Kultaa on, mirhamit meni

Saksassa keskustellaan nyt maan mahtavista kultavarannoista, joista osaa ollaan kotiuttamassa holveista Yhdysvalloista. Rapakon taakse saksalaista kultaa rahdattiin aikoinaan Neuvostoliiton miehityksen pelossa. 

Otsikossa mainitut mirhamit menivät intrigöörin mielestä sen samaisen Neukkulan kaatumisen mukana. Suuren ja mahtavan aikoihin venäläiset naiset tuoksuivat jo kaukaa miestä kaataville vahvoille hajuvesille. Ehkä ne olivat semmoisia hienoja tuoksuöljyjä, mirhameja?

Mutta kullasta piti kirjoittaa: Pienessä Suomessa ulkomaiset kaivosyhtiöt kirjaavat pitoisuuksiltaan jopa ennätyksellisiä kultalöytöjä. Lieneekö vihdoin kauan haikailtu Lapin kullan emäkalliokin löytynyt, tosin niitä taitaa olla monta. Suomi ei jostain vain lakeja säätävän eduskunnan tietämästä syystä omista itse edes omaa kultaansa. Maasta pois vietävän kullan arvosta ei varsinkaan veroteta onnekkaita kaivajia.

Kuka kultani vei? 

Olemmehan täällä Suomessa nerokkaiden poliitikkojemme lailla onnesta pyöreenä, kun jos joku kansainvälinen yhtiö viipyy täällä edes sen aikaa, että ehtii kaivaa kullat ja arvometallit täältä parempaan talteen. Niin kuin ne Sallan fosfaatitkin pian kaivetaan, ne mitkä vaihdetaan maailmalla milloin vain, vaikka suoraan kultaan. Suomi sitten peittelee aikanaan montut ja korjaa saasteet...

***
Kullan ja valuuttojen suora kytkös kirposi maailmassa vasta noin 40 vuotta sitten, mutta keskuspankit säilövät vieläkin mielellään paperi- ja bittirahan lisäksi myös painavampaa vakuutta, vakuutusta pahojen päivien varalta. Saksassa muistetaan vielä hyvin mm. Reichsmarkan romahdus 20-luvulla, mistä seurasi paljon pahoja asioita

Yhdysvalloilla on eniten velkaa maailmassa, mutta tähtilipun liittovaltiolla on eniten myös kultaa, peräti 8 133 tonnia ja kullan painoarvo valuuttavarannossa on peräti 75,4 prosenttia.  Se on tietysti hyvin kovasti suhteellista. Rahassa jenkkien kulta lienee jotain reilut 400 miljardia taalaa, pähkinöitä maan julkisiin velkoihin verrattuna.

Saksan kultavaranto on 3 396 tonnia, valuutasta kullan arvo lasketaan 72,4 prosentiksi. Kullan hinta teki ennätyksiä reilu vuosi sitten. Handelsblattin jutussa saksalaisen kullan arvoksi lasketaan nyt noin 140 000 000 000 euroa eli 140 miljardia (tai paljonkin yli). Saksan kullasta on 1 536 tonnia USA:ssa, kai New Yorkissa, 450 tonnia Englannin pankissa. Ranskassa kultaa oli 374 tonnia, ne lienevät menossa kotia Saksaan, missä ovat loputkin 1 036 tonnin kultaharkoista. Tässä uusi linkki asiasta.

Saksalaiset ovat keskusteluissa arvuutelleet sitäkin, onko kaikki kulta varmasti tallessa, pölyjäkään ei ole käyty pyyhkimässä pitkiin aikoihin.  Puhutaan siitä, olisiko osa kultavarannoista myytävä pois. Saksassa keskustellaan siitäkin, olisiko maan kultavarantoja syytä säilyttää edelleen pääosin ulkomailla, myös joissain Aasian talouskeskuksissa.

Kulta ei näinä bittirahan aikana ole niin painavaa kuin ennen. Saksan kulta-aarteen arvo ei olisi kuin viitisen prosenttia Saksan julkisesta velasta. Siis 140 - 150 miljardin kultaharkot vastaisivat vain pikkusiivusta Euroopan talousveturin veloista. Pahaksi on pääsyt, tämä kuprurahatalous, mikä paisuu kuin hiivataikina paljussa ennen kuin se lätsähtää. Mistäs ne nk. substanssiarvot sitten revitään?

***
Aatoksia herättävää on sekin, että Suomen Pankin kultavaranto on pysynyt ennallaan jo yli 40 vuotta. Joskus markan aikoina kullan arvo oli merkittävä. Nyt nuo 49 tonnin kultaharkot ovat arvoltaan jotain päälle kaksi miljardia euroa, pari prossaa Suomen julkisesta velasta. Isosta rahastahan sekin käy, ei poliitikkojen, mutta taviksen mielestä. Suomen kullat voisi kai kuljettaa kahdella isolla rekalla, missä lienevätkään.

Suomen Pankin kullan sanotaan olevan osa sen rahoitusvarallisuutta, mutta nyt on pakko ihmetellä ääneen näin näppikseltä: Suomen Pankki on nykyisin vain EKP:n sivukonttori, joten ovatko kaikki varat ja velat jo euron kautta yhteisvastuullisia? Onko suomalaisten kulta-aarre siis EKP:n, Suomen Pankin, vaiko Suomen valtion omaisuutta, jolloin meillä kaikilla olisi ikäänkuin hitusen verran kultaa jemmassa?

Kolmantena maailman suurimpien kultasormien listauksessa onkin Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, jonka kultapotti on 2814 tonnia, missä sekin lie. Italialla on paljon eli 2452 tonnia kultaa, maan valuutasta kullan arvoksi lasketaan 72 prosenttia. Myös Ranskalla on omaa kultaa reilusti, 71,6 prosenttia valuuttavarannoista eli 2435 tonnia.

Rikkaalla? Kiinalla on 1 054 tonnia kultaa, mikä painaa valuuttavarannoissa mitaten vain vähäiset 1,7 prosenttia. Sveitsin vuoret kätkevät 1 040 tonnia kultaa,  Venäjän kultakätköt ovat 937 tonnia ja Japanin jemmat 765 tonnia. Hollannin kulta painaa 613 tonnia, Intian 557 tonnia ja Euroopan keskuspankin takana on 502 tonnia keltaista arvometallia. Iranilla arvioidaan olevan 500 tonnin kultavarasto.

Kaikkiaan maailmassa arvioidaan olevan 170 000 tonnia louhittua kultaa, minkä arvo olisi jotain liki 10.000 miljardia taalaa.

***
Kulta painaa ja on takuulla arvokasta, suhdanteille altistakin se on, mutta kaikkiaan se kattaa vain prosentteja maailman reaalisen rahan ja kuprurahan määrästä, kuten yo. Saksan esimerkki osoittaa. Otapa näistä nyt selkoa, mutta ei kai  se olisi edes sopivaa, jos jollain taviksella olisi näin isot asiat hanskassa. Ikävintä on silti ajatella, ettei se kokonaisuus ole todella enää kenenkään hanskassa tai hallittavissa.

Mielenkiintoista on sekin, että euron apupaketteja saaneista maista Portugalilla on maan kokoon nähden iso kultavaranto, 383 tonnia eli euroissa kai ainakin 15 miljardia. Kreikan keskuspankin jemmassa on 112 tonnia kultaa, mitä se lie, ehkä 5 miljardia. 

Ns. kriisimaiden kullan myynnistä on viime vuosina vain puhuttu. Taitaa olla niin, että oma kulta on köyhällekin maalle kultaa kalliimpi. Paitsi se ei koske AAA-Suomea, joka jakaa ja lahjoittaa, eikä ajattele omaa etuaan, ei edes työpaikkoja.

Tuosta tuli mieleen eräskin merkittävä kreikkalainen poliitikko, jonka äiteellä on kuulema hurjasti paljon miljoonia euroja piilossa Sveitsissä. Intrigöörin mielestä pitäisi ehkä puhua siitäkin, mistä ihmeestä jokin poliitikkoperhe on moisia rahoja kähm..., eikun tienannut? Johtavat poliitikot taitavat joissain maissa olla myös loistavia rohmuja tai bisneshaita?

Intrigöörilläkin on muuten muutamien ykkösgrammojen varanto Lapin kultaa, hippuja. Mutta sitä en kerro kuin tutuille. 

Lisäys: Komeita grafiikoita kullasta ja rahasta!


Linkki pdf: Raha on melko vanha keksintö.

Lapissa kulta- ja malmikuumetta, Kauppalehti.


12.6.2019: Siel on mun kultani...

* * *

Kultaa ja sardiineita

Portugalilaisten 14 miljardin euron kultavarantoon ei maassa voida tietenkään kajota edes äärimmäisessä hätätilassa. Onhan kulta riistetty siirtomaaruoskilla, miekoilla ja musketeilla Etelä-Amerikan intiaaneilta, sekä Afrikan laajojen siirtomaiden neek..., eikun alkuasukkailta. Lisäksi kultaa on vuosisatojen varrella hankittu mm. orjakaupalla ja kiinalaisten pelihimon rikastuttamia Macaon kasinoita verottamalla. 

Portugalilaisilla on muutenkin niskassaan kahden maanosan sademetsien shamaanien ja poppamiesten ikuiset kiroukset, mitkä kutistavat vähitellen kaikkien portugalilaisten miehenpuolien kallon sisäpuolta niin, ettei koko nupille jää lopulta muuta tehtävää kuin pitää korvia erillään. Työnteolla tienaaminen käy kirouksen mukaan yhä vaikeammaksi, vaikka kulutusjuhliin onkin kaiken aikaa kovat halut. Haluja siis olisi, mutta kykyjä puuttuu.

   

Portugalilaisten kulttuuriperinnekin on näivettynyt omituiseksi valituslauluksi, fadoksi, mikä on suomalaisittain kuin sekoitus itäkarjalaisia itkuvirsiä, vanhan kansan lehmänkutsuhuutoja, sekä saamelaisten joikhaamista. Portugalilaisille ei ole ikuisen kirouksen takia jäänyt kerta kaikkiaan muuta kuin vanhoja patsaita meren rannoilla, sekä järkyttävä määrä tyhjiä sardiinipurkkeja. Joskus juhlapäivinä he pääsevät nauttimaan vähän rupsahtaneita sitrushedelmiä, kuivaa patonkia ja portviiniä, mistä ei saa edes krapulaa.

   Tämän kaiken voisi sitkeä Portugalin kansa vielä sietää kivisillä rannoillaan ainaisessa merituulen ujelluksessa. Kelvottomissa ja poliitikoissa ja sika-ahneissa pankkiireissa heillä on kuitenkin kestämistä enemmän kuin inhimillisesti keneltäkään voidaan edellyttää. Eurooppalaisen keskuspankin EKP:n velka-armeijan piirityksestä he eivät yksin selviä.

Pankkiherrojen säälimättömät huovit Junckerit ja Trichetit ja Rehnit takovat rautahanskoin Lissabonin portteja. Vaikka portugalilaisilla on velkaa nielurisoja myöten, lisää olisi muka pakko niellä. Johan siihen velkamäärään tukehtuu vaikka kreikkalainen.

Kyllä suomiugrilaisen peruskansan täytyy ojentaa heille sosialistisesti ja demokraattisesti auttava kouransa. Katkerien viidakon poppamiesten kiroukset kaikuvat täällä Pohjolan havumetsissä asti. Suomessa on pahoja vaikeuksia kasata hallitusta, koska ei olla sitten millään päästy yksimielisyyteen siitä, miten ystäviämme Portugalissa olisi parasta auttaa.

Siksipä intrigöörille tulikin mieleen rimauttaa Isopää-Ekille EKP:n suomalaiseen sivukonttoriin. Isänmaallisena, joskin työnantajansa nälkäpalkalla orjuuttamana ihmisenä, Eki kyllä yskän ymmärtää. Ellei ymmärrä, niin gööripä tässä vääntää sen rautalangasta.

***

Suomelle on ensiarvoisen tärkeää saada hallitus kasaan, jotta voidaan päättää kiireellisistä kotimaisista asioista. Leipäjonot uhkaavat jossain puutteen takia jopa lyhentyä, joten tarttee saada äkisti lisää EU:n ruoka-apua, tuoreita sämpyläjauhoja ja makaroonia. Lisäksi yhteisenä huolenamme on mm. se, miten saada valtion velkarahat riittämään siihen pakottavaan tarpeeseen, että herrojen palkkoja on piankin taas nostettava. 

Muitakin murheita on, kuten kokonaisen kantasuomalaisen maalaishenkisen kansanosan katoaminen peltomaiden laitamille joihinkin merkillisiin maakuoppiin, mutta niistäpä lisää tuonnempana.

Portugalin Azoreilla asunee
aika härkäpäistä sakkia?

Mainitun EKP:n suomalaisen sivukonttorin holveissa on ehtaa suomalaista kultaa kuulema 49 tonnia. Tästäpä tulikin mieleen, että monilla taviksilla, kuten minulla, on vaikeuksia hahmottaa sitä, miten iso määrä rahaa on yksi miljardi euroa. No tässäpä yksi mittari: Suomen Pankin koko kultavaranto, 49.000 kiloa on reilun miljardin tai enintään kahden miljardin arvoinen, eikä sen enempää. Ei se miljardi EU:n mitalla mitattuna niin iso raha taida olla, jos tämä yhtään hahmotuksia helpottaa.

Eki ja pojat varmaankin mielellään nostelevat trukeilla ne kultaharkot holvista rahapajalle, missä ne voidaan sulattaa ja lyödä yhden euron arvoisiksi pikkuruisiksi kultakolikoiksi. Kolikon toiselle puolelle voisi stanssata Suomen kiljuvan jalopeuran ja toiselle puoliskolle Portugalin jellonia, petolintuja, härkiä, laivoja, linnoja ja lohikäärmeitä. Portugalista löytyy kyllä paljon uljaita vaakunoita!

***

No niin, sitten vain se noin 40 tonnia kultakolikoita säkkeihin, rekkoihin ja Portugaliin. Karhukopla voisi suojata kuljetusta. Lisäksi etummaiseen rekkaan kuskin viereen voisi laittaa valvojaksi europarlamentin täystuho-ninjakaksikosta Hautalan ja takimmaiseen Hassin. Silloin kultarahti olisi maksimaalisesti turvattu. 

Soini ja Urpilainen voisivat edellämainittujen valvojien kanssa huolehtia kultakolikoiden jakamisesta vuoropäivin kaupunkien torilla tasan kaikille portugalilaisille. Siitähän tulisi semmoiset satasen verran per nenä kymmenelle miljoonalle kansalaiselle, vauvat ja vanhukset mukaan lukien. Johan sillä satasella saisi monen kuukauden sardiinit ja patongit, per nenä. Portviiniäkin saattaisi saada.

Tällä tavoin Suomi voisi kieltäytyä hyvällä omallatunnolla Portugalin lainan kitkerältä kalkilta maistuvalta takaukselta, eikä olisi suoraan tukemassa sika-ahneita ja huijaroivia suurpankkiireita, vaan hätää kärsiviä eurooppalaisia veljiä ja sisaria. 

Suomi saisi rauhassa muodostaa enemmistöhallituksen demokraattisen vaalituloksen pohjalta. Menettäisimme vain yhden miljardin tai mitä se oli, mutta sen verran menisi takaamalla kumminkin. Äkkiähän kai perusugrilaisten ja sosialistien muodostama hallitus semmoisen rahan säästäisi, vaikka ne pirulliset porvarit joka kohdassa jarruttavatkin. 

Ja onhan Suomessa useita kultakaivoksia, tosin ulkomaisilla omistajilla, mutta sehän on meillä jo vanha käytäntö, ettei omista mineraalivaroista ikinä pyritä itse ainakaan hyötymään.

Ja mikä tärkeintä: Yhdellekään portugalilaiselle ei jäisi epäselväksi, että nyt ne suomalaiset auttoivat ihan oikeasti. Ja loppuisi se ainainen ruikutus niistä perhanan sardiinipurkeista, jotka taisivat lopulta päätyä sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Sinne ne menivät laivojen ja veturien pelteihin, ainakin ne säilykepurkkien kuoret.

Sardiinipurkkien sisältöä muistellaan vieläkin joskus joissain vanhainkodeissa rasvoja suupielistä nuoleskellen, luulisin.

€ € €