituksi rahalla kaikenlaisia tutkintopapereita. Pokkaa näyttää valelääkäreillä riittävän. Tuskin heitä monta löytyy, mutta miten sitten lienee papereiden aitous muualla lasaretti- ja linimenttipuolella, jos vielä muut alat jätetään rauhaan? 


Pakkohan se on kysyä, miksi Suomessa ei ole koulutettu riittävästi lääkäreitä. Lienee vain pelätty sitä, että alan hävyttömän korkea ansiotaso laskisi, jos pätevää työväkeä olisi paremmin saatavilla? Moni poliitikko ei uskalla laittaa hanttiin lekureille, noille pylväspyhimyksille. Lääkäripoliitikot taas eivät pissi omaan keittoonsa.


Torstai-iltana 17.11. koko juttu meni höpinöinnin puolelle ainakin Ylen keskustelussa, missä ei tiemmä kukaan ottanut vastuuta siitä, jos potilasta hoitaa valelääkäri. Intrigöörin mielestä vastuussa ovat sekä Valvira että sen yksikön johtava lääkäri, siellä missä hoitoa annetaan. Rikosoikeudellinen vastuu on lähinnä lusmulääkärillä itsellään.


http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/kukaan_ei_ota_vastuuta_valelaakareista_3037127.html?origin=rss

Lumelääkkeistä on hyötyäkin


Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan ihan oikeat lääkärit määräävät aidoille  asiakkailleen eli potilailleen varsin paljon lumelääkkeitä. Lumelääkkeitä määrää potilailleen jopa puolet kunnon saksalaisista tohtoreista, niistä lääkintäalojen tohtoreista meinaten ( loput vanhemmista saksalaisista ovat usein joitain muita tohtoreita ). 


Niin se menee ainakin psyykenlääkkeiden kohdalla. Lumelääkkeitä määrätään myös mm. epämääräisiin vatsavaivoihin ja niiden kerrotaan toimivan hyvin kuin hiilipilleri tai toimivan kumminkin pahentamatta ongelmia.


Merkillepantavaa on sekin, että varsinaisten plaseboiden lisäksi saksalaiset lääkärit määräävät myös vitamiineja ja jopa homeopaattisia lääkkeitä. Jälkimmäisiähän käyttävät Suomessa runsaammin ja jopa yliannoksin vain skeptikot, ellei heiltä aika mene pornolehtiä raamattuihin vaihdellessa.


Vitamiinit - hyi!


Vitamiinit on suomalaisten lääkärien taholta moneen kertaan leimattu tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi. Sehän on ymmärettävää, koska kaikki Suomessa syövät ruokansa tunnollisesti ja monipuolisesti, ihan niiden ruokaympyröiden ( eikä peltoympyröiden ) mukaisesti.



Erityisen kiinnostavaa saksalaisessa lumehoidossa ovat lumeleikkaukset! Niistä olisi myös mukava kuulla enemmän. Onkohan lumeleikkauksilla jokin filippiiniläiskytkentä? Ei kai sentään, ovathan asialla luotettavat saksalaiset nykyajan lääkärit. 


"Lumelääkkeillä on vahvempi vaikutus ja ne ovat monimutkaisempia kuin kuvittelemme. Ne ovat valtavan tärkeitä lääketieteelle tänä päivänä”, sanoo uutisessa Saksan lääkärialan järjestön toiminnanjohtaja (Tekniikka ja Talous-lehti 8.3.2011) 

Plasebo voi lumelääketutkimuksen tekijän mukaan maksimoida hoidon tehoa. Plasebo voi lisäksi pienentää sivuvaikutuksia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia.



Koska oman lääketieteellisen osaamiseni taustalla on lähinnä intin ensiapukurssi, käytännön kokemuksia, sekä satunnaisesti netistä lukaistuja alan sivustoja, en ota kantaa siihen, miten yleistä ja tehokasta lumelääkkeiden määrääminen on Suomessa. Oletan kumminkin, etteivät lumelääkkeet ole meilläkään tuntemattomia.


Valelääkäri määräämässä lumelääkkeitä lienee kumminkin harvinaisuus. Sen verran olen jostain lueskellut, että lumelääkkeiden on todettu toimivan usein paremmin kuin ns. oikeat synteettiset lääkkeet. Toisaalta joidenkin muiden tutkimusten mukaan nk. nykyaikaisilla psyykenlääkkeillä ei olisikaan muita kuin hyvin suuria kustannusvaikutuksia, sekä erilaisia haittavaikutuksia. Voisi luulla, että lumelääkintä puree myös kaikenlaisiin luulosairauksiin?


Psyykenlääkkeille ominaisia sivuvaikutuksia ei luulisi tulevan, jos nappailee vaikka sokerikuorrutettuja kalkkitabletteja tai pahamaineisiksi leimattuja turhisvitamiineja, ravintolisiä. Kuolleisuus pysyy kohtuuden rajoissa. Pieni yliannostus ei haittaa. Jos lumelääkkeisiin kehittyy riippuvuutta, on syytä tarkistaa resepti tai tutkia potilas uudestaan. Vai onko silloin vain hoidon tavoite saavutettu? 

Pahus, kun on maallikolle vaikeaa tämä lääketieteen analysointi! Täytyy jättää tarkempi ruotiminen paremmille alaa tunteville maagikoille. 



Olisi näin potentiaalisena potilaana mielenkiintoista tietää tarkemmin lumelääkkeistä. Niitä lienee ainakin monen värisiä ja eri makuisia, suussa liukenevia ja nieltäviä. Varmaan lumelääkärin farmakoterapian sortimentista löytyy myös iholle siveltäviä, purskuteltavia, kurlattavia, nenään suihkuteltavia, korvaan tai silmänurkkaan tiputeltavia lumelääkkeitä tai -rohdoksia? 

Eikä unohdeta lumekääreitä ja -hauteita ja linimenttejä ja laastareita. Lumelääkintä sopinee melkein mihin vain paitsi jalan tai käden kipsaamiseen tai kainalosauvoihin. Kunnon shamaanifiilis otilla auttaisi ehkä lumelääkinnän purevuutta? Kauko- ja henkiparantamisen pohdinta on sekin parasta jättää asiantuntijoille.


Saako mitä tilaa?


Pieni ilkeä moraalipiru kurkistelee jo olalta. Kuinkas sen lumelääkinnän laillisuuden laita lienee ja mitenhän se toimii käytännössä? Entä potilaan niin kutsuttu oikeusturva tai kuluttajansuoja? Viisikymmentä vuotta sitten se lumelääkitseminen olisi ollut iisi juttu. Lekuri olisi vain sutaissut oman hieroglyfien ja nuolenpäiden  yhdistelmänsä reseptilapulle. Tyytyväinen mummeli  tai papparainen olisi kiikuttanut lääkemääräyksen apteekkarille.


Ennen wanhaan suurin osa pillereistä pyöriteltiin apteekissa, nestemäiset lääkkeet, voiteet ja kaikenlaiset tropit sotkettiin siellä itse. Eikä pirtun määräminenkään ollut niin nöpönnuukaa, kunhan sitä ei hevoskuormittain ulos raijattu. 


Jos mentäisiin ajassa toiset viisikymppiä taaksepäin, ei olisi paljon muuta ollutkaan kuin nykykatsannon mukaisia maagisia tai lumelääkkeitä. Olihan silloin satakunta vuotta sitten toki jo aspiriinia, tervaa ja viinaa. Viime hätään oli se Kuppari-Kaija tai Yrtti-Irma, moniaita myrrysmiehiä unohtamatta.


No niin, vielä Kekkoslovakian aikoihin siellä apoteekin takahuoneessa näppärä farmaseutti olisi tiputellut karkkitehtaan tuotteet tai apteekkarin ihan omatekemät sokeri- tai kalkkipillerit (lumelääkkeet) purkkiin tai pussiin ja suullisten ohjeiden lisäksi kirjoittanut lapun purkin kylkeen. 


"No niin, siitäpä sitä sitten Mätkyläisen mummo ottaa yhden tabletin aamulla ja toisen illalla, eikä sitten yhtään enempää!" 


Luultavasti potilas olisi tullut parin kuukauden päästä uudestaan otille kehumaan, miten hyvin nyt polvi nousee ja välillä meinaa oikein naurattaakin. Tuo ihmeparantunut olisi pyytänyt lisää samanlaista, naapurin Kaisalle ja sen kissalle kanssa.


Entäs tuo hintapuoli?



Vieläkin mieltä kaivelee sen verran, että ihmettelen itsekseni, säästäisikö EU:n vahvassa maassa Saksassa tehokkaaksi todettu lumelääkintä terveydenhoidon jumalattomia kustannuksia myös meillä Suomessa? Tämäkään ei kai koske Suomea?  


Ovatko lumelääkkeet sitten oikeasti halpoja, kun meillä ei mikään ole halpaa, ei edes köyhän kuolema. Säästävätkö lumelääkkeet myös potilaan kuluja, eikä vain kunnan ja valtion kustannuksia? Hyvä se olisi se jälkimmäinenkin, saataisiin säästyneillä euroilla jokin oma Guggenheimin tapainen pytinki joka kylälle tai ajan kanssa jopa (pako)tunnelit Ruotsiin ja VIroon.


Onkohan muuten, lekureilla ja apoteekkareilla jokin salainen koodisto, minkä perusteella apteekissa osataan laittaa tämän ja tuon potilaan purkkiin lumelääkettä? Sinunkin! Hiihoo! Entä sitten kaikkien suomalaisten äitee ja päällimmäinen peräänkatsoja Kela? Korvaako Kela myös osan lumelääkkeistä ja -hoidoista?


Tästähän nousee ilmoille monta raastavaa kysymystä, kuten se, syönkö itse tietämättäni lumelääkkeitä. Ei niiden verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden tehoa huomaa itse mistään. Epäilyttävän halpoja ne kyllä olivat. Viimeksikin apteekissa ne naureskelivat silleen salaovelasti.


Entä jos joudun leikkaukseen, mistä tiedän sitten jälkikäteen, oliko se vain lumeleikkaus? Jos ne vain vähän viiltävät mahanahkaa ja ompelevat jollain saumurilla kiinni. Ja virnivät vain siellä vihreisiin naamareihinsa? Siinä käy kumminkin niin, että potilas joskus kuolee. Eikä siinä lohduta edes se, että lääkärikin kuolee, sitten joskus.

Miten on valelääkärin tai hoitsun potilaan omaisten laita? Voiko valelääkäriksi paljastuneen henkilön kirjoittamaan kuolintodistukseen luottaa? Onko varmaa, ettei se pihi ja pahanilkinen kääkkä ikinä tule takaisin. Tai jos vainaja oli pidetty: Kannattaako pitää yllä toivoa ihanasta jälleennäkemisestä?



Tässä asiassa kannattaa varmaankin ikäänkuin kääntyä lääkärin puoleen? Tai sitten ei, välttämättä.
? ? ?

Linkki maaliskuussa 2018, Myllykangas: Puoskarointia ei ole vieläkään saatu kuriin.


Havaintoja matkapuhelinten sielunelämästä, kuten: Älyluuri lääkinnän apulaiseksi?



13.11.2011

Suomalaiset pohjoisen neekereitä?


Arvojohtajamme Tarja Halosen hätkähteli kuulema yhdessä valtakunnan varsinaisen johtajan Jyrki Kataisen kanssa rasismista. Halonen myös leimaili lehtijutun mukaan perussuomalaisten äänestäjiä rasisteiksi. Siis persuja äänestäneet olisivat rasisteja?

Oli pakko pähkäillä, miksi suuri osa suomalaisista joutuu tällaisen rasismisyytösten kohteiksi.  Äänestin itsekin perussuomalaisia, mutta en pidä äänestämääni kansanedustajaa tai puoluetta rasistisena.

Ai niin, mutta pressaoletetun mielestä minäkin sitten olen ilman muuta röyhkis rassari. Taidankin alkaa käyttäytymään uuden määrityksen mukaisesti: Minusta demarien äänestäjät ovat kuvottavia niljakkeita...

Rotuhygieniaa

Rasismia ei tietenkään pidä hyväksyä. Mutta suuren kansanryhmän ja puolueen leimaamisessa inhottavasti on kyllä historiallisesti jotain ikävän tuttua. Rasismi ei ihan suoraan liity vanhoihin rotuteorioihin, rotuhygienaan ja eugeniikkaan, mutta ennenkin ihmisryhmiä syyteltiin ja leimattiin, hyvinkin arvovaltaisilta tahoilta. 

Vanhassa Suomessakin oltiin kärkkäitä leimaamaan isoja kansanryhmiä ja jopa kokonaisia kansakuntia vaikka miksi. Tällaisen ajattelun seurauksena ajauduttiin piankin muualla Euroopassa historian hirveimpiin tekoihin.

Mutta löysätään jo pipoa: Rodunomainen hygienia on tietysti Suomessa yhä voimissaan, sillä monet meistä ugreista suorittavat hygieniarituaalin eli saunovat harva se päivä ja useimmat ainakin kerran viikossa. 


Rasismi on kamalaa siksikin, koska polveudumme nykyisen tietämyksen mukaan koko hiivatin popula ehkä afrikkalaisista esi-isistämme. Niin muodoin rasismin tyly sormi osoittaa meistä jokaista. Kuka tai mikä se sitten on, joka osoittelee?

Euroopan muinainen valtiasrotu ja Euroopan menestynein eli pitkäikäisin ihmislaji neandertalit (n. 300.000 - 400.000 vuotta), jotka poistuivat maisemista jo kauan sitten. Samoista Afrikasta tulleista homo erectuksista lähtöisin oomme kai kaikki, neandertaliakin ja muita varhaisia ihmisiä meissä taitaa olla himpun verran. Sen tiedämme nyt, mutta ennen oli toisin.

Vielä viime vuosisadan alussa rodulliset tutkimukset ja leimaamiset, tieteilijöiden päätelmät sujuivat sutjakasti. Muutakin rotuhygienaa kuin saunaa ja saippuaa harrastettiin ahkerasti mm. Ruotsissa, eikä Suomessa jääty paljon huonommiksi. Eugeniikkakin oli aikoinaan olevinaan tiedettä.

Kalloja mittaamaan

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim julkaisi vuonna 2008 Mika Rautasen kirjoittaman artikkelin "Kalloharppi piirtää pääsiassa laajoja kaaria"

Tässä kuvassa natsilaisessa  
kallonmittailussa on 
tiibetiläinen mies.

Seuraavassa on pieniä havaintoja artikkelin pohjalta: Ranskalainen kreivi Joseph Arthur Comte de Gobineau (1816-1882) tuli tunnetuksi rotuteoreetikkona, joka valoi asenteellisen pohjan teesille rodusta historian tärkeimpänä kysymyksenä. Kallojen mittauksilla oli määrittelyissä tärkeä osuus.

Suomalaiset olivat Gobineaulle pohjoisen "neekereitä", tummanruskeaa, vinosilmäistä ja epämuodostunutta väkeä, mahdollisesti antropofageja (ihmissyöjiä).

Suomessa gobinismista kiinnostuttiin kovasti ensin suomenruotsalaispiireissä. Virallista tutkimustaustaa saatiin lahden takaa mm. Upsalan rotuhygienian laitokselta. Ruotsalaiset rotuhygieenikot olivat osin myös natsien houruteorioiden oppi-isiä.

Esitettiin julki mm. germaanisten ruotsalaisten olevan oivia johtajia alempiarvoisille suomalaisille, jotka olivat alttiita kollektiivisuuteen ja joukkosuggestioon. Suomalaiset (ugrit) tietysti huolestuivat moisista tuloksista, kuten myös suomalaisiin liitetyistä mongoliväitteistä.

Aikoinaan mittailtiin ahkerasti suomalaisten kalloja ja jossain tutkimuksessa meidän ugrien kallot määriteltiin lyhyiksi, ylhäältä katsotuna kiilamaisesta munamaisiksi. (Tässä valossa ei pidä ihmetellä, että lapset pitivät siitä munamiehestä.)

Paksukalloista porukkaa

Kallojen, etenkin elävien kallojen, mittaus oli tieteellisen tarkkaa puuhaa. Lainaus em. kirjoituksesta: "Kallot mitattiin leveys- ja pituussuunnassa. Pituus saatiin ottamalla harpin kärkien väliin glabellan alue frontaalipuolella ja prominentein uloke takaraivossa, ns. niskakyhmy. Leveys mitattiin ohimoista tai kyhmyisyyden pakosta enemmän kartiolisäkkeiden kohdalta. Lukema luettiin millimetrin tarkkuudella osoitinkehältä.

Mittaustapahtuma suoritettiin iltapäivällä, jolloin kallon koko on vakio ja gravitaation vaikutus voitiin hallita. Mittaustilanteen jännittävyyden aiheuttamaa kallonsisäistä painetta kontrolloitiin normitetulla annoksella etanolipohjaista vasodilataattoria. Erityisen suuripäisiä varten oli varauduttu järjestämällä mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin."

Kallomittausten perusteella tehtiin tietysti loistavia tieteellisiä havaintoja ja päätelmiä, joiden mukaan karjalaiset ja hämäläiset polveutuvat erilaisista alkuroduista ja savolaiset ovat sekarotuisia. Hämäläiset olisivat "tosisuomalaisia", mutta entäpä nuo karjalaiset?

Karjalaisten eräs kallonmittaustieteilijä oletti polveutuvan Arabian beduiineista. Perusteluna tutkija käytti matkailijain kuvauksia arabialaisista, jotka soveltuvat niin hyvin karjalaisiin, ettei yhtäläisyyttä pidä kummastella. Saamelaiset kuuluivat jonkin väitöskirjankin mukaan kallonsa perusteella alempiin rotuihin, johonkin ainujen ja kongoneekereiden väliin. 

Noiden taannoisten tutkimusten mukaan suomalaiset ovat paksukalloisia ja kuuluvat selvästi tyypiltään lyhytkalloisiin (brakykefalisiin), etenkin savolaiset, karjalaiset ja pohjalaiset. Pitkäkalloisia tai -päisiä (dolikokefaalisia) löytyy enemmän mm. varsinaissuomalaisista, eteläpohjalaisista ja hämäläisistä, sekä uusimaalaisista. (Pitkäkalloisuutta pidettiin ihmiselle parempana ominaisuutena.)

Suomalaiset rotututkimukset valmistuivat pääosin vuonna 1936. Silloin oli kuulema 7 778 antropologisessa iässä olevaa henkilöä mitattu ja tuloksia analysoitu. Nykyajan tasa-arvokeskustelun kannalta tärkeänä tuloksena voitaneen pitää sitä, että mittaustuloksia tarkasteltaessa huomattiin miesten ja naisten kallojen olevan kutakuinkin yhtä leveitä ja sukupuolierojen syntyvän pituudesta. (Vain pituudesta??)

Mitä me näistä lähihistorian rotuopeista opimme? Sen, ettei toisia tai jotenkin toisenlaisia ihmisiä saa syrjiä, leimata, eikä halventaa. Ihmisryhmiin kohdistettuina tällaiset syytökset ovat kaikuja synkästä menneisyydestä. Sekin ehkä kannattaisi muistaa, että kaikki suomalaiset ja suomensukuiset ovat pieniä parvia kansojen meressä.


Lisäyksiä:

Ruotsin totuuskomissio tutkii suomalaisten kohtelua.

Karoliininen instituutti ei palauta haudoista varastettuja suomalaisten kalloja.

Ruotsin synkkä rotuoppi.

Vasemmistonkin kaapeissa kolisee.

Onko näin, rakas Watson? 

Roduista ja älykkyydestä, Wikipedia.

Toinen wiki-linkki ihmisroduista.


***

12.11.2011

Kaikkien roskapankkien äiti

    
Saksassa talousviisaat ovat tiemmä suunnitelleet "kaikkien roskapankkien äitiä" tai "mammuttimaista roskapankkia" lääkkeeksi eurokriisiin. Eurooppa saattaa siis saada oman Arsenalinsa, kuten on tullut jo aiemmin arvuuteltua. 


     Euron pelastustalkoot muistuttavat yhä enemmän jotain jaksoa Harry Potterista. Ehkä EKP:llä tai jollakulla Olli Rehnin poppoosta onkin hatussaan jotain muuta kuin kani pitkäkorva? Kanit kyllä lisääntyvät vikkelästi, jospa ne eurotkin? Bittirahaa taikoessa ei ainakaan hikeä pukkaa, kuten vanhan ajan duuneissa. Eikä taikureille tule edes moraalista rytmihäiriötä.


     Toisaalta Euroopassa on jo kovin monta toivotalkoilla ja veronmaksajien takuulla keinottelevaa roskispankkia. Koko maailmassa niitä on hirmuinen joukko. Toivottavasti Euroopan keskuspankki EKP ei ole vielä samassa sarjassa.


     Erilaisilla "sofistikoituneilla rahoitusinstrumenteilla" keinottelu sun muu hurlumhei näyttää siirtyneen pankkimaailmasta reaalimaailmaan, valtioiden ja EU:n talouden hoitoon. Todellisuus hämärtyy. Mikä on todellista ja mikä kuviteltua?
     Mammuttiroskapankista kertoo Talouselämä & Arvopaperi-lehti. Suunniteltuun roskapankkiin siirrettäisiin euromaiden veloista se siivu, mikä menee yli 60 prosentin bkt:stä. Tätä rajaa ei olisi saanut Maastrichtin sopimuksen mukaan ylittää. Ei olisi ainakaan saanut nostaa euromaiden velkaantumista nykyiselle tasolle, keskimäärin yli 80 prosentin.


    Euro-roskapankin "sijoittajina" olisivat ylivelkaantuneet maat. Velkamaat kuulema maksaisivat rahastoon lyhennyksiä niin, että pystyisivät suorittamaan liiat velkansa 20 - 25 vuodessa. Samaan aikaan näyttää siltä, että talouskasvun vetoapu hyytyy pääosin jo ensi vuonna. Niinhän se usein näyttää.


    Suomen kannalta pelottavaa on, taas, että tämä roskarahasto olisi yhteisvastuullinen. Pieni Suomi pääsisi taas urhoollisesti kantamaan vastuuta isojenkin euromaiden hurjista veloista. Käykö tässä niin, että pieni Suomi jäisi roskarahaston ulkopuolelle, takaajaksi yhdessä Luxemburgin kanssa? Hyvät on takaajat, mutta taattavaa on älyttömän paljon.


    Lehti kertoo, että roskispankin suurin asiakas tai osakas olisi Italia 45 prosentin osuudella velkamäärästä. Saksakin pääsisi pankin pitäjäksi 25 prossan siivulla. Muita isovelkaisia jäseniä olisivat mm. Espanja, Ranska ja Belgia. Mammuttiroskarahastolla olisi tietenkin tiukat pelisäännöt. Joopa.


     Tiukat ne säännöt pitää olla, jos on aikomus, ettei moinen jättiroskapankki vain löysäisi eri maiden poliitikkojen moraalia. Olisi kai helppo ajatella, että sinne vain roskapankkiin tuokin velkasumma, kun ne vaalitkin tässä lähestyvät.


Talouskomissaarius Olli Rehn valistaa meitä kai näistäkin suunnitelmista ja eurobondeista enemmän 23 marraskuuta. Silloin pukkaa taas kania hatusta. Odotamme jännityksellä.


http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/saksan+viisaat+keksivat+mammuttiroskapankin/a721312

* * *