Sabotaasia, ei hölmöyttä?

Tunnistatko heidät kaikki? Minä en tunnista vielä jokaista. Ehtiiköhän ministerien
nimet ja naamat oppia yhdistämään ennen kuin uutta jallitusta taas kasataan?

Postaan linkin Jan Hurrin juttuun Taloussanomissa. Tunnettu taloustoimittaja toteaa, ettei hallituksen aikoma valtion tuottavan omaisuuden myynti 

nolla- ja miinuskorkojen aikaan ole hölmöyttä, vaan sabotaasia.

Linkkejä: 

Kauppalehti kertoo, ettei Oy Suomi Ab ole tyhjän päällä. Rahhoo on ja omaisuutta.

Valtion ihmekauhasta riittää? Linkin takana on taas yksi esimerkki.

Ihmekauhasta riittää jakajille itselleenkin.

Kateuslista: Ihmekauha kippaa reilusti pienelle joukolle virkamiehiäkin.

Ja vielä: Isot palkat juoksevat valtion firmassa tyhjän tekemisestä, vaikka lisää miljoonatappioita tulee.

***

Ilmastonpuutos postissa

Postilaitos on satoja vuosia kuulunut itsellisten valtioiden tärkeimpiin toimintoihin ja ylpeyden aiheisiin. Ja syystäkin. Niin myös Suomessa. 

Postin kannattavuuden tiellä riittää edelleen vaikeuksia kun kirjeet ja kortit jäävät hiljalleen muistoihin. Tavara tai roina kulkee kyllä sutjakasti maasta ja maanosasta toiseen. Suomen Posti on iso pulju, jonka kannattavuus on alavariinsa uhattuna ja kilpailijoitakin riittää.

Brexit-brittilästäkin tuli ennen kivoja asioita, kuten lastensarja sympaattisesta  postimies Patesta ja hänen Jessi-kissastaan. Tylystä harppi-Saksastakin tuli upea nukkumatti-sarja. Postman Pat muistui mieleen siltä ajalta, kun oma kakru oli pieni ja ahkera tellun tapittaja. Alfred J. Kwak oli sekin suuri suosikki.

Sympatia on kyllä hukassa ainakin nykyisen valtionyhtiö Kwak.., eikun Postin johdon osalta. Kun postin duunari tienaa nihkeät pari tonnia kuussa, pääjohtaja Heikki Malinen tienaa lisineen liki miljoonan euron tiliä vuodessa, jos se riittääkään. Koko Postin johtoryhmä tanssii kannustinhumpan tahdissa.

Postissa on meneillään paha ilmastonpuutos, siis kunnollisen työilmapiirin puutos. Niin toki saattaa olla monessa muussakin paikassa. Ihmisten välinen kohtuullinenkin tasa-arvo on utopiaa, myös ns. julkisella sektorilla.

Demaripääministeri Antti "Reilu" Rinne ja muut ministerit ovat postin tervehdyttämisestä puhuessaan ilman muuta oikeassa. Nyt poliitikkojen tosiaan tarttis tehdä muuta kuin sitä tavallista eli hökeltää sutta ja sekundaa. Liika liksa on valtionyhtiöiden ylipääjohtaja-rinssieversteillekin liikaa! Liian vähän ei riitä kenellekään.

***
Piäministerille pitää kyllä vielä urputtaa hänen oman hallituksensa  avustajasirkuksesta. Koko ministeristön avustajakaarti tienaa muutaman kymmenen milliä vuodessa, heitä on pian yhtä paljon kuin kansanedustajia ja pahimmat noista syöttiläistä tienaavat enemmän kuin tavisministerit. Järki- tai älypipo olisi tarpeen myös politiikassa!

Postipostauksen lopuksi sopinee laittaa hieno postimerkki, jossa ovat tolkun postimiehet jämerine autoineen. Oi noitakin aikoja!

***

TalSa 12.9.2019: Postista uusi halpatyön hikipaja ja iso sellainen!

7.9.2019: Posti-Heikille tyrkkää eläkettä, kunhan 63 ikävuotta täyttyy?

2.10.2019 Yle: Heikille riitti.

Lisäys 15.4.2020: Heikki Malisesta Outokummun pomo.

Voivatko aivot jäätyä?

Kun koko maas on hanki ja ihmisillä hiukan järki jäässä, veroylen sivustolla kysellään tänään, voivatko aivot jäätyä. 

Intrigöörin usein käyttämä ja tavallisesti asioista hajulla oleva kokemusasiantuntija T. Vähäviti vastaa:

"Kyllä aivot voivat jäätyä tai jähmettyä. Lohduttavaa on kuitenkin, että kaikissa tapauksissa, kuten johtavilla poliitikoilla, sitä ei edes huomaa."

***

Sähköistä utopiaa, tättärää!

SDP aikonee hallituksessa, siinä seuraavassa, tehdä "tiekartan" uusien polttomoottoriautojen kieltämiseksi. Puolueen tavoitteena on, että reilun 10 vuoden päästä Suomen tiestöllä vinkuisi 750 000 vähähiilarista tai nollapäästöistä autoa. Kautta hiilinielun!

Jos ilmasto lämpenee yli 1,5 asteen SDP ja vihreät varmaankin sitoutuvat eroamaan hallituksesta, niin voisi kohtuudella olettaa. Hallitusvastuusta ei kannattane puhua, sillä se on mielikuvitusolento. Niin on vielä se tuleva hallituskin.

Kivihiili ja kaikki muukin ryönä tietenkin aiotaan kieltää lämmön ja sähkön tuotannosta. No, sitten on intrigöörin mielestä hyvä juttu, jos Suomen kalsa ilmasto edes vähäsen lämpiää. Ettei tartte lämpöä ottaa riehumalla.

Sanna Marin kertoo aamun HS:n jutussa olevansa sateenkaariperheestä. On se aika pysäyttävää todeta, ettei 2000 vuotta vanhojen ihmeiden aika ole vielä ohi. 

Persut ovat kuulema arvoiltaan niin kaukana demareista kuin voi olla, yms. vanhaa pälätystä. Löytyy sieltä demarien siistin pinnan alta, jos syvältä raaputtaa, vielä se punakaartin jyrkkä arvopohjakin.

Jonkin jälkeinen maailma

Pitkästä aikaa uskalsin avata Vihreän langan. Googlen linkissäkin varoitetaan, että jos sen tekee, päivittää samalla käsityksensä. Onneksi paksu kalloni torjui pahimman tyrkytyksen pakkopullajutuista ja muusta vihreästä peruskaurasta.

Nettilehden etusivulla oli jo tarjolla mm. vihreitä utopioita. Siellä kyseltiin, millainen maailma on talouskasvun jälkeen. Sitä ei kuulema voi tietää, mutta sen voi kuvitella. Tuohon on pakko suhtautua myönteisesti, sillä kansan tunteiden tulkki Juha Watt Vainiokin lauloi aikoinaan, että vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. 

Vihreiden utopioiden nosteessa ei ehkä ole tiedostettu, että köyhät ovat edelläkävijöitä, he elävät talouskasvun jälkeisessä maailmassa jo nyt. Osa tuosta hyvin inhimillisestä ja isosta "rupusakista" on vanhoja veteraaneja.

Toki utopioitakin tarvitaan kovassa maailmassa. Pakkovaltaa ei tarvittaisi, ei minkään väristä, mutta joitain pelisääntöjä pitää silti olla, myös utopioissa.

***
Vihreiden yleisääntelijä Emma Kari  näkyy blogissaan vaativan, että turkistarhaus täytyy Suomesta lopettaa siirtymäajalla eläinsuojelulain uudistamisen myötä. Kerrankin meikäläisen ja jonkun vihernaisen arvopohjat ovat edes samalla kartalla. 

Meikä löysi itsensä jollain juttureissulla turkistarhalta jo kaukaisella 70-luvulla. Se muistikuva on säilynyt siitä asti biolevylläni vähän puistattavana. En moiti niitä ihmisiä siellä minkkitarhalla, mutta heidän työnsä ei ollut sivusta katsoen niitä hauskimpia. Pakolla ei silti yhtä elinkeinoa pidä lopettaa, siirtymäaikaa ja korvaavia konsteja pitää olla, paljonkin.

Molemmat mainitut puolueet ovat muiden politsaurusten tavoin valmistautuneet puhumaan meidät äänestäjät pyörryksiin, aiheesta kuin aiheesta. Populismillahan siinä ei tietenkään ole mitään tekemistä minkään kanssa.

Vasemmistoliiton vaaliteemoihin en nyt ehtinyt perehtyä, kun oli kiirettä aamukahvin kanssa. Mutta kuunnellaan tässä talven mittaan, miten se sirppi suihkii ja vasara paukkaa. Sellainen viesti vain jäi jostain mieleen, että Anna Kontulalta pitää kysyä, että saako sitä, nääs jos meinaa auton ostaa.

***

Lisäily 28.1.2019:  

Puolueiden ajatushautomot ovat blogisti Kalle Isokallion mielestä ajatushautaamoja, joissa tapetaan järkevät ajatukset. 

Intrigööri on yksityinen ajatushautaamo tai pähkäilysäilyttämö, jossa aatoksia laitetaan talteen muhimaan. Omatoiminen aatostelu saattaa vielä joskus tulevaisuudessa nousta kunniaan.

Silloin ei intrigöörin lukijan tarvitse ihan tyhjästä aloittaa. On tämä blogi sentään tyhjää parempi, kuten blogin huononpuoleinen huumorikin!

Linkki Kallen blogiin.

***

Pätkä vuodelta 2012:

Poliitikkojen sana on vapaa vasta eläkkeellä

Politiikka tyhmistää ja halvaannuttaa terveen järjen sorttisen ajattelun. Puoluekuri ja poliittinen sopivuus suorastaan tukahduttavat kenet ja minkä hyvänsä. Aktiivipoliitikon ei sovi puhua suoraan, pitää vain paapattaa ja hämätä, jotkut ovat siinä mestareita. Otetaan pari esimerkkiä:

Toimi Kankaanniemi on kristillisen puolueen veteraani. Me varttuneemmat muistamme hänet mm. kaukaisesta limuviinajupakasta eli minttusuklaasta. Ministerinäkin aikoinaan hommitellut Toimi teki ennen ulospäin aika nössiksen vaikutuksen.

Mutta kuinka kävikään, kun sidos eduskuntaan ja puolueen linjaan katkesi. Hiljaisesta puuhastelijasta putkahti ulos oivaltava ja suorasanainen ajattelija, sekä bloggaaja. Toimi Kankaanniemi  piti siis kynttiläänsä pimennossa, ainakin näin ulospäin, kun ei miestä tunne. Vapautuminen päivän politiikan kahleista oli hänelle ja meille lukijoillekin hyödyllistä.

Toinen politiikan konkari Esko Seppänen on antanut julki erilaistakin kuvaa.  Eskon kynttilä on monesti roihunnut soihtuna seuraajille ja meille sivustaseuraajillekin. 

Yritin tuossa kuunnella politiikkaradiota, missä Eskoa puhutettiin mm. 90-luvun alun lamaan johtaneista ja laman aikuisista suhmuroinneista esim. Suomen Pankissa. Mutta alkoi vähän tökkiä,  se vanhojen kauhistusten kaivelu.

Kovaa asiaa Seppänen pisteli taas tulemaan ja mikä on pistäessä, koska miehellä on paljon tietoa niin kansalliselta kuin laajemmaltakin tasolta. Mutta Eskoa on vaivannut sama mussutauti kuin Toimiakin. Miksei tätä ihan parasta ja vapautunutta Esko Seppästä kuultu silloin, kun mies aikoinaan istui esim. pankkivaltuuskunnassa ja myöhemmin europarlamentissa? No siksi kai, että politiikka esti miestä päästämästä täysin irti sisäistä toimittajaa ja kirjoittajaa.

Viisautta se voi olla jälkiviisauskin, mutta kyllä me suomalaiset olisimme toimivilta politiikoiltakin avoimuutta ansainneet, ennen ja nyt. Mitä me tästä päättelemme? No ainakin sitä, että politiikka pelkästään politikoinnin vuoksi on hyödytöntä ja vahingollista. Se estää oivaltavia ihmisiä, sellaisiakin poliitikoissa tietenkin on, paitsi kertomasta julki mielipiteitään, myös toimimasta reilusti kansakunnan parhaaksi.

Intrigööri odottaa jännityksellä muiden kokeneiden poliitikkojen karistavan ryhmäkurin kahleet ja vapautuvan puolueidensa ajatusvankilasta. Tervetuloa vapauteen, pois meille kaikille tuhoisasta puolueiden ja etujärjestöjen keskinäisen vallankäytön kirouksesta! 

Hyvinkin sekavat (mm. viherpunaiset) ja samalla populistiset poliittiset aatteet hämmennettyinä erilaisten eturyhmien pyrkyjen kanssa, sellaisesta ei voi koskaan hyvä seurata. Pilalle mennee koko hyvä huttu.

Jotkut johtavat politiikot kauhistelevat populismia, mitä aina on löytyvinään oppositiosta. Mutta kyllä oppositiokin osaa. Eilen kepun ex vetäjä Kiviniemi näkyi tyylinsä mukaan kauhistelevan taas, tällä kertaa populismia, sieltä oppositiosta. Mutta eivätkö politiikka ja populismi ole aina olleet paita ja pöksyt, ei ole toista ilman toista? 

Nykyiselle hallituspolitiikalle löytyisi ikävämpiäkin nimityksiä kuin jokin populismi, ja aiheesta, mutta olkoon se nimittely tällä kertaa.

***

Ai mikä ministerivastuu?

Jos ihminen aiheuttaa onnettomuuden, yleensä hän joutuu siitä vastuuseen. Jos ihminen tai ryhmä ihmisiä aiheuttaa suuronnettomuuden, myös vastuun ja tekojen seurausten eli rangaistusten pitäisi olla samaa luokkaa. Esimerkkejä siitä riittää tästä pahassa maailmassa.

Politiikassa tehdään tai ainakin yritetään tehdä suuria tekoja, joista myöskin riittää esimerkkejä, hyvässä ja pahassa. Poliittisesta vastuustakin usein puhutaan, mutta onko semmoista oikeasti ja toteutuuko se mitenkään käytännössä?

***
Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä kun jenkkilästä lähtenyt lama ravisteli maailmaa ja pääministeri Katainen sanoi suuret sanansa, joiden mukaan se ei koske Suomea. Kymmenkunta vuotta siinä vain meni ennen kuin Suomi pääsi edes suunnilleen samoihin taloudellisiin lähtökuoppiin, missä se oli ennen lamaa. Paljon ikäviä asioista ehti tapahtua ja annettiin tapahtua.

Joskus hyvin harvoin poliitikkokin joutuu näyttävästi vastaamaan tekemisistään valtakunnanoikeudessa. Suomessa näin on käynyt vain neljästi, mutta valtakunnanoikeuden jäsenet on kuitenkin valmiiksi nimetty, jos heitä vielä tarvittaisiin. 

Ministerivastuulaki on nykyisin koplattu perustuslakiin, mutta korkeimman tason päättäjien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä on silloin kysymys, jos joudutaan kutsumaan koolle valtakunnanoikeus.


***
Suomalaisista, siis meistä tämän pienen maan alkuasukkaista, on viime vuosina usein tuntunut siltä kuin ylimielinen poliittinen eliitti saapasnahkatornistaan näyttäisi kansalle keskaria, kuten kuvassa. 

Traumapsykologi sanoo Ylen lauantain jutussa, että "Oulun seksuaalirikokset ovat kaupungille suuronnettomuus ja apua tarvitaan suurelle joukolle". 

Suuren onnettomuuden taustalla eivät Oulussa ole luonnonvoimat, eikä mikään silkka vahinko tai epäonni. Lukuisten tähän mennessä ilmitulleiden seksuaalirikosten taustalla on joukko ministeritason päätöksiä, joiden perusteella maahan päästettiin syksyllä 2015 ja tänne jopa houkuteltiin suuri joukko taustaltaan hyvin epämääräisiä tulijoita maailman pahimmista kriisipesäkkeistä.

Vastalauseita noille päätöksille esitettiin kansalaisten taholta usein, näkyvästi ja kuuluvasti, mutta kaikki ne torjuttiin pontevasti. Erimielisille ikäänkuin näytettiin keskaria, erimielisyys päättäjien linjan kanssa johti joskus käräjillekin.

Intrigööri ei halua näyttää kenellekään keskisormea, mutta kysyy vain, jotta eikö pahojen vahinkojen aiheuttamisesta pitäisi seurata jotain? Edes jotain konkreettista, jopa korkeasti suojelluille poliitikoille? 

Tässä tapauksessa vääristä teoista pahasti kärsineet ovat lapsia ja varhaisnuoria, joiden elämä on pitkälti pilattu tekemällä alunperin vääriä poliittisia ratkaisuja. Päättäjien ylimielisyydestä kärsii parhaillaan kokonainen huomattava kaupunki asukkaineen. 

Ottavatkohan muutamat ministerit ja muut vastuulliset päättäjät todella osaa oululaisten ahdistukseen ja suruun? Ehkä, ehkä eivät? 

On oikein, että rikolliset lasten pahoinpitelijät joutuvat ankaraan rikosoikeudelliseen vastuuseen. Joutuvathan he?

***

Lisälinkki 12.1: Ylen koostejutun mukaan alle 15-vuotiaita uhreja on liki kymmenen, epäiltyjä on 16.

Toimittajaakin Oulun tilanne ahdistaa, mutta hallitus jatkaa teemalla NouHätä!

Blogilinkki: Kun oma tahto murskataan.

Orvolta se tuntuu

Kuvassa on neljä metsässä seisovaa viehättävää luonnollista henkilöä, koska nykyisin ei saa tytötellä. Mukana on myös ripaus politiikkaa:

Nuo uuden vuoden vastaanottajat seisovat lumisessa metsässä, mikä otetaan Suomessa entistä tiukemmin hyötykäyttöön, siis se metsä.

Keväisten voimasuhteiden mukaan valittavassa uudessa hallituksessa on ainakin sinistä ja punaista väriä, kuusten oksat ovat läheltä nähtyinä oikeasti vihreitä.

Jos vielä saisi muistella vanhoja sukupuolisuuksia, kuvassa saattaisi olla myös hyppysellinen feminismiä.

Kuvan neutraalishenkilöt torjuvat ilmaston lämpenemistä puhaltelemalla 

ilmaan lumihaituvia. Se lieneekin suomalaisille tehokkain ja samalla ainoa oikea tapa torjua pallon lämpenemistä.

Tulevaa pääministeriä en sentään ala arvuutella, sillä se tuntuisi vähän orvolta!

Ei kai sentään äskettäin oikeudessa sakkoihin tuomittua valita pääministeriksi? Vai onko sakkojen saanti yhdelle poliitikolle pelkkä pikkujuttu ja toiselle elinikäinen leima?

***

Pyhän lehmän puolueet

Raitis ilma saattaa hieman humalluttaa. Niinpä tuli aamukäppäilyllä mieleen, että nimellisessä demokratiassamme me äänestämme itse kukin, jos viitsimme,  jotain pyhän lehmän puoluetta. Jokaisella puolueella on tärkeitä asioita, joiden taakse ne kutsuvat vaalikarjojaan.

Pyhät lehmät ovat puolueille erittäin tärkeitä, eikä niiden palvomisesta tingitä kuin korkeintaan hallitusneuvotteluissa. Pienempiä käytännön lehmänkauppoja politiikka on pullollaan, niitä on pakko suhmuroida silloin tällöin ja toisinaan. Silloin on ainakin osattava puhua vakuuttavasti kuin rahaton lehmänostaja.

Muistin, että olen minä pyhästä lehmästäkin jo postannut tähän pian kahdeksanvuotiaaseen intrigööriin. Aiheita on ollut vuosien mittaan paljon, mistä on milloinkin joutohetkenä itseä viirannut. Postauksia kertyy yhteensä tuhatkunta, liekö siinä sen verran liikaa vaiko eikö?

Puolueilla on siis monta pyhää lehmää. Useimmille eduskuntapuolueille tuntuu nykyisin olevan tärkeintä ainakin häiriöttömän maahanmuuton runsas jatkuvuus ja ilman kantisten vihapuheita. Siinähän on kysymys paitsi pyhästä lehmästä, myös nykyajan hölmöläistarinasta, uudemmasta versiosta siitä jutusta, missä hölmöläläiset kantoivat säkillä valoa tupaan. Peiton jatkaminenkin jutuksi kävisi.

Vanhan ajan Suomessa, silloin kun pappi ehkä ainoankin lehmän vei, ei ollut ongelmia maahanmuuttajista. Jokunen laukkuryssä maakunnissa nähtiin joskus. Wanhan ajan herrat olivat kyllä paljolti vierasmaalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä, lajinsa oli muitakin herraskansalaisia, mutta samalla he olivat kuitenkin suomalaisia.

Massamaahanmuuttoja ei tunnettu, kuten nyt. Ei ollut ränsistyvää hyvinvointivaltiota, joka olisi moisen touhuilun velkarahalla tulevien sukupolvien piikkiin maksanut. 

Uusinpahan tuon vanhan pyhän lehmän jutun, pyhäpäivän ratoksi:

28.12.2011

Pyhä lehmä!

Pyhän lehmän tarina on vanha. Wanhan ajan Suomessa sattui ja tapahtui silloin tällöin, että mökin muijalta ukkorahjus kuoli, kaatui lopulta elämän tuulessa kuin kelopetäjä. Muijalle tuli tietty hätä, että ukkovainaa oli saatava siunattuihin multiin maalikylään, kirkkomaahan, maksoi mitä maksoi. Yleensä ukoille tuli lähtö ensinnä, vanhat akat olivat elolleen sitkeätä sorttia.

Kirkonkylän, isommat kylät maalla ovat vielä nykyisinkin nimeltään KIRKONkyliä, liperiniekka pappi tarjosi muorille lohtua ja lupasi hoitaa asian. Pappi piti puheensa, myös haudalla ja muija naapureineen hyvästeli elämänkumppaninsa. Ukolla saattoi nyt olla edessään jopa pääsy taivaan iloihin. Sus siunakkoon! Maallisia iloja ei koskaan ehtinyt paljon kertyä.


Papin renki vei papin palkkana mökin muijan ainokaisen lehmän omaan navettaansa. Eihän papin palkkaa ja kirkon veroja sopinut pienenkään eläjän jättää maksamatta. Siitä asiasta pidettiin ennen tarkka syytinki, jos kohta torppapahasesta ei juuri muuta koskaan kostunut kuin sen lehmän. Lehmästä tuli papin lehmä eli tavallaan "pyhä lehmä".
 

Perimätieto  ei kerro, miten sitten meneteltiin, kun muijasta lehmätönnä, ehkä piankin, aika jätti. Lehmä on vieläkin tärkeä elikko ja ennen vanhaan se oli ihan erityisen arvokas. Omistajilleen lehmät olivat rakkaita, etenkin se ainokainen yksilö. 

Oletettavasti mökini muija kuitenkin pääsi jotenkin siunatulle maalle ukkovainaansa viereen. Kaipa mökin myynnistä arkkurahat ja papin rahat irtosivat? Kiveä tuskin kukaan haudalle kustansi, ehkä hyö saivat muistokseen puuristin, joltakin myötämieliseltä kyläläiseltä? Sen pituinen tämä.


* * *
Nykyajan Euroopassa on pari vuotta palvottu entistäkin hartaammin pyhää lehmää eli rahavaltaa, investointipankkeja ja sijoittajia. Vastuuta on kannettu kuin vettä kuivaan kaivoon. Itsekin ennen kuivuvaa kaivoa monesti vesiautolla tankanneena tiedän, ettei se paljokaan kallis vesi siellä kaivossa kauan litise. Pitää vain tyynesti odottaa sateita ja ja pohjaveden nousua.


Sateet ja pohjaveden nousu ovat Euroopan pyhien lehmien kriisissä yhtä kuin talouskasvu, kapitalismin tai minkä lie markkinoiden selkäranka. Ilman talouskasvua vain työttömyys ja kurjuus kasvavat. Kuluttavan kansan siunattu ostovoima ei kasva. 


Parhaat pelurit toki osaavat hyödyntää niin talouden nousut kuin laskutkin ja tehdä tiliä melkein joka käänteessä. Hyvät pelurit osaavat pitää voitot ja tappiot oikeassa suhteessa. Vain huonoimmat jäävät usein ja tyyten tappiolle. Ovathan nimelliset päättäjät, poliitikot, hyvinkin arvattavia.

Eurooppa, ainakin ne viralliset puhuvat päät, pitävät visusti huolta siitä, että pankkisektori pysyy pystyssä ja voi paksusti. Se on varmaan rahaeliitin teräs- ja lasitorneista katsottuna ihan oikeanlaista kemiaa. Rahoituksen toimivuus on valtioiden ja tulevan EU:n liittovaltion kannalta kuin verenkierto ihmispolon kropassa.


Taloususkonto jatkaa viikottaisia messujaan  rahavatikaanin palatseissa Brysselissä ja missä milloinkin. Siellä meidänkin nimellisesti luterilaisen maamme poliitikot käyvät kumartamassa herrojensa edessä. Parhaassa tapauksessa nämä armoitetut edustajamme palaavat iloisina takaisin kertomaan, että kaikki muut olivat talousjumalanpalveluksessa ystävällisesti nyökytelleet Suomen puheenvuoron jälkeen. Oi kuinka ihanaa! Taloustaivaan enkelien kellot soivat ja pasuuna törähtää.


* * *
Suomalaisten, näiden erittäin vastuullisten poliitikkojen ja muiden puhuvien virallisten päiden mielestä Suomen vieraille maille antamat avustukset, eikun lainat, ovat hyvinkin ja varsinkin kohtuullisia. Mitä ne nyt ovatkaan, eri puhujien mukaan luku hiukan heittelee, kuitenkin kysymys on vain muutamista miljardeista euroista. Siis vain!


Siis nyt on mennyt sinne pohjattomaan kaivoon vasta muutama tuhat miljoonaa euroa Suomen veronmaksajilta kerättyjä ja tulevaisuudessa kerättäviä rahoja. Pikku juttu! Kehtaavat populaarit ja muut lipilaarit vielä ruikuttaa.


Entä ne Suomen jo nyt euron vakaus- tai pelivälineille antamat takaukset korkoineen? Entä pian kokonaan pois annettava oma määräysvalta kaikissa tärkeissä talousasioissa? Eihän se kuulema ole totta. Jos onkin, siitä ei kannata välittää.


Euroopan Keskuspankin EKP:n setelisinko puhui joulun alla. Rakkaat pankit, reilut 500 pankkia, saivat ilmaista yhden prossan rahaa melkein 500 miljardia euroa. Entinen meno saa jatkua. Rahaa saa repiä seinästä, kuka saa.

Uutena vuotena, jossain vaiheessa, laulavat sitten EKP:n Stalinin urut niin, että oliivit tippuvat puista, lehmät, lampaat ja porot pillastuvat. Pankit ja sijoittajat saavat omansa, valtioista ja koko liitovaltiosta tulee AAA+ -luokitettuja ja kaikki ovat onnellisia. Paitsi kotieläimet ja ihmiset. Velkakurikoira puree vaikka sen häntä heiluu.

Ikävien epäilyjen esiin nostaminen valtamedioissa olisi hirmuista populismia ja vastuuttomuutta. Ne vastuut, nääs, tööt ja tuut. Olemmehan me kaikki tietenkin aina valmiita uhraamaan kaikkemme ja myös lasten tulevaisuuden euroalueen velkaorjuuden alttarille? 

Kansalaisten kiihottaminen taloususkontoa vastaan ja EU:n epäileminen on jo nyt, ellei suorastaan rikollista, ainakin se on moraalisesti tuomittavaa.

Eihän näin saisi puhua tai kirjoitella. Intrigööri kuitenkin kirjoittaa, koska on pelkkä pahantapaisen blogintapaisen pitäjä, eikä edes välitä opetella virallista talouspoliittista munkkilatinaa juuri muuten kuin pilamielessä.  

Intrigööri on virallisen taloususkonnon ja Pyhän Lehmän Kultin vastainen juonittelija. Sellaisista höpinöistä ei yhdenkään europunaniskan, narsistisen jäperön  tai yhteiskunnan tukipylvään kannata välittää. Ei, ellei ei se ruoja itikka nyt erehdy ihan nenän päälle pörräämään, tms.


* * *
Laitetaan nyt silti vähän faktaa tulemaan näppikseltä. Intrigööri ei  maalaissyntyisenä toljanderina (vieläkään) jaksa hahmottaa, miten paljon rahaa on miljardi euroa. Sen kyllä tajuaa, että paljon on hyvin paljon.


Miljardi euroa on yhtä kuin kilometrin korkuinen pino sadan euron seteleitä päällekkäin ladotuina. Siis yksi miljardi euroa tekisi satasina kilometrin, 1000 metrin korkusein pinon. 

Setelipino olisi korkeampi kuin Dubain emiirin omaan leikkipuistoonsa rakennuttama Burj Dubai eli Burj Khalifa ibn Zayid, yli 828 metrin korkuinen pilivenpiirtäjä. Tuo hirvitys kuulema maksoi noin 1,5 miljardia taalaa.


Miljardi euroa on myös yhtä kuin yli 11 kilometriä satasilla päällystettyä moottoritietä. 

Jos samat miljardi euroa satasina laitettaisiin salkkuihin, tarvittaisiin monta riskiä salkunkantajaa, sillä täpötäysiä salkkuja kertyisi yli 800 kappaletta.


Paperi on on painavaa ja jos samat miljardin setelit kuskattaisiin kumipyörillä, pitäisi olla kunnollinen kantava kuorma-auto, pelkkä katettu nuppi kumminkin riittäisi.


Onneksi kaikille tornien rakentajille, salkunraahaajille,  moottoritien päällystäjille ja vastuun kantajille, kaikki käy nykyisin helposti. EKP:n Super-Mario, se lohikäärme eli Draghi, napsauttaa sormiaan ja konttoriorja painaa enteriä. Niin laulaa miljardisinko.


Taloussanomien mukaan EKP:n tase on jo nyt 2 730 000 000 000 euroa, (2730 miljardia) . Keskuspankin vastuut kasvavat kuin entisen akan hiivataikina. Mikä olikaan Suomen osuus tästä yhteisvastuusta, oliko se vajaat pari prosenttia? Ei se varmana paljonkaan ole? 


Helppoa se on rahan painaminen kuin päikkärien vetäminen eduskunnan hienon torkkupeiton alla. Kaikki lainaavat kaikille ja kaikki takaavat ristiin toisiaan. Maksajatkin ovat selvillä, meitä on Euroopassa semmoiset 500 miljoonaa. Kilpailukyky se kyllä rapistuu, mutta painetaan vain lujempaa! Hiiohoi!


* * *
Eiköhän anneta Euroopan taloustsaarin tehtävät tälle ranskalaiselle hurjalle hemmolle Alain Robertille? Sillä ukolla ei nuppi tutise korkeilla paikoilla, huimaus ei haittaa ja ote pitää, vaikka olisi tuulista.

http://www.alainrobert.com/

***