Näytetään tekstit, joissa on tunniste yle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yle. Näytä kaikki tekstit

22.2.2019

Rotta kuoli - Yle itki


Torstaiset Ylen sivut oikein ähkyivät ilmastojutuista. Yle menee näemmä vaalehin ilmastoteemalla, kuten muutkin tiedostelevat puolueet... Vai mitä siitä pitäisi ajatella?

Parhaat ilmastolliset pillitykset tai ehkä krokon kyyneleet Yle tiristeli siitä, kun vähäinen hiiri- tai rottalaji kuoli yhdettömiin pikkuruisella koralli-hiekkasaarella, Australian pohjoisimmassa pisteessä, lähellä Papua-Uusi-Guinean rannikkoa. 


Pienenkin lajin surma on aina surullista, mutta "uutinen" oli Ylen valistusmission ohjaaman  toimituksen mielestä muuten hyvä, ilmastohehkutukseen oikein sopiva. Kuollut laji oli kooltaan kaikin puolin pieni riuttamosaiikkirotta, melomys rubicola. Nuo rotat olivat vielä äsken Ison valliriutan ainoa kotoperäinen nisäkäslaji.


***

Lisäys 12.9.2019: Uskoitko jutun? Kyllä kannattaisi, sillä Yle on Euroopan luotettavin suomalainen yleisradiofirma!

***

Ylhäällä 2002 kuvattu rotta. Keskellä saari ja
alhaalla lintuja auringonlaskussa.
Ylen jutun ja Australian valtion tiedottajienkin  mukaan tapaus jää aikakirjoihin, koska se oli ensimmäinen todettu ilmastonmuutoksen aiheuttama nisäkäslajin surma. Pikkusaaren alkuasukas, tuo rotta, on nähty viimeksi vuonna 2009. Kadonneeksi laji julistettiin jo kolmisen vuotta sitten.

Rottis-hiirulaiset, nuo keskimäärin noin 100 gramman painoiset, asuivat eroosion ja / tai merenpinnan nousun takia vain neljäksi hehtaariksi supistuneella hiekkasaarella Bramble Cay:lla. 
Paikka on tärkeä myös merikilpikonnien, liemikilpikonnien  lisääntymiselle. 


Torresin salmen vesillä olevalla saarella on automaattinen majakka, sekä suuri linnusto. Intrigööri ajatteli jo sivistymättömästi, että tuhannet linnut ehkä napsivat nuo vähälukuiset hiirulaiset ahneisiin nokkiinsa. 



Voi silti olla parempi selittää tuo traaginen (ja varmaankin koko maailman hetkeksi pysäyttänyt) sukupuutto ilmastonmuutoksella ja sen seurauksilla. 

Myrskyt ja hyökyaallotkin hukuttavat noin pienen ja matalan saaren helposti, sen korkein kohta on vain kolme metriä merenpintaa korkeammalla.


Rotat koloissaan, kilpikonnat ja linnut hiekkapesissään ovat eläneet tuollakin saarella aikojen alusta. Siimahäntien populaatio oli alkuperäinen ja vanha. Saaren rottakanta oli siellä tiemmä jo ensimmäisten laivojen rantautuessa.



Sellaisia alkuperäisiä olivat ennen eurooppalaisten tuloa lähes kaikki Australian eläimet ja osa kasveistakin. Alkuperäisiä ovat myös mantereen ikiaikaiset ihmiset, aboriginaalit, joiden kansa on asunut ja pärjännyt samoissa maisemissa arviolta 60 000 vuotta.

Juttulinkki 1. 


Ja linkki 2.


Pikkusaaren kadonneet otukset ovat ehkä ensimmäiset ilmastonmuutoksen nisäkäsuhrit. Muuten lajikatoja on kyllä riittänyt:


Linkki 3. Australiasta kadonneiden eläin- ja kasvilajien lista kasvaa.



Osan Australian lajien häviämisestä aiheuttivat tuodut vieraslajit, esimerkiksi kissat, kanit ja ketut. Joitakin lajeista on hävittänyt metsästävä ihminen. Näin kävi vajaat sata vuotta sitten mm. viirulliselle pussihukalle eli Tasmanian tiikerille. Pussiahma tai pussipiru vielä kotoilee  Tasmaniassa, mutta laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.


Liemikilpikonna.
***

17.6.2016

Tilasitko Ylen?

Tilasitko Ylen? Minä en, mutta Yle tunkee joka kotiin, olipa siihen valmis tai ei.

Iltalehti 23.12. 2020: Liian paljon rahaa...

Puhelinmyyjät ahdistelevat vieläkin köyhänkutjakkaa intrigööriä, vaikka olen koettanut kieltää kohdaltani luurimarkkinoinnin parhaani mukaan. Ylen ohjelmia en muistaakseni ole tilannut mistään, en viikkokausiin edes avaa näköradiota, enkä usein kuuntele ylen radiokanavia.

Netistä ylen sivuja tulee sentään vilkaistua lähes päivittäin. Joskus Areenassakin olisi jotain katsottavaa, vaikka täällä toisinaan sähläävä koululainen ei näytä löytävän sieltä enää mitään sen jälkeen, kun Late lammaskin lakkasi sitä kiinnostamasta. Minusta Late on kyllä ollut Areenan parhaita anteja. Elokuvat ja sarjat tulee yleensä katsotuksi muualta.

Puhelinmyyjän ammatin täytyy olla hyvin vaativaa. Puhelinmyynti meille luonnollisille henkilöille on haasteellista,  mutta jotkut lahjakkuudet osaavat kaupata kaikenlaista myös juridisille henkilöille eli yrityksille.

Mutta mistä ihmeestä puhelinmyyjät tietävät soittaa juuri silloin, kun meikäläinen urvahtaa sohvalle päikkärille? Harmittavan usein sillä hetkellä kun miellyttävä lepotila alkaa hiipiä nuppiin, luuri pirahtaa. Jos laitan luurin äänettömälle, silloin soittaa joku, jolle pitäisi vastata. 

Kerran myyjä sai minut sohvalta retkuun tarjoamalla kympin hintaista pätkätilausta yhdestä minun suosikkilehdestäni. Kympillä saisi vähän matkaa lehteä kotiin kanneksittuna ja vielä langattoman hiiren. Sen verran uni painoi, etten tajunnut, jotta siihen hintaan ei voi enää saada tolkullista hiirtä. No, ei saanut, mikä lie ollut, aito kiinalainen, enintään euron verran maksava hiirulainen. Toisen kerran jonkin pätkätilauksen kylkeen tarjottiin neljää pientä kyökkiveistä, joita epäilin jo valmiiksi, mutta ne veitset ovatkin hyviä ja teräviä.

***
Mutta takaisin teemaan eli Yleen: Poliitikkojen porukka setvi Ylen rahoitusta, pitkään ja hartaasti. Setvinnän lopputulos osoittaa taas kerran parlamentaarisen päätöksenteon lähes täydellistä kyvyttömyyttä. Ylen valtavasta budjetista ei säästetä mitään, mitä nyt vähän indeksikorotuksista.

Mikään Ylen toimitetuissa sisällöissä ei muutu, eikä ostetuissakaan sisällöissä, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Kirkon veroista voi vielä kieltäytyä, mutta Ylevero on pakkopullaa, kuten yleinen ja hirmu kallis pakkoruotsikin. Olen ennenkin epäillyt, että oikeasti tiukilla olevat pienituloiset ihmiset saattavat erota kirkosta, koska yleverosta ei voi säästää.

Ei meillä Suomessa ole vielä mitään taloushätää, ei ainakaan poliitikoilla. Ja vielä ne ryökäleet kehuvat omilla suurenmoisilla saavutuksillaan. No joo, tämmöiset vastalauseet ovat tietysti turhia, mutta tekee mieli jurputtaa, kun kirjoittelun vapaus vielä toimii, edes joissakin asioissa. Ollaanpa sitten aina vain ylen onnellisia maksavia asiakkaita!


YLEstä arvostelua:

Iltalehti 23.12. 2020: Liian paljon rahaa...

Persujen YLEllisiä parahduksia. 

Kirpeää kritiikkiä, Yle Watch. 

YLEistä pähkäilyä ylen ympäriltä, intrigööri.

***


29.4.2016

Ylen vitsikäs mellakkatoimittaja

Ylen mellakkatoimittaja Fennovoiman työmaan liepeillä on terävänä, lieneekö se jännityksen vai haistetun pippurikaasun vaikutusta? Asenteellisuuttako, eihän sentään?

Pieniä helmiä jutusta 29.4:

Toteamus: 

"Aktivistit on kuitenkin helppo nähdä huligaaneina, kun toimittajia heitellään kivillä ja poliisiautoja sytytetään tuleen."

Kysymys poliisilta:

"Onko olemassa vaara, että sotaleikki muuttuu todeksi ja metsäleirin korpisoturit radikalisoituvat?"

Yhteenveto:

"En todistanut yletöntä poliisiväkivaltaa, mutta välillä otteet rauhanomaisesti käyttäytyneitä aktivisteja kohtaan näyttivät turhan kovilta. Aktivisteistakaan ei voi oikein muodostaa yhtä mielipidettä."

***
Fennovoimalaa vastustavat henkilöt ovat jutun mukaan rauhanomaisesti käyttäytyviä aktivisteja, tuntemattomia sotilaita, joilla on metsäleiri, missä on korpisotureita. Eipä tarvitse enää ollenkaan arvuutella, mistä tai keistä on kysymys.

Mitähän toimittaja tarkoittaa "sotaleikin" mahdollisella muuttumisella todeksi ja radikalisoitumisella? En halua arvailla.


***


Lisäys 1.5: Poliisi ja rajavartijat tyhjensivät rähinöitsijäremmin leirin. Ulkomaalaisia oli kiinniotetuista 17 henkilöä. Seitsemän heistä oli Belgiasta, kolme Ruotsista ja neljä Saksasta. Tanska, Britannia ja Albania olivat edustettuina vain yhden henkilön voimin. Linkki Is:n juttuun.


5.2.2016

Ylen antia

Ylen kansanvalistusosaston mukaan suurin osa perussuomalaisiin pettyneistä on nyt nukkuvien puolueessa. 

Haitanneeko tuo puoluetta, sillä äänestäjiä tarvitaan eniten vasta vaaleissa, eikä ylen loputtomissa kyselyissä.

Intrigööri on ahkera radiokuuntelija, joten pistelen alle joidenkin kanavien alvariinsa toistamia mainoslauseita.

Koska ylekin saattaa vielä joutua ahtaalle eli ainakin osin yksityistettäväksi yhteiskunnalle aiheuttamiensa ylenmääräisten kustannusten takia, sielläkin kannattaisi jo keksiä mainoslauseita. 

Vaatimaton ehdotus ylelle on alimmaisena:

Putkiradio - paras radio...

Hyvän mielen radio...


Paras liveradio...

Parasta hittimusiikkia... 

Pirteä popkanava...


Klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia...

Uusi ja raikas nettiradio...

Kaikkea parasta... 


Huima kattaus musiikkitaivaan tähtiin...


Paras sekoitus... 


Paras mamutus ja verotus - Radio Suomi!


***
Mutta ei hätää, sillä ehkäpä aseveliakseli demarit, vihreät ja vasurit herättävät kaikki nukkuvat äänestäjät ja valtaisan äänivyörynsä turvin vielä pelastavat uskollisena pysyneen ylen rahoituksen? Eikä siihen mene kuin reilut kolme vuotta!

Jälkijorina: Paljonko sitten ylen puolesta miljardista pitäisi leikata? Vastaan samoilla sanoilla kuin yksi vanhempi toimitussihteeri tokaisi joskus sata vuotta sitten minulle, silloiseen tyyliin paperiliuskoista yhteen liimailtua ja kynällä korjailtua juttua tarjoavalle toimituksen harjoittelijalle: "Puolet pois ja lopusta leikataan!"


*

28.8.2015

Päivän lyhyt laskelma

MTV:n sivuilla valistetaan meitä vanhastaan Suomessa asustelevia uudemmista asustelijoista eli turvapaikanhakijoista. Yhden tällaisen hakijan oleskelu vastaanottokeskuksessa maksaa kuulema 15.000 euroa vuodessa. 

Jos uusia oleskelijoita tulisi migreenin, eikun sen migrin (varovaisen) arvion mukaan 15.000 henkiöä vuodessa, kustannukset turvapaikanhakijoista olisivat silloin semmoiset 225.000.000 euroa eli 225 miljoonaa vuodessa. 
  
Mistäs sitten tuommoinen summa äkkiä nipsautetetaan, kun sieltä sun täältä koko Suomen maassa ollaan jo muutenkin vetämässä manit kuiviin? 

Äkkiä ei tule juuri muuta mieleen kuin suuri ja mahtava YLE, yleisradio, minkä ylenpalttisesta puolen miljardin budjetista voitaisiin ottaa näppärästi pois se 225 miltsiä.

Vielähän siinä jäisi ylelle jäljelle paljon annettavaa. Ylellä olisi vieläkin olisi loistava mahdollisuus jatkaa tyhmän kansan valistamista vaikka sun mistä ja erityisesti hyvin tärkeistä asioista, joita kansalaiset eivät muuten osaisi oikein tiedostaa. Yle pääsisi yhä edelleen suurimpien suomalaisen mediatalojen joukkoon, tarvitsematta itse vaivautua lainkaan tienaamaan, kuten kaupallismedioissa pitää. 

Ketään radiotalosta ei tarvitsisi edes irtisanoa, jos vain palkat solidaarisesti puolitettaisiin. Lapsilta ja vanhuksilta ei sitten tarvitsisi rokottaa lisää tai ei ainakaan niin paljon kuin nyt aiotaan? Näin on!


***

23.2.2015

Yleltä 30 tuntia koraania

Veroyle aikoo luetuttaa radio ykkösellä koraanin kannesta kanteen. Luvassa on 60 puolen tunnin jaksoa maaliskuun 7. päivästä lähtien. Kyllä nyt kansa ihanasti valistuu "pyhillä teksteillä"!

Intrigööri muistaa vielä hämärästi, kuinka Yle tuputti suomalaisille Neuvostoliiton autuutta tuutin täydeltä. Silloin nuo Neuvostoliitto tänään -ohjelmat ja Naapurineljännes, sekä monet muut aatteellista lähetystyötä tehneiden toimittajien tuotokset jäivät kuuntelematta, koska ne olivat meikäläisen mielestä vastenmielisiä. Nyt jo vähän harmittaa, kun sitä paasausta ei osannut aikanaan kuitata huumorilla. No ei osannut, kun ylen towerit olivat tosissaan.

Toivoisinkin, että Yle esittäisi uusintoina myös kaikki Neuvostoliitto tänään jutut ja myös Naapurineljännekset, ihan vain historiallisista syistä. Tellussa ja radiossa on nykyisin aika vähän hyviä hupiohjelmia.

Myös nykyneuvostolii.., eikun Venäjän johto tarjoaisi kaiketi sieltä kuuluisalta trollausasemaltaan paljon ilmaista ohjelmaa. Se lisäisi tietoa Venäjästä eilen ja tänään ja täydentäisi Ylen päättymätöntä kansanvalistusagendaa. 


***

21.7.2013

Lehdistökin Ylen veromassille?

Hesarin entinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen on ehdotellut, että Yle ostaisi uutisia alueellisilta sanomalehdiltä. Toisin sanoen kannattavuuskriisiä väistelevät ja tuotannostaan toimittajia vähentelevät lehtitalot mielivät myös osille Ylen puolen miljardin euron verojättipotista.

Pentikäinen naamioi ehdotustaan mm. siten, että Yle voisi näin tilkitä alueellisia uutispimentojaan. Aikaisemmin Ylen raskasta verorahoitusta ja suurta roolia arvostellut Pentikäinen on siis olevinaan huolissaan samaisen Ylen uutis- ja juttutarjonnan kattavuudesta. Heh!

Ehdotus lienee saanut lehdistössä pääkirjoittajilta ainakin varovaista kannatusta. Jokainen lati olisi lehtien teossa tarpeen, ymmärtäähän sen. Pentikäisen luulisi olevan hyvin perillä lehdistön tilanteesta. Lehtitalojen eli firmojen kannattavuudessa näyttäisi kuitenkin olevan aikamoisia eroja. Joku kitkuttaa ja joku toinen laittaa kunnolla lisää pätäkkää omistajien liiviin.

Tähän väliin pitää pistää wanha juttu toimittajasta, joka halusi myydä sielunsa pirulle. Piru sanoi, että "hyvä on, nyt saat toivoa ihan mitä haluat". Mutta tuo ränsistynyt lehtineekeri ei aikonut myydä ainoaa sieluaan halvasta, hän halusi saada vastineeksi ikioman sanomalehden.

Pirulla veti heti naamaa kieroon. "Ei tästä kaupasta sitten tule mitään, sillä omaan sanomalehteen ei itse pirullakaan ole varaa", vanha kehno kähisi ja poistui mustassa savupilvessä kipunoiden kera.

***
Intrigööri ei moiti Pentikäisen ehdotusta huonoksi, eikä ehkä sitä kunnolla bonjaa, mutta takana ei liene huoli uutistarjonnan kattavuudesta, vaan Ylen ylivoimaisesta ja verovaroin turvatusta asemasta pienen Suomen varsin kattavassa viestinnän kentässä. Meillä on vieläkin, monien taantumavuosien jälkeen, perin runsaasti sanomalehtiä, aikakauslehtiä ja paikallislehtiä. Kato siinä saattaa vielä käydä, siksi iso verorahojen lähde kiinnostaa. Kun alvi ottaa, yle voisi antaa?

Pienten paikallislehtien asema lienee edelleen melko turvattu, jos ilmaantumisalue on kyllin laaja ja vahva. Lehtien toimittamisessa ja julkaisemisessa on kysymys on yksinkertaisesti siitä, että onnistutaan keräämään alueelliset kaupalliset ilmoitukset. Tilausmaksuilla katetaan vain paperirullien ostamisesta, painatuksesta ja jakelusta, sun muusta aiheutuvia kustannuksia. Kysymys ja uupelo on siis vain ja ainoastaan ilmoitustuloista eli mainostajien euroista.

Takavuosina patruunoilla oli mitä melkoinen boomi ostella pieniä paikallislehtiä isojen lehtitalojen haltuun pois kuleksimasta. Samalla moni pitäjälehden tai muun paikallislehden perustaja &  omistaja pääsi rahastamaan elämäntyönsä oikein kunnolla. Joskus kyllä joitakin heistä kävi vähän katteeks, myönnetään.

Isot lehtifirmat ostelivat parhaasta päästä pois jopa halveerattuja ilmaisjakelulehtiä. Tällöin tosin saatettiin mutista, ettei kaupassa parilla markkamiljoonalla saanut kuin vanhoja kirjoituskoneita ja pari väsynyttä toimittajaa. Tosiasiassa toimittajia keskeisemmässä roolissa olivat usein hyvät ilmoitusmyyjät. Mutta saatiin kaupassa sentään paikallinen brändi, vakiintuneet ilmoittajat  ja kattava jakelu, mitä saattoi hyödyntää.

Pärjätäkseen bisneksessä lehtien tulee tuottaa kyllin ajankohtaista ja tasokasta sisältöä. Jos läpyskä ei kiinnosta lukijoita, eikä saa tilaajia & lukuoikeuden maksajia, ei se saa ilmoitustulojakaan. Takavuosina niin mahtava tuloautomaatti yskii ja pysähtyy.

Lehdistöllä on toki ollut jo kauan keinonsa vastata kasvaviin kustannuspaineisiin. Kuluja pudotetaan laajalla yhteistyöllä ja omistuksia keskittäen, mutta alueelliset julkaisut uutisineen ja juttuineen on silti pakko säilyttää, että ilmoituseurojen virta voitaisiin turvata. Siinä se on, pihvi pääpiirteissään ja sillä sipuli.

***
Palkkakustannusten osuus liikevaihdosta on sanomalehtien teossa aina ollut varsin suuri verratessa useimpiin muihin yksityisiin aloihin. Yhdeksänkymmenluvulla sivunvalmistus siirtyi teollisuussaleista toimituksiin, kirjoituspöytien kulmille tietokoneisiin ja silloin tehtiin iso ja raaka graafisen alan työpaikkojen siivous, mikä toi firmojen omistajille jättipottisäästöt. Lehtien painaminen keskittyy vielä entisestään.

Nykyisin suurimman osan tuotannon palkkakuluista aiheuttavat toimittajat. Toimitusten supistaminen heijastuu kumminkin suoraan lehden sisältöön eli laatuun. Lopuista toimittelijoista on vain revittävä yhä enemmän irti, kuten kaikista duunareista revitään joka paikassa. Varsinaisia oikeita tyhjäntoimittajia löytyy enää vain joistain kuntien ja valtion hallinnoimista julkisista tehtävistä ja sielläkin lähinnä pomoportaista.

Pentikäiset ja kumppanit ovat varmasti median kehitysnäkymistä paljon paremmin perillä kuin alalta jo aikaa sitten sivuun jäänyt intrigööri. Taviksenkaan näkökulmasta liian mahtavaksi paisutetun Ylen roolin korostaminen ei silti tunnu järkevältä. 

Jotain varmaan tarttis tehrä, sillä netissä, kuten uutistarjonnasta koostetta pyörittävällä Ampparit -sivustolla suorastaan vilisee samoja ja samanlaisia otsikoita eri välineistä, mitkä vain jauhavat päivästä toiseen samoja uutisaiheita. Niin se oli ennenkin, sitä ei vain ollut niin helppo todeta. Vain suurimmilla lehdillä, sekä radio- ja teeveetaloilla oli omia toimittajia ja uutislähteitä maailmalla. Maakuntalehdistö oli kansainvälisessä tarjonnassa käytännössä vain STT:n varassa.

Paikallisuutiset ovat lehdistön suola. Muuta tarjontaa on netti pullollaan. Minusta Yleä ei pitäisi enää lihottaa ja tuskin sieltä lehdistölle mitään suurempaa rahavirtaa syntyisi. Vaikka Yle saikin lökäpöksypoliitikoilta verottajan aseman, valtion koko ajan heikentyvä tulopohja merkkaa sitä, ettei Ylen puolen miljardin jättipottia ainakaan voida kasvattaa, eikä siihen ole syytä. 

Mutta aika näyttää, syntyykö viestinnässä uusia synergioita. Vai pannaanko Ylessä jopa lappuja luukuille, kuten Kreikassa? Hätätiedotteet saataisiin kai hoidetuksi halvemmallakin?

Yle lienee nykyisin vain entistä enemmän riippuvainen poliittisesta päätöksenteosta. Valtio on vähän niin kuin pankkiiri, joka antaa sontikan lainaksi, kun aurinko paistaa, mutta rankkasateella perii lainansa äkäisesti pois. 

Lehdistölle pitää heittää vielä sen verran, että kyllä Jumala auttaa merimiestä pelastusveneessä, mutta merimiehen pitää itse soutaa. Sama wiisaus taitaa koskea meitä kaikkia tai ainakin sen pitäisi.

***
No niin. Nyt on sunnuntain päivälenkki tehty, syötykin alustavasti ja blogia päivitelty. On aika pötkähtää sohvalla ja tarkastella median köyhää kesätarjontaa tabletilta, minkä höynäydyin mennä viikolla äijäleluksi ostamaan. Seitsentuumainen littu-peecee tai täppäri vai mikä se on, näkyy olevan ihan hyvä sähkökirjojen lukulaite. Muuten sen kanssa on vielä hiukan nakkisormien ja kosketusnäytön välisiä yhteensopivuusongelmia.

Miksihän muuten monissa puhelimissa ja tässäkin laitteessa on hiivatin sileä ja liukas takakansi, se on aina vaarassa tippua lattialle. Yhdessä simpukka-nokialaisessa oli miellyttävän pitävä mattamusta selkämys, mutta sekin luuri meni kierrätykseen jälkikasvulle ja lie jo entinen.

Ylellä kyllä on kesälläkin tarjontaa niin, ettei muita sivuja ja eläviä kuvia paljoa tarttis selatakaan. Mistähän se johtuu? Nettihesaria lukiessa joutuu turhan usein pyyhkimään selaushistorian. Uusi paperinen minihesari, no on se kyllä vähän surkee.


***
Blogiinhan kuuluisi pistää valistumattomia veikkauksia: Kun tuolla edellä ihmettelin tätä Pentikäisen ulostuloa Ylen ja lehdistön mahdollisesta kompuksesta, voisi sen juoni olla sellainenkin, että kepulaistaustaisesta miehestä näyttää siltä, jotta kepua pukkaa kovasti seuraavaan hallitukseen. Yle on edelleen vahvasti poliittisessa narussa ja sielläkin saattaisi aueta mukavia hommeleita. Ei tämä veikkaileminen ole edes vaikeaa.

Persujakin pukkaa hallitukseen. Ja Kataista tyrkkää Brysseliin. Kyllä sitä kaikenlaista hassua politiikassa riittää, jos vain oma kiinnostus kestää.

***

14.8.2012

Yleltä rahat vanhustenhoitoon!

Nyt kun Helsingin Musatalon edustalle on pystytetty 13 metriä korkea laulava hauki, mikään ei liene enää Suomessa mahdotonta. Pieni, mutta vastuullinen Suomi kaipaa kipeästi pääministerin taannoin etsintäkuuluttamaa myönteistä pöhinää. Pääministeritason pöhinä ei saa olla mitään pihinää, joten kaikkien kannattaa suhtautua tulevaisuuteen myönteisesti, avoimin mielin ja lompakoin.

Intrigööri on pyöritellyt mielessään hallituksemme pulmallista tilannetta, kun rahat olisi saatava riittämään puutteenalaisille etelä-eurooppalaisille, maahanmuuttajille, sekä hoidon tarpeessa oleville suomalaisille, erityisesti nyt vanhuksille. Vanhuksia kun "sikiää" meillä Suomessa vilkkaammin kuin lapsosia, eivätkä vihreätkään kai halunneet myrkkypillereitä ehdottamalla muuta kuin julkisuutta, olemme totisen paikan edessä. 

Eihän voi olla niin julmasti, että Suomi jättäisi suvaitsematta sairaita vanhuksia, eikä sijoittaisi kohtalaisen pieniä lisärahoja hoitopaikkoihin ja niiden henkilöstöön?

Lopulta intrigöörin ajatus selkiytyi pitkähköllä kävelyreissulla. Toista tuntia meni tallatessa komiassa kesäsäässä Lidliin. Sieltä hurauttelin sitten bussilla kassien kera kotia ja vieläpä alennetulla kesähinnalla, 2,5 euroa yhteen suuntaan. Siinä yhdistyi useita hyödyllisiä asioita. Mielialakin koheni liikunnan ja matkalla bongaltujen kauniiden naisten ansiosta.

***
Ja kyllä! Kyllä ratkaisu vanhusten hoitovajeeseen on todellakin olemassa. Vieläpä niin, että uutta budjettirahaa ei tarvita ja me kaikki pääsemme osallistumaan todella hyödyllisen toiminnan rahoittamiseen. 

Juttuhan on niin, että me kaikki vanhenemme ja osa meistä väistämättä sairastuu. Harvalla on varaa kustantaa itselleen tasokasta yksityistä hoitoa. Ja jos olisikin, mitäpä sillä hoitomestan ulkoisella tasolla oikeastaan on siinä vaiheessa väliä, jos oma äly on osaksi harakoilla, kunhan hoito vain on ystävällistä ja riittävää.

Meidän kaikkien yhteinen mediatöötti Yle saa ensi vuonna kaikilta lisäveroina kerättävät 500 miljoonaa euroa. Siis pienen Suomen suuren Ylen vuosibudjetti on järkyttävät puoli miljardia euroa. Hallituspuolueiden poliitikot eivät suuressa viisaudessaan lähteneet karsimaan Ylen rahoitusta, vaan päinvastoin he päättivät antaa yleläisille pätäkkää tosi reilusti. 

Mikäpä on rahaa lykätessä ja reiluna ollessa, sillä eihän kansalta veroina kerättyjä rahoja ole totuttu säästelemään. Ei varsinkaan, kun rahoitettava yleinen mediatuutti laulaa taatusti sen lauluja, kenen päätösten takana on rahoitus. Eikä se taho ole tässäkään asiassa Suomen suuri kansa, vaan valtaa pitävien puolueiden kulloinenkin tiukka klikki.

Onhan kuitenkin aivan selvää, ettei Yle tarvitse moisia rahoja. Tasokasta ohjelmatarjontaa on lupa odottaa puolta pienemmällä summalla varsinkin, kun kaupallinen tarjonta koko ajan lisääntyy ja valinnanvara kasvaa koko mediatarjonnassa. Mutta intrigöörikin haluaisi olla ehdotuksessaan reilu, joten ei ehkä laiteta Ylen rahoitusta ihan keskeltä poikki.

***
Eiköhän oteta jo ensi vuodesta lähtien mm. vanhusten hoitajien, lastentarhojen työläisten ja ehkä vielä erityisopettajienkin palkkaukseen Ylen brontosaurusbudjetista lisää semmoiset 200 miljoonaa euroa! Siellä nimittäin on varaa ja tuommoisella summalla päästään jo varsin pitkälle. Moni vanhus ja lapsi saisi tarvitsemaansa hoivaa ja turvaa. Maahanmuutonkin voisi pitkälti rahoittaa samasta lähteestä.

Mutta mitäs minä tässä liikoja kohkaamaan, sillä päätökset rahojen kohdentamisesta tehtäisiin tietysti eduskunnassa. Mutta oppositiota olisi kuultava, vaikka se ei pääministerin mukaan lainkaan vaikuta suomalaiseen politiikkaan. Kummallista kyllä, sillä silloinhan kepulaiset ja persut kansanedustajat voisivat jäädä jatkamaan kesälomaansa tai perustaa johonkin sisämaahan kunnollisen varjohallituksen. Vähän niin kuin joissain arabimaissa.

Yleverosta otettavista rahoista olisi kohdennettava riittävästi juuri vanhustenhoidon saattamiseksi sivistysvaltiossa riittävälle tasolle! Yle saisi rauhassa jatkaa ohjelmatuotantoa mm. linjalla, "vähänkö me tässä ollaan ihkuja", "mustaa marskia ken pelkäisi" tai "samat ikitylsät naamat aina samoista asioista paskaa jahkaamassa". 

Kyllä 300 miljoonaa euroa vuodessa hyvin riittäisi tasokkaaseen uutis- ja ohjelmatuotantoon Suomen kokoisessa maassa, vaikka monella kielellä. Saisi niillä rahoilla ostetuksi muutaman ulkomaisen sarjankin. Urheilupöpinästä voisi kyllä leikata ja roimasti! 

Ja mikä parasta - tällä tavoin jakamalla Yle-verostakin olisi kansalaisille todellista hyötyä, eikä sen pulittaminen tuntuisi kai kenestäkään enää niin vastenmieliseltä? 

Yleläiset voisivat näyttää kaikille hyvää esimerkkiä puolittamalla palkkansa. Se meillä muillakin saattaa semmoinen temppu olla edessä, sillä nyt Eurooppa räpiköi ja sukeltaa pahasti ennen kuin talouskasvun aurinko joskus taas nousee meillekin. Ellei palkkojen leikkaus kelpaisi, kyllä markkinamedia aina uusia huippuosaajia työllistää. 

Sulkeudun suosioonne. Tai ainakin kohta kyökkiin hellan ääreen.



* * *

5.4.2011

Kiitos tv-maksusta!

Röllin tellu.
Muistattehan sen ylen kiitoskampanjan, missä ihmiset kiittelevät milloin ketäkin mieluisista telluohjelmista. Sehän on ihan ihkun imelän ihanaa! Se, että Ylessä on saatu niinkin mitättömällä kuin 450.000.000 euron budjetilla tehdyksi oikein omia ohjelmia, joista ihmiset ovat tykänneet. Jos vielä mummoilisi ja vähän pyöristäisi summaa, koska se ei kuitenkaan riitä: Ylen annit maksavat siis vuodessa semmoiset 2 700.000.000 mummon markkaa.

Mutta eihän se raha ei ole ropissut kuin tyhjän Olkiluodon onkalon pohjalle. Ei toki. Silleesti käy esimerkiksi Suomen saamisille kreikkalaisilta. Mutta huispa näistä! Nuppi on muutenkin pyörällään, kun yrittänyt vähän seurailla euroalueen tilapäisiä, hourupäisiä ja muita vakautus & kriisihallintarahastoja. Se, missä sitten saa nupin ihan heti kerrasta ulalle, on yritys perehtyä suomalaiseen julkisten tukien hämähäkin seitteihin.

Mutta takaisin asiaan eli ylen anteihin: Intrigööri on vielä toistaiseksi saanut pidetyksi nakit ja muusin sisällään, jos on sattunut katsomaan tällaisen kiitostelufilmin pätkän. Ettei unohtuisi, kiitostelukampanja jatkuu vielä osoitteessa http://www.kiitosfilmi.fi/. Sinne voi jokainen jättää omia ideoitaan kiitosteluiksi, siellä voi kiittää vaikka tv-maksusta! En tiedä, voisiko siellä kiittää myös aurinkoisista säistä tai vaalituloksesta, koska kampanja jatkuu vaalien yli?

***
Kun nyt on ne vaalit jo ovella kuin tv-maksutarkastaja, niin kaikki puolueet hyssyttelevät  kuin vaari kaljakätkölle hipsiessä. Puolueet hyssyttelevät myös tästä tv-maksusta, vaikka se onkin pikku juttu maan taloudessa. Tv-maksu koskettaa tunteita, se nostattaa vilkasta nettikeskustelua ja lehtikirjoittelua aina, kun se putkahtaa esille. Taas on aihetta keskusteluun, koska oikeus kumosi tarkastusmaksun yhdessä ainoassa tapauksessa niistä sadoista tai tuhansista valituksista, joita asian tiimoilta vuosittain tehdään. Kyseinen tarkastaja oli hiipparoinut omin lupineen sisälle asuntoon  ja sitä tehden rikkonut lakia.

Tästä järkyttävästä tapauksesta virinneestä keskustelusta ja lehtijutuista kävi ilmi, että ainoastaan suljettu asunnon ovi ja alas vedetyt pimennysverhot voivat ehkä estää tunnollista lupatarkastajaa kirjoittamasta tarkastusmaksua a´100 euroa, sekä takautuvaa tv-maksua siltä ajalta, kun televisiota on käytetty ilman tv-ilmoitusta. Takautuva maksu lie maksimissaan 460 euroa, joten tarkastajan visiitistä voi joutua pulittamaan semmoiset 560 euroa. Luulisin, että takautuva maksu määräytyy sen mukaan, mitä on kulunut ko. luonnollisen henkilön viimeksi suorittamasta tv-maksusta eli kauan, joten maksimithan siitä heleposti paukkaa?

Jos aiot välttyä traumaattiselta kohtaamiselta tv-maksutarkastajan kanssa, on parasta olla avaamatta tai edes raottamatta hänelle ovea. Jos hän pääsee vaikka oven raosta (tai postiluukusta?) esittämään asiansa, hänet olisi päästettävä sisään toteamaan tellun tilanne. Pakkohan ei ole päästää, mutta hahaaa, sehän virittää heti tarkastushenkilön epäluulon ja tietenkin hän kirjoittaa maksulappunsa. Tiemmä saman laskutustempun voi tehdä, jos tellun sinertävä valo vilkkuu vaikka verhojen raoista.

Ja mikä hurjinta, laskuttaa voi ihan vain muutenkin, koska sillä konstilla kuulema saa viimeistään "asiakkaan" ottamaan yhteyttä. Niin ollen ei auta, vaikka linnoittautuisit tellusi kanssa vaatehuoneeseen, lasku voi tulla silti.
Tässä vaiheessa homma menee sekavaksi, kenen pitää todistaa ja mitä? Tarkastajan ja koko tarkastuksen  tarkoituksena on tietysti saada kohde maksamaan tv-maksu, vaikka millä konstilla, mutta toimivan tv:n olemassaolo asunnossa pitäisi myös todistaa. Laskusta pitäisi ajoissa reklamoida viestintävirastolle, ellei aio sitä maksaa, jne...

Olisi paikallaan, että joku yksityinen ja riippumaton lakimies selvittäisi tämän tv-maksun tarkastusvyyhden juuriaan myöten. Tv-maksun ja sen tarkastuksen varjolla kuitenkin käytännössä loukataan ihmisten perusoikeuksia ja häiritään kotirauhaa. Toivottavasti asiaan nyt tarttunut lakimies on perusteellinen ja hakee ennakkopäätöstä.

Onnekasta on elo siinä tapauksessa, että elät omaa elämääsi ja uiskentelet ikäänkuin tyynissä vesissä pois valtavirran pyörteistä. Et siis lainkaan katso tellua. Siinä tapauksessa tarkastaja on paras päästää saman tien peremmälle toteamaan, ettei tellua ole tai sitä ei ole teknisesti liitetty verkkoon. Monitorina tellu kuulema saa olla vaikka vuokraelokuvien katselua varten.

***
Mutta mitenhän tarkastaja mahtaa suhtautua tietokoneeseen näyttöineen? Entä puhelimeen? Niilläkin kun joku voi seurata tv-lähetyksiä. Veikkaisin, että tarkastaja on  hieman epäluuloinen. Asia varmaan selviää vielä meikäläisellekin, koska irtisanoin vuoden alusta tv-maksun ja yritän olla katsomatta sitä toosaa edes syyspimeiden tuloon asti. Uhittelukirjeitä on jo tullut muutamia. Seuraavaksi kai ovikello soi? Radiota kyllä kuuntelen alvariinsa ja jos olisi vielä olemassa radiolupamaksu, maksaisin sen kiltisti.

Tv-maksutarkastaja on siis ihmistäkin ovelampi. Paitsi tässä yhdessä ainoassa tapauksessa, missä tarkastaja teki inhimillisen virheen ja tuli omin päin sisälle asuntoon. Suomalainen yleisradioyhtiö tarkastajineen on  lyömätön lajissaan. Yle ei horju, eikä heilu, säästöt ovat nimellisiä siinä, missä jokin pikkupulju, kuten BBC elää ihan maan perusteellista säästökuuria. Kaikkien yhteinen ja yhteiskunnallinen Yle repii rahansa vaikka ulosoton kautta. Kiitos Yle!

Epäilen, ettei tulevakaan eduskunta löydä tv-maksulle kunnon korvaajaa. Koska valtio velkaantuu rutosti, ihmiset vanhenevat ja herrojen palkkoja pitää nostaa, ei ole luultavaa, että ylen rahoitus siirrettäisiin valtion budjettiin. Siis yle, tv-maksut ja tarkastajat ovat iäti kanssamme. Tv-maksun nimen muuttaminen mediamaksuksi ei paljon naurata. Asuntokohtaisena sellainen maksu ajaisi yhä useammat nuoret, sekä vanhat ja vaivaiset ulosoton asiakkaiksi ja piankin toimeentulotukea hakemaan. Olkoon mieluummin tämä nykyinen kyttäsysteemi! Muutenkin meitä valvotaan yhä tarkemmin.

Mitä se tv-maksu sitten muka kenellekään merkitsee, te luuserit, toisten siivellä eläjät ja varkaat? kysyisi tässä kohti kaikkien keskustelupalstojen alati närkästynyt nimimerkki, kuten esim. "läpeensä rehellinen ja hyvin toimeentuleva kansalainen".

Intrigööri vastaa: Köyhät eivät pian katso tellua. Tai sitten monet köyhät katsovat tellua aikansa kuluksi vielä enemmän kuin tähän asti, sillä pian ei  kukaan syrjäytyneempi enää välitä pienistä pätkääkään. Kotkan poika Juha Watt Vainio lauloi aikoinaan osuvasti, että "köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus". Niinpä on, sillä vapaa television katselu ei  Suomessa kuulu ihmisten perusoikeuksiin, vaikka pitäisi.

* * *                                                    

17.2.2011

Hiljaisuus

Keskipäivän aurinko Kuopiossa
joulun alla 2010.
Intrigööri on huolissaan valtion tulokertymästä, mitä nyt lähtölaskennassa oleva hallituksemme on koko toimikautensa ajan tarmokkaasti ja vahvasti supistanut. Erilaiset verojen kevennykset eivät ole tuntuneet, eivätkä näkyneet kenenkään taviksen kukkarossa, mutta seuraava hallitus saa perinnökseen hyvin raskaassa velkalastissa lilluvan valtiolaivan.

Vai pitäisikö puhua proomusta, jota EU:n hutero loistoristeilijä kiskoo perässään, yhdessä muiden pikkumaiden proomujen kanssa pitkässä rivissä.

Koska kaikki hankalat ja vaikeat asiat on tuupattu seuraavalle nelivuotiskaudelle, edessä on monia veret seisauttavia ratkaisuja, kuten Yleisradion rahoitus mediamaksulla. Mediamaksuhan tulee.

Ellei se tule, en uskalla edes ajatella, mikä olisi se jokin muu nerokas oivallus. Kenellekään päättäjistä ei ole oikeasti pimahtanut päähän, että jostakin ylen annissa voitaisiin tinkiä. BBC sen tempun teki, mutta eihän se koske Suomea?

Mammutti voitaisiin laittaa lihoiksi. Parin julkkarikanavan kälätykset ja muutamat radiotaajuudet voitaisiin kaiketi rahoittaa suoraan valtion budjetista. Tasosta ei kannata huolestua, ylen paras tuotanto säilyy, koska sillä riittää aina kuluttajia. Mutta kun ei käy kaaliin, niin ei.

***
Intrigöörin mielestä Suomessa pitäisi päästä edes jonkinlaisiin kansalaisvapauksiin koko ajan kiristyvän kontrollin sijasta. Kyttäkoneisto nimittäin todella kiristyy. Tellun katselu pitäisi olla jokaisen luonnollisen henkilön sukupuolineutraali oikeus, kuten vielä nykyisin on luonnossa liikkuminen tai marjojen ja sienten keräily tai onkiminen. Tai kävely. Toki kävelyäkin halutaan rajoittaa mm. heijastinpakolla ja pyöräilyä kuritetaan pääpottapakolla. Kotonakaan ei saa enää tehdä mitä haluaa, jos menet parvekkelle röökille, voi tulla häätö. Tai ystävällinen raitis naapuri voi uhata puukolla, kuten tässä lähitalossa.

Suomessa on hurjasti pienituloisia sinkkutalouksia ja myös yksinäisten vanhusten määrä kasvaa. PItkäaikaistyöttömyys ei helpota, ei näiltä näkymin. Ihmisten pitäisi saada edes olla rauhassa kotonaan ja kuluttaa aikaansa vaikka tellun vapaita kanavia katsomalla. Siis niiden onnellisten, jotka vielä pystyvät säilyttämään kotinsa, kun asumisen kulut kasvavat, mutta tulot hupenevat.

Teostomaksu, sekä tallentimille, kuten irtokovalevyille ja kenties myöhemmin kännyköille lykättävä hyvitysmaksu on herättänyt paljon ärtymystä. Yleinen olettama ja ehkä joiltain osin käytäntökin on, että kaikki imuttavat hurjana ja luvatta musaa, videopätkiä ja muita liikkuvia erilaisiin tallentimiinsa. Niinhän ne kakrut ja isommatkin immeiset tekevät, kunnes huomaavat, että hupsista, onpas tullut ladatuksi itselle muutama tera sellaista kamaa, mikä muutenkin säilyy verkossa ikuisesti. Hupinsa kullakin, mutta mikäs minä olen toisia heidän harrastuksistaan moittimaan.

***
Niin, se hiljaisuus. Hiljaisuushan on nykyaikana ylellisyyttä. Jos joku pääsee nauttimaan vaikka lintujen ja tuulen äänistä ilman kännyä ja nappeja korvissa, semmoiselle herkuttelulle pitäisi tietenkin langettaa hiljaisuusvero tai -maksu. Luonnon, raikkaan ilman ja veden kokeminen ilman alati korvissa jyskyttävää rämpytystä, rääkymistä ja kiekumista on tietenkin äkkiseltään järkyttävää. Monet eivät kuulema edes kestä hiljaisuutta.

Mitä sitten, jos illaksi ei ole elokuvaa? No toki, luki luki!  Kirjastosta saa vielä kirjoja lainaksi ilmatteeksikin, ihan uusiakin kirjoja. Ei kai enää kauan?

Hiljaisuuden kokeminen merkitsee nykyaikana sitä, että ihminen on jouten jossain ulkona kaukana isommasta asutuksesta. Hiljaisuuden keskellä oleva  ihminen ei ole ainakaan sillä hetkellä tulosta takomassa pyhän kvartaalitalouden ytimessä. Hän ei ole alvariinsa mobiilisti työmarkkinoiden ja erilaisten kulutuskirkkojen käytettävissä ja tavoitettavissa. Hiljaisuudesta nauttiva ihminen voi olla vaarassa joutua ylellisyysverojen  kohteeksi.

Suomessa voi vielä kokea aidon hiljaisuuden. Sitä varten toki joutuu matkustamaan maalle, luontoon, mutta ei välttämättä Lappiin asti. Intrigööri suosittelee vaikka vain tilapäistä majoittumista tai vierailua maalle, mahdollisimman pieneen ja syrjäiseen tuppukylään, esimerkiksi Pohjois-Karjalaan, vaaramaisemiin sinne  Pikku-Lappiin. Suomi on toki laaja maa ja hiljaisuutta voi löytää monesta paikasta. Kännerö ja kaikki toistimet pitää laittaa tietysti kiinni.

Iltakävely talvisella pikkutiellä tähtitaivaan alla on erilainen ja monille ihan outo kokemus. Miksei hiihtäminenkin. Kun pysähdyt, ei edes lumi narsku. Ei kuulu mitään. Siis EI kuulu mitään mistään, ei edes autoja tai lentokoneen ujellusta.  Tähtien valossa näet hyvin lumisen tieuran ja metsän rajat. Kuutamolla näet kaiken melko selvästi, mutta kauniisti toisella lailla.

Lintujen ja eläinten äänet, ketun haukku tai harvinainen suden ulvonta käyvät suoraan syvään aivoon ja selkäytimeen. Pakkanen ehkä poksauttelee puissa ja järven jäällä. Voit kuvitella olevasi osa luontoa ja olet sitä oikeasti. Niin se on, ihminen on osa luontoa, vaikka elääkin osin luonnotonta elämää.

Maalla ei ole edes valosaastetta. Pilvisinä öinä maalla voi kokea myös aidon pimeyden. Pimeys ja hiljaisuus ovat niin hienoja asioita, että niistä kannattaisi jopa maksaa. Toivottavasti niitä kokemuksia ei sentään laiteta oikeasti verolle. Mistään ei voi olla enää varma, olihan sen marjanpoimintakin jo liipaisimella, silloin muinoin Viinasen ja Ahon laman aikoihin.

***