EU sai norjalaisilta Nobelin rauhanpalkinnon, mitä pienen Suomen eurouskovainen edustajakin otti vastaan tippa silmänurkassa. Rauhanpalkinnon jakajat saisivat ehkä päivittää kriteerinsä, valtioiden välinen rauha ei takaa niiden sisäistä sosiaalista rauhaa.
Sadattuhannet ihmiset protestoivat päättyvän vuoden 2012 aikana kaduilla monissa Euroopan maissa säästötoimia ja hyvinvoinnin leikkauksia vastaan. Rauhanpalkinto ei kyllä kuulu kaikille meille yli 500 miljoonalle, osa on ollut liiankin rauhallisia ja osa ei.
Euroryhmän ulkoista talouskuria jo valmiiksi noudattanut Suomi on vielä välttynyt levottomuuksilta. Kasvavat säästötoimet, kansalaisten kurjistus ja uusliberalismin avoin vyörytys ovat jo todellisia uhkia demokratialle ja sisäiselle vakaudelle. No, onhan Suomessa koulutettu mellakkapoliiseja jo parikymmentä vuotta, että eipä hätää eliitillä.
Päättyvän vuoden varrelle mahtuu monia poliittisia päästöjä, joilla hyvinvointivaltio halutaan romuttaa kohdistamalla säästöt vahvimmin pienituloisiin ja heikoimpiin suomalaisiin. Kovia aikeita ei enää vaivauduta peittelemään, hankkeiden julkistaminen saa uuden öykkärien hallitseman yhteiskunnan ikäänkuin tuntumaan lailliselta.
Uusliberalistien ja heidän myötäilijöidensä julkisessa kielenkäytössä hyökätään mm. kasvavaa eläkeikäistä väestöä, pitkäaikaistyöttömiä ja julkista terveydenhoitoa tarvitsevia vastaan. Jopa kotona pieniä lapsiaan hoitavia äitejä tai opiskeluputkesta sivuun jääneitä nuoria nuivitaan kuin joitain tuholaisia.
Päättäjien mielestä ihmisten pitäisi raataa töissä kuin pikkuoravat käpykuusikossa, varmaankin peruskoulusta hautaan asti, vaikka töitä ei olisikaan. Työ on nykymaailmassa rajallinen voimavara, eikä sitä riitä kaikille. Ainakaan palkkaa ei makseta.
Päättäjien silmissä kimmeltävät vain kultaiset euron kuvat ja yksin eliitin hallitsema euroliittovaltio. Demokratia on nykyisin lähinnä muodollisuus, mutta samalla se mahdollistaa meilläkin tuhansiin nousevan uskollisten joukon palkitsemisen.
Julkisista budjeteista paikattaisiin kai vain sosiaaliperusteista maahanmuuttoa, koska se on unionin syvässä ytimessä aina niin muodikasta. Mennään myös Ruotsin ja Norjan malliin, mutta ei missään asiassa, mistä meille olisi todellista hyötyä.
Toistuvat uusliberalistiset painotukset alkavat olla jo yhtä vastenmielisiä kuin jokin aivoton uusnatsismi tai toisaalta kovin outo antifasismi. Jälkimmäiset ovat vain hyvin pieniä risuja kansakunnan vesaikossa, mutta hallituspuolueiden edustajat edustavat tärkeitä päättäjiä, tämänkertaista poliittista esivaltaa.
En jaksa tässä hämmennellä uudestaan koko vuotta, mitä on Suomessakin leimannut velkakriisi, suuret työpaikkojen menetykset ja toistuva euron pelastelu valtavine takausriskeineen. Riittänee, kun sivuan näistä viime päivien poliittisia pössäytyksiä. Nuo tuoreimmat aatokset ne meitä siivittävät uuteen vuoteenkin. Vain pari esimerkkiä:
Suomen 90-luvun lama, jota tämä sama aikanaan puolueensa profeettana pidetty hemppa kaltaistensa tavoin toimillaan pahensi, oli kai sitten vain esileikkiä siitä, mitä voimme pian odottaa. No, on niitä harhaan- ja unioniin johtajia ollut muissakin puolueissa.
Toinen ajatusten vuo, valtapuolueen istuva kansanedustaja, julistaa, että leskiltä ja orvoiltakin pitäisi ottaa (paitsi kai siltä yhdeltä petteriltä). Työkyvyttömiäkin hänen mielestään tarvitaan maata kaatavan armottoman työvoimapulan paikkaajiksi.
Eipä siinä muuta kuin pistäkää duunia tiskiin! Kyllä meitä työttömiä, hulluja ja eläkeläisiä täältä takamailtakin lappaa sorville niin, että riittää. Täältä tullaan porukalla kuin Lapinlahden Linnut laman kovissa kourissa vuonna 1993. Kohta tullaan!
Lisää ja vakavaa bloggaajien asiaa löytyy mm. tästä Euroopan tilannekatsauksesta.
* * *