Isänpäivän joulukuusi piristi yksinäisen tallustelijan harmaata aamua yhdessä Suomen lippujen kanssa. Lumesta ei ole Kuopion kalifaatin maisemissa tietoa, mutta kerkiää sitäkin vielä tulemaan. Joulukuusten lämpimissä tunnelmissa kuitenkin jo ollaan, eikä olla palmun alla, vaikka ilmasto kuulema muuttuukin eteläiseksi mahotonta haipakkata.
Intrigööri toivottaa kaikille isille ja isoisille mukavaa isänpäivää ja joulun odottelua. Erityisen paljon toivoisi pärjäämistä yksinhuoltajille, ihan sukupuolineutraalisti. Äsken kaupalta tullessa bussissa istui nuoren näköinen naisimmeinen yhdessä neljän pienen lapsen kanssa. En tiedä, oliko hän yksinhuoltaja, mutta vilkkaasta lapsikatraasta hän kuitenkin oli siinä huolehtimassa.
Yksinhuoltaja joutuu samalla vetämään isän tai äidin roolia, eikä se on helppo nakki. Äippänä ei meikäkään aikoinaan oikein osannut olla. Yksinhuoltajuutta kesti silloin vain reilut pari vuotta, kunnes kakru urkeni täysi-ikäiseksi.
Sen verran ehkä sallitaan sanoa muille eronneille ja karanneille, että tunteva ihminen se on toinenkin osapuoli. Useimmiten jälkikasvu on molemmille vanhemmille tärkeä, eikä lasta saisi tyyten erottaa isästä tai äidistä. Viime kädessä ihan tärkeintä on, että lapsilla on hyvä huoltaja, vaikka sitten sijaiskodissa.
***