Töihin kuka vain!

Moro! Pääsiskö töihin?

Työnhakijaa varmaankin helpottaisi ihan kauhiasti, jos työhakemuksessa ei tarvitsisi enää kertoa nimeä, eikä sukupuolta? Kovin rehtiä ja reilua meininkiä se ei olisi, mutta mitä siitä.

Työhön ottajakin pääsisi ikäänkuin henkisesti vähemmällä, kun hakemukset olisi helppo tunkea aktiivimallisesti nipussa ö-mappiin, ikäänkuin ketään hakijaa henkilökohtaisesti väheksymättä tai loukkaamatta?

Olisiko silläkään enää väliä, kuka hakee jotain ihmistä töihin, mihin töihin, missä ja milloin? Valinnan voisi tehdä arpomalla.

Hörhöilyllä ei nykyisessä Suomessa liene mittaa, eikä määrää. Onneksi tämäkin vuosisadan uudistus taitaa koskea, jos se lopulta hyväksytään, vain Helsingin kaupunkia! 

Lisälinkki: Anonymisointi ja muita ihanuuksia.

***

Huumepoliisin vasikat

Kansanedustaja Päivi Räsänen lienee tänään leivättömän pöydän ääressä eli kuultavana poliisipomojen virkarikosoikeudenkäynnissä. Räsänen kertonee sisäministerikautensa aikaisista selvityksistä, mitkä koskivat huumepoliisin rekisteröimiä tiedonantajia. Sellaisia kantakirjattuja tietolähteitä ei takavuosina löytynyt, ei edes yhtä ainoaa.

Intrigööri ei ole minkään alan erityisasiantuntija, mutta on hajulla siitä, että poliisille vasikoineilla huumehemmoilla täytyy olla melkoisen sukkela olo. Aiheellisempaa olisi ehkä selvittää, löytyykö huumepoliisilta tai muilta rikospoliiseilta nyt rekisteröityjä tiedottajia, ilmiantajia, kalveja tai vasikoita, miten vain. Ei taida montaa löytyä?

Onkohan koko selvittely aiheellista? Luulisi, että poliisille jostain syystä vihjailevat kovan luokan rikolliset, nämä tiedonantajat, haluavat ennen kaikkea pysyä salassa. Luottamus viranomaisten tietorekistereihin täytyy olla hyvin alhainen, etenkin ihmisillä, joilla on paljon salattavaa ja oma henki pelissä. 

Jos ja kun poliisien työtä halutaan tehostaa, kannattaisiko vain luottaa ammattilaisiin ja heidän päälliköihinsä, eikä vaatia kuumien vihjeiden antajien päitä vadille? Mustia lampaita, kuten esimerkiksi epärehellisiä poliiseja, löytyy aina jostain komerosta, ei sitä millään rekistereillä torjuta. Byrokratiaa pitäisi keventää, eikä kasvattaa.

MTV, 19.6.2019: Syytteet poliisijohdon virkarikoksista kaatuivat käräjillä.

***

Lisäys 30.6.2019, VU: Suomi on johtava poliisien vähentäjä maailmassa?

Kari Uotin blogi 9.7.2019: Oikeus on ihmisen tahto.

Hei mummo! Kaappikello jätättää!

Aamulla näkyivät pystyttäneen  kaupungin komean joulukuusen torin laitaan. Kuusi on itsensä luontoäidin suunnittelema ja kasvattama, joten kyllä se valotkin kestää. 

Ei ole ainakaan samoja huolia kuin erässä kaupungissa ylihuiskean lipputangon kanssa. 

Intrigööri tässä jo käynnistelee joulukautta:

Pian on taas se aika vuodesta, jolloin joululaulujen jatkuva kiekuminen saa herkästi hamuamaan laitteen säätö- tai virtanappia. 

Kaupoissa siihen yliannostukseen auttaisivat vain kunnon kuulosuojaimet. Ihmisellä voi olla joulun aikoihin mieli hellä tai vähän hajalla. 

Joulun tullen voisi vaihteeksi olla huolissaan vanhuksista. Joskus mummon kaappikello on pysähtynyt ja papan taskunauris on hukassa tai kanissa. Pelargonia ja peikonlehti kuivahtivat, kissa putosi parvekkeelta ja ruoat pilaantuivat pakkauksissaan. 

Eräskin entinen tuttu haki kyllä itse kaupasta ruokaa, hän hurjaili sinne vielä autollaan itse heikossa kunnossa ollessaan, mutta unohteli syödä tai edes laittaa ruokia jääkaappiin.

Vanhustenhoidossa ei todellakaan ole kaikki hyvin ja kaunista. Kaikki on kyllä  jopa sikamaisen kallista ja joskus touhu on tylyä.  

***

Päivän polsuvitsi:

Pääministeri Juha Sipilä:

”Poliittisista lakoista käytävä rauhallinen keskustelu”

SAK järjesteli EK:n tavoin eduskuntapuolueiden puheenjohtajille poliittisen keskustelun. Demokraatti & STT  kertoo, jotta Sipilä muistutti, että muissa Pohjoismaissa on rajoitettu poliittista lakkoilua ja Saksassa se on kokonaan kielletty.

"Tästä pitää käydä asiallinen ja rauhallinen keskustelu seuraavan hallitusohjelman yhteydessä. Itse pidän sitä erikoisena, että Suomessa on rajoittamaton oikeus kun naapureissa sitä on rajoitettu", Sipilä sanoi.

Tarkoittikohan pääministeri rauhallisuudella nyt samaa kuin viime kesäkuussa, jolloin hän totesi, että sote-uudistus pitäisi viedä maaliin "bolshevistisella rauhallisuudella"?

Piankin Sipilä joutui selittelemään, mitä moinen ilmaisu hänen mielestään tarkoitti.  Kai se meinasi jotain äärimmäistä rauhallisuutta? Selitystä IS:n sivuilla.

Jos laulattaa, tämä linkki vie sota-ajan sanaisiin tunnelmiin. Suosittelen reipashenkisiä sanoituksia Kuularuiskulaulu ja Uraliin.

💀💀💀

Onko sinulla vain vähäinen tarve?

Poliitikkoja keskustelemassa.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kunnostautui jälleen keskiviikkona järkkäämällä eduskunnassa istuskelevien puolueiden johtajien paneelin.

Puolueiden puheenhoitajia oli rivissä nyt peräti yhdeksän kuin variksia aidalla. Mikropuolueilla ei tainnut olla tuohonkaan paneeliin asiaa.


Lieneekö isompienkaan puolueiden puheenjohtajilla ollut paneelissa paljon oikeita asioita esillä? Puhetta toki pidettiin yllä. Vasemmistoliiton Li Andersson pysyi uskollisesti edeltäjiensä viitoittamalla punaisella viivalla.

Punaisen tien tai nykyisin punavihreän polun päässähän on liikennemerkki, missä lukee, jotta "Jokaiselta kykyjensä mukaan ja jokaiselle tarpeittensa mukaan."

Nyt oli kuitenkin kysymys autoista ja autoilusta, sillä puoluetoveri Anna Kontula piti tässä äskettäin blogissa omaa autopalstaa tai ilmastoasiassa sivusi autoilua. Li oli Annan kanssa samanlaista mieltä, että poliitikkojen pitäisi päättää, kenellä on vähäisempi tarve autoiluun ja kuka sellaista härveliä ihan välttämättä tarvitsee.

Älä huoli! Me huolehdimme!

Todellisuuskin iski paneelissa vasten utopian taulua, sillä Liinkin oli myönnettävä, etteivät köyhät voi ostaa sähköautoa. 

Puheiden tarkoituksena lienee ollut se, että politiikassa linjattaisiin yleisellä tasolla esimerkiksi autoilijoiden tarpeita, kykyjäkin ehkä? Kyky lienee toki useimmiten rahallista laatua.

Huolestuttavaa tuollaisissa puheissa on erityisesti se, mistä kaikesta politiikot haluaisivat oikeasti päättää ja antaako kansa heille siihen joskus mahdollisuudet ilman ilmikapinointia. 

Puolueiden kannatusta mittailevat gallupit kyllä antavat olettaa, ettei vaalikansalla olisi lainkaan omaa tahtoa. Sama kaiku taitaa olla poliitisten askelten, myös ensi kevään vaalien jälkeen? Mikään ei koskaan muuttua saa...

Toisaalta voisi olla helpottavaa, jos joku kyläpäällikkö pikku apulaisineen päättäisi, mitkä ovat sinun tai perheesi todelliset tarpeet nyt ja sitten joskus. Saadaksesi tarpeesi täytetyksi, sinun olisi oltava terhakassa työkunnossa kolhoosin jurttipellolla tai jossain muussa erityisen vaativassa työvelvoitteessa. Työvelvoite koskisi tottamooses myös vielä jaloillaan pysyviä eläkeläisiä.

Linkki Verkkouutisten juttuun.

***

EK tahtoo mamuja, valtion piikkiin

Elinkeinoelämän keskusliitto on ehkä kovempaa poikaa ja tyttöä kuin milloinkaan aikaisemmin? Liitto näkyy vaativan Suomeen lisää mamuosaajia ja paljon.  Toivottu tulijoiden määrä vähintään tuplaisi nykyisen maahanmuuton, mikä lienee noin 15.000 henkilöä vuodessa?

Valtion pitäisi kuulema maksaa tukena pääosa tulevien huippuosaajien palkoista, ehkä jotain 70 prosenttia. Tottahan sellainen meininki parantaisi yritysten kannattavuutta. Valtiolla runsastuisi taas vain ulkomainen velkalasti.

Täytynee vain jäädä tyynesti odottelemaan joulua ja vaaleja vasten, mihin EK vaatimuksineen vielä yltääkään. Ja yltäähän se!

Kotosuomalaisille työttömille ei liene taaskaan rauhallista joulua tulossa, ei ainakaan pitkään työttömänä olleille. Kovin rauhalliset tunnelmat eivät ole olleetkaan. Ehkäpä täysi flegmaattisuus olisi ainoa, mikä ahdistusta helpottaisi?

Politsaurukset eivät taida ainakaan huolestua EK:n vaatimuksista? Huolestuttavaa on heidän mielestään vain pienentyvä kotimainen syntyvyys. 
Toisaalta loistavia edustajiamme askarruttanee suuri ilmastonvastainen taistelu, vai mikä se oli?

Linkki IL:n juttuun.

***

Nyt oli politiikolle sopeutumiseläke tarpeen?

Hillary Clintonilta järjen sanoja.

29.11.2018: Reipas maahanmuuttaja opiskelee metsuriksi

Mieltä arvuuttamaan

Toivorikasta mielenterveysviikkoa 18. - 25.11.2018! Satunnaisen seurailijan tavoin hoksin vasta äsken, että menossa on mielenterveysviikko, linkki siitä.

Jonkin sortin mielenterveyskuntoilijana tuo aihe meikääkin kiinnostaa. Itsellä ei ole ollut harmia lääkkeistä, koska olen vieroksunut niitä, mutta olen nähnyt monen tutun ja läheisenkin ihmisen notkahtavan liikaan ja/tai vääränlaiseen lääkitykseen, enkä tarkoita tässä viinaa tai huumeita, vaan pikemminkin lääkkeitä, kuten bentsoja tai opioideja. 

Seuraavassa on aatoksia vuosien takaa: Jossain masennuksen vaiheessa itsellä jo teetti töitä, että saisi kirjaimet osumaan oikeassa järjestyksessä peräkkäin. Virheitä tuli paljon ja ajatus pätki. Monta vuotta meni, ettei juuri tullut mihinkään kirjoiteltua. Päässä ei kuitenkaan silloin ollut paljon vikaa, eikä paljon muutakaan, siis vikaa, siis päässä, vikaa...

Vieläkin vanhemmissa muistoissa on kamu, jonka kanssa yhteen aikaan tarmokkaasti ryypiskeltiin. Kamulla oli pääasioissa jotain ongelmia. Silloin tällöin hänen piti käydä mielenterveystoimistossa "mieltä arvuuttamassa", kuten hän sanoi. 

Lääkkeitä oli miehellä kotona piironginlaatikollinen, nuppilääkkeitä määräillessä ei ole Suomessa kuunaan pihistelty. Tietääkseni kaveri pääsi myöhemmin ainakin viinaksista eroon.


Kannabis ei ole harmiton viihdekasvi.

Mielenterveydestä huolehtiminen tärkeää myös työelämässä, KL.

Sopimattomista lääkkeistä voitaisiin päästä eroon, mutta...

Opioidit tappavat ison joukon ihmisiä joka päivä.

Viisi pahinta riippuvuusloukkua.

19.3.2012

Zombeiksi lääkityt

Yle uutisoi tänään, että tutkijat ovat huolissaan vahvojen rauhoittavien psyykenlääkkeiden, unilääkkeiden, sekä kipulääkkeiden väärinkäytöstä Suomessa. Jo oli aikakin ryhtyä edes olemaan  huolissaan. Kysymys on sekä ns. bentsopohjaisten lääkkeiden käytöstä huumeina että yleensä vahvojen lääkkeiden liikakäytöstä. Lääkekoukussa olevat ovat tahtoen tai tahtomattaan zombeja joukossamme.

Liikakäyttö johtuu ihan siitä, että ihmisen sietokyky lääkkeisiin kasvaa ja ajan kanssa käyttäjä tarvitsee yhä suurempia annoksia. Ilmiö on pohjimmiltaan sama kuin vilpittömillä viinan ystävillä.  

Selvään päähän juotuna pari kaljaa tai viinilasillistakin tuntuu hiukan. Kunnon päihdekierteessä oleva tarvitsee pahimmillaan jopa pullollisen kossua, jotta hirveä tärinäkankkunen rauhoittuu. En tarkoita tässä mitään normaalin ihmisen ikävää krapulaa viikonlopun juhlien jälkeen. Humalan tunne tulee rajulle ryyppyveikolle vasta perusteellisen viinan kittaamisen jälkeen ja siinä tilassa promillemäärä veressä nousee hurjiin lukemiin.

Lääkäri häärää

Lääkärit määräävät ja hääräävät edelleen mm. bentsolääkkeitä potilailleen varsin suruttomasti. Suomessa ei itse ukko ylijumalakaan saa julkisesti puuttua siihen, mitä lääkäri määrää. Jostain taviksesta blogiukosta ei ainakaan kannata välittää. Tämä ukko uskaltaa silti ottaa valkotakkisten klaanin halveksunnan vastaan, sillä kun tälle Buddhan ystävälle noutaja joskus tulee, ei siinä silloin kysellä edes Hippokrates-vainaan mielipidettä. Siinä auttaa vain loitsu tai rukous, jos on aikaa kumpaankaan.

Omat kokemukset valkotakkisista, onneksi vielä aika vähäiset, ovat osoittaneet, että lääkäreitä on montaa sorttia. On heitä, jotka ovat osaavia ja vastuullisia, sekä heitä, jotka menevät  aidan yli helpoimmasta kohdasta, koska oma osaaminen ja niin muodoin auktoriteetti on lähinnä vain sen valkoisen takin varassa. Onneksi suurin osa lääkäreistä on kunnon ammattilaisia, kuten pääosa insinööreistä, poliiseista ja sähkäreistäkin, eikä unohdeta putkimiehiä.

Itsellekin joskus viina maistui. Humala ja pako pahasta todellisesta maailmasta viehätti, valitettavasti. Piti jopa uhota, että ennen sitä on vaikka krapulassa kuin kuin ihan selviltä päin. Kuitenkin oma kynnys huumeisiin tai lääkkeisiin oli aina korkealla. Omien elämänongelmien ja niiden pitkien jälkilöylyjen, sekä samalla kertyneen tuttavapiirin kautta, lääkkeiden liika- ja väärinkäyttäjätkin tulivat tutuiksi. Samanlaisia reppanoita he ovat, kuten useimmat muutkin ihmispolot.
  
Vielä joskus kaukaisella 80-luvulla lääkkeiden nappailu oli harvinaisempaa, jos kohta silloinkin niitä määräiltiin ongelmaisille melkein miten paljon vain ja montaa sorttia. Suomi on aina ollut vahvojen lääkkeiden luvattu maa. Suurten psykiatristen sairaaloiden romutus tehtiin jo kauan sitten, mutta hoitoa tarvitsevien määrä ei siitä vähentynyt. Sitä suurta joukkoa piti ja pitää lääkitä, kun muita konsteja ei ole ja lisää ongelmaisia tulee lisää. Avohoito on, mitä missäkin. Lääkeresepti ohjeineen on käytännössä ainoa "kunnon" hoitotoimi.

Mieltä arvuuttamaan

Muistan tässä yhtä kaveria, joka tapasi sanoa, että pian pitää taas lähteä sinne terkkarin siipeen, mielenterveystoimistoon, "mieltä arvuuttamaan". Samaisella kaverilla oli kotona piironginlaatikko täynnä psyykenlääkkeitä, joita hän nappaili viinan ja kaljan kanssa omaan tahtiinsa ja jakelipa hän nappeja ystävällisesti toisillekin. Kaveria sanottiinkin "tohtoriksi". Tietääkseni tämä tohtori raitistui myöhemmin ja pärjäili sitten, myös vähemmillä tropeilla ja tripeillä.

Riippuvuus voi olla vakavaa, kohdistuipa se mihin vain. Viinasta ja tupakastakin voi olla äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Jos tällaisiin aine-addiktioihin taipuvainen ihminen sekoittaa nuppinsa surullisen kuuluisilla bentsodiatsepiineilla, on peli selvä. Varsinaisista huumeista ei edes tarvitse puhua mitään, niitäkin jo kovin montaa sorttia ja lisää tulee. Eri aineiden sekakäyttö aiheuttaa nykyisin suurimmat ongelmat, pelkkiä viinaveikkoja on päihdeongelmaisissa enää vähän, jos ollenkaan.

Lääketeollisuuden rooli tässäkin asiassa on selvä, bentsot ovat kuin timanttikaivos, koska käyttäjät eivät pääse niistä eroon ja tarvitsevat aina vain suurempia annoksia. Lääkebisnes tahtoo tietenkin kasvaa, kuten kaikki muukin tässä rosvokapitalismin kukoistustuksessa. Pitääkö siihen sitten alistua?

Tämä aamu on, taas, pessimistinen. Emme voi mitään vahvojen ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden vyörylle. Kun inehmolla korvien välistä viskaa, ei lääkäreillä ole juuri muita hoitokeinoja kuin määrätä lääkkeitä, pyöriköön potilas sitten vaikka silmät seisten porukan jatkona. Terapiaa ei riitä kaikille, eikä sen yleensä katsota yksin riitävän. Vertaistukiryhmiä on mielenterveyspuolella vasta vähän, mutta jos on, niitä kannattaa kysyä.

Ei ole enää pelkkiä vanhan ajan päihdeongelmia, vaan esim. bentsojen syönti alistaa taviksenkin nopeasti samanlaiseen riippuvuuskierteeseen kuin Turmiolan Tiina ja Ranttali- Reiska. Sen tuhoisan riippuvuuden laittaa alulle tuo luotettava valkotakkinen ammattihenkilö ammattipöytänsä takana ammattituolissaan ja koska hän  on sinusta muka huolissaan, hän kirjoittaa  yhden sellaisen "tehokkaan" bentsoreseptin. 

Ensimmäisen reseptin jälkeen lääkäri ja hänen kollegansa saavat vuosien varrella kirjoittaa loputtomasti uusia reseptejä, kun Tiinat ja Reiskat säntäilevät kuin testirotat labyrintissä etsimässä "paremmin" vaikuttavia lääkkeitä siihen ja tuohon pahaan oloonsa ja sekavuuteensa. Lääkekierteen aiheuttamaan pysyvään normielämästä syrjäytymiseen olisi olemassa vain yksi lääke eli lääkkeistä luopuminen, vierotus. Joskus harvoin sekin onnistuu.

Lopulta astuu kuvaan toinen ammattihenkilö, joka tummassa puvussa ja liperit kaulassa lohduttaa liian nuorena nukkuneen arkun ääressä surevia läheisiä. Itse olin tällaisessa tilaisuudessa suremassa vasta viime vuoden lopuilla.

Yksityistäminen voi olla tuhoisaa

Intrigöörille tuo valoa pimeyteen edes se, että Britanniassa lääkärit ovat käynnistäneet poliittisen liikkeen vastustaakseen terveydenhoidon tappavaa yksityistämiskierrettä. Jenkkilässä suuret joukot ihmisiä vaativat ikuisia hulluja päiviä viettäviä lääketeollisuuden porhoja vastuuseen. Jopa pelkkiä unilääkkeitä epäillään ennenaikaisten kuolemien aiheuttajiksi, no se oli vain yksi miljoonasta tutkimuksesta, se vain sattui silmään. 

Jenkkilässä ihmisten saamat kemikaalikertymät ovat muutenkin kai 10-kertaiset Eurooppaan verrattuna. Ei siinä tarvittaisi enää kuoliaaksi lääkitsemistä.

Mutta mitäs meillä Suomessa? Kauhistellaan, höpötetään, eikä tehdä paljon mitään. Kurjia, köyhiä ja sairaita kyykytetään aina vain lisää. Tämän tien päätä voimme seurata nyt livenä Kreikassa, missä vain joukko vastuullisia ja alipalkattuja lääkäreitä yrittää pitää yleistä terveydenhoitoa yllä kansalaisjärjestöjen tuella. Kalliisiin lääkkeisiin ei Kreikassa ole enää varaa. Tarvittaisiin varmaan EU:n tukiaisia paitsi pankkiireille, myös apteekkareille?

Totta kai psyykenlääkkeitä sinänsä tarvitaan. Joskus ei todella auta muu kuin vahva lääkitys. Mutta mitä lääkkeitä määrätään ja  kenelle? Siihen kysymykseen voivat vastata vain parhaat asiantuntijat, lääkärit ja muut alan vaikuttajat. Vastuu on lääkäreillä ja heille määrärahoja myöntävillä politsauruksilla ja byroo-krakeneilla.

Maallikkona sanon vain sen kokemuksen perusteella, minkä olen itse ja toisten kautta joutunut hankkimaan, että vältä lajitoveri vahvoja nuppilääkkeitä, älä ota ainakaan bentsoja. Sellaiset myrkyt eivät ole mitään työikäisen ja -kuntoisen taviksen kamaa, sillä rappeutuminen ja sitä seuraava syrjäytyminen on nopeaa. Muita ihmiselle parempia vaihtoehtoja on pakko löytyä! Onnenpillereitä ei ole.

***

Laitan linkkeihin aluksi tämän äsken Oikotiedosta hoksimani blogijutun.

Vanhat linkit: 

Masislääkkeiden käyttö kasvaa, hyödyt ovat epäselviä.

Masentaako, lähde kävelemään!

Masennuslääkkeet ehkä parantavat aivojen kykyä uusiutua?

Lähettänyt intrigööri klo 19.3.12 / 20.11.2018.

Pyhän lehmän puolueet

Raitis ilma saattaa hieman humalluttaa. Niinpä tuli aamukäppäilyllä mieleen, että nimellisessä demokratiassamme me äänestämme itse kukin, jos viitsimme,  jotain pyhän lehmän puoluetta. Jokaisella puolueella on tärkeitä asioita, joiden taakse ne kutsuvat vaalikarjojaan.

Pyhät lehmät ovat puolueille erittäin tärkeitä, eikä niiden palvomisesta tingitä kuin korkeintaan hallitusneuvotteluissa. Pienempiä käytännön lehmänkauppoja politiikka on pullollaan, niitä on pakko suhmuroida silloin tällöin ja toisinaan. Silloin on ainakin osattava puhua vakuuttavasti kuin rahaton lehmänostaja.

Muistin, että olen minä pyhästä lehmästäkin jo postannut tähän pian kahdeksanvuotiaaseen intrigööriin. Aiheita on ollut vuosien mittaan paljon, mistä on milloinkin joutohetkenä itseä viirannut. Postauksia kertyy yhteensä tuhatkunta, liekö siinä sen verran liikaa vaiko eikö?

Puolueilla on siis monta pyhää lehmää. Useimmille eduskuntapuolueille tuntuu nykyisin olevan tärkeintä ainakin häiriöttömän maahanmuuton runsas jatkuvuus ja ilman kantisten vihapuheita. Siinähän on kysymys paitsi pyhästä lehmästä, myös nykyajan hölmöläistarinasta, uudemmasta versiosta siitä jutusta, missä hölmöläläiset kantoivat säkillä valoa tupaan. Peiton jatkaminenkin jutuksi kävisi.

Vanhan ajan Suomessa, silloin kun pappi ehkä ainoankin lehmän vei, ei ollut ongelmia maahanmuuttajista. Jokunen laukkuryssä maakunnissa nähtiin joskus. Wanhan ajan herrat olivat kyllä paljolti vierasmaalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä, lajinsa oli muitakin herraskansalaisia, mutta samalla he olivat kuitenkin suomalaisia.

Massamaahanmuuttoja ei tunnettu, kuten nyt. Ei ollut ränsistyvää hyvinvointivaltiota, joka olisi moisen touhuilun velkarahalla tulevien sukupolvien piikkiin maksanut. 

Uusinpahan tuon vanhan pyhän lehmän jutun, pyhäpäivän ratoksi:

28.12.2011

Pyhä lehmä!

Pyhän lehmän tarina on vanha. Wanhan ajan Suomessa sattui ja tapahtui silloin tällöin, että mökin muijalta ukkorahjus kuoli, kaatui lopulta elämän tuulessa kuin kelopetäjä. Muijalle tuli tietty hätä, että ukkovainaa oli saatava siunattuihin multiin maalikylään, kirkkomaahan, maksoi mitä maksoi. Yleensä ukoille tuli lähtö ensinnä, vanhat akat olivat elolleen sitkeätä sorttia.

Kirkonkylän, isommat kylät maalla ovat vielä nykyisinkin nimeltään KIRKONkyliä, liperiniekka pappi tarjosi muorille lohtua ja lupasi hoitaa asian. Pappi piti puheensa, myös haudalla ja muija naapureineen hyvästeli elämänkumppaninsa. Ukolla saattoi nyt olla edessään jopa pääsy taivaan iloihin. Sus siunakkoon! Maallisia iloja ei koskaan ehtinyt paljon kertyä.


Papin renki vei papin palkkana mökin muijan ainokaisen lehmän omaan navettaansa. Eihän papin palkkaa ja kirkon veroja sopinut pienenkään eläjän jättää maksamatta. Siitä asiasta pidettiin ennen tarkka syytinki, jos kohta torppapahasesta ei juuri muuta koskaan kostunut kuin sen lehmän. Lehmästä tuli papin lehmä eli tavallaan "pyhä lehmä".
 

Perimätieto  ei kerro, miten sitten meneteltiin, kun muijasta lehmätönnä, ehkä piankin, aika jätti. Lehmä on vieläkin tärkeä elikko ja ennen vanhaan se oli ihan erityisen arvokas. Omistajilleen lehmät olivat rakkaita, etenkin se ainokainen yksilö. 

Oletettavasti mökini muija kuitenkin pääsi jotenkin siunatulle maalle ukkovainaansa viereen. Kaipa mökin myynnistä arkkurahat ja papin rahat irtosivat? Kiveä tuskin kukaan haudalle kustansi, ehkä hyö saivat muistokseen puuristin, joltakin myötämieliseltä kyläläiseltä? Sen pituinen tämä.


* * *
Nykyajan Euroopassa on pari vuotta palvottu entistäkin hartaammin pyhää lehmää eli rahavaltaa, investointipankkeja ja sijoittajia. Vastuuta on kannettu kuin vettä kuivaan kaivoon. Itsekin ennen kuivuvaa kaivoa monesti vesiautolla tankanneena tiedän, ettei se paljokaan kallis vesi siellä kaivossa kauan litise. Pitää vain tyynesti odottaa sateita ja ja pohjaveden nousua.


Sateet ja pohjaveden nousu ovat Euroopan pyhien lehmien kriisissä yhtä kuin talouskasvu, kapitalismin tai minkä lie markkinoiden selkäranka. Ilman talouskasvua vain työttömyys ja kurjuus kasvavat. Kuluttavan kansan siunattu ostovoima ei kasva. 


Parhaat pelurit toki osaavat hyödyntää niin talouden nousut kuin laskutkin ja tehdä tiliä melkein joka käänteessä. Hyvät pelurit osaavat pitää voitot ja tappiot oikeassa suhteessa. Vain huonoimmat jäävät usein ja tyyten tappiolle. Ovathan nimelliset päättäjät, poliitikot, hyvinkin arvattavia.

Eurooppa, ainakin ne viralliset puhuvat päät, pitävät visusti huolta siitä, että pankkisektori pysyy pystyssä ja voi paksusti. Se on varmaan rahaeliitin teräs- ja lasitorneista katsottuna ihan oikeanlaista kemiaa. Rahoituksen toimivuus on valtioiden ja tulevan EU:n liittovaltion kannalta kuin verenkierto ihmispolon kropassa.


Taloususkonto jatkaa viikottaisia messujaan  rahavatikaanin palatseissa Brysselissä ja missä milloinkin. Siellä meidänkin nimellisesti luterilaisen maamme poliitikot käyvät kumartamassa herrojensa edessä. Parhaassa tapauksessa nämä armoitetut edustajamme palaavat iloisina takaisin kertomaan, että kaikki muut olivat talousjumalanpalveluksessa ystävällisesti nyökytelleet Suomen puheenvuoron jälkeen. Oi kuinka ihanaa! Taloustaivaan enkelien kellot soivat ja pasuuna törähtää.


* * *
Suomalaisten, näiden erittäin vastuullisten poliitikkojen ja muiden puhuvien virallisten päiden mielestä Suomen vieraille maille antamat avustukset, eikun lainat, ovat hyvinkin ja varsinkin kohtuullisia. Mitä ne nyt ovatkaan, eri puhujien mukaan luku hiukan heittelee, kuitenkin kysymys on vain muutamista miljardeista euroista. Siis vain!


Siis nyt on mennyt sinne pohjattomaan kaivoon vasta muutama tuhat miljoonaa euroa Suomen veronmaksajilta kerättyjä ja tulevaisuudessa kerättäviä rahoja. Pikku juttu! Kehtaavat populaarit ja muut lipilaarit vielä ruikuttaa.


Entä ne Suomen jo nyt euron vakaus- tai pelivälineille antamat takaukset korkoineen? Entä pian kokonaan pois annettava oma määräysvalta kaikissa tärkeissä talousasioissa? Eihän se kuulema ole totta. Jos onkin, siitä ei kannata välittää.


Euroopan Keskuspankin EKP:n setelisinko puhui joulun alla. Rakkaat pankit, reilut 500 pankkia, saivat ilmaista yhden prossan rahaa melkein 500 miljardia euroa. Entinen meno saa jatkua. Rahaa saa repiä seinästä, kuka saa.

Uutena vuotena, jossain vaiheessa, laulavat sitten EKP:n Stalinin urut niin, että oliivit tippuvat puista, lehmät, lampaat ja porot pillastuvat. Pankit ja sijoittajat saavat omansa, valtioista ja koko liitovaltiosta tulee AAA+ -luokitettuja ja kaikki ovat onnellisia. Paitsi kotieläimet ja ihmiset. Velkakurikoira puree vaikka sen häntä heiluu.

Ikävien epäilyjen esiin nostaminen valtamedioissa olisi hirmuista populismia ja vastuuttomuutta. Ne vastuut, nääs, tööt ja tuut. Olemmehan me kaikki tietenkin aina valmiita uhraamaan kaikkemme ja myös lasten tulevaisuuden euroalueen velkaorjuuden alttarille? 

Kansalaisten kiihottaminen taloususkontoa vastaan ja EU:n epäileminen on jo nyt, ellei suorastaan rikollista, ainakin se on moraalisesti tuomittavaa.

Eihän näin saisi puhua tai kirjoitella. Intrigööri kuitenkin kirjoittaa, koska on pelkkä pahantapaisen blogintapaisen pitäjä, eikä edes välitä opetella virallista talouspoliittista munkkilatinaa juuri muuten kuin pilamielessä.  

Intrigööri on virallisen taloususkonnon ja Pyhän Lehmän Kultin vastainen juonittelija. Sellaisista höpinöistä ei yhdenkään europunaniskan, narsistisen jäperön  tai yhteiskunnan tukipylvään kannata välittää. Ei, ellei ei se ruoja itikka nyt erehdy ihan nenän päälle pörräämään, tms.


* * *
Laitetaan nyt silti vähän faktaa tulemaan näppikseltä. Intrigööri ei  maalaissyntyisenä toljanderina (vieläkään) jaksa hahmottaa, miten paljon rahaa on miljardi euroa. Sen kyllä tajuaa, että paljon on hyvin paljon.


Miljardi euroa on yhtä kuin kilometrin korkuinen pino sadan euron seteleitä päällekkäin ladotuina. Siis yksi miljardi euroa tekisi satasina kilometrin, 1000 metrin korkusein pinon. 

Setelipino olisi korkeampi kuin Dubain emiirin omaan leikkipuistoonsa rakennuttama Burj Dubai eli Burj Khalifa ibn Zayid, yli 828 metrin korkuinen pilivenpiirtäjä. Tuo hirvitys kuulema maksoi noin 1,5 miljardia taalaa.


Miljardi euroa on myös yhtä kuin yli 11 kilometriä satasilla päällystettyä moottoritietä. 

Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin salkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta.


Paperi on on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen kantava kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kumminkin riittäisi.


Onneksi kaikille tornien rakentajille, salkunraahaajille,  moottoritien päällystäjille ja vastuun kantajille, kaikki käy nykyisin helposti. EKP:n Super-Mario, se lohikäärme eli Draghi, napsauttaa sormiaan ja konttoriorja painaa enteriä. Niin laulaa miljardisinko.


Taloussanomien mukaan EKP:n tase on jo nyt 2 730 000 000 000 euroa, (2730 miljardia) . Keskuspankin vastuut kasvavat kuin entisen akan hiivataikina. Mikä olikaan Suomen osuus tästä yhteisvastuusta, oliko se vajaat pari prosenttia? Ei se varmana paljonkaan ole? 


Helppoa se on rahan painaminen kuin päikkärien vetäminen eduskunnan hienon torkkupeiton alla. Kaikki lainaavat kaikille ja kaikki takaavat ristiin toisiaan. Maksajatkin ovat selvillä, meitä on Euroopassa semmoiset 500 miljoonaa. Kilpailukyky se kyllä rapistuu, mutta painetaan vain lujempaa! Hiiohoi!


* * *
Eiköhän anneta Euroopan taloustsaarin tehtävät tälle ranskalaiselle hurjalle hemmolle Alain Robertille? Sillä ukolla ei nuppi tutise korkeilla paikoilla, huimaus ei haittaa ja ote pitää, vaikka olisi tuulista.

http://www.alainrobert.com/

***

Ilmestys.., eikun ilmastokirjan kauhuja

Ilmastonmuutoksen lopunaikojen hallavilla hevosilla ratsastelevat tahot kopottelivat äskettäin vanhalla keppihevosella väittäessään, että ilmaston lämpö piileksii merissä. 

Tuo väite on tietenkin koko ajan ollut todellisuuden vastainen. Nyt uusimmasta väitteestä otetaan pakkia vetoamalla virheisiin suuressa ilmastotutkimuksessa, kuten TM kertoo jutussaan.

Linkki 28.11.2018: EU pettää taas - itseään.

Intrigööri postaili tästä aiheesta jo syyskuussa 2013, epätieteellisesti tietenkin, mutta kylmiä tosiasioita sivuten. Tässä blogissa ei siis tarvitse ottaa pakkia. Laitan uusinnan jutusta ja ihan ilman ilmastoahdistusta:

***

25.9.2013

Ilmaston lämpö hukkuu meriin

Erityisen tarkkaavaiset tai hyvämuistiset intrigöörin blogissa pistäytyjät ehkä muistavat ilmastouskonnon gurun, mysteerimiehen ja selitysten mestarin, dosentti Taavi Vähäviti-Emähöynän? Arvon ilmastodosenttimme varoitti meitä taannoin mm. trooppisten tautien leviämisestä tänne pohjolaan sitä myöten kuin ihmisten ihan itse ja tahallaan aiheuttama ilmaston lämpeneminen etenee.

Intrigööri kyseli videopuhelun avulla dosentin tunnelmia näin loppuviikon suurten wirallisten ilmastopaneelipaljastusten alla:

Jotkut ihmisen ihan itse aiheuttaman ilmastonmuutoksen epäilijät ovat dosenttimmekin mukaan aivan oikein todenneet, ettei ilmastonmuutoksen aiheuttamaa lämpenemistä ole käytännössä tai oikeasti tapahtunut miesmuistiin.

Ilmastonmuutostieteen apostolit, eikun gurut, ovat toki kertoneet, että ilmaston voimakas ja äkillinen lämpeneminen on kyllä totta, mutta se lisälämpö on ikäänkuin mutjautunut ja liudennut samaan syssyyn valtamerten syvyyksiin. Tehän tiedätte, ehkä?

***
"Nythän on niin, dosentti toteaa, että yleensä normaalielämässä lämpö eli lämmin vesi kyllä nousee kylmässä eli syvässä vedessä ylöspäin. Ihmisen ihan itse aiheuttaman ilmastonmuutoksen selitys ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Kysymyksessä on paljon monimutkaisempi kehityskulku, mitä olemme koskaan voineet kuvitella."

"Pääääsääntöisesti ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen ikäänkuin piiloutuu merissä ns. harppauskerrosten alle, mitkä lienevät useimmille tuttuja ainakin sukellusvene-elokuvista. Sinne se kaikki lämpö jää hyvinkin syvälle vettä purskuttelemaan ja odottelemaan maapallon laajuista ja dramaattista purkautumistaan", dosentti kertoo ja huiskaa käsillään.

"Koska kumminkin soittelit vain tyhmään blokiisi juttua ahdataksesi, olkoon sitten", Vähäviti-Emähöynä äyskii. "Minäpä kerron, koska nämä asiat tulevat kumminkin julki pian virallisessa ilmastoraportissa!"

"Aivan viime aikoinahan on puhuttu siitä, että valtamerissä esiintyvät suuret pyörteet ovat kuin avaruuden mustia aukkoja. Nuo valtaisat  pyörteet saavat kuitenkin perimmältään alkunsa siitä, että hirmuisesti lämmennyt ilmasto imeytyy niiden kautta valtameriin, sinne monien kilometrien syvyyksiin. Sieltä lämpö hiljalleen kulkeutuu jättipyörteitä ja merivirtoja seuraillen maapallon eri puolille."

***
"Mitäkö lopulta tapahtuu? Sitä ei ole oikeastaan uskallettu ennustaa, mutta luultavasti lämpö lopulta laajenee ja purskahtaa pintaan yhdessä merenpohjan miljardien giganttisten metaanikuplien kanssa. Nämä yhdessä aiheuttavat koko ilmakehän räjähdysmäisen lämpiämisen, sekä merenpintojen äkillisen 50 metrin nousun, nykyajan vedenpaisumuksen, kun mannerjäät Grönlannista ja Antarktikselta sulavat kuin jäät pakastimesta pitkän sähkökatkon aikana."

Dosentti jatkaa: "Monet ovat ennustaneet, että Tellukselle käy ehkä samanlainen kasvihuone-saunagrilli-ilmiö kuin Venukselle. Silloin paistuisimme."

"Toinen yhtä epämiellyttävä skenaario on, että osa liikaa lämmenneestä ilmakehästä karkaa lopulta avaruuteen, kuten kävi muinoin Marsissa. Silloin haukkoisimme pian henkeämme, ne ketkä vain vedenpaisumuksesta kuiville eli korkeille paikoille selviytyisivät."

***
"Ai kuinkako se ilmakehään kerääntynyt, ihmisen ihan itse aiheuttama ilmakehän lisääntynyt lämpö muka joutuu niiden valtameren pyörteiden mukana kilometrien syvyyksiin? Sanoitko sinä muka, että muka?"

"Tietysti lämpö imeytyy mustiin aukkoihin valtameren tuhansien vesitornadojen mukana! Olethan nähnyt niistä korkeista vesipatsaista videoita ja kuvia."

"Vesitornadot eivät suinkaan nosta vettä pilviin, kuten väitetään, vaan päinvastoin, nehän imevät lämmintä ilmaa korkealta ilmakehästä suoraan merten syvyyksiin. Itse asiassa valtamerten vesi- ja ilmatornadot aiheuttavat nuo jättimäiset meripyörteet, ne merten mustat aukot!"

Dosentti nousee tuoliltaan ja vetää henkeä: "Tuliko tämä selväksi? Tässä on kyllä uutista kerrakseen. Älä sitten soittele ainakaan enää tänä vuonna, senkin amatööriskeptikko!"

***
Täältä tähän, fiktiivisissä tunnelmissa. Mutta ei niin puppua postausta, ettei osa asioista olisi tottakin. Niin se on ilmastomallien, niiden miljoonien käppyröiden virallistenkin selitysten laita. Kunnon lööperissä pitää olla totta takana. Sehän on myös fiktiokirjoittajan ohjesääntö: Kun yksityiskohdat pitävät kutinsa, kokonaisuuden voi valehdella.

Ainakin valtamerien jättimäiset pyörteet ovat totta, samoin pilvikorkeuksiin nousevat vesitornadot, joista löytyy hakemalla paljon matskua. 

Ilmastonmuutos on totta, suuria ja laajalti vaikuttaneita ilmastonmuutoksia on tapahtunut kautta koko tunnetun historian. Ilmastomuutosta voisi sanoa jatkuvaksi muutokseksi ekosysteemissämme.

Koska ilmaston lämpeneminen on käytännössä pysähtynyt, lisääntyneen lämmön todella uskotellaan piileksivän syvissä merissä, joten sekin teoria voisi olla tosi pelkkänä teoriana tai selityksenä. Fysiikan lait pitäisi kyllä unohtaa, mutta mitä niistä.

Joskus tuommoinen jännittävän näköinen meritornado imaisee mukaansa pilveen mm. pieniä ja kaloja ja sammakoita. Kuin noita vesieläviä sitten joskus saattaa sataa taivaalta ihmisten niskaan, ainakin entisaikoina on tehty ristinmerkki poikineen ja juostu kärppänä  papille kertomaan, jotta nyt se ennustettu maailmanloppu lopulta alkoi.

*** 
Lämpöaalto tulossa? Talvivaatteita ei pian tarvita? Linkki yhden uusimman raportin uutisointiin.

Blogilinkki 21.11.2018: Stalinismiko irvistelee ilmastopolitiikan taustalta?



Lähettänyt intrigööri klo 25.9.13 

***

Uuninluukut kolisevat

Namibialaisia tuhkauurnia.

Pelasta ilmasto, hävitä ruumiisi ekologisesti! Vannoutunut ilmastonpelastaja voisi ajatella ja määritellä omaa tulevaisuuttaan noinkin pitkälle. Samalla hän tietenkin ajattelisi jälkipolvia ja saasteista ehkä kärsiviä lajitovereitaan.

Ylenanti kertoo tänään siitä, miten hautausala miettii ympäristövaikutuksia. Krematorioille kuulema haluttaisiin yhtenäiset päästörajat. Nykyisin paikalliset ympäristöviranomaiset päättävät sallituista päästöarvoista.

Suomessa on yli 20 krematoriota ja noin puolet ihmisistä valitsee polttohautauksen tai jättää hautaustavan valitsemisen omaisille. Mukana valitsemassa on myös viranomaisia, sillä kaikilla ei ole hautajaisten maksajaa, eikä välttämättä enää lähiomaisia. Silloin kunnan sosiaalitoimessa valitaan tietysti halvin tapa ihmisen jäännösten käsittelemiseksi.

Polttohautauksessa korostuvat savukaasupäästöjen lisäksi myös arkkujen ja maahan pantavien uurnienkin laatu. Kiellettyjen materiaalien listalla ovat keinokuidut ja maatumattomat muovit. Arkuista jää usein jäljelle vain hapristuneita nauloja. Ihmisestä jää kierrätykseen ehkä tekoniveliä tai muita lääkintätoimen asentamia metalleja.

Kun ollaan oikein tarkkoina, niin ruumiin kuljetusmatkan pituuskin vaikuttaa ympäristöön. Kuollutkaan ihminen ei kumminkaan ole ihmisroskaa, kuten joku hölösuinen poliittinen ajattelija taannoin laitapuolen kulkijoita määritteli.

***
Itse olen leikilläni jälkikasvulle sanonut, että jos lähtöni osuu koville pakkasille, ei hautaamisella ole niin kiire, jäännökset säilyisivät vaikka mökin seinää vasten murtautujien pelättinä. Toisaalta olen ajatellut, ettei arkkukauppaan tarvitsisi tuhlata euroja, sillä jätesäkki riittäisi.

Muovin kieltämisen aikakaudella muovinen hävityssäkki ei kuitenkaan kävisi. Jospa mainio metsäteollisuutemme kehittäisi tuohonkin tarkoitukseen sopivan ison ympäristötietoisen paperisäkin, pahviarkkuja onkin käytetty jo pitempään. Maatuva loota tai pussi sopisi myös perinteiseen maahautaukseen. 

No joo, nämä jälkimmäiset viisaudet ovat vain huonoa ja makaaberia huumoria.  Täytyy muistaa, että vainajasta muistetaan usein myös hänen elämänsä aikaisia parempia omituisuuksia. Ihmisoikeudet ulottuvat myös maallisiin jäännöksiin.

***
Monet ovat blogipalstoilla kertoneet, etteivät he enää nykyisin seuraa ylen ohjelmia. Minäkin katselen niitä vain joskus areenasta. Vanha kuvaputkitöllö kyllä joutaisi kierrätykseen, en avaa sitä kuukausiin.

Ylen nettisivuja silti päivittäin ainakin vilkaisen, linkittelenkin ylen juttuja, sillä pitää  pakkoverolle saada jotain vastinetta. Hesarin lukeminen on jäänyt vähemmälle, kuten muidenkin nettilehtien, paljolti maksumuurista johtuen. Harvempi netin plarailija maksaa vain yhdestä ja paikallisesta lehdestä, eikä näköislehteä saisi kuin paperilehden kylkiäisenä. Niin se mualima muuttuu ja lukutottumukset. Paperista kirjaa ei kuitenkaan voita mikään.

***

Isänpäivän joulukuusi

Isänpäivän joulukuusi piristi yksinäisen tallustelijan harmaata aamua yhdessä Suomen lippujen kanssa. Lumesta ei ole Kuopion kalifaatin maisemissa tietoa, mutta kerkiää sitäkin  vielä tulemaan. Joulukuusten lämpimissä tunnelmissa kuitenkin jo ollaan, eikä olla palmun alla, vaikka ilmasto kuulema muuttuukin eteläiseksi mahotonta haipakkata.

Intrigööri toivottaa kaikille isille ja isoisille mukavaa isänpäivää ja joulun odottelua. Erityisen paljon toivoisi pärjäämistä yksinhuoltajille, ihan sukupuolineutraalisti. Äsken kaupalta tullessa bussissa istui nuoren näköinen naisimmeinen yhdessä neljän pienen lapsen kanssa. En tiedä, oliko hän yksinhuoltaja, mutta vilkkaasta lapsikatraasta hän kuitenkin oli siinä huolehtimassa.

Yksinhuoltaja joutuu samalla vetämään isän tai äidin roolia, eikä se on helppo nakki. Äippänä ei meikäkään aikoinaan oikein osannut olla. Yksinhuoltajuutta kesti silloin vain reilut pari vuotta, kunnes kakru urkeni täysi-ikäiseksi. 

Sen verran ehkä sallitaan sanoa muille eronneille ja karanneille, että tunteva ihminen se on toinenkin osapuoli. Useimmiten jälkikasvu on molemmille vanhemmille tärkeä, eikä lasta saisi tyyten erottaa isästä tai äidistä. Viime kädessä ihan tärkeintä on, että lapsilla on hyvä huoltaja, vaikka sitten sijaiskodissa.

Lisäys: Joulu on rahattomalle vaikeaa aikaa.

***

Päivän valeuutinen

Mennä päivänä Merkel ja Macron laskivat jo ennakolta seppeleen 

EU:n liittovaltiohaaveiden muistomerkille, Naton solttujen kera.

Rumppi oli Pariisissa taas vähän nuivana ja tuhmana, mutta 
sehän ei ole uutinen, ei yhtenäkään päivänä.

Linkki asiaan liittyvään nk. vastuullisuudiseen.

EU on vitsi, mutta ei hauska vitsi.

***