Kehdosta hautaan

Kehtoa ei enää käytetä kuin kodin koristeena, jos sellainen vauvojen keinutuslaite sattuu jostain löytymään. Hautaankaan eivät enää kaikki joudu tai pääse, kun tuhkaus yleistyy. 

Toisaalta syntymän, elämän ja kuoleman kokonaisuus on ikuinen, muodollisuuksista riippumatta. Tänne synnytään ja kukin ajastaan täältä pois kuolla kupsahdetaan.

Tänään lappilainen taiteilija Andreas Alariesto osui kohdalle ensin tutun kirjoittajan blogitekstissä ja sitten netistä katselluissa hienoissa kuvissa.

Alarieston naivistisessa teoksessa Elämän kaari ihminen lennähtää kehdosta hautaan komeassa kaaressa ja se näyttäisi tapahtuvan äkkiä. 

Eihän siinä kestä silmänräpäystäkään, kun ukko ( tai akka ) pomppaa koko ihmiselollisen elämänkaarensa pituuden universumin suuressa mittakaavassa. 

Paljon iloisempia terviäisiä saamme Japanilaisen Sobetsun kaupungin koululaisten tervehdyksessä olympiakisojen kävelijöille. Lapset esittävät suomeksi mm.  Maamme-laulun.

Meillä Suomessa moinen isänmaallinen hehkutus on poliitikkojen pösilöenemmistön tahdosta virallisesti pannassa. Isänmaallisuuden arvostaminen on sentään yksityisesti laillista, vielä toistaiseksi.

Onneksi japanilaisilla on ilmaisuvoimaa ja hyvä muisti, sillä oman kotomaamme asioita voi vielä käydä muistelemassa edes jossain etäisillä, mutta ystävällisillä mailla. Mieluummin siellä kaukana kuin lähempänä kumartelevan herrakansan uudessa pääkaupungissa Prysselissä! 

Prysselissä on monelta maha kasvanut, mutta pää on kutistunut.

***

Oikeistohallitus voisi pelastaa talouden ja köyhimmät

Luvaton kopsu Kauppalehden jutusta: 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen uudistusta on markkinoitu maksupolitiikkaa selkeyttävänä ja yhdenmukaistavana: Enää ei muistisairaalta mummolta voida periä 15 euroa vessapaperirullan vaihdoksesta, kuten jokin aika sitten kerrottiin käyneen Esperi Caren hoivayksikössä.

Asiakasmaksuissa kyse ei kuitenkaan ole tällaisista yksittäisistä ylilyönneistä.

Suomi on ollut vuosien ajan Euroopan komission hampaissa poikkeuksellisen korkeista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista.

Missään muualla länsimaissa sote-menoja ei kateta asiakasmaksuin samassa määrin kuin meillä. Joko palvelut rahoitetaan verovaroin tai vakuutuksin.

Tähän ongelmaan uusi asiakasmaksulaki ei näytä tuovan muutosta. Se nostaa maksuja tai vastaavasti vähennysjärjestelmien takia lisää byrokratiaa ja ihmisten hämmennystä.

Helsinki ilmoitti jo tulosidonnaisten maksujen nousevan suurimalla osalla asiakkaistaan, vaikka kaupunki koettaa pitää kotipalveluiden maksut alle lain sallimien maksimimäärien.

Vaativan hoidon asiakkaille maksulaki on synkkää luettavaa. Kun aiemmin hoitomaksu sai viedä enimmillään 80 prosenttia hoidettavan kuukausituloista, nyt osuus nousi 85 prosenttiin.

Lisäksi suojaosan määrä eli hoidettavalle kuukausittainen käteen jäävä vähimmäisraha putoaa tehostetussa palveluasumisessa 164 euroon kuukaudessa. Aiemmin se oli sentään 254 euroa.

Laitoshoidossa summa on tätäkin pienempi, 110 euroa kuukaudessa. Se tekee 3,5 euroa päivässä.

Tuolla rahalla ei saa edes puolikasta tupakka-askia, puhumattakaan siitä, että summalla voisi maksaa kännykkä- ja parturilaskuja, ostaa vaatteita tai omia hygieniatuotteita.

Pitkäaikainen laitoshoito ei tunne maksukattoa, mutta ei 683 euron vuotuisella katolla ole merkitystä edes lyhytaikaisessa laitoshoidossa. Katon ylityksen jälkeen asiakkaalta peritään nimittäin 22,50 euron maksu vuorokaudelta.

Suomessa on lukuisa määrä ihmisiä tehostetussa palveluasumisessa ja laitoksissa. Näitä löytyy vanhuksista, vammaisista, mielisairaista ja muista pitkäaikaissairaista, joista valtaosa on jo valmiiksi vähäosaisia.

On erikoista, että vihervasemmistohallitus kurittaa juuri tätä ihmisryhmää viemällä heiltä edes pienen mahdollisuuden itsenäiseen rahankäyttöön.

Periaatteessa sote-alan järjestöjen pitäisi ajaa näiden vähäosaisten asiaa eri hankkeissa. Käytännössä järjestöt kuitenkin tekevät yritysten tavoin bisnestä samaisten ihmisten rahoilla.

Lausunnon antajina ne ovat kaksoisroolissa, vähintäänkin toinen käsi asiakkaan kukkarossa.

Kauppalehti. Kaija Ahtela

***

Linkki KL:n juttuun.

Vaivaisukkojen ja -akkojen kuvia.

KL:n sotejuttua lukiessa ja vaivaisukkojen kuvia katsellessa selvisi ehkä sekin, miksi kovasti mainostettu "rikas" Suomi on säilyttänyt paljon vanhoja vaivaisukkoja ja -akkoja. 

Täällä raukoilla rajoilla on aina sisimmässä tiedostettu, että kaikkinainen kurjuus voi tulla nopeasti takaisin! Vai tuliko se jo?